KIRSIKKA ARKIMIES: SIJAISÄITI
1. INT. HYGIENIAVIRASTO. AAMUPÄIVÄ. KUVA ISOSTA SEINÄKELLOSTA, KELLO ON 11.55 STERIILISSÄ JA VALKOISESSA HYGIENIAVIRASTON LABORATORIOSSA. PIENIKOKOINEN, VAALEA JAANA HYÖRII VALKOISISSA VAATTEISSAAN TYÖPAIKALLAAN, HÄNELLÄ ON MASKI KASVOILLAAN. JAANA LAITTAA KASVUALUSTALLE PIPETILLÄ TIPPOJA JA KATSOO AIKAA TIKITTÄVÄSTÄ KELLOSTA. HÄN MERKITSEE LOMAKKEESEEN UROKSEN MERKIN. JAANAN TAKANA TOINEN NAINEN KAATAA KOEPUTKEN SISÄLLÖN VIEMÄRIIN. Sun täytyy olla tarkka ja pysyä suunnitelmassa. Ei se virhe, vaan miten sä korjaat sen. Ei näissä hommissa voi lähteä soitellen sotaan. SEINÄKELLO RÄTSÄHTÄÄ ETEENPÄIN JA LABORATORION OVELLE ILMESTYY VALKOISEEN TAKKIIN PUKEUTUNUT JAANAN TYÖKAVERI TARJA. TARJA: Sulle olis puhelu. Se on sieltä. Töp töp pikkujalkojen töpinää JAANA KIIRUHTAA KÄYTÄVÄLLE JA RIISUU MASKIN KASVOILTAAN. TARJA: (HUUTAA JAANAN PERÄÄN) Ja sitten kun sijaistasi mietit niin tässä olis yks ylikoulutettu ja turhautunut suurperheen äiti, joka on sun ylivoimaisuutes takia aina törmännyt lasikattoon. 2. INT. HYGIENIAVIRASTON PUHELINKOPPI. AAMUPÄIVÄ. JAANA SEISOO KANSLIAN LASIKOPISSA, JOSSA ON PUHELIN. HÄN KIETOO PUHELIMENJOHTOA SORMENSA YMPÄRILLE. Joo meillä ei oo puhelimet päällä labrassa, työ vaatii
äärimmäistä keskittymistä. Okei kiva. Mä tuun huomenna aamusta, nähdään. 3. EXT. KAUPUNKI. ILTAPÄIVÄ. HUOLITELTU JAANA LÄHTEE TÖISTÄ. KORKOKENGÄT, VAALEA PUOLIHAME, ISTUVA KEVÄTTAKKI, TUKKA KIINNI. HÄN KULKEE MAALISKUISEN KAUPUNGIN KATUJA, KIERTÄÄ KOIRANKAKAT JA HAISTELEE KEVÄTTÄ. JAANA OHITTAA TAVARATALON PÄÄOVILLA KERJÄÄVÄN PUMMIN (KAKE). HÄN KOMPASTUU PUMMIN KITARAKOTELOON. Voisit olla vähän kauempana ihmisten tieltä. 4. INT. TAVARATALO. ILTAPÄIVÄ. TAVARATALON DELI-KAHVILASSA JAANA OSTAA BAGELIN JA LEHTIÄ. Tuollainen rasvaton. MYYJÄ: Kiitos. JAANA VILKAISEE YMPÄRILLEEN. KAHVILASSA EI OLE MUITA ASIAKKAITA KUIN VAUVAANSA IMETTÄVÄ PUNAPOSKINEN NUORI ÄITI. ÄITI SILITTÄÄ VAUVAN PÄÄTÄ. JAANA JÄÄ KATSOMAAN. MYYJÄ: Ja saisiko olla muuta?
Vauva. Siis The Economist. Ja Vauva-lehti. Saisinko tuollaisen siistin, jossa on muovit. Kiitos. JAANA OTTAA THE ECONOMISTIN JA RAOTTAA SANOMALEHTEÄ NIIN, ETTÄ MYYJÄ OIVALTAA TYÖNTÄÄ VAUVA-LEHDEN SANOMALEHDEN VÄLIIN PIILOON. 5. INT. JAANAN KOTI. ILTA. VALKOISESSA DESIGN-KODISSA KAIKKI ON TIP TOP. JAANA KATTAA YHDELLE. HÄN KATSOO AIVAN PÖYDÄN TASOLTA, OVATKO ATERIMET TÄSMÄLLEEN VIIVASUORASSA. HÄN LAITTAA SIEMENET JA PÄHKINÄT AAMIAISTA VARTEN VALMIIKSI KIPPOON JA LATAA KALLIIN NÄKÖISEN ESPRESSOKEITTIMEN. KEITTIMEN VIERESSÄ PÖYDÄLLÄ ON THE ECONOMIST, JONKA VÄLISTÄ PILKISTÄÄ VAUVALEHTI. 6. INT. JAANAN KOTI. ILTA. JAANA ASETTUU SÄNKYYN SANOMALEHTENSÄ KANSSA. HÄN HEITTÄÄ SEN NURKKAAN JA REPII VAUVALEHDEN KELMUT AUKI. SITTEN HÄN AVAA YÖPÖYTÄNSÄ LAATIKON, JOSTA OTTAA SILMÄLASIT. LAATIKOSSA ON PINO VANHOJA VAUVALEHTIÄ, JOTKA ON LUETTU HIIRENKORVILLE. JAANA LUKEE ÄÄNEEN VAUVALEHTEÄ SÄNGYSSÄ VEDET SILMISSÄ. HÄN VIIVAILEE PUNAKYNÄLLÄ PARHAITA KOHTIA. SÄNGYN VIERELLÄ ON UUTUKAINEN MUOVEISSA OLEVA PINNASÄNKY. (LUKEE ÄÄNEEN) Ja mä työnsin ja repesin, verta oli ihan kaikkialla. Sellaista kipua en ollut osannut koskaan kuvitella. Mut sitten se nyytti nostettiin mun eteen ja mä katsoin sitä silmiin. Poika tapitti mua luottavaisena takaisin ja mä tiesin, että me ollaan perhe ja yhdessä aina. Siinä hetkessä ymmärsin, mitä on rakkaus, joka ei petä eikä luovuta vaikeuksienkaan tullessa.
7. INT. JAANAN KODIN HISSI, AAMU. JAANA SEISOO ALASPÄIN LIUKUVASSA HISSISSÄ. HÄN KATSOO KUVAANSA PEILISTÄ JA LYÖ ITSEÄÄN KASVOIHIN. Ryhdistäydy! 8. INT. SOSIAALIVIRASTON KÄYTÄVÄ, AAMU. JAANA ISTUU PITKÄN KÄYTÄVÄPENKIN PÄÄSSÄ SÄÄRET RISTISSÄ, JA ODOTTAA OVEN TAKANA, JOSSA LUKEE IRMELI PURUSKAINEN, SOSIAALITYÖNTEKIJÄ. OVISUMMERI VAIHTUU PUNAISESTA VIHREÄKSI JA OVESTA ASTUU ULOS FARKKUASUINEN KOOKAS MIES (PERA). PERA: Kato, vau mikä pulu. Tsaude. JAANA KÄÄNTÄÄ KATSEENSA MUUALLE EIKÄ VASTAA MITÄÄN. PERA: Ei väkisin. PERA KÄÄNTYY SOSIAALITYÖNTEKIJÄÄN PÄIN JA TAPUTTAA TÄTÄ OLALLE. PERA: Joo, tota, kiitti hei Irmeli. IRMELI: Eipä kestä. Pidä Pera huolta ittestäs.
PERA: Joo, aina. RESUINEN MIES POISTUU JA JAANA PYYDETÄÄN SISÄÄN. IRMELI: Ole hyvä. 9. INT. SOSIAALIVIRASTO. AAMU. SOSIAALITYÖNTEKIJÄ IRMELI ISTUU ISON PÖYDÄN TAKANA, SEINÄLLÄ ON LASTEN PIIRUSTUKSIA, VALOKUVIA, SARJAKUVIA, KIITOSKORTTEJA JA ISO PEACE MERKKI SEKÄ AURINGONKUKKATARROJA. KATOSTA RIIPPUU LASIENKELI. SOSSU: Jokos ne on synnytyspoltot alkaneet? Niin, no joo. SOSSU: Tässä olisi läjä lapsia. (LYÖ PAPERINIPUN PÖYTÄÄN) Mutta vielä pitäisi muutama asia tarkentaa lopullisiin lomakkeisiin. Okei, mitä haluat tietää? SOSSU: Taisit jo kertoakin, että virkavapaa järjestyy? Olen korkein, sijainen ei ole ongelma.
SOSSU: Päiväkoti ja koulu? Taitaa olla siinä torin laidalla. Mä.. mä olen aika uus tossa kaupunginosassa. SOSSU: Asumisvuodet nykyisessä asunnossa? Viisitoista. SOSSU LASKEE PAPERINSA PÖYDÄLLE JA HUOKAA. SOSSU: Tehdäänkö nyt yks juttu heti selväksi. Sun täytyy puhua totta. Josset sää tiedä mitään koulusta ja päiväkodista, niin sanot vaan niin. Okei. Anteeksi. Mä vaan toivon tätä niin paljon. En haluaisi epäonnistua. SOSSU: Toivot mitä? Lasta tietenkin. SOSSU: Puhutaan sitten siitä. Millaista lasta olit ajatellut?
Sellaista somaa. Ehkä tyttöä. Noin kolmivuotiasta, sisäsiis.. siis ei vaipoissa. SOSSU: Mehän ei etsitä sulle lasta, vaan lapselle perhettä. Kaikki lähtee lapsesta. Aivan, en mä halunnut kuulostaa miltään tilaaja-tuottajamallilta. SOSSU: Niin. SOSSU LAJITTELEE PAPEREITAAN. SOSSU: Onko sulla arpia? Jaa joo, sisäisiä. Arpikudosta molemmissa munasarjoissa. SOSSU: Sisaruksia? Ainut lapsi. Vanhemmat asuu ulkomailla. Mut tukiverkosto on laaja. Mummo, työkaverit, naapurit, ystävät ja ainahan voin ostaa lastenhoitoa jos lapsi vaikka sattuisi sairastumaan.
SOSSU: Hyvä. Miks pohjimmiltas haluat sijaisvanhemmaksi? Haluan lapsen, kai sä sen käsität? Mä tahdon hoivata. Mä olen hyvin toimeentuleva, huolellinen. Mullon paljon annettavaa. (tauko) Mä olisin hyvä äiti, jos vaan saisin tilaisuuden. SOSSU: Mikset adoptoi? Ei ole miestä, en halua lasta kaukaa ja olen liian vanha. SOSSU: Niin tietysti. TAUKO SOSSU: Ollaan nyt ihan rehellisiä. Jos sä haluat pienen lapsen yksinäs ja pian, niin mä en voi järjestää sulle sitä. Sä joudut odottaan vuosia, ja sittenkään sä et saa kolmivuotiasta sisäsiistiä tyttöä. JAANA HILJENEE TYRMISTYNEENÄ JA ROJAHTAA TUOLIIN. SOSSU: Mä en voi suositella sua yhdelläkään näistä, valitan. SOSSU TYÖNTÄÄ PAPERIT LAATIKKOONSA, NOJAUTUU TUOLISSAAN TAAKSEPÄIN JA JYRSII KYNÄÄ.
SOSSU: Mennäänkö röökille välillä? Mä en polta. SOSSU: Tuus kattoon. MENEVÄT SOSIAALIVIRASTON KATOLLE. 10. EXT. SOSIAALIVIRASTON KATTO, AAMUPÄIVÄ. SOSSU IRMELI JA JAANA SEISOVAT SOSIAALIVIRASTON KATTOTASANTEELLA. KINNAAVAAN TURKKIIN PUKEUTUNUT SOSSU VETELEE TUPAKKAA PITKIN NAUTINNOLLISIN VEDOIN JA JAANA LÖYHYTTELEE HERMOSTUNEENA SAVUJA ITSESTÄÄN POISPÄIN. IRMELI KAIVELEE TASKUJAAN JA LÖYTÄÄ NUHJUISEN MYNTHON-ASKIN. IRMELI: Ota ny ees pastilli. Aika laiha lohtu. JAANA JA IRMELI OVAT HILJAA JA KATSELEVAT ALLAAN LEVITTÄYTYVÄÄ KAUPUNKIA. IRMELI: Mä olen ollu täällä töissä kohta 30 vuotta. Aloitin lastenkodista. Sai siinä äitinä olla, kun oli omatkin pojat kotona. JAANA ON HILJAA, OTTAA PASTILLIN, PYYHKÄISEE SEN VAIVIHKAA NENÄLIINAANSA ENNEN SUUHUN LAITTAMISTA.
IRMELI: Lapset teki siellä sellaisia listoja, että kuka on seuraavana vuorossa. JAANA NYÖKKÄÄ. IRMELI: Tajuutsä, lapset on just niin oikeudenmukaisia. Mut eihän se koskaan menny sillai. Kasvattivanhemmat tuli sinne, katto lasioven takaa ja osoitti sormellaan sitä vaaleaa kiharapäistä tyttöä. Ne pojat, jotka ei kelvannu kenellekään, ne kasvo isoiks, ja samalla niiden kanssa kasvo viha ja pettymys aikuisia kohtaan. Jaa. IRMELI: Joo. Yhtäkin koijaria mä nään nykyään miltei joka päivä. Kukaan, ei kukaan uskonu siihen. Sillä oli leima ottassa jo ennen kuin se oppi kävelemään. Mä päätin, että mä olen se ihminen, joka ajattelee toisin. Se epäonnistu, se teki rikoksia ja sortu aineisiin, se hakkas mummut ja potki koirat, mutta mä vaan uskoin. SOSSU RÄPYTTELEE JA IMEE VIIMEISET IMUT TUPAKASTAAN. IRMELI: Olis kauheeta, jos kukaan ei uskois. Olisko ihmisellä silloin edes syytä elää? No mites sille mummonpotkijalle sitten kävi?
IRMELI: Se on kakskakkosen bussikuski. Mullon aina ilmaset kyydit kotiin. Ei tarvita kun yks ihminen, joka uskoo. Niin kai. (tauko) Mut mikset sä muhun usko? Mistä tämä nyt kiikastaa? Mitä mä tein väärin, mikä vastaus oli väärä, onks se se miehen puute? Kyllä mä voin naimisiin mennä, jos se siitä kiinni on! Antaisit nyt vaan sen lapsen. Antaisit. Mä en ymmärrä, mä oon käyny koulutukset, avautunu arvistani ja ihmissuhteistani, tehny tiliä tuloistani ja päntänny kaikki teidän opettamat asiat. Miks mä en kelpaa? SOSSU TUMPPAA TUPAKAN NÄKÖALAPARVEKKEEN REUNAAN JA LAITTAA TUMPIN HUOLELLISESTI PIKKUASKIIN JA ASKIN FARKKUMEKKONSA RINTATASKUUN. IRMELI: Ei tässä ny mitään häitä tarvita, mä olen jo miettinyt tän asian. 11. INT. SOSIAALIVIRASTON ARKISTO. PÄIVÄ. IRMELI JA JAANA SEISOVAT VALTAVASSA ARKISTOSSA, JOKA ON TÄYNNÄ KOHTALOITA. IRMELI KÄY PUUHAKKAASTI HYLLYJEN AAKKOSIA LÄPI. IRMELI: Lehtinen, Nyman, Ollinen, Väyrynen jaa, N, tossahan se oli. IRMELI TARTTUU ARKISTOHYLLYN PÄÄSSÄ OLEVAAN KAMPEEN JA VEIVAA HYLLYJEN VÄLIT AUKI. HÄN KATOAA HETKEKSI MAPPEJA JA KANSIOITA OLEVIEN HYLLYJEN VÄLIIN JA TULEE ESIIN PAPERIN KANSSA. IRMELI: Tässä.
SOSSU TYÖNTÄÄ PAPERIN TAKKI PÄÄLLÄ ODOTTAVALLE JAANALLE KÄYTÄVÄPÖYDÄN KULMALLE. IRMELI: Saat sen kotio luettavaks. Mutta ilmota mulle huomenna. Kato en mäkään ihmeitä täällä tee. JAANA OTTAA PAPERIN, VILKAISEE SITÄ, TAITTAA RIPEÄSTI KÄSILAUKKUUNSA JA NAKSAUTTAA LAUKUN NOPEASTI KIINNI. SOSSU ON JO ARKISTON OVELLA, NAPSAUTTAA VALOT POIS. IRMELI: Kun luet sitä, niin muista että paperit näyttää aina pahemmilta kuin itte ihminen. Meillä on niitä, jotka on tosi vaikeita, ja sitten niitä, joita kutsutaan haastaviksi, mutta oikeasti vain niiden vanhemmat on niitä, jotka ei oo koskaan oikein kasvaneet aikuisiksi. Ressukoita. Vaikka niinhän me kaikki oltais, tietyissä olosuhteissa. Kun yks dominopelin nappula kaatuu, niin siinä menee koko elämä sekaisin. Sillai voi käydä kenelle hyvänsä. Niin huomenna siis? IRMELI: Luet rauhassa. Harkitset. Ja ilmotat mulle. Mennääks yläkertaan, ettei mee ihan pimeiks hommiks? Joo, kiitti. Mä soitan. Kiitos. IRMELI: Mun täytyy nyt mennä, meillon ruokalassa kaalilaatikkoo. Morjes!
12. INT. TAKSI, PÄIVÄ. JAANA ISTUU TAKSISSA. HÄN LUKEE PAPERIA TAKAPENKILLÄ, LASKEE SEN VÄLILLÄ SYLIINSÄ JA HILLITSEE KÄSIÄÄN TÄRISEMÄSTÄ. TAKSI KAARTAA RÄNSISTYNEEN NÄKÖISEN ENTISEN MAATILAN PIHAAN. KURAINEN RUOKKOAMATON PIHA, PYYKKINARULLA VAALEANPUNAISIA VALTAVIA NAISTEN ALUSHOUSUJA JA ISOT LOHENPUNAISET RINTALIIVIT, PYSTYKORVA RÄKSYTTÄÄ NARUSSA. KUISTILLE TULEE PULLEA VANHA NAINEN ITSE LEIKATUISSA KUMIKALOISSEISSA, KISSA SYLISSÄÄN. OVESTA KURKISTAA LISÄÄ KISSOJA. MUMMO JA JAANA HALAAVAT. Eksä saa näitä elättejä millään kuriin? (lämpimästi) MUMMO: Ihminen ei voi aina valita, minkä tehtävän luoja hänelle antaa. (tauko) Ootkos Jaana-raukka syönytkään, uunissa on karjalanpaistia. Mummu mä oon vegetaristi. MUMMO: Ole vaikka nudisti mutta nyt syödään. MUMMO LUUTII JAANAN SAAPIKKAAT KURASTA JA HE MENEVÄT SISÄÄN. 13. INT. MUMMON KEITTIÖ, ILTAPÄIVÄ. MAALAISTALON KEITTIÖSSÄ ON LISÄÄ KISSOJA, AVATTUJA RUOKAPURKKEJA, ELÄINTEN SANTA-ASTIOITA, RÄSYMATTOJA, ISO ARKKUPAKASTIN. TUVAN PUOLELTA PILKOTTAA VIIMEISEN PÄÄLLE OLEVA TAULUTELEVISIO JA DESIGN-NOJATUOLI, MUSTAA NAHKAA JA KROMIA. TELEVISION PÄÄLLÄ ON KUKKATELINE ANNANSILMINEEN. JAANA JA MUMMU ISTUVAT PÖYDÄN ÄÄRESSÄ. PÖYDÄLLÄ ON TYHJÄT LIKAISET LAUTASET, AVONAINEN TALOUSPIIMÄ JA VOIPAKETTI SEKÄ RUISLEIPÄÄ JA LAUANTAIMAKKARAA LAUTASELLA. LAIHA KISSA NUOLEE JAANAN LAUTASTA. JAANA LYÖ PAPERIN VANHAN NAISEN ETEEN VAHAKANKAISELLE PÖYDÄLLE.
MUMMO LAITTAA KEKKOSRAAMISET SILMÄLASIT PÄÄHÄNSÄ JA LUKEE. KAAPPIKELLO RAKSUTTAA. MUMMO: Sil tapaa. On se ihmisen elämä vaan kovaa, ihan pienenkin ihmisen. Mä oon vaitiolovelvollinen ton paperin asioista, mut eihän sulla oo ketään kelle kertoo. Mun pitäs antaa päätös huomenna. Onks tää ihan hullun hommaa? MUMMO: Eipä sitä evakkotielläkään kysytty, onko se hullun hommaa. Kuule suomalaiset naiset on selvinny paljon pahemmastakin. Niin mut nyt on nyt. Mä joudun jäämään projektista vapaalle. MUMMO: Töitä tulee ja menee. Ei tää kuule ihan sattumalta ole sun tielles annettu. (tauko) Kaunis nimi lapsella. Pyry. Luonnonvoima. 14. INT. LASTENKOTI, ILTAPÄIVÄ. JAANA MENEE LASTENKOTIIN, JONKA ULKOSEINÄT ON SPREIJATTU TÄYTEEN HERJAUKSIA JA ILMEIKKÄITÄ SARJAKUVIA. JAANA KATSOO LASIN TAKAA LEIKKIVIÄ JA PIIRTELEVIÄ LAPSIA JA HÄNELLE OSOITETAAN YHTÄ NIISTÄ. JAANAN KASVOILLA NÄKYY ENSIN EPÄILYS, MUTTA SITTEN HÄN HYMYILEE JA NYÖKKÄÄ LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄLLE. PAKSUA AVAINNIPPUA HEILUTTELEVA LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄ TYÖNTÄÄ JAANAN ETEEN PAPERIN JA KYNÄN. YLÄREUNASSA LUKEE ISOIN KIRJAIMIN: SIJAISHUOLTOSOPIMUS. LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄ: Sopimus on sitten voimassa toistaiseksi. Kun aina ei voi tietää, miten elämä menee. JAANA KATSOO LEIKKIVIÄ LAPSIA JA SUTAISEE NIMENSÄ ALLE. Aivan.
LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄ: Sun täytyy sitten tehdä yhteistyötä lapsen biologisten vanhempien kanssa. Kun te kaikki osaisitte rakastaa lasta omalla tavallanne, olis se niinku paras tilanne. Onks sua infottu tän lapsen vanhemmista? Eiks ne jossain kuntoutuksessa ole? Irmelin papereissa luki, että harmiton pariskunta. LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄ: Irmeli nyt on sellainen vanha hippi. 15. INT. JAANAN KOTI. ILTA. JAANA KANTAA PINNASÄNKYÄ HYRÄILLEN VINTILLE. ULLAKON IKKUNALAUDALLA HÄN NÄKEE PULUN, JOKA ISTUU PESÄSSÄ. JAANA KOPUTTAA VAROVASTI IKKUNARUUTUUN. Huomenna minäkin olen äiti. 16. INT. JAANAN KOTI, AAMU. JAANA ISTUU TYHJÄN KEITTIÖNPÖYDÄN ÄÄRESSÄ ODOTTAMASSA. HÄN ON LAITTANUT RANNEKELLONSA PÖYDÄLLE, JA SEURAA SEN SEKUNTTIVIISARIA. OVIKELLO SOI, JA TYYLIKKÄÄSEEN KOTIASUUN PUKEUTUNUT JAANA AVAA OVEN. LASTENKODIN SOSIAALITYÖNTEKIJÄ TYÖNTÄÄ LIKAISIIN VAATTEISIIN PUKEUTUNEEN 11-VUOTIAAN PYRYN JAANAN ETEISEEN. POJAN HELAKANVAALEA TUKKA ON VÄRJÄTTY MUSTAKSI, JA VAALEA JUURIKASVU NÄKYY PARIN SENTIN MITTAISENA. PYRYN KENGISTÄ PURSUAA SAHANPURUA AULAN PERSIALAISMATOLLE. POIKA LAITTAA KEPPEJÄ ETEISEN LIPASTON PÄÄLLE JA LÖSÄYTTÄÄ PUHKI KULUNEEN LAUKKUNSA JAANAN VARPAILLE. LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄ: No niin. Mullois vähän kiire, on yks uus kriisihuostis tulossa. Elelkää ihmisiksi. Ja soittele Jaana Irmelille sitten vähän miten on mennyt.
LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄ NÄPLÄÄ AVAIMIAAN JA TAPUTTAA PYRYÄ OLALLE. LASTENKODIN TYÖNTEKIJÄ: Koetahan pärjäillä. Tiedät kyllä. Joo joo. PYRY POTKAISEE 40-NUMEROISET LENKKARINSA NAULAKON ALLE PIENTEN VAUVAN LENKKAREIDEN VIEREEN. JAANA NAPPAA VAUVAN LENKKARIT LATTIALTA JA NOSTAA NE HATTUHYLLYLLE. Asuuks täällä muitakin? Ei. Sä ja mä vaan. Vähän friikkiä. 17. INT. JAANAN KOTI, AAMUPÄIVÄ. JAANA NÄYTTÄÄ PYRYLLE OMAN HUONEEN. PYRY TUTKII INNOKKAASTI HUONETTA, VETELEE LIPASTONLAATIKOITA AUKI, KURKKAA KORISTELAUTASEN LEIMAT, KUROTTAA JA KOPELOI VAATEKAAPIN PÄÄLLISEN. Tota, mä ajattelin, että tää ois niinku sun huone. Saanksmä telkan tänne? Et.
Kotona mä sain. Mut täällä et. Ihme keskitysleiri. Onks ruokaa? 18. INT. JAANAN KEITTIÖ. PÄIVÄ. JAANA KURKKII KEITTIÖSSÄ KAAPPEIHINSA. HYLLYILLÄ ON HILLOSIPULEITA, MINTTUHYYTELÖÄ, TATTARIPUSSI, VAJAA PUSSI PINAATTIMAKARONEJA JA GOURMET-KAHVIA. JAANA TEKSTAA TARJALLE. Muna on pesässä. Mut mitä hittoa nää tämmöset siipirikot syö? TARJAN VASTAUS SUHAHTAA KÄNNYKKÄÄN. PYRY NÄKYY TAUSTALLA ISTUMASSA HUONEENSA SÄNGYLLÄ KORVAKUULOKKEET PÄÄSSÄÄN. TARJA: Riippuu vähän poikasen koosta, mut lämmin maitopullo ja pastapuuro toimii aina. Onnea vaan. Töissä kaikki ihan jees, paitsi että Pihkanen rikko taas putket. Terkuin PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ Tarja. Pyry, syötsä pastaa? Aivan sama. POIKA MENEE VESSAAN JA PISSAA LOROTTAEN OVI AUKI. JAANA LAITTAA PIENEN KATTILAN HELLAN LEVYLLE JA KAATAA SIIHEN PINAATTIMAKARONEJA. PYRY TULEE HOUSUJAAN KOHENNELLEN KATSOMAAN JAANAN OLAN TAA.
Eihän toi riitä. Laita lisää. Eiks tonne pitäs kaataa vettä. JAANA KAATAA KAHVIKUPILLA VETTÄ KATTILAAN, JOKA SIHAHTAA JA HÖYRYÄ NOUSEE. Mennään illalla vaikka pizzalle. Se maksaa. Mullon rahaa. 19. INT. JAANAN KODIN KEITTIÖ. PÄIVÄ. PYRY KAUHOO LUSIKALLA PASTAA SUUHUNSA. JAANA SEISOO PÖYDÄN TAKANA JA KATSELEE SALAA. Lähteekö nälkä? Ei. Meetsä huomenna kouluun? Mä voin saattaa sut. Siellä saa ainaskin oikeeta ruokaa. Miks sulla on tommosta krääsää?
KUVASSA NÄKYY EERO AARNION TUPLAKUPLA VALAISIN, KORKEA AALTO- VAASI JA ISO INTIASTA HANKITTU KAHDELLA JALALLA SEISOVA NORSUPATSAS. Se on kuule disainia. Kaunista. On mukavampaa jos elämässä on jotain kaunista. Maksaaks noi paljon? Aika idioottimainen lamppu, vähän kun puhallettu kortsu. Ei parane arvostella asioita, joista ei mitään ymmärrä. Niin mut miks sulla on noita? En mä tiedä, ne niinku kuuluu kotiin. Mut sulla ei oo mitään perhettä eikä kunnon kattilaa eikä ketsuppia? Ei Jouduksmä oleen täällä kauan? Haluisitsä? Lastenkotiin mä en takas mee. Sä voit olla täällä niin kauan kun haluat.
PYRY PITÄÄ LAUTASTA SUUN TASOLLA JA KAAPII LOPUT MAKARONIT SUORAAN LAUTASELTA SUUHUNSA JA RÖYHTÄISEE KUULUVASTI. Tilaaks sä nyt sitä pitsaa? 20. INT. JAANAN KOTI. ILTA. VALKOISELLA NAHKASOHVALLA ON SARJIKSIA, PYRYN VAATTEITA JA OLOHUONEEN TELEVISIO PAUHAA. PYRY KEIHÄSTÄÄ PURKISTA HILLOSIPULEITA HAARUKALLA SUUHUNSA JA NAURAA SIMPSONEILLE. POIKA ON RIIPINYT RIIKINÄISET SUKKANSA JALASTAAN VALKOISELLE MATOLLE JA ON PALJAIN VARPAIN. JAANA SELAILEE ALMANAKKAANSA KEITTIÖN TARJOILUTASOLLA. ALMANAKASSA ON PELKKIÄ TYHJIÄ AUKEAMIA. Pitäisiköhän sun mennä jo nukkumaan? Hä? Jaa nyt jo? Kotona mä saan valvoo niin kauan kun haluan. Sieltä tulee vielä True Blood. Ei mene läpi. Peset hampaat ja painut maate. Ei mullo harjaa. (NAURAA SIMPSONEILLE KIKATTAEN) JAANA KÄVELEE TELEVISION ETEEN JA SULKEE SEN. PYRY NOUSEE SEISOMAAN SOHVALTA. JAANA JA PYRY KATSOVAT TOISIAAN OLOHUONEESSA PAIKALLAAN SEISTEN, HILJAISUUDEN VÄREILLESSÄ HEIDÄN VÄLILLÄÄN. Mitä helvettiä sä noin teit? Hyvää yötä.
Kaheksalta! Pieni varavankila! Morjes natsi! PYRY VIPPAA KAUKOSÄÄTIMEN TÄPÄRÄSTI JAANAN OHI SOHVAAN JA PAINUU HUONEENSEENSA. HÄN LÄIMÄYTTÄÄ OVEN KIINNI JA MENEE NUKKUMAAN PÄIVÄVAATTEET PÄÄLLÄÄN. Kauniita unia. Huomenna ostetaan sulle hammasharja. 21. INT. JAANAN KOTI, YÖ. JAANA KUUNTELEE PYRYN OVEN TAKANA KORVA OVESSA KIINNI. HÄN SAA TEKSTARIN TARJALTA. TARJA: Miten hurisee? ps. annoin lemput pihkaselle. JAANA VASTAA TEKSTARIIN. Nukutan lasta, en ehdi nyt. Jutellaan huomenna. 22. INT. JAANAN KOTI, YÖ. JAANA MAKAA SÄNGYSSÄ SILMÄT AUKI JA KUULOSTELEE. HÄN NOUSEE VÄLILLÄ ISTUVAAN ASENTOON JA AIKOO LÄHTEÄ SÄNGYSTÄ, MUTTA PAINUU SITTEN TAKAISIN VUOTEESEEN. KELLON VIISARIT TIKITTÄVÄT ÄÄNEKKÄSTI. PYRYN SÄNKY NARISEE VIEREISESSÄ HUONEESSA. 23. INT. JAANAN KOTI, PYRYN HUONE, AAMU. VALVONEEN NÄKÖINEN JAANA HERÄTTELEE PYRYÄ HUOLELLISESTI KATETULLE AAMIAISELLE. Hei ukkeli. Huomenta.
PYRY PELÄSTYY, NOUSEE ÄKISTI SÄNGYSTÄ JA KÄY JAANAN KURKKUUN KIINNI. Päästä, irti, hullu! PYRY TUIJOTTAA JAANAA PELOKKAAN NÄKÖISENÄ JA PÄÄSTÄÄ ÄKISTI IRTI. Sori. JAANA HIEROO YSKIEN PUNAISTA KAULAANSA JA KATSOO VESSAAN LAMPSIVAN POJAN PERÄÄN. KEITTIÖSTÄ NÄKYY HUOLELLISESTI LAUTASLIINOIN KATETTU HÖYRYÄVÄ PEKONI-MUNA-AAMIAINEN JA KAHVIPANNU MARIMEKON PANNUMYSSYINEEN. VESSASTA KUULUU TAAS PITKÄ PISSAN LOROTUS. JAANA HUOKAA JA SULKEE OHI MENNESSÄÄN OVEN. 24. EXT. KOULUN PIHA, AAMU. JAANA SAATTAA POJAN KOULUUN JA ANTAA TÄLLE UUDEN KÄNNYKÄN, VIISIKYMPPISEN, REPUN JA KOTIAVAIMEN. Älä hukkaa heti pliis. Saanks mää nää ihan omaks? Täytyyhän sulla kotisi avain olla. Pitääks mun palauttaa känny jos meen takas omaan kotiin? Onks tässä saldoraja?
TAUKO. JAANA KATSOO PYRYÄ PITKÄÄN JA HIERAISEE KAULAANSA HUIVINSA ALTA. Se on sun nyt. Tietääks porukat tän numeron? Ei sitä tiedä muut kun mä. Jees hyvä. JAANA JÄÄ HEILUTTAMAAN KOULUN PIHALLE LAMPSIVALLE PYRYLLE, MUTTA PYRY EI KATSO PERÄÄNSÄ, VAAN LÖYHYTTELEE ILMASSA VIISIKYMPPISTÄ REMAKASTI NAURAVAN POIKAPORUKAN EDESSÄ. 25. INT. JAANAN KOTI, AAMUPÄIVÄ. JAANA TÄYTTÄÄ PESUKONETTA JA HAISTELEE PYRYN VENÄHTÄNYTTÄ T- PAITAA. HÄN KÄY LÄPI POJAN VÄHIÄ TAVAROITA JA TUTKII PYRYN VANHAN LAUKUN. JAANA LÖYTÄÄ SIELTÄ SYTKÄN, RESUISEN NALLEN, SUKAN, TYHJÄN VODKAPULLON, VIRSIKIRJAN JA RATSASTUSKYPÄRÄN. JAANAA KIINNOSTAA LUONNOSLEHTIÖ, JOHON POIKA ON PIIRTÄNYT HEVOSIA, SARJAKUVIA JA KAHDET KASVOT. MIEHEN KASVOKUVAN ALLA LUKEE PERA JA NAISEN KASVOKUVAN ALLA LUKEE ÄITI. JAANA LAITTAA KAIKKI TAVARAT TAKAISIN. HÄN JÄÄ KATSOMAAN IKKUNASTA ULOS MIETTELIÄÄNÄ JA HIERAISEE KAULAANSA SIITÄ KOHDEN, MISSÄ ON PUNAINEN HIERTYMÄ MUISTONA AAMUISESTA KURISTAMISESTA. 26. INT. MUMMOLA, PÄIVÄ.
JAANA KOPISTELEE MUMMON MÖKKIIN SISÄLLE. MUMMO ISTUU KESKELLÄ KEITTIÖN LATTIAA SAKSET KÄDESSÄÄN VALTAVAN VAATEKASAN PÄÄLLÄ TURKISHATTU PÄÄSSÄÄN JA VAALEANPUNAINEN VILLALENINKI JA ARMEIJAN MAASTOPAITA PÄÄLLÄÄN. Jaaha. Se on sitte taas tämä aika vuodesta. MUMMO: Voitin poliisilaitoksen huutokaupasta. Millainen ihminen luopuu näin hyvästä piisamista? Joku tosi järkevä. MUMMO: Otas tosta kiinni. JAANA KERII MATOKUDETTA KERÄKSI. MUMMO: Mistäs nyt tuulee? Se kävi mun kurkkuun kiinni. Tähän näin. MUMMO: Semmosiahan ne on nuo villikissatkin. En minäkään niitä ole tänne pyytänyt, ne vaan tulevat. Kynnet esillä alvariinsa. Eihän ne voi tietää, että minä olen hyvällä asialla, kun ovat kylillä sapiskaa saaneet. Mutta kyllä ne siitä ajan kanssa suttaantuvat. Kun saavat syödäkseen. Ei sitä täydellä mahalla viitsi rekkaloida. (tauko) Löysääs vähän, pidät liian piukeella. JAANA LÖYSÄÄ KUDETTA JA SAA KERÄN VALMIKSI. HÄN ALKAA SIIVOILLA, VIIKKAA LEHDEN PUUKOPPAAN, NOSTAA KISSAN PÖYDÄLTÄ, KANTAA KUPIT LAVUAARILLE.
MUMMO: Äläs ny kun vasta lehden aloitin. Ja nosta Miina takas pöydälle, siinon sen tähystyspaikka. Näkee lintulaudalle. JAANA LOROTTAA VETTÄ TISKIALTAASEEN JA AVAILEE KAAPPEJA. Missäs sulla on tiskiaine? MUMMO: Minä en semmosia myrkkyjä oo käyttäny enää vuosiin. Ja niin olen terveenä pysyny. Tää ei ole kauhean hygieenistä. Sä voisit vähän tota kammaria setviä. Saisit tilaa olla. MUMMO: Mihin minä tilaa tarvitsen, sitähän on maailma täys. Ei kaiken täydy niin ojennuksessa olla. Sotkussa on muistonsa. Istus ny alas kiireemmäkses. MUMMO ISTUTTAA JAANAN TÄMÄN MUMMOLLE LAHJOITTAMAAN KÄYTTÄMÄTTÖMÄN NÄKÖISEEN DESIGN-NAHKATUOLIIN JA LAITTAA KISSAN JAANAN SYLIIN. MUMMO ALKAA HIEROA JAANAN NISKOJA. MUMMO: Nahkas on ihan kiree. Olikohan tää nyt kuitenkaan hyvä idea. MUMMO: Vaikea sanoa, kun ei sitä poikaa oo mulle vielä näytetty. Mutta kaikki tärkeät asiat tarttee aikaa. Te nuoret ootte niin hätäsiä. JAANAN PUHELIN SOI SÄKKIJÄRVEN POLKKAA.
Jaana Salo. (kuiskaa mummolle) Se on koulusta, pojan rehtori. PUHELIMESSA PUHUU PYRYN KOULUN REHTORI. Olen, kyllä. Kerro vaan. Ja Pyrykö sen aloitti? Miksei saa rahaa tuoda? Millä se bussilipun sitten ostaa tai jos sattuu jotain? En minä mitään hankaloita. Niin. Olen, olen uusi tässä. Aivan. En ole tavannut vielä. Niin. Niin, sitä en voi ottaa tunnolleni, se on heidän asiansa, minä olen eri ihminen. Vastuu on, mutta en tiedä kuka korvaa. Joo tulen hakemaan. Ei ole omaa autoa, taksilla. Hei. JAANA SULKEE PUHELIMEN JA VISKAA SEN KASSIINSA. MUMMO: Jokos niitä äitiyden iloja nyt tuli? Kuule mun täytyy nyt mennä. Kiitos mummu. MUMMO: Älä hätäile turhista. Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Ota tuo Tauno-vainaan Datsun tuolta traktoritallista, menet sillä. Ei mulla oo korttia. MUMMO: Senkus ajat vaan, osashan Taunokin. En aja kun en osaa. Koita jaksella. MUMMO: Tuo se poika näytille.
MUMMU AVAA VALTAVAN ARKKUPAKASTIMEN KANNEN. KAIVELEE SIELLÄ VYÖTÄRÖÄ MYÖDEN JA VETÄÄ PAKASTETUN MAITOPURKIN ESIIN. MUMMO: Jos et itse käytä, niin annat pojalle. MUMMO TYÖNTÄÄ JÄISEN PURKIN VASTAHAKOISEN JAANAN KAINALOON. Onhan mulla nyt maitoo. MUMMO: Tää onkin alatoopia. 27. EXT. KAUPPAKESKUS, ILTAPÄIVÄ. JAANA JA PYRY KURVAAVAT TAKSILLA KAUPPAKESKUKSEN ETEEN. PYRY LÄHTEE JO AUTOSTA KUN JAANA JÄÄ VIELÄ MAKSAMAAN. Hei odota nyt hetki. PYRY EI VASTAA VAAN KÄVELEE KÄDET TASKUSSA KAUPPAKESKUKSEEN. Mennään tonne urheilukauppaan. Aivan sama. 28. INT. URHEILULIIKE. PÄIVÄ. PYRY ON SOVITUSKOPISSA, JAANA MYYJÄN KANSSA KOPIN ULKOPUOLELLA. MYYJÄ: Tämä on sellaista erikoishengittävää materiaalia, työntää hien puseron ulkopuolelle. Urheileeko poikanne paljon?
Eih, se, jaa. Pyry? Tarviitko sä urheiluvaatteita? Mitä nyt leikin isän kanssa puukkohippaa ja nukun happiteltassa roskiksilla. MYYJÄ: Murrosikäisten huumorintaju. Se on mahtavaa. Mahtavaa kerrassaan. Jos otetaan sulle lasketteluvermeet? Käydään pääsiäisenä vaikka Tahkolla kaksin? Ja kevätpipo. Mullon tässä t-paitoja, voit sitten yöpaitoina käyttää. Ja sukkia, entäs pitkät kalsarit? Millasista sä tykkäät? Ei mitään kusenvärisiä. Nää on liian pienet. Mullon ylihuomenna terapiaratsastus, mä tarviin saappaat sinne. SOVITUSKOPIN VERHO RÄTSÄHTÄÄ. PYRY NOSTAA SEN ROIKKUMAAN TANGOLTA. Mennään Vapaa valintaan. MYYJÄ: Jos mä katson tuolta rekiltä Käykö Rukan housut vai ajattelitko jotain ulkolaista? MYYJÄ POISTUU HAKEMAAN VAATTEITA. Ei tasan mennä Vapaa valintaan. Mikä sun kengän koko on? Housut on varmaan samaa kokoa kun mulla? VERHO PUTOAA JA PYRY NÄKYY KIREISSÄ, LIIAN PIENISSÄ MERKKIHOUSUISSA. PYRY REPÄISEE KOKO VERHON IRTI. Vittu nää ei mitkään sovi. Voi vitun vitun vitun vitun vittu! Älä ny uhoo. (NOSTAA VERHON TAKAISIN TANGOLLE) Saanko katsoa vähän mittoja?
Et tasan saa. Täällön sikakuuma. (REPII HOUSUT POIS JALASTAAN, KANGAS RITISEE) MYYJÄ: (TULEE PAIKALLE UUDEN PINON KANSSA) Mahtaisiko poikanne pitää tästä vihreästä? Se on tämän kevään trendi. Mitä mieltä äiti on, kai sen maksaja kuitenkin lopulta päättää Nää repes. Eikä se mikään äite oo. MYYJÄ: (TAUKO) Täti? Sisar? Vai mummo? Mummo! Meillä tämmösillä ei oo ees nimee. Siis anteeksi. Jaana vaan. PYRY ON PUKENUT VANHAT VAATTEET PÄÄLLE JA MARSSII JO ULKO-OVEA KOHTI. Mä en ota mitään. Maksa noi. PYRY HEITTÄÄ REVENNEET TOPPAHOUSUT JAANAN VAATTEITA TÄYNNÄ OLEVAAN SYLIIN. Hei! Mihin sä luulet meneväs? Vapaaseen valintaan. PYRY KATOAA OVISTA IHMISVILINÄÄN. Et sä voi tollai lähtee. Mä oon vastuussa susta. Pyry! Takaisin! Paikka! JAANA SÄNTÄÄ PYRYN PERÄÄN VAATEKASA SYLISSÄÄN. VARASHÄLYTTIMET ALKAVAT SOIDA JA VILKKUA. VARTIJAT SUHAHTAVAT VÄKIJOUKKOON JUOKSEVAN HÄTÄÄNTYNEEN JAANAN PERÄÄN. MYYJÄ HUUTAA TISKIN TAKAA OHJEITA VARTIJOILLE. MYYJÄ: Ne meni tonne päin!
MYYJÄ: (SANOO KOLLEGALLEEN) Minä näin heti, ettei ne mitään laskettelijoita olleet. Kuka äiti nyt vapaaehtoisesti murrosikäisen poikansa kanssa lomailisi. Paskapuhetta laskettelivat. 29. INT. URHEILUKAUPPA, KAUPPAKESKUS, IKKUNATON TAKAHUONE. PÄIVÄ. VARTIJAT KYNKITTÄVÄT JAANAN JA PYRYN URHEILUKAUPAN LÄPI TAKAHUONEESEEN KUULUSTELTAVAKSI. JAANA JA PYRY ISTUTETAAN TUOLEILLE. VARTIJAT OTTAVAT JAANALTA JA PYRYLTÄ KELAKORTIT. VARTIJA 1: Vai ei ole ajokorttia. Toimitteko te yhdessä? Mikä helvetin kuulustelu tämä on. Minä vaan juoksin poikani perään, vaatteet jäivät vahingossa syliini kun tuli niin kiire. Mä mikään poikasi oo VARTIJA 2: Aivan. Kuulostaisi uskottavalta, jos tämä ei-kenenkään poika olisi yksivuotias. Sitä paitsi hänet on nähty lorvimassa täällä ennenkin. VARTIJA 1: (KATSOO KELAKORTTEJA) Te ette ole edes sukua. Tehdäänpä nyt selväksi yksi asia. Onko teillä lain mukaan oikeus kuulustella meitä? VARTIJA 2: Kuulkaapas nyt rouva. Te ette ole myymälävarkauden jälkeen siinä asemassa, että alkaisitte täällä sanella sääntöjä. Soita Hanski poliisit. PYRY ANTAA SERVETTIIN KIRJOITTAMANSA VIESTIN PÖYDÄN ALTA JAANALLE. EI KOPPALAKKEJA. ILMOITTAVAT LASTENKOTIIN
Eiköhän tämä asia pystytä neuvottelemaan ilman poliisia. Minä en ole myymälävaras, eikä ole poikanikaan. Kyse on inhimillisestä erehdyksestä. Istutteko tekin alas, niin keskustellaan. VARTIJA 1: Jaaha. VARTIJA 2: Tuttu naama tolla pojalla on kuitenkin. Murrosikäiset on kaikki samannäköisiä. Paljonko tienaat kuussa? VARTIJA 2: Mitä? VARTIJA 1: Näyttää Hanski, että tässä on nyt sauma pikku bonukseen. Tuollaiset vajaat kaksi tonniako? VARTIJA 2: Minä en ole lahjottavissa, perkele, akka, mitä sä yrität, poliisit tänne ja heti. VARTIJA 1: Hanski. Meillä on se kylppärin vesivahinko, Aada-Emilian balettileiri ja kaikkee.. Viissataa mieheen? Verottomana. VARTIJA1: (Hanskille) Turpa kiinni tän kerran? Perheellisten on tuettava toisiaan, ei tästä muuten mitään tule. JAANA LASKEE RAHAT PÖYDÄLLE VARTIJOIDEN ETEEN. 30. INT. RUOKAKAUPPA, ILTA.
JAANA TYÖNTÄÄ SUURIA KÄRRYJÄ MARKETISSA. KÄRRYISSÄ ON PYRYLLE UUSIA VAATTEITA, PITKÄT MIESTEN SAAPPAAT JA LIHAA ERI MUODOISSAAN. PYRY HYPÄHTELEE KÄYTÄVILLÄ, TUTKII TUOTESELOSTEITA, KATSOO VIIVAKOODIN LUKIJALLA HINTOJA, LASKEE KÄNNYKÄLLÄ JA TUO KÄRRYIHIN TUOTTEITA, JOISSA ON ALENNUSLEIMOJA. Toihan on jostain koirahyllystä. Niin mut onhan sulla pakkanen? Joo, mut mitään vanhoja lihoja ei osteta. Näissä on vielä huominen päiväys jäljellä. Mitä järkee on ostaa puolet kalliimpia? Vaikka siks, että ne on ihmisille tarkotettuja. Noissa kuule bakteeritasot nousee aika tavalla ja ei tiedä, onko kylmäketju säilytetty. Sun elämä on yks kylmäketju. Eihän sulla oo siellä pakkasessa yhtään mitään. Joku silmärasva. Se on kylmägeeli. Ota mulle noita soijanakkeja. KASSALLA JAANA OTTAA NELJÄ KASSIA. PYRY LASTAA ONNELLISEN NÄKÖISENÄ RUOKAA KASSEIHIN. KASSA: 318 ja viiskymmentä. Onko bonuskorttia? Ei oo. Ei oo? Sä olisit saanut bonusta ainakin kympin. Meidän täytyy hommata se kortti. JAANA HYMYILEE JA PÖRRÖTTÄÄ PYRYN TUKKAA. PYRY VÄISTÄÄ JA TYÖNTÄÄ JAANAN KÄDEN POIS. Sä sanoit vahingossa meidän. Ehkä sä ootkin jäämässä mun luo
Älä unta nää. 31. EXT. KAUPUNKI, ILTA. TAUKO HELEÄ KEVÄTILTA. JAANA JA PYRY KÄVELEVÄT KAUPPAKASSEJA RAAHATEN KAUPUNGILLA. JAANA VIITTILÖI TAKSIA. Kävellään, eihän tästä oo kun pari kilsaa. Mä en jaksa. Miksei sulla oo autoa? Kun mulla ei oo korttia. Mä en jaksa kävellä, mun kädet repee. Miksei sulla oo korttia? Ei vaan oo. Miksei? Siksei. Mä en päässy koskaan inssistä läpi. Mä.. mä en vaan oppinu sitä. Sit mä ajattelin, että olkoot. Ajelkoot muut autoilla, mulla on varaa kuskiin. Sä et vaan yrittäny tarpeeks. Taksin hinnalla vois ostaa Keltasesta Pörssistä kattilasarjan. Ja vartijoiden hinnalla olis saanu Escortin.
32. INT. JAANAN KOTI, ILTA. KOTONA JAANA NUKAHTAA SOHVALLE, MUTTA HERÄÄ PYRYN VALMISTAMAN MURUKASTIKKEEN TUOKSUUN. PYRY TÖKKÄISEE JAANAA HAARUKALLA. Hei, olis ruokaa. Tuoksuu ihanalta. Koirahyllystä. PYRY KAUHOO MUUSSAAMIAAN PERUNOITA JA KASTIKETTA SUUHUNSA ISOLLA LUSIKALLA. JAANA OTTAA HAARUKAN JA VEITSEN JA SYÖ SIVISTYNEESTI NOKKIEN. Mut ei sentään koiraa. Kiinassa ne syö koiraa. Yks Hemppa kerto kun ne oli käyny siellä. Haluisit säkin joskus käydä siellä? Jaa Kiinassa? Niin. Voitas syksyllä käydä. Oleksä koskaan lentänyt? Haista vittu. Nytkö sä menit taas kiinni? Lukkoon? Miks? What ever. PYRY RÖYHTÄISEE KUULUVASTI, JÄTTÄÄ LAUTASENSA PÖYDÄLLE JA MENEE HUONEESEENSA PAISKATEN OVEN RAIVOISASTI KIINNI. JAANA JÄÄ YKSIN SYÖMÄÄN. Mä annan sulle aikaa.