1/07 Talvinumerossa mm. Juttua marsujen sairauksista ja hoidosta Gerbiilien tappeluiden selvittelyä Sokkelo -tehtäviä Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 1
2
LEUKAPUSSI lehti päätoimittaja: Annukka Kälkäjä, Ylikiimingintie 1248, 91500 Muhos p. 040-752 1566 e-mail: leukapussi@osjh.net LEUKAPUSSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaali on toimitettava 13.4.2007 mennessä. Myöhästynyt materiaali ei ehdi lehteen! Lähetä materiaali osoitteeseen: leukapussi@osjh.net HUOM! Kaikki lehteen tuleva materiaali kuitataan. Jos et saa kuittausta, lähetä materaali uudestaan! Mainoshinnat Leukapussi-lehdessä (koko sivu): -yritykset 17 toistohinta 2 lehdessä 25 -kasvattajat 8 Kirpputori ja muistoissa -sivun ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. LEUKAPUSSI 1/2007 SISÄLTÖ 2 Marsujen väriliite 3 Leukapussin tiedot 4 Hallitus- ja hoitoneuvontatiedot 5 Puheenjohtajan ja päätoimittajan terveiset 6 Eläinlääkäri-, eläinsuojelu- ja lajiyhdistystiedot sekä tapahtumakalenteri 8 Gerbiilipalsta 9 Gerbiilien pet-tuomaripäivien kutsu 10 Hiiripalsta 11 Sokkelo 12 Kanipalsta 14 Marsupalsta 18 Vuosikokouskutsu 19 Kääpiöhamsteripalsta 21 Hamsteripalsta 23 Sokkelo 2 24 Näyttelytulokset Honkapirtti 18.11.2006 27 Tuomarikommentit 18.11.2006 31 OSJH:n VV-tulokset 32 Muistoissa & Kirpputori 33 Kasvattajalista Etukannen kuva: Hiiri Arthur, kuva Manda Kosola Etusisäkannen kuva: Nuppu kani, kuva Manda Kosola Takasisäkannen kuva: BIS hiiri 12.8.2006, kuva Satu Karjalainen 3
Yhdistyksen hallitus 2007 Puheenjohtaja Anna Takkinen, Viklatie 1 B 6, 90540 Oulu, p. 044-349 1604 e-mail: puheenjohtaja(a)osjh.net Varapuheenjohtaja (mainos- ja buffettivastaava) Sini Niemisalo, Hillakuja 6, 90460 Oulunsalo. Puh. 040-5373151 e-mail: varapuheenjohtaja(a)osjh.net Sihteeri Tiia Riihimäki, Valtaojantie 1 C 23, 60800 Ilmajoki p. 040 719 2798 e-mail: sihteeri(a)osjh.net Rahastonhoitaja (varajäsen) Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, p. 040-7317325 tai 08-817 3134, e-mail: rahastonhoitaja(a)osjh.net Jäsensihteeri, lehden postitus (hallituksen ulkopuolinen) Suvi Niemisalo, Poppelikuja 1 C 13, 90460 Oulunsalo, e-mail: jasensihteeri(a)osjh.net Jäsen (Leukapussin päätoimittaja, infovastaava) Annukka Kälkäjä, Ylikiimingintie 1248, 91500 Muhos p. 040-752 1566 e-mail: leukapussi(a)osjh.net Jäsen (Pikkukilpailuvastaava, tulosvastaava) Silja Hirvonen, Hiidentie 2 C 39, 90550 Oulu p. 040-508 2474 e-mail: pikkukilpailut(a)osjh.net Jäsen (Palkintovastaava, näyttelyvastaava) Satu Karjalainen, Haukkakaarto 19 B 8, 90450 Kempele. Puh. 044-3789957 e-mail: palkintovastaava(a)osjh.net Jäsen (näyttelyilmoittautumiset) Nelli Kihniä, Majakkakuja 10, 90520 Oulu p. 041-5497 776 ilmoittautumiset(a)osjh.net (3.2. näyttelyn jälkeen toiminnassa) Varajäsen (Kaniestehyppy) Maria Pietilä, e-mail: estehyppy(a)osjh.net HUOM! Emme vastaa tekstiviesteihin. Soitathan mielellään arkisin vain illalla tai viikonloppuisin. OSJH:n kotisivut www.osjh.net OSJH:n tilinumero: OP Oulu 574136-2170156 Tilille maksaessasi merkitse viesti -kohtaan tieto siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja toimita kuitti jäsensihteerille! Laita nimesi lisäksi kuittiin myös osoitteesi, niin varmistat, että tieto suorituksestasi menee varmasti tiedostoihin. OSJH:n jäsenmaksut vuodelle 2007: Uudet jäsenet 12 euroa Vuosijäsen 12 euroa, perhejäsen 2 euroa Hoitoneuvojat Tiina Polo (kanit) p. 040-500 2289 tai tiina.polo(a)luukku.com Erika Ristiluoma (kanit) p. 044-5572844 tai epe79(a)suomi24.fi Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja maaoravat) p. 040 5552559 satush(a)hotmail.com Sanna Tuomaala (marsut), p. 040-513 3645 tai sanna.suhmura(a)netti.fi Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit, marsut) p. 044-378 9957 tai satulinja(a)luukku.com Terttu Rousu (hamsterit) p. 8173134, 040-731 7325 tai terttu.rousu(a)iiseutu.fi Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat) p. 040-571 0574 tai anuliisa(a)mail.student.oulu.fi Kati Heinonen (kääpiöhamsterit) p. 044-325 3284 tai k5heka01(a)students.oamk.fi Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat, hiiret) p. 041-4699690 tai mikkli(a)luukku.com Elise Eskelinen (gerbiilit, degut), p. 044-578 8369 tai elyseegerbils(a)yahoo.com Anna Takkinen (gerbiilit) p. 044 3491604 tai tommi.takkinen(a)mail.suomi.net 4
Puheenjohtajalta Heipparallaa! Nyt on minun urani Leukapussin päätoimittajana takana. Kolme vuotta siinä vierähtikin lehteä värkätessä, joten on jo hyvä aika päästää uusia ideoita tupaan! Tänä vuonna toimitan puheenjohtajan virkaa. Tuossa muistelin, että nyt alkoi neljäs vuosi hallituksessa. Sitä ennen olin vuoden varajäsen. Huh, ihan hirvittää, kuinka nopeasti aika kuluu, kun on rattoisaa ;) Tähän lehteen ei ihan saatu hallituksen esittelyä kasattua, ehkä seuraavaan sitten, joten esittelen itseni hyvin lyhykäisesti. Olen siis Anna Takkinen, 25 vuotias kahden lapsen opiskeleva kotiäiti ja kotona on tällä hetkellä vain yksi vanha gerbiili. Juu, tiedän, yksinäinen se on, mutta kaverin kuoltua ei toista samanikäistä ole löytynyt seuraksi. Reipas ukkeli se kyllä on, pahvia kuluu enemmän, kuin sitä ehtii terraan kantaa Harrastuksena minulla on vain tämä yhdistystoiminta, vaikka kasvattajanimi onkin vielä olemassa gerbiileille. OSJH:n tämä vuosi näyttää aika samalta, kuin aiemminkin. Perinteiset neljä näyttelyä järjestetään Oulussa sekä lisäksi olemme suunnitelleet viidettä näyttelyä. Kajaanista päin jos joku on kiinnostunut etsimään näyttelytilaa, niin ilmoitteletko hallitukselle ennen seuraavan lehden ilmestymistä. Pistetään iso pyörä pyörimiään ja lähdetään vähän etemmäs OSJH:n valtakuntaan näyttelyä järjestämään No joka tapauksessa johonkin Oulun ulkopuolelle voitaisiin yksi näyttely järjestää. Leiriä olemme jälleen suunnitelleet kesälle ja muutamia muita tapahtumia, mutta ne tarkentuvat tässä vuoden mittaan. Kaikki ideat ja toivomukset ovat todellakin tervetulleita ja niitä pyytäisinkin teidän tulevan esittämään vuosikokoukseen, joka on Honkapirtillä 16.3. klo 18-20! Kaikki jäsenet ovat sinne tervetulleita! Mutta minä toivottelen nyt ihanaa lumista talvea kaikille ja näyttelyissä nähdään! -Anna Kani Safiiri, kuva Manda Kosola Päätoimittajalta Hei lukijat! Uusi vuosi ja uudet tuulet puhaltavat, päätoimittajan paikka vaihtui. Esittelyä en tähän enää kirjoita Silja haastatteli minua jo kani palstalle joten esittelyt löytyvät sieltä. (kellä kiinnostaa ;) ) Lehden ulkoasu varmaan pysyy vielä samana mutta ehkä jotain uuttakin tulee jossain vaiheessa. Kaikilta jutun tekijöiltä toivon että laitatte materiaalit minulle sitten ajoissa tulemaan jotta saadaan myös jutut lehteen. Kaikki innokkaasti lähettämään minulle kuvia, piirustuksia yms. jos ette halua pelkkiä kanin kuvia lehteen =) -Annukka 5
Eläinlääkäritiedot Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi toimitus kokoaa listan OSJH:n toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan. Rovaniemen eläinklinikka Rovaniemi, p. 016-365 382 Ulla Eskelinen Rovaniemi, p. 016-313 330 Anne Karttimo-Mäkynen Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu p. 08-881 0800 Riitta-Liisa Rajaniemi Eläinlääkäriasema Lemmikki, Oulu p. 08-311 5866 Ouluvet, Oulu p. 08-5355 200 Eläinklinikka Pipetti Pirkko Lahtinen Toritie 8, 85500 Nivala Puh: 08-4491412 Gsm: 0400 383837 http://www.pipetti.com/ Limingan kunnaneläinlääkäri Matti Heikkinen 050-3291570 Eläinsuojeluasiat, Oulun kaupungin virkaeläinlääkäri Maija Nurminen p. 08-55846730 Neuvoja ja ohjeita lisäksi: Eläinsuojeluvalvoja Henna Perälä, Rovaniemi helaitin@urova.fi Lajiyhdistystiedot Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL www.skjl.net Suomen Hamsteriyhdistys SHY www.hamsteriyhdistys.net Suomen Kaniyhdistys SKY www.kaniyhdistys.net Suomen Kesyrottayhdistys SkeY http://personal.inet.fi/yhdistys/skey Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL http://koti.mbnet.fi/haisulit/ Suomen Lemmikkichinchillat SLC http://www.kolumbus.fi/maarit.honkaniemi/ Suomen Marsuyhdistys SMY www.marsuyhdistys.net Suomen Gerbiiliyhdistys SGY www.gerbiiliyhdistys.fi Eläinsuojelu Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan, SEY:n toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin: kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin. Yhteystiedot löydät sivuilta www.sey.fi Tapahtumakalenteri 16.3.2007 Vuosikokous Honkapirtillä klo 18-20 29.4.2006 Pet-show ja viralliset gerbiilit. SNL järjestää hiiriviralliset. 6
Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry järjestää Kani- ja jyrsijänäyttelyn lauantaina 29.4. klo 10 Pateniemen Honkapirtillä Oulussa (eläinten vastaanotto klo 8.45 alkaen) Näyttelyssä on lemmikkiluokat kaneille ja kaikille lemmikkijyrsijöille sekä ulkomuotoluokat gerbiileille ja deguille. Lisäksi SNL ry järjestää viralliset ja pet-luokat kaikille hiirilajeille sekä katselmusluokan hiirille. Näyttelymaksut OSJH:n järjestämiin luokkiin: Saman omistajan 1. ja 2. eläin 5 / eläin 3. jne. eläin 2,5 / eläin Jälki-ilmoittautuminen 7 / eläin (vain lemmikkiluokkiin) Näyttelymaksut maksetaan 13.4. mennessä tilille OP 574136-2170156. Viite 44244. Kuitti lähetetään ilmoittautumisten mukana. Sähköpostitse ilmoittautuneet esittävät kuitin vastaanotossa näyttelyaamuna. SNL:n järjestämien hiiriluokkien maksut: Pet-luokka (sekä jäsenille että ei-jäsenille) 1. ja 2. eläin 3,50 / eläin 3. jne. eläin 2,50 / eläin Virallinen luokka SNL:n jäsenille 1. ja 2. eläin 4 / eläin 3. - 10. eläin 2 / eläin 11. jne. eläin 1 / eläin Hiiret yli 12 kk ja ei-standardit maksutta Ryhmäluokat 2 / kpl Virallinen luokka ei-jäsenille 6,50 / kpl Katselmusluokka 1. - 5. eläin 2 / eläin 6. jne eläin 1 / eläin Hiiret yli 12 kk maksutta Ei-jäsenille hinnat kaksinkertaiset OSJH:n järjestämiin luokkiin ilmoittautumiset 13.4. mennessä Kaikki lemmikkiluokat (ei hiiriä) osoitteeseen Nelli Kihniä Majakkakuja 10 90520 OULU tai ilmoittautumiset@osjh.net Gerbiilien viralliset luokat osoitteeseen Anna Takkinen Viklatie 1 B 6 90540 OULU tai puheenjohtaja@osjh.net SNL:n järjestämiin hiirten ulkomuoto- ja lemmikkiluokkiin ilmoittaudutaan näyttelypaikalla klo 9.30 mennessä. Näyttelymaksut voi maksaa paikan päällä tai ennakkoon SNL:n tilille OP 572302-2107366. Ennakkoon maksetuista maksuista esitetään tosite näyttelypaikalla. YLEISÖLLE VAPAA PÄÄSY, TERVETULOA! www.osjh.net / www.hiiret.fi 7
Gerbiilipalsta Joululoma tuli ja meni, paluu arkeen sujui itse kullakin miten kuten. Tätä kirjoittaessani sää ei näytä mitenkään äärimmäisen talviselta, lumiräntää ja vettä sataa vuorotellen. Sisällä asustelevia gerbiileitä erikoiset säätilat eivät kuitenkaan liiemmin vaivaa! Tällä kertaa aiheena ovat tappelut. Kevättä on rinnassa eläimillä eri tavoin ja toisilla se saattaa näkyä jopa tappeluiden lisääntymisenä. Artikkeli perustuu täysin omiin huomioihini sekä muilta aktiiviharrastajilta- ja kasvattajilta keräämiini tietoihin, joten esittämäni asiat ovat vain suuntaa-antavia! Tappelun mahdollisia syitä Hormonitoiminnan lisääntyminen on tuttua keväällä ja kesällä - joinain vuosina onkin havaittavissa tappeluiden määrän nousua erityisesti keväisin. Aktiivinen hormonitoiminta kuitenkin on yleensä vain osasyy, tappeluun tarvitaan muutakin. Laumaeläimenä gerbiileitten elämään kuuluu luonnollisesti välienselvittely ja johtaja pönkittää asemaansa silloin tällöin pienellä painilla tai alistamalla toista osapuolta astumalla. Joskus joku laumanjäsen voi kuitenkin nousta kapinaan ja yrittää pääsyä vallankahvaan. Seurauksena voi olla verinen tappelu, kun johtaja ei väistykään. Toisaalta mikäli joku laumanjäsenistä kasvaa hyvin rotevaksi, jopa laumanjohtajaa isommaksi ja johtaja kokee sen uhkana asemalleen, voi tästäkin seurata tappelu. Tappeluita voi myös seurata astutusyrityksissä. Mikäli naaraalla ei ole kiimaa ja uros ja naaras pistetään siitä huolimatta yhteen, naaras saattaa hyökätä hyvinkin aggressiivisesti uroksen kimppuun. Toisaalta myös astutuksen jälkeen (astutusmenetelmää käytettäessä) gerbiileitä palautettaessa omiin laumoihinsa, muut lauman jäsenet saattavat hämmentyä vieraan gerbiilin hajusta ja ajaa raivoisasti tuttuakin laumanjäsentä ulos reviiriltä, terraariosta. Tästä syystä palautukset laumoihin on tehtävä hyvin varovasti, laittamalla esimerkiksi ensin muut laumanjäsenet astutusalueelle haistelemaan ja sen jälkeen myös hetken aikaa poissa ollut joukkoon mukaan. Myös pieni tila ja sen myötä turhautuminen voivat kärjistyä tappeluun. Kun tilaa ei ole tarpeeksi, hankitaan sitä ajamalla ylimääräiset pois reviiriltä tai ylipäätään energia, jota ei voi kuluttaa pienessä asumuksessa, purkautuu väärällä tavalla asuintoveriin. Riittävän suuri terraario on siis sekin yksi tekijä pitämään lauman sisäisiä suhteita yllä. Mikäli joku lauman yksilöistä on sairas, saattavat muutkin lauman eläimet aistia sen. Sairas yksilö on taakka laumalle ja houkuttelee petoja, joten edullisinta on hylätä sairas yksilö, ts. ajaa se pois laumasta. Tämä ei luonnollisesti terraariossa onnistu, joten seurauksena on tappelu. Heikon eläimen on vaikeaa vastata tappelijalle, joten erotuksen on oltava nopea. Taikanaamion Xboost ja Farrah de Lioncourt, kuva Anna Takkinen 8 Erottaminen Mikäli gerbiilit tappelevat, tulee ne erottaa välittömästi. On hyvin harvinaista, että kunnon tappelun jälkeen välit olisivat selvät ja lauman elämä palautuisi uomiinsa. Koska terraario on gerbiileitten reviiri, on se suljettu tila ja näinollen tappelutilanteessa gerbiili ei voi ajaa toista ulos alueelta, jolloin tilanne rauhoittuisi. Niinpä tappelut päätyvät lähes poikkeuksetta kuolemaan, mikäli ihminen ei tule väliin. Erotuksessa on oltava varovainen. Paljain käsin ei tule missään tapauksessa gerbiileitä kirjaimellisesti irrottaa toisistaan, sillä aggression ja adrenaliinin vallassa tappelevat eläimet eivät piittaa, mihin ne tarraavat kiinni niinpä ne saattavat helposti purra ihmistäkin ja todella kivuliaasti. Mikäli mahdollista, laita käsiin paksut hansikkaat (ja todella tarkoitan PAKSUJA!) ja erota gerbiilit. Jos hansikkaita ei ole saatavilla, käy esimerkiksi paksu pyyhe. Jotain on kuitenkin oltava suojaamassa käsiä!
Harlequin, kuva Anna Takkinen Kun gerbiilit ovat kerran tapelleet, niitä ei saa enää takaisin yhteen pysyvästi. Totutus voi onnistua, mutta tappeluita ilmenee lähes aina ennemmin tai myöhemmin uudestaan, yleensä parin viikon sisään uudelleentotutuksesta. Niinpä kummallekin gerbiilille on tarjottava omat, tilavat terraarionsa ja uudet asuintoverit, ellei lauma ole kahta gerbiiliä isompi ja toiselle jää näin ennestään kavereita seuraksi. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät gerbiilit tappele tahallaan, omistajaa ärsyttääkseen, vaan tappeleminen on osa eläinten käyttäytymistä. Siksi gerbiiliä ei ole syytä rankaista tappelemisesta ja jättää se asumaan yksin, vaan toisen lajitoverin hankkiminen sille seuraksi on jo eläinsuojelulain edellyttämää. Vammat ja niiden hoitaminen Useimmiten gerbiilit purevat toisiaan pään ja takaruumiin alueelle, mm. häntään. Mikäli erotus on nopeaa, vammoista ei välttämättä ehdi muodostua kohtalokkaita, mutta pahimmillaan eläin joudutaan lopettamaan. Erotettuasi gerbiilit (ja niiden rauhoituttua hetken omissa oloissaan) tutki molemmat huolellisesti. Tarkista, toimivatko kaikki raajat ja arvioi vammojen laajuus tarvitseeko eläinlääkäriin lähteä. Pese haavat varovasti lämpimällä vedellä, varo kuitenkin veden joutumista korviin ja silmiin. Puhdista sen jälkeen haavat haavanpuhdistusaineella (esimerkiksi Betadinella) päivittäin ja seuraa eläimen paranemista. Tarvittaessa anna eläimelle vitaminoitua nestettä ja tarjoa sille runsaasti monipuolista syötävää, jotta paraneminen nopeutuu entisestään. Jos tila kuitenkin huononee hoidosta huolimatta, vie eläin ehdottomasti eläinlääkäriin. Erakot On myös gerbiiliyksilöitä, jotka eivät kerta kaikkiaan hyväksy toista asuinkumppania seurakseen. Näistä eläimistä käytetään ns. erakkonimitystä. Gerbiilistä ei ennakkoon tiedä, onko se erakko vai ei, vasta lukuisten tappeluiden jälkeen kykenee sanomaan, onko eläin tällainen. Viimeistään siinä vaiheessa, jos eläin ryhtyy tappelemaan jo pienen luovutusikäisen kanssa onnistuneen totutuksen jälkeenkin, on syytä miettiä, pitäisikö toisia kohtaan näin vihamielinen yksilö pitää yksin. Yleensä erakot viihtyvät mainiosti yksin, kunhan niille tarjoaa runsaasti tilaa, virikettä ja ihmisen seuraa hieman puuhaa aivonystyröille korvaamaan lajitoverin puutetta. Huomioitavaa on, että vaikka gerbiili ei välittäisi muiden seurasta, voi se siitä huolimatta olla ihana lemmikki. Vähätappelullista kevättä joka iikalle ja rentouttavaa hiihtoloman odotusta! - Heidi heidia@webinfo.fi http://koti.terrieri.net/gerbiilit Gerbiilien pet-tuomaripäivä Honkapirtillä 28.4.2007 klo 16 alkaen Kaikki gerbiilien pet-tuomarit ja eteenkin tuomariksi harjoittelevat ovat tervetulleita keskustelemaan tuomarointiin liittyvistä asioista. Mieti etukäteen mistä haluaisit keskustella tai mitä haluaisit kysyä kokeneemmilta tuomareilta. Tarjolla pikkupurtavaa ja mehua. Ilmoittautuminen 23.4. mennessä Elise Eskeliselle mailitse elyseegerbils@yahoo.com 9
Hiiripalsta Heipähei! Huomasin tässä, että tämä on kuudes vuosi kun kirjoitan hiiripalstaa. Luovuttaisin homman jo ihan mielelläni jollekin toiselle innokkaalle hiiriharrastajalle. Alkaa nimittäin ideat itseltä jo loppua. Innokkaat voisivat ilmoittautua minulle. Autan ihan mielelläni alkuun, jos se on tarpeen. Tällä kertaa palstalla on pari hiiriaiheista uutista ulkomailta. Kyprokselta löydettiin elävä fossiili DNA-testejä käyttäen tutkijat ovat löytäneet uuden maalla asuvan nisäkäslajin ensimmäistä kertaa vuosikausiin: hiiri, jolla on iso pää, korvat, silmät ja hampaat ja joka asuu Kyproksen vuoristoalueella. Hiiri sai latinankieliseksi nimekseen Mus cypriacus(=kyproksen hiiri). Muita hiljattain muissa maanosissa tehtyjä maalla eläviä nisäkkäitä olivat mm. uusi puurotta Brasiliassa sekä toinen uusi hiirilaji Filippiineillä. Lisätietoja kuvan kera löydät tästä osoitteesta, joka tosin on englanniksi: http://www.wtopnews.com/index.php?nid=220&s id=941064 Joukkohiiripako lentokoneessa Lentokoneen yli sata matkustajaa joutuivat paniikkiin, kun Saudi Arabialaisessa koneessa matkustaneen miehen laukusta pääsi karkuun karvaisia kanssamatkustajia - n. 80 hiirtä. Lentokone laskeutui turvallisesti ja hiiriä kuljettaneen miehen laukku takavarikoitiin poliisin tutkimuksia varten. Lähde: BBC News Viileät hiiret elävät pitempään National Geographic News kertoo, että hiiret joiden ruumiinlämpö on geneettisesti säädelty matalammaksi elävät huomattavasti pitempään. Pitempään eloon riittää jo 0,3-0,5 celsiusta alentunut ruumiinlämpö. Hiiriuros, jonka ruumiinlämpöä oli muunneltu eli jopa 12 prosenttia pitempään kuin muuntelematon. Naarailla muunnellut yksilöt elivät jopa 20% pitempään. http://news.nationalgeographic.com/news/2006/11/061102-micecool.html Palsta jäi nyt hieman tyngäksi, mutta yritän saada ensi kerraksi vähän enemmän -Liisa Kanien ja jyrsijöiden omistajat!! Etsimme Kemi-Tornio alueelta kaneista ja jyrsijöistä kiinnostuneita ihmisiä mukaan alkavaan harrastustoimintaan. Tavoitteena on saada samanhenkiset ihmiset toimimaan yhdessä, jopa oman yhdistyksen perustamiseen saakka. Unohtamatta pientä kivaa, eli valistus, info ja näyttelytoimintaa. Otathan yhteyttä ystävänpäivään mennessä (14.2.2007) s.postiin kolmenkoplan@hotmail.com 10
Sokkelo Nisse on menossa kylään, mutta kumman luokse? 11
Kanipalsta Vuosi vaihtui ja loppuvuoden joulukiireet vaihtuivat minun osaltani koulukiireiksi. Tänä vuonna Kanipalstalla luvassa on ainakin kasvattajahaastatteluja, joissa kasvattajat saavat mahdollisuuden kertoa myös omasta rodustaan lemmikkinä. Ensimmäisen haastattelun sain jo tähän vuoden ensimmäiseen numeroon, joten olkaa hyvä! Kuka olet? Olen Annukka Kälkäjä ja asustelen Muhoksella. Perheeseeni kuuluu mies Janne sekä neljä lasta: Jasmina (10 v), Joonas (8 v), Juho (6 v) ja Nea (3 v). Muita lemmikkejä löytyy myös. Minulla on kanien lisäksi kaksi koiraa, kissa ja suomenhevonen. Minkä rotuisia kaneja kasvatat ja montako omistat? Kasvatan leijonanharjaksia ja angoroita. Angoroita minulla on tällä hetkellä kaksi urosta ja viisi naarasta. Leijonia on kolme urosta (sekä kaksi urosta sijoituskodeissa) ja yhdeksän naarasta. Leijonanharjas Fantom kuva Annukka Kälkäjä Minkälaisia lemmikkejä ne ovat? Leijonat ovat seurallisia, uteliaita, kekseliäitä ja vilkkaita. Ihana kani, johon ei voi olla rakastumatta. Angora on seurallinen ja rauhallinen. Isoja kaneja, joilla on sydän puhdasta kultaa. Edine Angora kuva Annukka Kälkäjä Mikä leijonanharjaksissa/angoroissa vei sydämesi? Leijonat ovat ihanan haastavia kasvattaa harjaksensa ja sukunsa puolesta. Leijonat ovat myös todella vilkkaita ja kekseliäitä. Angorat ovat vaativia turkkinsa puolesta, mutta tasapainottavat leijonia rauhallisuudellaan. Toki niistäkin kekseliäisyyttä löytyy! Sydämeni veivät leijonat ja angorat ihan näkönsä, kokonsa ja luonteidensa takia. Mitä niiden kanssa voi harrastaa? Leijonan kanssa voi harrastaa kaniestehyppyä ja näyttelyitä, angoran kanssa näyttelyitä. Minkälaiselle ihmiselle leijonanharjas/angora soveltuu? Mitä täytyy ottaa huomioon? Onko niillä erityisiä vaatimuksia? Leijonanharjas soveltuu jokaiselle, jolla riittää aikaa juoksuttaa kania tarpeeksi irti. Muuten kanista tulee helposti aggressiivinen, koska se ei saa purkaa energiaa. Kaikki johdot on piilotettava ja kukat nostettava niin ylös, ettei leijona keksi nousta sinne. Leijonat tarvitsevat varsinkin pentuaikana paljon harjaamista, mutta aikuisikään kun pääsee, harjaamista ei tarvita niin usein. Riippuu toki leijonan turkista. Jos turkki on pitkä, sitä täytyy harjata säännöllisesti. Ruokinta leijonilla on yksilöllistä. Osa lihoo kuin pullataikina ja osaa saa syöttää mielin määrin eivätkä liho ollenkaan. Angora tarvitsee paljon hoitoa turkkinsa takia, jota on leikattava 3 4 kertaa vuodessa. Turkki takkuuntuu helposti, joten sitä on harjattava ahkerasti. Se ei siis sovellu ihan pienten lasten lemmikiksi. Ison kokonsa puolesta angora on enemmän aikuisten lemmikki, jotka jaksavat myös käsitellä sitä. Se tarvitsee myös ison häkin ja säännöllistä puhdistusta. Angorat sotkevat irtokarvoillaan paljon ja purualustat eivät käy, koska purut tarttuvat helposti turkkiin kiinni. Ne syövät paljon karvan leikkuun jälkeen ja lopettavat syönnin, jos karvaa ei leikata. 12
Kasvatukseni on pienimuotoista kotikasvatusta. Jokainen pentu kasvaa perheessämme lemmikkinä, jota käsitellään paljon, jotta niistä tulisi seurallisia ja reippaita ennen uutta kotia. Suunnitelmiini kuuluu vielä hankkia virallinen kasvattajanimi jossain vaiheessa. Hyvää alkanutta vuotta kaikille kani-ihmisille! Annukan nettisivuilla voit vierailla osoitteessa www.sunpoint.net/~mitjas. Iloista alkanutta vuotta ja mukavia hetkiä omien karvanaamojen kanssa toivottavat myös Silja, Helmi, Rusetti ja Neppari b5hisi00@students.osao.fi Leijonanharjas Gobra kuva Annukka Kälkäjä 13
Marsupalsta Oikein hyvää uutta vuotta 2007 kaikille lukijoille! Taidanpa taas näin vuoden alussa esitellä itseni ja laumani, koska oletettavasti Leukapussi on saanut jälleen uusia lukijoita. Olen Anu-Maarit Paso, 22-vuotias oululainen ja kymmenpäisen marsulauman palvelija. Laumaani kuuluvat kuusivuotias Elli, neljävuotias Lulu, kolmevuotiaat Keittonen ja Jesperi, kaksivuotiaat Google, Rosmariini ja Vaara, yksivuotiaat Tilli ja Allu sekä alle vuoden vanha Ossi. Tänä vuonna ajattelin kirjoitella marsujen sairauksista ja niiden hoitamisesta. Jos teillä lukijoilla on kokemuksia aiheeseen liittyen, niin kirjoittakaa niistä ja lähettäkää päätoimittajalle tai minulle (anu@minunmarsuni.com), niin julkaistaan nekin tässä samassa yhteydessä! Toki muutkin marsujutut ovat aina tervetulleita Mitä marsun lääkekaappiin? Hätätilanteita varten on hyvä, jos kotoa löytyy jo valmiiksi joitakin lääkkeitä. Alla esimerkkilista reseptivapaista lääkkeistä, joita on hyvä olla silloin, kun marsulle tulee esim. ripulia, ummetusta, kaasu kerääntymiä, haavoja tai jos marsu lakkaa syömästä. Näiden lisäksi kotiin kannattaa hankkia 1-2 ml ruiskuja. Betadine paikallisantiseptiliuos Tehokas ihon desinfiointiin. Terra-Poly Vet Antibioottinen voide. Tehoaa ihon bakteeritulehduksiin, kuten esimerkiksi huulirupeen. Ihmisille tarkoitettu lääke, mutta vaikuttava aine simetikoni soveltuu myös marsuille. Disflatyl estää kaasujen vaahtomaisen kertymisen mahaan ja suolistoon hajoittamalla pieniä kaasukuplia. Toimiva lääke silloin, kun marsun vatsaan kertyy ylimääräistä kaasua. Marsulle turvalliseksi todettu annostus on 0,1-0,3 ml kaksi kertaa vuorokaudessa (ruokailun jälkeen). Hauveli silmävesi (tai vastaava) Tulee todella tarpeeseen esimerkiksi silloin, kun marsulla on mennyt roskia (heiniä, purua) silmään. Kun silmävettä valuttaa reilulla kädellä silmään, niin ylimääräiset roskat nousevat pintaan kellumaan jonka jälkeen ne on helppo poistaa. Nutrisal Plus Nestetasapainon säilyttämiseen. Sisältää natrium- ja kaliumkloridia sekä glukoosia, joka lisää natriumin ja veden imeytymistä. Hyvä esimerkiksi ripuloivalle tai pakkoruokittavalle marsulle. Jotkut käyttävät myös tiineysmyrkytykseen ehkäisyyn. Nutri-Plus Gel Energiarikas ravintolisä. Sisältää vitamiineja, kivennäisiä sekä hivenaineita. Hyvä lisäravinne, jos marsu on heikossa kunnossa eikä syö itse. Eläinlääkärin antaman ohjeen mukaan marsun annostus on 1,25 ml /vrk. Huom. Annosteltava tarkasti (mieluummin liian vähän kuin liikaa), sillä Nutri-Plus Gelin yliannostus on hengenvaarallinen. Sitä ei myöskään tule käyttää, jos marsu syö itse. Parafiiniöljy Liukastaa suolen sisältöä ja tehoaa näin ollen ummetukseen. Marsulle voi antaa korkeintaan kahden vuorokauden ajan annostuksella 1-2 ml /vrk. Disflatyl 40mg/ml tipat Marsu kesäleiriltä 2005, kuva Anna Takkinen Kun marsu ei syö Jos marsu vähentää syömistään tai lopettaa sen kokonaan, niin silloin se on vakavasti sairas. Tässä tapauksessa (eläinlääkäriin soiton lisäksi) marsun pakkoruokinta tulee aloittaa pikimmiten, sillä marsu ei kestä paastoa. Jos marsun syömiseen ei tässä tapauksessa puututa, niin se kuolee todennäköisesti nopeampaa nälkään ja nestehukkaan kuin itse sairauteen! 14
Marsujen pakkoruokintaan on myytävänä valmiita velli aineksia (esim. Oxbow critical care), mutta pakkoruokinta vellin voi valmistaa myös itse. Ohjeita vellin tekoon on yhtä monta kuin marsunomistajiakin mutta ainakin itse olen käyttänyt hyvin tuloksin kauravelliä, johon olen lisännyt kaikkea minkä olen tarpeelliseksi katsonut. Kuten esimerkiksi c-vitamiinia, terveen marsun papanoita (ajavat saman asian kuin maitohappobakteerit mutta ovat se turvallisempi vaihtoehto), marsupellettiä, Nutrisal Plussaa, Nutri-Plus Gelia ja Disflatylia. Pakkoruokinta velliä annetaan 5 30 ml / kerta, 2-8 tunnin välein (tarvittaessa myös yöllä). Marsu kannattaa punnita päivittäin, sillä paino jos mikä kertoo sen, että saako marsu pakkoruokinnalla riittävästi ravintoa. Jos paino laskee, niin silloin marsu tarvitsee enemmän ravintoa. Painon lisäksi kannattaa tarkkailla, ettei marsu ei kuivu. Marsu ei todennäköisesti ole kuiva, jos sen niskanahka laskeutuu normaalisti kun siitä ottaa kiinni ja päästää irti. Jos marsu pääsee kuivumaan pahasti, niin sen huomaa niskanahan kuivumisen lisäksi myös silmistä, jotka painuvat kuopalle. Meidänkin marsulassa hengitystietulehdus on vuosien varrella vieraillut useampaan kertaan. Marsuillani oireet ovat olleet lähes joka kerta hieman erilaiset, mutta aina niissä on ollut jotain samaa: oireet viittaavat jollain tapaa flunssaan. Oireina ovat olleet epämääräiset hengitysäänet (rohina, napsuminen), silmä- ja sierainvuoto, yskä, aivastelu, pörröinen turkki, huulirupi, käheä kuikutus sekä tilan edetessä apaattisuutta ja ruokahaluttomuutta. Hoitona marsuilleni on käytetty Ditrim antibioottikuuria. Sen annostus on yleensä ollut 0,1ml 100g kohden (kuitenkin enintään 1 ml) kahdesti päivässä, 10 päivän ajan. Hengitystietulehduksen kourissa olevalle marsulle olen antanut lisäksi kaksinkertaisen annoksen c- vitamiinia/päivä. Häkin päälle olen laittanut tarvittaessa peiton lämmittämään ja suojaamaan ylimääräiseltä vedolta. Jos marsu on rohissut pahasti, niin höyryhengitys on helpottanut. Ja näissä muutamissa tapauksissa, joissa marsu on lakannut syömästä, olen aloittanut pakkoruokinnan. Haluaisin vielä painottaa, että hengitystietulehdus on erittäin vakava sairaus sille päälle sattuessaan ja voi todellakin viedä marsulta hengen, jopa muutamassa päivässä (näin kävi omalle marsulleni). Eli jos marsullasi on flunssan oireita, niin äkkiä yhteys eläinlääkäriin! Hengitystietulehdus ei parane ilman antibiootteja ja antibiootteja ei saa kuin eläinlääkärin määräyksestä. Marsu kesäleiriltä 2005, kuva Anna Takkinen Kokemuksesta voin sanoa, että marsun hengissä pitäminen pakkoruokinnan avulla on kohtuullisen rankkaa hommaa, varsinkin jos koulut / työt pitää hoitaa siinä sivussa. Mutta mitäpä emme tekisi rakkaiden marsujemme hyväksi Marsun hengitystietulehdus Hengitystietulehdus on yksi yleisimmistä bakteerien (mm. bordetella bronchiseptica, streptokokit, klebsiella, pasteurella) aiheuttamista sairauksista marsuilla. Usein terveetkin marsut kantavat hengitystietulehdusta aiheuttavia bakteereita hengitysteissään ja tartuttavat niitä huomaamatta muihin lajitovereihin. Kun marsun vastustuskyky syystä tai toisesta laskee (mm. stressi, c-vitamiinin puute, veto), niin bakteerit pääsevät valloilleen ja aiheuttavat tulehduksen. 15 Marsun rasvapatit Marsuille tulee joskus ns. rasvapatteja / talipatteja. Ne eivät ole vaarallisia, vaan hieman samankaltaisia kuin ihmisten finnit. Normaalisti rasvapatti ei vaadi minkäänlaista hoitoa. Jos se kuitenkin kasvaa isoksi tai häiritsee marsun elämää (tai marsunomistajaa), niin eläinlääkäri voi tyhjentää sen. Jesperin rasvapatti Keväällä 2006 löysin Jesperin selästä pienen, melko kovan patin joka liikkui ihon mukana. Arvelin sen olevan harmiton rasvapatti, joten eläinlääkäriin emme lähteneet. Se oli nimittäin juuri samanlainen, kuin ensimmäisen marsuni rasvapatit. Sillä niitä oli aikoinaan kaksi kappaletta selässä. Aikansa siinä olivat, kunnes toinen katosi itsestään ja toinen puhkesi. Molemmat siis parantuivat itsestään, eivätkä tulleet enää koskaan takaisin. Niinpä päätin Jesperinkin kohdalla vain seurailla tilannetta ja odotella puhkeamista. Kuukausi jos toinen ja kolmaskin kului. Patti
kasvoi hiljalleen ja ollessaan läpimitaltaan n. 2cm, se puhkesi aivan itsestään. Epäilykseni rasvapatista varmistui, sillä sen sisältä tuli talia. Puristin talin hellävaraisesti ulos ja puhdistin pariin kertaan Betadinella. Rasvapatti parani, eikä sitä ole enää sen koommin näkynyt. Marsun paiseet Paise on paikallisen bakteeritulehduksen aiheuttama märkäpesäke. Sen sisältämä märkä koostuu kuolleesta kudoksesta, valkosoluista ja bakteereista. Paise syntyy, kun bakteerit tunkeutuvat ihon alle esim. haavan tai karvatupen kautta. Marsuille paiseita tulee yllättävän herkästi. Yleisin paikka marsun paiseelle on kaulan / poskien alue jolle syynä voi olla esim. heinän tekemä haava suussa. Joskus paiseen syynä voi olla puremahaava tai vaikkapa pasteurelloosi. Melko yleisiä ovat myös kivespaiseet, joita tulee uroksille herkästi kastraation jälkeen. Oikeastaan paise voi tulla mihin tahansa esimerkkinä kaverini marsun paise, joka tuli silmämunan taakse. Sen takia koko silmä jouduttiin poistamaan, sillä se meni kuolioon. Paiseet puhkaistaan ja tyhjennetään yleensä eläinlääkärillä. Joskus ne voidaan joutua leikkaamaankin. Paiseen hoidon tueksi voidaan määrätä myös antibioottikuuri. Joissakin tapauksissa paiseeseen voidaan asentaa eräänlainen tyhjennysputki (dreeni), jonka avulla paise pysyy aukinaisena ja mätä pääsee valumaan ulos. Putki poistetaan vasta kun paise on parantunut. Kotihoitoon kuuluu normaali tapauksissa tyhjennetyn paiseen huuhteleminen Betadinella. Tämä tapahtuu siten, että neulattomalla ruiskulla ruiskutetaan Betadinea paiseen sisään, eli ihon alla olevaan paisekoteloon. Näin kyseinen kotelo puhdistuu, kun märkä valuu Betadinen mukana ulos. Paisetta ei saisi päästää umpeutumaan, ennen kuin se on parantunut kunnolla, eikä märkää enää erity. Jos sen antaa umpeutua liian aikaisin, niin paise uusiutuu. Keittosen rasvarauhaspaise Kun sain ensimmäisen urosmarsuni, Keittosen, niin ajattelin välttää sen rasvarauhasen liiallista pesua, jottei kävisi niin että se ärsyyntyisi liikaa. Olin lukenut jostain, ettei sitä kannata pestä, ennen kuin on pakko. En muistaakseni ollut koskaan kuullutkaan että se voisi tukkeutua / tulehtua. No niinhän siinä sitten kävi, että rasvarauhanen huomaamattani tukkeutui ja tulehtui. Kun sitten eräänä päivänä päätin rasvarauhasen pestä, niin en saanutkaan sitä enää puhtaaksi. Vasta marsun kuivauksen yhteydessä huomasin, että sen takapuoleen oli ilmestynyt paise 16 (kenties pesun aikana, tai sitten en ollut vain huomannut sitä aikaisemmin, mitä kyllä kovasti ihmettelen sillä se ei ollut mikään pieni). Kokoa sillä oli varmasti puolikkaan golf pallon verran. Se tuntui pehmeältä. Ennen kuin eläinlääkäriin ehdittiin, niin paise puhkesi itsestään. Mätää tuli todella paljon, ja se haisi todella pahalle! Puristin paiseen sisältä kaiken mädän, mitä sieltä sai vain ulos tulemaan. Sen jälkeen huuhtelin paiseen päivittäin Betadinella sekä ulkoa että sisältä niin kauan kuin haava pysyi aukinaisena. Lisäksi levitin paise kohdan päälle silloin tällöin ohuelti Terra- Poly Vet antibioottivoidetta. Keittonen sai myös Ditrim antibioottikuurin. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun paise parani. Jotenkin onnistuin saamaan myös rasvarauhasen puhtaaksi. Opinpahan ainakin sen, kuinka tärkeää rasvarauhasen säännöllinen puhdistus on. Oppia ikä kaikki! Delfoin Keaziah ja Herra Tossavainen, kuva Satu Karjalainen Vaaran poskipaise Yritin tutustuttaa toisiinsa kahta urosmarsua, Vaaraa ja Allua. Alkuun kaikki meni suhteellisen hyvin joten uskalsin laittaa ne samaan häkkiin. Seuraavana aamuna heräsin hirveään ryminään. Löysin häkistä kaksi riitapukaria ja tupollisen karvoja. Tutkin molemmat marsut. Ainoa huolestuttava asia minkä löysin, oli Vaaran revennyt korva. Viikko kului ja aloin ihmettelemään, että miksi Vaara haisee niin vietävän pahalle. Tutkin koko marsun läpikotaisin ja syypääkin hajulle löytyi; poskessa oli puhjennut paise. Karva lähti tupoittain irti ja karvojen alta paljastui ihon alle menevät onkalot, joista valui mätää. Paise oli todennäköisimmin saanut alkunsa viikon takaisesta puremahaavasta, joka minulta oli jäänyt huomaamatta. Yleensä paiseet kasvavat suuriksi, mutta tämä paise oli aika pieni. Tyhjensin ja huuhtelin paiseen Betadinella. Työ-
kiireiden takia en ehtinyt hoitamaan sitä kuin pari kertaa päivässä, mistä johtuen siihen ehti tulla joka kerta rupi. Niinpä rupi piti irrottaa päivittäin, jotta pystyin puristamaan paiseen tyhjäksi ja ruiskuttamaan Betadinea ihon alle paiseen tekemään onkaloon. En päästänyt paisetta umpeutumaan ennen kuin se kasvoi sisältäpäin kiinni. Säännöllisen puhdistamisen lisäksi Vaarakin sai Ditrim antibioottikuurin. Paraneminen tapahtui noin neljässä - viidessä päivässä. Ja mainittakoon vielä, että Vaarasta ja Allusta ei kaveruksia tullut. Tuon yhteenoton jälkeen ne eivät ole enää sietäneet toisiaan silmissään. Muistoksi tästä kaikesta Vaaran korvaan jäi kohtuullisen suuri halkeama. Fin MVA Andien Cola, kuva Anna Takkinen Ellin kaulapaise (& struuma) Tammikuussa 2006 löysin Ellin kaulasta halkaisijaltaan 2,5cm kokoisen patin. Se oli ilmestynyt siihen muutaman päivän sisällä, joten itse epäilin paisetta. Huolestuin tietenkin kovasti, kun se sijaitsi henkitorven kohdalla ja soitin kiireesti eläinlääkäriin. Kun sinne pääsimme, niin eläinlääkäri tutki patin ja tuli siihen tulokseen, että kyseessä olisi joko struuma tai paise. Päätimme, että Elli menisi leikkaukseen iästään (5½-vuotta) huolimatta, koska tässä tapauksessa muita vaihtoehtoja ei liiemmin ollut. Pelkäsin tietenkin pahinta, koska vanhalle marsulle leikkaus on aina erittäin suuri riski. Ennen leikkauspäivää Ellille aloitettiin Ditrim antibioottikuuri, jotta mahdollinen tulehdus saatiin minimiin. Ellillähän oli ollut myös sierainvuotoa toisessa sieraimessa ja sekin viittasi tulehdukseen. Leikkaus oli odotettua vaikeampi ja pidempi. Se kesti kaiken kaikkiaan noin 2h. Ellin henkitorven ympäriltä oli löytynyt kudosmuodostelma, jonka keskellä oli ollut paise ja reuna-alueella kilpirauhaskudosta (=struuma). 17 Saimme Ellin kotiin vietäväksi, kun se alkoi heräilemään. Kotona pidimme sitä koko ajan sylissä pyyhkeiden välissä, jotta pystyimme seuraamaan sen ruumiin lämpötilaa. Lämpimänä pitämiseen käytimme heti kuljetuksen jälkeen hiustenkuivaajaa ja myöhemmin lämmitettävää geelipussia. Houkuttelimme sitä hereille herkkujen avulla ja siinä vaiheessa kun se halusi alkaa syömään, annoimme sen syödä. Kun Elli oli jo niin hereillä, että se piti päätään ylhäällä ja hieman liikkuikin, annoimme sen mennä omaan kuljetusboksiin lepäämään. Kuljetusboksi oli vedolta suojattu ja siellä oli lämmikettä, sekä ruokaa ja vettä. Sijoitimme kuljetusboksin marsuaitaukseen, jotta muut marsut saivat käydä piristämässä potilasta. Seuraavana päivänä Elli oli jo hyvin hereillä, joskin hieman kipeän oloinen. Jatkoimme antibioottikuurin antamista. Olin hieman huolissani Ellin kaulasta, sillä se pullotti ikävästi. Kolmen päivän kuluttua leikkauksesta ystäväni käytti Elliä eläinlääkärin näytillä (itse olin töissä) ja eläinlääkärin mukaan kaikki oli kunnossa. Pullotus johtui vain siitä, että kaulan sisällä oli paljon tikkejä ja kudosnestettä. Elli sai mukaansa kipulääkettä (Metacam), jota ystäväni laittoi sille injektiona muutaman päivän ajan. Kipulääke piristi pikkupotilasta kummasti. Oikeaan kontrolliin veimme Ellin kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta ja tällöin eläinlääkäri totesi kaulan hyvin parantuneeksi. Siinä vaiheessa tuo kummallinen pullotus oli jo täysin laskeutunut ja haava lähes kokonaan umpeutunut. Vain tikkejä siellä tuntui, mutta itse sulavissa tikeissä voi mennä kuulemma kuukausikin, ennen kuin ne sulavat kokonaan. Saimme luvan lopettaa antibioottikuurin. Elli parantui leikkauksesta hyvin ja on ainakin toistaiseksi pysynyt terveenä (pientä nuhaa lukuun ottamatta, joka jatkuu aina vaan antibioottikuureista huolimatta). Leikkaus ja kontrollikäynnit tulivat maksamaan 95. Marsun hammasongelmat Marsulla on yhteensä 20 hammasta, neljä edessä ja loput takana. Kaikki hampaat kasvavat jatkuvasti (2-3 mm viikossa) ja siksi on tärkeää, että ne kuluvat samaa tahtia kuin mitä kasvavatkin. Jos hampaat eivät kulu riittävästi, niin syynä on yleensä joko vääränlainen ruokavalio tai perinnöllinen taipumus. Vahvasti perinnölliset purentahäiriöt tulevat ilmi vuoden ikään mennessä, lievemmät vasta myöhemmin. Jos etuhampaat katkeavat, eikä taustalla ole mitään tapaturmaa (esim. että marsu olisi törmännyt johonkin) niin silloinkin kannattaa tarkistaa, että onko ruokavalio kunnossa vai löytyykö sieltä korjaamisen varaa.
Normaalisti hampaat pysyvät kunnossa, kunhan ravinnossa on riittävästi kovaa kuitua (oikeanlaista heinää). Kalsiumia tulee saada riittävästi mutta ei liikaa ja sen lisäksi kalsium-fosfori suhteen tulee olla marsulle sopiva eli 2:1. Vitamiineista C ja D vaikuttavat suoraan hampaiden kuntoon. Hyvää hampaille tekevät myös kovat purtavat, kuten esimerkiksi puiden oksat. Kun edellä mainitut asiat ovat kaikin puolin kunnossa, niin kaiken järjen mukaan marsun hampaiden tulisi pysyä kunnossa. Jos niin ei kuitenkaan käy, niin silloin kyse on todennäköisesti perinnöllisestä taipumuksesta. Pertti, kuva Anna Takkinen Jesperin hammaspiikit Eräänä marraskuisena iltana, kun tulin töistä kotiin, huomasin ettei Jesperillä ollut kaikki kunnossa. Se oli väsyneen oloinen, eikä ruokakaan oikein maistunut. Tomaatti oli ainoa joka kelpasi, mutta senkin se söi kaksi kertaa hitaammin kuin muut. Jesperin vatsa oli paastoamisesta johtuen mennyt hieman sekaisin ja paino tippunut 100-150g. Etuhampaat olivat hieman pitkät ja hyvin vinoon kuluneet. Lyhensin hampaita, aloitin pakkoruokinnan ja varasin viikonlopun jälkeen ajan eläinlääkäriin. Eläinlääkäri kurkkasi takahampaisiin ja löysi sieltä hammaspiikit. Seuraavana päivänä Jesperi rauhoitettiin ja hampaat hoidettiin. Siitä otettiin myös röntgenkuva, jossa ei onneksi näkynyt mitään vakavampaa, kuin se, että kaasua oli hieman normaalia enemmän. Saimme hakea pojan kotiin, kun se oli herännyt, mutta hieman pökkyröissään. Sille annettiin kipulääkettä lähtiessä. Poika tervehtyi hyvin ja ruokakin alkoi jälleen maistua. Alkuun jouduin pilkkomaan sille kaiken tuoreruuan, sillä sen etuhampaat oli leikattu hieman liian lyhyeksi, eikä niillä pystynyt jyrsimään mitään isompaa. Kun etuhampaat kasvoivat takaisin normaaliin mittaansa, niin syöminen alkoi sujumaan kuten aina ennenkin. Toivottavasti pojan takahampaat pysyvät jatkossa kunnossa Jesperin hammashoito tuli maksamaan 96,60. -Anu Vuosikokouskutsu! OSJH ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 16.3.2007 Honkapirtillä klo 18-20. Kokous on yleiskokous, joten koko jäsenistö on tervetullut paikalle! Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2007 toimintaa ja ehdottamaan omia ideoitasi toimintamme parantamiseksi! 18
Kääpiöhamsteripalsta Talvinen tervehdys kaikille! Kääpiöhamsteripalstan vetäjä vuodelta 2006, Viinikankaan Kati, jättäytyi palstan pitäjän roolista (kiitos Katille vielä oikein mukavista ja antoisista lukuhetkistä!), joten lienee siis uuden raapustelijan aika esittäytyä. Eli, ainakin vuoden 2007 ajan palstalla kirjoittelee Laura Juujärvi, oululainen hamsteriharrastaja vuosimallia -87. Kasvatan ilman kasvattajanimeä venäjänkääpiöhamsteri roborovskeja, lisäksi hamsulan poppoosta löytyy jokaisen hamsterilajin edustajaa: kirjoitushetkellä syyrialaisia on kuusi, talvikoita ja kiinankääpiöitä kumpaakin yksi plus kaksi vkh campbellityttöstä. Roboja löytyy 15. Toinen talvikko on tulossa kaiketi lopputalvena, ja kiinarikuumekin on päällä.. Hamstereita minulla on ollut vuodesta 2002, ja roborovskien kasvatuksen saloihin sain esimakua jo vuonna 2003 kun Mikkolan Liisalta hankkimani ihana robopoika Tasmania* (aka Harmi) sai kakaroita yhdessä Bric A-Brac Zeewayanha*n kanssa. Toinenkin pesue syntyi samalle vuodelle, mutta sen jälkeen kasvattelu (jos sitä siksi pystyi edes vielä sanomaan) jäi hetkeksi tauolle. Uudelleen robokasvattelu pyörähti käyntiin pari vuotta myöhemmin, kun Oulusta löytyi samaan jamaan ajautunut kohtalotoveri, Hanna Hyvärinen, ja tällä haavaa yritämme epätoivoisesti saada Suomen huonon robokannan laajenemaan ja geenipolinkin suurenemaan yhteistuumin. Pentueita syntyy silloin tällöin, aina uutta verta löydettäessä. Kyllä se tästä, hitaasti mutta melkoisen varmasti ;) Vaan sen pidemmittä löpinöittä, aloitellaanpa vuoden 2007 ensimmäinen kääppäripalsta erään ihanan kääpiöhamsterilajin, vkh roborovskin, pienellä esittelyllä. Tietoisku roborovskeista 19 Venäjänkääpiöhamstereita on olemassa kolmea eri lajia; talvikko, campbelli ja roborovski. Näistä kolmesta roborovski on alkukantaisin, pienin ja omaa vähiten värejä. Siltä ei löydy myöskään muille lajeille tyypillistä selkäjuovaa. Myös käyttäytymiseltään se on poikkeus; roborovskia harvoin näkee tallustelemassa yhtä leppoisasti kuin talvikko. Nämä ovatkin pieniä maantiekiitäjiä, hyvin nopealiikkeisiä pikku otuksia. Roborovskit ovat alkuperältään Mongolian seuduilta sekä Pohjois-Kiinasta. Ensimmäiset roborovskit saatiin maailmalle eläinkauppoihin noin 1970, ja nykyään niiden saatavuus on kohtuullinen. Virallisia kasvattajia Suomessa on tällä hetkellä valitettavasti vain yksi ainokainen, nimettömiä harrastajia, joille syntyy pentueita, on onneksi sitten hiukan enemmän. Pentuja voi siis joutua jopa jonottamaan, etenkin jos lemmikille on asetettu tiettyjä kriteereitä esimerkiksi sukupuolen suhteen. Vkh roborovskivauvoja, ikää 4 vkoa. Kuva: L.J. Roborovski on siis kääpiölajeista pienin. Ihannepituus roboille on SHY:n rotumääritelmän mukaan 7-8 cm, tosin pienempiä ja vastaavasti isompiakin tapauksia löytyy. Väriltään roborovskit voivat olla harmahtavia punertavankellertävän sävyn kera (väri normaali) tai kasvoistaan vitivalkoisia muun kropan ollessa normaali-väriä (kuvio: husky). Vanhetessaan husky-kuvioiset voivat tulla aivan vitivalkoisiksi. Normaalivärisellä roborovskilla tätä ei tapahdu. Myös väriä 'isabella' on tavattu ulkomailla, Suomessa niitä ei ilmeisesti ole, korkeintaan satunnaisesti eläinkaupoissa tukun kautta. Normaalivärisen roborovskin tunnusmerkkeinä toimivat vaaleat laikut silmien yläpuolella, ns. kulmakarvat. Luonnonvalkoista väriä löytyy myös muualta robon kropasta, kuten mahasta, tassuista ja kasvoista. Häntää ja tassuja tuskin erottaa robon kropan alta, joten hamsterista syntyy usein pallomainen vaikutelma. Luonteeltaan roborovskit ovat hyvin usein todella vilkkaita, oikeita saippuavedessä liotettuja salamoita! Nopeutta riittää vaikka muille jakaa,
ja usein roboja näkeekin spurttailemassa pitkin asumustaan. Toki poikkeuksiakin on, ja monesta robosta saa kyllä kivasti käsiteltävän lössykän jos vain jaksaa pienestä pitäen sitä käsittelyyn totuttamaan. Kirppuikä on asia erikseen, silloin tulee olla aivan erityisen varovainen robon käsittelyssä, sillä hamsulla ei ole laisinkaan korkeudentajua ja voi pudotessaan satuttaa itsensä todella pahasti. Henkilökohtaisesti olen huomannut, että mitä aikaisemmin ja ahkerammin robopentuja käsittelee kirppuiän loppumiseen saakka, sitä paremmin käsiteltäviä niistä tulee. Toki jotkut yksilöt ovatkin sitten luonnostaan aivan uskomattoman huonoja käsiteltäviä (lue: et todellakaan saa sitä edes sekunniksi käteesi), mutta näitä on onneksi melko harvassa. Robojen hoidossa ei ole sen kummempia kommervenkkejä, Suomen Hamsteriyhdistyksen hoito-ohjeilla pötkii pitkälle ja harrastajilta sekä kasvattajilta saa aina opastusta ja ohjeita. toki monia syliotuksia: allekirjoittaneen babyikäinen roborovskinaaras voitti hiljattain pet showssa BIS-kilpailun rauhallisen luonteensa vuoksi. Ei siis ole täysi mahdottomuus saada roborovskistakin kivasti käsiteltävää lemmikkiä! Lisäksi, allekirjoittanut edelleen, pyrkii satsaamaan robojen luonteeseen kasvatuksessasaippuoituja salamoita en käytä jalostuksessa ellei se ole aivan välttämätöntä esimerkiksi suvun vuoksi. Robot ovat myös terveitä hamsuja, eivätkä ole herkkiä lihomaan toisin kuin esimerkiksi osa talvikoista taikka syyrisnaaraat. Robossa tiivistyy siis terveys, kiltteys, kauneus ja helppohoitoisuus samaan pakettiin, eli yhteen pieneen hamsteriin :) Olen koonnut kotisivuilleni hitaasti mutta varmasti valmistuvan sivuston roboista, sinne vaan kaikki kurkkimaan Osoitehan on siis http://koti.terrieri.net/lauran_hamsula/roboista.ht ml. Vaan tässäpä näin vuoden ensimmäiselle kääpiöpalstalle luettavaa, olkaa hyvät! Toivon saavani teiltä kääpiöhamsuharrastajilta paljon palautetta, kysymyksiä, juttuvinkkejä ja toiveita palstan sisällön suhteen- tehän ensisijaisesti pystytte päättämään, mitä täältä luette, joten nyt kaikki rohkeasti yhteyttä ottamaan! Nähdään näyttelyissä, ja oikein hamsurikkaita hetkiä alkavalle keväälle! toivottelee Laura lauraju@netti.fi http://koti.terrieri.net/lauran_hamsula Normaali vkh rb naaras NGG05 Air Raid** ja huskyuros Linnunradan Sadepisara (husky om.kati Viinikangas) Kuva: L.J. Roborovskit ovat ennemmin nuorten ja aikuisten lemmikkejä, sillä nopeutensa vuoksi ne eivät ole soveliaita lemmikkejä pienille lapsille. Katselueläiminä ne ovat vallan mainioita, mutta löytyy 20
Hamsteripalsta Heipähei nököhampaiset kanssaharrastajani! Edellinen palsta jäi lähettämättä sähköpostihärdellin vuoksi, viestit eivät tulleet eivätkä menneet osoitteesta toiseen, joten tässä edelliseen lehteen kirjoittamani hamsteripalsta muokkaamattomana versiona, tätä lehteä lukiessasi se pitkään ja hartaasti odotettu LUMINEN talvi on varmasti tai ainakin toivottavasti- tullut! Talvi tekee tuloaan, tätä kirjoittaessa ensimmäinen lumi on jo maassa, muuten oikein mukava että märät loskakelit loppuivat edes hetkiseksi, mutta kun tuo piha jäi haravoimatta lumen yllättäessä On se vaan jännä homma, että vaikka talvi aivan varmasti joka vuosi tulee, siihen ei koskaan osaa varautua. Ensimmäisillä liukkailla autoja ja sadattelevia kuskeja näkee jokaisen ojan pohjalla kun yritetään luistella kesärenkailla lähikauppaan ja ihmiset kulkevat kädet, jalat ja päät paketissa kun on sipsuteltu peilijäällä kesämonoilla. Arctican Charmant, kuva Sini Niemisalo Hamsterimme ja muut rakkaat sisälemmikkimme nauttivat ainaisesta kesästä. Vaikka se voi meistä tuntua tylsältä että hamsterimme eivät pääse peuhaamaan lumeen tai ihastelemaan talvista aamuaurinkoa, täytyy yrittää muistaa etteivät hamsterit siitä nauttisikaan, päinvastoin. Sen sijaan voimme järjestää lemmikeillemme muuta mukavaa toimintaa sisustamalla niiden häkkejä/terraarioita/dunia uusilla, mielenkiintoisilla virikkeillä! Eläintarvikeliikkeet pursuilevat mitä ihanimpia luonnonmateriaaleista tehtyjä virikkeitä, koppeja, keinulautoja, tikapuita, pesämökkejä, onkaloita Näitä voi toki tehdä itsekin ja halvemmalla saa jos tarvikkeet löytyvät valmiiksi kotoa iskän puuliiteristä tai autotallista. Jos ei osaa tai ehdi nikkaroida, niinkin yksinkertaisista asioista kuin kasa heinää, puhdas puuhalko, 21 puhdas luonnonkivi tai nippu puhtaita oksia riittää hamsterille pitkäksi aikaa tutkailemista ja tekemistä! Vaikkapa yksi uusi virike muutaman päivän välein pitää hamsterin mielen iloisena! Jos tuot virikkeitä ulkoa, muistathan aina puhdistaa ne huolella, pienet lemmikkimme ovat herkkiä pöpöille. Ja tällaisilla ilmoilla olisi suotavaa ettei näitä virikkeitä tuotaisi suoraan ulkoa hamsterin asumukseen vaan niiden annettaisiin lämmetä huoneenlämpöisiksi ennen hamsterille laittamista. Hamsterit ja muut suloiset kaverimme ovat herkkiä vilustumaan. Meidän omistajien tehtävänä on pitää huolta ettei tämä hamsujen ikuinen kesä pääse katkeamaan syksyn ja talven viimojen tultua, eli huolehtimalla siitä että hamstereiden asumukset ovat oikeanlaisessa paikas sa. Otappa tämä lehti mukaan hamsterihäkkisi luo, ja tarkista häkin ympäristö: - Eihän häkki ole lähellä ikkunaa? Ikkunoista vetää lähes aina, ja se on hamsterille vaarallista, ja voi aiheuttaa hamsterin vilustumisen. Ikkunasta talvisinkin ajoittain paistava aurinko voi taas paahtaa häkkiin liiankin kuumasti, varsinkin terraariossa ja dunassa voi tulla hamsterille liiankin hikiset oltavat! Hamsteri ei pidä saunomisesta, toisin kuin me hullut suomalaiset! - Eihän häkki ole suoraan ulko ovea vastapäätä tai oven vieressä? Ovesta puhaltaa siitä kuljettaessa ikävä kylmä viima joka myöskin voi aiheuttaa hamsterin vilustumisen. - Eihän häkki ole lattialla tai liian matalalla jalustalla? Häkin olisi hyvä sijaita vähintään puolen metrin korkeudella, sillä myöskin lattianrajassa vetää usein, muulloinkin kuin ulko-ovesta kulkiessa. - Häkki ei myöskään saisi olla patterin välittömässä läheisyydessä. Patterista huokuva lämpö voi patterin kohdalla olla jopa hamsterille liian kuumaa. Patterista huokuva lämpö myös kuivattaa ilmaa, ja liian kuiva ilma voi aiheuttaa hamsterille iho-ongelmia ihon ja turkin kuivumisen muodossa. Hamstereita ei myöskään tulisi turhaan kuljetella talvisäällä talon ulkopuolella. Näyttelyissä käyvät hamsterit tulee pakata hyvin, eli umpinaiseen, muoviseen kuljetusboxiin jotka ovat lemmikkijyrsijöillemme varta vasten suunniteltuja (hamste-