Lausuntopyyntö STM 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Rovaniemen kaupunki 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Marja Marjetta 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa Matkapuhelin Sähköposti Matti Ansala apulaiskaupunginjohtaja 040 7066815 matti.ansala@rovaniemi.fi 4. Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä 10.03.2014 5. Toimielimen nimi Toimielimen nimi - Rovaniemen kaupunginhallitus 6. Onko vastaaja
7. Kunta numero tilastokeskuksen luokituksessa 8. 5 :ssä säädetään palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava mahdollisuuksien mukaan lähellä asukkaita, mutta palveluja voidaan niiden saatavuuden tai laadun turvaamisen niin edellyttäessä keskittää. Onko linjaus tarkoituksenmukainen? 9. 6 :ssä säädetään palvelujen kielestä. Turvaako lakiehdotus kielellisten oikeuksien toteutumisen riittävän hyvin? 10. Muita huomioita 1 luvun säännöksistä - Sote-palvelurakenneuudistus on välttämätön, jotta voimme turvata koko maassamme riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pitkälle tulevaisuuteen sosiaalisesti ja talou-dellisesti kestävältä pohjalta. Järjestämislakiehdotuksen tarkoitukseen (1 ) sisältyvät tavoitteet ovat siten oikeita ja perusteltuja. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuuden purkamisen jääminen kokonaan tämän lain ulkopuolelle on kuitenkin merkittävä puute. Ehdotuksen 3 :ssä määritellään aluetasot, joilla palvelut järjestetään. Näistä perustason alue, jonka muodostamisedellytykset määritellään 8 :ssä, ei välttämättä muodostu kantokyvyltään riittävän vahvaksi ja joka tapauksessa ko. taso aiheuttaa epäselvyyttä järjestämisvastuun jakautumiseen tuomalla lisärajapinnan palvelujen järjestämisvastuuseen. Niinpä perustason määrittely tulisi pois-taa 3 :stä ja koko laista. Sosiaali- ja
terveysalue olisi näin ainoa palvelujen järjestämisestä vastaa-va taso ja sen vastuut määriteltäisiin 10 :ssä. Järjestämisvastuun toteuttamiseen tarvittavat palvelutuotannon eri vaihtoehdot on esitetty katta-vasti 12 :ssa monituottaja-mallin mukaisesti. Palvelutuotannon toteuttamiselle tuleekin mahdollis-taa erilaiset organisaatiomuodot toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden sekä riittävän osaami-sen turvaamiseksi. Myös riittävän kokoiset alueelliset palvelutuotantoyksiköt voivat olla perustel-tuja, mutta niiden tuotantovastuusta päättäisi sosiaali- ja terveysalue. Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus (5 ) ovat tärkeitä yhdenvertaisuuden toteutumisen edelly-tyksiä. Alueellisista erityisolosuhteista johtuen 5 :ssä esitetty linjaus on kuitenkin tarkoituksen-mukainen. Lähipalvelun käsite poikkeaa pitkien etäisyyksien Lapissa muun Suomen vastaavasta määrittelystä ja vaikuttaa niin asukkaiden yhdenvertaisuuteen kuin palvelujen järjestämiskustan-nuksiin Kokonaisuudessaan järjestämislaissa tulisi ottaa esitettyä huomattavasti selkeämmin huomioon alueiden erilaisuus ja erityispiirteet esim. pitkät etäisyydet ja harva asutus. Erilaisista olosuhteista johtuen lain tulisi mahdollistaa myös hallintomallien kokeiluja, joihin voisi sisältyä myös nykyi-sen monikanavaisen rahoitusmallin yksinkertaistamisratkaisuja. Yleisesti voidaan todeta, että kuntarakenne- ja sote-palvelurakenneuudistusten kytkeminen toisiin-sa vaikeuttaa ensisijaisen ja välttämättömän sote-uudistuksen toteuttamista. Kytkentä ilmenee esim. maakunnan vastuukuntamallin vahvana priorisoimisena ja maakuntien keskuskaupunkien esiin nostamisessa. 11. 7 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueista sekä perustason alueista. Järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä säädetään tarkemmin 11 :ssä. Pääsäännön mukaisesti sosiaali- ja terveysalue vastaa kaikkien palvelujen järjestämisestä. Perustason alueella on kuitenkin rajoitettu palvelujen järjestämisoikeus. Tulisiko kaikkien sosiaalija terveyspalvelujen kuulua vain sosiaali- ja terveysalueen järjestämisvastuulle? 12. 8 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueiden sekä perustason alueiden muodostumisen yleisistä edellytyksistä. Ovatko laissa määritellyt sosiaali- ja terveysalueiden yleiset edellytykset riittävän selkeitä? 13. Ovatko laissa määritellyt perustason alueiden yleiset edellytykset riittävän selkeät?
14. 11 :ssä säädetään järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä. Valitkaa seuraavista vastausvaihtoehdoista yksi, joka vastaa parhaiten näkemystänne. Avoimet vastaukset: Joku muu, mikä - Perustason järjestämisvastuullisten alueiden muodostaminen ei ole tarkoituksenmukaista. 15. 16 :ssä säädetään erityisvastuualueiden tehtävistä. Tuleeko erityisvastuualueella olla kaikki säännöksessä luetellut tehtävät? 16. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen Ei, valitkaa seuraavista erityisvastuualueille säädetyistä tehtävistä ne, joita erityisvastuualueilla ei mielestänne tulisi olla.
17. Muita huomioita 2 luvun säännöksistä - Sosiaali- ja terveysalueen 8 :ssä esitetyistä yleisistä edellytyksistä täyttyy Lapissa maakunnan keskuskaupungin (Rovaniemi) osalta väestöpohjatavoite. Mahdollisten muiden ko. keskuskaupungin sote-alueeseen kuulumisen kriteereinä mainitut samaan työssäkäyntialueeseen tai yhdyskunta-rakenteeltaan yhtenäiseen alueeseen kuuluminen tai samaan toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluvat kunnat eivät Lapin tilanteessa täyty jo pelkästään maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Koska yhtenäistä työssäkäyntialuetta, yhdyskuntarakenteeltaan yhtenäistä aluetta tai samaa toiminnal-lista kokonaisuutta olevaa aluetta, joka ulottuisi selkeästi Rovaniemen kaupungin alueen ulkopuolellekin, ei ainakaan nykytilanteessa ole, niin työssäkäyntialueja yhdyskuntarakennekriteerit (voimaanpanolain 3 huomioon ottaen) eivät määrittele sote-aluetta riittävän selkeästi ainakaan Lapin etäisyyksillä ja olosuhteissa. Järjestämisvastuun jakaminen sote-alueen ja perustason alueen kesken ei ole tarkoituksenmukaista, koska se aiheuttaa epäselvyyksiä vastuunjakoon ja luo uuden järjestäjätason. Mahdollisten perusta-son alueiden tms.
muodostaminen tuotannollisiksi kokonaisuuksiksi tulee arvioida erikseen. Erityisvastuualueen tehtävien (16 ) osalta tulee ottaa huomioon, että sillä ei ole palvelujen järjestämisvastuuta, vaan toiminnan koordinointi- ja ohjaustehtävä. Erityisvastuualueen tulee olla hallinnoltaan kevyt ja tehokas kunnallinen organisaatio, jonka työnjako valtionhallinnon ohjauksen ja valvonnan kanssa on selkeä. Erityisvastuualueen tehtävien (16 2mom) osalta kohdassa 3) todettu vastuu eräiden tehtävien keskittämisestä ei nosta esille nykyisten yliopistosairaaloiden asemaa uudistuksen jälkeen eikä se muutoinkaan kirkastu lakiehdotuksessa. Erityisvastuualueen vastuu ei tarkoittane tältäkään osin 10 :n mukaista järjestämisvastuuta. Samassa yhteydessä 6)-kohdassa mainittu vastuu ensihoitokeskuksen perustamisesta viittaisi myös järjestämisvastuuseen, vaikka järjestämisvastuu yleisesti määriteltynä ei olekaan erityisvastuualueen tehtävä. Mikäli vastuu ensihoitokeskuksen perustamisesta viittaisi tuotannolliseen toimintaan, niin sekään ei olisi erityisvastuualueen yleisen tehtävä-määrittelyn mukainen tehtävä. Seuraavassa eli 7)-kohdassa mainittu tiedonhallintaan liittyvä yhteensovittamistehtävä olisi sen sijaan erittäin tärkeä erityisvastuualueen tehtävä tietojärjestelmien yhteensopivuuden toteuttamiseksi. Ehdotuksen 10 :ssä on selkeästi kuvattu palvelujen järjestämisvastuun sisältö. Järjestämisvastuun toteuttamiseen tarvittavat palvelutuotannon eri vaihtoehdot on puolestaan esitetty kattavasti 12 :ssä monituottaja-mallin mukaisesti. Palvelutuotannon toteuttamiselle tuleekin mahdollistaa erilaiset muodot ja myös palvelujen hankintamahdollisuudet toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden sekä tarvittavan osaamisen turvaamiseksi. Myös riittävän kokoiset alueelliset palvelutuotantoyksiköt voivat olla perusteltuja, mutta niiden tuotantovastuusta päättäisi sosiaali- ja terveysalue. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan olisi mahdollista, mikäli ehdotetun voimaanpanolain 14 :n mukaisesti kuntien ja kuntayhtymien henkilöstö siirtyisi sote-alueita muodostettaessa vastuukunnan palvelukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon irtautuminen peruskuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöstä asettaa erityisiä vaatimuksia sote-alueen ja peruskuntien yhteistyölle em. toiminnassa. Siihen tarvitaan mahdollisesti myös yhteistyörakenteita ja välineitä. 18. 17 :ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen hallinnosta. Pääsääntöisesti alueiden hallinto järjestetään vastuukuntamallilla, joka poikkeaa nykyisin käytössä olevasta vastuukuntamallista. Onko järjestämislain mukainen vastuukuntamalli selkeä? 19. 18 :ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudellisesta ja taloudellisesta vastuusta. Onko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen oikeudellinen vastuutaho säännösten perusteella selkeä?
20. 19 :ssä säädetään edellytyksistä, joiden toteutuessa sosiaali- ja terveysalueeseen kuuluvat kunnat voivat päättää alueen hallinnoimisesta kuntayhtymämallilla. Yksi edellytyksistä on, että kuntayhtymää kannattaa vähintään puolet alueen kunnista, joiden asukasluku on vähintään 2/3 alueen yhteenlasketusta asukasluvusta. Ovatko nämä suhdeluvut oikeita? 21. Pitäisikö sote-alueeseen kuuluvilla kunnilla olla esitettyä vapaampi mahdollisuus sopia, hallinnoidaanko aluetta vastuukuntamallilla vai kuntayhtymämallilla? 22. 21 :ssä säädetään vastuukuntamallin yhteistoimintasopimuksesta. Edustajainkokous hyväksyy yhteistoimintasopimuksen. Kuinka yhteistoimintasopimuksesta tulisi päättää?
23. 22 :ssä säädetään vastuukunnan yhteisestä toimielimestä. Kaikista kunnista ei välttämättä ole edustajaa toimielimessä. Onko tarkoituksenmukaista, että lain mukaan kaikilla kunnilla ei tarvitse olla edustajaa toimielimessä? 24. 23 :ssä säädetään vastuukuntamallin toimielimen tehtävistä. Ovatko ne hyväksyttäviä? 25. Onko hyväksyttävää, että vastuukuntamallissa toimielimen tilinpäätös tulee hyväksyä edustajainkokouksessa?
26. 31 40 :ssä säädetään erityisvastuualueiden hallinnosta. Onko esitetty erityisvastuualueen hallinnon järjestäminen mielestänne tarkoituksenmukainen? 27. 34 :ssä säädetään erityisvastuualueen hallituksen kokoonpanosta. Onko hallituksen kokoonpano tarkoituksenmukainen? 28. 39 :ssä säädetään erityisvastuualueen päätösvallasta. Onko hyväksyttävää, että erityisvastuualueilla on suoraa päätösvaltaa sote- ja perustason alueiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa?
29. Muita huomioita 3 luvun säännöksistä - Sote-alueen hallintomalli tulisi jättää järjestämislaissa sote-alueiden kuntien itsensä ratkaistavaksi kuntalain mukaisten kuntien yhteistyömuotojen pohjalta. Ehdotuksessa vastuukunnan sisälle rakennettu kuntayhtymämallia muistuttava hallintorakenne ei ole selkeä eikä myöskään oikeudenmukainen vastuukunnan kannalta. Vastuukunnalle siirtyy palvelujen järjestämisvastuu ja vastuu alueen kunnista siirtyvästä henkilöstöstä (voimaanpanolaki 14 ) mutta edustajainkokouksella ja yhteisellä toimielimellä on päätösvalta sote-alueen toiminnasta ja taloudesta. Valta ja vastuut eivät näin ollen kulje käsi kädessä. Ehdotuksen 18 :ssä todetaan, että vastuukunnalla on oikeudellinen vastuu sosiaali- ja terveyden-huollon järjestämisestä sote-alueella. Ehdotuksen 22 ja 23 :issä määritellään kuitenkin, että sote-alueen kuntien edustajainkokouksen valitsemalla vastuukunnan yhteisellä toimielimellä on vastuu sote-alueen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja että sillä on myös päätösvalta järjestämisvastuuseen kuuluvissa asioissa. Tällä sääntelyllä vastuukunnan oikeudellisen ja taloudellisen vastuun (18 ) toteuttamiselle sen omilla päätöksillä ei juuri jääne mahdollisuuksia. Hallintomallista riippumatta onkin olennaista, että äänivalta päätöksenteossa määräytyy asukasluvun perusteella ilman äänileikkuria. Hallituksen erilaiset kokoonpanot (34 ) eri asioissa eivät ole tarkoituksenmukainen toimintamalli, vaan mainittujen asiantuntijatahojen osalta riittää heidän kuulemisensa em. asioiden osalta. 30. Huomioita 4 luvun säännöksistä - Sosiaali- ja terveysministeriön laatimat pitkän aikavälin strategiset linjaukset (41 ), jotka ohjaavat palvelujen järjestämisestä vastaavia organisaatioita palvelurakenteen kehittämisessä ovat uusi toiminnan ohjausväline. Erilaiset palvelujen laatu- yms. suositukset jäänevät historiaan. Yhdessä valtioneuvoston hyväksymän, nelivuotiskaudeksi laadittavan sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman kanssa em. strategiset linjaukset vahvistavat valtion keskushallinnon ohjausta nykyisestä. Ohjauksen vahvistuessa tulee ottaa huomioon myös tehtävien edellyttämien riittävien resurssien varmistaminen kunnille sekä alueellisten erityisolosuhteiden huomioon ottaminen velvoitteiden sisällössä. 31. 47 :ssä säädetään perustason alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko perustason alueen rahoitusperiaate selkeä?
32. 48 :ssä säädetään sote-alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Sote-alueen rahoitus koostuu sekä alueen kuntien että sote-alueeseen mahdollisesti kuuluvien perustason alueiden maksuosuuksista. Onko sote-alueen rahoitus selkeä? 33. 49 :ssä säädetään erityisvastuualueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko ervan rahoitus selkeä? 34. 50 :ssä säädetään alijäämän kattamisvelvollisuudesta perustason alueella, sote-alueella ja erityisvastuualueella. Onko säännös hyväksyttävä? 35. Muita huomioita luvun 5 säännöksistä
- Valtionosuusjärjestelmä tasaa tulevaisuudessa tehokkaasti kuntien taloudellisen kantokyvyn eroja, joten näitä eroja ei tulisi enää ottaa huomioon kuntien välisen kustannusjaon perusteissa, vaan pyrkiä kustannusten kohdentamiseen aiheuttamisperiaatteella. Puhdas väestömäärään perustuva kustannustenjako on kohtuuton keskuskaupungeille. Selkein ja oikeudenmukaisin kustannustenjakomalli olisi tuotantokustannuksiin perustuva aiheuttamisperus-teinen kustannustenjako. Mikäli päädytään kuitenkin ehdotuksessa esitettyyn ns. painotettuun kapitaatiomalliin, niin painotuksessa tulee käyttää ikärakenteen ja sairastavuuden lisäksi asukastiheyteen ja syrjäisyyteen liittyviä tekijöitä. Asukasluvun painokertoimissa on kuitenkin otettava huomioon ikäryhmähinnat vain sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta (ei varhaiskasvatusta eikä perusopetusta). Perustason kustannusten määrittely (48 ) toisaalta yhteisiksi ja toisaalta käytön mukaisiksi sekä niiden jako eri perustein on epäselvä. Ottaen huomioon erityisvastuualueen koordinoiva ja ohjaava rooli ja siitä seuraava hallinnon keveys kustannusten jako esitetyllä tavalla on perusteltu. Luvussa 5 käsitellään myös valtion koulutuskorvauksia ja korvauksia tutkimustoimintaan. Terveydenhuollossa näillä korvauksilla on jo pitkä perinne, mutta sosiaalihuollosta ne edelleen puuttuvat. Lain perusteluissa todetaan, että jatkossa on tarkoitus selvittää koulutuskorvausten käyttöönottoa myös sosiaalihuollon ja sosiaalityön yliopistokoulutuksesta sekä erikoistumiskoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Vastaava maininta jatkossa tehtävästä selvityksestä on lain perusteluissa myös yliopistotasoisen sosiaalihuollon tutkimuksen rahoittamisen osalta. Sosiaali- ja terveyden-huollon vahvan integraatiotavoitteen näkökulmasta olisi ollut perusteltua, että jo tässä vaiheessa em. sosiaalihuoltoa koskevat selvitysmaininnat olisivat olleet sisällöltään sitovampia jopa lakiin kirjoitettuja. Tärkeää on myös se, että kun rahoitus koulutus- ja tutkimuskorvauksiin laajenee koskemaan myös sosiaalihuoltoa, niin valtio nostaa myös vastaavasti näiden korvausten kokonaismäärää. 36. Huomioita 6 luvun säännöksistä Ei vastauksia. 37. 70 :ssä säädetään henkilön hoidon järjestämisestä hänen muuttaessa uuteen kotikuntaan. Nykyään kotikunnan muuttuessa perhehoidon, laitoshoidon ja asumispalvelujen rahoitusvastuu säilyy entisellä kotikunnalla. Ehdotuksen mukaan järjestämisvastuun siirtyessä myös rahoitusvastuu siirtyy uudelle kotikunnalle. Onko esityksen mukainen rahoitusvastuun siirtyminen kotikunnan muuttuessa hyväksyttävää? 38. 73 :ssä säädetään asiakas- ja potilastietojen rekisterinpidosta. Pidättekö hyväksyttävänä, että rekisterinpito määrätään sosiaali- ja terveysalueen vastuukunnan tehtäväksi myös perustason asiakas- ja potilastietojen osalta?
39. Muita huomioita 7 luvun säännöksistä - Ehdotettu rahoitusvastuun siirtyminen palvelujen järjestämisvastuun siirtymisen mukana saattaa aiheuttaa keskuskaupungeille kohtuuttomia taloudellisia paineita mahdollisista palvelutarjonta ja tasoeroista johtuen. 40. Voimaanpanolain 3 ja 4 :ssä säädetään sote-alueen ja perustason alueen muodostamisesta. Onko väestökriteerien sitominen vuoden 2013 loppuun hyväksyttävää? 41. Onko alueista päättämisen aikataulu sopiva? 42. 5 :ssä säädetään Uudenmaan sosiaali- ja terveysalueesta. Onko säännös mielestänne hyväksyttävä?
ota kantaa 43. 13 :ssä säädetään perustason alueen oikeudesta järjestää erikoissairaanhoidon palveluja. Onko säännöksen mukainen lupamenettely tarkoituksenmukainen? 44. 14 :ssä säädetään henkilöstön asemasta. Ehdotukseen ei sisälly henkilöstön osalta määräaikaista siirtymäsuojaa. Onko henkilöstön asemasta säädetty asianmukaisesti? 45. 15 :ssä on säädetty omaisuusjärjestelyistä. Onko linjaus hyväksyttävä?
46. Millaista muutostukea toivoisitte valtioneuvoston kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen tarjoavan? - Lapissa valmistellaan parhaillaan Lapin liiton hankkeena alueen erityisolosuhteet sekä väestön palvelutarpeet ja niiden kehityksen huomioon ottavaa omaa sote-mallia. Tavoitteena on päästä kokeilemaan mallin toimivuutta sen valmistuttua ml. rahoitusmallin kokeilu. Tällaisia kokeiluja, joiden avulla voidaan räätälöidä alueellisiin erityisolosuhteisiin soveltuvat toimintamallit, tulisi valtion tukea taloudellisestikin. 47. Muut kommentit hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä - Järjestämislakiesitys määrittelee 7 :ssä sosiaali- ja terveysalueet ja perustason alueet palvelujen järjestäjiksi ja 10 :ssä määritellään järjestämisvastuun sisältö. Järjestämisvastuun toteuttamiseksi on saman lakiesityksen 14 :ssä lueteltu useita muitakin mahdollisuuksia kuin että sote-alue tai perustaso tuottaa palvelut itse. Järjestämislain täytäntöönpanolakia koskevan esityksen 14 :ssä kuitenkin todetaan, että kuntien ja kuntayhtymien henkilöstö siirtyy vastuukunnan palvelukseen. Viimeksi mainittu täytäntöönpanolain kohta on ristiriidassa itse järjestämislain 14 :n kanssa eikä mahdollista esitettyjen muiden kuin vastuukunnan toteuttamien kunnallisten tuotantovaihtoehtojen toteuttamista, jos kaikki nykyinen henkilöstö siirtyy vastuukunnan palvelukseen. Järjestämislakiesityksen mukaisen uudistuksen toteutusaikataulu uudistuksen mittavuus huomioon ottaen on erittäin kireä jopa epärealistinen.