Muuttuva Museo -paikallismuseoseminaari 8.10.2013 Etelä-Pohjanmaan Opisto Paikallismuseoiden vahvuudet ja tulevaisuus professori Janne Vilkuna, Museologia, Jyväskylän yliopisto
Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja virkistystä tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään. ICOM 1989/1995 YKSI = Ymmärtää, Kerätä, Säilyttää ja Informoida
Museot ovat kahdessa porukassa: Teatterit ja orkesterit Kirjastot ja arkistot
Muistiorganisaatiot KAMUt (= Kirjastot, Arkistot ja MUseot) Muistifunktio Menneisyydestään piittaamaton yhteiskunta on yhtä tietämättömän kurjassa tilassa kuin dementiaa sairastava vanhus. Entä unohduksen funktio?
Meidän on maksimoitava [resurssiemme puitteissa] tulevaisuuden ihmisten mahdollisuus tutustua menneisyyteen. Hannu-Tapani Klami (1945 2002)
Sillä jos me emme sitä tee, ei sitä tee kukaan mukaan!
Museo on kuin suunnistamiseen käytetty kartta: ei ole järkeä piirtää sitä mittakaavan 1:1 vaan mittakaavaa on suurennettava (esim. 1:50 000), minkä jälkeen jonkun on valittava mitkä kohteet ympäristössä ovat tärkeitä ja mitkä eivät.
Vallan haltijat Muistiorganisaatioissa työskentelevät ovat loppujen lopuksi vallan haltijoita, sillä heidän tutkimukseen ja tallennukseen liittyvä ammattitaitonsa ratkaisee suuresti sen, millainen menneisyys tulevaisuudessa on! Näin on laita etenkin museoissa, joiden materiaalit eivät yleensä kartu viranomaisarkistojen ja vapaakappalekirjastojen tavoin säädöspohjaisesti, vaan kokoelmista vastaavat päättävät mitä säilytetään ja muistetaan ja minkä annetaan kadota ja unohtua.
Artur Hazeliuksen I innovaatio: Skandinavisk-etnografisk samling (sittemmin Nordiska museet) 1873 - oman maan kansankulttuuriin keruu - interiöörit ja eksteriöörit
Hazeliuksen II innovaatio: Skansen 1891 (Seurasaari 1909)
Suomen Museoliiton vuosikokouksessa 1938 esitettiin kertomus paikallismuseoiden toiminnasta vuonna 1937, jolloin saatiin muun muassa kuulla, että "Kokemäen maatalousmuseo on pientä vuotuista vuokraa vastaan 100 vuodeksi vuokrannut pitäjän komean kivisen lainajyvästörakennuksen". Useat kotiseutuyhdistykset seurasivat sodan jälkeen Kokemäki-seuran esimerkkiä ja niin alunperin kruunun- ja pitäjänmakasiineiksi perustetut kaksi-kolmikerroksiset ja hyödyttömiksi 1900-luvun alussa jääneistä rakennuksista tuli maamme yleisin maaseudun museorakennustyyppi. Museoliiton vuoden 1953 museoluettelon 119:stä museosta yhdeksän maaseudun museon päärakennus oli viljamakasiini ja kahdella oli käytössään makasiini, minkä lisäksi C. L. Engelin piirtämät Tampereen ja Hämeenlinnan kruununmakasiinit oli muutettu taidemuseoiksi 1931 ja 1952.
esine- ja kokoelmakeskeisyys -> ilmiökeskeisyys -> yhteisökeskeisyys
Valtava voimavara Monet tunnetut museot ovat syntyneet aikanaan käskyin ylhäältä päin keisarien, kuninkaiden, ruhtinaiden tai muiden valtaapitävien kokoelmista. Pohjoisessa Euroopassa museot sen sijaan ovat kansallisaatteen innoittamina syntyneet varsin usein alhaalta päin omien yhteisöjensä tarpeisiin. Nämä paikallismuseot ovat periaatteessa niin lähellä yhteisöään kuin museo voi olla. Juuri siksi niissä saattaa nykyään ilmetä museoammattilaisten näkökulmasta poikkeamia esimerkiksi kokoelmien oikeanlaisesta hoidosta. Tuolloin on jäänyt ymmärtämättä paikallismuseon ensisijainen tehtävä sosiaalisena välineenä ja toimintakenttänä. (JV)
Valtava väärinkäsitys Niissähän on kaikissa ne samat vanhat länget ja rukinlavat! No, ei!
Objektin eli esineen, valokuvan, taideteoksen ja luonnontieteellisen näytteen museoarvo korreloi suuresti objektin tietoarvon eli oheistietojen kanssa. Kyseessä on objektin kyky menneisyyden todistuskappaleena välittää tietoa ja tunnetta menneisyydestä Kokoelman museoarvo
Suomen käsityön museon aarre
Kaksi naapuria, tyttö ja poika Hailuodosta olivat lapsina hyviä ystäviä. He viettivät kaiken ajan yhdessä leikkien ja siksi heidän arveltiin myöhemmin avioituvan. Kun sota syttyi heidän kohtalonsa erosivat: poika lähti rintamalle ja tyttö jäi kotiin. Sodan aikana tyttö nai toisen pojan. Poika palasi rauhan koittaessa ja alkoi elättää itseään kalastajana. Naimisiin mennyt tyttö kutoi lapsuudenystävälleen lahjaksi perinteisen paikallisen kalastajan villapaidan. Se oli pojalle niin arvokas, että hän piti sitä lähes 50 vuotta! Hän paikkasi sitä kalastajanmökkinsä valossa aina uudestaan ja uudestaan. Sukulaiset antoivat hänelle useita uusia villapaitoja, jotta hän voisi hylätä vanhan ja loppuun kuluneen villapaitansa. Vaan hän ei koskaan pitänyt niitä, päinvastoin, hän käytti niitä vanhan rakkaan neuleensa paikkaaineena. Erakkona hän luopui monesta asiasta, muttei lapsuudenystävänsä lahjasta, jota hän käytti aina kuolemaansa asti.
Museokriittinen kroatialainen museologi Tomislav Šola on luonnehtinut yhteiskunnallisesti passiivisia museoita seuraavalla tarinalla: Kaksi miestä lähti kerran ilmapallomatkalle, mutta äkillinen myrsky vei heidät kurssilta. Myrskyn laannuttua he huomasivat olevansa täysin eksyksissä. Helpotuksekseen he näkivät alapuolellaan kävelevän miehen ja huusivat hänelle: Hei siellä! Missä me olemme? Pieni hahmo maassa huusi takaisin: Olette ilmapallossa! Miehet katsoivat toisiaan ja toinen sanoi: Hänen täytyy olla museoamanuenssi. Miksi arvelet niin? kysyi toinen. Koska hänen antamansa tieto on täsmällisen oikea, mutta täysin hyödytön!
Valtava piilevä voimavara I Suuri eurooppalainen museo Eurooppa on yksi suuri museo, jossa jokainen rakennus, jokainen pelto ja joki ja rautatie sisältää vihjeitä kyseisen maan menneisyydestä kunhan katsojalla on tarvittava tieto siitä, mitä hän katsoo. Siellä täällä suuressa museossa on laitoksia, joita kutsumme museoiksi. Niiden päätehtävä on auttaa ihmistä ymmärtämään suurta museota. Ne saavat oikeutuksensa siitä, että ne katsovat ulospäin, eivät sisäänpäin. Kenneth Hudson (1916 1999; Vuoden eurooppalainen museo -palkintojärjestelmän puheenjohtaja Kööpenhaminassa 1993)
Uusia kotiseutumuseoita ei juuri enää perusteta, vaan kulttuuriperintöä tallennetaan yhä enemmän verkkoon. Meidän tulee pysyä tässä kehityksessä mukana. (JV)
http://www.finnica.fi/keski-suomi/
http://www.kotiseutuliitto.fi/abc
Paikallismuseoiden kehittämistyöryhmä, OKM, 2011: http://www.minedu.fi/opm/julkaisut/2012/rakkaudesta_kulttuuriperintoon.html Suunnitellaan ja toteutetaan valtakunnallisesti koordinoitu ja sertifioitu museonhoitajakoulutus. Suunnitellaan museotyön perusopetuspaketin sisältö ja toteutustapa. (Suomen Kotiseutuliitto, Suomen museoliitto, Finlands Svenska Hembygsförbund, maakuntamuseot)
Haaste! Tänään on huomenna eilen!
Joka vuosi otetaan vain 10 valokuvaa kotiseudusta. http://www.kotiseutuliitto.fi/koylio-seuran-kuva-hanke-valittu-vuoden-kotiseututeoksi
Kotisivulle kotiseutumuseosta 10 museoesinettä, ainutkertaista aaretta, Ilmajoelta.
Valtava piilevä voimavara II Tieteellinen luettelointi! Sekundääriset, toissijaiset eli rinnakkaiset kontekstitiedot ovat jääneet objektien omien aitojen kontekstitietojen äärellä liian vähälle huomiolle. Objektille, jolla on joko primäärejä kontekstitietoja tai ei niitä juuri ole, saadaan lisäkonteksteja antamalla yleisölle mahdollisuus kertoa muistoja ja kokemuksia vastaavasta objektista: Meillä oli samanlainen isän 1950-luvun alussa tekemä veljen 5- vuotislahjaksi, mutta se ei ollut sininen vaan punaiseksi maalattu. - - jne. Sekundääriset kontekstit ovat ehdottomasti hankkimisen ja objektiin liittämisen arvoisia, etenkin jos primäärikonteksteja ei ole. Näin saadaan poistolistojen kärjessä oleville kontekstittomille, mutta muutoin mielenkiintoisille objekteille lisää museoarvoa ja samalla koko kokoelman arvo ja laatu paranee. (JV)
Valtavat piilevät voimavarat III-IV Tarinallistaminen (museopedagogiikka), esim.: survival-opastus Koiramäki-näkökulma Sosiaalinen media, mm.: joukkoistaminen Osallistaminen Konneveden malli näyttelystä
Glokaalius!