Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry c/o Jaakko Tuohiniemi Helsingin yliopiston pääkirjasto, PL 53 00014 HELSINGIN YLIOPISTO Opetus- ja kulttuuriministeriölle Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta sekä laiksi orpoteosten käyttämisestä (OKM/5/010/2013) Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry haluaa kiinnittää opetus- ja kulttuuriministeriön huomiota seuraaviin lakiluonnosten ongelmallisiin kohtiin. 1. Tekijänoikeuslain voimaantuloaika 1.11.2013 Vaikka EU:n direktiivin edellyttämä takaraja (1.11.2013) lienee lakiteknisesti perusteltu, on lainmuutoksen käsittelylle varattua aikaa pidettävä varsin lyhyenä. Hallituksen varsinainen esitys eduskunnalle lienee mahdollinen aikaisintaan maaliskuussa. Asialle ei voine enää mitään, mutta erityisesti ei-juristien kannalta kesän katkoma käsittelyaika tuntuu kohtuuttoman lyhyeltä, kun kysymyksessä kuitenkin on merkittävä tekijänoikeuden rajoituksen heikennys. Haluaisimme myös tietää, miten EU:n alueella tullaan tätä direktiiviä soveltamaan, jos yhdessäkin jäsenmaassa lainmuutoksen toteuttaminen 1.11.2013 mennessä epäonnistuu. Kun kysymys on äänitteen julkaisemisen oikeudesta, onko mahdollista, että yhdessä EU-maassa ylimääräisen 20 vuoden suojan saanut äänite onkin toisessa EU-maassa vapaa vanhan 50 vuoden suoja-ajan perusteella (esimerkiksi 1963 julkaistu The Beatles -yhtyeen albumi Please, Please Me ei vapaudu vuonna 2014, vaan vasta vuonna 2034, paitsi jos uudelleenjulkaisu tapahtuisi maassa, jossa direktiivin soveltava laki astuu voimaan vasta vuoden 2014 puolella). 2. Äänitteiden suoja-ajan pidennyksen vaikutukset kirjastojen ja arkistojen toimintaan Emme oleta, että Suomen valtio jarruttaa EU-direktiivin soveltamista, mutta haluamme muistuttaa siitä, että äänitteiden suoja-ajan pidentämisellä on kielteisiä vaikutuksia sekä julkaisu- että arkistointitoimintaan. Jos lakiesitys hyväksytään esitetyssä aikataulussa, 1
vuodesta 1962 tulee raja, jota uudempia äänitteitä voidaan pitää keinotekoisesti poissa yleisön saatavilta 20 vuoden ajan. Lakiesityksen ainoa myönteinen yksityiskohta on tältä osin se, ettei laki ole luonteeltaan taannehtiva eikä siten palauta suoja-ajan piiristä jo vapautuneita äänitteitä entistä pidemmän suojan piiriin. 3. Sanoitetun teoksen suoja-ajan tulkinta (43 ) Lakiesityksen tarkoitus voi olla mielekäs, mutta 43 :n muotoilua ei voi pitää riittävän selkeänä käytännön tarpeisiin. Ilmaisu sävellys, jota varten sekä sanoitus että sävellys erityisesti luotiin, tarjoaa mahdollisuuden kovin monenlaisiin tulkintoihin. Aivan kielellisestikin on epäloogista, että kohteena on sävellys, jota varten on luotu sanoitus ja sävellys. Eikö olisi järkevää käyttää tässä käsitettä sävellysteos, joka on laissa ennestään käytössä tarkoittamassa suojattua musiikillista teosta? Miten määritellään se, että jokin teksti ja sävelmä on molemmat luotu tiettyä sävellysteosta varten? Mikään tekijämerkintä tai lausuma ei sinänsä todista, että molemmat elementit olisi luotu juuri tiettyä sävellysteosta varten. Erityisesti populaarimusiikissa valmiiden sävellysteosten syntyprosessit voivat olla hyvin monimutkaisia. Elossa olevien tekijöiden kohdalla voidaan vielä saada edes jossain määrin luotettava todistajalausunto sävellysteoksen syntyprosessista, mutta mitä vanhemmasta musiikista on kysymys, sitä vaikeampaa on löytää minkäänlaista faktaa sen oletuksen tueksi tai vastustamiseksi, että teksti ja sävellys ovat syntyneet tiettyä sävellysteosta varten. Onko tarkoitus tulkita pykälää siten, että myös valmiin sävellyksen tekstin suomennos tai suomenkielinen versio kuuluu 43 :n piiriin? Mielestämme näin ei tulisi menetellä, ja asia tulisi jotenkin laissa myös ilmaista. Joissakin harvinaisissa tapauksissa on toki mahdollista, että suomennos on tehty samanaikaisesti kuin alkuperäisteos (esimerkiksi rinnakkaiskielistä jakelua varten), mutta pääsäännöksi sellainen oletus on huono. Mitä täsmällisesti ottaen tarkoittaa suomenkielinen ilmaisu erityisesti luotiin? Koska ilmaisu on selkeästi kirjoitettu 43 :n mukaisen tulkinnan ehdoksi, pitäisi vallita jonkinlainen yksimielisyys siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Mielestämme se on semanttisesti erittäin hämärä ja tarjoaa mahdollisuuden spekulointiin melkein minkä tahansa sävellysteoksen kohdalla. Luonnoksen sivulla 23 oleva teksti ei selvennä asiaa millään tavalla. Eihän jonkin musiikinlajin historiassa yleinen yhteistyö sanoittajan ja säveltäjän kesken ole todiste siitä, että teksti ja musiikki erityisesti luotiin tiettyä sävellysteosta varten. Jos sanoittaja nappaa pöytälaatikosta kaksi vuotta vanhan tekstin, voidaanko sanoa, että se olisi luotu erityisesti sitä sävellysteosta varten, joka syntyy vanhan tekstin ja uuden musiikin yhdistämisestä? 2
Ehdotammekin, että pykälän teksti muutetaan seuraavaan muotoon: Sanoitetun sävellysteoksen, jonka luomiseksi sekä sanoitus että sävellys on nimenomaisesti tehty, tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut viimeksi kuolleen sanoittajan tai säveltäjän kuolinvuodesta, riippumatta siitä, onko nämä henkilöt nimetty tekijäkumppaneiksi. / Ensimmäisen momentin määräystä ei kuitenkaan sovelleta, jos sanoituksen ja sävellyksen yhteyttä ei voida uskottavalla tavalla todistaa tai jos sanoituksen muodostaa käännösteksti. 4. Laki orpoteosten käyttämisestä Pidämme lain säätämistä orpoteosten käyttämisestä sinänsä tarpeellisena uudistuksena. Lakiesitys on kuitenkin taustallaan olevan direktiivin tavoin määräyksiltään ja muotoiluiltaan epäonnistunut, eikä esitetyssä muodossa voi mitenkään edistää orpoteosten käyttöä tavalla, johon lakiesityksen perusteluissa viitataan. Seuraavissa kohdissa on perusteltu väitettä lakiluonnoksen epäonnistumisesta yksityiskohtaisemmin. 4.1 Kohtuuton todistustaakka 3 :ssä on otsikkoa myöten sälytetty orpoteoksen käyttämistä harkitsevalle laitokselle tarpeettoman raskas todistustaakka, joka voi mitätöidä hyvät aikomukset. Otsikon termi huolellinen on tarpeeton, kun ei pykälässä kuitenkaan täsmällisesti ilmaista, millainen selvitys on huolellinen. Mielestämme tässä kohden riittää toteamus, että ennen käyttöä on selvitettävä, että orpoteokseksi arveltu teos sellainen myös on saatavilla olevien tiedonlähteiden perusteella. 4.2 Epäselvät ilmaisut 4 :ssä Orpoteoksen määritelmässä (4 ) käytetty ilmaisu ei tunneta on epämääräinen. Tarkoitus lienee kuitenkin ollut rajata käsitteen sisälle sekä ne tekijät, joita ei tiedetä (anonyymisti nimetyt tekijät) että ne tekijät, joita ei ole kyetty tunnistamaan (oikealla nimellä esiintyvät tekijät, joista ei tiedetä mitään muuta). Nämä ryhmät ovat aivan eri asia kuin ne, joita ei tunneta (Kuka tuntee? Hakuteokset? Selvitystä tekevän laitoksen työntekijä?). Myös tietämättömyys olinpaikasta on semanttisesti yhdistetty väärin tähän tuntemattomuuteen, jos olinpaikka ylipäätään on tässä suhteessa relevantti ilmaisu. Viittaako ilmaisu lakitekstissä asuinpaikkaan (historialliseen, nykyiseen?) vain ehkä syntymäpaikkaan tai johonkin muuhun? Miksi täytyy tietää jonkun tekijän olinpaikka, jotta hänen teoksensa ei muutu orpoteokseksi? Mielestämme täytyy riittää, että tekijää ei tiedetä tai häntä ei ole kyetty tunnistamaan. Ehdotamme ensimmäisen momentin uudeksi muotoiluksi seuraavaa: Tätä lakia sovellettaessa orpoteoksena pidetään teosta, jonka tekijää tai kaikkia tekijöitä ei tiedetä tai ole kyetty tunnistamaan oikeuksien selvityksen yhteydessä. 3
4.3 Orpoteoksen käyttäminen 5 Orpoteoksen käyttämistä koskevissa määräyksissä (5 ) on ensimmäisen momentin viimeinen lause epämääräisyydessään tarpeettoman tuntuinen. Mitä ilmaisu laitoksen yleisen edun mukaiseen tehtävään liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi käytännössä tarkoittaa? Sitäkö, ettei orpoteoksilla saa tehdä bisnestä vai jotain muuta? Tällaiset epämääräiset määräykset eivät ole omiaan edistämään lain tarkoittamaa käyttöä, joten ne on syytä jättää pois. Viimeinen momentti ei-huolellisen selvityksen tulkitsemisesta tekijänoikeuden loukkauksena on täysin kohtuuton ja voi yksinään johtaa siihen, ettei orpoteoksia uskalleta käyttää millään tavalla. Voidaan myös ihmetellä, miksi tämä momentti ei ole pykälän 3 yhteydessä. Kun huolellisen selvitys on kaikissa tilanteissa tulkinnanvarainen asia, eikä sen vastapainoksi ole todettu tahattoman virheen mahdollisuutta ja rankaisemattomuutta, pidämme näitä lain kohtia vahingollisina ja torjuttavina. 4.4 Orpoteoksen tekijäksi ilmoittautuminen Myös orpoteoksen tekijän ilmaantumiseen liittyvät säädökset (7 ) ovat laissa tarkoitettujen laitosten näkökulmasta kohtuuttoman ankarat. Ensinnäkin on vaikea ymmärtää, että orpoteoksen tekijäksi voi ilman tarkistamista tai todistustaakkaa ilmoittautua. Teoriassahan tämän pykälän seurauksena kuka tahansa voisi ilmoittaa OKM:lle olevansa kaikkien jonkun laitoksen käyttöön ottamien teosten tekijä. Kyllä lakitekstissä täytyy olla lauselma, jolla OKM:lle varataan oikeus arvioida tekijäksi ilmoittautuvan tekijyys. Sekin on outoa, että ministeriön täytyisi toimittaa ilmoitus (eli todentamaton väite) viipymättä EU:n jollekin pelottavasti nimetylle virastolle. Syntyy vaikutelma, että järjestelmä kannustaa todentamattomiin orpoteosten omimisiin ja jättää todistustaakan kokonaisuudessaan orpoteosten käyttäjälle. Tätä vaikutelmaa tukee pykälän toinen momentti, joka takaa pelkkään omaan ilmoitukseen perustuvasta tekijyydestä kohtuullisen korvauksen. Lakiesityksen muotoiluista syntyy kokonaisuutenakin vaikutelma, ettei tarkoituksena ole suinkaan edistää orpoteosten joustavaa käyttöä sivistystarkoituksiin vaan tehdä asia niin työlääksi, oikeudellisesti ja taloudellisesti epävarmaksi ja sattumanvaraiseksi, ettei mitään orpoteosten käyttöä synny. Mielestämme lakia ei tällaisenaan pidä missään tapauksessa antaa eduskunnalle. Helsingissä helmikuun 11. päivänä 2013 Jaakko Tuohiniemi 4
puheenjohtaja Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry 5