GRAFIIKAN VOIMA Kansan Arkistoa ylläpitävä Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Tapahtuman kunniaksi arkistoon on koottu GRAFIIKAN VOIMA -näyttely Kansan Arkiston taidekokoelmasta. Runsaan 500 teoksen kokoelmasta on näyttelyyn valittu 20 vedosta 13 eri taiteilijalta. Näyttelyssä on esillä teoksia seuraavilta suomalaisilta, virolaisilta ja puolalaisilta taiteilijoilta: Henry Ericsson, Tapio Tapiovaara, Reino Laitasalo, Aleksanteri Ahola-Valo, Mauri Favén, Taito Loiri, Ahti Lavonen, Sulo Muuri, Märt Laarman, Herald Eelma, Evald Okas, Maciej Milewski ja Maciej Modzelewski. Mukana on puupiirroksia, linoleikkauksia ja litografioita. Näyttely on historiallinen läpileikkaus työväestön kannalta merkittävistä tapahtumista ja puheenaiheista 1900-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Aiheet vaihtelevat kansalaissodasta Vietnamin sotaan ja 1930-luvun tapahtumista rauhanpuolustamiseen. Näyttelyllä halutan esitellä yleisölle yhtä osaa Kansan Arkiston taidekokoelmasta, joka on ollut harvemmin esillä. Kansan Arkistoon on sen 60-vuotisen historian aikana tallentunut asiakirjojen, valokuvien ja äänitteiden lisäksi oma taidekokoelmansa. Kokoelma on syntynyt sattumanvaraisesti eri järjestöjen aineistojen luovutusten yhteydessä saaduista teoksista. Henkilöarkistojen lahjoittajilta on myös saatu kokoelmiin runsaasti teoksia. Vaikka kokoelmaa ei ole järjestelmällisesti kerätty, teoksilla on yhteys arkistonluovuttajien muuhun aineistoon. Tällä hetkellä taidekokoelmissa on runsaat 500 teosta; grafiikkaa, maalauksia, piirustuksia, veistoksia ja tekstiilitöitä. Tekijöiden joukossa on sekä ammattilaisia että harrastajia. Aiheet vaihtelevat muotokuvista maisemiin ja julisteluonnoksista satukirjojen kuvituksiin. Jotkut teokset ovat olleet järjestöjen toimitilojen seinillä, urheilukilpailujen kiertopalkintoina, lahjoja järjestöille ja poliittisille johtajille tai kuvituksia kirjoihin ja kulttuurijulkaisuihin. Osa henkilöarkistojen mukana tulleista teoksista on poliittisten vankien 1930-luvulla ja sotien aikana vankilassa tekemiä. Taidekokoelman suurimman ja yhtenäisimmän kokonaisuuden muodostavat Tapio Tapiovaaran (1908-1982) runsaat 100 teosta. Hänen teoskokoelmassaan on grafiikkaa, maalauksia, piirustuksia, luonnoksia ja kuvituksia. Kansan Arkistoon on taltioitu myös hänen laaja henkilöarkistonsa. Kansan Arkiston taidekokoelma on kuvattu ja luetteloitu. Teoksista on olemassa kortisto, jota voi tutkia Kansan Arkistossa. Osa teoksista on esillä arkiston yleisissä tiloissa ja työhuoneissa. Etulehden kuva: Sulo Muuri, Vappu 1951", linoleikkaus, 1951. NÄYTTELYTILA ENSIMMÄISEN TASAVALLAN KULTTUURINEN ILMAPIIRI JA VUODEN 1918 MUISTOT Merkittävä osa maamme huomattavimmista kuvataitelijoista pysytteli kokonaan sivussa vuoden 1918 kansalaissotaan johtaneista poliittisista tapahtumista ja taisteluista. Vain harvat halusivat tai uskalsivat kuvata suoraan tapahtumia tai henkilökohtaisia tuntojaan taiteessaan heti sodan jälkeen. Aikaa kuvasi kuitenkin Pekka Halonen tuoreeltaan maalauksessaan Valkoiset (1918) 1
sekä Marcus Collin maalauksissaan Venäläinen laivasto Helsingin satamassa (1918), Vangittuja punakaartilaisia (1918) ja Vallankumous (1919). Myös Uuno Eskola kuvasi tapahtumia tuoreeltaan maalauksessaan 1918. Teos kuuluu Kansan Arkiston taidekokoelmiin. Sota ja voimakas oikeistolainen suuntaus tekivät taitelijat aroiksi. Työväenjärjestöt olivat julkaisseet jo 1900-luvulta lähtien poliittisesti kantaaottavia kuvia albumeissaan. Kansalaissodan jälkeen lehtien julkaisukieltojen, painokanteiden ja Sosialistisen Työväenpuolueen hajottamisen myötä työväen voimasta kertovien piirrosten määrä väheni. Tilanne muuttui kuitenkin 1930- luvun alussa kun vasemmistolaiset kirjailijat ja kulttuurihenkilöt kerääntyivät Tulenkantajat - lehden, Kirjallisuuslehden ja kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan ympärille. He julkaisivat lehdissään ja albumeissaan ajan poliittisiin tapahtumiin kantaaottavia kuvia. Henry Ericssonin (1898-1933) teos (1) on osa seitsenosaisesta sarjasta (1931-1932), jossa hän kuvasi vuoden 1918 tapahtumia. Ericsson oli sodan lopulla valvomassa punaisia vankeja Hennalan vankileirillä ja kuvasi myöhemmin näitä mieleen painuneita tapahtumia liittäen sarjaan myös muita sota-aiheisia teoksia. Tärkein innoittaja kansalaissota-sarjaan oli Ericssonille hänen ystävänsä Jarl Hemmer, joka kuvasi samaa aihepiiriä teoksessaan Mies ja hänen omatuntonsa (1931). Mielenkiintoista on, että teossarja syntyi lapuanliikkeen ja oikeistoradikalismin kiihkeinä vuosina. Monipuolisen ja lahjakkaan taiteilijan ura päättyi ennenaikaiseen kuolemaan vuonna 1933. Tapio Tapiovaara (1908-1982) kuvaa kahdessa linoleikkauksessaan kansalaissodan tapahtumia. (2) Punaiselle kaartille valmistui 50 vuotta kansalaissodan jälkeen vuonna 1968. (3) Viivyttäjä punakaartilainen 1918" (1947) on kuvitusta Elmer Diktoniuksen teokseen Janne Kuutio (1946). Alun perin kirja ilmestyi vuonna 1932 ruotsinkielisenä laitoksena Janne Kubik. Diktonius kuvaa teoksessaan punakaartilaisen Janne Kuution kohtaloa kansalaissodan pyörteissä. Tapiovaara oli kuvittanut jo 1930-luvulla Diktoniuksen teoksen Medborgare i republiken i Finland (1935) ja Arvo Turtiaisen romaanin Rautakourat (1938). Tapiovaara tuli opiskelemaan Helsinkiin 1930-luvun alussa ja tutustui heti ajan kulttuuriradikaaleihin. Ryhmä oli yhteiskunnallisesti sitoutunut ja analysoi marxilaisen teorian pohjalta yhteiskunnallisia tapahtumia. Ryhmittymä julkaisi 1930-luvulla kahta kulttuurilehteä: uudelleen perustettua Tulenkantajat -lehteä ja Kirjallisuuslehteä. Lehdissä vastustettiin sotaa ja nousevaa fasismia. Tapiovaara kuvitti näitä molempia lehtiä. Kuvat painettiin linolevyiltä suoraan lehtiin. Tapiovaara on kuvaillut ryhmän henkistä taustaa seuraavasti: Tunnettiin tuskaa inhimillisten arvojen ja länsimaisen kulttuurin parhaiden piirteiden puolesta fasismin noustessa eri puolilla Eurooppaa. Aika oli Suomessakin sellainen, että elettiin melkein poliisivaltiossa ja Etsivän keskuspoliisin erityisenä silmätikkuna luonnollisesti oli tämä porukka. Silloin oli kyllä niin, että tarttui mihin tahansa viattomin silmin, se olikin poliittista ja siitä tuli hyvin nopeasti leimatuksi vasemmistolaiseksi. Maailma oli hyvin yksitotiseksi tehty. Ainoa pilkahdus jostain muusta täällä suomalaisessa Suomessa oli Tulenkantajien ympärille kerääntynyt noin kahdenkymmenen henkilön ryhmä. Tapiovaara oli myös kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan perustajajäseniä vuonna 1936 ja hän kuvitti useita Kiilan albumeja. Kiilan arkisto on taltioitu Kansan Arkistoon. Reino Laitasalon (s. 1929) puupiirros Hän kaukaa katsoo minuun (4) on vuodelta 1958. Teos perustuu Elvi Sinervon saman nimiseen runoon. Se julkaistiin Työkansan Sanomissa 1.5.1952 ja myöhemmin kokoelmassa Neidonkaivo 1956. Sinervo oli kuullut tarinan eräästä naiskansanedustajasta, joka oli vuonna 1918 joutunut teloitettavaksi. Hän oli teloitushetkellä rohkaissut muita, puhunut jotain. Tuo teloitettu naiskansanedustaja oli joutsenolainen Sofia 2
Hjulgrén (1875-1918). Käydessään Unkarissa työväenliikkeen museossa Sinervo oli nähnyt siellä kuvan, jossa teloitettavat seisoivat hautansa ääressä - kuvan keskellä oli tummatukkainen nainen. Runossa nämä hahmot yhdistyvät, runo on suomalaisen teloitettavan ja tuon unkarilaisen nimettömän työläisnaisen innoittama. Elvi Sinervo joutui myös itse kärsimään poliittisten mielipiteidensä takia. Hän oli poliittisena vankina toisen maailmansodan aikana Turun lääninvankilassa ja Hämeenlinnan naisvankilassa. Kiilalaisen Elvi Sinervon henkilöarkisto on Kansan Arkistossa. Laitasalon puupiirros on tullut Kansan Arkistoon Suomen Naisten Demokraattisen Liiton arkiston luovutuksen yhteydessä. Laitasalo on tullut tunnetuksi työväestön kuvaajana. Hänen näyttelyssä oleva puupiirroksensa Rakennustyömies (10) on myös 1950-luvulta. Elvi Sinervo oli Kiilan jäsen samoin kuin on ollut myös Reino Laitasalo. Vitriinissä esillä Elvi Sinervon runo Hän kaukaa katsoo minuun. Kulttuuripiirien osallistuminen ajan yhteiskunnallisiin tapahtumiin 1930-luvulla oli yleiseurooppalainen ilmiö, minkä aiheuttivat fasistiset liikehdinnät Italiassa, Espanjassa ja Saksassa. Espanjan sisällissota sai Suomessakin taitelijat liikkeelle. Täältä lähti toistasataa miestä Espanjaan taistelemaan tasavaltalaisten riveihin. Tapiovaaran linoleikkausta (6) Guernica (1937) myytiin Espanjan lasten hyväksi järjestetyssä keräyksessä n. 200 kappaletta. Kuva esittää fasistien 1937 pommittaman espanjalaisen siviilikylän asukkaiden kauhua ja tuskaa. Tapahtuma aiheutti aikanaan ankaran paheksunnan ja vastalauseitten myrskyn kaikkialla Euroopassa. Espanjan lasten puolesta -niminen komitea hoiti lahjoitetun kuvan myynnin. Suomalaiset viranomaiset vainosivat aikanaan Guernicasta otettuja vedoksia ja tämän takia ostajat hävittivät niitä varovaisuussyistä. Vitriinissä esillä Kirjallisuuslehti 30.9.1937 ja Kiilan albumi 1938. Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997) asui Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuoteen 1933, vaikka hän oli Suomen kansalainen. Välitön kosketus Venäjän vallankumoukseen vaikutti hänen filosofis-taiteellisen maailmankatsomuksensa muotoutumiseen. Tapiovaaran ohella Ahola-Valo oli toinen graafikko, joka teki 1930-luvulla yhteiskunnallisiin ongelmiin kantaaottavia teoksia. Suomessa hänen linoleikkauksiaan julkaistiin sekä Tulenkantajat-lehdessä että Kirjallisuuslehdessä vuosina 1935-1938 seitsemän kappaletta. Vedos Aika laulaa lauluaan (5) julkaistiin Kirjallisuuslehdessä vuonna 1937. Sitä levittivät myös länsiliittoutuneet toisen maailman sodan aikana pommitusten yhteydessä lentolehtisinä Saksan kaupunkeihin. Ahola- Valon tuttava oli löytänyt kuvasta tehtyjä painojäljennöksiä pommitusten jälkeen Kölnin kaduilta ja toimitti niistä näytteet taiteilijalle. Ahola-Valo työskenteli pari vuotta ennen Suomeen muuttoaan Äitiyden ja lasten suojeluinstituutissa Moskovassa. Instituutin tehtävänä oli tukea ja tutkia lasten kehitystä aina sikiövaiheesta lähtien. Suomeen muutettuaan hän sai sosiaaliministeriöltä tehtäväkseen suunnitella 16 mallipiirustusta lastensuojeluvälineisiin. Äiti-lapsi -suhde on yksi kuudesta toimintamuodosta hänen kehittämässään opissa Edistystiede. Ihminen voi kehittyä hyväksi, kohti täydellisyyttä, mikäli hän käyttää aikansa tehokkaasti. Vedos Äiti ja lapsi (7) on vuodelta 1935. Siinä onnelliset äiti ja lapsi riemuitsevat auringonvalossa. Suomessa Ahola-Valo joutui Neuvostoliitosta muutettuaan poliisin tarkkailuun. Talvisodan puhjettua hänet vangittiin ja pidettiin vangittuna koko talvisodan ajan. Suomen ahdistava ja epäluuloinen ilmapiiri johti siihen että, vuonna 1946 hän päätti muuttaa Ruotsiin saadakseen työrauhan. Hän palasi Suomeen vasta vuonna 1983. Vitriinissä esillä Tulenkantajat 1.10.1938. 3
SOTIEN JÄLKEISIÄ KAMPPAILUKUVIA Kemin lakkotapahtumat vuonna 1949 saivat alkunsa siitä, kun Kemi-yhtiö päätti valtiovallan tuella leikata työläistensä palkkoja. Työntekijät eivät hyväksyneet päätöstä, vaan ryhtyivät lakkoon. Tapahtumat levisivät pian koko maahan ja selkkaus sai huomiota myös ulkomailla. Väkivaltaisissa yhteenotoissa Kemissä kaksi lakkolaista sai surmansa. Taiteilijat antoivat tukeensa lakkolaisille, mm. Elvi Sinervon ja Arvo Turtiaisen runoja julkaistiin lakkotapahtumista kertovissa lehdissä. Tapiovaara kuvasi vuonna 1951 puupiirroksessaan Kemin lakko (8) näitä väkivaltaisia tapahtumia. Työväen Taiteenharrastajain Liitto oli perustettu jo vuonna 1928. Sen tehtävänä oli herättää työväestön kiinnostusta ja harrastusta omaan kirjallisuuteensa ja kuvataiteeseensa. Liitto järjesti kursseja kirjoittajille ja piirtäjille, kirjoituskilpailuja, taidenäyttelyitä ja kirjallisuusiltoja. Liitolla oli jäsenkerhoja Tampereella, Turussa, Oulussa, Lahdessa ja Hyvinkäällä. Liiton toiminta keskeytyi Lapuanliikkeen myötä. Järjestöä ei virallisesti lakkautettu, mutta sen toiminta vaikeutui, kun monet sen aktiivijäsenistä joutuivat valtiollisista syistä vangituiksi. Liitto perustettiin uudelleen vuonna 1945. Vuonna 1951 Otto Wille Kuusisinen täytti 70 vuotta. Vasemmistolaiset kansalaisjärjestöt päättivät muistaa Kuusista lahjoilla ja toimeen panivat lahjakeräyksen. Yhtenä toivomuksena oli, että lahjojen tuli olla poliittisia. Lahjakeräyksen satoa esiteltiin elokuvateatteri Capitolin aulassa Helsingissä. Työväen Taiteenharrastajain Liitto päätti myös lähettää Kuusiselle onnitteluadressin. Siihen valittiin kolme grafiikanlehteä liiton jäseniltä; Taito Loirin (s. 1911) puupiirros Työtön (11), Ahti Lavosen (1928-1970) linoleikkaus Kaasukammiossa (13) ja Sulo Muurin (1910-1995) linoleikkaus Vappuna 1951" (15). Työt heijastelevat voimakkaasti aikansa poliittista tilannetta niin Suomessa kuin maailmassakin. Adressin liitteenä oli myös liiton Yhteisvoiman albumi 1945 ja kokoelmajulkaisu Montusta parnassolle (1946). Teokset olivat Kansankulttuuri Oy:n kustantamia. Taito Loiri toimi ammattipiirtäjänä, Ahti Lavonen opiskeli tulevaa taiteilijauraansa varten ja Sulo Muuri, liiton puheenjohtaja, oli putkityöläinen ja innokas harrastajataiteilija. Myöhemmin Muuri työskenteli toimittajana, oli kansanedustajana ja sosiaalipäällikkönä. Lavonen oli Kiilan jäsen. Kaikkia lahjoja ei toimitettu Moskovaan, osa niistä jätettiin Suomeen. Osa lahjoista luovutettiin jo vuonna 1951 SKP:n arkistolle - Kansan Arkiston edeltäjälle. Kansan Arkistoon on taltioitu Työväen Taiteenharrastajain Liiton ja Kansankulttuuri Oy:n arkistot, Sulo Muurin henkilöarkisto ja Otto Wille Kuusisen kokoelma. Vitriinissä esillä Kuusiselle lähetetty adressi. Sodan jälkeen tilanne maailmassa kiristyi kylmäksi sodaksi. Taiteilijat antoivat oman panoksensa rauhantyöhön ja rauhanjärjestöille. Mauri Favénin (1920-2006) puupiirros Ei sotaa (9) on vuodelta 1951. Uransa alussa Favén kuvasi työväestöä ja tehdasmiljöitä. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi abstraktisista maalauksistaan. Tapio Tapiovaaran puupiirros Rauhanpuolustaja (14) on vuodelta 1959. Samana vuonna Suomen Rauhanpuolustajat vietti 10-vuotispäiväänsä järjestämällä suuren vetoomuskampanjan. Favén samoin kuin Tapiovaarakin toimivat Kulttuuritalon kuvataidepiirin opettajina. Favén osallistui myös Kiilan toimintaan. Kansan Arkistoon on taltioitu Kulttuurityö ry:n ja Kulttuuritalon arkistot. 4
Vietnamin sota aiheutti aikoinaan valtaisan vastalauseiden ja mielenosoitusten aallon ympäri maailmaa. Suomi-Vietnam-Seura pyrki auttamaan sodan jalkoihin jääneitä siviilejä järjestämällä rahankeräyksiä heidän auttamisekseen. Tapiovaaran linoleikkus vuodelta 1973 Auta Vietnamia (12) oli yhden keräysjulisteen kuvana. Tapiovaara totesi Kulttuurivihkot-lehdessä vuonna 1974 ystävyysseuratyöstä seuraavaa.... Se on työtä ihmisten kanssa ja keskuudessa, se antaa kaikkialla vastakaikua. Kaikkialla maailmassa olen tullut näkemään, että taitelijat ovat mukana rakentamassa rauhaa eikä tässä työssä ole ollut vaikeaa löytää kansoja ja veljiä ja sisaria. En ole tavannut yhtään taitelijaa, joka olisi niin depressiivinen tai desperaatti, että olisi halunnut kieltää elämän, pistää pillit pussiin lopettaa pelin. Tämä ei ole työtätekevän taiteilijan asenne, sellaisen joka tekee työtä muiden iloksi ja hyväksi. Meillä on kaikki mahdollisuudet levittää ystävyyden sanomaa ympäri maailman, löytää paremmat mahdollisuudet tehdäksemme työtä elääksemme, muuttaaksemme maailman paremmaksi... Kansan Arkistoon on taltioitu Suomi-Vietnam-Seuran ja Suomen Rauhanpuolustajat ry:n arkistot. Vitriinissä esillä avustuskeräysjuliste Sinun rinnallasi Vietnam vuodelta 1975. AULA GRAFIIKANSALKKU NUMERO 198 Viroa on usein kutsuttu grafiikanmaaksi. Nimitys johtuu siitä, että grafiikan tekemisellä on pitkät perinteet maan taidehistoriassa. Tekniikkaa oli opetettu Virossa jo lähes sata vuotta, kun Suomessa alan uranuurtajat Hugo Simberg ja Akseli Gallen-Kallela vedostivat ensimmäiset kaiverruksensa vasta 1900-luvun alussa. Grafiikka kehittyi Virossa nopeasti omaksi taiteenlajikseen. Neuvostovallan aikana graafikoilla oli suurempi ilmaisunvapaus kuin maalareilla, koska Neuvostoliitto ei pitänyt grafiikkaa yhdenvertaisena maalauksen ja monumentaalitaiteen kanssa. Graafikoilla oli mahdollisuus rohkeampiin muotokokeiluihin ja aihevalintoihin kuin sosialistista realismia toteuttavilla maalareilla ja kuvanveistäjillä. Virolaisessa taidegrafiikassa on aina arvostettu korkeaa teknistä tasoa ja perinteisten tekniikoiden hyvää hallintaa. Vuosikymmenten aikana tapahtunut kehitys johti vuonna 1968 grafiikkatriennaalien aloittamiseen. Vuodesta 1989 triennaalit ovat olleet kansainvälisiä. Näyttelyssä on esillä kolmen virolaisen taiteilijan töitä: Märt Laarman (1896-1979), Maisema Piusasta 1963 (16), Herald Eelma (s. 1934) Asetelma 1965 (17) ja Evald Okas (s. 1915) Tehtaan rakentaminen 1965 (18). Vedokset ovat peräisin grafiikansalkusta numero 198, minkä julkaisi Eestin Neuvostotasavaltojen Liiton kulttuuriministeriö vuonna 1965 (salkkuja painettiin kaikkiaan 200 kpl). Salkussa on kaikkiaan 20 vedosta 14 eri taiteilijalta. Märt Laarman aloitti uransa jo 1920-luvulla konstruktivistisena maalarina. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi puupiirtäjänä ja kuvittajana. Herald Eelma valmistui graafikoksi Valtiollisesta taideinstituutiosta 1950-luvun lopulla. Hän niitti uransa alussa mainetta huomattavana kirjagraafikkona, mutta myöhemmin hänestä kehittyi vahvasti symbolististen esineiden kuvaaja. Hänen grafiikassaan on myös aineksia kansallisromantiikasta. Evald Okas on maalari, graafikko 5
ja kirjankuvittaja. Hänen tuotantonsa on laaja; ex-libriksistä aina Estonia-teatterin kattomaalauksiin. Hän on kuvittanut Viron kansalliseepoksen Kalevipoegen. Okasin maalausten ja grafiikan aiheet vaihtelevat muoto- ja ryhmäkuvista tehdas- ja luontoaiheisiin. LENIN 100 VUOTTA 1970 Lenin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta vuonna 1970. Syntymäpäiviä juhlittiin myös Suomessa. Järjestelyistä vastasi mm Suomen Kommunistisen Puolueen valistusjaosto. Eri puolilla maata järjestettiin kirja-, juliste- ja taidenäyttelyitä, tietokilpailuja koululaisille, luentotilaisuuksia jne. Tähän näyttelyyn on poimittu puolalaisten taiteilijoiden Lenin-aiheisesta grafiikansalkusta kaksi teosta. Salkussa on kaikkiaan kahdeksan mustavalkoista tai värillistä vedosta kuudelta eri taiteilijalta. Todennäköisesti salkku liittyy Lenin juhlavuoden tapahtumiin Suomessa. Näyttelyssä olevien teosten nimet on käännetty vapaasti suomeksi: Maciej Milewski, Puolan vapaus ei ole mahdollista ilman Venäjän vapautta, (19) litografia, 1970 ja Maciej Modzelewski (s.1938) Apoteoosi, (20) litografia, 1970. Teoksen nimi Apoteoosi tarkoittaa jumalaksi korotusta. Antiikin Kreikassa kunnostautuneet miehet korotettiin kuoleman jälkeen kuolemattomien joukkoon ja heistä tuli palvonnan kohteita. Roomassa vastaavasti kuolleet keisarit korotettiin jumaliksi juhlallisin menoin. LÄHTEITÄ - Anttonen Erkki. Taidegrafiikka 1895-1950. Ars Suomen taide. Otava. Helsinki 1990. - Helme Sirje ja Kangilaski Jaak. Viron taiteen historia. Kustannus Oy Taifuuni. Viro 2000. - Hentinen Arja ja Piiroinen Tuija Maija. Aleksanteri Ahola-Valo 1900-1997. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 56. - Huomenen tiellä. Suomen työläisnaisliikkeen 60-vuotisjuhlakirja. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto. Tampere 1960. - Elvi Sinervon runot 1931-1956. Love Kustannus Oy. Helsinki 1977. - Elämää ja osallistuva taidetta. Tapio Tapiovaara (1908-1982). Toim. Pirjo Kaihovaara. Näyttelyluettelo Kansan Arkisto 1988. - Jaukkuri Maaretta. Vedos`73. Tapsan sota ja rauha. Suomen taidegraafikot. Vuosikirja 1973. - Kulttuurivihkot 1974/2. Kulttuurityöntekijäin Liitto ry. - Peltola Leena. Grafiikan nousukausi. Ars Suomen taide, osa 6. Otava. Helsinki 1990. - Reitala Aimo. Maalaustaide 1918-1940. Ars Suomen taide, osa 5. Otava. Helsinki 1990. - Räsänen Anja Kaarina. Punainen grafiikka. Kansankulttuuri Oy. Helsinki 1974. - Räsänen Anja Kaarina. Tapsa-77. Tapio Tapiovaaran grafiikkaa. Kansankulttuuri Oy. Helsinki 1977. - Suvanto Risto. Aleksanteri Ahola-Valo. Elpo ry. Hämeenlinna 1986. - Valkonen Olli. Maalaustaide vuosisadan vaihteesta itsenäisyyden alkuun. Ars Suomen taide, osa 5. Otava. Helsinki 1990. KANSAN ARKISTO - Aleksanteri Ahola-Valon biograficakokoelma - Elvi Sinervon henkilöarkisto - Kiilan arkisto 6
- Kulttuurityö ry:n arkisto - Mauri Favénin biograficakokoelma - Otto Wille Kuusisen kokoelma - Reino Laitasalon biograficakokoelma - Suomen Kommunistisen Puolueen arkisto - Tapio Tapiovaaran henkilöarkisto - Työväen Taiteenharrastajain Liiton arkisto Suullisia tietoja antanut Reino Laitasalo 31.10.2006. Näyttelyn suunnittelu Kari Määttänen Kansan Arkisto Vetehisenkuja 1 00530 Helsinki p. 09-753 6935 GRAFIIKAN VOIMA 28.11.2006-14.12.2007 TEOSLUETTELO Näyttelytila 1. Henry Ericsson (1898-1933), teos kuuluu seitsenosaiseen Kansalaissota-sarjaan (1931-1932), akvatinta ja viivasyövytys 2. Tapio Tapiovaara (1908-1982) Punaiselle kaartille, linoleikkaus 1968 3. Tapio Tapiovaara (1908-1982) Viivyttäjä punakaartilainen 1918, linoleikkaus 1947 4. Reini Laitasalo (s. 1929) Hän kaukaa katsoo minuun, puupiirros 1958 5. Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997) Aika laulaa lauluaan, linoleikkaus 1937 6. Tapio Tapiovaara (1908-1982) Guernica, linoleikkaus 1937 7. Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997) Äiti ja lapsi, linoleikkaus 1935 8. Tapio Tapiovaara (1908-1982) Kemin lakko, puupiirros 1950 9. Mauri Favén (1920-2006) Ei sotaa, 1950 10. Reino Laitasalo (s. 1929) Rakennustyömies, puupiirros 1950-luku 11. Taito Loiri (s. 1911) Työtön, puupiirros 1951 7
12. Tapio Tapiovaara (1908-1982) Auta Vietnamia, linoleikkaus 1973 13. Ahti Lavonen (1928-1970), Kaasukammiossa, linoleikkaus, 1951 14. Tapio Tapiovaara (1908-1982) Rauhanpuolustaja, puupiirros 1959 15. Sulo Muuri (1910-1995) Vappuna 1951", linoleikkaus 1951 Aula 16. Märt Laarman (1896-1979) Maisema Piusasta, linoleikkaus 1963 17. Herald Eelma (s. 1934) Asetelma, linoleikkaus 1965 18. Evald Okas (s. 1915) Tehtaan rakentaminen, 1965 19. Maciej Milewski, Puolan vapaus ei ole mahdollista ilman Venäjän vapautta, litografia 1970 20. Maciej Modzelewski, (s.1938) Apoteoosi (jumalaksi korotus), litografia 1970 8