Lämpökuormittuminen ja altistuminen UV-säteilylle sekä suojauksen optimointi tienpäällystys- ja kattotöissä. Loppuraportti Osa 2

Lämpökuormittuminen ja altistuminen UV-säteilylle sekä suojauksen optimointi tienpäällystys- ja kattotöissä Loppuraportti Osa 2 Työterveyslaitos Helsinki 2007:11

Työterveyslaitos Tämän raportin kuvamateriaali on tekijänoikeuslain alaista. Kuvamateriaali on hankittu kuvissa esiintyvien henkilöiden ja kuvaajien suostumuksella. Oikeus kuvien käyttöön on vain Työterveyslaitoksella sopimuksen mukaan. Raportin valokuvat: Patrick von Nandelstadh

LÄMSÄ-projekti Osa 2: Altistuminen UV-säteilylle tienpäällystys- ja kattotöissä Maila Hietanen ja Patrick von Nandelstadh Työterveyslaitos Työympäristön kehittäminen - osaamiskeskus Loppuraportti 2007 Työsuojelurahaston rahoittama hanke nro 105105 Rahoituspäätös 31.5.2005

SAATE Tämä osaraportti Osa 2: Altistuminen UV- säteilylle tienpäällystys- ja kattotöissä kuuluu LÄMSÄ projektiin, jonka muut raportit ovat: Osa 1: Lämpökuormittuminen tienpäällystys- ja kattotöissä Osa 3: Työ- ja suojavaatetus tienpäällystys- ja kattotöissä. Osaprojektin Altistuminen UV- säteilylle tienpäällystys- ja kattotöissä toteuttivat dosentti Maila Hietanen ja laboratorioinsinööri Patrick von Nandelstadh. Tutkimusryhmä kiittää projektissa mukana olleita urakoitsijoita ja liittojen edustajia. Erityiskiitokset ansaitsevat katto- ja asfalttityöntekijät osallistumisesta kenttämittauksiin. Kiitokset myös Työterveyslaitoksen tutkijoille Helena Mäkinen, Aija-Riitta Elo ja Carita Aschan sekä asiakaspalveluassistentille Seija Reposelle, jotka avustivat mittausten tekemisessä ja suojausohjeiden laatimisessa. Helsingissä 30.11.2007 Tekijät

TIIVISTELMÄ Tämä osaraportti " Altistuminen UV-säteilylle tienpäällystys- ja kattotöissä" on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa hanketta: Lämpökuormittuminen ja altistuminen UV-säteilylle sekä suojauksen optimointi tienpäällystys- ja kattotöissä. Tässä tutkimuksessa mitattiin asfaltti- ja kattotyöntekijöiden UV-säteilyannoksia kesinä 2005-2007 sekä Etelä-Suomessa Helsingin seudulla että Pohjois- Suomessa Muoniossa ja Rovaniemellä. Etelä-Suomessa UV-säteilyä mitattiin henkilökohtaisilla annosmittareilla yhteensä 47 henkilötyöpäivän aikana. Lapissa mittauksia tehtiin ainoastaan tienpäällystystöiden aikana, yhteensä 10 henkilötyöpäivänä. UV-säteilymittauksista 23 kohdistui kattotyöhön ja 34 tienpäällystystyöhön. Mitatut UV-annokset ylittivät pääsääntöisesti UV-säteilyn suositusarvot niskan, kaulan ja olkapään alueella. UV-annosmittaukset osoittivat niskaan kohdistuvan UV-säteilyn ylittävän suositusarvot pahimmillaan jopa 100- kertaisesti. Työssä käytettävien UV-suojavaatteiden ominaisuuksista on niukasti tutkittua tietoa, sillä ulkotyöntekijöiden työ- ja suojavaatteiden UV-säteilyltä suojaavuuteen ei ole erityisesti kiinnitetty huomiota. Yleensä ulkotöissä ei ole mahdollista hakeutua varjoon keskipäivän tuntien auringolta muulloin kuin taukojen aikana, joten työntekijöiden iho tulee suojata sopivalla vaatetuksella ja aurinkosuojavoiteilla. Erityisesti kasvot, niska, kaula ja korvat on tarpeen suojata lierihatulla tai lippalakilla. Silmien suojaaminen aurinkolasein on myös aiheellista, koska katto- ja asfalttitöissä silmiin kohdistuu UV-säteilyä sekä suoraan auringosta että heijastavista pinnoista.

6 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ...5 1 TAUSTATIETOA ALTISTUMISESTA UV-SÄTEILYLLE...7 1.1 UV-säteilyn ominaisuuksia...7 1.2 UV- säteilyn terveyshaitat...9 1.3 UV-indeksi...11 2 UV-SÄTEILYN ALTISTUMISRAJAT...13 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT...14 3.1. Tutkimuskohteet...14 3.2 UV-säteilyn mittausmenetelmät...16 4 MITTAUSTULOKSET...19 4.1. Kattotyöntekijöiden UV - annokset...19 4.2 Asfalttityöntekijöiden UV-annokset...23 4.3 Spektroradiometriset mittaukset...26 5 TULOSTEN TARKASTELU...27 6 SUOJAUTUMINEN UV-SÄTEILYLTÄ...29 6.1 Suojavaatetus...29 6.2 Aurinkolasit...31 6.3 Aurinkosuojavoiteet...32 7. YHTEENVETO JA TOIMENPIDESUOSITUKSET...33 LÄHTEET...34

7 1 TAUSTATIETOA ALTISTUMISESTA UV-SÄTEILYLLE Auringon ultraviolettisäteily ( UV- säteily) on niin voimakasta, että hyvin harva eliömuoto pystyisi elämään maapallolla, ellei ilmakehässä oleva otsonikaasu suodattaisi pois suurinta osaa haitallisimmasta UV-säteilystä. Viimeaikainen ilman saasteiden aiheuttama otsonikerroksen oheneminen on lisännyt huolestuttavasti UV-säteilyn määrää maanpinnalla. Vaikka auringosta tulevan UV-säteilyn vaikutusten tiedetään siten olevan merkittävimpiä ympäristömme aiheuttamia säteilyhaittoja, aikaisempia tutkimuksia ulkotyöntekijöiden altistumisesta UV - säteilylle on tehty hyvin vähän. Aikaisempaa tutkimustietoa suomalaisten altistumisesta ulkotöissä ei ole. Yhdysvalloissa selvitettiin ulkotyöntekijöiden suojautumista auringon säteilyltä kyselytutkimuksella ja havainnoimalla työntekijöiden vaatetusta. Tutkimuksen mukaan ulkotyöntekijöistä noin puolet suojautuu riittävästi. Työntekijöiden kasvot ja käsivarret olivat heikoimmin suojattuja (Stepanski et al. 1998). Australian Queenslandissa tehdyssä tutkimuksessa rakennustyöläisten UV-altistuminen määritettiin filmidosimetreilla. Tulosten mukaan lähes kaikkien (90%) työntekijöiden UV-säteilyannokset ylittivät suositusarvot (Gies et al. 2003). Pohjois-Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa käytettiin elektronisia ja biologisia dosimetrejä työntekijöiden altistumisen määrittämiseen. UV-säteilyannokset olivat keskimäärin 450 J/m 2 pilvettöminä päivänä ja 190 J/m 2 pilvisinä päivinä (Cockell et al. 2001). Samankaltaisia tuloksia saatiin Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa määritettiin ulkotyöntekijöiden UV-altistumista ranteeseen kiinnitetyllä elektronisella dosimetrilla (Thieden et al. 2004). Saksassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että hikoiltaessa ihon erytreema- eli punoitusherkkyyden kynnysarvo alenee (Moehrle et al. 2000). Erityisesti ulkotöissä työntekijät hikoilevat tavallista enemmän, mikä lisää UVsuojautumistarvetta. 1.1 UV-säteilyn ominaisuuksia Ultraviolettisäteilyn aallonpituusalue (200-400 nanometriä) jaetaan kolmeen eri kaistaan fysikaalisten ominaisuuksien ja biologisen tehokkuuden perusteella. Auringon UV-säteilyn lyhytaaltoisin alue UV-C (< 280 nm) ei pääse maan pinnalle, koska se absorboituu ilmakehän otsonikerrokseen. Maahan asti pääsevät pitkäaaltoinen UV-A (320-400 nm) ja keskipitkä UV-B (280-320 nm), joista UV-B on biologisesti tehokkainta.

8 Säteilyn biologinen tehokkuus on lähes 1000-kertainen 300 nm aallonpituudella verrattuna esimerkiksi 330 nm aallonpituuteen. Siten ihoa polttavasta UV-säteilystä 80 % on UV-B säteilyä, vaikka UV-B säteilyn osuus on vain 5 % auringon UV-säteilyn kokonaismäärästä. Kuva 1. Ultraviolettisäteilyn sijainti valon ja röntgensäteilyn välissä sähkömagneettisessa spektrissä Auringon UV-säteilyn voimakkuuteen maapallon eri alueilla vaikuttavat monet tekijät, joista tärkeimpiä ovat vuoden- ja kellonaika, leveysaste, korkeus merenpinnasta, pilvisyys, otsonikerroksen paksuus, ilman puhtaus sekä heijastuminen vedestä, lumesta tai hiekasta. Suomessa UV-säteily on voimakkainta kesä-elokuussa keskipäivän tuntien aikana. Toisaalta koko tammi-helmikuun aikana UV-B säteilyn määrä voi olla vähäisempi kuin yhtenä kirkkaana päivänä keskikesällä. Pilvisyys ei välttämättä vähennä merkittävästi UV-säteilyä, sillä ohuet pilvet vaimentavat vain 10-20 % UV-säteilystä. Myös ympäristöstä heijastunut säteily voi lisätä huomattavasti UV-annosta.

9 1.2 UV- säteilyn terveyshaitat Ultraviolettisäteilyn haittavaikutukset kohdistuvat ihoon ja silmiin, ja ne jaetaan akuutteihin ja kroonisiin vaikutuksiin. Silmässä pääosa UV-säteilystä absorboituu sarveisja sidekalvoon ja vain pieni osa pääsee mykiöön. Ihon omat suojamekanismit auringon UV-säteilyä vastaan ovat pigmenttisoluissa tapahtuva melaniini-nimisen väriaineen muodostuminen ja ihon paksuuntuminen toistuvan ruskettumisen vuoksi. Silmän sarveiskalvon vaurioituessa irronneet epiteelisolut suodattavat säteilyä ja vähentävät sen pääsyä syvemmälle silmän eri osiin. Akuutit haitat UV-säteilyn välitön haittavaikutus iholla on punoitus eli eryteema, joka ilmaantuu muutaman tunnin kuluessa altistumisesta. Jos iho palaa pahasti, esiintyy myös ihon turvotusta, rakkuloita sekä kipua. Ihmiset ovat ihon palamis- ja ruskettumisherkkyyden perusteella erilaisia. Ihotyyppejä on kuusi: 1.punatukkaiset pisamaiset 2.vaaleatukkaiset sinisilmäiset 3.tummemmat kaukaasialaiset 4.Välimeren väestö 5.Latinalaisen Amerikan väestö 6.mustaihoiset Herkimpään ihotyyppiin 1 kuuluvat punatukkaiset, pisamaiset henkilöt, jotka eivät rusketu, vaan palavat herkästi. Suurin osa suomalaisista kuuluu ihotyyppeihin 2 ja 3, jotka ruskettuvat mutta myös palavat auringossa aika herkästi. Silmään kohdistuessaan voimakas auringon UV-säteily aiheuttaa akuutin sarveiskalvon tulehduksen, joka ilmenee voimakkaana kipuna ja vieraan esineen tunteena silmässä. Oireet ilmaantuvat yleensä muutaman tunnin kuluttua altistumisesta ja häviävät parin päivän kuluttua sarveiskalvon epiteelisolujen uusiuduttua. Tyypillisesti tällainen tilanne esiintyy talvella (ns. lumisokeus), kun taas kesällä näin voimakas silmiin kohdistuva UValtistus on erittäin harvinaista.

10 Kynnysarvoja tärkeimmille UV-säteilyn akuuteille vaikutuksille on taulukossa 1. UVannokset ilmaistaan yksikkönä joule neliömetriä kohti (J/m 2 ). Taulukko 1. UV-säteilyn akuutteja vaikutuksia vastaavat minimiannokset. Vaikutus Kynnysarvo (J/m 2 ) iho-eryteema 100-500 silmän sarveiskalvontulehdus 40 ihon pigmentaatio 10 5 Krooniset haitat Jatkuva ihon altistuminen auringon UV-säteilylle aiheuttaa sidekudosvaurioita, jotka ilmenevät ihon paksuuntumisena, uurteina sekä kimmoisuuden vähenemisenä, joiden vuoksi iho näyttää ikäistään vanhemmalta. Pitkäaikaisen tai usein toistuvan liiallisen UVsäteilyn merkittävin terveyshaitta on kuitenkin ihosyöpä, joka on viime vuosikymmenten aikana rajusti yleistynyt valkoihoisen väestön keskuudessa. Ihosyöpä on yksi yleisimpiä syöpiä Suomessa. Vuonna 2004 miehillä havaittiin 411 melanoomaa, 501 okasolusyöpää ja 2748 tyvisolusyöpää. Naisilla vastaavat luvut olivat 389, 388 ja 3296. Ihon tyvisolusyöpä eli basaliooma on yleisin pahanlaatuinen kasvain ihmisellä. Tavallisimmin se ilmaantuu yli 40-vuotiaalle ja sen tyypillisin sijainti on auringolle altistunut ihoalue, useimmiten kasvot tai ylävartalo. Okasolusyövällä on selkein yhteys pitkän ajan kuluessa kertyvään auringon UV-säteilylle altistumiseen. Tämä syöpätyyppi on yleisin ulkoilmassa työskentelevillä. Basaliooma on ihosyövistä vaarattomin, koska se esiintyy paikallisena eikä lähetä etäpesäkkeitä. Myös basaliooman synnyn taustalla on myös elämän aikana iholle kertynyt UV-annos. Toistuva ihon palaminen auringolle altistumisen seurauksena näyttää lisäävän erityisesti melanooman vaaraa. Merkittävin ihotyyppiin liittyvä riskitekijä on kuitenkin runsasluomisuus, johon liittyy auringolle altistuminen. Melanooma on ihosyövistä vaarallisin, koska se lähettää nopeasti etäpesäkkeitä. Syöpätilastojen ja väestötutkimusten pohjalta arvioiden auringon UV-säteily aiheuttaa Suomessa yli 70 prosenttia ihosyövistä. Auringon aiheuttamiin ihosyöpiin arvioidaan kuolevan vuosittain 50-100 ihmistä.

11 Silmiin kohdistuva pitkäaikainen UV-säteilyaltistus voi edistää harmaakaihin kehittymistä. Osa UV-säteilystä voi tunkeutua aina silmän pohjaan asti, mikä edistää verkkokalvon solujen rappeutumista. Suoraan auringosta tulevan UV-säteilyn lisäksi ympäristö vaikuttaa merkittävästi silmän saamaan UV-annokseen. Suhteellisen pienikin erilaisista pinnoista tuleva heijastuminen lisää silmäaltistusta huomattavasti enemmän kuin ihoaltistusta. Iho- ja silmävaurioiden lisäksi UV-säteilyn on todettu vaikuttavan kehon immunologiseen järjestelmään heikentäen vastustuskykyä. UV-säteily voi myös aktivoida ihossa olevia viruksia kuten herpes- ja HI-virusta. 1.3 UV-indeksi Ilmatieteen laitos antaa kesällä lyhyen aikavälin UV-ennusteita, joiden avulla voi arvioida kuinka pitkän ajan voi oleskella auringossa ihon punoittamatta. Ennuste annetaan kansainvälisesti sovitulla UV-indeksillä, joka kuvaa UV-säteilyn suurinta voimakkuutta päivän aikana. Indeksi vaihtelee vuodenajan ja paikkakunnan mukaan (kuva 2). Lapissa kaamosaikana UV-indeksi on 0 ja keskikesällä Etelä-Suomessa voi olla jopa 7. Kuva 2. Eri kuukausien keskimääräinen UV-indeksi Helsingissä

12 Herkän ruskettumattoman ihon palamisraja minuutteina saadaan lasketuksi jakamalla luku 130 UV-indeksiluvulla. Esimerkiksi, jos UV-indeksi on 7, ylittyy herkän ruskettumattoman ihon punoituskynnys 20 minuutissa. Auringolta on syytä suojautua kun UV-indeksi ylittää arvon 3. Näin tapahtuu Etelä-Suomessa toukokuusta elokuuhun, kauniina keskikesän päivänä peräti seitsemän tunnin ajan eli klo 10-17. UV-indeksi 6 ja sen ylittävät arvot tarkoittavat voimakasta sekä 8 ja siitä ylöspäin hyvin voimakasta säteilyä. Keskikesällä ja keskipäivällä UV-indeksi vaihtelee Etelä-Suomessa pilvettömänä päivänä 5-6 välillä (kuva 3). Kuva 3. Tyypilliset UV-indeksin arvot kesäpäivänä Etelä-Suomessa

13 2 UV-SÄTEILYN ALTISTUMISRAJAT Kansainvälinen ionisoimattoman säteilyn komitea ICNIRP ( International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection ) on antanut ohjearvot UV-säteilyaltistuksen enimmäisarvoiksi, jotka on tarkoitettu sovellettaviksi henkilöihin, jotka ovat erityisen herkkiä UV-säteilylle. Ruskettuneen tai tumman ihon suhteen altistumissuositukset voidaan kuitenkin turvallisesti jossain määrin ylittää. Ohjeiden mukaan silmään tai iholle kohdistuvan ultraviolettisäteilyn biologisesti painotettu efektiivinen energiatiheys ( H eff ) ei saa ylittää 30 J/m 2 työpäivän (8 h) aikana. Lisäksi silmään kohdistuvan painottamattoman UV-A-säteilyn energiatiheys (H UVA ) ei saa ylittää 10 000 J/m 2 eli 10 kj/m 2. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistivat vuonna 2006 direktiivin (2006/25/EY) työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta keinotekoiselle optiselle säteilylle. Sitä voidaan soveltaa myös auringon UV-säteilylle altistumiseen erityisesti suojautumista koskevien vaatimusten osalta. Taulukko 2. ICNIRPin esittämät UV-säteilyn altistumisrajat Aallonpituus (nm) Altistumisen raja-arvo Yksikkö Kohde 180-400 (UVA, UVB ja UVC) H eff = 30 päivittäinen arvo (8 h) [J m -2 ] silmä iho sarveiskalvo sidekalvo mykiö 315-400 (UVA) H UVA = 10 4 päivittäinen arvo (8 h) [J m -2 ] silmä mykiö

14 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 3.1. Tutkimuskohteet Asfaltti- ja kattotyöntekijöiden UV-säteilyannoksia mitattiin kesinä 2005-2007 sekä Etelä- Suomessa Helsingin seudulla että Pohjois-Suomessa Muoniossa ja Rovaniemellä. Etelä-Suomessa UV-säteilyä mitattiin henkilökohtaisilla annosmittareilla yhteensä 47 henkilötyöpäivän aikana. Lapissa mittauksia tehtiin ainoastaan tienpäällystystöiden aikana, yhteensä 10 henkilötyöpäivänä. UV-säteilymittauksista 23 kohdistui kattotyöhön ja 34 tienpäällystystyöhön. Kattotyöntekijät työskentelivät kahden tai kolmen hengen ryhmissä, ja työtehtävät eri kohteissa olivat suunnilleen samanlaisia. Asfalttityöntekijöiden tehtävät vaihtelivat pihatöistä siltakansien asfaltointiin. Yksi annosmittari toimi vertailumittarina työmaan UV-säteilyn kokonaisaltistusmittauksessa, ja se asennettiin kiinteästi mittausjakson ajaksi osoittamaan suoraan ylöspäin. Osa vertailumittauksista tehtiin Työterveyslaitoksen laboratoriotalon katolla Helsingissä. Yhteenveto eri vuosina tehdyistä mittauksista ja mittauspaikoista sekä annosmittauksiiin osallistuneiden työntekijöiden lukumääristä on esitetty kuvassa 4. Esimerkkejä tyypillisistä työtilanteista on esitetty liitteissä 1 ja 2.

15 2005 Etelä-Suomi Kattotyöt - bitumi (n=5) - pelti (n=4) Tienpäällystystyöt (ei mittauksia) Pohjois-Suomi (ei mittauksia) 2006 Etelä-Suomi Kattotyöt - bitumi (n=14) - pelti (n=0) Tienpäällystystyöt (n=8) Pohjois-Suomi Kattotyöt (ei mittauksia) Tiemittaustyöt (n=2) 2007 Etelä-Suomi Kattotyöt (ei mittauksia) Tienpäällystystyöt (n=16) Pohjois-Suomi Kattotyöt (ei mittauksia) Tiepäällystystyöt (n=8) Kuva 4. Kaaviokuva mittauspaikoista ja -aikataulusta

16 3.2 UV-säteilyn mittausmenetelmät Henkilökohtaiset UV-annokset UV-säteilylle altistumista mitattiin henkilökohtaisilla annosmittareilla (Gigahertz-Optik X- 2000-2). Annosmittarin toinen anturi rekisteröi ICNIRPin esittämän biologisesti painotettun tehotiheyden aallonpituusalueella 290-400 nm ja toinen anturi ilmaisi painottamattoman UV-A (315-400 nm) tehotiheyden. Lisäksi mittari ilmoitti kokonaisannoksen mittausjakson aikana. Tehotiheys rekisteröitiin 0,5 tai 1 minuutin välein, ja mittausdata siirrettiin tietokoneelle työjakson päättyessä. Annosmittareita kiinnitettiin työntekijän työvaatteeseen niskan, kaulan ja olkapään alueelle (kuva 5), jotta voitiin arvioida UV-säteilyn kohdistumista eri kehon osiin mm. työtehtävien ja - asentojen perusteella. Kuva 5. Annosmittarien kiinnityskohdat Esimerkkejä annosmittarien rekisteröimistä UV-tehotiheyksistä on kuvissa 6 ja 7.

17 0.06 0.05 Efektiivinen UV tehotiheys, E Eff 9.6.2006,Espoo, kattotyö, kaula Laskettu H Eff annos (J/m²) <11:00: 210 J/m² 11:00-14:00: 234 J/m² > 14:00: 34 J/m² Työjakso: 477 J/m² 0.04 Tehotiheys ( W/m²) 0.03 0.02 0.01 0.00 6:45 7:15 7:45 8:15 8:45 9:15 9:45 10:15 10:45 11:15 11:45 12:15 12:45 13:15 13:45 14:15 14:45 15:15 15:45 Aika (h:min:s) Kuva 6. Esimerkki UV-altistusmittauksesta työvuoron aikana kattotyössä 0.050 Efektiivinen UV tehotiheys E Eff 18.7.2007, tienpäällystystyö, niska Laskettu annos (J/m²) <11:00: 24 J/m² 11:00-14:00: 110 J/m² > 14:00: 26 J/m² Työjakso: 160 J/m² 0.045 0.040 0.035 Tehotiheys ( W/m²) 0.030 0.025 0.020 0.015 0.010 0.005 0.000 8:30 9:00 9:30 10:00 10:30 11:00 11:30 12:00 12:30 13:00 13:30 14:00 14:30 15:00 15:30 16:00 16:30 17:00 17:30 18:00 Aika (h:min:s) Kuva 7. Esimerkki UV-altistusmittauksesta työvuoron aikana tienpäällystystyössä

18 Spektriset tehotiheysmittaukset Muutamissa kohteissa mitattiin UV- säteilyn spektrinen tehotiheys aallonpituusalueella 290-400 nm 2 nm kaistoin. Mittaukset tehtiin spektroradiometrilla Optronic 742 varustettuna teflon- ja opaali-diffuusereilla (Kuva 8). Mittaukset tehtiin kolmeen suuntaan: vertikaalisesti eli kohtisuoraan ylös (zenit), kohtisuoraan aurinkoon sekä horisontaalisesti eli vaakatasossa auringon suuntaan. Kuva 8. Mittauksissa käytetty spektroradiometrilaitteisto

19 4 MITTAUSTULOKSET UV-säteilyn mittaustulokset on esitetty seuraavissa taulukoissa kummallekin työntekijäryhmälle. Taulukoissa on ilmoitettu mitatut UV-säteilyn annokset koko työvuoron aikana sekä erikseen aamu-, keski- ja iltapäivän osalta. Työvuoro alkoi yleensä aamulla klo 06-08 välillä ja päättyi iltapäivällä klo 14-18 välillä. 4.1. Kattotyöntekijöiden UV - annokset Yhteenveto kattotyöntekijöiden UV-annoksista ja paikallisista UV-indeksin maksimiarvoista eri päivinä ja eri paikkakunnilla on koottu taulukkoon 3. Yksityiskohtaiset tulokset on esitetty taulukoissa 4-9. Taulukko 3. Kattotyöntekijöiden UV-annokset (H Eff ) työvuoron aikana Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H Eff (J/m 2 ) Paikallinen UV indeksi Niska Kaula Olkapää Min Max Min Max Min Max 6.7.2005 Helsinki 2 60 223 32 35 45 288-7.7.2005 Helsinki 3 21 193 12 21 16 242-11.7.2005 Helsinki 2 73 284 32 55 83 360-12.7.2005 Helsinki 2 77 363 28 81 100 544-6.6.2006 Vantaa 3 152 1200 23 559 - - 5.5 7.6.2006 Helsinki 3 <1 976 44 362 - - 3 9.6.2006 Espoo 3 118 352 13 477 86 219-13.6.2006 Espoo 3 122 360 9 84 37 173 5.5 14.6.2006 Espoo 3 161 248 77 110 116 285 5.5 15.6.2006 Espoo 3 79 149 12 102 55 61 5.5 16.6.2006 Järvenpää 1-506 - 146-345 6.5 20.6.2006 Helsinki 2 330 377 9 98 66 181 5.5 8.8.2007 Helsinki 1-276 - - - - 5

20 Taulukko 4. Kattotyöntekijöiden niskan UV-A annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H UV-A (kj/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 6.7.2005 Helsinki 2 168 198 221 223 <1 <1 7.7.2005 Helsinki 3 76 90 132 152 <1 <1 11.7.2005 Helsinki 2 175 205 181 186 82 90 12.7.2005 Helsinki 2 123 220 177 192 106 127 6.6.2006 Vantaa 3 76 132 129 188 26 37 7.6.2006 Helsinki 3 185 132 2 162 2 104 9.6.2006 Espoo 3 143 257 120 211 <1 <1 13.6.2006 Espoo 3 85 197 70 268 23 123 14.6.2006 Espoo 3 77 185 120 194 61 148 15.6.2006 Espoo 3 138 174 51 131 9 21 16.6.2006 Järvenpää 1 291 291 355 355 30 30 20.6.2006 Viikki 2 200 231 284 308 25 133 8.8.2007 Helsinki 1 - - 184 184 188 188 Taulukko 5. Kattotyöntekijöiden niskan biologisesti painotetut UV-annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H Eff (J/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 6.7.2005 Helsinki 2 17 84 44 140 <1 <1 7.7.2005 Helsinki 3 4 71 17 123 <1 <1 11.7.2005 Helsinki 2 15 107 39 121 18 57 12.7.2005 Helsinki 2 11 139 41 140 24 84 6.6.2006 Vantaa 3 28 560 104 625 20 228 7.6.2006 Helsinki 3 <1 216 <1 443 <1 318 9.6.2006 Espoo 3 38 189 80 191 <1 9 13.6.2006 Espoo 3 44 93 53 187 16 81 14.6.2006 Espoo 3 3 92 67 120 41 100 15.6.2006 Espoo 3 18 113 23 67 6 13 16.6.2006 Järvenpää 1 255 255 229 229 22 22 20.6.2006 Viikki 2 92 101 187 221 18 89 8.8.2007 Helsinki 1 - - 152 152 124 124

21 Taulukko 6. Kattotyöntekijöiden kaulan UV-A annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H UV-A (kj/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 6.7.2005 Helsinki 2 98 100 92 101 <1 <1 7.7.2005 Helsinki 3 32 42 54 75 <1 <1 11.7.2005 Helsinki 2 111 130 59 80 43 48 12.7.2005 Helsinki 2 85 133 53 103 34 50 6.6.2006 Myyrmäki 3 21 146 49 257 11 22 7.6.2006 Helsinki 3 <1 134 1 186 0.3 123 9.6.2006 Espoo 3 39 118 22 70 <1 <1 13.6.2006 Espoo 3 43 70 45 81 11 22 14.6.2006 Espoo 3 25 163 76 218 38 87 15.6.2006 Espoo 4 54 102 13 53 6 11 16.6.2006 Järvenpää 1 200 200 112 112 12 12 20.6.2006 Viikki 2 38 131 75 99 10 30 Taulukko 7. Kattotyöntekijöiden kaulan biologisesti painotetut UV-annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H Eff (J/m 2 ) ennen klo klo 11-14 jälkeen 11 klo 14 Min Max Min Max Min Max 6.7.2005 Helsinki 2 10 13 22 22 <1 <1 7.7.2005 Helsinki 3 2 4 10 17 <1 <1 11.7.2005 Helsinki 2 9 20 14 22 9 13 12.7.2005 Helsinki 2 8 28 12 38 8 16 6.6.2006 Myyrmäki 3 <1 153 13 355 4 51 7.6.2006 Helsinki 3 6 86 12 159 7 117 9.6.2006 Espoo 3 4 210 8 234 <1 34 13.6.2006 Espoo 3 2 30 6 45 1 12 14.6.2006 Espoo 3 11 16 41 82 17 24 15.6.2006 Espoo 4 4 71 5 21 1 12 16.6.2006 Järvenpää 1-99 - 46 - <1 20.6.2006 Viikki 2 <1 34 4 58 5 6

22 Taulukko 8. Kattotyöntekijöiden olkapään UV-A annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H UV-A (kj/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 6.7.2005 Helsinki 2 107 121 108 110 <1 <1 7.7.2005 Helsinki 3 42 59 68 82 <1 <1 11.7.2005 Helsinki 2 167 170 90 129 65 68 12.7.2005 Helsinki 2 127 142 145 158 70 84 9.6.2006 Espoo 3 68 137 45 114 <1 <1 13.6.2006 Espoo 3 65 108 91 157 18 53 14.6.2006 Espoo 3 40 166 73 252 73 97 15.6.2006 Espoo 2 72 83 73 76 12 16 16.6.2006 Järvenpää 1-234 - 179-15 20.6.2006 Viikki 2 70 163 130 154 15 50 Taulukko 9. Kattotyöntekijöiden olkapään biologisesti painotetut UV-annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H Eff (J/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 6.7.2005 Helsinki 2 15 124 30 164 <1 <1 7.7.2005 Helsinki 3 3 87 12 155 <1 <1 11.7.2005 Helsinki 2 26 158 37 120 19 82 12.7.2005 Helsinki 2 28 180 51 240 22 124 9.6.2006 Espoo 3 26 82 60 137 <1 <1 13.6.2006 Espoo 3 11 16 24 118 2 39 14.6.2006 Espoo 3 6 135 55 152 55 64 15.6.2006 Espoo 2 9 10 37 44 7 9 16.6.2006 Järvenpää 1-170 - 171-3 20.6.2006 Viikki 2 14 49 39 120 12 14

23 4.2 Asfalttityöntekijöiden UV-annokset Tulokset asfalttityöntekijöiden UV-annoksista ja paikallisista UV-indeksin maksimiarvoista eri päivinä ja eri paikkakunnilla on koottu taulukkoon 10. Vastaavat yksityiskohtaiset tulokset on esitetty taulukoissa 11-14. Taulukko 10. Asfalttityöntekijöiden UV-annokset (H Eff ) työvuoron aikana Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV annos, H Eff (J/m 2 ) Paikallinen UV indeksi Niska Kaula Min Max Min Max 10.7.2006 Muonio 2 65 93 17 105-11.7.2006 Muonio 1 - - - 57-13.7.2006 Muonio 2 1.7 2.1 6 251-14.7.2006 Muonio 2 64 88 48 579-6.6.2007 Helsinki 4 169 211 3 >1000 5.5 7.6.2007 Vantaa 2 27 2000 21 46 6 8.6.2007 Vantaa 2 155 1200 12 31 5.5 3.7.2007 Vantaa 4 8 1500 19 92 5.5 5.7.2007 Vantaa 3 13 85 14 61-18.7.2007 Kerava 4 160 423 29 86-6.8.2007 Rovaniemi 4 41 119 <1 240 4 7.8.2007 Rovaniemi 4 77 299 4 828 4

24 Taulukko 11. Asfalttityöntekijöiden niskan UV-A annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H UV-A (kj/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 10.7.2006 Muonio 2 81 97 104 199 12 19 12.7.2006 Muonio 2 - - - - 33 36 13.7.2006 Muonio 2 22 22 1 1 93 98 14.7.2006 Muonio 2 86 100 144 170 85 116 6.6.2007 Helsinki 4 98 160 176 237 47 70 7.6.2007 Vantaa 5 0 11m 16 100 4 347 8.6.2007 Vantaa 2 162 242 141 175 377 13 3.7.2007 Vantaa 4 101 279 69 179 37 96 5.7.2007 Vantaa 3 37 79 79 169 50 151 18.7.2007 Kerava 4 52 76 148 256 86 154 6.8.2007 Rovaniemi 4 37 70 31 64 27 52 7.8.2007 Rovaniemi 4 69 116 71 186 44 187 Taulukko 12. Asfalttityöntekijöiden niskan biologisesti painotetut UV-annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H Eff (J/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 10.7.2006 Muonio 2 13 17 43 72 5 7 13.7.2006 Muonio 2 - - - - 2 2 14.7.2006 Muonio 2 12 15 35 42 18 31 6.6.2007 Helsinki 4 26 51 91 144 27 41 7.6.2007 Vantaa 5 - - 4 712 3 1000 8.6.2007 Vantaa 2 46 431 99 781 4 10 3.7.2007 Vantaa 4 2 451 4 809 2 268 5.7.2007 Vantaa 3 <1 2 9 51 4 33 18.7.2007 Kerava 4 20 58 101 253 25 112 6.8.2007 Rovaniemi 4 12 46 16 40 14 38 7.8.2007 Rovaniemi 4 14 37 38 151 25 131

25 Taulukko 13. Asfalttityöntekijöiden kaulan UV-A annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H UV-A (kj/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 10.7.2006 Muonio 2 44 45 38 181 7 20 11.7.2006 Muonio 1 16 16 52 52 232 232 12.7.2006 Muonio 2 - - - - 29 50 13.7.2006 Muonio 2 22 22 1 1 73 111 14.7.2006 Muonio 2 60 83 74 132 40 40 6.6.2007 Helsinki 4 38 567 55 338 11 300 7.6.2007 Vantaa 4 - - 26 51 3 120 8.6.2007 Vantaa 4 6 88 10 67 <1 14 3.7.2007 Vantaa 4 54 121 27 115 20 41 5.7.2007 Vantaa 2 23 42 37 74 35 73 18.7.2007 Kerava 3 26 51 76 118 38 84 6.8.2007 Rovaniemi 4 28 42 24 39 19 32 7.8.2007 Rovaniemi 4 57 71 49 112 66 95 Taulukko 14. Asfalttityöntekijöiden kaulan biologisesti painotetut UV-annokset Päivämäärä Paikkakunta N Henkilökohtainen UV-annos, H Eff (J/m 2 ) ennen klo 11 klo 11-14 jälkeen klo 14 Min Max Min Max Min Max 10.7.2006 Muonio 2 4 19 12 76 1 10 11.7.2006 Muonio 1 2 2 13 13 42 42 13.7.2006 Muonio 2 <1 35 - - 6 216 14.7.2006 Muonio 2 7 147 31 244 10 189 6.6.2007 Helsinki 4 1 415 1 181 <1 >1000 7.6.2007 Vantaa 4 - - 9 26 2 28 8.6.2007 Vantaa 4 <1 10 5 19 <1 10 3.7.2007 Vantaa 4 4 27 12 52 3 13 5.7.2007 Vantaa 2 <1 5 9 30 5 26 18.7.2007 Kerava 3 <1 18 22 54 7 14 6.8.2007 Rovaniemi 4 <1 66 <1 89 <1 84 7.8.2007 Rovaniemi 4 <1 58 3 435 1 336

26 4.3 Spektroradiometriset mittaukset Kuvassa 9 on esimerkki auringon säteilyspektristä (UV - säteily ja näkyvä valo) mitattuna Helsingissä ja Rovaniemellä elokuussa 2007. Kuvasta nähdään, että UVsäteilyn tehotiheys on vain hieman voimakkaampaa Etelä-Suomessa kuin Pohjois- Suomessa, ja lyhytaaltoisen "sinisen" valon suhteen ero on vielä vähäisempi. Auringon spektrinen tehotiheys klo 12.15 1.E-04 7.8.2007,Rovaniemi 8.8.2007,Helsinki 1.E-04 Spektrinen tehotiheys (W/cm 2 nm) 8.E-05 6.E-05 4.E-05 2.E-05 0.E+00 290 330 370 410 450 490 530 570 610 650 690 Aallonpituus (nm) Kuva 9. Auringon säteilyn spektri mitattuna Helsingissä ja Rovaniemellä

27 5 TULOSTEN TARKASTELU Mitatut UV-annokset ylittivät pääsääntöisesti ICNIRPin suositusarvot. Kuten kohdassa 3 mainittiin, kyseiset suositukset on tarkoitettu suojaamaan erityisen herkkiä yksilöitä ja ne voidaan ylittää, jos altistuvan henkilön iho ei kuulu herkimpiin ihotyyppeihin. Kuvassa 10 on esitetty niskan, kaulan ja olkapään alueella tehtyjen annosmittausten jakauma, joka osoittaa suurimman osan mittauksista sijoittuvan alueelle 30-100 J/m 2. Siten suositusarvo 30 J/m 2 ylittyi korkeintaan kolminkertaisesti näissä tapauksissa. Kuitenkin mitatut niskan alueen painotetut UV-annokset ylittivät suositukset pahimmillaan yli 50- kertaisesti. 18 16 14 Niska (n=51) Kaula (n=49) Olkapää (n=18) 12 10 N 8 6 4 2 0 0-10 10-30 30-100 100-200 200-300 300-500 >500 H Eff (J/m 2 ) Kuva 10. Painotettujen UV-annosmittausten jakauma niskan, kaulan ja olkapään alueilla (N = mittausten lukumäärä)

28 UV-A säteilyä koskevat suositukset on tarkoitettu sovellettavaksi silmien altistumisarviointiin, ja siten kaulan alueen UV-A annosten perusteella voidaan arvioida silmien ja kasvojen saamaa annosta sekä suojauksen tarvetta. Kuva 11 osoittaa, että mitatut UV-A annokset ylittivät kauttaaltaan suositusarvon 10 kj/ m 2, muutamissa tapauksissa ylitykset olivat lähes 100-kertaisia. 50 45 40 Niska (n=51) Kaula (n=49) Olkapää (n=18) 35 30 N 25 20 15 10 5 0 0-10 10-300 300-500 500-600 600-700 > 700 H UV-A (kj/m 2 ) Kuva 11. UV-A- annosmittausten jakauma niskan, kaulan ja olkapään alueilla ( N = mittausten lukumäärä)

29 6 SUOJAUTUMINEN UV-SÄTEILYLTÄ 6.1 Suojavaatetus Yleensä ulkötöissä ei ole mahdollista hakeutua varjoon keskipäivän tuntien auringolta muulloin kuin taukojen aikana, joten työntekijöiden iho tulee suojata sopivalla vaatetuksella. Erityisesti kasvot, niska, kaula ja korvat on tarpeen suojata lierihatulla tai lippalakilla. Työssä käytettävien UV-suojavaatteiden ominaisuuksista on niukasti tutkittua tietoa, sillä ulkotyöntekijöiden työ- ja suojavaatteiden UV-säteilyltä suojaavuuteen ei ole erityisesti kiinnitetty huomiota. Optimaalisen UV-säteilyltä suojaavan suojavaatteen tulee olla riittävän kevyt ja kudostai neulosrakenteeltaan avoin, jotta se läpäisisi hikeä ja tuntuisi viileältä ihoa vasten. Vaatetuksen UV-suojausominaisuuksiin vaikuttavat kankaan ja langan rakenteet (kuitutyyppi, sidostyyppi, kankaan paksuus, väri, kankaan viimeistykset, piinnan kiilto, kankaan kosteus ja venyminen), samoin kuin suojavaatteen malli, käyttö ja pesut (Rupp et al. 2001, Hoffmann et al. 1997). Erityisesti UV-säteilyltä suojaavissa kankaissa käytetään mikrokuituja, jotka heijastavat ja taittavat UV-säteilyä. Lisäksi niissä on UVsäteilyn läpäisyä estävää viimeistystä (Cantrell 2000). Euroopan standardisointikomitea on valmistellut standardin auringon UV-säteilyltä suojaavien tekstiilien luokittelemiseksi ja merkitsemiseksi (SFS-EN 13758-2:2003 ja EN 13758-2:2003/A1:2006). Standardin osa 1 määrittelee vaatetuskankaiden testausmenetelmän UV-säteilyä vastaan. Aikaisemmin mittaus- ja luokitusstandardeja on vahvistettu vain Australiassa. Suojakertoimen UV-säteilyä UPF (Ultraviolet Protection Factor) vastaan tulee olla yli 40 ja UV-A-säteilyn läpäisyn alle 5 %. Standardin täyttävissä vaatteissa käytetään kuvan 12 mukaista piktogrammia. Tavallinen kesällä tyypillisesti käytettävä valkoinen puuvillaneule ei aina suojaa riittävästi UV-säteilyltä. Tällaisen vaatteen suojakertoimeksi ( UPF) UV-säteilyä vastaan on mitattu 20 ja UV-Asäteilyn läpäisykertoimeksi 25.3 (CEN TC 348/WG 14. N 42).

30 Kuva 12. UV-säteilyltä suojaavan vaatteen piktogrammi Auringolta suojautumiseksii ulkotöissä on suositeltavaa käyttää vaatetusta, joka peittää mahdollisimman hyvin ihon, mutta sallii samalla hien haihtumisen. Muutamissa maissa on ammattikohtaisia ja yleisiä kansallisia ohjeita riskin arvioinnista ja suojauksesta. Markkinoilta löytyy myös mallistoja UV- suojavaatteista ja - päähineistä. Kuvassa 13 on esimerkkinä erään kokoelman UV päähineitä. Näissä ei ole kuitenkaan otettu huomioon eri ammattien erityisvaatimuksia. Asfaltti- tai kattotyöntekijöitä ei ole myöskään mainittu altistuvina ammatteina. Kuva 13. Esimerkkejä aurinkosuojapäähineistä

31 Muutamissa maissa on tutkittu markkinoilla olevien kesävaatekokoelmien UV- suojausta. Vuosien 2000 ja 2001 kokoelmista spektrofotometrisesti mitattujen 236 kesävaatteen UFP osoitti pääosan vaatteista antavan vain rajoitetun suojan UV-säteilyltä: 33 % vaatteista UFP oli alle 15, 19 % vaatteista UPF oli 15-30 ja 45 % vaatteista UPF ylitti 30.. UFP arvon 30 ylittäneistä 70 % oli villasta, polyesteristä tai niiden sekoitteista valmistettuja kankaita, kun taas puuvillasta, pellavasta tai viskoosista valmistetuista kankaista alle 30 % tapauksessa UFP ylitti 30. Lisäksi tummien kankaiden UFP ylitti 30 useimmiten kuin vaaleiden. Yhteenvetona todettiin, että kolmasosalla kesävaatteista ei ollut riittävää UV- suojausta ja vain puolella arvo oli yli 30. Markkinoilta esim. USA:sta löytyy kokoelmia, joille UV suojaus on mitattu. Muita suojausominaisuuksia ei kokoelmien esitteistä löydy, joten kyseisiä vaatteita ei ole tarkoitettu erityisiin suojausta vaativiin työtehtäviin. 6.2 Aurinkolasit Euroopan yhdentymisen myötä myös aurinkolasien laatuluokitus on yhdenmukaistunut, ja niiden tulee täyttää eurooppalaisten harmonisoitujen standardien vaatimukset. Hyvät aurinkolasit suodattavat tehokkaasti UV-säteilyä ja valoa ja ovat myös optisesti laadukkaita, sillä näöntarkkuuden tulee olla hyvä myös aurinkolaseja käytettäessä. Normit täyttävissä laseissa on oltava standardinmukaiset tyyppihyväksyntää osoittavat merkinnät (kuva 14). Kuva 14. Esimerkki standardinmukaisista aurinkolaseista

32 6.3 Aurinkosuojavoiteet Aurinkosuojavoiteita ei tule käyttää ensisijaisena keinona UV-säteilyltä suojautumiseen, sillä ne eivät täysin estä UV-säteilyn haittavaikutuksia ihoon. Ihon palamista erilaisilla aurinkorasvoilla voidaan ehkäistä, mutta niillä ei kannata pidentää auringossa oleskeluaikaa. Aurinkosuojatuotteita on saatavilla eri muodoissa ohuista geeleistä ja emulsiovoiteista paksuihin rasvoihin, öljyihin ja puikkoihin. Tehokkaan aurinkosuojavoiteen tulisi antaa suoja sekä UVA- että UVB-säteitä vastaan. Yleisesti tunnettu suojakerroin liittyy UVBsuojaan, joka estää ihon palamisen. Euroopassa käytetään tavallisesti SPF-suojakerrointa (Sun Protection Factor), joka kertoo, kuinka monta kertaa kauemmin henkilö voi ottaa aurinkoa polttamatta ihoaan verrattuna suojaamattomaan tilanteeseen. Aurinkovoiteen suojakertoimen tulee aikuisille olla vähintään 15. Aurinkovoiteet suojaavat UV-säteilyltä joko kemiallisesti tai fysikaalisesti. Kemiallisesti vaikuttavat voiteet absorboivat säteilyä kun taas fysikaalisesti vaikuttavat aineet (mm. sinkkioksidi ja titaanidioksidi) muodostavat iholle kalvon, joka heijastaa säteitä. Aurinkovoide sisältää yleensä useita eri aurinkosuojakemikaaleja, jolloin saavutetaan laajempi suoja sekä UVB- että UVA-säteitä vastaan. Kemiallisille yhdisteille herkkien tulisi käyttää fysikaalisen suojan sisältäviä aurinkovoiteita.

7. YHTEENVETO JA TOIMENPIDESUOSITUKSET Asfaltti- ja kattotyöntekijöiden UV-säteilylle altistumista tutkittiin vuosien 2005-2007 kesäkuukausina. Etelä-Suomessa UV-säteilyä mitattiin henkilökohtaisilla annosmittareilla yhteensä 47 henkilötyöpäivän aikana. Lapissa mittauksia tehtiin ainoastaan tienpäällystystöiden aikana, yhteensä 10 henkilötyöpäivänä. Mitatut UV-annokset ylittivät pääsääntöisesti UV-säteilyn suositusarvot niskan, kaulan ja olkapään alueella. UV-annosmittaukset osoittivat niskaan kohdistuvan UV-säteilyn ylittävän suositusarvot pahimmillaan jopa 100-kertaisesti. Tutkimustulokset kuvaavat hyvin tavanomaisia altistumistilanteita ulkotöissä kesäkuukausina, koska aurinkoisten päivien lisäksi osa mittauksista tehtiin pilvipoutaisina päivinä. Kuitenkaan työntekijöiden vuosittain saamasta annoksesta ei ole selkeää tietoa. Koska osa työntekijöistä viettää useita viikkoja lomia talvikuukausina, olisikin tärkeää selvittää mahdolliset voimakkaat UV-altistumiset Etelä-Euroopassa ja lähellä päiväntasaajaa. Myös Lapin talvisilla hangilla kertyvät UV-annokset lisäävät merkittävästi vuosittaista UV-säteilyaltistusta. Koska ulkotöissä ei ole mahdollista hakeutua varjoon keskipäivän tuntien auringolta muulloin kuin taukojen aikana, työntekijöiden iho tulee suojata sopivalla vaatetuksella ja aurinkosuojavoiteilla. Erityisesti kasvot, niska, kaula ja korvat on tarpeen suojata lierihatulla tai lippalakilla. Silmien suojaaminen aurinkolasein on myös aiheellista, koska katto- ja asfalttitöissä silmiin kohdistuu UV-säteilyä sekä suoraan auringosta että heijastavista pinnoista. Työterveyshuoltolain perusteella tehtävien työterveyshuollon toteuttamien terveystarkastustusten avulla pyritään estämään työntekijöitä saamasta työstä haittaa terveydelle. Tämän vuoksi UV-säteilylle altistuville työntekijöille tulee tehdä alkutarkastus, jossa työntekijöiden ihotyyppi arvioidaan sekä luomet ja pigmenttihäiriöt tarkastetaan. Tällöin UV-säteilylle erityisen herkille vaaleaihoisille työntekijöille tulee korostaa suojautumisen tärkeyttä ja neuvoa hakeutumaan lääkärintarkastukseen jos ihomuutoksia ilmenee. Tämän jälkeen tehtävissä määräaikaistarkastuksissa tarkastetaan altistuneen ihoalueen luomet ja pigmenttihäiriöt. Altistumiseen liittyviä ihomuutoksia epäiltäessä työntekijä ohjataan ihotautien erikoislääkärin tarkastukseen. Koska terveyshaitat voivat ilmaantua vasta vuosikymmenien jälkeen, työntekijää tulee kehottaa seuraamaan iho- ja silmämuutoksia työsuhteen päättymisen jälkeenkin.

LÄHTEET Cantrell M: Sun-screens with style. Textile Month, Feb 3 (2000), 36-38. Cockell CS, Scherer K, Horneck G, Rettberg P, Facius R, Gugg-Helminger A, Driscoll C, Lee P: Exposure of arctic field scientists to ultraviolet radiation evaluated using personal dosimeters. Photochem Photobiol 74 (2001):4, 570-8. Gies P, Wright J: Measured solar ultraviolet radiation exposures of outdoor workers in Queensland in the building and construction industry. Photochem Photobiol 78 (2003):4, 342-8. Hoffman K, Hanke D, Hoffman A, Altmeyer P: Clothing as a protection against the sun. Kirjassa: Altmeyr P, HoffmannK, Stücker M, (eds): Skin cancer and UV radiation. Springer-Verlag Berlin, Heidelberg 1997. ICNIRP Guidelines on limits of exposure to Ultraviolet radiation of wavelengths between 180 nm and 400 nm (Incoherent Optical Radiation). Health Physics, 87 (2): 171-186; 2004. Longstreth J, de Gruijl FR, Kripke ML, Abseck S, Arnold F, Slaper HI, Velders G, Takizawa Y, van der Leun JC: Health risks. J Photochem Photobiol B 46 (1998):1-3, 20-39. Moehrle M, Koehle W, Dietz K, Lischka G: Reduction of minimal erythema dose by sweating. Photodermatol Photoimmunol Photomed 16 (2000):6, 260-2. Rupp J, Böringer A, Akira Yoneaga, Hilden J: Textiles for protection against harmful ultraviolet radiation. ITB International Textile Bulletin 6 (2001), 8-20. EN 13758-2:2003/A1:2006: Tekstiilit. Auringon ultraviolettisäteilyltä suojaavat ominaisuudet. Osa 2: Vaatteiden luokitus ja merkitseminen. Säteilyturvakeskus: Helsingissä mitatut UV-indeksin suurimmat päivittäiset arvot. http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateilytilanne/uv/fi_fi/uv_max/ Stepanski BM, Mayer JA: Solar protection behaviors among outdoor workers. J Occup Environ Med 40 (1998):1, 43-8. Thieden E, Philipsen PA, Heydenreich J, Wulf HC: UV radiation exposure related to age, sex, occupation, and sun behavior based on time-stamped personal dosimeter readings. Arch Dermatol 140 (2004):2, 197-203. Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2006. Vecchia P, Hietanen M, Stuck B, van Deventer E, Niu S (eds). Protecting workers from ultraviolet radiation. International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection, International Labour Organization, and World Health Organization; Munich, 2007.

ESIMERKKEJÄ UV-MITTAUSTILANTEISTA KATTO- JA ASFALTTITÖISSÄ Liite 1