PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS LAUSUNTO Kelloportinkatu 5 A 33100 Tampere 24.1.2013 Oikeusministeriö Asia: Lausunto Todistelutoimikunnan mietinnöstä "Todistelu yleisissä tuomioistuimissa" (oikeusministeriön julkaisusarja Mietintöjä ja lausuntoja 69/2012) Viite: Lausuntopyyntö 12.11.2012 OM 18/41/2010, OM031:00/2010 YLEISKANNANOTTO Todistelua koskevien säännösten uudistamisessa on tehty mittavasti työtä. Asioita on pohdittu kiitettävästi monelta kannalta. Asia on kuitenkin vaikea ja kuoppia on löytynyt paikattavaksi ehkä liikaakin. Todistelua koskevien säännösten uudistamisessa näytettäisiin siirryttävän askel todisteiden vapaasta harkittavuudesta kohti todisteiden rajoitettua harkittavuutta. Muoto tuntuu pyrkivän sisällön edelle ja materiaalisen totuuden löytäminen ei ole niin tärkeää kuin oikeudenmukaisuuden nimissä muotoiltujen joskus jopa ylilyötyjen muotomääräysten noudattaminen. Tällaisen "amerikkalaistumisen" sisältävä kehityssuunta ei välttämättä ole toivottava. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säätämisen yhteydessä korostettiin asianomistajan aseman parantamista. Nyt esitetyt todistelua koskevat uudistukset näyttävät turvaavan pääosin syytettyä ja hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Monimutkaiset ja hankalasti tulkittavat säännökset lisäävät prosessivirheiden mahdollisuutta ja sitä kautta väitteitä tultaneen tekemään enenevässä määrin muutoksenhaun yhteydessä. ANONYYMI TODISTAJA 33 JA SITÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET Suomessa ei tällä hetkellä tarvita anonyymiä todistelua. Anonyymin todistelun käyttäminen olisi ehdotettujen säännösten mukaan mahdollista vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Sen käyttäminen ei takaa todistajan tai hänen perheensä turvallisuutta. Se huolehtii ainoastaan siitä, että oikeudenkäynnissä henkilöllisyys ei paljastu. Mahdollisuuksia henkilöllisyyden paljastumiselle muualla on huomattavasti enemmän. Ei ole tarpeen säätää näin monimutkaista ja kallista koneistoa. Anonyymin todistelun säännökset ovat ajatuksellisesti ristiriidassa muiden todistelua koskevien säännösten kanssa, joissa tavoitellaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämän ristiriidan vuoksi anonyymiä todistelua koskevat säännökset on jouduttu tekemään hyvin monimutkaisiksi. Vaikka Pirkanmaan käräjäoikeus yhtyy AA Fredmanin mielipiteeseen anonyymin todistelun tarpeettomuudesta nykyisin, se on eri mieltä siitä, että säännökset olisi laadittu käytännössä toimiviksi. Ehdotettujen ROL 11b säännösten mukaan anonyymistä todistelusta päättänyt tuomari ei saa käsitellä varsinaista rikosasiaa. Anonyymistä todistelusta päättää mikä tahansa sopiva tuomioistuin. ROL 11 d :n mukaan anonyymiä todistelua koskeva päätös on pidettävä salassa. Aivan selkeästi ei käy selville, miten pääasiaa käsittelevä tuomari rikosasiaa käsittelevässä tuomioistui-
messa saa tiedon päätöksen sisällöstä tai edes lopputuloksesta. Ehkä siinä luotetaan syyttäjän ilmoitukseen. Tai voihan tämä tuomioistuin saada siitä tiedon sillä verukkeella, että anonymiteetin myöntämistä koskevan asian käsittelyssä saattaisi olla tapahtunut rikos (11 d 6). LÄÄKÄRIT YM. 14 Ehdotettua lainkohtaa olisi hyvä kehittää edelleen. Sitä tulisi yksinkertaistaa ja selkeyttää. Perusteluista ei selviä, miksi sairaanhoitaja on mainittu 1 momentissa, mutta esimerkiksi fysioterapeutti ei. Kumpikin antaa lääkinnällisiä hoitoja ja saa potilaan terveydellisiä tietoja käyttöönsä aivan samalla tavalla. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on mainittu, että säännöksiä ei saisi käyttää lainkohdan tarkoituksen kiertämiseen ja esimerkkinä on mainittu fysioterapeutti. On hyvin vaikea etukäteen saada varmuutta siitä, onko kyse kiertämisestä vai ei. Jos kysymys ilmenee vasta todistelun jälkeen, voiko asianosainen vaatia vielä tuossa vaiheessa, että tuomioistuin päättäisi, ettei todistaja saa todistaa. Saastuuko todistelu kenties niin, ettei sitä voi käyttää hyväksi? Kolmannessa momentissa todetaan, että tuomioistuin voi vaatimuksesta päättää, että 1 kohdassa mainittu henkilö ei saa todistaa. Tuomioistuimen ei ilmeisesti ole pakko suostua vaatimukseen? Eikö tämänkin asian voisi sanoa selkeämmin? LÄHIPIIRI 17 Lähipiirin määrittely jää liian epämääräiseksi. Määritelmä pitäisi olla paremmin objektiivisesti mitattavissa ja tarkistettavissa. Sama koskee kaikkia niitä ehdotettuja säännöksiä, joissa viitataan 17 :n 1 momenttiin. HYÖDYNTÄMISKIELTO 25 Ehdotettu säännös kaipaa vielä tarkistusta. Säännös on yksityiskohtainen, mutta samalla yleinen ja aukollinen. Säännös tarvitsisi esimerkiksi momentin, jossa tuomioistuin voisi harkita, miltä osin todiste voidaan ottaa huomioon. Esimerkiksi jos todistajaa on laittomasti uhkailtu kertomaan yhdestä syytekohdasta tietyllä lailla, saastuuko koko kertomus, vai voidaanko sitä joltakin osin käyttää todisteena. Ensimmäisessä momentissa on nostettu esiin kidutus. Samaan kohtaan voisi lisätä myös muita vakavia rikoksia, joilla on vaikutettu todisteen sisältöön. Aika omituista, että Suomessa momenttiin otetaan pelkkä kidutus, vaikka YK:n kidutuksen vastainen komitea olisikin niin suositellut. Yleisperusteluihin on siteerattu isot pätkät tiedettä, jotka eivät koske suomalaisia oloja. Säännöstä olisi kehitettävä vastaamaan paremmin kaikkia sille esitettyjä vaatimuksia ja tarpeita. ASIANTUNTIJAT 34 Lainkohdassa käytetään termiä kokemussääntö. Siihen olisi löydettävä parempi. Voihan olla, että asiantuntija kertoisi, mitä on jostakin asiasta tieteellisesti todistettu, tilastollisesti todistettu tai matemaattinen fakta tai laskentatapa. ESITTÄMISVELVOLLISUUS 40 Säännös on turhan pitkästi kirjoitettu. Toinen momentti ei vastaa vaatimusta kielen modernisoimisesta. TODISTAJAN ANTAMA VAKUUTUS, 44 Käräjäoikeus pitää asianmukaisena sitä, että ehdotuksen mukaisesti todistaja ei enää vannoisi valaa, vaan sen sijasta hän antaisi vakuutuksen. Lainsäädäntö tulisi kaikilta osin säätää vastaamaan tätä kannatettavaa kehitystä ja kaikkialta, missä puhutaan valasta, tulisi säännökset ajanmukaistaa. Nykykäytännön kannalta on koettu ongelmalliseksi ja usein kiusalliseksi toistattaa todistajalla pitkä litania sanoja, jotka täytyy ryhmittää muutaman sana ryhmiksi. Tämä vuoropuhelu muodostaa valan tai vakuutuksen kaavan. Lopputuloksena on, ettei todistaja varmaankaan muista, mitä sanoja hän on peräkkäin
luetellut. Hän kyllä ymmärtää antaneensa valan tai vakuutuksen. Käräjäoikeuden mielestä parempi ja ymmärrettävämpi tapa olisi, että tuomari puhuisi kaavan mukaiset sanat ja todistaja vain vastaisi myöntävästi esimerkiksi seuraavasti: Puheenjohtajan on ennen todistajan kuulustelua esitettävä hänelle seuraava vakuutuksen kaava: Todistaja N.N lupaatteko ja vakuutatteko kunnianne ja omantuntonne kautta kertovanne kaiken totuuden siitä, mitä tiedätte tässä asiassa. Todistajan on vastattava myöntävästi. Yksinkertaistettu malli palvelisi varmasti kaikkia osapuolia, eikä se heikentäisi vakuutuksen arvoa, kun todistajalle on joka tapauksessa etukäteen kerrottu vakuutuksen merkitys, kuten nykyisinkin pitäisi. Vastaava kevennys voitaisiin sisällyttää myös asiantuntijan vakuutukseen: Puheenjohtajan on ennen asiantuntijan kuulustelua esitettävä hänelle seuraava vakuutus: Asiantuntija N.N lupaatteko ja vakuutatteko kunnian ja omantuntonne kautta täyttävänne tehtävän parhaan ymmärryksenne mukaan. Asiantuntijan on vastattava myöntävästi. Laki rikoslain muuttamisesta. Ehdotuksen 15 luvun 1 :n 1 momentin 2. kohdassa puhutaan valasta. Samoin 4 :n 1 momentin 2.kohdassa Systematiikan mukaisesti tulisi muutoksessa puhua vain vakuutuksesta. Voisihan lainkohtaan tehdä kolmannen momentin, jossa todettaisiin esimerkiksi että mitä edellä on sanottu vakuutuksesta koskee ennen tämän lain voimaantuloa annettua tai muussa laissa tarkoitettua valaa tai vakuutusta. Ehdotuksen 10 koskee törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä. Kuten oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 :ä koskevan ehdotuksen arvioinnissa edellä on todettu, on lähipiirin määrittely liian epämääräinen. "Melkein kuin sisar" ja "aviovaimon poikaystävä" saattaisivat kuulua kategoriaan tai sitten ei. Määrittely olisi pyrittävä tekemään tarkkarajaisemmaksi. Laki entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen toimivallasta ja tuomioistuimelle annettavasta oikeusavusta annetun lain 8 :n muuttamisesta. Perusteluista ei ilmene, miksi Jugoslavian sotarikostuomioistuimen toimivallasta annettuun lakiin ei tehdä vastaavia muutoksia valan ja vakuutuksen osalta, kuin muussa todistelua koskevassa lainsäädännössä. Näyttäisi siltä, että lakiin on jätetty mahdolliseksi antaa vala. Samoin on jätetty sanktioiduksi valasta tai vakuutuksesta kieltäytyminen. Tämä on ristiriidassa siihen, että ehdotuksen mukaan jatkossa vakuutuksen antamatta jättämistä ei ole sanktioitu. On todennäköistä, että todistaja matkustaa ulkomaille oikeudenkäyntiin ja toimii siellä oikeudessa paikallisten prosessisäännösten mukaisesti. Todistaja voi myös osallistua oikeudenkäyntiin Suomesta videoyhteyden avulla. On mahdollista, että Suomalainen virka-apua antava tuomioistuin ottaa häneltä vakuutuksen täällä tai että sotarikostuomioistuimen toimesta häneltä otetaan vala tai vakuutus. On erikoista, että jos kieltäytyy Suomessa antamasta vakuutusta, tätä ei ole erikseen sanktioitu. Jos taas kieltäytyy antamasta valaa ulkomailla tai Suomessa, jos videoyhteyden päässä oleva sotarikostuomioistuin käyttää suoraa todistelun vastaanottamista, teko on sanktioitu Suomessa ja sitä ajetaan suomalaisessa tuomioistuimessa. Tämä ristiriita olisi syytä yrittää poistaa, vaikkakaan tällaisia ongelmia tuskin käytännössä tuleekaan. Laki hallintolain 40 :n muuttamisesta. Perusteluista ei ilmene, miksi hallintoasiassa voidaan jatkossakin ottaa vala. Yleisperusteluissa esitetyt syyt puoltaisivat sitä, että jatkossa myös näissä asioissa vakuutus olisi ainoa mahdollinen. Ehdotusta olisi tarkistettava.
OIKEUDENKÄYMISKAARI 17 LUKU 48 Ehdotettu 48 on kirjoitettu huolellisesti, mutta liian yksityiskohtaisesti. Elävässä elämässä tilanteet saattavat vaihdella niin olennaisesti, että oppikirjan mukaan ei voida kaikilta osin edetä. Säännöstä pitäisi yksinkertaistaa ja siihen pitäisi sisällyttää enemmän tuomioistuimen harkintamahdollisuuksia etenemiseen. Prosessisäännösten tulisi toimia apuvälineinä eikä kankeuttajina. MUUTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ KOSKEVAT EHDOTUKSET Pakkokeinolaki Tarvittavat pakkokeinolain muutokset edellyttäisivät vielä tarkempaa valmistelua. Takavarikoimista koskeva 7 luvun 3 asettaa takavarikoimis- ja jäljentämiskieltoja. Perusteluissa kerrotaan, että kiellot väistyvät, jos vaitiolovelvollisuus tai -oikeus voidaan murtaa. Riittääkö tähän pelkkä abstrakti mahdollisuus, ei selviä. Muun muassa 12, 14 ja 20 sisältävät säännöksiä, joissa murtamisen edellytyksenä on, että syyttäjä syyttää tietyistä vakavista rikoksista. Takavarikko tapahtuu kuitenkin useimmiten esitutkintavaiheessa, eikä silloin tiedetä varmuudella tuleeko jutusta syytettä lainkaan. Koska isoja talousrikoksia on usein vaikea tutkia ilman, että yrityksen kirjanpito- sopimus tai muu sellainen aineisto takavarikoidaan, on tärkeää, että tätä ei tarpeettomasti rajoiteta, eikä aiheuteta tilanteita, joissa esitutkintaviranomainen ei halua ottaa riskiä siitä, että jatko voi johtaa laittomaan takavarikkoon. Jos ilmiannettu ilmoittaa, että tietokone sisältää liikesalaisuuksia, joita ei voi eritellä, onko tietokone jätettävä takavarikoimatta kunnes tiedetään onko olemassa "erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet", jotka vaativat todistamista. Voi olla, että koko tietokonetta ei tässä vaiheessa ole enää olemassa. Abstraktin mahdollisuuden olemassaolosta ja sen riittävyydestä tulisi nimienomaisesti mainita. Tästäkin huolimatta uudistuksesta aiheutunee, että osa todisteista joutuu hyödyntämiskieltoon, mikä ei ole hyvä asia. Lainsäädäntö tulisi tehdä niin selkeäksi, ettei tulkintaongelmia tulisi kuin joissakin äärimmäisen harvassa tilanteessa. Lainkohdan 2 momentti on laadittu kieliopillisesti niin, että sitä on vaikea tulkita tankkaamatta moneen kertaan. Edelleen 3 :n 1 momentista puuttuu viimeisen lauseen predikaatti "saa". Pakkokeinolain 8 luvun 1 :n määritelmää tulisi kehittää, jotta se yksiselitteisesti kertoisi, tarkoitetaanko tässä murtamatonta kieltäytymisoikeutta vai periaatteessa murrettavissa olevaa kieltäytymisoikeutta. Pakkokeinolain salaisia pakkokeinoja koskevan 10 luvun 52 kaipaisi johdonmukaisuutta tai tarkempia perusteluja. Ehdotuksen 52 1 mom 3 kohdassa luetellaan lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi tai sosiaalityöntekijä. Ehdotuksen 52 2 mom 2 kohdassa luetellaan lääkäri, hammaslääkäri, apteekkari, psykoterapeutti, sairaanhoitaja, kätilö. Perusteluista ei ilmene, miksi psykoterapeuttia saa kuunnella, jos tutkittavana on rikos, josta ankarin rangaistus on vähintään 6 vuotta, mutta psykologia ei. Jos tälle säätämiselle on olemassa peruste, olisi se mainittava tarkemmin perusteluissa. Muutenkin ammattinimikkeiden valinta tiettyihin ehdotuksen lainkohtiin tuntuu perustuvan johonkin, mistä ei reilusti kerrota perusteluissa. Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain 2 :n muuttamisesta Oikeusministeriöstä on vastikään ilmestynyt työryhmämietintö, jossa ehdotetaan samaisen lainkohdan muuttamista tietyiltä osin. Nämä tekniset muutokset tulisi tehdä samalla kertaa. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 5 luku 4 Käräjäoikeus pitää hyväksyttävänä, että todisteiden toimittamisesta oikeuteen säädetään. Ylivoimaisessa valtaosassa asioita muutos ei tule aiheuttamaan muutoksia toiminnassa, mutta etenkin isojen monimutkaisten juttjuen käsittelyssä on entistä tärkeämpää, että kaikki osa-alueet on jäsennetty ja toimitettu oi-
kein. Se säästää kaikkien työtä ja palvelee aikanaan myös AIPA-hankkeen toteutusta. Säännöksen tarpeellisuus on tullut jossakin esiin, kun syyttäjä ei pyynnöstä huolimatta ole suostunut järjestämään papereitaan. Puolustus voi toimia paremmin, kun aineisto on jäsennelty. Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta 15 Ehdotuksen 7 kohdan loppu pitäisi ilmeisesti kuulua oikeammin "esineen tai asiakirjan" eikä "esine tai asiakirja" Laamanni Antero Nuotto