OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 2003

OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 23 µg/m3 25 TYPPIDIOKSIDIN TUNTIKESKIARVOT VUONNA 23 OULUN KESKUSTASSA 2 raja-arvon numeroarvo 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kuukausi Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 3/24

OULUN ILMANLAATU Mittaustulokset 23 Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 3/24

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...1 TIIVISTELMÄ... 2 ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT... 3 MITTAUSTOIMINTA...5 SÄÄTIEDOT...7 RIKKIDIOKSIDI...9 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ...11 TYPEN OKSIDIT...13 TYPPIDIOKSIDI...14 HIILIMONOKSIDI...18 HIUKKASET...21 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET...21 PIENHIUKKASET...24 LASKEUMA...25 ILMANLAATUINDEKSI...26 PÄÄSTÖT...28 LIITTEET...32

1 JOHDANTO Tässä raportissa on esitetty Oulun ilmanlaadun mittaustulokset sekä tiedot ilman epäpuhtauksien päästömääristä vuodelta 23. Ilmanlaadun seuranta vuonna 23 toteutettiin vuosia 22-26 koskevan Oulun ilmanlaadun seurantasopimuksen mukaisena. Tarkkailun kustannuksista ovat vastanneet seurantasopimuksen sopijapuolet; Oulun kaupunki (ympäristövirasto), Oulun Energia, Oulun Voima Oy, Stora Enso Oyj, Kemira Oyj, Arizona Chemical Oy, Paroc Oy Ab, Orion-yhtymä Oyj, Fortum Lämpö Oy ja Lemminkäinen Oyj. Käytännön mittaustoiminnasta ja tarkkailuraportin laadinnasta on vastannut Oulun kaupungin ympäristövirasto. Päivittäistä tietoa ilmanlaadusta jaettiin vuonna 23 ilmanlaatuindeksin avulla. Ilmanlaatuindeksit ovat olleet nähtävillä ympäristöviraston kotisivuilla internetissä. Kotisivuilla on esitetty myös kuukausittain ilman epäpuhtauksien ohje- ja raja-arvovertailut. Sanomalehti Kaleva on julkaissut ilmanlaatuindeksitiedot viikoittain. Lisätietoja: Oulun kaupunki ympäristövirasto Heikki Orava PL 34 915 Oulun kaupunki puhelin: (8) 558 467 62 44 73 6762 sähköposti: heikki.orava@ouka.fi

2 TIIVISTELMÄ Vuonna 23 typpidioksidipitoisuudet olivat kylmien ja tyynien säätilanteiden myötä korkeita alkuvuodesta. Tammi- ja helmikuussa ylitettiin keskustassa ohjearvo vuorokausipitoisuuden osalta (tammikuu 114 % ohjearvosta ja helmikuu 11 %). Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat korkeimmillaan 73 % vuorokausiohjearvosta. Tammikuun kuukausikeskiarvo oli keskustassa korkein vuodesta 1997 alkaen (korkein keskustan mittausaseman siirron jälkeen). Pyykösjärvellä tammikuun keskiarvo oli korkein vuodesta 1991 alkaneella mittausjaksolla. Maaliskuusta alkaen typpidioksidipitoisuudet olivat kuitenkin sekä keskustassa että Pyykösjärvellä keskimäärin viimevuosia pienempiä. Vuodesta 1991 alkaneella mittausjaksolla ei typpidioksidipitoisuuksissa voida havaita selvää kehityssuuntaa keskustassa eikä Pyykösjärvellä. 1.1.21 voimaan astuviin typpidioksidin raja-arvoihin verrattuna korkein pitoisuus oli keskustassa mitattu vuosikeskiarvo 29 µg/m 3 (73 % raja-arvosta). Oulun keskustassa mitattujen häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat laskeneet noin kolmannekseen 199-luvun alun tasosta. Pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut eniten katalysaattorilla varustettujen autojen osuuden kasvu. Hiilimonoksidin korkeimmissa lyhytaikaispitoisuuksissa ei sen sijaan voida havaita yhtä selvää kehitystä. Epäedullisissa sääolosuhteissa häkäpitoisuudet voivat yhä kohota korkeiksi ja ylittää ohjearvon. Vuonna 23 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 65 % kahdeksan tunnin ohjearvosta, 75 % tuntiohjearvosta sekä 52 % raja-arvosta (astuu voimaan 1.1.25). Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet vuonna 23 olivat keskimäärin hieman viimevuosia pienempiä. Ohjearvo ylitettiin keskustassa kuitenkin kevätpölyaikaan huhtikuussa (11 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat korkeimmillaan 5 % ohjearvosta. Raja-arvon numeroarvon ylityksiä kirjattiin keskustassa 1 kpl (raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana). Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 23 ja 22 Nokelassa mitatut rikkidioksidipitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin vuosina 1995 21. Korkeimmillaan pitoisuudet vuonna 23 olivat 21 % ohjearvosta ja 14 % raja-arvosta. Vuonna 23 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat korkeimmillaan 3 % vuorokausiohjearvosta. Hajuhaittaa esiintyi vuodenaikaan nähden keskimääräistä vähemmän kesällä. Helmikuussa ja syyskuussa puolestaan hajuhaittaa esiintyi tavanomaista enemmän. Koko vuoden osalta hajutunteja esiintyi hieman enemmän kuin parina edellisenä vuonna. Ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu vuonna 23 luokiteltiin keskustassa erittäin huonoksi kolmena päivänä, huonoksi seitsemänä päivänä, välttäväksi 98 päivänä, tyydyttäväksi 27 päivänä ja hyväksi 47 päivänä (laskentapäiviä oli käytettävissä 362). Pyykösjärven ja Nokelan mittaustuloksista laskettu asuntoalueiden ilmanlaatu oli erittäin huono yhtenä päivänä, huono kahtena päivänä, välttävä 24 päivänä, tyydyttävä 195 päivänä ja hyvä 141 päivänä (laskentapäiviä 363). Erittäin huonoihin ilmanlaatutilanteisiin oli keskustassa syynä keväiset hiukkaspitoisuudet ja asuntoalueilla uuden vuoden ilotulituksen aiheuttamat korkeat hiukkaspitoisuudet. Oulun yhteenlasketut ilman epäpuhtauspäästöt ovat viimevuosina vaihdelleet suhteellisen vähän. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Liikenteen päästöt ovat hitaasti laskeneet hiilidioksidipäästöjä lukuun ottamatta 199-luvun alusta alkaen. Vuonna 23 Oulun yhteenlasketut rikkidioksidipäästöt olivat

3 3763 t, haisevien rikkiyhdisteiden päästöt 93 t, typpidioksidipäästöt 394 t, hiukkaspäästöt 677 t, hiilivetypäästöt 644 t ja hiilimonoksidipäästöt 653 t. Yhteenlasketut fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 2 231 86 t. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 526 427 t. ILMANLAADUN OHJE- JA RAJA-ARVOT Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/21) tuli voimaan 15.8.21. Asetuksella kumottiin vuodelta 1996 oleva valtioneuvoston päätös ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista (481/1996). Vanhassa päätöksessä säädetyt raja-arvot ovat siirtymäsäännöksen mukaan kuitenkin voimassa, kunnes uudessa asetuksessa säädettyjä raja-arvoja on noudatettava. Siirtymäajan rajaarvot on esitetty taulukossa 1. Asetuksella säädetyt uudet raja-arvot sekä ajankohdat jolloin ne astuvat voimaan on esitetty taulukossa 2. Vuonna 21 voimaan tulleella asetuksella säädetään myös laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla noudatettavista raja-arvoista kasvillisuuden ja ekosysteemin suojelemiseksi. Asetus kumoaa valtioneuvoston päätöksen (48/1996) 3 :ään sisältyvät ohjearvot kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi. Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden rajoissa pysymisestä ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia käytettävissä olevin keinoin. Terveyshaittojen ehkäisemiseksi on säädetty raja-arvot alueille, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Erikseen on säädetty raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi. Ohjearvoilla ilmaistaan ilmansuojelutyön päämääriä ja ilmanlaadun tavoitteita ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan sitovia, vaan niitä sovelletaan mm. alueidenkäytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa ja ne tulee ottaa huomioon ympäristölupaa koskevassa lupaharkinnassa. Ohjearvojen tarkoituksena on ehkäistä ilman epäpuhtauksista aiheutuvat terveydelliset haitat ja luonnon vaurioituminen sekä vähentää viihtyisyyshaittoja. Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Niiden asettamisessa on pyritty ottamaan huomioon muun muassa ilman epäpuhtauksien vaikutukset herkkiin väestöryhmiin, kuten lapsiin, vanhuksiin ja hengityselinsairaisiin. Pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman ohjearvojen tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ohjearvot on esitetty taulukossa 3. Valtioneuvoston asetus alailmakehän otsonista astui voimaan 9.9.23. Asetuksessa on säädetty terveys- ja kasvillisuushaittojen vähentämiseksi otsonipitoisuuksille tiedotus- ja varoituskynnykset, tavoitearvot vuodelle 21 sekä tavoitteet pitkälle ajalle. Asetus kumoaa ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen säännökset niiltä osin, jotka koskevat otsonin kynnysarvoja ja otsonipitoisuuksista tiedottamista. Uudet otsonin kynnysarvot on esitetty taulukossa 4.

4 Taulukko 1.Siirtymäajan raja-arvot Aine Raja-arvo Tilastollinen määrittely (2 C, 1atm) Typpidioksidi (NO 2 ) 2 µg/m 3 vuoden tuntiarvojen 98. prosenttipiste Rikkidioksidi (SO 2 ) 8 µg/m 3 25 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen mediaani vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) 3 µg/m 3 1) 15 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 95. prosenttipiste vuosikeskiarvo 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. Taulukko 2. Uudet raja-arvot. Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo, µg/m 3 (293 K, 11,3 kpa) 35 125 2 4 Sallittujen ylitysten määärä kalenterivuodessa Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 24 tuntia 24 3 1.1.25 1.1.25 Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti 18 1.1.21 kalenterivuosi - 1.1.21 Hiukkaset (PM 1 ) 24 tuntia 5 1) 1.1.25 kalenterivuosi 4 1) - 1.1.25 Lyijy (Pb) kalenterivuosi,5 1) - 15.8.21 Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 1-1.1.25 Bentseeni (C 6 H 6 ) kalenterivuosi 5-1.1.21 Kasvillisuuden ja ekosysteemin suojeleminen: Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi 2-15.8.21 (1.1.- 31.3) Typen oksidit (NO x ) kalenterivuosi 3-15.8.21 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 2) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo, joka valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy. Taulukko 3. Ilmanlaadun ohjearvot Aine Ohjearvo Tilastollinen määrittely (2 C, 1atm) Hiilimonoksidi (CO) 2 mg/m 3 8 mg/m 3 tuntiarvo tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) 15 µg/m 3 7 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 25 µg/m 3 8 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Hiukkaset, 12 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste kokonaisleijuma (TSP) 5 µg/m 3 vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) 7 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 1 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Tavoitearvo rikkilaskeumalle Ilman epäpuhtauksista järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi Suomen metsätalousalueilla keskimäärin on pitkän ajan tavoitteena, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin.

5 Taulukko 4. Otsonin kynnysarvot Peruste Kynnysarvo Tilastollinen määrittely (2 o C, 1 atm) Väestölle tiedottaminen Väestön varoittaminen 18 µg/m 3 24 µg/m 3 tuntiarvo tuntiarvo Tavoitearvot vuodelle 21 Terveyden suojeleminen 12 µg/m 3 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka., sallitaan 25 ylitystä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 18 µg/m 3 h viiden vuoden keskiarvo Pitkän ajanjakson tavoitteet Terveyden suojeleminen 12 µg/m3 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka./ vuosi Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 6 µg/m 3 h AOT4-otsonialtistusindeksi lasketaan 8 µg/m 3 ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 8 µg/m 3 erotuksen kumulatiivisena summana. Summa kertyy vuosittain 1.5.-31.7. välisenä aikana, ja sitä laskettaessa huomioidaan klo 9.-21. mitatut tuntipitoisuudet MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen jatkuvatoiminen mittausverkosto käsitti vuonna 23 keskusyksikön, sääaseman ja kolme mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaupungin keskustassa mitattiin typpidioksidi- (NO 2 ), typpimonoksidi- (NO), hiilimonoksidi- (CO) ja hiukkaspitoisuuksia (PM 1 sekä PM 2,5 ). Nokelassa mitattiin rikkidioksidia (SO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat ilman epäpuhtaudet olivat typpidioksidi, typpimonoksidi ja hiukkaset (PM 1 ). Säätietoja (tuulen nopeus ja suunta, lämpötila, sadeaika) mitattiin Kauppatorin rannassa ympäristöviraston katolla sijaitsevalla sääasemalla. Sääasema ja Nokelan asema (SO 2 + TRS) ovat sijainneet nykyisillä paikoilla vuodesta 1979 lähtien. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988 sekä typen oksideja ja leijumaa (PM 1 ) vuodesta 1991 lähtien. Keskustan mittauspistettä siirrettiin hieman joulukuussa 1997. Nykyinen asema sijaitsee Helaakosken aukiolla Saaristonkatu 16:n kohdalla (noin 7 m:n etäisyydellä vanhasta paikasta). Pyykösjärvellä mittaukset alkoivat vuonna 1991. Laskeuman keruupisteet sijaisivat vuonna 23 Pyykösjärvellä (mittausasema, Lahnatie), Sanginjoella Loppulan kylässä, kaupungin keskustassa (keskustan terveysasema) sekä Nokelassa (mittausasemalla). Raportissa on esitetty laskeuman sulfaattirikki- (SO 4 -S) ja nitraattityppimäärät (NO 3 -N). Laskeumanäytteet on määritetty Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus mittausjaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 23 kuukausittain tarkasteltuna em. raja ei alittunut minkään mittauksen osalta. Alimmillaan tulosten saatavuus oli syyskuussa keskustan typenoksidimittausten osalta (tuloksia 79 % ajasta). Säätietojen saatavuus oli koko vuoden osalta 99 % (lämpötila, sadeaika, tuulen nopeus ja tuulen suunta). Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi on hoidettu DIL- TA-ohjelmistokokonaisuudella. Mittausasema- ja laitetiedot sekä tulosten laadunvarmistus on esitetty tarkemmin liitteissä 4 ja 5.

6 n. 17 km keskustaan Kuva 1. Mittausasemat ( ) ja laskeumankeruupisteet ( ),1 = Nokela, 2 = Keskusta, 3 = Lahnatie, 4 = Loppula) Oulussa vuonna 23.

SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila Taulukossa 5 sekä kuvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla vuonna 23 ja vuosina 1979-22 sekä Oulunsalon lentoasemalla vertailujaksolla 1961-199. Vuoden 23 keskilämpötilaksi mitattiin kauppatorin rannassa 3,6 o C. Vuosien 1979-22 keskiarvo torinrannassa on 2,8 o C ja Oulunsalon lentoaseman vertailujakson 1961-199 keskiarvo 2, o C. Vuonna 23 ainoastaan tammikuun keskiarvo oli pitkänajan keskiarvoja selvästi kylmempi. Keskimääräistä lämpimämpiä kuukausia olivat helmi-, maalis-, heinä-, marras- ja joulukuu. Taulukko 5. Kuukauden keskilämpötilat v. 23 ja vv. 1979-22 Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1961-199 Oulunsalon lentoasemalla. Kuukausi Kauppatori 23 Kauppatori 1979-22 Lentoasema 1961 199 tammikuu -15,2-9,5-11,1 helmikuu -5,8-8,9-1,4 maaliskuu -,9-4,2-5,8 huhtikuu,8 1,6,5 toukokuu 8,8 7,6 7,5 kesäkuu 13, 13,9 13,5 heinäkuu 2, 16,8 16, elokuu 14,8 14,3 13,7 syyskuu 9,9 9, 8,4 lokakuu 3,1 3,2 3, marraskuu -,2-3,2-3,1 joulukuu -4,8-7,5-8,2 keskiarvo 3,6 2,8 2, o C 25, 2, 15, 1, 5,, -5, Kauppatori 23 Lentoasema 1961-199 Kauppatori 1979-22 -1, -15, -2, tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla v. 23 ja vv. 1979-22 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1961-199 Oulunsalon lentoasemalla ( o C).

Tuuli Kuvassa 3 on esitetty keskimääräiset tuulensuunnat Oulun kauppatorilla vuonna 23. Yleisimmät tuulensuunnat olivat kaakko, etelä ja länsi. Kuvassa 4 on esitetty tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991-23. Kuvasta voidaan todeta länsi- ja luoteistuulien (merituuli) olevan vallitsevia kesäaikaan. Kuva 3. Tuulensuuntien osuudet Oulussa vuonna 23. 3 % % 25 % 2 % 15 % 1 % tyyni N NE E SE S SW W NW 5 % % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991-23 Oulun kauppatorilla.

Sadeaika Kuvassa 5 on esitetty sadeaika eli sateen kesto vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna (24 h/vrk = 1 %) Kauppatorilla vuonna 23. % % Kuva 5. Sadeaika Oulun kauppatorilla vuonna 23. RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidia (SO 2 ) mitattiin Oulussa vuonna 23 ainoastaan Nokelassa. Pyykösjärven rikkidioksidimittaus lopetettiin vuoden 21 lopussa. Liitteessä 1 on esitetty Nokelan rikkidioksidipitoisuudet kuukausittain vuonna 23. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain Nokelassa välillä 7 41 µg/m 3 (3-16 % ohjearvosta). Kuvassa 6 on esitetty tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-23. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 4-17 µg/m 3 (5-21 % ohjearvosta). Kuvassa 7 on esitetty vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-23. Vuosikeskiarvo oli Nokelassa 3 µg/m 3. Kuvassa 8 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-23. Pitoisuudet raja-arvoihin verrattuna Korkein rikkidioksidin tuntikeskiarvo Nokelassa vuonna 23 oli 127 µg/m 3 ja 25. korkein 4 µg/m 3. Uusi 1.1.25 voimaan astuva rikkidioksidin tuntiraja-arvo on 35 µg/m 3 (raja-arvo ylittyy, jos yli 35 µg/m 3 tuntipitoisuuksia mitataan vähintään 25 kpl kalenterivuoden aikana). Korkein vuorokausikeskiarvo oli 19 µg/m 3 ja 4. korkein 11 µg/m 3 (raja-arvo 8 µg/m3, sallittujen ylitysten määrä kalenterivuoden aikana on 3).

1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/m3 Ohjearvo 25µg/m 3 Nokela Pyykösjärvi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 6. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-23. 5 µg/m3 ohjearvo 8 µg/m3 4 Nokela Pyykösjärvi 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 7. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-23. 4 µg/m³ 35 3 25 2 Mustasuo Pyykösjärvi Nokela Välivainio Simssi Pateniemi 15 1 5 79 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 8. Rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-23.

Yhteenveto rikkidioksidipitoisuuksista Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 23 ja 22 Nokelassa mitatut rikkidioksidipitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin vuosina 1995 21. Korkeimmillaan pitoisuudet vuonna 23 olivat 21 % ohjearvosta ja 14 % raja-arvosta. HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ (TRS) Nokelassa mitatut TRS-pitoisuudet kuukausittain vuonna 23 on esitetty liitteessä 1. Pyykösjärvellä TRS-yhdisteiden mittaus lopetettiin vuoden 21 lopussa. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Ohjearvoon verrannolliset kuukauden toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat kuukausittain Nokelassa välillä 1-3 µg/m 3 (1-3 % ohjearvosta). Korkeimmat vuorokausiarvot kuukausittain vaihtelivat välillä 1-4 µg/m 3. Kuvassa 9 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 198-23 Nokelassa. Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärälle on ollut ohjearvo vuodesta 1996 lähtien. Nokelassa voidaan todeta nykyisen ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia ennen Nuottasaaren sellutehtaan saneerausta (syksy 1988). Saneerauksen jälkeen pitoisuudet laskivat noin puoleen aikaisemmasta. Korkein ohjearvotasoon verrannollinen pitoisuus Nokelassa syksyn 1988 jälkeen on ollut 7 µg/m 3. Ohjearvon voimaan astumisen jälkeen korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus on ollut 6 µg/m 3 (huhtikuu 1997). 25 µg/m³ 2 15 Ohjearvo astui voimaan 1.9.1996 1 ohjearvo 5 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 9. TRS-yhdisteiden vuorokausiarvojen kehitys Nokelassa vuosina 198-23.

Hajuhaitan esiintyminen Vallitsevista paikallisista säätekijöistä (pääasiassa tuulensuunta ja -nopeus) johtuen hajuhaitan suuruus vaihtelee vuodenajan mukaan. Kuvassa 1 on esitetty TRS-pitoisuuksien vuodenaikaisvaihtelu vuosina 1992-23 Nokelassa. Vuodenaikaisvaihtelun kuvaamiseen on käytetty mitattuja TRS:n lyhytaikaispitoisuuksia (99 %:n tuntiarvot kuukausittain). Nokelassa ovat pitoisuudet keskimäärin korkeimmillaan maaliskuulta toukokuulle. Vuonna 23 pitoisuudet olivat vuodenaikaan nähden mittausjakson 1992 22 keskiarvoa korkeampia ainoastaan helmikuussa ja syyskuussa. Hajuhaittaa esiintyy Nokelassa keskimäärin useammin alkukesällä, koska lännenpuoleiset merituulet ovat tällöin vallitsevia ja tuovat hajut kaupunkiin (ks. kuva 4). Kuvassa 11 on esitetty hajutuntien (tuntikeskiarvo vähintään 3 µg/m 3 ) lukumäärä kuukausittain vuonna 23 sekä vuosien 1992 22 keskiarvo. Vuonna 23 hajutunteja oli keskiarvoon verrattuna vähän huhti-, kesä- ja elokuussa. Keskiarvoon verrattuna hajutunteja oli paljon syyskuussa. Kuvassa 12 on esitetty TRS:n lyhytaikaispitoisuuksien sekä hajutuntien määrän kehitys kuukausittain vuosina 198-23 Nokelassa. Kuvasta voidaan todeta hajuntien määrän laskeneen seuraten korkeimpien lyhytaikaispitoisuuksien pienentymistä. Vuonna 23 hajutuntien määrä oli hieman paria edellisvuotta suurempi. Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Vuonna 23 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat korkeimmillaan 3 % vuorokausiohjearvosta. Hajuhaittaa esiintyi vuodenaikaan nähden keskimääräistä vähemmän kesällä. Helmikuussa ja syyskuussa puolestaan hajuhaittaa esiintyi tavanomaista enemmän. Koko vuoden osalta hajutunteja esiintyi hieman enemmän kuin parina edellisenä vuonna. 35 µg/m 3 Nokela 7 kpl Nokela 3 vaihteluväli 91-2 6 23 25 keskiarvo 91-2 3 5 ka 91-2 2 4 15 3 1 2 5 1 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 1. TRS:n vuodenaikaisvaihtelu vuonna 23 sekä vuosina 1991 22 Nokelassa (99 %:n tuntiarvoja). tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 11. Hajutuntien (tunti ka>3 µg/m 3 ) lukumäärä kuukausittain vuonna 23 sekä vuosien 1991-22 keskiarvo Nokelassa.

25 2 µg/m3 99%:n arvot max tunti hajutunnit kpl 12 1 8 15 6 1 4 5 2 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 12. TRS-yhdisteiden tuntiarvojen kehitys kuukausittain sekä hajutuntien määrä (kpl, tunti ka > 3 µg/m 3 ) vuosittain vuosina 198-23 Nokelassa. TYPEN OKSIDIT Ulkoilmassa esiintyy typen oksideja useina eri yhdisteinä, joista taajamien ilmanlaadun kannalta tärkeimmät ovat typpidioksidi (NO 2 ) ja typpimonoksidi (NO). Näistä käytetään yhteisnimitystä typenoksidit (NO x ). Merkittävimmät typenoksidien päästölähteet Oulussa ovat energiantuotanto ja liikenne. Liikenteen osuus kokonaispäästöistä on alle puolet. Maanpintatasolla typenoksidipitoisuuksia aiheuttavat kuitenkin lähes pelkästään liikenteen päästöt, jotka purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka ulkoilmassa nopeasti hapettuu pääasiassa otsonin kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi. Vilkkaassa liikenneympäristössä NOpäästöjen määrä on suuri ja otsoni kuluu hapetusreaktiossa loppuun rajoittaen näin syntyvän NO 2 :n määrää. Vaikka liikenteen kokonaistypenoksidipäästöt ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä voimakkaasti laskeneet NO:ta riittää yhä NO 2 :n muodostamiseen eikä NO 2 -pitoisuuksien ole voitu todeta laskeneen kokonaistypenoksidipäästöjen laskun mukana. Terveysvaikutusten kannalta typpidioksidi on selvästi typpimonoksidia merkittävämpi. Suoria kasvillisuusvaurioita aiheuttavat sekä typpidioksidi että typpimonoksidi. Kuvassa 13 on esitetty typpimonoksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien vuorokausijakauma vuonna 23 keskustassa ja Pyykösjärvellä. Kuvasta voidaan havaita, että keskustassa vilkkaassa liikenneympäristössä typpimonoksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin Pyykösjärvellä. Pyykösjärvellä pitoisuuksia aiheuttavat pääasiassa etäämpää kulkeutuvat liikenteen päästöt. Pitoisuudet ovat siellä pienempiä ja typpidioksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin keskustassa.

5, µg/m3 45, 4, 35, PyykösNO Pyyk NO2 KeskusNO KeskuNO2 3, 25, 2, 15, 1, 5,, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 13. Typen oksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä vuonna 23. TYPPIDIOKSIDI Liitteessä 1 on esitetty typpidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin (99 %:n tuntiarvo ja 2. korkein vuorokausiarvo) verrannolliset tunnusluvut kuukausittain sekä pitoisuuksien kuukausikeskiarvot Keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä. Liitteessä on lisäksi esitetty tunti- ja vuorokausiarvojen kuukausittaiset maksimiarvot. Keskustan mittausaseman sijainti on muuttunut hieman vuoden 1998 alusta alkaen. Typpidioksidipitoisuuksien kehitystä esittävissä kuvissa em. ajankohdan jälkeisissä tuloksissa on käytetty eri esitystyyliä. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Kuvassa 14 on esitetty typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-22. Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 51-137 µg/m 3 (34-91 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 3-16 µg/m 3 (2-71 % ohjearvosta). Kuvassa 15 on esitetty typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-22. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 31-8 µg/m 3 (44-114 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 13-51 µg/m 3 (19-73 % ohjearvosta). Kuvista 14 ja 15 voidaan selvästi havaita typpidioksidipitoisuuksien vuodenaikaisvaihtelu. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan talvisaikaan. Vuonna 23 korkeimmat tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset pitoisuudet mitattiin tammi- ja helmikuussa, jolloin ylitettiin keskustassa ohjearvo vuorokausipitoisuuden osalta. Pitoisuudet olivat tällöin viimevuosia korkeampia varsinkin keskustassa. Maaliskuun pitoisuudet olivat puolestaan selvästi lähivuosien vastaavaa ajankohtaa alhaisempia. Myös marras- ja joulukuussa pitoisuudet olivat ajankohtaan nähden alhaisia.

21 18 µg/m3 vaihteluväli 1998-22 Keskusta vaihteluväli 1998-22 Pyykösjärvi keskiarvo 1998-22 Keskusta 23 Pyykösjärvi 23 11 1 9 µg/m3 vaihteluväli 1998-22 Keskusta vaihteluväli 1998-22 Pyykösjärvi keskiarvo 1998-22 Keskusta 23 Pyykösjärvi 23 15 ohjearvo 8 7 ohjearvo 12 6 9 5 4 6 3 3 2 1 tammi maalis touko heinä syys marras Kuva 14. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22. tammi maalis touko heinä syys marras Kuva 15. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina1998 22. Typpidioksidipitoisuuksien kehitys Oulussa Typpidioksidin ohjearvoihin verrannollisissa pitoisuuksissa ei Oulussa voida todeta selvää kehityssuuntaa vuodesta 1991 alkaneella mittausjaksolla (kuvat 16 ja 17). Vuosi- ja kuukausikeskiarvot sen sijaan laskivat hieman keskustassa mittausaseman siirron myötä vuodesta 1998 alkaen (kuva 18). Vuoden 22 vuosikeskiarvo ja kuukausikeskiarvot sekä vuoden 23 tammikuun ja helmikuun kuukausikeskiarvot olivat keskustassa kuitenkin lähivuosia jonkin verran korkeammat. Tammikuun 23 kuukausikeskiarvo (5 µg/m 3 ) oli korkein vuoden 1997 jälkeen, kun taas elokuun 23 kuukausikeskiarvo (18 µg/m 3 ) oli alhaisin vuodesta 1991 alkaneella mittausjaksolla. Vuoden 23 vuosikeskiarvo (29 µg/m 3 ) laski edellisestä vuodesta (33 µg/m 3 ) asettuen vuodesta 1998 alkaneelle tasolle. Myöskään Pyykösjärvellä ei pitoisuuksissa voida havaita kehityssuuntaa. Tammikuun 23 kuukausikeskiarvo (3 µg/m 3 ) oli siellä kuitenkin korkein vuodesta 1991 alkaneella mittausjaksolla. Vuoden 23 pienin kuukausikeskiarvo mitattiin kesäkuussa (5 µg/m 3 ). Vuosikeskiarvojen vaihtelu on Pyykösjärvellä ollut koko mittausjaksolla erittäin vähäistä ja pitoisuudet ovat olleet noin puolet pienempiä kuin keskustassa. Vuoden 23 vuosikeskiarvo oli 12 µg/m 3.

225 2 175 15 µg/m3 Keskusta Pyykösjärvi Keskusta -98-3 ohjearvo 125 1 75 5 25 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 16. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 1991-23. 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/m3 Keskusta Pyykösjärvi Keskusta -98-3 ohjearvo 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 17. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991 23. 6 5 µg/m³ Pyykösj kk ka Pyykösj v ka Keskusta kk ka Keskusta v ka Kesk kk ka -98-3 4 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 18. Typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1991-23.

Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Typpidioksidin siirtymäajan raja-arvo (tuntikeskiarvo 2 µg/m 3 ) sallii ylityksiä 2 % mitatusta ajasta eli enintään 175 tuntia vuodessa. 1.1.21 sallittujen ylitysten lukumäärä laskee kahdeksaantoista (18 tuntia). Vuonna 23 ei Oulussa ylitetty raja-arvon numeroarvoa. Korkein tuntikeskiarvo oli 197 µg/m 3 ja se mitattiin keskustassa tammikuussa. Aiempina vuosina vuodesta 1991 lähtien yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia on mitattu keskustassa vuonna -92 (7 kpl), -94 (1 kpl), -95 (2 kpl), -96 (6 kpl), 98 (3 kpl) ja vuonna 21 (1 kpl). Pyykösjärvellä ei ole mitattu yli 2 µg/m 3 ylittäviä pitoisuuksia. Kuvassa 19 on esitetty typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 23 keskustassa. 1.1.21 astuu voimaan raja-arvo typpidioksidin vuosikeskiarvolle (4 µg/m 3 ). Vuonna 23 typpidioksidin vuosikeskiarvo oli keskustassa 29 µg/m 3 ja Pyykösjärvellä 12 µg/m 3. 25 µg/m3 2 raja-arvon numeroarvo 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 kuukausi Kuva 19. Typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 23 Oulun keskustassa. Yhteenveto typpidioksidipitoisuuksista Vuonna 23 typpidioksidipitoisuudet olivat kylmien ja tyynien säätilanteiden myötä korkeita alkuvuodesta. Tammi- ja helmikuussa ylitettiin keskustassa ohjearvo vuorokausipitoisuuden osalta (tammikuu 114 % ohjearvosta ja helmikuu 11 %). Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat korkeimmillaan 73 % vuorokausiohjearvosta. Tammikuun kuukausikeskiarvo oli keskustassa korkein vuodesta 1997 alkaen (korkein keskustan mittausaseman siirron jälkeen). Pyykösjärvellä tammikuun keskiarvo oli korkein vuodesta 1991 alkaneella mittausjaksolla. Maaliskuusta alkaen typpidioksidipitoisuudet olivat kuitenkin sekä keskustassa että Pyykösjärvellä keskimäärin viimevuosia pienempiä. Vuodesta 1991 alkaneella mittausjaksolla ei typpidioksidipitoisuuksissa voida havaita selvää kehityssuuntaa keskustassa eikä Pyykösjärvellä. 1.1.21 voimaan astuviin typpidioksidin raja-arvoihin verrattuna korkein pitoisuus oli keskustassa mitattu vuosikeskiarvo 29 µg/m 3 (73 % raja-arvosta).

HIILIMONOKSIDI Liikenteen häkä eli hiilimonoksidipäästöt (CO) ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä laskeneet selvästi. Päästöjen pieneneminen näkyy selvästi myös mitattujen hiilimonoksidipitoisuuksien laskuna. Liitteessä 2 on esitetty keskustan mittauspisteen häkäpitoisuudet kuukausittain vuonna 23. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (kuukauden korkein tuntiarvo) vuonna 23 vaihtelivat keskustassa kuukausittain välillä,8 14,9 mg/m 3 (4-75 % ohjearvosta). Kuvassa 2 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22. Korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot vaihtelivat keskustassa vuonna 23 välillä,4 5,2 mg/m 3 (5-65 % ohjearvosta). Kuvassa 21 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot keskustassa vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu Hiilimonoksidin eri viikonpäiville lasketusta vuorokausijakaumasta voidaan havaita selvä ero arkipäivien ja viikonlopun välillä. Lisäksi eri arkipäivien välillä voidaan havaita pieniä eroja. Arkipäivisin häkäpitoisuudet alkavat nousta kello 6 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello 15-17. Viikonloppuisin maksimipitoisuudet mitataan puolen päivän aikoihin ja korkeampia häkäpitoisuuksia mitataan tällöin myös illasta aamuyölle. Kuvassa 22 on esitetty hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu keskustassa eri viikonpäivinä vuonna 23. mg/m3 2, ohjearvo 9, 8, mg/m3 ohjearvo 16, 12, vaihteluväli 98-2 3 ka 98-2 7, 6, 5, vaihteluväli 98-2 ka 98-2 3 8, 4, 3, 4, 2, 1,, tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 2. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22., tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar jou Kuva 21. Hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin arvot kuukausittain vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22.

,9 mg/m3,8,7,6,5 maanantai tiistai keskiviikkko torstai perjantai lauantai sunnuntai,4,3,2,1, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 22. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu viikonpäivittäin vuonna 23. Häkäpitoisuuksien kehitys Kuvassa 23 on esitetty hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausiarvojen kehitys ja kuvassa 24 korkeimpien kahdeksan tunnin sekä kuvassa 25 korkeimpien tuntiarvojen kehitys keskustan mittauspisteessä vuosina 1988-23. Keskimääräisten häkäpitoisuuksien voidaan havaita tällä mittausjaksolla selvästi laskeneen. VTT on arvioinut liikenteen hiilimonoksidipäästöjen alentuneen mittausjaksolla runsaan kolmanneksen. Mittauspisteen siirron vuoksi vuosien 1998-23 tulokset on esitetty kuvissa eri tyylisinä. mg/m³ 2, 1,5 kuukausi ka vuosi ka kuukausi ka 98-2 1,,5, 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 23. Hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-23.

16 mg/m3 14 12 1 8 ohjearvo 6 4 2 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 24. Hiilimonoksidin korkeimpien kahdeksan tunnin arvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-23. 3 mg/m3 25 2 ohjearvo 15 1 5 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 25. Hiilimonoksidin korkeimpien tuntiarvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-23. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Hiilimonoksidille astuu 1.1.25 voimaan raja-arvo 1 mg/m 3. Arvoon verrataan kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, eikä raja-arvolle sallita yhtään ylitystä. Vuonna 23 korkein raja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 5,2 mg/m 3. Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Oulun keskustassa mitattujen häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat laskeneet noin kolmannekseen 199-luvun alun tasosta. Pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut eniten katalysaattorilla varustettujen autojen osuuden kasvu. Hiilimonoksidin korkeimmissa lyhytaikaispitoisuuksissa ei

sen sijaan voida havaita yhtä selvää kehitystä. Epäedullisissa sääolosuhteissa häkäpitoisuudet voivat yhä kohota korkeiksi ja ylittää ohjearvon. Vuonna 23 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 65 % kahdeksan tunnin ohjearvosta, 75 % tuntiohjearvosta sekä 52 % raja-arvosta (astuu voimaan 1.1.25). HIUKKASET Kaupunkialueilla huomattavin vaikutus ilman hiukkasmääriin on liikenteellä. Suuri osa hiukkasista on peräisin liikenteen maasta nostattamasta katupölystä. Pöly sisältää lisäksi autojen pakokaasuista, energiantuotannosta ja teollisuuden päästöistä peräisin olevia hiukkasia. Ongelmallisin aika hiukkasten suhteen on kevät, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen alta ja kadut alkavat kuivua. Keväistä pölyongelmaa pahentaa entisestään kuivat sääjaksot. Sade sen sijaan puhdistaa ilmaa tehokkaasti hiukkasista. Suurin osa pölyn massasta on suuria hiukkasia, jotka eivät terveyden kannalta ole kovin haitallisia (pääosa katupölystä). Haitallisia ovat sen sijaan pienet hiukkaset, koska ne pääsevät tunkeutumaan syvemmälle hengitysteissä, pienimmät (alle 2,5 µm) keuhkorakkuloihin asti (mm. pakokaasuista, energiantuotannosta ja teollisuuden prosesseista peräisin olevat). Maailman terveysjärjestö WHO on todennut arvioinnissaan ilmansaasteiden terveysvaikutuksista vakavimpien haittojen liittyvän leijuvaan pölyyn ja todennäköisimmin sen hienojakoisiin hiukkasiin. Ilmassa leijailevan pölyn kokonaismäärää kutsutaan kokonaisleijumaksi (TSP), leijuman alle 1 µm:n hiukkasia hengitettäviksi hiukkasiksi (PM 1 ) ja alle 2,5µm:n hiukkasia pienhiukkasiksi (PM 2,5 ). Oulussa on mitattu hengitettäviä hiukkasia keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuodesta 1991 alkaen. Vuoden 22 helmikuun alusta keskustan mittauspisteessä alkoi pienhiukkasten mittaus. Pienhiukkasille ei vielä ole olemassa ohje- tai raja-arvoa. Liitteessä 2 on esitetty hengitettävien hiukkasten sekä pienhiukkasten pitoisuudet kuukausittain vuonna 23. HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 23 vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 23-77 µg/m 3 (33-11 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä 16-35 µg/m 3 (23-5 % ). Korkeimpia pitoisuuksia mitattiin kevätpölyaikaan maalis-, huhti- ja toukokuussa. Uudenvuoden ilotulitus aiheutti lisäksi korkeita pitoisuuksia Pyykösjärvellä. Kuvissa 26 ja 27 on esitetty hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22.

µg/m3 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 vaihteluväli 98-2 keskiarvo 98-2 23 ohjearvo tammi maalis touko heinä syys marra Kuva 26. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 23sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22 keskustassa. 15 14 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/m3 vaihteluväli 98-2 keskiarvo 98-2 23 ohjearvo tammi maalis touko heinä syys marra Kuva 27. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 23 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-22 Pyykösjärvellä. Tuntipitoisuudet Hengitettävien hiukkasten korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä 5-35 µg/m 3 ja Pyykösjärvellä välillä 41-251 µg/m 3. Korkein tuntiarvo mitattiin keskustassa toukokuussa ja Pyykösjärvellä joulukuussa (vuoden viimeinen tunti). Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kehitys Oulussa Kuvassa 28 on esitetty PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvot ja kuvassa 29 ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot vuosina 1991-23 keskustassa ja Pyykösjärvellä. Kuvista voidaan todeta pitoisuuksien olleen mittausjakson alkupuolella jonkin verran viimevuosia korkeampia. PM 1 :n vuorokausijakauma Liikenteen vaikutus hiukkaspitoisuuteen voidaan todeta hengitettävien hiukkasten vuorokausijakaumasta, joka on esitetty kuvassa 3. Arkisin pitoisuudet kohoavat heti aamusta käynnistyvän liikenteen nostattaessa yöllä kaduille laskeutuneen pölyn. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna 1.1.25 voimaan astuva raja-arvo hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvolle on 5 µg/m 3. Raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana. Vuonna 23 keskustassa mitattiin yli 5 µg/m 3 vuorokausiarvoja 1 kpl, jotka kaikki ajoittuivat kevätpölykauteen. Pyykösjärvellä yli 5 µg/m 3 vuorokausipitoisuuksia ei mitattu. Raja-arvoon verrattavat arvot on laskettu ulkoilman paineessa ja lämpötilassa.

7 6 5 4 µg/m³ keskusta kk ka keskusta v ka Pyykösjärvi kk ka Pyykösjärvi v ka keskusta kk ka -98 alkaen 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 28. PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys vuosina 1991-23 Keskustassa ja Pyykösjärvellä. 175 µg/m³ Keskusta 14 Pyykösjärvi Keskusta -98 alkaen 15 7 ohjearvo 35 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 29. PM 1 :n ohjearvoon verrannollisten vuorokausiarvojenkehitys 3 µg/m3 25 2 15 1 5 sunnuntai arki lauantai 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 3. PM 1 :n vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuna vuonna 23 keskustan mittauspisteessä.

Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet vuonna 23 olivat keskimäärin hieman viimevuosia pienempiä. Ohjearvo ylitettiin keskustassa kuitenkin kevätpölyaikaan huhtikuussa (11 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat korkeimmillaan 5 % ohjearvosta. Raja-arvon numeroarvon ylityksiä kirjattiin keskustassa 1 kpl (raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana). PIENHIUKKASET (PM 2,5 ) Pienhiukkasten mittaus käynnistyi keskustan mittauspisteessä 4.2.22 alkaen. Pienhiukkasille ei vielä toistaiseksi ole määritetty ohje- tai raja-arvoa. Liitteessä 2 on esitetty pienhiukkasille vastaavat tilastotiedot kuin hengitettäville hiukkasille. Kuvassa 31 on verrattu keskenään pienhiukkasten ja hengitettävien hiukkasten korkeimpia tuntikeskiarvoja sekä 99 %:n tuntikeskiarvoja kuukausittain. Kuvasta voidaan havaita, että pienhiukkaspitoisuudet eivät suoraan seuraa hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia. Sekä PM 1 - että PM 2,5 -pitoisuudet kohoavat maaliskuussa kevätpölykauden alkaessa. PM 2,5 -pitoisuus kuitenkin laskee jo huhtikuussa kun PM 1 -pitoisuudet ovat korkeimmillaan. µg/m 3 8 6 Keskusta PM2,5 Keskusta PM1 Pyykösjärvi PM1 4 2 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 31. PM 2,5 :n sekä PM 1 :n toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain vuonna 23. Verrattaessa PM 2,5 :n vuorokausijakaumaa (kuva 32) PM 1 :n jakaumaan (kuva 3) voidaan jakaumien todeta poikkeavan hieman toisistaan. PM 1 :n kohdalla pitoisuuksien vaihtelu on suurempaa ja pitoisuudet vaihtelevat paremmin liikennemäärien mukaan. Pienhiukkasten kohdalla näyttäisi siltä, että pienempikin liikennemäärä riittäisi nostamaan kaikki hiukkaset leijailemaan ilmaan, mistä ne sitten hitaasti laskeutuvat liikenteen hiljennyttyä.

12, µg/m 3 1, 8, 6, 4, arki lauantai sunnuntai 2,, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 32. PM 2,5 :n vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuna vuonna 23 keskustassa. LASKEUMA Laskeuman keruupisteitä vuonna 23 oli neljä. Niiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Laskeumista määritetään sulfaattirikki (SO 4 -S), nitraattityppi (NO 3 -N), ph, sähkönjohtokyky ja suodatusjäännös. Rikkilaskeuma Rikkilaskeuman (sulfaattirikki SO 4 -S) määrä vuonna 23 vaihteli eri keruupisteissä välillä,18 -,27 g/m 2 /v. Kaikkien pisteiden keskiarvo oli,21 g/m 2 /v Pitkän ajan tavoitteena Suomen metsätalousalueille on, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Kuvassa 33 on esitetty rikkilaskeuman kehitys Oulussa. Vuoden 1995 arvojen puuttuminen johtuu laboratorion tulipalon jälkeisistä analyysivaikeuksista. Rikkilaskeuman määrässä voidaan mittausjaksolla havaita samansuuntainen myönteinen kehitys kuin rikkidioksidipitoisuuksissa. Typpilaskeuma Typpilaskeuman (nitraattityppi NO 3 -N) määrä vuonna 23 vaihteli eri keruupisteissä välillä,92,136 g/m 2 /v. Kaikkien pisteiden keskiarvo oli,117 g/m 2 /v. Typpilaskeuman määrässä ei voida havaita samanlaista myönteistä kehitystä kuin rikillä. Typpilaskeuman taustapitoisuudet Pohjois- Suomessa ovat noin,5,2 g/m 2 /v. Typpilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 34.

2,1 g/m²/v 1,8 1,5 1,2 Loppula Kaukovainio Keskusta Pyykösjärvi Lahnatie Mustasuo Nokela,9,6,3 tavoitearvo 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 33. Rikkilaskeuman kehitys Oulussa vuosina 1981-23.,3 g/m²/v,25,2,15,1 Loppula Kaukovainio Keskusta,5 Pyykösjärvi Lahnatie Mustasuo Nokela 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 Kuva 34. Typpilaskeuman kehitys Oulussa vuosina 1982-23. ILMANLAATUINDEKSI Ilmanlaatutiedotuksessa käytettävä ilmanlaatuindeksi uudistui vuoden 22 alusta. Uusi indeksi pohjautuu pelkästään tuntipitoisuuksiin ja niille annettuihin ohje- ja raja-arvoihin. Näin se kuvaa entistä ajantasaisemmin ilmanlaatua. Vanhassa indeksissä oli mukana 24:n tunnin ja kahdeksan tunnin keskiarvoja. Suurin muutos vanhaan indeksiin on erittäin huono luokan käyttöönotto. Ilmanlaatu luokitellaan myös aiempaa herkemmin välttäväksi tai huonoksi. Oulun keskusta-alueen ilmanlaatua kuvaava indeksi lasketaan keskustan mittausaseman tuloksista. Pyykösjärven ja Nokelan mittaustulokset määrittävät asuntoalueiden indeksin. Indeksissä on Oulussa mukana typpidioksidi (NO 2 ), hiilimonoksidi (CO), hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) ja rikkidioksi-

di (SO 2 ). Kaikille epäpuhtauksille määritetään tunneittain ns. alaindeksi vertaamalla epäpuhtauspitoisuutta kyseisen komponentin ohje- ja raja-arvoon. Lopulliseksi indeksiksi valitaan aina korkein alaindeksi. Epäpuhtauspitoisuuden ylittäessä ohjearvotason ilmanlaatu luokitellaan huonoksi. Rajaarvon ylittyessä ilmanlaatu on erittäin huono. Hengitettäviltä hiukkasilta puuttuu tuntiraja-arvo ja sen kohdalla erittäin huonon rajaksi on määritelty kolme kertaa vuorokausiohjearvotaso (21 µg/m 3 ). Taulukossa 6 on esitetty uuden indeksin määrittely. Ilmanlaatuindeksi on kehitetty pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan ympäristötoimistossa ja se on nykyisin yleisesti käytössä kaupunkien ilmanlaatutiedotuksessa. Uuden indeksin mukaan ilmanlaatu vuonna 23 luokiteltiin Oulun keskustassa erittäin huonoksi kolmena päivänä (vuonna 22 viitenä päivänä), huonoksi seitsemänä päivänä (11), välttäväksi 98 päivänä (11), tyydyttäväksi 27 päivänä (211) ja hyväksi 47 päivänä (37). Laskentapäiviä vuonna 23 oli 362 (365). Asuntoalueilla ilmanlaatu oli erittäin huono yhtenä päivänä (vuonna 22 myös yksi), huono kahtena päivänä (2), välttävä 24 päivänä (29), tyydyttävä 195 päivänä (193) ja hyvä 141 päivänä (132). Laskentapäiviä vuonna 23 oli 363 (357). Erittäin huonoihin ilmanlaatutilanteisiin oli keskustassa syynä keväiset hiukkaspitoisuudet ja asuntoalueilla uuden vuoden ilotulituksen aiheuttamat korkeat hiukkaspitoisuudet. Kuvassa 35 on esitetty vuorokauden korkeimmat indeksin arvot Oulussa vuonna 23. IND. ARVO 2 ERITTÄIN 175 HUONO 15 Keskusta Asuntoalueet HUONO125 1 VÄLTTÄVÄ 75 TYYDYTTÄVÄ 5 HYVÄ 25 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuukausi Kuva 35. Oulun ilmanlaatu indeksillä kuvattuna vuonna 23. Taulukko 6. Uudistetun indeksin määrittely Indeksi Ilmanlaatu Terveyshaitat Muut haitat - 5 HYVÄ ei todettuja lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76-1 VÄLTTÄVÄ epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 11-15 HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuormittavat paikallinen teollisuus, energiantuotanto ja liikenne sekä muualta kulkeutuva kuormitus. Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset sekä rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset, häkä ja hiilivedyt. Lisäksi teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöissä vapautuu hiilidioksidia, mikä on merkittävin kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt ovat laskeneet viimevuosiin asti rikinpoistolaitosten käytön, polttoaine- ja polttoteknisten muutosten sekä teollisuuden prosessimuutosten ansiosta. Liikenteen päästöt ovat laskeneet viimevuosina katalysaattoreiden yleistymisen ja reformuloitujen polttoaineiden käyttöönoton ansiosta. Kuvassa 36 on esitetty Oulun vuoden 23 rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken ja kuvassa 37 on esitetty em. päästöjen kehitys. Kuvassa 38 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden päästöjen kehitys ja kuvassa 39 VTT:n arvio liikenteen päästöjen kehityksestä. Tarkemmat päästötiedot on esitetty liitteessä 3. Rikkidioksidipäästöt Oulussa vuonna 23 olivat yhteensä 3763 tonnia, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Oulun Energian Toppilan voimalaitosten osuus päästöistä oli 59 %, Arizona Chemical Oy:n 12 %, Kemira Chemicals Oy:n 11 %, Oulun Voima Oy:n 12 % ja Stora Enso Oyj:n 1 %. Haisevista rikkiyhdisteistä (yht. 93 t) 77 % oli peräisin Stora Enso Oyj:n sellutehtaalta. Arizona Chemical Oy:n osuus oli 12 % ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan 11 %. Kokonaispäästöt olivat hieman pienemmät kuin edellisvuonna. Typen oksidien päästöistä (yht. 394 t) liikenteen osuus oli 25 % eli 977 tonnia ja pistelähteiden osuus 73 % eli 2883 tonnia. Typenoksidien kokonaispäästöt kasvoivat jonkin verran edellisestä vuodesta. Suurimmat pistemäiset päästölähteet olivat Oulun Energian Toppilan voimalaitokset (1358 t), Oulun Voima Oy (57 t), Stora Enso Oyj (452 t) sekä Kemira Chemicals Oy (45 t). Hiukkaspäästöistä (677 t) Stora Enso Oyj:n osuus oli 44 %, Paroc Oy:n 18 %, Oulun Energian 13 % sekä liikenteen 8 % (pakokaasuista peräisin olevat hiukkaset). Hiilimonoksidipäästöistä (653 t) liikenteen osuus oli 72 % (4351 t) ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan osuus 28 %. Noin 83 % hiilivetypäästöistä (yht. 653 t) oli peräisin liikenteestä. Orion-yhtymä Oy:n osuus oli noin 13 %. Yhteenlasketut fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt Oulussa vuonna 23 olivat 2 231 86 t (6 % enemmän kuin vuonna 22). Suurimmat päästölähteet olivat Oulun Energian Toppilan voimalaitokset (61 % kokonaispäästöistä), Nuottasaaren tehdasalueen laitokset yhteensä (15 %), Kemira Chemicals Oy (14 %) sekä liikenne (8 %). Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 526 427 t (lisäystä edellisvuoteen 3 %).

SO2-päästöt KEMIRA CHEMICALS OY 11 % PINTALÄHTEET 2 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 3 % yhteensä 3763 t NUOTTASAAREN TEHTAAT 25 % OULUN ENERGIA 59 % NO 2 -päästöt LIIKENNE 25 % OULUN ENERGIA 34 % PINTALÄHTEET 2 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 2 % yhteensä 394 t KEMIRA CHEMICALS OY 1 % NUOTTASAAREN TEHTAAT 27 % HIUKKAS-päästöt PINTALÄHTEET 8 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 2 % LIIKENNE 8 % OULUN ENERGIA 13 % yhteensä 677 t PAROC OY 18 % KEMIRA CHEMICALS OY 6 % NUOTTASAAREN TEHTAAT 45 % Kuva 36. SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen jakautuminen päästölähteiden kesken Oulussa vuonna 23.

t/v 7 6 5 4 126 SO 2 -päästöt V. 1969 LIIKENNE PINTALÄHTEET MUUT PISTELÄHTEET YHT. KEMIRA CHEMICALS OY NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 3 2 1 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 t/v 7 6 5 4 NO 2 -päästöt V. 1969 LIIKENNE PINTALÄHTEET MUUT PISTELÄHTEET YHT. KEMIRA CHEMICALS OY NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 3 2 1 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 t/v 25 2 15 44 HIUKKAS-päästöt V. 1969 LIIKENNE PINTALÄHTEET MUUT PISTELÄHTEET YHT. PAROC OY KEMIRA CHEMICALS OY NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 1 5 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 Kuva 37. SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen kehitys.

t/v 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 Kuva 38. TRS-yhdisteiden päästöjen kehitys. muutosindeksi 2, 1,5 CO HC NOx HIUKK. CH4 N2O CO2 Poltton. Suorite 1,,5, 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 212 214 216 218 22 222 vuosi Kuva 39. Tieliikenteen pakokaasupäästöjen, polttonesteenkulutuksen ja ajosuoritteen kehitys muutosindeksin avulla esitettynä. (Kuvassa vuodesta 23 alkaen arvot ovat ennusteita. Lähde: VTT yhdyskuntatekniikka, LIISA 22 laskentamalli).

LIITE 1 Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v. 23 (µg/m³). Nokela keskiarvo (=ka.) 2.korkein vrkka. korkein vrk-ka. 99 %:n tuntika. korkein tuntika. tammikuu 6 1 11 19 32 helmikuu 4 9 1 2 43 maaliskuu 3 9 9 3 62 huhtikuu 4 17 19 37 127 toukokuu 3 9 12 31 68 kesäkuu 2 6 8 19 51 heinäkuu 2 5 11 25 86 elokuu 2 4 5 14 26 syyskuu 2 1 11 37 47 lokakuu 2 7 8 14 56 marraskuu 1 4 4 7 29 joulukuu 2 6 9 13 21 Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Oulussa v. 23 (µg/m 3, S). Nokela 2.korkein vrkka korkein vrk-ka 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 2 2 6 11 helmikuu 2 4 1 21 maaliskuu 2 3 8 26 huhtikuu 2 3 9 2 toukokuu 3 4 1 17 kesäkuu 1 1 5 9 heinäkuu 2 2 5 12 elokuu 1 1 5 9 syyskuu 3 3 9 4 lokakuu 1 1 3 8 marraskuu 2 2 3 32 joulukuu 1 1 3 6 Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 23 (µg/m³). Keskusta keskiarvo (=ka.) 2. korkein vrkka. korkein vrk-ka. 99 %:n tuntika. korkein tuntika. tammikuu 5 8 84 137 197 helmikuu 42 77 85 124 153 maaliskuu 34 53 6 87 12 huhtikuu 31 46 46 8 95 toukokuu 28 45 46 72 16 kesäkuu 2 33 4 52 67 heinäkuu 21 31 32 57 75 elokuu 18 31 34 51 67 syyskuu 28 51 53 78 114 lokakuu 24 42 43 62 81 marraskuu 23 37 41 62 99 joulukuu 26 52 58 84 132 Pyykösjärvi Tammikuu 3 51 63 16 174 helmikuu 23 49 74 92 17 maaliskuu 12 2 25 6 8 huhtikuu 1 22 24 58 7 toukokuu 8 17 18 39 44 kesäkuu 5 13 14 3 39 heinäkuu 7 14 15 32 39 elokuu 6 13 19 34 47 syyskuu 12 24 24 45 66 lokakuu 1 26 31 56 68 marraskuu 11 22 24 43 52 joulukuu 13 38 41 67 17

LIITE 2 Hiilimonoksidipitoisuudet Oulussa v. 23 (mg/m³). Keskusta keskiarvo korkein 8 h:n liukuva korkein tuntikeskiarvo keskiarvo tammikuu,6 5,2 14,9 helmikuu,4 2,5 5,4 maaliskuu,2 1,2 2,2 huhtikuu,2 1,3 2,2 toukokuu,2 1,4 3,3 kesäkuu,1,4,8 heinäkuu,1,8 1,8 elokuu,1,7 1,2 syyskuu,2 1,9 4, lokakuu,2 2, 3,8 marraskuu,3 1,6 3,1 joulukuu,3 2,3 4,1 Hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) pitoisuudet Oulussa v. 23 (µg/m³, 2 o C, 11,3 kpa). Keskusta keskiarvo (=ka) 2. korkein vrkka korkein vrk-ka 99 %:n tuntiarvo korkein tuntika tammikuu 13 23 32 53 67 helmikuu 12 2 26 33 5 maaliskuu 19 53 57 85 118 huhtikuu 39 77 125 168 279 toukokuu 23 55 58 99 35 kesäkuu 21 31 42 62 116 heinäkuu 23 36 38 56 76 elokuu 16 25 31 47 75 syyskuu 19 31 31 64 13 lokakuu 13 29 32 5 94 marraskuu 15 32 45 66 123 joulukuu 13 38 44 71 94 Pyykösjärvi tammikuu 1 17 2 37 51 helmikuu 1 18 22 32 53 maaliskuu 13 25 29 37 139 huhtikuu 18 3 35 57 7 toukokuu 12 23 23 35 55 kesäkuu 11 17 22 3 56 heinäkuu 14 21 24 35 41 elokuu 9 16 17 33 53 syyskuu 12 21 22 42 52 lokakuu 9 22 27 4 61 marraskuu 1 18 28 48 73 joulukuu 1 35 41 81 251 Pienhiukkasten (PM 2,5 ) pitoisuudet Oulussa v. 23 (µg/m³, 2 o C, 11,3 kpa). Keskusta keskiarvo (=ka) 2. korkein vrkka korkein vrk-ka 99 %:n tuntiarvo korkein tuntika tammikuu 9 18 26 41 59 helmikuu 9 13 21 25 43 maaliskuu 9 21 26 29 34 huhtikuu 9 18 2 29 38 toukokuu 8 13 16 24 5 kesäkuu 7 1 13 19 27 heinäkuu 1 16 17 26 43 elokuu 6 13 14 21 24 syyskuu 8 13 13 26 37 lokakuu 6 2 2 28 35 marraskuu 7 11 11 2 31 joulukuu 6 14 16 34 49

LIITE 3 Ilmanepäpuhtauspäästöt Oulussa vuonna 23 (tonnia vuodessa). Hiukkaset SO 2 NO X (1 TRS (2 VOC CO 2 (Fos) (3 CO 2 (Bio) (4 MUUT (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) Kemira Oyj, Oulun toimipaikka 38, 4, 45, 1,5 315567, 14539, Oulun Energia 88,9 2236, 1364,6 1366586, 189439,8 Toppilan voimalaitokset 87,3 228,2 1357,7 136112, 187471, Limingantullin lämpökeskus,3 9,2 3,7 2247,6 Myllytullin lämpökeskus,,1,2 185,5 OYS:n lämpökeskus 1,3 18,5 3, 3141, 1968,8 Nuottasaaren tehdasalueen laitokset yht. 34,1 934,4 151,8 82,9 5,6 33587,8 131974,2 Stora Enso Oyj 299,9 3,7 452, 71,9, 5782,8 147929,2 Paperitehdas 68, 27872,6 Sellutehdas 299,9 3,7 384, 71,9 2993,2 147929,2 Oulun Voima Oy 4, 438,7 569,8 272599, 24834, Eka Polymer Latex Oy 5,6 Arizona Chemical Oy,2 465, 3, 11, 186, 23471, Paroc Oy Ab 123, 29,1 16,1 1,1 13,8 1911, 278, CO 172,NH 3 15,5 Lemminkäinen Oyj 2,3 12,2 7,3 2565, Fortum Lämpö Oy 2,9 32,5 18,3 5756, Rajavillen lk,7 11, 6,2 1984, LK-21 2,2 21,5 12,1 3772, Orion Yhtymä Oyj Fermion,2 83, Suomen Petrooli Oy, Vihreäsaren varasto 5,8 Oy Shell Ab, Vihreäsaaren varasto,,3,3 8,7 28,8 VR Vihreäsaaren varasto 2,3 Lupavelvolliset yhteensä 559 3644 2863 93 121 24282 1526427 Muut pistelähteet (arvio) 1 5 2 4547 Pistelähteet (yhteensä) 569 3694 2883 93 121 244829 1526427 Pintalähteet (arvio) 55 65 8 Liikenne (5 53 3,9 977 532 186 977 CO 4351 Yhteensä 23 677 3763 394 93 653 223186 1526427 CO 653 Vuoden 22 päästöt 55 368 3674 97 797 2114 1482764 693 Vuoden 21 päästöt 564 3681 414 98 79 219434 1352933 611 Vuoden 2 päästöt 72 2914 428 111 852 1613963 654 Vuoden 1999 päästöt 63 34 4224 112 878 164175 6713 Vuoden 1998 päästöt 569 3123 498 124 951 1745965 8219 Vuoden 1997 päästöt 641 391 3949 125 955 182181 785 Vuoden 1996 päästöt 66 3376 4284 97 11 1719593 7787 Vuoden 1995 päästöt 857 3378 421 121 13 138232 7684 Vuoden 1994 päästöt 968 3266 4237 144 174 Vuoden 1993 päästöt 83 352 4262 158 124 1) typpidioksidina (NO 2 ) 2) rikkinä (S) 3) Fossiilisista polttoaineista peräisin oleva 4) Biopolttoaineista peräisin 5) Lähde: LIISA 22 laskentamalli

LIITE 4 Tulosten laadun varmistus Kaasuanalysaattoreille suoritettiin v. 23 monipistekalibrointeja 6-8 kpl laitekohtaisen tarpeen mukaan. Kalibrointi suoritetaan kaasulaimennukseen perustuvalla kalibraattorilla. Kalibroinnissa käytettävien kaasujen analyysitarkkuuksiksi on ilmoitettu SO 2 - ja H 2 S-kaasun osalta +3% ja NO- ja CO-kaasun osalta +2 %. Kalibraattorilla tuotettuja pitoisuuksia verrattiin konsultin pitoisuuksiin. Hiukkasanalysaattoreille suoritettiin virtausten tarkistukset ja säädöt sekä mikrovaa'an kalibrointi. Ilmanlaadunmittausohjelma (DILTA-haku) suorittaa lisäksi automaattisesti analysaattoreiden (paitsi hiukkaset ja CO) nolla- ja aluetason tarkistuksen vuorokausittain. SO 2 -, NO x - ja TRSanalysaattoreiden alueen tarkistus tapahtuu permeaatioputkikalibraattorilla. NO x -analysaattorin alueen tarkistukseen käytetään NO 2 -putkea ja TRS-analysaattorin tarkistukseen H 2 S-putkea. Analysaattoreiden toimintaa seurataan päivittäin DILTA-ohjelmiston avulla. Viikoittain analysaattoreiden huoltoseuranta-arvot kirjataan mittausasemilla laitekohtaiseen kirjanpitoon. Toimistolla sijaitsevaan huoltopäiväkirjaan kirjataan lisäksi kaikki havaitut mittaustuloksiin vaikuttavat tekijät (havaitut häiriöt, tehdyt korjaukset ja huollot, häiriötekijät mittausasemien ympäristössä jne.). Analysaattoreiden kalibroinneista tallennetaan erikseen kalibrointipöytäkirjat. Erilaisista laitehäiriöistä ja kalibroinneista johtuvat virheelliset mittaustulokset poistetaan tai korjataan kuukausittain DIL- TA:n arkistointiohjelman avulla. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus mittausjaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 23 kuukausittain tarkasteltuna em. raja ei alittunut minkään mittauksen osalta. Alimmillaan tulosten saatavuus oli syyskuussa keskustan typenoksidimittausten osalta (tuloksia 79 % ajasta. Säätietojen saatavuus oli koko vuoden osalta 99 % (lämpötila, sadeaika, tuulen nopeus ja tuulen suunta).

LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 1(4). Aseman nimi: KESKUSTA Osoite: Saaristonkatu 18 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, CO, hiukkaset PM 1 ja PM 2,5 Yhtenäiskoordinaatit: 7213456:342888 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta NOx ja CO 2 m, hiukkaset 4 m, merenpinnasta +5 m Ympäristö: keskikaupunki, vilkasliikenteinen katukuilu Merkitykselliset pistelähteet: Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 9841A NO x kemiluminesenssi Monitor Labs 983 CO IR-absorptio Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila) Teom 14A PM 2,5 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila)

LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 2(4) Aseman nimi: NOKELA Osoite: Kiskotie 24 Mittausparametrit: SO 2, TRS, Yhtenäiskoordinaatit: 721174:342841 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 3 m, merenpinnasta +7,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Nuottasaaren tehdasalueen laitokset Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 885 SO 2 UV-fluoresenssi Monitor Labs model 885 +Oxycon Convertter model 8775A TRS UV-fluoresenssi

LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 3(4) Aseman nimi: PYYKÖSJÄRVI Osoite: Lahnatie 1 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, hiukkaset PM 1 Yhtenäiskoordinaatit: 721715:342943 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 4 m, merenp. +17,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Kemira Chemicals Oy Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs 9841B NO x kemiluminesenssi Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paineessa ja lämpötilassa)

LIITE 5 Mittausasema- ja laitetiedot 4(4) Aseman nimi: SÄÄASEMA Osoite: Kauppatori Mittausparametrit: tuulen suunta ja nopeus, ilman lämpötila, sateen kesto Yhtenäiskoordinaatit: 721384:342772 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta tuuli 15 m, lämpö ja sade 1 m, merenpinnasta + 2 m ympäristöviraston katolla Ympäristö: keskikaupunkialue, Kauppatorin ranta, Mittauslaitteet: Vaisala Milos 2 - Vaisala WA-15 tuulen suunta ja nopeus - Vaisala DTS-12 lämpötila - Vaisala DPD 12 A sateen kesto