KIVERBNA~SM~LAJIT Peter Johavasson

KIVERBNA~SM~LAJIT Peter Johavasson

Kallioperaa peittava irtairnista rnaalajeista koostuva maapera on syntynyt nuorimman maailmankauden, kvartaarikauden aikana, joka alkoi noin 2 rniljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan saakka. Kvartaarikaudella on ollut useita jaakausia, joiden aikana mannerjaatikot ovat peittaneet laajoja alueita Pohjois-Euroopassa. Jaakausien valisina ns. interglasiaalikausina ilmasto on ollut nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyista Iarnpimampi. Viimeisin jaakausi, jota kutsutaan Veiksel-jaakaudeksi, alkoi runsaat 100 000 vuotta sitten ja paattyi noin 9 000 vuotta sitten. Veiksel-jaakauden all<upuolella oli kaksi vahemman ankaran ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjaatikot pienenivat ja havisivat Pohjois-Euroopassa Iahes kokonaan. Suomen maapera on paaosin syntynyt viime jaakauden aikana, mutta paikoin tavataan myos kerrostumia, jotka ovat peraisin viime jaakautta vanhernmilta jaakausilta ja niiden valisilta ajoilta. Kerrostumia tutkimalla on saatu kuva maarnme kvartaarikautisesta kehityksesta. Mannerjaatikon toiminnan tuloksena, paaosin sen reunaosan alla, syntyi maamme yleisin maalaji, moreeni, joka esiintyy joko kallioperan muotoja peittavana ja rnyotailevana kerroksena tai erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjaatikon sulaessa valtavat sulamisvesivirrat, jaatikkojoet, kuluttivat alustaansa muodostaen sulamisvesiuomia ja kerrostivat lajittelemaansa ainesta jaatikon pohjalla harjuiksi tai jaatikon reunan eteen deltoiksi (esim. Salpausselat). Kun mannerjaatikko suli, veden peittamilla alueilla kerrostui hienorakeisia maalajeja, savea ja hiesua. Jaakaudella 2-4 km:n paksuinen jaakerros painoi maankuorta alas. Jaatikon sulamisen jalkeen maankuori alkoi kohota aikaisempaan asemaansa. Veden pinnan asemia osoittavat rnuinaisrannat, joita nakyy vaarojen rinteisiin syntyneina rantatormina ja -kivikkoina. Maankohoarninen, joka oli aluksi hyvin nopeaa, jatkuu edelleen hitaasti. Suurimmillaan se on Merenkurkussa, noin metri sadassa vuodessa ja pienimmillaan Kaakkois-Suomessa, alle 20 cm sadassa vuodessa. Rovaniemen seudulla maankohoaminen on 60-70 cm sadassa vuodessa. Veden alta paljastuneilla alueilla alkoi jokien toiminta, joka yhdessa maankohoamisen kanssa sai aikaan sarjan vahitellen maatuvia hiekkaisia ja hietaisia suistomaita jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jaatikkojoki- ja rantakerrostumien p5911a. Alavilla alueilla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen alueen vapauduttua jaan tai veden alta.

IVIUPERAKARTAN SEL~TYS 3612 (44 NISKANPERW KI\IENN&~SWIAALAJ~T (Peter Jahansson GTK) Baullskko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. ha YO ha % Ka 194 3,3 Hk 9 0,2 MrM 336 53 H t 315 5,4 Mr 2601 44,6 Hs 2 Ct/Mr 1112 19,l Ct/Hs 57 1,o SrM 3 Ct 1128 19,3 HkM 50 03 Ta 21 0,4 Maa-ala Vesi Kartta-alueen pinta-ala 5 827 ha 1 052 ha 6 879 ha Kartta-alue sijaitsee Rovaniemen kaupungissa ja maalaiskunnassa, noin 10 km kaupungin keskustasta lounaaseen. Alue on vaararnaata, jossa maanpinnan suhteelliset korkeudet vaihtelevat 50 ja 100 metrin valilla. Korkein kohta, Kalliovaara on 167 metria korkea, ja matalin kohta, 63 m, on Kemijoen lsosuvannon rannassa, Valajaskosken voimalaitoksen alapuolella. Muualla Kemijoessa voimalaitos saatelee vedenpinnan korkeuden 74 metriin. Asutus on keskittynyt kartta-alueen poikki kulkevan Kemijoen rantaan seka joen pohjoisrannalla kulkevan valtatien 4 varteen, jossa ovat Alakorkalon ja Niskanperan kylat. Kartta-alueen lounaiskulmassa oleva asutus kuuluu Rautiosaaren kylaan. Muu osa kartta-alueesta on Iahes asumatonta lukuun ottamatta joitakin yksittaistaloja ja vapaa-ajanasuntoja. Alueella on yksi jarvi, Tuomijarvi, jonka vedenpinta on 91 m korkeudella seka muutamia lampia. Kartta-alueen pohjois- ja keskiosan kalliopera on paaasiassa kiilleliusketta tai -gneissia, joka kuuluu Perapohjan liuskealueen pohjoisosaan (Perttunen ym. 1996 ja Vaananen ym. 1997). Ne ovat kulutusla kohtalaisen huonosti kestavia kivilajeja ja muodostavat alavan alueen vaarojen valiin. Tapionvaara seka Kuolavaara ovat kerroksellista arkosii.ttia, joka runsaasta kalimaasalpamaarasta johtuen on usein variltaan punertavaa. Etelaosassa kalliopera muodostuu paaosin vaaleanharmaista kvartsiiteista, joihin liittyy kiillegneisseja ja -1iuskeita. Niiden keskella esimerkiksi Kalliovaaran ja Tuomivaaran valisella alueella esiintyy vaihtelevan paksuisia diabaasijuonia. Niita on tavattu myos Valajaskosken voimalaitoksen kallioperakairauksissa (Perttunen ym. 1996). Selvimmat kallioper2n siirrokset ja ruhjeet ovat Iansiitasuuntaisia.

Kuva 1. Pahtajalta avautuva nakoala Valajaisen koskeen, jonka taakse aikoinaan patoutui ns."kolpeneenjarveksi" kutsuttu vesiallas. Viereisilta karttalehdilta saatujen uurrehavaintojen ja suuntauslaskujen perusteella jaatikon viimeinen liikesuunta oii Iannesta itaan eli suunnasta 270"- 280". Vanhemmista liikesuunnista ei kartta-alueella ole havaintoja. Kartta-alueen itapuolelta, noin 30 km paasta Permantokosken voimalaitostyomaalta, loydettiin 1950-luvulla vanhempaa moreenia, jonka oli kerrostanut luoteesta kaakkoon virrannut jaatikko (Korpela 1969). Vanhemman ja nuorernman, Iannesta virranneen jaatikon kerrostaman moreenin valista loydettiin hiekkaa ja turvetta. Radiohiiliajoituksiin ja mikrofossiilitutkimuksiin perustuvissa ikamaarityksissa turpeen todettiin syntyneen viimeista jaatikoitymista edeltaneen jaattoman kauden aikana, ja vanhempi moreeni oli syntynyt sita edeltaneen jaatikoitymisen aikana (Korpela 1969). Kartta-alueen koillispuolelta, Saarenkylasta, loydettiin kahden eri-ikaisen rnoreenipatjan alta kolme metria paksu lieju- ja hiesukerros (Sutinen 1992). Sen sisaltamien siitepolyjen seka stratigrafisen aseman perusteella kerros on syntynyt ennen viimeista jaakautta olleen interglasiaalikauden aikana noin 115 000-125 000 vuotta sitten. Silloin ilmasto oli nykyisen kaltainen tai nykyista viela Iampimampi. Mannerjaan reuna vetaytyi Niskanperan alueelta kohti Iantta radiohiilikronologian mukaan noin 9 000 vuotta sitten. Samalla kun jaatikko suli pois, maa-alueet peittyivat muinaisen Itameren eli Ancylus-jarven vesien alle (Saarnisto 1981). Ancylus-vaiheen aikana Itameri oli

makeavetinen jarviallas, joka oli erillaan Atlantin valtameresta. Kartta-alueen vaarat ovat siksi matalia, etta ne eivat ylla ylimman rannan tasoon, joka on noin 21 0-213 metrin korkeudella (kuva 1). Maankohoaminen oli jaatikon haviamista seuranneina vuosisatoina noin 6 metria sadassa vuodessa. Sen seurauksena vedenpinta laski nopeasti. Kartta-alueen korkeimman vaaran, Kalliovaaran laki kohosi vedenpinnan ylapuolelle noin 8 800 vuotta sitten. Noin 7 500 vuotta sitten vedenpinta oli noin 100 metrin korkeustasossa. Muutkin vaarat, kuten Tuomivaara, Pahtaja ja Hietavaara olivat nousseet vedenpinnan ylapuolelle noin 8 000 vuotta sitten, jolloin Itameren altaassa alkoi Litorina-merivaihe. Suolaista vetta alkoi tunkeutua Atlantin valtameresta Itamereen. Lapin rannikkoalueilla veden suolaisuus lisaantyi merkittavasti vasta noin 7000 vuotta sitten, jolloin vedenpinta oli laskenut noin 90 metrin tasolle. Seuraavan vuosituhannen aikana maa kohosi yli 10 metria ja joen suisto siirtyi Pahtajan kohdalle (Kuva 1). Jyrkkien rinteiden valiin jaavan Valajaisen kosken taakse patoutui lyhytaikainen "Kolpeneen jarvivaihe", jonka rannalta, esimerkiksi Niskanperasta on loydetty merkkeja muinaisesta kivikautisesta asutuksesta (Siiriainen 1978). Jarven vedenpinta jai aluksi 80 metrin korkeudelle nykyisen merenpinnan ylapuolelle. Virtaavan veden kulutustyon seurauksena Valajaisen kosken pohja syveni, ja Kolpeneenjarven vedenpinta laski vahitellen 72 metrin tasolle. Noin 5 200 vuotta sitten Kemijoki asettui virtaamaan nykyiseen uomaansa (Saarnisto 1981). Maankohoaminen jatkuu edelleen ja nykyisin se on Rovaniemen alueella noin 6.5 mm vuodessa. Aallokko seka talvisten jaiden tyonto synnyttivat vaarojen rinteeseen rannanmerkkeja, joita kutsutaan muinaisrannoiksi. Kalliovaaran ja Tuomivaaran rinteita kiertaa noin 120 m korkeustason ylapuolella paljaaksi huuhtoutuneita kallioita ja niiden alapuolella rantakivikoita, jotka syntyivat Ancylusjarven rantaan. Aallokon huuhtomaa ainesta kerrostui ohueksi hiekkapeitteeksi eli rantakerrostumaksi esimerkiksi Tapionvaaran pohjoisrinteelle. Avokallioita ja alle metrin paksuisen moreenikerroksen peittamia kallioalueita on noin 3% kartta-alueesta. Ne sijaitsevat vaarojen laella ja rinteilla, kuten esimerkiksi Kalliovaarassa, Tuomivaarassa, Tapionvaarassa seka Kuolavaarassa. Lisaksi laajoja avokallioalueita on Tuomijarven itapuolella olevalla vaaralla. Ne ovat syntyneet osittain jaatikon kulutustyon, mutta paaasiassa aallokon huuhtovan toiminnan seurauksena. Moreeni on kartta-alueen yleisin maalaji. Useimmiten se on ainekseltaan hiekkamoreenia. Se on synnyltaan paaasiassa pohjamoreenia ja myotailee kallioperaa 1-4 m paksuisena kerroksena. Paksuimmat pohjamoreenikerrostumat ovat tasaisilla alueilla, vaarojen alarinteilla ja jokilaaksoissa. Kairausten perusteella pohjamoreenia esiintyy myos turve- ja rantahiekkakerrostumien alla. Niskanperan etelapuolella, Puolentaipaleenkankaalla on kumpumoreenimuodostumia, joissa pohjamoreenia peittaa paikoin hiekkainen pintamoreeni. Moreenikumpareet ovat suuntautumattomia tai jaatikon virtaussuuntaan nahden poikittaisia, noin 300-500 metria pitkia ja 100-150 metria leveita selanteita. Niiden korkeus vaihtelee 5-20 metria. Kumpujen ja selanteiden valiset painanteet ovat soistuneita. Kartta-alueen pohjoisosassa on laakeita, suuntautumattomia ja epamaaraisen muotoisia kumpuja, jotka lienevat pohjamoreenia. (Kujansuu, Hyyppa ja Lappalainen 1982). Vaikka Rovaniemen ympariston kumpumoreenit ovat ainekseltaan kivisia, ja kivet ovat rikastuneet niiden pintaan, eivat kartta-alueella olevat moreenimuodostumat sanottavasti eroa ymparoivien pohjamoreenialueiden pintakivisyydesta.

Xuva 1. Maankohoarnisen eri vaiheita Rovaniemen 1:100 000 karttalehtialueella rnuinaisen Itarneren kehitysvaiheissa. Vaakasuoralla viivoitettu alue on Itarneren peitossa ollutta aluett? ja pystysuoralla viivoitetut alueet jarvia. Kuvassa A tilanne noin 9 000 vuotta sitten, jolloin ylin ranta oli 21 3 rn tasolla. Kuvassa B tilanne noin 8 400 vuotta sitten vedenpinnan ollessa 120 m tasolla. Kuvassa C tilanne noin 7 000 vuotta sitten, jolloin vedenpinnan taso oli noin 90 m ja kuvassa D noin 6 200 vuotta sitten, jolloin vedenpinnan taso oli noin 80 m.

Kartta-alueen etelalaidassa sijaitseva Hietavaara on osa katkonaista harjujaksoa, joka alkaa Ylitornion Meltosjarvelta jatkuen Louejarven ja Muurolan kautta kartta-alueelle ja edelleen Tavivaaran ja Palovaaran kautta Jokkavaaraan. Siella se yhtyy Pellon Ruuhijarvelta Mellavaaran kautta Rovaniemen keskustan etelapuolella kulkevaan luode-kaakkosuuntaiseen harjujaksoon (Kujansuu, Hyyppa ja Lappalainen 1982, Nenonen, Ntuurinen ja Ntakinen 1994 seka Vaisanen, Maunu ja Muurinen 1993). Muurolasta Hietavaaraan tulevaan jaksoon liittyvat Sukulanrakan hiidenkirnut Hirvaalla (Johansson ja Muurinen 1993). Hietavaara on noin 1,5 km lapimitaltaan oleva harjulaajentuma tai delta, jonka keskeiset osat ovat maa-aineksenottopaikkoja. Aines vaihtelee rakeisuudeltaan pyoreista kivista ja lohkareista hienoon hiekkaan. Karkein, murskauskelpoinen aines esiintyy muodostuman ydinosassa, joka sijoittuu kartta-alueen etelarajalle. Muualla aines on paaasiassa hiekkaa ja soraa. Rantakerrostuma ovat ilman erityismuotoja olevaa hiekkapeitetta, joka usein verhoaa alla olevaa moreenia. Se syntyi muinaisen Itameren rantavyohykkeessa aaltojen huuhtovan toiminnan tuloksena. Rantakerrostumia on Kalliovaaran koillisrinteella ja Tapionvaaran pohjoispuolella seka edella mainitun harjujakson reunoilla, Hietavaaran ymparilla (Johansson, Makinen ja Vaisanen 1989). Kemijokilaaksossa on jokikerrostumia. Ne ovat tasaisia tai loivasti jokeen viettavia kenttia, jotka esimerkiksi Ala-Korkalossa on raivattu pelloiksi tai jokivarsiniityiksi. Ne ovat muinaiseen Itamereen kerrostuneita suistomaita, jotka maankohoamisen myota ovat jaaneet kuiville. Joki on kuluttanut niita, kuljettanut niiden ainesta kerrostaen sen uudelleen alavirtaan. Ainekseltaan ne ovat karkeaa hietaa. Valajaskosken voimalaitoksen rakentamisen seurauksena vedenpinta nousi Niskanperan alueella 63 metrista 74 metriin. Sen seurauksena rantaniittyina ja peltoina olleita jokikerrostumia peittyi veden alle. Rannan suuntaisissa painanteissa ja umpeenkasvaneissa uomissa on tulvien kerrostamaa ja usein humuspitoista hietaa. Ala- Korkalon ja Niskanperan alueella esiintyy joen virtaukselta suojaisissa paikoissa hiesua, joka on paikoin myohemmin kerrostuneen ohuen turvekerroksen peitossa. Hiesu kerrostui seisovaan veteen muinaisen Itameren jarvi- ja merivaiheiden aikana. Hiesualueet ovat peltoja tai vesijattomaita. ELOPERWISET KERROSTUMAT (Matti Maunu GTK) Niskanperan kartta-alueella on eloperaisia kerrostumia 2297 ha eli 39,4% maa-alasta, mika on hieman keskimaaraista enemman Rovaniemen ymparistossa. Noin puolet soiden turvekerrostumista on yli metrin paksuisia ja ne ovat ravinteikkaiksi, saravaltaisiksi kartoitettuja. Paikoittain pintaturve voi olla rahkavaltaistakin. Soistuneimmat alueet ovat karttalehden keski- ja pohjoisosissa ja laajimmat yhtenaiset turvekerrostumat ovat Isoaavalla. Kartta-alueen suot kuuluvat alueellisesti Pera-Pohjanmaan aapasoiden alavyohykkeeseen. Suotyypeiltaan ne ovat paaosin erilaisia nevoja ja rameita. Soistuminen ja turpeen muodostuminen ovat alkaneet alueen paljastuttua muinaisesta Itameresta maaston painanteissa ja heikosti vetta lapaisevilla alueilla. Kartoituksen yhteydessa ei ole suoritettu tarkkoja turvetutkimuksia, joten turvekerrostumien maarasta ja laadusta ei ole tietoja. Orientoivia turvetutkimuksia on suoritettu kahdella suolla. Niiden turve on heikosti maatunutta ja suurin havaittu turvepaksuus on Joutsiaavan 4,4 m. Pohjoisosan soita on on ojitettu metsatalouden tarpeita varten ja asutuksen Iaheisyydessa niita on vahaisessa maarin raivattu pelloksi. Tarkempien turvetutkimusten puuttuessa soiden turveteollisesta merkityksesta ei ole tietoa.

Suokairaustiedot, turpeen raaka (HI-4) pintakerros m (a) ja kokonaispaksuus (b) no. a b PBHJAVESI (Ulper Vaisanen GTK) Pohjavetta syntyy, kun sade- ja sulamisvesi suotautuu maahan. Sen muodostumiseen vaikuttavat eniten sateen maara ja voimakkuus, haihdunta, lumen osuus sadannasta ja roudan kesto. Pohjavedeksi suotautuvan veden maaraan vaikuttavat kasvillisuus, maanpinnan muodot, pintakerroksen kosteus, maalajien raekoko, kerrosrakenne ja tiivistyneisyys. Pohjavetta varastoituu eniten huokoisiin ja paksuihin maakerroksiin, kallioperassa ruhjeisiin ja rakoihin. Parhaat pohjavesiesiintymat ovat hiekka- ja soramuodostumissa. Niiden maapera on hyvin vetta lapaisevaa ja kerrostumien paksuus yleensa riittava pohjaveden runsaalle varastoitumiselle. Kartta-alueella ei ole pohjaveden muodostumisen kannalta merkittavia hiekka- ja soraesiintymia. Suurimmat hiekka- ja sorakerrostumat ovat Hietavaaran harjumuodosturnassa, jonka maa-ainekset on jo suurimmaksi osaksi hyodynnetty raaka-aineeksi. Kemijoen hietaiset rantakerrostumat voivat niiden paksuudesta riippuen olla pohjaveden varastoitumisen kannalta kayttokelpoisia etenkin yksityistalouksille. Kartta-alueen yleisin maalaji on moreeni, ja siita suurin osa vetta huonosti Iapaisevaa pohjamoreenia. Pohjamoreenin rakenne on yleensa niin tiivis, etta sen pohjavesi riittaa vain talokohtaiseen kayttoon. Alueen moreenikerrostumat ovat enimmakseen myos ohuita, joten niiden merkitys veden hankinnan kannalta on vahainen. Pohjavetta purkautuu kuitenkin monin paikoin moreenialueilla Iahteina vaarojen rinteiden alaosasta, missa vesi on osaksi kalliopohjavetta. Valajaskosken Iahistolla sijaitsevan Iahteen (kartalla nro 503) antoisuudeksi on arvioitu useita litroja sekunnissa. Pohjaveden laatu Pohjaveden laatuun vaikuttavat maaperaan suotautuvan veden sisaltamat suolat, maa- ja kallioperan rakenne ja mineraalikoostumus. Pohjaveteen liuenneiden aineiden maara kasvaa viipyman pidetessa. Moreenissa virranneessa pohjavedessa liuenneiden aineiden maara on yleensa suurempi kuin hyvin vetta johtavien, lajittuneiden ja karkearakeisten maalajien pohjavedessa. Alueelta on analysoitu 7 pohjavesinaytetta, jotka on otettu moreenialueiden Iahteista. Osa naytekohteista sijaitsee soistuneilla alueilla. Vesi on keskimaarin lievasti hapanta (ph-arvot 5,8-6,7) ja elektrolyyttipitoisuudet ovat pienia. Myos raskasmetallipitoisuudet ovat hyvin pienia, usein alle havaintorajan. Kaikkien analysoitujen naytteiden vesi tayttaa fysikaaliskemialiisilta ominaisuuksiltaan hyvalle talousvedelle asetetut laatuvaatirnukset ja -tavoitteet, lukuunottamatta liian alhaisia ph-lukuja osassa naytteita. Naytteiden radonpitoisuudet ovat 26-84 Bq/l. Analyysit on tehty vuonna 1989. Taulukossa 2 on esitetty analyysitulosten keskiarvot ja mediaanit kartta-alueelta otetuista pohjavesinaytteista seka taulukossa 3 vertailun vuoksi myos kaikki Rovaniemen 1:100 000 karttalehtialueen pohjavesinaytteiden (yhteensa 73 naytetta) analyysitulosten keskiarvot ja mediaanit.

Taulukko 2. Pohjaveden laatu karttalehdella 3612 04 (1:20 000). Pohjavesianalyysit, karttalehti 3612 04 (1:20 000) KENTT~~MAARITYKSET: Lampotila O C C02 mg/l ph Sahkonj. ms/m, 25 "C Redox mv 02% LABORAT.M~RITYKSET: Variluku Pt mg/l ph Sahkonj. rns/m, 25 "C Alkaliteetti mmal/l KMnOq-luku mg/l NH4 mg/l NO3 mg/l C1 mg/l F mg/l PO4 mg/l Si02 mg/l 504 mg/l HC03 mg/l Kokonaiskovuus "dh Ca mg/l Mg mg/l Na mg/l K mg/l ka. med. Fe mg/l Mn mg/l Zn d l cu pg/l N i ~g/1 Pb ~ g / l Cd u pq/r Rn Bq/l Cr d l co crg/l A1 ~9/1 I NSytteita kpl 1 7 1 Keskiarvo = ka. ja mediaani = med

Taulukko 3. Pohjaveden laatu karttalehdella 361 2 (1 :1 00 000) Pohjavesianalyysit, karttalehti 3612 (1:100 000) KENTT#M##RITYKSET: Lampotila "C C02 mg/l P H Sahkonj. ms/m, 25 " C Redox mv Lahteet ka. med. Hiekka Kaivot ka. med. Lahteet ka. med. Moreeni Kaivot Variluku Pt mg/l P H Sahkonj. ms/m, 25 "C Alkaliteetti mmol/l KMnOq-luku mg/l NH4 mg/l NO3 mg/l C1 mg/l F mg/l PO4 mg/l SiO2 mg/l SO4 mg/l HCOj mg/l Kokonaiskovuus "dh Ca mg/l Mg mg/l Na mg/l K mg/l Fe mg/l Mn mg/l Zn pg/l cu pg/l Ni pg/l Pb pg/1 Cd p9/1 u Rn Bq/l cl- pg/l co ~9/l A1 pg/l Naytteita kpl Ueskiarvo = ka. ja mediaani = med.

Haavisto, M. (toirn.), 1983. Maaperakartan kayttoopas 1.20 00011 :50 000. Opas 10. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Johansson, P. 68 Muurinen, T. 1993. Maaperakartta 2633 09 Muurola ja karttalehtiselitys. Geologian tutkimuskeskus. Johansson, P., Makinen, K. & Vaisanen, U., 1989. Rovaniemen alueen kiviainesmuodostumat. Esiselvitys. Raportti P.31.4.009. Geologian tutkimuskeskus. 13 s. Korpela, K. 1969. Die Weichsel-Eiszeit und ihre lnterstadial in Perapohjola (nordliches Nordfinnland) im Licht von submoranen Sedimenten. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A 111 99, 108 s. Kujansuu, R. 1975. Marrasjarven interstadiaalinen harju Keski-Lapissa. Geologi 27 (4), 45-50. Kujansuu, W., Wyyppa, J. Ik Lappalainen, E., 1982. Rovaniemen Itartta-alueen maapera. Suomen geologinen kartta 1 :I 00 000. Maaperakarttojen selitykset, lehti 3612. Geologian tutkimuskeskus. 48 s. Makinen, K & Maunu, M. 1984. Pohjois-Suomen maapera. Teoksessa: Geologinen Pohjois- Suomi. (toim. A. Silvennoinen). Acta Lapponia Fenniae. Lapin Tutkimusseura. 51-84. Menonen, J., Muurinen, T. & Makinen, K., 1994. Maaperakartta 3612 07 Rovaniemi ja karttalehtiselitys. Geologian tutkimuskeskus. Perttunen, V., Wanski, E., Vaananen, J., Eilu, P. & Lappalainen, M. 1996. Rovaniemen kartta-alueen kalliopera. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Rovaniemi map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1 :I 00 000, kallioperakarttojen selitykset, lehti 361 2. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 63 s. Saarnisto, M., 1981. Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Ser. A Ill. Geologica-Geographica 130. 42 s. Sutinen, 8. 1992. Glacial deposits, their electrical properties and surveying by image interpretation and ground penetrating radar. Geological Survey of Finland, Bulletin 359. 123 s. VBisanen, U., Maunu, M. ja Muurinen, T. 1993. Maaperakartta 3612 10 Oikarainen ja karttaiehtiselitys. Geologian tutkimuskeskus. Vaananen, J., Wanski, E. 8 Perttunen, V. 1997. Rovaniemi. Suomen geologinen 1:100 000. Kallioperakartta, lehti 3612. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. kartta

Suomen maapera 1:1 000 000, painettu 1984 (sisaltyy myos Suomen kartaston vihkoon 123-126), esittaa maaperaa varein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suomen ja Veniijiin Federaation iuoteisosan maaperii ja sen raaka-ainevarat 1:1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtena. Kartassa esitetaan maaperageologisten muodostumien ohella tarkeimmat kvartaarikerrostumien hyodyntamiskohteet. Kartta on saatavissa myos numeerisena. Suomen geologinen yleiskartta. Maaperakartta 1 :400 000. Painettu Etela- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehtea kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1 986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehtea uuden lehtijaon mukaan). Monivarinen kartta esittaa maaperaa osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa yleisluonteisen kuvan maaperan rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta ita-lansisuuntaiselta vyohykkeelta, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan etelaisimmasta osasta. Vanhimmissa maaperakartoissa on pohjakartasta ja tyomenetelmista johtuvia puutteellisuu ksia. Suomen geologinen kartta. Maaperakartta 1 :100 000. Vuoteen 1998 mennessa karttoja on painettu Iahinna Etela-Suomesta 75 kpl. Monivarinen kartta esittaa geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myos karttalehtiselostukset. Koilliskairan alueelta on julkaistu maaperageologinen retkeilykartta. Lahes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myos numeerisessa muodossa. Maaperakartta 1 :20 000 ja 1 :50 000. Vuoteen 1998 mennessa on maastamme kartoitettu yli kolmasosa. Moni- tai yksivarista, peruskarttapohjalle painettua maaperakarttaa kaantopuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 550 kpl. Pohjois-Suomessa on julkaistu kymmenen karttalehtea mittakaavassa 1:50 000 seka Pallas-Ounastunturin maaperageologinen retkeilykartta. Tyon alla olevat kartta-aineistot digitoidaan. Kartat ja niihin liittyvat tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan kayttaa pohjana mm. maankayton suunnittelussa, raaka-ainevarojen selvittelyssa ja ymparistonhuollossa. MaaperakartoituspaIveIut. GTK tekee maksullisina palveluina temaattista maaperakartoitusta halutussa mittakaavassa (1:2 000-1:lO 000). Tilauksena tehdyssa kartoituksessa huomioidaan tilaajan erityistarpeet ja toiveet. Kartoituksen yhteydessa tehdaan kairauksia seka seismisia ja maatutkaluotauksia tehtavan edellyttamassa tai tilaajan toivomassa laajuudessa. MAAPERAKARTTOJA JA KARTOITUSPALVELUJA MYY Geologian tutkimuskeskus Etelii-Suomen alue- VSli-Suomen alue- Pohjois-Suomen aluetoimisto toimists toimisto PL 96 PL 1237 PL 77 (Betonimiehenkuja 4) (Neulaniementie 5) (Lahteentie 2) 02151 ESP00 70211 KUOPIO 96101 ROVANlEMl Puh. 09-02055020 Puh. 0205 5030 Puh. 0205 5040 Fax 09-02055012 Fax 0205 5013 Fax 0205 5014