Standardiluonnos 4.3g Markkinariskin vakavaraisuusvaatimus Määräykset ja ohjeet
Miten luet standardia Standardi on aihealueittainen määräysten ja ohjeiden kokonaisuus, joka velvoittaa tai ohjaa valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia, osoittaa valvojan tavoitteena olevan laatutason ja näkemyksen hyvästä menettelytavasta sekä perustelee sääntelyä. Standardissa esitetyt päivämäärät: Annettu Finanssivalvonta on tehnyt päätöksen ko. kappaleen antamisesta. Voimaan Kappale on astunut voimaan. Standardin jokaisella kappaleella on oma marginaali-merkintänsä: Normi: Viittaus voimassa olevaan lain tai asetuksen säännökseen. : Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuutensa nojalla antama velvoittava määräys valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Suositus: Finanssivalvonnan suositusluonteinen toimintaohje valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Soveltamisohje/-esimerkki: Normiin, an tai Suositukseen liittyvä käytännön soveltamisohje tai esimerkki. Viittaus Finanssivalvonnan standardiin tai standardin osaan. Katso viereinen esimerkki. Perustelu: Avaa sääntelyn ja säännösten tarkoitusta, tavoitteita ja taustaa. Finanssivalvonnan standardit ovat luettavissa osoitteessa.
dnro 13/120/2006 3 (92) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 7 2 Tavoitteet 10 3 Kansainvälinen viitekehys 12 4 Normiperusta 13 5 Markkinariskin vakavaraisuusvaatimuksen yleiset periaatteet 15 5.1 Kaupankäyntivarasto 15 5.2 Sisäiset suojaukset 17 5.3 Konsolidointiryhmää koskeva omien varojen vähimmäismäärä 18 5.4 Pieni kaupankäyntivarasto 18 5.5 Kaupankäyntivaraston arvostus 20 5.5.1 Arvostusmenetelmät 20 5.5.2 Arvonoikaisut 21 6 Kaupankäyntivaraston positioriskin laskeminen 23 6.1 Korkosopimusten erityisriskin laskeminen 24 6.1.1 Muiden kuin arvopaperistettujen korkosopimusten erityisriski 24 6.1.2 Arvopaperistettujen korkosopimusten erityisriski 29 6.1.3 Korrelaatiokaupankäyntisalkun erityisriski 30 6.1.4 Johdannaissopimukset korkosopimusten erityisriskin laskennassa 32 6.2 Korkosopimusten yleisriskin laskeminen 33
dnro 13/120/2006 4 (92) 6.2.2 Herkkyysmallien käyttäminen korkosopimusten yleisriskin laskennassa 38 6.2.3 Korkojohdannaisten käsittely yleisriskin laskennassa 39 6.2.4 Johdannaissopimuksista syntyvien positioiden nettouttaminen korkosopimusten yleisriskiä laskettaessa 40 6.2.5 Korkosopimuksia koskevat muut riskit 41 6.3 Kaupankäyntivarastoon kuuluvien osakkeiden positioriskin laskeminen 41 6.3.1 Osakkeiden netto- ja bruttopositioiden laskeminen 41 6.3.2 Osakkeiden erityisriskin omien varojen vaatimus 42 6.3.3 Osakkeiden yleisriskin omien varojen vaatimus 42 6.3.4 Osakejohdannaisten käsittely 43 6.4 Kaupankäyntivarastoon kuuluvia arvopapereita koskevat merkintäsitoumukset 43 7 Selvitys- ja vastapuoliriskin laskeminen 44 7.1 Koko toiminnan selvitysriski 44 7.2 Kaupankäyntivaraston vastapuoliriski 46 7.2.1 Johdannaissopimukset 46 7.2.2 Takaisinosto- ja myyntisopimukset sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaaminen 47 7.2.3 Muut vastapuoliriskit 47 8 Valuuttakurssi- ja kultariskin laskeminen 49 8.1 Kaksivaiheinen menetelmä 49 8.2 Rakennepositio 51 8.3 Nykyarvomenetelmän käyttäminen valuuttaposition laskemisessa _ 51 8.4 Valuutat, joiden valuuttakurssi on sopimuksilla sidottu toisiinsa 51
dnro 13/120/2006 5 (92) 8.5 Sijoitusrahasto-osuuksien valuuttakurssiriski 52 8.6 Muut riskit 52 9 Hyödykeriski 53 9.1 Hyödykepositioiden ja hyödykejohdannaisten käsittely omien varojen vaatimuksen laskennassa 53 9.2 Maturiteettipohjainen laskentatapa 55 9.3 Yksinkertaistettu laskenta 56 10 Sijoitusrahasto-osuudet kaupankäyntivarastossa 57 10.1 Jaottelumenetelmät sijoitusrahasto-osuuksien positioriskin laskennassa 57 10.1.1 Täysjaottelumenetelmä 57 10.1.2 Indeksiä seuraavat rahastot 57 10.1.3 Osittainen jaottelumenetelmä 58 10.2 Jaottelumenetelmän käytön edellytykset 58 10.3 Sijoitusrahasto-osuuksien omien varojen vaatimuksen vähimmäismäärä 59 11 Kaupankäyntivaraston luottojohdannaiset 60 11.1 Luottoriskin ostajan (suojan myyjä) markkinariskin vakavaraisuuskäsittely 60 11.2 Luottoriskin myyjän (suojan ostajan) markkinariskin vakavaraisuuskäsittely 63 11.3 Luottojohdannaisten nettoutus 63 11.3.1 Täysimääräinen nettoutus 63 11.3.2 Nettoutus 80 % 64 11.3.3 Osittainen nettoutus 64 11.3.4 Tilanne, jossa nettoutusta ei voida soveltaa 65
dnro 13/120/2006 6 (92) 12 Sisäiset mallit 66 12.1 Edellytykset mallin käyttämiselle 66 12.2 Sisäisten mallien sovellusalueet 69 12.3 Erityisriskin laskeminen sisäisellä mallilla 70 12.3.1 Erityisriskin sisäisen mallin vaatimukset 70 12.3.2 Erityisriskin lisäpääomavaatimus (Incremental Risk Charge) _ 71 12.3.3 Kaikki hintariskit kattava lisäpääomavaatimus (Comprehensive Risk Charge) 75 12.4 Yleisriskin laskeminen sisäisellä mallilla 77 12.5 Stressatun VaR-luvun laskenta 79 12.6 Omien varojen vaatimus 79 13 Raportointi Finanssivalvonnalle 82 14 Määritelmät 83 15 Lisätiedot 89 16 Standardin muutoshistoria 90 17 Kumotut määräykset, tulkinnat ja kannanotot 91 18 Liitteet 92
dnro 13/120/2006 7 (92) 1 SOVELTAMINEN Voimaan: 31.12.2010 (1) Tämän standardin mukainen markkinariskin vakavaraisuusvaatimus koskee seuraavia Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 :n tarkoittamia valvottavia: luottolaitokset, lukuun ottamatta sähkörahayhteisöjä sijoituspalveluyritykset, lukuun ottamatta sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 45 :n 4 ja 5 momentissa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) tarkoittama yhteenliittymä. (2) Jäljempänä tässä standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. Voimaan: 31.12.2010 (3) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä luottolaitos tarkoitetaan luottolaitoksia, pois lukien sähkörahayhteisöt Voimaan: 31.12.2010 (4) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä rahastoyhtiö tarkoitetaan rahastoyhtiöitä, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt). (5) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitoksen suomalaiseen tytärluottolaitokseen, jonka tytärluottolaitokselle on myönnetty luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 :ssä tarkoitetun lupa. (6) Mitä kohdassa (5) todetaan luottolaitoksen suomalaisesta tytärluottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyrityksen suomalaiseen tytär-
dnro 13/120/2006 8 (92) sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiön suomalaiseen tytärrahastoyhtiöön. Annettu: 1.1.2006 Voimaan:1.3.2007 (7) Seuraavien luottolaitosten on laskettava tämän standardin mukainen markkinariskin vakavaraisuusvaatimus myös niiden konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella (konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus): a) luottolaitoksen, joka on konsolidointiryhmän emoyritys b) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista c) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) ja jonka osalta kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa d) luottolaitoksen, jos on sovittu konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Finanssivalvonta toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. (8) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus ei kuitenkaan koske luottolaitosta, joka on (7)-kappaleessa tarkoitetun luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön muu kuin (7) kappaleessa tarkoitettu tytäryritys. (9) Sen estämättä, mitä (8) kappaleessa todetaan, konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus koskee luottolaitosta, jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. (10) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus ei koske luottolaitosta, jos Rahoitustarkastus on sopinut muiden konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa siitä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen viranomainen vastaa luottolaitoksen
dnro 13/120/2006 9 (92) konsolidoidusta valvonnasta. (11) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus koskee sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä vastaavasti kuin mitä (7) - (10) -kappaleissa todetaan luottolaitosten osalta. (12) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus ei koske sijoituspalveluyritystä, jonka emoyritys on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla ETAvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys, edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. (13) Mitä (12) kappaleessa todetaan sijoituspalveluyrityksestä, sovelletaan vastaavasti rahastoyhtiöön. Annettu: 1.1.2006 Voimaan:1.3.2007 (14) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitokseen, jolle on myönnetty luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 :n 2 momentissa tarkoitetun luvan. (15) Mitä kohdassa (14) todetaan luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiöön.
dnro 13/120/2006 10 (92) 2 TAVOITTEET (1) Tämä standardi koskee kaupankäyntivarastoon liittyvän positio- ja vastapuoliriskin, koko toiminnan selvitys-, valuuttakurssi- ja hyödykeriskin sekä muiden vastaavien riskien kattamiseksi vaadittava omien varojen vähimmäismäärän laskemista. (2) Markkinariskejä ovat korko-, valuuttakurssi-, osake- ja hyödykeriski. Esimerkiksi korkojen, valuuttakurssien tai osakehintojen muutokset tai kauppojen selvitysongelmat voivat aiheuttaa tappioita valvottavalle ja johtaa vakavaraisuuden heikkenemiseen. (3) Markkinariskien hallinta on osa valvottavan riskienhallintaa. Tässä standardissa käsitellään kaupankäyntivaraston positio- ja vastapuoliriskin sekä koko toiminnan selvitys-, valuuttakurssi-, kulta- ja hyödykeriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskentaa. Standardissa määritellään aluksi kaupankäyntivarasto, sisäiset suojaukset, menettely pienen kaupankäyntivaraston osalta sekä käydään läpi kaupankäyntivaraston arvostukseen liittyviä periaatteita. (4) Tämä standardi kattaa vain kaupankäyntivarastosta aiheutuvan korko- tai osakeriskin. Annettu: 1.2.2006 (5) Positioriski jakautuu sekä osakkeiden että korkosopimusten osalta toisaalta liikkeellelaskijasta aiheutuvaan erityisriskiin ja toisaalta markkinoiden yleisestä kehityksestä syntyvään yleisriskiin. Standardissa kuvataan sekä käteisettä johdannaisinstrumenttien omien varojen vaatimuksen laskentaa. Kaupankäyntivaraston korkosopimusten yleisriski voidaan laskea maturiteetti- tai duraatiopohjaisella laskentatavalla, minkä lisäksi Finanssivalvonta voi myöntää luvan herkkyysmallien käyttämiseen. Positio-, valuuttakurssi-, kulta- ja hyödykeriskin omien varojen vaatimuksen laskentaan voi myös luvussa 12 määritellyin edellytyksin käyttää sisäisiä malleja.
dnro 13/120/2006 11 (92) (6) Standardissa on omat luvut kaupankäyntivarastoon kirjattujen luottojohdannaisten ja sijoitusrahasto-osuuksien omien varojen vaatimuksen laskennasta. (7) Asiat on standardissa esitetty selkeyden vuoksi aihealueittain, jolloin samassa luvussa voi olla viittauksia sekä direktiivin artikloihin että liitteisiin.
dnro 13/120/2006 12 (92) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) Standardissa on huomioitu Baselin pankkivalvontakomitean suositukset "International Convergence of Capital Measurement and Standards", "Amendment to the Capital Accord to Incorporate Market Risks", "Revisions to the Basel II Market Risk Framework" ja "Guidelines for Computing Capital for Incremental Risk in the Trading Book". Julkaisut ovat saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa http://www.bis.org/bcbs/index.htm.
dnro 13/120/2006 13 (92) 4 NORMIPERUSTA (1) Vakavaraisuutta koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s.1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/ETY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s.201. (2) Yksityiskohtaiset määräykset markkinariskien kattamiseksi vaadittavien omien varojen laskemiseksi sisältyvät direktiivin 2006/49/EY artiklaan 18 ja liitteisiin I V ja VII. Voimaan: 31.12.2010 (3) EU:n ns. vakavaraisuusdirektiivit vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean 11/2005 julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. Direktiiveissä Baselin komitean suositukset ulotetaan koskemaan myös sijoituspalveluyrityksiä yhdenmukaisesti EU:ssa noudatetun periaatteen mukaisesti. (4) Direktiivit ovat saatavilla EU:n komission kotisivulla osoitteessa http://ec.europa.eu/. Voimaan:31.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (5) Markkinariskin kattamiseksi vaadittavista omien varojen vähimmäismäärästä säädetään kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 63 65 :issä. (6) Finanssivalvonnalla on oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevia sitovia määräyksiä seuraavien säännösten nojalla: luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 93 sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 46 :n 1 momenttiin sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentti
dnro 13/120/2006 14 (92) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) 8 :n 5 momentti. Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 18 :n 2 momentti
dnro 13/120/2006 15 (92) 5 MARKKINARISKIN VAKAVARAISUUSVAATIMUKSEN YLEISET PERIAATTEET 5.1 Kaupankäyntivarasto (1) Valvottavan kaupankäyntivarasto muodostuu sellaisista rahoitusinstrumentti- tai hyödykepositioista, jotka on otettu kaupankäyntitarkoituksessa. Myös kaupankäyntivarastoa suojaavat sopimukset luetaan kaupankäyntivarastoon 1. Perustelu (2) Kaupankäyntitarkoituksessa otetut positiot valvottava on tarkoituksella ottanut lyhytaikaista kauppaa varten ja/tai voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä tosiasiallisista tai odotetuista hintamuutoksista tai lukitakseen riskittömiä tuottoja. Kaupankäyntitarkoituksessa otettuihin positioihin luetaan kaupankäynti omaan lukuun, asiakaskaupankäynti sekä markkinatakaus. 2 (3) Valvottavan kaupankäyntivaraston hallinnointia koskevien ohjeiden ja menettelytapojen tulee sisältää vähintään: 3 a) kaupankäyntitoiminnan määrittely b) vastuiden arvostaminen markkinahintoihin ja arvostusmallien avulla sekä miten arvostusmallien käyttöön liittyvät riskit tunnistetaan, miten mallien oletuksia ja parametreja arvioidaan ja miten malleilla arvostettuja eriä voidaan suojata c) epälikvidien positioiden käsittely d) kaupankäyntitoiminnan riskienhallinnan periaatteet 1 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (1) 2 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (2) 3 Direktiivin 2006/49/EY liitteen VII D-osan 2. kohta
dnro 13/120/2006 16 (92) e) periaatteet riskien tai positioiden siirroille kaupankäyntivaraston ja muun rahoitustoiminnan välillä. 3 Siirrettäessä erä kaupankäyntivaraston ja rahoitustoiminnan välillä on siirtohinta aina dokumentoitava. (4) Ohjeiden ja menettelytapojen noudattaminen on dokumentoitava ja valvottavan sisäisen tarkastuksen on säännöllisesti tarkastettava dokumentit. 4 (5) Kaupankäyntitarkoituksessa otettujen positioiden omien varojen vaatimus lasketaan markkinariskin vakavaraisuusvaatimusten mukaisesti kun seuraavat ehdot täyttyvät: 5 a) Ylin johto on hyväksynyt riskinoton strategian sekä kaupankäyntivaraston määritelmän b) Kaupankäynnin menettelytavat on määritelty: riskit on limitoitu ja niiden seuranta järjestetty kaupankäyntitoimintaa hoitavalla henkilöllä on oikeus tehdä positioita koskevia päätöksiä itsenäisesti ennalta asetettujen limiittien ja riskinoton strategian puitteissa positiot raportoidaan toimivalle johdolle osana valvottavan riskienhallintaprosessia c) Positioita arvioidaan jatkuvasti markkinoilta saatavan informaation pohjalta d) Kaupankäynnin positionottoa ja volyymejä arvioidaan säännöllisesti riskinoton strategiaa vasten. (6) Kaupankäyntivaraston positiot voivat olla joko lyhyitä tai pitkiä. Kaupankäyntivarastoon luetaan vain sellaiset erät, jotka valvottava on tehnyt omaan lukuunsa tai joihin liittyvä riski on valvottavalla. (7) Kaikki ne muut erät, jotka eivät kuulu valvottavan kaupankäyntivarastoon, ovat vakavaraisuuslaskennassa valvottavan rahoitustoimintaa, jota koskee Rahoitustarkastuksen luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksista annetut standardit (4.3c Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä ja 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä). (8) Tiettyä yksittäistä arvopaperia tai johdannaissopimusta koskeva positio tai yksittäinen kaupankäyntivarastoa suojaava erä ei voi samanaikaisesti sisältyä 4 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (3) ja liitteen VII D-osan 1. kohta 5 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (3) ja liitteen VII A-osan 1. kohta
dnro 13/120/2006 17 (92) sekä kaupankäyntivarastoon että rahoitustoimintaan. Sen sijaan samanlaisia arvopapereita voi sisältyä sekä kaupankäyntivarastoon että muuhun toimintaan. 5.2 Sisäiset suojaukset Perustelu (9) Sisäisellä suojauksella tarkoitetaan positiota, joka merkittävässä määrin tai täysin siirtää kaupankäyntivarastoon jonkin riskin kaupankäyntivaraston ulkopuolisesta toiminnasta. Nämä sisäisesti suojaavat positiot voidaan sisällyttää markkinariskin vakavaraisuuslaskentaan, mikäli ne on tehty kaupankäyntitarkoituksessa ja niiden arvostuksissa noudatetaan luvun 5.4 mukaisia periaatteita. 6 (10) Sisäisten suojausten tarkoitus ei saa olla vakavaraisuusvaatimusten vähentäminen. Sisäiset suojaukset tulee dokumentoida, niiden tulosvaikutusta tulee seurata ja ne on hyväksyttävä asianmukaisen tahon toimesta. Sisäisiä suojauksia tulee hallita osana kaupankäyntitoiminnan riskilimitointia ja ne tulee hinnoitella markkinaehtoisesti. 6 (11) Valvottavan sisäisen tarkastuksen tulee arvioida sisäinen suojaustoiminta. 6 (12) Sisäiset suojaukset eivät vaikuta kaupankäyntivaraston ulkopuolisen toiminnan vakavaraisuusvaatimuksiin. 7 (13) Jos valvottava suojaa rahoitustoiminnan luottoriskejä kaupankäyntivarastoon kirjatulla luottojohdannaisella käyttäen sisäistä suojausta, ei rahoitustoiminnan positiota voida pitää suojattuna vakavaraisuusvaatimuksia laskettaessa ellei valvottava osta luottoriskin vähentämistekniikoista annettujen standardien mukaiselta hyväksytyltä kolmannelta osapuolelta suojaavaa luottojohdannaista, joka täyttää luottojohdannaisille asetetut vähimmäisvaatimukset. Kun suoja ostetaan hyväksytyltä kolmannelta osapuolelta ja sitä pidetään rahoitustoiminnan position suojana vakavaraisuuslaskennassa, ei sisäistä eikä ulkoista luottojohdannaissuojaa lueta kaupankäyntivarastoon vakavaraisuusvaatimusta laskettaessa. 8 Hyväksyttävistä kolmansista osapuolista ja luottojohdannaisille asetetuista vähimmäisvaatimuksista säädetään standardien 4.3e Luottoriskien vähentämistekniikat luottoriskin standardimenetelmää käytettäessä ja 4.3f Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin sisäisten luokitusten menetelmää käytettäessä kappaleissa 7.1, 7.2 ja 7.4. 6 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (5) ja liitteen VII C-osan 1. kohta 7 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII C-osan 2. kohta 8 Direktiivin 2006/YYY/EY liitteen VII C-osan 3. kohta
dnro 13/120/2006 18 (92) 5.3 Konsolidointiryhmää koskeva omien varojen vähimmäismäärä (14) Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmää koskeva omien varojen vaatimus kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin ja koko toiminnan valuuttakurssi-, kulta- ja hyödykeriskin kattamiseksi saadaan laskemalla yhteen näiden riskien kattamiseksi vaadittava omien varojen määrä kultakin konsolidointiryhmään kuuluvalta yritykseltä. (15) Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskien ja koko toiminnan selvitysriskinkattamiseksi vaadittavaa konsolidoitujen omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa voidaan kaupankäyntivarastoon luettavien erien määrä laskea soveltamalla konsernitilinpäätöksen laatimisessa noudatettavia periaatteita. 5.4 Pieni kaupankäyntivarasto (16) Valvottavan, jolla on pieni kaupankäyntivarasto, ei tarvitse laskea kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin ja vastapuoliriskin kattamiseksi vaadittavaa omien varojen vähimmäismäärää tämän standardin lukujen 6 ja 7 mukaisesti, vaan kaupankäyntivarastoon kuuluvien erien vakavaraisuus voidaan laskea sillä menetelmällä, jota valvottava soveltaa luottoriskin vakavaraisuuden laskennassa. 9 (17) Vaikka valvottava voi jättää laskematta kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin- ja vastapuoliriskin kattamiseksi vaadittavaa omien varojen määrää tämän standardin lukujen 6 ja 7 mukaisesti, täytyy sen kuitenkin laskea selvitysriskin kattamiseksi vaadittava omien varojen vaatimus tämän standardin luvun 7 mukaisesti, valuuttakurssi- ja kultariski luvun 8 mukaisesti ja hyödykeriski luvun 9 mukaisesti. 10 (18) Standardin luvun 6 mukaisen positioriskin ja luvun 7 mukaisen vastapuoliriskin soveltamatta jättämisen edellytyksenä on, että kaupankäyntivaraston arvo ei pysyvästi ylitä 5 %:a eikä koskaan 6 %:a viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta taseen loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä, eikä pysyvästi 15 miljoonaa euroa eikä koskaan 20 miljoonaa euroa. 9 (19) Laskettaessa kaupankäyntivaraston arvon suhdetta taseen loppusummaan ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärään kaupankäyntivarastoon sisältyvät arvopaperit, hyödykkeet ja muut sopimukset kuin johdannaissopimukset ja muut taseen ulkopuoliset sitoumukset, joilla markkinariski on siirretty raportoivalle valvottavalle, otetaan huomioon markkina-arvoon. Joh- 9 Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (2) 10 Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (1) a ja b-kohta
dnro 13/120/2006 19 (92) dannaissopimukset otetaan huomioon kohde-etuutensa määrän mukaisina itseisarvoina sekä kaupankäyntivaraston arvoa laskettaessa, että taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärää laskettaessa. 11 (20) Johdannaissopimuksen kohde-etuuden määrä lasketaan viranomaisten yhtenäistetyn tiedonkeruun Luokitukset ja määritelmät -muistion mukaan seuraavasti: Luokittelutekijän Kohde-etuuden nimellisarvo (O 0904) mukaan lasketaan korkotermiinit, -futuurit ja -optiot, koronvaihtosopimukset sekä koron- ja valuutanvaihtosopimukset. Osaketermiinit ja -futuurit lasketaan luokittelutekijän Kohde-etuuden todennäköinen arvo (O 0905) mukaan. Luokittelutekijän sopimuksen mukainen arvo (O 0906) mukaan lasketaan valuuttatermiinit, -futuurit ja -optiot, osakeindeksitermiinit, - futuurit ja -optiot, osakeoptiot sekä muut termiinit, futuurit ja optiot. (21) Taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin sisällytetään johdannaissopimusten lisäksi myös muut taseen ulkopuoliset sitoumukset. Ne otetaan huomioon luokittelutekijän Sopimuksen mukainen arvo (O 0906) mukaisesti. Kaupankäyntivarastoa suojaavat velat lisätään itseisarvona kaupankäyntivaraston arvoon. (22) Laskettaessa kaupankäyntivaraston arvon suhdetta taseen loppusummaan ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärään sekä osoittaja että nimittäjä otetaan huomioon itseisarvona. Välityssaamisia ja -velkoja ei oteta huomioon suhdelukua laskettaessa. (23) Kaupankäyntivaraston arvo sekä johdannaissopimusten määrä otetaan huomioon laskelmassa tiedonantopäivän tilanteen mukaisesti. (24) Mikäli valvottavan kaupankäyntivaraston arvo ylittää 6 % viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta taseen loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä tai 20 miljoonaa euroa, tulee sen laskea kaupankäyntivaraston positioriski ja vastapuoliriski tämän standardin mukaisesti. Mikäli valvottavan kaupankäyntivaraston arvo ylittää yhtäjaksoisesti pidemmän ajan kuin viisi pankkipäivää kerrallaan 5 % viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta taseen loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä tai 15 miljoonaa euroa, kaupankäyntivaraston positioriski ja vastapuoliriski tulee laskea tämän standardin mukaisesti. Edellä mainittujen rajojen ylityksistä tulee välittömästi ilmoittaa Finanssivalvonnalle. 12 11 Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (3) 12 Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (4)
dnro 13/120/2006 20 (92) (25) Valvottavan sisäisten valvontajärjestelmien sekä hallinnollisten että sisäisen laskennan toimintatapojen tulee olla sellaiset, että voidaan varmistua siitä, että kaupankäyntivaraston arvon suhde taseen loppusummaan ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärään voidaan riittävällä tarkkuudella laskea. 5.5 Kaupankäyntivaraston arvostus (26) Valvottavalla tulee olla riittävät prosessit, järjestelmät ja kontrollit luotettavien arvostusten tuottamiseen. 13 Arvostusperiaatteet ja arvostusprosessit tulee dokumentoida. Dokumentaatiossa määritellään arvostusten tekemiseen liittyvät vastuut, markkinainformaation lähteet sekä arvio niiden kattavuudesta, ohjeet sellaisten havaitsemattomien lähdetietojen käytöstä, jotka vastaavat laitoksen oletuksia siitä, mitä tietoja markkinatoimijat käyttäisivät positiota hinnoitellessaan, arvostusfrekvenssit, hintatietojen poiminnan ajoitukset päivän sisällä sekä kuukausittaisten ja satunnaisotanta -hintatarkastusten kuvaukset. 14 (27) Arvostustoiminnan tulee olla erillään riskejä ottavasta liiketoiminnasta. 5.5.1 Arvostusmenetelmät (28) Kaupankäyntivaraston markkina-arvo tulee laskea vähintään päivittäin. 15 Valvottavan tulee arvostaa kaupankäyntivaraston positiot markkinahintoihin aina, kun se on mahdollista. 16 Hintalähteiden tulee olla riippumattomia. 17 (29) Arvostus suoritetaan lähtökohtaisesti osto- tai myyntinoteerauksen perusteella varovaisuusperiaatteen mukaisesti. 18 (30) Mikäli edellä mainittu menettely ei ole käytännössä mahdollista, voidaan arvostamisessa käyttää esimerkiksi osto- ja myyntinoteerausten keskiarvoon perustuvaa tuottokäyrää tai viimeistä kaupantekokurssia. Perusteet poikkeavalle menettelylle on dokumentoitava ja sen käytössä on noudatettava johdonmukaisuutta. (31) Arvostusmallia voidaan käyttää tilanteessa, jossa valmiita markkinahintoja ei ole käytettävissä. 19 Arvostus mallin avulla on tehtävä varovaisesti ja ar- 13 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 1. kohta 14 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 2. kohta 15 Direktiivi 2006/49/EY artikla 33 (2) 16 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 5. kohta 17 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 3. kohta 18 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 4. kohta
dnro 13/120/2006 21 (92) vostusmallin käyttö edellyttää: 20 Toimivan johdon on tiedettävä mitkä kaupankäyntivaraston osat tai muista käypään arvoon arvostetuista positioista arvostetaan mallin avulla ja sen on ymmärrettävä käytettyyn malliin liittyvät epävarmuudet riskiraportoinnissa ja tuloslaskennassa. Hintalähteiden sopivuutta positioiden arvostamiseen ja arvostusmallin parametreja tulee arvioida säännöllisesti. Arvostusmallin tulee perustua vakiintuneisiin arvostusmenetelmiin aina, kun sellainen on saatavilla Valvottavan itsensä kehittämän arvostusmallin oletukset tulee arvioida kehitysprosessista riippumattomien tahojen toimesta. Itse kehitetyn arvostusmallin hyväksynnän ja testauksen tulee olla riippumattomia kaupankäyntitoiminnoista. Testauksen tulee kattaa käytetyt matemaattiset menetelmät, oletukset ja tietotekniset ratkaisut. Arvostusmallin muutoshallinta tulee olla dokumentoitu ja varmuuskopiointimenettelyt järjestetty. Riskienhallintaan osallistuvien tulee olla tietoisia arvostusmallin heikkouksista ja niiden vaikutuksista arvostusmallin antamiin tuloksiin. Tarvittaessa on tehtävä arvostuskorjauksia kattamaan arvostusmallin epävarmuutta. (32) Kaupankäyntitoiminnoista riippumaton arvostusten arviointi tulee toteuttaa säännöllisesti. Arviointimenettelyssä käytettyjen markkinahintojen oikeellisuus ja riippumattomuus sekä arvostusmallin toiminnan oikeellisuus arvioidaan. 21 5.5.2 Arvonoikaisut (33) Valvottavalla on oltava menettelytavat arvonoikaisujen arvioimiseksi. 22 19 Direktiivi 2006/49/EY artikla 33 (3) 20 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 5. kohta ja 6 21 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 7. kohta 22 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 8. kohta ja 11.kohta
dnro 13/120/2006 22 (92) (34) Arvonoikaisuilla on tarvittaessa täydennettävä muita tilinpäätösraportoinnin edellyttämiä muutoksia positioiden arvoon. 23 Perustelu (35) Epävarmuutta arvostuksiin aiheuttavat esimerkiksi positioiden epälikvidiys, arvostuksissa käytettävät mallit sekä mahdolliset positioiden sulkemiskustannukset. Positioiden likvidiyteen vaikuttaa esimerkiksi arvioitu position sulkemisaika, osto- ja myyntitarjousten ero, markkinahintojen saatavuus, markkinatakaajien lukumäärä sekä kaupankäynnin volyymi, jäljellä oleva juoksuaika ja markkinoiden keskittyneisyys. 24 (36) Monimutkaisten tuotteiden osalta, mukaan lukien arvopaperistetut positiot ja n:nnen tappion luottojohdannaiset, valvottavan on nimenomaisesti arvioitava arvonoikaisujen tarvetta seuraavien kahden malliriskityypin huomioon ottamiseksi: malliriski, joka liittyy mahdollisesti virheellisesti toimivan arvostusmenetelmän käyttöön, ja riski, joka liittyy havaitsemattomien (ja mahdollisesti virheellisten) kalibrointiparametrien käyttöön arvostusmallissa. 25 (37) Valvottavan on vähennettävä arvonoikaisut omista varoista. 26 23 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 11. kohta 24 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 11. kohta 25 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 15a kohta 26 Direktiivi 2006/48/EY artikla 64, kohta 5
dnro 13/120/2006 23 (92) 6 KAUPANKÄYNTIVARASTON POSITIORISKIN LASKEMINEN Perustelu Perustelu (1) Kaupankäyntivaraston positioriski koostuu yleis- ja erityisriskistä. Yleisriskillä tarkoitetaan markkinoiden yleisestä kehityksestä aiheutuvaa riskiä. Erityisriskillä tarkoitetaan arvopaperin liikkeeseenlaskijasta tai johdannaissopimuksen kohde-etuuden liikkeeseenlaskijasta aiheutuvaa riskiä. 27 (2) Nettopositiot arvostetaan markkina-arvoon. Nettopositiot muutetaan ilmoitusvaluutaksi Suomen Pankin / EKP:n julkaisemaan raportointipäivän keskikurssiin. 28 (3) Optioiden delta-riskin lisäksi valvottavalla on oltava riittävästi omia varoja optioiden muiden riskien kattamiseen. 29 (4) Mikäli takaisinostosopimuksilla tai lainaamalla luovutetut arvopaperit kuuluvat kaupankäyntivarastoon lasketaan näille positioriskin omien varojen vaatimus tämän luvun mukaisesti. 30 (5) Mikäli valvottavalla kaupankäyntivarastossaan oleva pitkä positio koostuu sellaisista arvopapereista tai sellaisista johdannaissopimuksista, joiden kohdeetuus on sellainen arvopaperi, että ne luottolaitostoiminnasta annetun lain 121/2007 48 :n mukaan tulee vähentää luottolaitoksen omista varoista, ei tällaista pitkää positiota lueta kaupankäyntivarastoon tämän määräyksen mukaista positioriskiä laskettaessa, vaan se vähennetään luottolaitostoiminnasta annetun lain 121/2007 48 :n mukaisesti valvottavan omista varoista. Edellä mainittu omista varoista vähennettävä positio lasketaan siten, että johdannaissopimuksista otetaan mukaan vain sellaiset johdannaissopimukset, joissa kohde-etuus luovutetaan. Mikäli kuitenkin tällainen pitkä positio vähentäisi kaupankäyntivaraston erityis- tai yleisriskin kattamiseksi vaadittavien omien 27 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 12. kohta 28 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 3. kohta 29 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 5. kohta 30 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 11. kohta
dnro 13/120/2006 24 (92) varojen määrää, se voidaan ottaa huomioon kaupankäyntisalkussa. 6.1 Korkosopimusten erityisriskin laskeminen Yleiset periaatteet (6) Korkosopimusten erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskemista varten nettopositiot lasketaan kunkin valuutan osalta erikseen. 31 (7) Muiden kuin arvopaperistettujen sopimusten erityisriski lasketaan kohdan 6.1.1 mukaisesti ja arvopaperistettujen korkosopimusten erityisriski luvun 6.1.2 mukaisesti. Halutessaan valvottava voi laskea korrelaatiokaupankäyntisalkun erityisriskin omien varojen vaatimuksen muista korkosopimuksista poikkeavalla tavalla soveltaen luvun 6.1.3 menettelyä. Korkosopimusten erityisriskin omien varojen vaatimus on kohtien 6.1.1, 6.1.2 ja 6.1.3 mukaisten omien varojen vaatimusten summa. 32 6.1.1 Muiden kuin arvopaperistettujen korkosopimusten erityisriski (8) Erityisriski määräytyy vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin liikkeeseenlaskijan tai johdannaissopimusten kohde-etuuden liikkeeseenlaskijan sekä jäljellä olevan juoksuajan perusteella. 33 (9) Nettopositiot merkitään jäljempänä mainittuihin luokkiin liikkeeseenlaskijan, sisäisen tai ulkoisen luottoluokituksen ja jäljellä olevan juoksuajan perusteella ja kerrotaan ko. luokan kertoimella. Painotettujen positioiden itseisarvot lasketaan yhteen omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi. 33 31 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 13. kohta 32 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14. kohta 33 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14. kohta
dnro 13/120/2006 25 (92) Taulukko 1 33 Erityisriskin omien varojen vaatimus Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkaan 1 tai saisivat 0% riskipainon luottoriskin standardimenetelmässä. 0% Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 2 tai 3 luottoriskin standardimenetelmässä. Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana yritykset, luottolaitokset tai sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 1 tai 2 luottoriskin standardimenetelmässä. Muut alhaisen riskin erät. 0.25% (jäljellä oleva juoksuaika enintään 6 kuukautta) 1.00% (jäljellä oleva juoksuaika yli 6 kuukautta, enintään 24 kuukautta) 1.60% (jäljellä oleva juoksuaika yli 24 kuukautta) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 4 tai 5 luottoriskin standardimenetelmässä. 8.00% Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana yritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 3 tai 4 luottoriskin standardimenetelmässä.
dnro 13/120/2006 26 (92) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana luottolaitokset tai sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 3, 4 tai 5 luottoriskin standardimenetelmässä. Vastuut, joille ei ole saatavissa hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitusta. Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkaan 6 luottoriskin standardimenetelmässä. 12,00% Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana yritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 5 tai 6 luottoriskin standardimenetelmässä. Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana luottolaitokset tai sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkaan 6 luottoriskin standardimenetelmässä. (10) Valvottavat, jotka käyttävät luottoriskin sisäisten luokitusten menetelmää rahoitustoiminnan vakavaraisuusvaatimuksen laskentaan, on sovellettava kaupankäyntivaraston korkosopimusten erityisriskin vaatimuksen laskennassa sisäisiä maksukyvyttömyyden todennäköisyyksiä (PD). Liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden todennäköisyyden on oltava pienempi tai yhtä suuri kuin yritysvastuiden riskipainotuksessa asianmukaisessa luottoluokassa luottoriskin standardimenetelmässä, jotta se voidaan lukea vastaavaan luokkaan erityisriskin laskennassa. 33 (11) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka ovat paikallisen valuutan määräisiä ja rahoitettu paikallisella valuutalla Euroopan Talousalueeseen kuuluvalta valtiolta ja sen keskuspankilta saavat erityisriskilaskennassa riskipainon 0 %. 34 34 Direktiivi 2006/49/EY artikla 19 (1)
dnro 13/120/2006 27 (92) (12) Muilla alhaisen riskin erillä tarkoitetaan: 35 a) Pitkät ja lyhyet positiot omaisuuserissä, joilla on vähintään taulukon 2 mukainen 'investment grade' -tasoinen luottoluokitus. 35 Mikäli liikkeeseenlaskija on tarkkailulistalla luokituksen muuttamiseksi "investment grade" luokitusta alemmaksi, ei kyseisen liikkeeseenlaskijan velkakirjoja voida enää lukea alhaisen riskin eriksi. b) Pitkät ja lyhyet positiot omaisuuserissä, joiden maksukyvyttömyyden todennäköisyys liikkeeseenlaskijan vakavaraisuudesta johtuen ei ole korkeampi kuin kohdan a) omaisuuserissä Rahoitustarkastuksen standardia 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää sovellettaessa. 35 c) Pitkät ja lyhyet positiot omaisuuserissä, jolla ei ole hyväksytyn ulkoisen luottoluokittelijan luokitusta voidaan hyväksyä alhaisen riskin eräksi mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: se on valvottavan arvion mukaan riittävän likvidi se on valvottavan arvion mukaan vähintään kohdan a) tasoinen. vieraan pääoman ehtoinen arvopaperi on listattu Euroopan Unionin jäsenmaiden säännellyillä markkinoilla tai muun valtion osakepörssissä, mikäli se on EU-valvojan hyväksymä. 35 d) Vakavaraisuussääntelyn tai vastaavan sääntelyn ja valvonnan piirissä olevien yritysten liikkeeseen laskemat arvopaperi mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: se on valvottavan arvion mukaan riittävän likvidi se on valvottavan arvion mukaan vähintään kohdan a) tasoinen. 35 35 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 15. kohta
dnro 13/120/2006 28 (92) Taulukko 2 Luokituslaitokset ja 'investment grade luokitukset' Joukkovelkakirjojen Vähimmäisluokitus Rahamarkkina Instrumenttien vähimmäisluokitus Kaikki liikkeeseenlaskijat Moody's Investors Service Standard & Poor's Corporation FITCH IBCA Baa3 BBB- BBB- P3 A3 F-3 Luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset sekä näiden konserniyhtiöt Thomson BankWatch BBB- TBW-3 KANADA Canadian Bond Rating Service Dominion Bond Rating Service B++low BBB low A-3 R-2 JAPANI Japan Credit Rating Agency, Ltd Japan Rating and Invest ment Information Inc Mikuno & Co BBB- BBB- BBB J-2 a-2 M-3 USA Duff & Phelps, Inc BBB- 3 Tätä listaa tarkistetaan ajoittain. (13) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka täyttävät standardin 4.3c luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä alaluvun 7.12 Katetut joukkolainat vaatimukset saavat erityisriskilaskennassa alhaisen riskin erien mukaisen omien varojen vaatimuksen vähennettynä standardin 4.3c alaluvussa 7.12 kuvatuilla suhteilla. 36 36 Direktiivi 2006/49/EY artikla 19 (2)
dnro 13/120/2006 29 (92) 6.1.2 Arvopaperistettujen korkosopimusten erityisriski Soveltamisohje (14) Arvopaperistamisella tarkoitetaan arvopaperistamistamisen vakavaraisuusvaatimuksesta annetun standardin (Arvopaperistamisen vakavaraisuusvaatimus 4.3h) mukaan transaktiota tai järjestelyä, jolla saamisiin tai omaisuuseriin liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jolla on seuraavat ominaisuudet: 37 a) transaktion tai järjestelyn maksut riippuvat saamisen tai omaisuuserän tuotosta b) etuoikeusluokkien järjestys määrittää tappioiden jakautumisen transaktion tai järjestelyn voimassaoloaikana. Soveltamisohje (15) Arvopaperistetulla positiolla tarkoitetaan arvopaperistamisesta johtuvaa positiota. 38 (16) Arvopaperistettujen korkosopimusten erityisriskin omien varojen vaatimus lasketaan nettopositioille seuraavasti: 39 a) Arvopaperistamispositioiden, joiden alla oleviin omaisuuseriin valvottava soveltaa kaupankäyntivaraston ulkopuolella luottoriskin standardimenetelmää, omien varojen vaatimus on 8 prosenttia standardin 4.3h standardimenetelmän mukaisesti laskettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä. b) Arvopaperistamispositioiden, joiden alla oleviin omaisuuseriin valvottava on saanut Finanssivalvonnan luvan soveltaa kaupankäyntivaraston ulkopuolella luottoriskin sisäisten luottoluokitusten menetelmää, omien varojen vaatimus on 8 prosenttia standardin 4.3h sisäisten luottoluokitusten menetelmän mukaisesti laskettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä. (17) Alullepanija voi soveltaa valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia arvopaperistamisposition erityisriskin laskennassa, jos se voi soveltaa valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia samaan positioon kaupankäyntivaraston ulkopuolella. 40 (18) Muu kuin alullepanija, joka saa soveltaa valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia kaupankäyntivaraston ulkopuolella, saa soveltaa valvonta- 37 Direktiivi 2006/48/EY liitteen IV 4. artikla 4 (36) 38 Direktiivi 2006/48/EY liitteen IV 4. artikla 4 (40) 39 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 16a. kohdat a)ja b) 40 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 16a. kohta ab)
dnro 13/120/2006 30 (92) viranomaisen kehittämää arviointimallia saatuaan siihen Finanssivalvonnalta luvan. 41 Voimaan: 31.12.2010 Normi Voimaan: 31.12.2010 Soveltamisohje Voimaan: 31.12.2010 (19) Valvontaviranomaisen arviointimallissa käytettävät PD- ja LGD-estimaatit on määritettävä standardin 4.3d tai vaihtoehtoisesti Finanssivalvonnan luvalla tämän standardin 12.3.1 luvun mukaisesti, jolloin estimaattien on oltava standardin 4.3d sisäisten luottoluokitusten menetelmää koskevien määrällisten vaatimusten mukaisia. 42 (20) Arvopaperistamisposition, jonka riskipaino olisi standardin 4.3h luvun 6.4 kohdan mukaisesti 1250 prosenttia, omien varojen vaatimus on 8 prosenttia 4.3h standardin 6.4 luvun mukaisesta riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä. 43 (21) Kaupankäyntivarastoon sisältyvien arvopaperistettujen erien alullepanijoiden, järjestäjien ja alkuperäisen luotonantajan on täytettävä standardin 4.3h luvun 6.4, luvun 7.2.1 luvun ja luvun 11 vaatimukset. 44 (22) Jos standardin 4.3h lukujen 6.1 ja 6.4 vaatimukset eivät täyty millään merkityksellisellä tavalla valvottavan tuottamuksellisen menettelyn tai laiminlyönnin johdosta, Finanssivalvonta asettaa suhteellisen ylimääräisen riskipainon, joka on vähintään 250 prosenttia siitä riskipainosta (joka rajataan 1250 prosentiksi), jota asianomaisiin arvopaperistettuihin omaisuuseriiin muuten sovellettaisiin. Finanssivalvonta nostaa riskipainoa kunkin seuraavan asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden rikkomisen seurauksena. 45 (23) Arvioitaessa riskipainon suuruutta Finanssivalvonta ottaa huomioon standardin 4.3h luvun 6.4 tiettyjä arvopaperistettuja omaisuuseriä koskevan poikkeuksen ja lieventää seuraamusta, joka muulloin asetetaan. 45 6.1.3 Korrelaatiokaupankäyntisalkun erityisriski Korrelaatiokaupankäyntisalkkuun sisältyvät erät (24) Jos valvottavalla on korrelaatiokaupankäyntisalkku, sen täytyy muodostua arvopaperistetuista positioista ja n:nnen tappion luottojohdannaisista, jotka täyttävät seuraavat edellytykset: 46 41 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 16a. kohta ab) 42 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 16a. kohta ab) 43 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 16a. kohta c) 44 Direktiivi 2006/48/EY artikla 101, kohta 1 ja direktiivi 2006/48/EY artikla 122a 45 Direktiivi 2006/48/EY artikla 122a 46 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14a ja 14b kohdat
dnro 13/120/2006 31 (92) a) Positioiden tulee tarjota suhteellinen osuus etuoikeusluokan tuotosta. Korrelaatiokaupankäyntisalkkuun ei näin voida sijoittaa uudelleenarvopaperistettuja positioita, arvopaperistettujen omaisuuserien optioita eikä muita arvopaperistettujen vastuiden johdannaisia, jos ne eivät tarjoa suhteellista osuutta etuoikeusluokan tuotosta. b) Kaikki referenssi-instrumentit ovat yhden kohteen instrumentteja mukaan lukien yhteen riskikohteeseen perustuvat luottojohdannaiset, joille on olemassa likvidit kahdensuuntaiset markkinat. Tämä sisältää myös näihin referenssiomaisuuseriin perustuvat yleisesti kaupan kohteena olevat indeksit. c) Positio ei viittaa kohde-etuuteen, joka voidaan luokitella standardin 4.3c mukaisesti vähittäissaamisten tai kiinteistövakuudellisten vastuiden vastuuryhmään kaupankäyntivaraston ulkopuolella. d) Kyseessä ei ole positio, joka viittaa erillisyhtiöön kohdistuvaan saatavaan. (25) Kahdensuuntaisten markkinoiden katsotaan olevan olemassa, jos on tehty vilpittömässä mielessä itsenäisiä osto- ja myyntitarjouksia, niin että hinta on järkevässä suhteessa viimeisimpään myyntihintaan, tai että sen hetkiset vilpittömässä mielessä tehtyjen osto- tai myyntitarjousten noteeraukset voidaan määritellä yhden päivän aikana ja selvittää kyseiseen hintaan suhteellisen lyhyen ajan kuluessa kaupankäyntitavan mukaisesti. 47 Suojaavat positiot (26) Valvottava voi sisällyttää korrelaatiokaupankäyntisalkkuun positioita, jotka eivät ole arvopaperistettuja omaisuuseriä eivätkä n:nnen tappion luottojohdannaisia, mutta jotka suojaavat tämän kaupankäyntisalkun muita positioita edellyttäen, että kyseiselle rahoitusvälineelle tai sen kohde-etuudella on olemassa likvidit kahdensuuntaiset markkinat. 48 Omien varojen vaatimuksen laskenta (27) Jos valvottava täyttää korrelaatiokaupankäyntisalkulle asetetut vaatimukset, valvottava voi laskea korrelaatiokaupankäyntisalkun erityisriskin omien varojen vaatimuksen muiden korkosopimusten erityisriskin laskennasta 47 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14a. kohta 48 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14b. kohta
dnro 13/120/2006 32 (92) poikkeavalla tavalla 49. Soveltamisohje (28) Korrelaatiokaupankäyntisalkkuun sisältyvien korkoinstrumenttien riskipainot määräytyvät samalla tavoin kuin vastaavalle instrumentille kaupankäyntivarastossa korrelaatiokaupankäyntisalkun ulkopuolella. (29) Korrelaatiokaupankäyntisalkun erityisriskin omien varojen vaatimus on suurempi seuraavista: 50 a) Erityisriskin omien varojen vaatimuksen yhteismäärä, jota sovelletaan ainoastaan korrelaatiosalkun pitkiin nettopositioihin b) Erityisriskin omien varojen vaatimuksen yhteismäärä, jota sovelletaan ainoastaan korrelaatiosalkun lyhyisiin nettopositioihin. 6.1.4 Johdannaissopimukset korkosopimusten erityisriskin laskennassa Annettu: 1.1.2006 (30) Johdannaissopimukset otetaan huomioon korkosopimusten erityisriskiä laskettaessa vain, mikäli niiden korko perustuu sellaisen yksittäisen liikkeeseenlaskijan velkakirjaan, joka otetaan erityisriskiä laskettaessa huomioon. (31) Seuraavia johdannaisinstrumentteja ei korkosopimusten erityisriskilaskennassa oteta huomioon: Valuuttasidonnaiset johdannaissopimukset Valuutta-, osake- tai hyödyketermiinit Korkofutuurit ja korkotermiinisopimukset Koronvaihtosopimukset, joiden kohde-etuutta koskeva riski on korkoriski. Tällainen koronvaihtosopimus on esim. interbank-korkoihin perustuva koronvaihtosopimus. (32) Koronvaihtosopimukset, joiden korko perustuu yksittäisen liikkeeseenlaskijan velkakirjaan, otetaan huomioon laskennassa. 49 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14a. kohta 50 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14a. kohta
dnro 13/120/2006 33 (92) (33) Termiinisopimuksella ostetut vieraanpääoman ehtoiset arvopaperit otetaan huomioon erityisriskin laskennassa asianomaisessa sarakkeessa. 51 (34) Kaupankäyntivarastoon kuuluvia valvottavan omia vieraan pääoman ehtoisia rahoitusinstrumentteja ei oteta huomioon erityisriskin laskennassa. 52 6.2 Korkosopimusten yleisriskin laskeminen Yleiset periaatteet (35) Yleisriskin omien varojen vaatimus lasketaan jokaisen valuutan osalta erikseen. 53 Eri valuuttana olevia positioita ei saa nettouttaa keskenään. (36) Yleisriski määräytyy kiinteäkorkoisten sopimusten osalta jäljellä olevan voimassaoloajan perusteella ja vaihtuvakorkoisten sopimusten osalta lähimmän korontarkistusajankohdan perusteella. 54 (37) Yleisriskiä laskettaessa voidaan ottaa huomioon myös ne taseen vastattaviin kirjatut velkaerät, joilla rahoitetaan tai suojataan kaupankäyntivarastoa ja kaupankäyntitarkoituksen ehdot toteutuvat. Annettu: 1.1.2006 (38) Yleisriski lasketaan maturiteettipohjaista laskentatapaa käyttäen, jollei Finanssivalvonta valvottavan hakemuksesta myönnä lupaa duraatiopohjaisen laskentatavan taikka herkkyysmallin käyttöön. 55 Maturiteettipohjainen laskentatapa (39) Korkosopimukset jaotellaan taulukon 3 mukaisiin maturiteettiluokkiin. 56 Korkosopimukset jaotellaan myös niiden koron perusteella siten, että eri luokissa ilmoitetaan ne korkosopimukset, joiden kuponkikorko on alle 3 %, ja ne, joiden kuponkikorko on vähintään 3 %. 57 (40) Diskonttopaperit, nollakuponkivelkakirjat ja muut vastaavat korkosopimukset ilmoitetaan luokassa "korko vähemmän kuin 3 % ". 51 Direktiivi 2006/49/EY Liitteen I 4. kohta 52 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 1. kohta 53 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 13. kohta 54 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 18. kohta 55 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 26. kohta 56 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 17. kohta 57 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 18. kohta
dnro 13/120/2006 34 (92) Taulukko 3 Alue Korko 3 % tai enemmän Maturiteettiluokka Korko vähemmän kuin 3 % Kertoimet (prosenteissa) Arvioitu koron muutos (prosenteissa) ( 1 ) ( 2 ) ( 3 ) ( 4 ) ( 5 ) Yksi 1 2 3 4 0 > 1 > 3 > 6 1 3 6 12 kuukausi kuukautta kuukautta kuukautta 0 > 1 > 3 > 6 1 3 6 12 kuukausi kuukautta kuukautta kuukautta 0,00 0,20 0,40 0,70-1,00 1,00 1,00 Kaksi 5 6 7 > 1 > 2 > 3 2 3 4 vuotta vuotta vuotta > 1,0 > 1,9 > 2,8 1,9 2,8 3,6 vuotta vuotta vuotta 1,25 1,75 2,25 0,90 0,80 0,75 Kolme 8 9 10 11 12 13 14 15 > 4 > 5 > 7 > 10 > 15 5 7 10 15 20 > 20 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta > 3,6 > 4,3 > 5,7 > 7,3 > 9,3 > 10,6 > 12,0 4,3 vuotta 5,7 vuotta 7,3 vuotta 9,3 vuotta 10,6 vuotta 12,0 vuotta 20,0 vuotta > 20 vuotta 2,75 3,25 3,75 4,50 5,25 6,00 8,00 12,50 0,75 0,70 0,65 0,60 0,60 0,60 0,60 0,60 (41) Korkosopimusten yleisriskiä koskeva omien varojen vaatimus lasketaan kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäiseksi kaikki maturiteettiluokkien positiot painotetaan niiden juoksuajan perusteella, jotta voidaan laskea vaadittava omien varojen määrä. Omia varoja koskevaa vaatimusta voidaan vähentää, mikäli samassa taulukon 3 mukaisessa maturiteettiluokassa on vastakkaismerkkinen painotettu positio. 58 (42) Omia varoja koskevaa vaatimusta voidaan myös vähentää, kun vastakkaismerkkiset painotetut positiot kuuluvat eri maturiteettiluokkiin, jolloin tämän vähennyksen määrä riippuu siitä, kuuluvatko painotetut positiot samaan taulukon 3 mukaiseen alueeseen, ja siitä, mihin tiettyyn alueeseen positiot kuuluvat. Alueita on yhteensä kolme. 59 (43) Tämän jälkeen lasketaan painotettujen pitkien nettopositioiden summa ja painotettujen lyhyiden nettopositioiden summa jokaisessa maturiteettiluokassa. Sitä painotettujen pitkien positioiden määrää tietyssä maturiteettiluokassa, joka vastaa painotettujen lyhyiden positioiden määrää samassa maturi- 58 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 19. kohta 59 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 20. kohta