OEK:n kanakoirajaoston sekamestaruuskisat 2010 Perinteiset OEK:n kanakoirajaoston järjestämät englantilaisten ja mannermaisten kanakoirien sekamestaruuskisat pidettiin 13.11.2010 Ylilaurin monitoimitilalla Lumijoella. Tuomareina meillä olivat jälleen kokeneet kanakoiranaiset Kerttu Ylilauri ja Leena Uusitalo. Kisaan osallistui kuusi koirakkoa, joista kaksi edusti englantilaisia ja neljä mannermaisia kanakoiria. Yläkerran isäntä oli taas ajatellut reippaita koirakoita lämmöllä ja niinpä sääolosuhteet kilpailun läpiviemiseen olivat mitä mainioimmat. Lämpötila oli pikkupakkasella ja maassa lunta sopivasti talven tuntua tuomassa. Tuulenhenki oli sopiva ja auttoi koiriamme levittäen riistan hajut kirsujen ulottuville. Kokoonnuimme kello 09.00 tuttuun paikkaan Ylilaurin pihaan ja tervehtimisien jälkeen olimme valmiina arpomaan lähtöjärjestyksen. Kisaan osallistujia ja talonväkeä vaihtamassa kuulumisia. Vasemmalta: Ahti Heikka, Matti Päivärinta, Juhani Miihkinen ja Teerikujan Omppu, Jari Karppinen ja Karppinen jr, Marko Paukkeri, tuomari Kerttu Ylilauri ja nuotiomestari Jukka Ylilauri. Itse kilpailu vietiin läpi parihakua käyttäen, jolloin hakuvuorossa on yhtä aikaa kaksi koiraa. Päivän aikana koettiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, seisontoja ja säestystä sekä tietenkin noutoja sekä ilman että paukun kanssa.
Vasemmalla Dimi-englanninsetteri ja oikeassa Merili-irlanninsetteri pistää parastaan. Tuuria tarvitaan aina kun elävän riistan kanssa ollaan tekemisissä eikä tälläkään kertaa linnut jakaantuneet tasaisesti osallistujille. Sekä englannin- että irlanninsetteri jäivät tällä kertaa ilman riistakosketusta vaikka yritys löytää kaikille osallistujille lintukosketus oli kova. Irlanninsetterille tarjottiin mahdollisuutta tietolinnulle, ainakin oletimme sen olevan lintu. Yllätys oli suuri kun kuusen alta lopulta pölähtikin jänis liikkeelle. Kuulemma ovat jänöjussit englantilaisille kanakoirille ei niin toivottua riistaa mikä osaltaan selittää tilanteen nihkeyden. Juhani menossa katsomaan mitä se Omppu oikein meinaa tehdä linnulla, jonka se kävi noutamassa. Ainoa pikku seikka, joka vähän tämän riistatyön kokonaisuutta himmensi, oli se, että lintu oli Matin omalle koiralleen ampuma. Tämän tempun jälkeen Juhani ja Omppu päättivätkin yhdessä tuumin lähteä ennen aikaiselle kotimatkalle. Omppu kuitenkin teki aiemmin koko porukan päivän ensimmäisen riistatyön! Koiraurheilussa näyttelee merkittävää roolia urheilukentiltä tuttu ilmaisu päivän kunto. Mikäli kuntopiikin ajoittamisessa epäonnistutaan niin tulos saattaa olla mikä tahansa kokeneimmallekin konkarille, mutta jos kuntopiikki osuu juuri kilpailupäivään saattaa vähän heikompikin yksilö viedä voiton mukanaan. Koiraurheilussa on vielä, varsinkin kanakoiraurheilussa, ratkaisevassa roolissa myös ohjaajan kunto. Kanakoirametsästys on hienoimmillaan saumatonta yhteistyötä, jossa ei tarvita sanoja eikä merkkejä vaan yhteen hitsautunut parivaljakko toimii ajatustasolla ja läsnäolijat voivat vain henkeään haukkoen ihastella tätä sielujen sinfoniaa.
v Jalo päätti seistä fasaanin tieltä, jotta tuomari-leena ja Armi pääsevät paraatipaikalta seuraamaan riistatyötä. Toivottavasti tyttö otti oppia isästään niin on sitten jo valmiiksi kokemusta fasaanien kanssa pelehtimisestä, säästyy oppirahoilta. Alemmassa pikkukuvassa avanssi on johtanut fasaanille, joka pilkistää lumessa suoraan koiran kirsusta alaspäin. Valitettavasti fasaani oli niin väsynyt, että se jäi avanssista Jalolle suuhun. Tuomarilla ainakin oli tilanteessa hauskaa eli joko tilanne meni hyvin tai sitten meille naurettiin.
Ensi kesän Suviseurat järjestetään näillä samoilla pelloilla, joita me tallasimme kerhomme kisoissa. Tätä edellä esitettyä riistatyötä olivat seuraamassa myös paikalle sattuneet kymmenkunta Suviseurojen talkoolaista ja tietenkin juuri silloin fasaani päättää olla lentämättä ja antautua suoraan koiran suuhun. Mieluummin olisin esitellyt oikeaoppisen riistatyön ja lopettanut linnun ilmaan ampumalla kuin pyöritellyt siltä niskoja poikki ihmisten edessä. Onneksi tällä kertaa lähti henki linnulta helposti eikä moitteita kuulunut seuraajajoukostakaan. Tässä kuvasarjassa on Nikolai töissä peltosaarekkeessa, josta löytyi yksinäinen fasaanikukko. Matti taloudellisena ihmisenä ampui ensimmäisessä tilanteessa ohi, mutta fasaani laiskana lintuna ei jaksanut lentää saarekkeesta pois vaan lyhyen kaarroksen jälkeen laskeutui seuraajajoukkoa hipaisten takaisin saarekkeeseen. Toisesta tilanteesta mestariampuja-matti pudotti linnun peltoon, josta Nikolai-kopeloi sen näppärästi nouti ja luovutti isännälleen.
Yläkuvassa Karo on ottanut tiukan seisonnan ja Marko lähestyy tilannetta tykki valmiina tuomarin seuratessa. Vasemmassa pikkukuvassa odotellaan noutolupaa ja lopulta on fasaanikukkoa Paukkereilla juhlaruokana. Taisipa olla Karolle ensimmäinen pudotettu peltolintu. Metsälintuja toki on jo muutama repullinen tuotu kotiin syksyn reissuilta. Hieno tilanne nuorelle koiralle. Tuomarit julistivat kilpailun päättyneeksi, joten Armi pääsi Karon kanssa kisailemaan. Mikäs sen mukavampaa kuin on ensin tuntikaupalla kävellyt remmissä ja katsellut kun toiset saavat juoksennella vapaina. Ei riemulla rajaa kun vapaus koittaa. Lumi vain pöllysi kun juniorit kirmailivat.
Hymyn leveydestä voitaneen päätellä tuomarien arpoma järjestys Vasemmalta: tuomari Kerttu, tuomari Leena, kultainen kanakoiramitali Matille, pronssinen Markolle ja hopeinen Konstalle. OEK:n mannermaisten ja englantilaisten kanakoirien sekamestaruuskisat 2010 tulokset: 1. Kkssu Nikolai (Niko), om. Matti Päivärinta 2. Kkssu Kurunokan Caesar (Jalo), om. Konsta Immonen 3. Pmsu Fuglevang s Karo (Karo), om. Marko Paukkeri Mukana menossa olivat myös seuraavat koirakot: Lkssn Teerikujan Omppu (Omppu), om. Juhani Miihkinen Isn Douedal s Merili (Merili), om. Ahti Heikka Es Hangman s Grave Digger (Dimi), om. Jari Karppinen Kanakoirajaosto kiittää tuomareita Kerttua ja Leenaa, nuotiomestari Jukkaa sekä luonnollisesti kaikkia osallistujia onnistuneesta tapahtumasta. Kiitokset hienoista kuvista kuuluvat Evalle! Tärkein meinasi ihan unohtua
istuttiinhan me tulillakin turinoimassa, sillä ei reissua ilman nuotiota. Tuli ei nyt osunut kuvaan, mutta kyllä oli kahvi ja makkarat kuumia, uskokaa pois. Ensi vuonna tulkaa itse toteamaan kuinka hauskaa voi olla pellolla kuljeskella ja koiria katsastella. Tämä tarina löytyy kanakoirajaoston sivuilta ja jossain välissä sinne tulee myös linkki, josta löytyy lisää kuvia tästä iloisesta kanakoiratapahtumasta. Konsta Immonen