MAAPERAKART"~"~ I 9s sos YJAAPERAKARTTOJEN SELETY KSET KIVENNAISMMLAJIT Peter Johansson
Kallioperaa peittava irtaimista maalajeista koostuva maapera on syntynyt nuorimman maailmankauden, kvartaarikauden aikana, joka alkoi noin 2 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan saakka. Kvartaarikaudella on ollut useita jaakausia, joiden aikana mannerjaatikot ovat peittaneet laajoja alueita Pohjois-Euroopassa. Jaakausien valisina ns. interglasiaalikausina ilmasto on ollut nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyista Iampimampi. Viimeisin jaakausi, jota kutsutaan Veiksel-jaakaudeksi, alkoi runsaat 100 000 vuotta sitten ja paattyi noin 9 000 vuotta sitten. Veiksel-jaakauden alkupuolella oli kaksi vahemman ankaran ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjaatikot pienenivat ja havisivat Pohjois-Euroopassa Iahes kokonaan. Suomen maapera on paaosin syntynyt viime jaakauden aikana, mutta paikoin tavataan myos kerrostumia, jotka ovat peraisin viime jaakautta vanhemmilta jaakausilta ja niiden valisilta ajoilta. Kerrostumia tutkimalla on saatu kuva maamme kvartaarikautisesta kehityksesta. Mannerjaatikon toiminnan tuloksena, paaosin sen reunaosan alla, syntyi rnaamme yleisin maalaji, moreeni, joka esiintyy joko kallioperan muotoja peittavana ja myotailevana kerroksena tai erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjaatikon sulaessa valtavat sulamisvesivirrat, jaatikkojoet, kuluttivat alustaansa muodostaen sulamisvesiuomia ja kerrostivat lajittelemaansa ainesta jaatikon pohjalla harjuiksi tai jaatikon reunan eteen deltoiksi (esim. Salpausselat). Kun mannerjaatikko suli, veden peittamilla alueilla kerrostui hienorakeisia maalajeja, savea ja hiesua. Jaakaudella 2-4 km:n paksuinen jaakerros painoi maankuorta alas. Jaatikon sulamisen jalkeen maankuori alkoi kohota aikaisempaan asemaansa. Veden pinnan asemia osoittavat muinaisrannat, joita nakyy vaarojen rinteisiin syntyneina rantatormina ja -kivikkoina. Maankohoaminen, joka oli aluksi hyvin nopeaa, jatkuu edelleen hitaasti. Suurimmillaan se on Merenkurkussa, noin metri sadassa vuodessa ja pienimmillaan Kaakkois-Suomessa, alle 20 cm sadassa vuodessa. Rovaniemen seudulla maankohoarninen on 60-70 cm sadassa vuodessa. Veden alta paljastuneilla alueilla alkoi jokien toiminta, joka yhdessa maankohoamisen kanssa sai aikaan sarjan vahitellen maatuvia hiekkaisia ja hietaisia suistomaita jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jaatikkojoki- ja rantakerrostumien paalla. Alavilla alueilla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen alueen vapauduttua jaan tai veden alta.
Suomen maapera l :I 000 000, painettu 1984 (sisaltyy myos Suomen kartaston vihkoon 123-126), esittaa maaperaa varein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suomen ja ~enajak Federaation luoteisosan maapera ja sen raaka-ainevarat I:? 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtena. Kartassa esitetaan maaperageologisten muodostumien ohella tarkeimmat kvartaarikerrostumien hyodyntamiskohteet. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suomen geologinen yleiskartta. Maaperakartta 1 :400 000. Painettu Etela- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehtea kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1 986 uuden yleiskartan pohjalle (1 3 lehtea uuden lehtijaon mukaan). Monivarinen kartta esittaa maaperaa osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa yleisluonteisen kuvan maaperan rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta ita-lansisuuntaiselta vyohykkeelta, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan etelaisimmasta osasta. Vanhimmissa maaperakartoissa on pohjakartasta ja tyomenetelmista johtuvia puutteellisuuksia. Suomen geologinen kartta. Maaperaka~ta 1 :I00 000. Vuoteen 1994 mennessa karttoja on painettu Iahinna Etela-Suomesta 75 kpl. Monivarinen kartta esittaa geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myos karttalehtiselostukset. Lahes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myos numeerisessa muodossa. Maaperakartta 1 :20 000 ja 1 :50 000. Vuoteen 1997 mennessa on maastamme kartoitettu yli kolmasosa. Moni- tai yksivarista, peruskarttapohjalle painettua maaperakarttaa kaantopuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 550 kpl. Pohjois-Suomessa kartoista 10 on julkaistu mittakaavassa 150 000. Tyon alla olevat kartta-aineistot digitoidaan. Kartat ja niihin liittyvat tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan kayttaa pohjana mm. maankayton suunnittelussa, raaka-ainevarojen selvittelyssa ja ymparistonhuollossa. Mlaaperakartoituspalvelut. GTK tekee maksullisina palveluina temaattista maaperakartoitusta halutussa mittakaavassa (1:2 000-1:10 000). Tilauksena tehdyssa kartoituksessa huomioidaan tilaajan erityistarpeet ja toiveet. Kartoituksen yhteydessa tehdaan kairauksia seka seismisia ja maatutkaluotauksia tehtavan edellyttamassa tai tilaajan toivomassa laajuudessa. MAAPERAURTTOJA JA KARTOITUSPALVELUJA MYY Geologian tutkimuskeskus Etela-Suomen alue- Vali-Suomen alue- Pohjois-Suomen aluetoirnisto toimisto toimisto PL 96 PL 1237 PL 77 (Betonimiehenkuja 4) (Neulaniementie 5) (Lahteentie 2) 02151 ESP00 70211 KUOPIO 96101 ROVANIEME Puh. 09-02055020 Puh. 0205 5030 Puh. 0205 5040 Fax 09-02055012 Fax 0205 5813 Fax 0205 5014
MMPEWWKARTAN SEL~TYS 2633 08 JAATliA K~VENN~~ISMAALAJ~T (Peter Johansson GTM) Taulukko 1, Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. ha Yo ha % Ka MrM M r Hs/M r CVMr Ki SrM Sr HkM 1 O,o Hk 92 59,3 CVH k Ht 0,1 CVHt 0,6 HHt 1,4 Ct/HHt Hs 0,1 Ct 0,1 Ta Maa-ala Vesi Kartta-alueen pinta-ala 6 493 ha 867 ha 7 360 ha Kartta-alue sijaitsee Rovaniemen maalaiskunnassa, noin 35 kilometria kaupungista lounaaseen. Kartta-alue on vaaramaata, jossa maanpinnan suhteelliset korkeudet vaihtelevat I00 ja 150 metrin valilla. Suurimmat korkeusvaihtelut, 150-190 metria, ovat korkeimpien vaarojen ja Kemijoen laakson valilla. Kartta-alueen korkein kohta on Jaatilanvaaran Tynnyripari (245 m) ja matalin kohta on Kemijoen rannassa (42 m) kartta-alueen lounaiskulmassa. Jaatilanvaaran pohjoispuolella on kaksilakinen Petajavaara, jonka pohjoisempi huippu on 212 metrin korkeudella ja etelaisempi huippu yltaa juuri 200 metrin korkeustasolle. Petajaskosken voimalaitos saatelee Jaatilansaaren pohjoispuolella olevan joen vedenpintaa, jonka vaihtelurajat ovat 62,l - 62,6 metria. Alueen korkeimrnat vaarat, kuten Petajavaara ja Jaatilanvaara ovat paaasiassa kvartsiittia, jossa on kvartsiitin kerrosten suuntaisia, Iannesta itaan kulkevia metadiabaasijuonia. Kulutusta hyvin kestavina kivilajeina ne ovat jaaneet ymparistonsa ylapuolelle kohoaviksi eroosiojaanteiksi, jotka ovat paikoin hyvin paljastuneita. Kartta-alueen luoteisosassa ja Metsaniemen alueella on emaksisia metavulkaniitteja. Selvimmat kallioperan murroslinjat ja ruhjevyohykkeet kulkevat pohjoisesta etelaan, kuten Kemijokilaakso ja lounaasta koilliseen, kuten Jaatilanvaaran ja Petajavaaran valinen laakso.
Uurrehavaintojen ja suuntauslaskujen perusteella jaatikon viimeinen yleinen liikesuunta oli Iannesta itaan eli suunnasta 270". Jaatikon peraantymisvaiheessa virtaussuunta kaantyi Iansilounaasta itakoilliseen. Maanpinnan huomattavat korkeusvaihtelut Kemijoen itapuoleisella Kivalon vaara-alueella saattoivat osaltaan ohjata jaatikon liiketta (Johansson ja Nenonen 1993). Vanhemmista liikesuunnista ei kartta-alueella ole havaintoja, mutta kartta-alueen kaakkoispuolelta, Kokkokivaloilta loydettiin viimeista jaatikoitymista vanhempaa moreenia seka 330' suuntaiset uurteet. Niiden perusteella jaatikko virtasi pohjoisluoteesta etelakaakkoon (Huhta, Johansson, Hakala ja Nenonen 1990). Kartta-alueen koillispuolelta, noin 40 km paasta, Permantokosken voimalaitostyomaalta loydettiin 1950-luvulla vanhempaa moreenia, jonka oli kerrostanut luoteesta kaakkoon virrannut jaatikko (Korpela 1969). Vanhemman ja nuoremman moreenin valista loydettiin hiekkaa ja turvetta. Radiohiiliajoituksiin ja mikrofossiilitutkimuksiin perustuen turpeen todettiin syntyneen viimeista jaatikoitymista edeltaneen jaattoman kauden aikana, ja vanhempi moreeni oli syntynyt sita ennen olleen jaatikoitymisen aikana (Korpela 1969). Kartta-alueen koillispuolella Saarenkylassa loydettiin kahden moreenipatjan alta kolme metria paksu lieju- ja hiesukerros (Sutinen 1992), joka sisaltamiensa siitepolyjen seka stratigrafisen asemansa perusteella on syntynyt ennen viimeista jaakautta olleen interglasiaalikauden aikana noin 115 000-130 000 vuotta sitten. Silloin ilmasto oli nykyisen kaltainen tai nykyista viela lampimampi. Mannerjaa vetaytyi Jaatilan alueelta kohti Iansilounasta noin 9 000 vuotta sitten radiohiilikronologian mukaan. Samalla kun jaatikko suli pois suurin osa kartta-alueesta peittyi muinaisen ltamerenvaiheen eli Ancylus-jarven vesien alle (Saarnisto 1981). Ancylus-vaiheen aikana Itameri oli makeavetinen jarviallas, joka oli erillaan Atlannin valtameresta. Jaatikon haviamisen jalkeen korkeimpien vaarojen, kuten Jaatilanvaaran ja Petajavaaran laet jaivat saariksi ulapan keskelle. Niiden rinteille syntyi muinaisrantoja, jotka maankohoamisen seurauksena ovat tana paivana 213-215 metrin korkeudella nykyisen merenpinnan ylapuolella. Maankohoaminen saattoi jaatikon haviamista seuranneina vuosisatoina olla jopa 10 metria sadassa vuodessa. Sen seurauksena vedenpinta laski nopeasti. Litorina-merivaihe alkoi Itameren altaassa noin 8 000 vuotta sitten. Lapin rannikkoalueilla veden suolaisuus lisaantyi merkittavasti vasta noin 7000 vuotta sitten, jolloin vedenpinta oli laskenut noin 90 metrin tasolle (Saarnisto 1981). Noin 4 500 vuotta sitten merenranta vetaytyi kartta-alueelta ja Kemijoki asettui virtaamaan nykyiseen uomaansa kartta-alueen keskella. Maankohoaminen jatkuu edelleen ja nykyisin se on Jaatilan alueella noin 7 mm vuodessa. Aallokko seka talvisten jaiden tyonto synnyttivat vaarojen rinteeseen rannanmerkkeja, joita kutsutaan muinaisrannoiksi. Maankohoamisen seurauksena ne nakyvat vaarojen ylarinteita reunustavina kivivoina tai laajoina lohkarepeltoina. Jaatilanvaaran Tynnyriparia seka Petajsvaaran pohjoisinta huippua, Petajavaaranparia kiertavat paljaaksi huuhtoutuneet kalliot. Niiden alapuolella on rantakivikoita ja -1ohkareikkoja. Muinaisrannat sijaitsevat muinaisen vedenpinnan ylimman tason alapuoleila, noin 160-21 5 metrin korkeudella. Tynnyriparilla on noin 70 hehtaarin ja Petajavaaranparilla noin kahden hehtaarin laajuinen vedenkoskematon alue, joissa kalliota peittaa huuhtoutumaton moreenikalotti. Kalotilla kasvaa tihea kuusikko ja mannikko, kun taas huuhtoutuneilla rinteilla kasvillisuus on harvaa tai lohkareikoilla se puuttuu kokonaan. Vaarojen alarinteilla on aallokon huuhtomaa ainesta hiekkaja hietakerrostumia. Vastaavantyyppisia kalottivaaroja esiintyy yleisesti Ylitornion, Pellon ja Rovaniemen valisella alueella. Tunnetuin kalottivaara on Ylitornion Aavasaksa. Kalliopaljastumia ja alle metrin paksuisen moreenikerroksen peittamia kallioalueita on 10% maa-alasta. Ne sijaitsevat vaarojen rinteilla ja laella esimerkiksi Savivaaran ja Petajavaaran alueella. Ne ovat syntyneet aallokon huuhtovan toiminnan seurauksena. Vaarojen rinteilla, esimerkiksi Tynnyriparilla ylimman rannan (210-21 5 m) tasossa olevia vyomaisia avokallioita kutsutaan huuhtoutumisrajoiksi. Ne erottavat ylapuolelle jaaneen vedenkoskemattoman moreenikalotin alapuolella olevista huuhtoutuneista rantakivikoista ja muista rantakerrostumista.
Pohjamoreeni ja moreenimuodostumat Pohjamoreeni on kartta-alueen yleisin maalaji. Useimmiten se on ainekseltaan hiekkamoreenia. Se myotailee kallioperaa 1-4 m paksuisena kerroksena. Paksuimmat moreenikerrostumat ovat tasaisilla alueilla ja jokien laaksoissa. Kairausten perusteella pohjamoreenia esiintyy myos laajalti turve- ja rantahiekkakerrostumien alla. Petajavaaran ja Antinkorvanvaaran lansipuolella on moreenimuodostumia, joissa pohjanioreenia peittaa kivinen ja lohkareinen seka paikoin lajittuneita valikerroksia sisaltava pintamoreeni. Nama kumpumoreenialueet muodostuvat 3-10 metria korkeista, noin 200 metria pitkista ja sata metria leveista Rogen-moreeniselanteista, jotka ovat poikittain jaatikon viimeista virtaussuuntaa vastaan. Niiden' joukossa on yksittaisia suuntautumattomia kumpuja. Kumpujen ja selanteiden paalla on runsaasti sarmikkaita kivia ja lohkareita, joista osa on lapimitaltaan yli kolmemetrisia (Johansson ja Nenonen 1993). Kota-aavankankaalla, kartta-alueen luoteisosassa on noin 7 ha laajuinen selanne, joka on ainekseltaan,jaatikkojoen kerrostamaa soraa ja hiekkaa (Johansson, Makinen ja Vaisanen 1989). Selanne on noin puolen kilometrin pituinen ja suuntautunut etelalounaasta pohjoiskoilliseen. Sita ei ole voitu yhdistaa muihin Rovaniemen etelapuolella oleviin harjujaksoihin. Ranta- ja joki- ja hienorakeiset kerrostumat Rantakerrostumien aines vaihtelee pyoristyneista kivista ja lohkareista soraan, hiekkaan ja karkeaan hietaan. Niita esiintyy korkeimman rannan alapuolella eteenkin vaarojen rinteilla ja niiden valisisten suojaisten laaksojen pohjilla. Petajavaaran laella ylimman rannan tasoa edustaa huuhtoutumisrajan ohella rantakivista ja -1ohkareista syntynyt lohkarevyo ja pallekivikko. Niita laajemmat kivi- ja lohkarepellot eli pirunpellot alkavat muutamia metreja korkeimman rannan alapuolelta. Kartta-alueen laajin lohkarepelto on lahes 100 hehtaarin laajuinen, paikoin avokallioiden katkoma Petajavaaranrakka Petajavaaran lounaisrinteella. Se sijaitsee 185 ja 120 metrin korkeustasojen valissa. Lohkareikkojen ja kivikkojen pinnalla nakyy vallimaisia muotoja. Petajavaaranrakan koillispuolella on noin 30 hehtaarin laajuinen lohkarepelto, Petajavaaranpari, joka jatkuu allekkaisina lohkarevalleina vaaran rinnetta seuraten koilliseen. Useiden hehtaarien laajuisia lohkarepeltoja on lisaksi Selkalanvaaran ja Jaatilanvaaran lounaisrinteilla, Vahavaaran Iansirinteella seka Antinkorvanvaaran ja Poropirtinvaaran luoteisrinteilla. Petajavaaran laella, ylimman rannan tasossa, 21 0-212 m korkeudella on lounais-koillissuuntainen kivinen rantavalli. Se on noin kilometrin pituinen, kymmenen metria levea ja kaksi metria korkea selanne. Rantakivikoiden alapuolella olevien rantakerrostumien aines on yleensa hiekkaa. Paksuimmat rantakerrostumat esiintyvat Petajavaaran luoteisrinteella, ns. Pirulanmontun ymparistossa, missa on useiden metrien paksuudelta hiekkaa ja soraa. Rantakerrostumahiekkoja on myos Jaatilanvaaran pohjoisrinteella ja Savivaaran valisessa laaksossa. Kemijoen laaksossa on jokikerrostumia. Ne ovat tasaisia tai loivasti jokeen viettavia kenttia, jotka on osaksi raivattu pelloiksi tai jokivarsiniityiksi esimerkiksi Jaatilan kylassa ja Jaatilansaaren itarannalla. Jokikerrostumat ovat ainekseltaan karkeaa hietaa. Jaatilansaaren etelaosassa ja joen Iansirannalla, Putaanperan alueella on myos hienoa hietaa ja hiesua. Ne ovat joko muinaisen Itameren pohjaan kerrostuneita hienorakeisia kerrostumia tai tulvien kuljettamaa ja usein humuspitoista ainesta. Paikoin niita peittaa alle metrin paksuinen turvekerros. ELOPERABSET KERROSTUMAT (Matti Maunu GBK) Kartta-alueella on eloperaisia kerrostumia vain 5,7% maa-alasta eli 370 ha. Luku alittaa
selvasti koko maan keskiarvon 15,5%. Noin kolmasosa kerrostumista on yli metrin paksuisia. Turvekerrostumat ovat saravaltaisia ja ravinteikkaita. Paikoittain pintaturve voi olla rahkavaltaista. Kartta-alueen suot sijaitsevat alueellisesti Pera-Pohjanmaan aapasoiden alavyohykkeessa, jossa suot ovat tyypeiltaan tavallisesti erilaisia nevoja ja rameita. Alaltaan suurin suo sijaitsee alueen pohjoisosassa, Kemijoen itarannalla. Kartoituksen yhteydessa ei ole suoritettu yksityiskohtaisia turvetutkimuksia, joten turvekerrostumien laadusta ja rakenteesta ei ole tarkkoja tietoja. Alueen soita on osin ojitettu metsatalouden tarpeita varten tai otettu maatalouden kayttoon. Turveteollisesti niilla ei ole juuri merkitysta. POHJAVESI (UIpu Vaisa.nen GTK) Pohjavetta syntyy, kun sade- ja sulamisvesi suotautuu maahan. Sen muodostumiseen vaikuttavat eniten sateen maara ja voimakkuus, haihdunta, lumen osuus sadannasta ja roudan kesto. Pohjavedeksi suotautuvan veden maaraan vaikuttavat kasvillisuus, maanpinnan muodot, pintakerroksen kosteus, maalajien raekoko, kerrosrakenne ja tiivistyneisyys. Pohjavetta varastoituu eniten huokoisiin ja paksuihin maakerroksiin, kallioperassa ruhjeisiin ja rakoihin. Parhaat pohjavesiesiintymat ovat hiekka- ja soramuodostumissa. Niiden maapera on hyvin vetta Iapaisevaa ja kerrostumien paksuus yleensa riittava pohjaveden runsaalle varastoitumiselle. Kartta-alueella ei ole pohjaveden muodostumisen kannalta merkittavia hiekka- ja soraesiintymia. Rantakerrostumina olevat ohuet hiekkakerrokset eivat pohjaveden muodostumisen kannalta ole riittavan paksuja. Kemijoen hietaiset jokikerrostumat voivat niiden paksuudesta riippuen olla pohjaveden varastoitumisen kannalta kayttokelpoisia etenkin yksityistalouksille. Kartta-alueen yleisin maalaji on moreeni, ja siita suurin osa vetta huonosti Iapaisevaa pohjamoreenia. Pohjamoceenin rakenne on yleensa niin tiivis, etta sen pohjavesi riittaa vain talokohtaiseen kayttoon. ~lueen moreenikerrostumat ovat enimmakseen myos ohuita, joten niiden merkitys veden hankinnan kannalta on vahainen. Pohjavetta purkautuu kuitenkin monin paikoin runsaasti moreenialueiden lahteista, jotka sijaitsevat vaarojen rinteiden alaosassa. Pohjavesi lienee peraisin kallion raoista. Lahteiden antoisuudet on arvioitu silmamaaraisesti vuonna 1990 naytteenoton yhteydessa. Suurin arvioitu antoisuus, 1 300 kuutiometria vuorokaudessa, on Jaatilanvaaran Iansirinteessa sijaitsevassa Iahteessa (kartalla nro 501). Jaatilanvaaran pohjoisrinteessa ja Vahavaaran Iansirinteessa sijaitsevien Iahteiden (kartalla nro 503 ja 505) antoisuudeksi arvioitiin 430 kuutiometria vuorokaudessa. Pohjaveden laatla Pohjaveden laatuun vaikuttavat maaperaan suotautuvan veden sisaltamat suolat, maa- ja kallioperan rakenne ja mineraalikoostumus. Pohjaveteen liuenneiden aineiden maara kasvaa viipyman pidetessa. Moreenissa virranneessa pohjavedessa liuenneiden aineiden maara on yleensa suurempi kuin hyvin vetta johtavien, lajittuneiden ja karkearakeisten maalajien pohjavedessa. Alueelta on analysoitu 10 pohjavesinaytetta, joista 3 on otettu kuilukaivoista ja 7 Iahteista. Vesi on Iahteissa keskimaarin lievasti hapanta, kaivoissa lahes neutraalia. Elektrolyyttipitoisuudet ovat Iahteissa pienia, kaivoissa sahkonjohtavuudet ovat 16,6-62,2 ms/m. Raskasmetallipitoisuudet ovat kaikissa naytteissa enimmakseen hyvin pienia, myos radonpitoisuudet ovat pienia, 3-28 Bqll. Kaikkien analysoitujen naytteiden vesi tayttaa fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan hyvalle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -tavoitteet. Taulukossa 2 on esitetty analyysitulosten keskiarvot ja mediaanit kartta-alueelta otetuista pohjavesinaytteista.
Taulukko 2. Pohjaveden laatu. Pohjavesianalyysit, karttalehti 2633 08 (1:20 000) laatu- ka. med KENTTAMAARITYKSET PH Sahkonj. ms/m, 25 C Lampi5tila0C, ~Cedox mv LABORAT.MAARITYKSET ph lab Sahkonj. ms/rn, 25 C Va~iluku Pt mg/l KMn04-luku mg/l Si02 mg/l Alkaliteetti rrrnol/i HC03 mg/i SG4 mg/l SL mg/! F mg/l NH4 mg/l NO3 my/ L PO4 mg/ l Ca mg/l Mg mg/i KokunaiskovuusodH Na rngil K mg:l 41 pg/l Cd pg/l co pg/l Cr pg/l Cu pg/l Fe m~/! kn pc/l Ni pg/l Pb pgl! U kg/[ ; Zr pg/! j Rn eq/! 52siaaLi- ja terveysmi~isteriijn psatijs talousveden iaatuvaatin~uksista ja valvon:etutkirnuksesta F3atLis numero 953, 199:
WLUEEN MAAPEWA RAKEMNUSPOHJANA (Peter Johansson GTK) Maaperan rakennettavuus johtuu ensisijaisesti rnaaperan raekoostumuksesta ja sen sisaltaman veden maarasta. Ne vaikuttavat maan kantavuuteen, kaivettavuuteen, vedenlapaisevyyteen ja niiden seurauksena maan routimiseen. Avokalliot ja ohuen, alle metrin paksuisen moreenin peitossa olevat kallioalueet ovat kantavuudeltaan hyvia. Perustamiskustannuksia lisaa kuitenkin se, etta kalliota joudutaan usein louhimaan. Sora- ja hiekka-alueilla kantavuus ja kaivettavuus ovat hyvia. Moreenimailla rakennettavuus on usein keskinkertainen ja huononee moreenin sisaltarnan hienoaineksen maaran kasvaessa. Kartta-alueen kumpumoreenialueilla rakennettavuus vaihtelee suuresti. Moreeniaineksen hiekkaisuus seka siina yleisesti esiintyvat lajittuneen aineksen valikerrokset vahentavat moreenin routivuutta, Sen sijaan kumpumoreenialueille tyypillinen runsaskivisyys ja -1ohkareisuus heikentavat ratkaisevasti rakennettavuutta. Huonosti kantavia maalajeja ovat hienorakeiset maalajit, kuten hieno hieta ja hiesu. Hienorakeisia maalajeja on karttaalueella alle 3% ja ne esiintyvat Putaanperassa ja Jaatilansaaressa. Yli metrin paksuisia turvealueita on kartta-alueella Iahes 4%. Ne ovat aina kantavuudeltaan heikkoja. Vajaasyvat, 0,4-0,9 m paksuiset turvealueet, joiden alla on moreenia tai hienorakeisia maalajeja, ovat rakennettavuudellaan keskinkertaisia tai heikkoja. Routiminen on maan pinnan liikkumista maassa olevan veden jaatymisen tai jaan sulamisen seurauksena. Sen seurauksena erilaisille rakenteille saattaa aiheutua vaurioita. Routaantuneessa maassa vaakasuorat jaakerrokset ja -1inssit vuorottelevat jaatyneiden maakerrosten kanssa. Roudan synty ja routirninen johtuvat erityisesti maalajin raekoosta ja sen vedenlapaisykyvysta. Karkearakeisissa maalajeissa, kuten hiekka-alueilla, rakeiden valiin jaatynyt vesi ei aiheuta routimista. Sen sijaan hienorakeisissa maalajeissa, kuten hieno hieta- ja hiesumaissa seka hienoainesta runsaasti sisaltavissa moreeneissa esiintyy usein routimista. Osa edella mainituista routivista maalajeista on myos vaihtelevan paksuisen turvekerrostuman peitossa.
piste n:o kerroksen alarajan syvyys (m) ja maalaji piste n:o kerroksen alarajan syvyys (m) ja maalaji 301 4,7 Hs 6,3 Mr 302 1,5 Hk 2,O Ht 8,5 Hs 10,7 HHt 11,5Ht 13,3Mr 303. 3,5 Ht 4,O Mr 304 4,2 Ht 5,5 Mr 305 1,5 Ht 4,3 Hs 4,6 Mr 306 0,7 Ht 4,O Hs 307 3,5 HHt 4,5 Hs 5,5 HHt 10,5 Hs 11,5HHt 12,5Hs 13,3 HHt 14,O Ht 17,5 Mr 5,3 Hs 6,7 Mr 1,8 HHt 6,5 Hs 14,O Hk 3,5 Hs 5,O Mr I,O Ht 3,8 Mr 2,6 Hs 1,5 HHt 3,5 HHt 7,5 Hs 10,8 Ht 5,5 Hs 1,5 Hs 9,3 Mr 1,3 Hs 4,3 Mr 2,7 Hs 2,3 Ct 2,3 Hs 2,5 Mr 2,O Mr 3,9 Mr 2,5 Hs 4,8 Mr 9,5 HHt 14,3 Mr 5,7 Mr 2,o HHt Maaperakartoitus on tehty vuonna 1990, kayttaen osittain apuna ilmakuvatulkintaa. Kartoittaja: Mikko Hetta. Kartoitustyon valvonnasta ovat vastanneet geologit Peter Johansson, Matti Maunu ja Ulpu Vaisanen. Yksityiskohtaiset tiedot alueen maa-aineksista, soista ja turvevaroista seka pohjavedesta ovat saatavissa Geologian tutkimuskeskuksesta, PL 77, 96101 Rovaniemi.
Haavisto, M. (toim.), 1983. Maaperakartan kayttoopas 1:20 00011 :50 000. Opas 10. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Huhta, P., Johansson, P., Wakala, P. & Nenonen, J. 1990 Malminetsinnalliset maaperatutkimukset Tervolan Vahajoella vuonna 1990. Geologian tutkimuskeskus. Raportti P 2.23.4.01 2. 9 s. 4 liitetta. Johansson, P., Makinen, K. & Vaisiinen, U., 1989. Rovaniemen alueen kiviainesmuodostumat. Esiselvitys. Raportti P.31.4.009. Geologian tutkimuskeskus. 13 s. Johansson, P. & Menonen, J. 1993. Malminetsinnailiset maaperatutkimukset Petajavaaran, Vammavaaran ja Kivimaan.alueilla vuosina 1991-1 992. Geologian tutkimuskeskus. Raportti P 23.4.01 3. 11 s. 16 liitetta. Korpela, K. 1969. Die Weichsel-Eiszeit und ihre lnterstadial in Perapohjola (nordliches Nordfinnland) im Licht von submoranen Sedimenten. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A 111 99, 108 s. Kujansuu, R. 1975. Marrasjarven interstadiaalinen harju Keski-Lapissa. Geologi 27 (4), 45-50. Kujansuu, R., Hyyppa, J. & Lappalainen, E., 1982. Rovaniemen kartta-alueen maapera. Suomen geologinen kartta 1: 100 000. Maaperakarttojen selitykset, lehti 361 2. Geologian tutkimuskeskus. 48 s. Makinen, K & Maunu, M. 1984. Pohjois-Suomen maapera. Teoksessa: Geologinen Pohjois- Suomi. (toim. A. Silvennoinen). Acta Lapponia Fenniae. Lapin Tutkimusseura. 51-84. Nenonen, J., Muurinen, T. & Makinen, K., 1994. Maaperakartta 3612 07 Rovaniemi ja karttalehtiselitys. Geologian tutkimuskeskus. Saarnisto, M., 1981. Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Ser. A Ill. Geologica-Geographica 130. 42 s. Sutinen, R. 1992. Glacial deposits, their electrical properties and surveying by image interpretation and ground penetrating radar. Geological Survey of Finland, Bulletin 359. 123 s.