Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kunnissa vuonna 2016

Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kunnissa vuonna 2016 Irmeli Tamminen Mona Jaari Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat 22/2017 Aluehallintoviraston julkaisuja Publikationer från Regionförvaltningsverket

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kunnissa vuonna 2016 Irmeli Tamminen Mona Jaari Aluehallintovirastojen julkaisuja 22/2017 ISSN 2343-3132 ISBN 978-952-5935-31-8 2017

Tekijät Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Tamminen Irmeli Jaari Mona Julkaisuaika Huhtikuu 2017 Yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Julkaisun nimi Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kunnissa Tiivistelmä Ehkäisevä päihdetyö on lakisääteistä toimintaa (mm. perustuslaki, laki ehkäisevän päihdetyön järjestämiseksi, alkoholilaki, tupakkalaki, huumausainelaki, rahapelilaki, terveydenhuoltolaki, sosiaalihuoltolaki sekä päihdehuoltolaki). Valtion ja kuntien velvollisuus on luoda työlle riittävät rakenteet. Ehkäisevää päihdetyötä tekevät monet eri viranomaiset, järjestöt, yritykset ja yhteisöt. Ehkäisevä päihdetyö on myös jokaisen kansalaisen asia. THL ja aluehallintovirastot kartoittivat kuntien ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöiltä kyselyllä vuoden 2016 lopussa ehkäisevän päihdetyön rakenteita, eli sitä missä määrin kunnista löytyy ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin, moniammatillinen työryhmä sekä miten ehkäisevä päihdetyö on sisällytetty osaksi kuntien suunnitelmia. Tässä raportissa esitetyt tulokset kuvaavat Länsi- ja Sisä-Suomen kuntien rakenteita näiden neljän mittarin osalta marrasjoulukuussa 2016. Saatujen tulosten pohjalta sekä kansallisiin suosituksiin nojaten raportissa annetaan kunnille ja yhteistoiminta-alueille suosituksia ehkäisevän päihdetyön toteuttamiseen ja vahvistamiseen. Tavoitteena on ehkäisevän päihdetyön rakenteiden osalta tehdä näkyväksi kehittämisen mahdollisuuksia eri alueilla. Tämän raportin antamaa tietoa toivotaan käsiteltävän kunnissa. Erityisesti raportissa esiteltyjä ehkäisevän päihdetyön suosituksia on hyvä peilata oman kunnan ehkäisevän päihdetyön nykytilaan ja laatia siltä pohjalta kehittämistoimia. Yhteenvetona ehkäisevän päihdetyön rakenteista Länsi- ja Sisä-Suomessa: Joko kunnallinen tai seudullinen ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö löytyi 91 %:ssa (77 kuntaa) alueen kunnista. Osa yhdyshenkilöistä ilmoitti, että heitä ei ole virallisesti nimitetty. Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilön työkuvaa tai työhön käytettävää aikaa ei yleensä ole määritelty. Yhdyshenkilötilanne on heikentynyt vuodesta 2013. Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain mukainen ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin on nimetty tai toimielin on valtuuttanut ehkäisevän päihdetyön käytännön toteuttamisen jollekin monialaiselle työryhmälle 33 prosentissa alueen kunnista (28 kuntaa). Vastaava toimielin tai sen valtuuttama toimeenpaneva työryhmä oli nimetty Pohjamaalla useammin (60 %) kuin muissa maakunnissa. Heikoin tilanne oli Keski-Pohjanmaalla ja Etelä- Pohjanmaalla. Ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä, joka kattoi kaikki ikäryhmät, löytyi 47 kunnassa (55 %). Maakuntien kesken ilmeni huomattavia eroja. Kuluvan valtuustokauden (2013 2016) aikana kunnista 92 prosenttia ilmoittaa laatineensa tai päivittäneensä joko päihdesuunnitelman, yhdistetyn päihde- ja mielenterveyssuunnitelman, hyvinvointikertomuksen ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman tai jonkin muun suunnitelman, joka kattaa kaikki ikäryhmät ja jotka pitää sisällään myös ehkäisevän päihdetyön. Kaikkien maakuntien alueella ehkäisevän päihdetyön rakenteet ovat heikentyneet vuodesta 2013. Maakunnista vahvimmat arvioidut ehkäisevän päihdetyön rakenteet ovat tarkastelu-ajankohtana Pohjanmaan alueen kunnissa. Yleisesti ottaen eniten kehitettävää ehkäisevässä päihdetyön rakenteissa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella vaikuttaa olevan Keski-Pohjanmaan alueen kunnissa. Toimivilla ehkäisevän päihdetyön rakenteilla mahdollistetaan laadukas ehkäisevä päihdetyö. Asiasanat Ehkäisevä päihdetyö, Ehkäisevän päihdetyön suositukset ISSN (painettu) ISBN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 2343-3132 ISBN (verkkojulkaisu) 978-952-5935-31-8 Kokonaissivumäärä 56 Julkaisija Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Kieli Suomi Paino - Hinta

Sammanställd av Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland Ansvarsområdet för basservice, rättsskydd och tillstånd Tamminen Irmeli Jaari Mona I samarbete med Institutet för hälsa och välfärd Utgivningsdatum April 2017 Uppdragsgivare Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland Datum för tillsättandet av organet Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland Publikationens titel Strukturerna för förebyggande missbrukarvård i kommunerna på regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finlands område Referat Förebyggande missbrukarvård är lagstadgad verksamhet (t.ex. grundlagen, lagen om organisering av det förebyggande rusmedelsarbetet, alkohollagen, tobakslagen, narkotikalagen, lotterilagen, hälso- och sjukvårdslagen, socialvårdslagen och lagen om missbrukarvård). Staten och kommunerna är skyldiga att skapa tillräckliga strukturer för arbetet. Många olika myndigheter, organisationer, företag och sammanslutningar arbetar med förebyggande missbrukarvård. Förebyggande missbrukarvård är dessutom varje medborgares sak. I slutet av 2016 kartlade Institutet för hälsa och välfärd och regionförvaltningsverken med en enkät riktad till kontaktpersonerna för kommunernas förebyggande missbrukarvård strukturerna inom den förebyggande missbrukarvården, det vill säga i vilken grad det i kommunerna hittas en kontaktperson för förebyggande missbrukarvård, ett organ med ansvar för förebyggande missbrukarvård, en multiprofessionell arbetsgrupp och hur den förebyggande missbrukarvården har inkluderats som en del av kommunernas planer. Resultaten presenterade i rapporten beskriver strukturerna i Västra och Inre Finlands kommuner för dessa fyra indikatorers del i novemberdecember 2016. Utgående från de erhållna resultaten och med stöd av nationella rekommendationer ger rapporten kommuner och samarbetsområden rekommendationer för att verkställa och stärka den förebyggande missbrukarvården. Syftet är att synliggöra utvecklingsmöjligheter inom olika områden vad gäller strukturerna inom förebyggande missbrukarvård. Vi hoppas att informationen i rapporten tas upp till behandling i kommunerna. Det vore bra att särskilt återspegla rekommendationerna för förebyggande missbrukarvård som presenteras i rapporten mot nuläget i den förebyggande missbrukarvården i den egna kommunen och utgående från det utarbeta utvecklingsåtgärder. De svenskspråkiga rekommendationerna hittas på sidan 37. Sammanfattning av strukturerna inom den förebyggande missbrukarvården i Västra och Inre Finland: I 91 % av kommunerna (77 kommuner) på området fanns antingen en kommunal eller regional kontaktperson för förebyggande missbrukarvård. En del av kontaktpersonerna meddelade att de inte är officiellt utnämnda. Kontaktpersonen för förebyggande missbrukarvård har vanligen inte en fastställd arbetsbild eller bestämd tid som ska användas för arbetet. Kontaktpersonsläget har blivit svagare sedan 2013. I 33 procent av kommunerna (28 kommuner) har ett organ med ansvar för förebyggande missbrukarvård utsetts enligt lagen om organisering av det förebyggande rusmedelsarbetet eller har organet befullmäktigat en sektorsövergripande arbetsgrupp att i praktiken genomföra den förebyggande missbrukarvården. Ett ansvarigt organ eller av organet befullmäktigad verkställande arbetsgrupp hade oftare utsetts i Österbotten (60 %) än i de övriga landskapen. Situationen var svagast i Mellersta Österbotten och Södra Österbotten. En sektorsövergripande arbetsgrupp som ordnar den förebyggande missbrukarvården som omfattade samtliga åldersgrupper hittades i 47 kommuner (55 %). Det förekom stora skillnader mellan de olika landskapen. Under den aktuella fullmäktigeperioden (2013 2016) meddelade 92 procent av kommunerna att de gjort upp eller uppdaterat antingen en plan för alkohol- och drogarbete, en kombinerad plan för främjande av psykisk hälsa och alkohol- och drogarbete, välfärdsberättelse och verksamhetsplan i samband med den eller någon annan plan som omfattar samtliga åldersgrupper och även inkluderar förebyggande missbrukarvård. Strukturerna för förebyggande missbrukarvård har försvagats i samtliga landskap sedan år 2013. De enligt uppskattning starkaste strukturerna för förebyggande missbrukarvård enligt landskap finns under den granskade tidpunkten i kommunerna i Österbotten. Inom området för regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland verkar utvecklingsbehovet gällande strukturerna för förebyggande missbrukarvård allmänt taget vara störst i kommunerna i Mellersta Österbotten. Med ordentliga strukturer för förebyggande missbrukarvård möjliggörs förebyggande missbrukarvård av hög kvalitet. Ämnesord Förebyggande missbrukarvård, rusmedelsarbete, rekommendationer för förebyggande missbrukarvård ISSN (tryckt) ISBN (tryckt) ISSN (webbpublikation) 2343-3132 ISBN (webbpublikation) 978-952-5935-31-8 Sidantal 56 Utgivare Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland Språk Finska Tryckeri - Pris

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 2. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet kunnissa... 3 3. Kyselyn toteuttaminen ja arvioinnin periaatteet... 5 4. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kunnissa... 6 4.1. Etelä-Pohjanmaa... 7 4.2. Keski-Pohjanmaa... 11 4.3. Pohjanmaa... 14 4.4. Keski-Suomi... 18 4.5. Pirkanmaa... 24 4.6. Yhteenveto ja johtopäätökset arvioinnista... 29 5. Suositukset kunnille ehkäisevään päihdetyöhön... 32 5. Rekommendationer till kommunerna om förebyggande rusmedelsarbete... 36 6. Lopuksi... 41 Menestyksekäs hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei onnistu ilman ehkäisevää päihdetyötä... 41 Myös tulevaisuudessa ehkäisevä päihdetyö kuuluu kunnille, yhdyspinnoista maakuntiin kannattaa sopia... 41 7. Lähteet... 43 Liite 1. Laki ehkäisevä päihdetyön järjestämisestä (523/2015)... 45 Liite 2. Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöt kartalla... 47 Liite 3. Ehkäisevän päihdetyön toimielin tai toimielimen valtuuttama työryhmä kartalla... 48 Liite 4. Kuntien ehkäisevää päihdetyötä toimeenpanevat monialaiset työryhmät kartalla... 49 Liite 5. Ehkäisevä päihdetyö sisällytetty johonkin kunnan toimintasuunnitelmaan kartalla... 50

1. Johdanto Raittiustyölaki asetus uudistettiin joulukuussa 2015, kun Suomeen saatiin laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015). Uudella lailla haluttiin puhaltaa uutta henkeä ja tuoda uudenlaista otetta kuntien ehkäisevään päihdetyöhön. Ennen lakia Suomessa oltiin tilanteessa, jossa kuntien välillä oli suuria eroja siinä missä määrin ja miten ehkäisevää päihdetyötä toteutettiin. Tätä kautta kuntalaiset olivat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea. Lain mukaan ehkäisevässä päihdetyössä työtä kohdennetaan niin alkoholipitoisiin aineisiin, huumausaineisiin sekä päihtymiseen käytettäviin lääkkeisiin ja muihin aineisiin, mutta myös tupakkatuotteisiin ja rahapelaamiseen. Ehkäisevä päihdetyö on nyt määritelty laissa toiminnaksi, joka vähentää päihteiden käyttöä ja käytöstä aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Laki korostaa myös, että työssä tulisi huomioida haitat, jotka aiheutuvat muille kuin päihteiden käyttäjälle itselleen. Päihteet, tupakka- ja muut nikotiinituotteet ja rahapelaaminen kuormittavat käyttäjien terveyttä, taloutta ja sosiaalista elämää, mutta myös heidän läheisiään, yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Pelkästään julkiselle sektorille kohdistuva taloudellinen kuormitus näiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden ja toimintojen vuoksi lähentelee kahta miljardia euroa, eikä kyseinen summa pidä sisällään vielä välillisiä kustannuksia tai haitallisesta rahapelaamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tiedon niin päihteiden ja tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä, rahapelaamisesta ja niistä aiheutuvista haitoista kuin tieteellisestä näytöstä ja hyvistä käytännöistä tulisi olla kuntien ja alueiden työn perustana. Työn tulisi olla myös osana talouden ja toiminnan suunnittelua. Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain toimeenpanon tueksi julkaistiin Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma (STM 2015), jossa määritellään tavoitteet ja painopisteet yhdessä tehtävälle työlle. Kansalliset tavoitteet on annettu koskien eri aineita ja toimintoja, mutta myös koskien eri painopisteitä. Kyseiset tavoitteet on sovitettavissa myös kunta- ja aluetasolle. Ehkäisevän päihdetyön tilaa on kartoitettu kyselyin aiemmin vuosina 2001, 2011 ja 2013 (Warpenius 2002; Strand 2011; Markkula ym. 2014). Edellisessä vuonna 2013 tehdyssä selvityksessä havaittiin, että raittiustyölain (4 ) mukainen monijäseninen toimielin tai ns. moniammatillinen päihdetyöryhmä toimi 65 prosentissa kuntia joka kunta- tai seututasolla. Kunnista reilussa kahdessa kolmasosassa (63 %) oli joko kunnallinen tai seudullinen päihde- tai yhdistetty mielenterveys- ja päihdestrategia. Suurimmassa osassa (89 %) kuntia toimi nimetty ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö. (Markkula ym. 2014.) Vuonna 2013 tehdyssä selvityksessä ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö löytyi 95 % prosentista (82/86) Länsi- ja Sisä-Suomen alueen kunnista. Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilön työnkuvaa tai työhön käytettävää aikaa ei yleensä ollut määritelty. Moniammatilliset työryhmät toimivat 70 prosentissa (60/86) Länsi- ja Sisä-Suomen alueen kunnista. Osassa kuntia työryhmä oli usean kunnan yhteinen. Kaikissa kunnissa työryhmää ei ole virallisesti nimitetty vaan se toimi epävirallisena työryhmänä. Puolestaan 26 prosentissa (22/86) alueen kunnista ei ollut päivitettyä päihde- tai yhdistettyä päihdestrategiaa. Tilanne strategioiden suhteen oli vuonna 2013 hieman kohentunut vuodesta 2011. Päihdetyöryhmien suhteen tilanne oli vuonna 2013 lähes samanlainen kuin vuonna 2011 peruspalvelujen arvioinnissa. (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2014.) 1

Ehkäisevä päihdetyö kunnissa 2016 -kysely tukee Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevassa laissa (523/2015) määriteltyjen THL:n ja aluehallintovirastojen tehtävien toteuttamista. Kyselyn tuloksia hyödynnetään Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain ja Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelman (STM 2015) toimeenpanon arvioinnissa sekä kansallisessa ehkäisevän päihdetyön kehittämis- ja ohjaustyössä THL:ssa. Lisäksi kysely tuottaa alueille tietoa kuntien ehkäisevän päihdetyön vahvuuksista ja kehittämiskohteista aluehallintovirastojen ehkäisevän päihdetyön kuntaohjaustyön tueksi. 2

2. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet kunnissa Käytännössä kunnat ovat koordinoineet ehkäisevää päihdetyötä monin eri tavoin. Aiemmissa tutkimuksissa ja suosituksissa on tunnistettu muutamia tekijöitä, joita voidaan pitää keskeisinä kuntien ehkäisevän päihdetyön perusrakenteina: 1) lain mukainen nimetty toimielin, jonka tehtäviin ehkäisevä päihdetyö on määritelty 2) monialainen työryhmä, joka toteuttaa käytännössä ehkäisevää päihdetyötä 3) ehkäisevän päihdetyön koordinaatiosta käytännössä vastaava taho (esim. ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö tai koordinaattori) 4) ehkäisevän päihdetyön sisältävä ja sitä ohjaava strategia tai toimintasuunnitelma, kuten hyvinvointikertomus suunnitelma tai erillinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma (ks. Markkula ym. 2014). Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevassa laissa (523/2015, 4 ) säädetään, että kunnassa tulisi olla nimettynä toimielin, jonka vastuulle laissa erikseen määritellyt ehkäisevän päihdetyön tehtävät kuuluvat (ks. liite 1). Käytännössä lain tarkoittama toimielin määritellään kuntalaissa (410/2015, 30 ) ja se voi olla kunnanhallitus, valtuusto, lautakunta, valiokunta tai toimikunta. Toimielimeksi katsotaan lain mukaan myös näiden neljän ensiksi mainitun alainen jaosto. Kunta voi itsenäisesti päättää minkä toimielimen tehtäväksi se antaa ehkäisevän päihdetyön. Käytännössä toimielin ei välttämättä hoida itse ehkäisevän päihdetyön tehtäviä, vaan johtaa, seuraa ja arvioi niiden toteutumista. Tällöin se on saattanut valtuuttaa laissa mainitut tehtävät jollekin kunnalliselle tai seudulliselle monialaiselle työryhmälle. Tällaisia työryhmiä voivat olla esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työryhmä, mielenterveys- ja päihdetyöryhmä, päihdetyöryhmä, ehkäisevän päihdetyön ryhmä tai jokin vastaava. Kunnissa ja seuduilla voi myös toimia tällaisia ryhmiä, mutta ne eivät ole ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavan toimielimen tehtävään erikseen valtuuttamia. Tällöin niiden mahdollisuudet viedä ehkäisevän päihdetyön toimet osaksi toiminnan ja talouden suunnittelua tai viestiä päättäjille tekemästään työstä ja kunnan päihdeoloista voivat olla heikommat. Monialaisen työryhmän avulla voidaan toteuttaa lain velvoitetta (523/2015, 5 ), jonka mukaan kunnan tulisi huolehtia, että eri hallinnonalojen sekä poliisin, alkoholihallinnon, tupakkavalvonnan ja järjestöjen ja seurakuntien ehkäisevää päihdetyötä koskevat toimet sovitetaan yhteen. Ehkäisevän päihdetyön paikallista koordinaatiota tukee myös vastuuhenkilön nimittäminen kunnan keskushallintoon sekä koordinaatiosta käytännössä vastaavan tahon, kuten yhdyshenkilön tai koordinaattorin nimittäminen (Warpenius 2002). Vastuuhenkilö muun muassa varmistaa, että ehkäisevän päihdetyön asiat näkyvät osana poliittista päätöksentekoa ja toimielin tulee asetettua. Yhdyshenkilö tai koordinaattori puolestaan toimii aihealueen asiantuntijana tuntien aiheeseen liittyvät keskeiset lait, linjaukset ja kriteerit sekä menetelmät, työkalut ja aineistot. Lisäksi verkostotyön käynnistäminen ja koordinointi sekä yhdessä sovittujen toimien edistäminen kuuluvat yhdyshenkilön päätehtäviin. (STM 2015.) 3

Terveydenhuoltolain (1326/2010, 12 ) mukaan kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia sekä toteutettuja toimenpiteitä tulee seurata ja niistä tulee raportoida vuosittain valtuustolle. Lisäksi valtuustolle tulee laatia kerran valtuustokaudessa laajempi hyvinvointikertomus. Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain (523/2015, 5 ) mukaan ehkäisevä päihdetyö kuuluu osaksi kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sitä koskevaa suunnittelua ja raportointia. Näin ollen päätöksenteon ja ratkaisujen valmistelussa tulisi arvioida ja ottaa huomioon tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutukset myös päihdehaittoihin. Vastaavasti ehkäisevästä päihdetyöstä ja päihdetilanteesta väestöryhmittäin raportoidaan valtuustolle vuosittain sekä nämä asiat sisällytetään laajaan hyvinvointikertomukseen. Tämä tarkoittaa, että kunnassa valitut keskeiset päihdetilannetta kuvaavat mittarit ja tavoitteet, toimet ja varatut resurssit sekä vastuunjako kuvataan hyvinvointikertomuksessa. Hyvinvointikertomusta voidaan täydentää erillisellä pidemmän tähtäimen päihde- tai yhdistetyllä mielenterveys- ja päihdesuunnitelmalla tai hyvinvointisuunnitelmalla, joka pitää sisällään myös ehkäisevän päihdetyön. Tällöin näistä erillisistä suunnitelmista on hyvä nostaa aina joitakin tavoitteita ja toimia osaksi hyvinvointikertomusta, ja varmistaa näin päihdeasioiden osalta eri suunnitelmien yhteensopivuus. Olennaista on myös, että suunnitelmissa hyödynnetään kansallista ohjelmatyötä sekä toimivaksi ja hyviksi todettuja keinoja niin kysynnän kuin saatavuudenkin sääntelyn puolelta. Päätöksenteon ja ratkaisujen valmistelussa tulisi arvioida ja ottaa huomioon tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutukset myös päihdehaittoihin. Huomioitavaa on, että yksistään tässä raportissa arvioidut rakenteet eivät vielä takaa laadukasta ehkäisevää päihdetyötä. Raportissa kuvattujen ja arvioitujen perusrakenteiden lisäksi tarvitaan motivoituneita ja innostuneita toimijoita kunnan eri hallinnonaloilta, järjestöistä, seurakunnista sekä eri viranomaistoimijoiden joukosta, kuten alkoholilupahallinnosta, tupakkavalvonnasta ja poliisista, jotka kukin osana toimenkuvaansa toteuttavat ehkäisevää päihdetyötä sekä päihde-, tupakka- ja rahapelihaittoja ehkäisevää ja vähentävää työtä. Raportin luvussa 5 on kuvattu laadukkaan ehkäisevän päihdetyön kokonaisuus sekä ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelman suositukset kunnille. Luku 6 puolestaan kuvaa ehkäisevän päihdetyön yhteyttä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen tarvittavaa yhteistyötä. 4

3. Kyselyn toteuttaminen ja arvioinnin periaatteet THL ja aluehallintovirastot kartoittivat loka-joulukuussa 2016 Ehkäisevä päihdetyö kunnissa 2016 - kyselyllä ehkäisevän päihdetyön tilaa ja rakenteita kunnissa. Kaikkiin Suomen kuntien ehkäisevästä päihdetyöstä vastaaville yhdyshenkilöille tai koordinaattoreille lähettiin linkki webropol-kyselyyn. Mikäli kunnassa ei ollut ko. toimijaa nimettynä, lähetettiin kysely kunnan kirjaamon kautta ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavalle tai ehkäisevän päihdetyön seutukoordinaattorille, mikäli kunnan ehkäisevän päihdetyön koordinaatio hoidettiin kunnassa seututasolla. Kunnista selvitettiin muun muassa ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilön olemassaoloa ja resursseja, ehkäisevän päihdetyön johtamista ja yhteistyötä, ehkäisevän päihdetyön suunnittelua ja seurantaa, ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain ja toimintaohjelman toimeenpanoa sekä saatavuuden sääntelyn toimien toteuttamista osana kunnan ehkäisevää päihdetyötä. (Ks. lisää kyselystä THL:n verkkosivuilta: www.thl.fi/ehkaisevapaihdetyo > Suunnittelu, seuranta ja arviointi > Ehkäisevän päihdetyön tilanne). Joitakin kuntia, joilta vastausaikaan mennessä ei ollut saatu vastausta, lähestyttiin uudemman kerran. Lisäksi aluehallintovirasto haastatteli puhelimitse erikseen vastaamattomien kolmen kunnan yhdyshenkilöä tai sosiaalijohtajaa. Keskustelussa täsmennettiin neljän avainkysymyksen osalta kunnan ehkäisevän päihdetyön rakenteiden tilannetta. Tarkentavat kysymykset tehtiin yhdyshenkilötilanteesta, ehkäisevän päihdetyön vastaavasta toimielimestä, ehkäisevän päihdetyön toimeenpanevasta työryhmästä sekä ehkäisevän päihdetyön sisältymisestä kunnan eri suunnitelmiin. Näin saatiin vastaukset kaikista alueen kunnista. Tulosten analysoinnin jälkeen maakunnalliset taulukkovastaukset lähetettiin kunnille tarkistettavaksi. Neljän kunnan osalta taulukossa havaitut virheet korjattiin. 8 kunnan osalta tarkistuskierros oli johtanut ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain (523/2015) mukaiseen asioiden korjaamiseen. Nämä rakenteiden täydentämiset tuodaan esiin raportin tekstiosiossa. Lopulta Länsi- Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella vastaukset saatiin kaikista alueen kunnista. Valtakunnalliset tulokset kyselyn osalta raportoidaan THL:n keväällä 2017 ilmestyvässä erillisjulkaisussa. Tässä raportissa kuvataan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kuntien osalta ehkäisevän päihdetyön keskeisimpien rakenteiden tilanne, eli löytyykö kunnista: a) nimetty ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, b1) nimetty ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin tai toimielimen valtuuttama työryhmä, b2) ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä, c) ajantasainen toimintasuunnitelma, johon ehkäisevä päihdetyö sisältyy. Kyselyn tuloksiin pohjautuvan arvioinnin tulokset on esitetty kunnittain liikennevalomallilla, jossa kukin vastannut kunta saa vihreän, keltaisen tai punaisen merkinnän sen mukaan löytyykö kunnasta kyseinen rakenne. Mikäli kunta ei ole osannut vastata kysymykseen, on se merkitty arvioinnissa harmaalla värillä. Mikäli kunta ei ole vastannut kyselyyn näkyy kyseisen kunnan rivi taulukossa valkoisella värillä. Arvioinnin kriteerit on kuvattu rakenteittain (a c) oheisessa taulukossa. 5

Taulukko 1. Arviointiasetelma Vihreä: Keltainen: Punainen: a. Kunnassa on nimetty kunnallinen / seudullinen yhdyshenkilö b1. Kunnassa on nimetty vastaava toimielin TAI kunnassa tai seudulla toimii toimielimen valtuuttama monialainen työryhmä b2. Kunnassa tai seudulla toimii toimeenpaneva monialainen työryhmä c. Kunnassa on ajantasainen kunnallinen tai seudullinen toimintasuunnitelma a. Kunnassa toimii kunnallinen / seudullinen yhdyshenkilö, muttei nimettynä b1. - b2. Kunnassa tai seudulla toimii toimeenpaneva monialainen työryhmä, joka kattaa vain osan ikäryhmistä c. Kunnassa on valmisteilla kunnallinen tai seudullinen toimintasuunnitelma tai se kattaa vain osan ikäryhmistä a. Kunnassa ei ole nimetty, eikä toimi kunnallista / seudullista yhdyshenkilöä b1. Kunnassa ei ole nimetty vastaavaa toimielintä b2. Kunnassa tai seudulla ei toimi toimeenpanevaa monialaista työryhmää c. Kunnassa ei ole kunnallista tai seudullista toimintasuunnitelmaa Harmaa: a. b1. Ei osaa sanoa b2. Ei osaa sanoa c. Ei osaa sanoa 4. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen kunnissa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella on kaikkiaan viisi maakuntaa, joissa on yhteensä 85 kuntaa. Toimialueen kunnista valtaosa on pieniä, alle 10 000 asukkaan kuntia. Länsija Sisä-Suomen maakuntien keskuskaupunkeja ovat Pirkanmaalla Tampere, Keski-Suomessa Jyväskylä, Pohjanmaalla Vaasa, Keski-Pohjanmaalla Kokkola ja Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoki. Alueen päihdetilanne vaihtelee jonkin verran maakunnittain, vaikka pääosin kokonaiskuva päihdeavainindikaattorivertailussa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella seuraa maan keskiarvoja. Päihteiden kulutusta ennakoivat indikaattorit kuten työttömyys, oli runsainta Pirkan- 6

maalla ja Keski-Suomessa. Näissä kahdessa maakunnassa oli myös eniten kodin ulkopuolelle sijoitettuja alaikäisiä lapsia. Vähiten lasten kodin ulkopuolelle sijoitettiin Pohjanmaan maakunnassa. Alkoholia myytiin Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa enemmän kuin Pohjanmaiden maakunnissa. Pirkanmaalla käytettiin myös eniten sekä päihdehuollon laitoshoitoa, että avopalveluita. Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa oli tilastoitu eniten poliisin tietoon tulleita väkivallantekoja. Henkeen ja terveyteen johtavat väkivaltaiset rikokset olivat usein alkoholiehtoisia. Nuorten tupakointi yläkoululaisten keskuudessa oli yleisintä Etelä-Pohjanmaan maakunnassa ja vähäisintä Pohjanmaan maakunnassa. Länsi- ja Sisä-Suomen maakuntavertailussa Pirkanmaan maakunnassa oli eniten päivittäin tupakoivia lukiolaisia. Huumeiden kokeilu oli yleisintä Pirkanmaan ja Keski-Suomen lukio- ja toisen asteen ammatillisten opiskelijoiden parissa. Tosi humalaan juovien yläkoululaisten määrä oli suurin Etelä-Pohjanmaalla ja alhaisin Keski-Pohjanmaalla. Rattijuopumusrikoksia oli kirjattu poliisin tilastoihin eniten Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö vähenevät kaiken aikaa koko maassa, mutta huumeiden kokeilu ja käyttö seuraa nousevaa trendiä (SOTKAnet päihdeavainindikaattorit 2013 2015). 4.1. Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaan maakunta käsittää 17 kuntaa ja 192 586 asukasta (tilanne vuoden 2015 lopussa). Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri vastaa Etelä-Pohjanmaan kuntien erikoissairaanhoidon tuottamisesta. Erikoissairaanhoito järjestetään pääosin Seinäjoen keskussairaalassa. Alajärvi, Soini ja Vimpeli muodostavat yhteistoiminta-alue Järvi Pohjanmaan, joka vastaa jäsenkuntien sosiaalipalveluista. JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä on Ilmajoen ja Kurikan omistama liikelaitoskuntayhtymä ja se tuottaa perusterveydenhuollon, vanhustenhuollon, ympäristöterveydenhuollon sekä Kurikan sosiaalitoimen palveluita. Alueen kuntaliitoksessa Jalasjärvi liittyi Kurikkaan. Isojoki, Karijoki, Teuva ja Kauhajoki muodostavat Suupohjan perusturvaliikelaitoskuntayhtymän. Suupohjan perusturvaliikelaitoskuntayhtymä vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden, ympäristöterveydenhuollon, eläinlääkintähuollon ja ympäristönsuojelun palvelujen tuottamisesta alueella. Kuusiokuntien sosiaali- ja terveysyhtymän muodostavat Alavus, Ähtäri ja Kuortane. Kauhava, Evijärvi ja Lappajärvi muodostavat kuntayhtymä Kaksineuvoisen, joka vastaa jäsenkuntien terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelujen tuottamisesta. Seinäjoen kaupunki ja Isonkyrön kunta ovat muodostaneet perusterveydenhuollon maakuntarajan ylittävän yhteistoiminta-alueen. Taulukko 2. Ehkäisevän päihdetyön rakenteiden olemassaolo kunnittain Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunta Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin ja/tai toimielimen valtuuttama monialainen työryhmä Ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä Ehkäisevän päihdetyön sisältävä toimintasuunnitelma Alajärvi Lähes ei virallisesti nimetty Ei osaa sanoa Ei osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa, 7

Alavus Lapset, nuoret ja perheet johtoryhmä Lähes Toimielimen valtuuttama nuorten palvelut -ryhmä mielenterveys- ja päihdesuunnitelman päivitys valmisteilla seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Evijärvi Ilmajoki seudullinen Lähes ei virallisesti nimetty Ei Ei seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Ei Ei osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa sekä valmisteilla seudullinen päihde- ja mielenterveysstrategia Isojoki Lähes Ei ei virallisesti nimetty seudullinen seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Karijoki Lähes Ei ei virallisesti nimetty seudullinen seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kauhajoki Lähes Ei ei virallisesti nimetty alueelliset työryhmät:1) lapset ja nuoret, 2) aikuiset ja ikä-ihmiset seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kauhava seudullinen Ei Ei seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä valmisteilla seudullinen hyvinvointisuunnitelma Kuortane Ei Ei 8

seudullinen EOS seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kurikka Ei Ei Ei osaa sanoa sekä kunnan että seudun mielenterveys- ja päihdesuunnitelma ja osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Lappajärvi seudullinen Ei Ei seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma ja käynnissä seudullisen hyvinvointisuunnitelman tarkistus Lapua sivistyslautakunta Seinäjoki Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtoryhmä kunnan hyvinvointityöryhmä Ehkäpä ja Ikäpä - ryhmät kunnan päihdesuunnitelma, mielenterveys- ja päihdesuunnitelma, osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa sekä Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa, valmisteilla mielenterveysja päihdesuunnitelma Soini Lähes ei virallisesti nimetty Ei osaa sanoa Ei osa kunnan hyvinvointikertomusta ja suunnitelmaa, päivityksessä mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Teuva Lähes Ei ei virallisesti nimetty seudullinen seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma, osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Vimpeli Lähes Ei osaa sanoa Ei 9

ei virallisesti nimetty Ähtäri Lasten ja nuorten hyvinvointiryhmä Lähes toimielimen valtuuttama lasten ja nuorten monialainen työryhmä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan omaa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa ja valmisteilla olevaa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa YHT. : 8 kpl : 4 kpl : 6 kpl : 17 kpl Lähes: 8 kpl Lähes: 0 kpl Lähes: 2 kpl Lähes: 0 kpl Ei: 1 kpl Ei: 10 kpl Ei: 8 kpl Ei: 0 kpl EOS: 0 kpl EOS: 3 kpl EOS: 1 kpl EOS: 0 kpl Etelä-Pohjanmaan yhdyshenkilötilanne on hyvä. Etelä-Pohjamaan kunnissa on 94 %:sti ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö. 47 % kunnista on nimennyt yhdyshenkilön virallisesti ja 47 % yhdyshenkilöistä toimii epävirallisesti nimettynä. Vain yhdestä kunnasta puuttuu yhdyshenkilö. Ehkäisevän päihdetyön lakisääteinen toimielin puuttuu 77 %:sta maakunnan kuntia. Monialainen ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva työryhmä löytyy 47 %:sta kuntia ja vastaavasti se puuttuu 53 %:sta kuntia. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelma on laadittu kaikissa kunnissa ja se sisältyy johonkin kunnassa tehtyyn suunnitelmaan, kuten päihdetyön suunnitelmaan, mielenterveyden- ja päihdetyön yhdistettyyn suunnitelmaan tai hyvinvointisuunnitelmaan. Suunnitelma voi olla laadittu joko kunnan omana, seudullisena tai alueellisena. Ehkäisevän päihdetyön rakenteiden selvityksessä nousee esille huolestuttava havainto. Enemmistö Etelä-Pohjanmaan kunnista ei ole asettanut ehkäisevän päihdetyön rakenteita koskevan lain (523/2015), 5 :n mukaista toimielintä kuntaan, eikä näin ollen täytä uuden lain mukaista velvoitetta huolehtia ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan. 10

Kuvio 1. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Etelä-Pohjanmaan maakunnassa (n=17). 4.2. Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaan maakunnassa on 8 kuntaa ja 69 032 asukasta (tilanne vuoden 2015 lopussa). Keski-Pohjanmaan kuntien lisäksi Kruunupyy ja Reisjärvi kuuluvat Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Kiuruun, jossa kuntien erikoissairaanhoito järjestetään. Kuntayhtymä vastaa myös perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toteuttamisesta kaikissa näissä kunnissa lukuun ottamatta Kokkolaa ja Kruunupyytä, jotka muodostavat yhteistoimintaalueen. Taulukko 3. Ehkäisevän päihdetyön rakenteiden olemassaolo kunnittain Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Kunta Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin ja/tai toimielimen valtuuttama monialainen työryhmä Ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä Ehkäisevän päihdetyön sisältävä toimintasuunnitelma Halsua seudullinen Ei Ei seudullinen, ei seudullinen päihde- ja 11

osaa sanoa mielenterveyssuunnitelma sekä osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kannus seudullinen Ei Ei seudullinen, ei osaa sanoa seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kaustinen seudullinen Ei Ei seudullinen, ei osaa sanoa seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kokkola Turvallisuus-, päihde- ja mielenterveystyön neuvottelukunta Turvallisuus-, päihde- ja mielenterveystyön neuvottelukunta seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma sekä osa seudullista kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Lestijärvi seudullinen Ei Ei seudullinen, ei osaa sanoa seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma sekä osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Perho seudullinen Ei Ei seudullinen, ei osaa sanoa seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma sekä osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Toholampi seudullinen Ei Ei seudullinen, ei osaa sanoa seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma sekä osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Veteli seudulli- Ei Ei 12

nen seudullinen, ei osaa sanoa seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma sekä osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa YHT. : 8 kpl : 1 kpl : 1 kpl : 8 kpl Lähes: 0 kpl Lähes: 0 kpl Lähes: 0 kpl Lähes: 0 kpl Ei: 0 kpl Ei: 7 kpl Ei: 7 kpl Ei: 0 kpl EOS: 0 kpl EOS: 0 kpl EOS: 0 kpl EOS: 0 kpl Ehkäisevän päihdetyön nimetty yhdyshenkilö löytyy kaikista Keski-Pohjanmaan kunnista (100 %). Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin tai toimielimen valtuuttama työryhmä löytyy vain Kokkolan kaupungista (13 %). Toimielin on Kokkolassa nimeltään Turvallisuus-, päihde- ja mielenterveystyön neuvottelukunta. Muissa Keski-Pohjanmaan seitsemässä kunnassa (87 %) ei ole ehkäisevästä työstä vastaavaa toimielintä tai toimielimen valtuuttamaa työryhmää. Keski-Pohjamaan kunnista puuttuu 87 %:sti myöskin ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä. Enemmistö Keski-Pohjanmaan kunnista ei ole asettanut lain, (Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015), 5 :n mukaista toimielintä kuntaan. Enemmistö kunnista ei näin ollen täytä uuden lain mukaista velvoitetta huolehtia ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan. Ehkäisevän päihdetyön rakenteiden osalta Keski-Pohjanmaan kuntien tulisi kiinnittää tulevaisuudessa huomiota päihdetyön johtamisen ja ohjaamisen rakenteiden vahvistamiseen. 13

Kuvio 2. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Keski-Pohjanmaan maakunnassa (n=8). 4.3. Pohjanmaa Pohjanmaan maakunnassa on 15 kuntaa ja 181 679 asukasta (tilanne vuoden 2015 lopussa). Vaasan sairaanhoitopiiriin kuuluvat Isoakyröä ja Kruunupyytä lukuun ottamatta Pohjanmaan kunnat. Isokyrö kuuluu Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin ja Kruunupyy kuuluu Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin. Vaasa ja Laihia muodostavat yhteistoiminta-alueen, joka vastaa perusterveydenhuollon palveluiden tuottamisesta. Närpiö, Kristiinankaupunki, Maalahti, Korsnäs ja Kaskinen muodostavat yhteistoiminta-alue Rannikko-Pohjanmaan, joka vastaa kuntayhtymänä perusterveydenhuollon palveluista ja pääosasta sosiaalipalveluista. Mustasaari ja Vöyri muodostavat perusterveydenhuollon palveluista vastaavan yhteistoiminta-alueen. Pietarsaari, Pedersöre, Uusikaarlepyy ja Luoto muodostavat Pietarsaaren yhteistoiminta-alueen, joka vastaa perusterveydenhuollon palveluista ja pääosasta sosiaalihuollon palveluista. 14

Kunta Taulukko 4. Ehkäisevän päihdetyön rakenteiden olemassaolo kunnittain Pohjanmaan maakunnassa. Ehkäisevän päihde-työn yhdyshenkilö Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin ja/tai toimielimen valtuuttama monialainen työryhmä Ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä Ehkäisevän päihdetyön sisältävä toimintasuunnitelma Isokyrö Lähes ei virallisesti nimettynä Ei Ei seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma Lasten- ja nuorten suunnitelma sekä valmisteilla kunnan hyvinvointikertomus suunnitelma Kaskinen Ei osaa sanoa Ei seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Korsnäs Lähes ei virallisesti nimettynä toimielimen valtuuttama seudullinen K5-ryhmä toimielimen valtuuttama seudullinen K5-ryhmä sekä kunnallinen että seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma ja osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kristiinankaupunki Lähes ei virallisesti nimettynä toimielimen valtuuttama seudullinen K5-ryhmä toimielimen valtuuttama seudullinen K5-ryhmä seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma ja osa seudullista hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kruunupyy Lähes ei virallisesti nimettynä Ei osaa sanoa seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma, osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Laihia Ei aluejaosto: Vaasan peruster- 15 seudullinen Hyteryhmä, Savuton seudullinen mielenterveysja päihdesuunnitelma ja

veyden huolto Suomi -verkosto valmisteilla kunnan hyvinvointikertomus- ja suunnitelma Luoto alueellinen, Pietarsaaren alueen seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä hyvinvointikertomus suunnitelma Maalahti Lähes ei virallisesti nimettynä seudullinen K5- ryhmä seudullinen K5- ryhmä seudullinen mielenterveysja päihdetyösuunnitelma sekä osa kunnan että seudun hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Mustasaari kulttuuri ja vapaaaikalautakunta Lähes huumeidenkäytön ennaltaestävä työryhmä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Närpiö Lähes Ei ei virallisesti nimettynä seudullinen K5- ryhmä sekä kunnan oma että seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma ja hyvinvointikertomus- ja suunnitelma Pedersören kunta seudullinen Ei osaa sanoa Lähes alueellinen huumetyöryhmä seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma sekä hyvinvointikertomus suunnitelma Pietarsaari Lähes ei virallisesti nimettynä sosiaali- ja terveyslautakun- ta toimielimen valtuuttama seudullinen työryhmä sekä kunnan oma, että alueellinen päihdesuunnitelma Uusikaarlepyy seudullinen kulttuuri ja vapaaaikalautakunta toimielimen valtuuttama alueellinen päihdetyöryhmä seudullinen päihdesuunnitelma ja hyvinvointikertomus suunnitelma Vaasa sosiaali- ja terveyslautakun-ta mm. tarjontatyöryhmä, palvelualu- osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa 16

een johtoryhmä ja turvallisuus ja hyvinvointityöryhmä ja lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa sekä valmisteilla alueellinen mielenterveys- ja päihdestrategia Vöyri Lähes Ei Lähes Ei ei virallisesti nimettynä lasten- ja nuorten ryhmä YHT. : 6 kpl : 9 kpl : 10 kpl : 14 kpl Lähes: 8 kpl Ei: 1 kpl EOS: 0 kpl Lähes: 0 kpl Ei: 3 kpl EOS: 3 kpl Lähes: 3 kpl Ei: 2 kpl EOS: 0 kpl Lähes: 0 kpl Ei: 1 kpl EOS: 0 kpl Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö on nimetty virallisesti Pohjanmaan maakunnan kuuteen kuntaan (40 %). Lisäksi kahdeksassa kunnassa toimii ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, jota ei ole virallisesti nimetty (53 %). Yhdyshenkilötilanne on Pohjanmaan maakunnan alueella 93 %:sti hyvin järjestetty. Ainoastaan yhden kunnan osalta puuttuu yhdyshenkilö. Laihian kunnassa on välittömästi kyselyajankohdan jälkeen, vuoden 2016 lopulla, vankistettu ehkäisevän päihdetyön rakenteita yhdyshenkilön ja ehkäisevää päihdetyötä koskevien suunnitelmien päivityksen osalta. Yli puolessa Pohjanmaan kunnista (60 %) on ehkäisevästä päihdetyöstä annetun lain (523/2015) mukainen kunnassa toimiva toimielin tai toimielimen valtuuttama työryhmä, joka huolehtii ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta kunnassa. Kolmessa kunnassa ei ollut esittää lakisääteistä toimielintä ja lisäksi kolme kuntaa vastasi, ettei toimielimen tilanteesta kyselyhetkellä ollut tietoa. Toimielin puuttui tai siitä ei ollut tietoa yhteensä 40 %:ssa Pohjanmaan kunnista. Vaasassa ja Pietarsaaressa toimielimeksi on nimetty sosiaali- ja terveyslautakunta. Mustasaaressa toimii kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta, Maalahdessa, Kristiinankaupungissa ja Korsnäsissä on toimielimen valtuuttama seudullinen K5-ryhmä. Laihialla on Vaasan perusterveydenhuollon aluejaosto, joka vastaa ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta kunnassa. Luodon kunnassa on monialainen toimielin, joka vastaa myös ehkäisevästä päihdetyöstä. Monialainen ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva työryhmä on järjestetty Pohjanmaan maakunnan alueen 10 kuntaan (67 %). Kahdessa kunnassa työryhmän työskentely painottuu huumeiden vastaiseen ennaltaehkäisevään työhön ja yhdessä kunnassa työryhmän työskentely painottuu lapsien ja nuorien ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Kahdessa kunnassa ei toimi monialaista työryhmää. Valtaosa Pohjanmaan kunnissa toimivista työryhmistä oli kartoitushetkellä alueellisesti tai seudullisesti toimivia. Vaasan kaupungissa on oma ehkäisevästä työstä vastaava monialainen työryhmä. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelma, yhdistetty mielenterveys- ja päihdetyönsuunnitelma, hyvinvointisuunnitelma tai jokin muu edellä mainituista suunnitelmista osana hyvinvointisuunnitelmaa on päivitetty Pohjanmaan 14 kunnassa (93 %). Suunnitelmat ovat joko kunnan omia tai seudullisia ja 17

joissakin kunnissa löytyi sekä kunnan oma että seudullinen suunnitelma. Suunnitelma puuttui ainoastaan Vöyrin kunnasta. Pohjanmaan kuntien ehkäisevän päihdetyön tilannetta voidaan pitää kohtalaisen hyvänä. Ehkäisevää päihdetyötä sisältävien suunnitelmien sekä ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavien monialaisten työryhmien määrä on kohentunut Pohjanmaan maakunnassa vuoden 2013 tilanteeseen verrattuna. Kuvio 3. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Pohjanmaan maakunnassa (n=15). 4.4. Keski-Suomi Keski-Suomen maakunnassa on 23 kuntaa ja 275 780 asukasta (tilanne vuoden 2015 lopussa). Jyväskylän yhteistoiminta-alueella terveyspalvelut tuotetaan Jyväskylän, Hankasalmen, Muuramen ja Uuraisten kuntien asukkaille. Jyväskylän kaupunki toimii vastuukuntana yhteistoiminta-alueella. Edellä mainitut kunnat toteuttavat suurimmaksi osaksi sosiaalihuollon palvelut itse. Joutsan, Keuruun, Konneveden, Laukaan, Luhangan, Multian, Petäjäveden ja Toivakan perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta vastaa Keski-Suomen seututerveyskeskus, joka on Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon liikelaitos. Kannonkosken, Karstulan, Kivijärven, Kyyjärven kunnat sekä Saarijärven kaupunki ovat järjestäneet yhdessä alueensa asukkaiden sosiaali- ja terveys- 18

palvelut. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä vastaa kuntien yhteisesti omistama SoTe kuntayhtymä. Kinnula, Pihtipudas ja Viitasaari muodostavat yhteistoiminta-alueen, jonka vastuukuntana toimii Viitasaari. Jämsä ja Kuhmoinen muodostavat Jämsän yhteistoiminta-alueen, joka vastaa näiden kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista. Äänekoski järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut itse. Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin kuuluvat Keski-Suomen kunnat, lukuun ottamatta Jämsää ja Kuhmoista, joiden erikoissairaanhoito järjestetään Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Taulukko 5. Ehkäisevän päihdetyön rakenteiden olemassaolo kunnittain Keski-Suomen maakunnassa. Kunta Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin ja/tai toimielimen valtuuttama monialainen työryhmä Ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä Ehkäisevän päihdetyön sisältävä toimintasuunnitelma Hankasalmi Lähes ei virallisesti nimetty Ei Ei seudullinen päihdeja mielenterveyssuunni-telma ja osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Joutsa seudullinen Ehkäisevän päihdeja mielenterveystyön työryhmä Joutsan alueellinen mielenterveys- ja päihdetyönryhmä kunnan ja seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma, osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa ja lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitel-maa Jyväskylä Ei Ei kunnan mielenterveys- ja päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomus-ta suunnitelmaa Jämsä Lähes ei virallisesti nimettynä Ei osaa sanoa Ei osaa sanoa kunnan mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa 19

Kannonkoski seudullinen Ei osaa sanoa Ei osaa sanoa Lähes valmisteilla seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Karstula Hyvinvointiohjelman johtoryhmä seudullinen Hyvinvointiohjelman neuvottelukunta, Nuorten arki -ryhmä osa kunnan hyvinvointikertomus-ta suunnitelmaa ja valmisteilla sekä kunnan oma että seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Keuruu Mielenterveys- ja päihdetyöryhmä Mielenterveys- ja päihdetyönryhmä mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä hyvinvointisuunnitel-ma Kinnula Ei osaa sanoa seudulliset mielenterveys- ja päihdetyöryhmät seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma ja osa kunnan hyvinvointikertomus-ta suunnitelmaa Kivijärvi seudullinen Ei Ei Lähes valmisteilla kunnan hyvinvointisuunnitelma ja seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Konnevesi Ei osaa sanoa Ei osaa sanoa kunnan mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Kuhmoinen Ei Ei kunnan johtoryhmä kunnan päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa sekä seudullinen mielen- 20

Kyyjärvi seudullinen terveys- ja päihdesuunnitelma Ei osaa sanoa Ei osaa sanoa Lähes Valmisteilla seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Laukaa Ei Ei tulevaisuudessa mahdollisesti sivistyslautakunta Luhanka perusturvalautakunta yhteistyössä Joutsan kunnan kanssa Multia seudullinen päihdesuunnitelma perusturvalautakunta seudullinen monialainen työryhmä sekä kunnan oppilashuoltoryhmä yhteinen työryhmä Joutsan kunnan kanssa Ei osa kunnan hyvinvointikertomus-ta suunnitelmaa ja valmisteilla seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma kunnan päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomus-ta suunnitelmaa Muurame kunnan oma ja seudullinen asukaspalvelulauta-kunta alueellinen Sovatek -säätiön hallitus Lähes valmisteilla kunnan hyvinvointikertomus Petäjävesi Ei Ei Ei osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Pihtipudas perusturvalautakunta seudullisen mielenterveys- ja päihdeohjelman työryhmät seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä hyvinvointikertomus suunnitelma Saarijärvi seudullinen Ei Ei Lähes valmisteilla seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 21

Toivakka Ei Ei seudullinen: ei osaa sanoa seudullinen hyvinvointikertomus ja suunnitelma, kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma sekä valmisteilla kunnan laaja hyvinvointisuunnitel-ma ja mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Uurainen Lähes ei virallisesti nimetty Ei osaa sanoa Ei päihdeohjelma sekä osa kunnan hyvinvointikertomus-ta suunnitelmaa sekä Viitasaari Ei osaa sanoa Ei osaa sanoa seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä hyvinvointikertomus suunnitelma Äänekoski Lähes Ei osaa sanoa ei virallisesti nimetty terveyden edistämisen työryhmä kunnan mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa YHT. : 16 kpl : 7 kpl : 10 kpl : 18 kpl Lähes: 4 kpl Lähes: 0 kpl Lähes: 0 kpl Lähes: 5 kpl Ei: 3 kpl Ei: 8 kpl Ei: 8 kpl Ei: 0 kpl EOS: 0 kpl EOS: 8 kpl EOS: 5 kpl EOS: 0 kpl Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö on nimetty Keski-Suomen 16 kuntaan ja epävirallisesti nimetty yhdyshenkilö on neljässä kunnassa. Kolme kuntaa ilmoittaa, että kunnassa ei ole yhdyshenkilöä. Yhdyshenkilötilanne on kohtuullisen hyvä, koska 87 % kunnista on huolehtinut ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilön nimeämisestä. Joidenkin kuntien osalta tilanteeseen ehkäisevässä päihdetyössä on kyselyn seurauksena vastattu ja tehty nopealla aikataululla kehittämistoimenpiteitä ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilön osalta. Vastaavasti lain mukainen toimielin on vain noin joka kolmannessa (35 %) Keski-Suomen kunnassa. Enemmistö kunnista ei ole asettanut lain, (Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015), 5 :n mukaista toimielintä kuntaan, eikä näin ollen täytä uuden lain mukaista velvoitetta 22

huolehtia ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan. Kaikkiaan Keski- Suomen maakunnan 16 kuntaa ei ole nimennyt toimielintä tai ei osaa sanoa, onko kunnassa sellainen. Tilanne on lähes vastaava ehkäisevän päihdetyön moniammatillisen, toimeenpanevan työryhmän osalta. Ainoastaan kymmenessä kunnassa on toimiva moniammatillinen työryhmä, jonka tehtäviin ehkäisevän päihdetyön toiminnan suunnittelu ja toteutuksesta huolehtiminen kuuluvat. Kolmessatoista kunnassa ei ole moniammatillista työryhmää. Keski-Suomen osalta puutteet ehkäisevässä päihdetyössä ovat erityisesti ehkäisevän päihdetyön johtamisen ja työn toimeenpanon järjestämisessä. Myönteistä on, että ehkäisevä päihdetyö sisältyy kaikkien Keski-Suomen kuntien suunnitelmiin. Kaikissa Keski-Suomen alueen kunnissa on olemassa jokin suunnitelma, jossa ehkäisevä päihdetyö on mukana. Hyvinvointisuunnitelman ja hyvinvointikertomuksen lakisääteisyys, Terveydenhuoltolaissa (1326/2010) 11 ja 12 :ssä säädetty hyvinvoinnin suunnittelu ja raportointi, ovat edesauttaneet ja mahdollistaneet suunnitelmallisen hyvinvointityön valmistelun ja seurannan. Laukaa, Jyväskylä, Toivakka ja Viitasaari ovat lisäksi ilmoittaneet, että näissä kunnissa on kiinnitetty kyselyssä havaittuihin epäkohtiin ja puutteisiin huomiota ja pyritty järjestämään ehkäisevän päihdetyön rakenteet asianmukaisiksi vuoden 2017 alusta alkaen. Kuvio 4. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Keski-Suomen maakunnassa (n=23). 23

4.5. Pirkanmaa Pirkanmaan maakunnassa on 22 kuntaa ja 506 114 asukasta. Hämeenkyrö, Ikaalinen, Lempäälä, Nokia, Valkeakoski ja Ylöjärvi järjestävät itse sosiaali- ja terveyspalvelut. Pirkanmaalla on lisäksi useita kahden kunnan yhteistoiminta-alueita: Tampere ja Orivesi, Pirkkala ja Vesilahti, Virrat ja Ruovesi, Mänttä-Vilppula ja Juupajoki, Parkano ja Kihniö, Akaa ja Urjala, Kangasala ja Pälkäne sekä Punkalaitumen ja Sastamalan yhteistoiminta-alue Sotesi. Kunta yh- Ehkäisevän päihdetyön dyshenkilö Taulukko 6. Ehkäisevän päihdetyön rakenteiden olemassaolo kunnittain Pirkanmaan maakunnassa. Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin ja/tai toimielimen valtuuttama monialainen työryhmä Ehkäisevää päihdetyötä toimeen- paneva monialainen työryhmä Akaa Ei osaa sanoa Ei Ei Hämeenkyrö Ei Lähes Ehkäisevän päihdetyön sisältävä toimintasuunnitelma nuorisofoorumi kunnan mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Ikaalinen sosiaali- ja terveyslautakunta mielenterveys- ja päihdetyöryhmä seudullinen päihdesuunnitelma sekä kunnan mielenterveys- ja päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomusta ja -suunnitelmaa Juupajoki Ei Ei hyvinvointityöryhmä Kangasala Ei Ei osaa sanoa seudullinen Ehkäpäryhmä osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä hyvinvointikertomus suunnitelma 24

Kihniö Ei osaa sanoa kunnan oma ja seudullinen hyvinvointityö-ryhmä kunnan mielenterveysja päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa, valmisteilla kunnallinen ja seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Lempäälä toimielimen valtuuttama terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmä toimielimen valtuuttama terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmä kunnan mielenterveysja päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Mänttä- Vilppula Ei Ei Ei osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Nokia kunnanhallituksen asettama mielenterveys- ja päihdetyöryhmä kunnanhallituksen asettama mielenter-veys- ja päihdetyöryhmä kunnan mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta, -suunnitelmaa strategiaa Orivesi Ei Ei osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Parkano Ei osaa sanoa kunnan oma ja seudullinen kunnan hyvinvointiryhmä kunnan ja seudullinen päihdesuunnitelma sekä kunnan mielenterveysja päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa, valmisteilla kunnallinen ja seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 25

Pirkkala Ei toimielimen valtuuttama mielenterveys- ja päihdesuunni-telmaa tekevä työryhmä kunnan päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa, valmisteilla Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma v. 2014 2020 Punkalaidun seudullinen sosiaali- ja terveyslautakunta alueellinen ehkäisevän päihdetyön ryhmä seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Pälkäne ehkäisevän päihdetyön ryhmä seudullinen Kangasalan ja Pälkäneen yhteistoiminta-alueen ehkäisevän päihdetyön ryhmä seudullinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma, sekä osa kunnan hyvinvointikertomusta ja -suunnitelmaa Ruovesi Lähes ei virallisesti nimetty Ei Ei kunnan päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Sastamala seudullinen sosiaali- terveyslautakunta ehkäisevän päihdetyön työryhmä seudullinen päihde- ja mielenterveyssuunnitelma, osa kunnan hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Tampere mielenterveys- ja päihdesuunnitelman seurantaryhmä ehkäisevän päihdetyön verkosto kunnan mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa kunnan ja seudun hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Urjala Ei Ei 26 osa kunnan hyvinvointikertomusta

suunnitelmaa Valkeakoski Lähes ei virallisesti nimetty Ei osaa sanoa epävirallinen Ehkis-työryhmä kunnan päihdesuunnitelma, mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Vesilahti Ei toimielimen valtuuttama päihdesuunnitelmaa tekevä työryhmä kunnan päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa, valmisteilla Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma v. 2014 2020 Virrat Lähes ei virallisesti nimetty Ei Ei kunnan päihdesuunnitelma ja osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa Ylöjärvi Ei Ei vasta suunnitelma kunnan mielenterveysja päihdesuunnitelma sekä osa hyvinvointikertomusta suunnitelmaa YHT. : 16 kpl : 7 kpl : 14 kpl : 21 kpl Lähes: 3 kpl Lähes: 0 kpl Lähes: 1 kpl Lähes: 0 kpl Ei: 3 kpl Ei: 10 kpl Ei: 7 kpl Ei: 1 kpl EOS: 0 kpl EOS: 5 kpl EOS: 0 kpl EOS: 0 kpl Pirkanmaalla ehkäisevän päihdetyön tehtävästä vastaava yhdyshenkilö löytyy 19 kunnassa, eli 86 %:ssa Pirkanmaan kunnista. Kolmessa näistä kunnista yhdyshenkilöä ei ole virallisesti nimetty. Yhdyshenkilö puuttuu Juupajoen, Kangasalan ja Mänttä-Vilppulan kunnista. Ehkäisevästä työstä vastaava lakisääteinen toimielin on Pirkanmaan alueella vain seitsemässä kunnassa (32 %). Pirkanmaan kymmenestä kunnasta puuttuu ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain (523/2015) mukainen toimielin, jonka vastuulla ehkäisevä päihdetyö kunnassa tulisi tapahtua. Lisäksi viisi kuntaa vastaa, että toimielimestä ei ole tietoa. Pirkanmaan kuntien osalta ehkäisevän päihdetyön järjestämisessä voidaan katsoa olevan huomattava puute, koska toimielintä ei ehkäisevään päihdetyöhön ole 68 %:ssa Pirkanmaan kuntia järjestetty. Valtaosa kunnista on laiminlyönyt lain, (Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015), 5 :n mukaisen toimielimen perusta- 27

misen kuntaan, eikä näin ollen täytä uuden lain mukaista velvoitetta huolehtia ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan. Toimielimen puuttumisesta johtuvaa rakenteellista epäkohtaa lisää seitsemässä Pirkanmaan kunnassa se, että ehkäisevän päihdetyön käytännön työtä toimeenpaneva työryhmä puuttuu osassa samoja kuntia, joissa ei ole toimielintä. Muun muassa Keski-Suomen 14 kunnassa löytyy moniammatillinen ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava työryhmä. Orivedellä on kiinnitetty kyselyssä havaittuihin epäkohtiin ja puutteisiin huomiota ja tarkennettu ehkäisevän päihdetyön rakenteita siten, että ehkäisevän päihdetyön toiminnasta vastaava elin on vuonna 2017 sote-jaosto ja monialaisena työryhmänä toimii hyvinvointityöryhmä. Myös Ylöjärvellä on kyselyn jälkeen kiinnitetty havaittuihin rakenteellisiin puutteisiin huomiota. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelma on 95 %:sti laadittu Pirkanmaan maakunnan kuntiin. Suunnitelma voi olla laadittu yksinomaan päihdetyön, päihde- ja mielenterveystyön yhteisenä suunnitelmana, osana kunnan hyvinvointisuunnitelmaa tai osana vastaavia suunnitelmia seudullisina tai alueellisina. Kuvio 5. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Pirkanmaan maakunnassa (n=22). 28

4.6. Yhteenveto ja johtopäätökset arvioinnista Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueen 77 kunnasta löytyy joko kunnallinen tai seudullinen ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö. Yhdyshenkilö puuttuu 8 kunnasta. Yhdyshenkilön resursointi on asianmukaisesti hoidettu 91 %:ssa alueen kuntia. Kunnista 65 %:ssa on virallisesti nimetty yhdyshenkilö ja 27 prosentissa toimii yhdyshenkilö, mutta häntä ei ole erikseen tehtävään nimetty. Yhdyshenkilötilanne on kohtalaisen hyvä Länsi- ja Sisä-Suomen alueen kunnissa, vaikkakin se on edellisestä vuoden 2013 kartoituksesta heikentynyt 4 prosenttia. Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilön työnkuvaa tai työhön käytettävää aikaa ei kunnissa ole juurikaan määritelty. Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain mukainen ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin on nimetty tai toimielin on vastuuttanut ehkäisevän päihdetyön käytännön toteuttamisen jollekin monialaiselle joko kunnalliselle tai seudulliselle työryhmälle 33 prosentissa Länsi- ja Sisä- Suomen alueen kunnista (28 kuntaa). Pohjanmaan maakunnan alueella tilanne on parhaiten järjestetty, Pohjanmaan kunnista 60 %:ssa on toimielin tai sen valtuuttama työstä vastaava ryhmä. Heikoin tilanne on Keski-Pohjanmaalla, jossa vain yhdessä kunnassa on toimielin (13 %). Heikko tilanne on myös Etelä-Pohjanmaalla, jossa vain 24 %:ssa kuntia on ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin ja se puuttuu 58 %:sta Etelä-Pohjanmaan kuntia. Keski-Suomen ja Pirkanmaan maakuntien alueella noin joka kolmannessa kunnassa on ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava lakisääteinen toimielin. Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin tukee selkeästi ehkäisevän päihdetyön muita rakenteita. Niissä kunnissa joissa on ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin tai toimielimen vastuuttama työryhmä, on kahta kuntaa lukuun ottamatta (93 prosenttisesti) järjestetty asianmukaisesti myös muut ehkäisevän päihdetyön rakenteet. Toimielin voi olla kunnan lautakunnista lähes mikä vain, jonka kunta on tehtävään osoittanut. Yleisimmin toimielin on sosiaali- ja terveyslautakunta, kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunta tai jokin seudullinen kunnan toimielimen valtuuttama monialainen työryhmä kuten esimerkiksi seudullinen mielenterveys- ja päihdetyöryhmä. Kunnat, joissa on nimeämättä ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin, laiminlyövät lakia ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015). Ehkäisevää päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueen 47 kunnassa yhteensä 85 kunnasta (55 %). Maakuntien kesken näkyy huomattavia eroja. Etelä-Pohjanmaalla työryhmä löytyy 47 %:ssa, Keski-Pohjanmaalla vain 13 %:ssa, Pohjanmaalla 87 %:ssa, Keski-Suomessa 43 %:ssa ja Pirkanmaalla 68 %:ssa kuntia. Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava kunnallinen toimielin sekä päihdetyötä toimeenpaneva monialainen työryhmä ovat ehkäisevän päihdetyön perusrakenteita. Näiden rakenteiden puuttuminen lähes puolessa Länsi- ja Sisä-Suomen alueen kuntia ei voi olla vaikuttamatta ehkäisevän päihdetyön vaikuttavuuteen ja tuloksellisuuteen. Kuluvan valtuustokauden (2013 2016) aikana kunnista 92 prosenttia ilmoittaa laatineensa tai päivittäneensä joko päihdesuunnitelman, yhdistetyn päihde- ja mielenterveyssuunnitelman, hyvinvointikertomuksen ja siihen liittyvän hyvinvointisuunnitelman tai jonkin muun suunnitelman, joka kattaa kaikki ikäryhmät ja joka pitää sisällään myös ehkäisevän päihdetyön. Kunnista 6 prosentissa ehkäisevän päihdetyön sisältävä toimintasuunnitelma oli valmisteilla ja 2 prosentista kuntia mitään edellä mainituista suunnitelmista ei löytynyt ajantasaisena tai asiasta ei ollut tietoa. Maakunnista vahvimmat arvioidut ehkäisevän päihdetyön rakenteet ovat Pohjanmaan maakunnassa ja osin myös Pirkanmaan maakunnassa. Yleisesti ottaen eniten kehitettävää Länsi- ja Sisä- 29

Suomen alueella vaikuttaa olevan Keski-Pohjanmaan maakunnan kunnissa. Tulevassa maakuntauudistuksessa kunnan tehtävänä on edelleen huolehtia ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä kunnassa. Ensiarvoisen tärkeää on saattaa puutteet välittömästi kuntoon. Kuntaan tulee nimetä toimielin vastaamaan ehkäisevästä päihdetyöstä, määritellä ja nimetä monijäseninen toimielin toimeenpanemaan työtä, sekä resursoida henkilö koordinoimaan laaja-alaista käytännön työtä. Maakuntauudistuksen myötä maakunnista tullaan antamaan ohjausta ja tukea kuntien ehkäisevään päihdetyöhön. Kuvio 6. Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä-Suomen eri maakunnissa osa-alueittain. 30

Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että aiempiin vuosiin verrattuna ehkäisevän päihdetyön rakenteet ovat heikentyneet kaikissa viidessä alueen maakunnassa. Muutoksiin on mahdollisesti vaikuttanut kehitteillä oleva sote-uudistus sekä kuntien taloudellisen tilanteen heikentyminen viime vuosina. On ennakoitavissa, että ehkäisevän päihdetyön rakenteiden heikentyminen jatkuu, ellei kunnissa herätä huomaamaan ehkäisevän työn merkitystä niin taloudellisesti kuin yleisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden näkökulmista. On hyvä huomioida, että yksinomaan tässä raportissa arvioidut rakenteet eivät vielä takaa laadukasta ehkäisevää päihdetyötä, vaan raportissa arvioitujen rakenteiden lisäksi tarvitaan motivoituneita ja innostuneita toimijoita kunnan eri hallinnonaloilta, järjestöistä, seurakunnista, alkoholielinkeinon edustajista sekä viranomaisista, kuten alkoholilupahallinnosta, tupakkavalvonnasta ja poliisista, joista jokainen osana toimenkuvaansa toteuttavat ehkäisevää päihdetyötä sekä päihde-, tupakka- ja rahapelihaittoja ehkäisevää ja vähentävää työtä. Työtä ja päihdeoloja tulee seurata suunnitelmallisesti. Työssä tulee tukeutua tutkittuun tietoon ja hyödyntää sitä monipuolisesti hyviksi testattuja menetelmiä käyttäen niin kysynnän kuin päihteiden saatavuuden ja tarjonnan sääntelyn osalta. 31

5. Suositukset kunnille ehkäisevään päihdetyöhön Alkoholi, tupakka- ja nikotiinituotteet, huumausaineet, lääkkeet väärinkäytettynä ja rahapelaaminen aiheuttavat moninaisia haittoja niin käyttäjälle itselleen kuin syntyville lapsille, lapsiperheille, sosiaalisille suhteille, työnantajalle, lähiyhteisöille ja yhteiskunnalle. Haitat olisivat kuitenkin ehkäistävissä, ja hyväksi havaittuja keinoja siihen on tarjolla. Ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain toimeenpanon tueksi valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma (STM 2015). Niin lain kuin toimintaohjelmankin keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kunnissa ja alueilla tehtävää ehkäisevää päihdetyötä. Toimintaohjelma lähtee siitä, että ehkäisevä päihdetyö voi olla kattavaa, vaikuttavaa ja kustannustehokasta vain, jos työtä tehdään seuraavien painopisteiden mukaisesti: ehkäisevän päihdetyön valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset rakenteet ovat kunnossa haitoista viestitään tutkittuun tietoon perustuen yksilöiden valintojen ja sosiaali- ja terveyspolitiikan tueksi riskikäyttö ja haitat tunnistetaan ja tukea tarjotaan varhaisessa vaiheessa paikallista alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikkaa toteutetaan suunnitellusti ja laajassa yhteistyössä haittojen ehkäisyyn panostetaan lähiyhteisöissä ammattilaisilla on riittävästi ehkäisevän päihdetyön osaamista. Paras tulos niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla voidaan saavuttaa, kun toimitaan kunkin edellä mainitun painopisteen saralla samanaikaisesti. Kyse on useasta samansuuntaisesta toimesta, jotka yhdessä muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Painopisteillä kohti kokonaisvaltaista toimivaa ehkäisevää päihdetyötä Laita ehkäisevän päihdetyön rakenteet kuntoon. Ehkäisevä päihdetyö tarvitsee onnistuakseen johtamista, toimintaa ohjaavan strategian sekä sille osoitetut riittävät resurssit. (Soikkeli & Warsell 2013.) Laki määrittelee selkeästi kunnan vastuun ehkäisevässä päihdetyössä (523/2015, 5 ). Vastuu säilyy myös sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen. Kunta huolehtii ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan ja nimeää ehkäisevän päihdetyön tehtävistä vastaavan toimielimen. On tärkeää, että kunnassa tiedetään, kuka johtaa ehkäisevää päihdetyötä ja kenelle kuuluu ensisijainen vastuu sen järjestämisestä kunnassa. Johto viime kädessä vastaa toiminnan suunnittelusta ja sen toteuttamisesta. Ilman selkeää johtamis- ja vastuujärjestelmää ehkäisevän päihdetyön valtuutus on häilyvä ja työn laatu kärsii. (Alkoholiohjelma 2012.) Toimielimen tehtävät on eritelty laissa (523/2015, 5 ). Toimielimen kuuluu muun muassa esittää ja edistää ehkäisevän päihdetyön toimia kunnan eri hallinnonaloilla sekä huolehtia siitä, että kunnan toimet sovitetaan yhteen poliisin, alkoholilain ja tupakkalain noudattamisen valvonnan, elinkeinoelämän ja erityisesti ehkäisevään päihdetyöhön osallistuvien yleishyödyllisten yhteisöjen toimien kanssa. Olennaista on, että eri hallinnonalojen kesken on selkeä työnjako sekä seuranta- ja raportointivastuut. (STM 2015.) 32

Laki edellyttää, että ehkäisevän päihdetyön suunnittelu ja raportointi kunnassa nivoutuu osaksi kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Ehkäisevän päihdetyön tulisi siis näkyä hyvinvointikertomuksen tilannekuvauksessa, tavoitteissa, toimissa ja resursoinnissa paikallisiin olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti. (EPT-laki 523/2015, 5 ; Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 11 12 ). Kunnan johto ja luottamushenkilöt vastaavat siis paikallisyhteisöissä tehtävästä päihdetyöstä huolehtimalla kunnan ehkäisevän päihdetyön tavoitteista, seurannasta, vastuuttamisesta, resursseista ja monialaisen yhteistyön rakenteista. Näitä seikkoja myös ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöt ovat pitäneet tärkeinä onnistumisen edellytyksinä (Strand 2011). Toimielimen lisäksi ehkäisevän päihdetyön koordinaatiota tukee keskushallinnossa toimiva vastuuhenkilö, joka huolehtii muun muassa ehkäisevän päihdetyön toimielimen nimittämisestä sekä yhdyshenkilö tai koordinaattori, jolle asiantuntijana kuuluu muun muassa verkostotyön koordinointi sekä toimien edistäminen. Mikäli kuntaan nimetty yhdyshenkilö toimii sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla, viimeistään nyt kunnassa on harkittava miten kyseinen tehtävä hoidetaan jatkossa. Suositeltavaa on sopia tehtävän siirtämisestä keskushallintoon hyvinvointikoordinaattorin työpariksi (tai pienemmissä kunnissa osaksi tämän tehtävänkuvaa) tai jonkun muun hallinnonalan alaisuuteen. Viesti haitoista tutkittuun tietoon perustuen yksilöiden valintojen ja sosiaali- ja terveyspolitiikan tueksi. Tavoitteena on, että väestön ja yksilöiden tietoisuus alkoholin, tupakka- ja nikotiinituotteiden, huumausaineiden ja rahapelaamisen haitoista ja riskeistä sekä niiden ehkäisemisen keinoista lisääntyy. Ellei tietoa näistä asioista ole, on yksilön vaikea tehdä terveyttä edistäviä valintoja arjessaan. Huomiota on kiinnitettävä siihen, että myös haavoittuvimmille väestöryhmille, joilla esimerkiksi alkoholin riskikäyttö on yleisempää, tietoa on tarjolla kohdennetusti. (STM 2015.) On huomioitava, että valistus yksinään ei takaa vaikuttavuutta, mutta sillä voidaan tukea muita keinoja (Babor 2010). Väestöviestinnässä tavoitteena onkin tukea valistuksella kulttuurista muutosta ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen herättämällä ajattelemaan omaa toimintaansa (STM 2015). Viestintä tukee sosiaali- ja terveyspoliittista päätöksentekoa päihde-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Kunnassa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luottamushenkilöiden tulisi kuulla yhteenveto kunnan päihdeoloista vuosittain, jotta he pystyvät huomioimaan sen päätöksenteossa. (STM 2015.) Kunnassa toimielimen tulee lain mukaan huolehtia päihdeolojen seurannasta ja niitä koskevasta tiedotuksesta sekä siitä, että päihdehaittoja ja niiden vähentämistä koskevaa tietoa tarjotaan yksityisille henkilöille ja koko väestölle (523/2015, 5 ). Huolehdi riskikäytön ja haittojen varhaisesta tunnistamisesta ja tuesta. Tavoitteena on, että sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä soveltuen muissa palveluissa tunnistetaan alkoholin, tupakkaja nikotiinituotteiden ja huumausaineiden käyttöön sekä rahapelaamiseen liittyvät riskit riittävän varhaisessa vaiheessa. Palveluissa tulisi olla sovittuna miten systemaattisesti toteutetaan miniinterventiota eli lyhytneuvontaa alkoholin riskikäytön, huumausaineiden käytön ja haitallisen rahapelaamisen vähentämiseksi, ja tarjotaan tupakkavieroitusta kaikille tupakoitsijoille. Tehostamisen mahdollisuuksia edelleen on niin perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa, aikuissosiaalityössä (ks. Renko 2016; THL 2016), päivystyksessä kuin kotipalveluissakin. (Ks. myös THL:n Alkoholi, tupakka ja riippuvuus -aihesivut: www.thl.fi/puheeksiotto.) Tehostamisen tueksi kuhunkin palveluun tulisi luoda oma prosessikuvauksensa, joka huomioisi tarvittaessa myös sujuvan hoitoonohjauksen sekä tulosten kirjaamisen potilastietojärjestelmiin tehdyn työn ja asiakkaan tilanteen seuraamiseksi. Prosessia pohdittaessa olisi hyvä vahvistaa tekijöitä, joilla mini-intervention toteuttaminen helpottuu ammattilaisten työssä (esim. päihdeasioista vastaavan ammattilaisen konsultaatio- ja tukimahdollisuus ammattilaisille). Asiakkaan kokonaistilanne 33

tulisi huomioida niin, että esimerkiksi päihteiden käytön seulonnan yhteydessä, tutkitaan myös mahdollinen masennusoireilu, jotta asiakkaan todelliset tarpeet tulevat tunnistettua. Vastaavasti muita varhaisen avun menetelmiä käyttäjille ja heidän läheisilleen tulisi olla tarjolla, kuten myös etsivää työtä palvelujen ulkopuolelle jääneiden löytämiseksi. (STM 2015.) Toteuta paikallista alkoholi-, tupakka- ja rahapelipolitiikkaa suunnitellusti ja laajassa yhteistyössä. Tavoitteena on tuoda paikalliseen ehkäisevään päihdetyöhön uutta saatavuuden vähentämisen näkökulmaa ja sitä kautta uusia toimijoita, kuten valvontaviranomaisia sekä paikallisia yrittäjiä anniskelusta ja vähittäismyynnistä. Eri puolilla Suomea kuntien ehkäisevän päihdetyön menetelmäksi on omaksuttu alkuaan paikalliseen alkoholihaittojen vähentämiseen kehitetty Pakkatoimintamalli (Holmila ym. 2009), jota on sittemmin hyödynnetty myös tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisyssä (Fors ym. 2013). Malli on hyvä esimerkki siitä, miten paikallisesti voidaan tehostaa lakisääteistä ikärajavalvontaa sekä päihtyneille myynnin ja anniskelun kiellon toteuttamista. Paikalliseen ehkäisevään päihdetyöhön saadaan toimintamallin mukaisella työllä uutta vaikuttavuutta, kun elinkeino- ja valvontayhteistyö yhdistetään muuhun ehkäisevään päihdetyöhön. Alkoholin, tupakkaja nikotiinituotteiden ja rahapelien saatavuuteen liittyvää yhteistyötä tuetaan muun muassa vaikuttamalla yhteisötasolla nuorten ja heidän vanhempiensa asenteisiin ja toimintatapoihin korostamalla esimerkiksi alaikäisille alkoholin ja tupakkatuotteiden välittämisen ehkäisyä. Pakka-toimintamallia jo toteuttavissa kunnissa kannattaa tarkistaa, että työtä tehdään myös humalajuomisesta aiheutuvien häiriöiden ja väkivallan vähentämiseksi (STM 2015). Keskeinen osa Pakka-toimintamallissa tehtävää työtä on kuntalaisten osallistaminen ehkäisevään päihdetyöhön (ks. myös 523/2015, 5 ). Tämä voi tarkoittaa erilaisten neuvostojen raatien, päihde- ja asukasfoorumien, turvallisuuskävelyjen ja päihdetilannekyselyjen aktiivista hyödyntämistä, kun halutaan kuulla asukkaita päihdeasioista ja koetuista haitoista sekä osallistaa heitä kehittämistyöhön. Oppilaitosten oppilaita ja opiskelijoita voidaan osallistaa myös erilaisten toimien toteuttamiseen (esim. ostokokeet ja asiakasarvioinnit). Yksi hyvä mahdollisuus osallisuuden kehittämiseen on ottaa kunnassa käyttöön alkoholijuomien myyntiin ja anniskeluun liittyvien lupien myöntämiseen liittyvä paikallinen lausuntomalli, jossa kunta tuo esiin oman näkemyksensä anniskelupaikkojen ja vähittäismyyntipisteiden sijainnin sopivuudesta sähköisen lausuntojärjestelmän kautta (THL 2017). (Ks. lisää Pakka-toimintamallista: Fors ym. 2013; STM 2015, 51 56; THL: verkkopakka.) Panosta haittojen ehkäisyyn lähiyhteisöissä, eli varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa, työpaikoilla ja vapaa-ajan ympäristöissä. Eri toimintaympäristöissä tehtävän yhteisöllisen toiminnan tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteistä, tupakka- ja nikotiinituotteista ja rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja vaikuttamalla olosuhteisiin ja niihin yhteisön toimintatapoihin, jotka luovat puitteet yksilön valinnoille. Kyse on toimintakulttuurien muutoksesta. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan, että on sovittu ja kirjattu yhteinen käytäntö miten päihdeongelmia kotonaan kohtaavat lapset tunnistetaan varhain ja heitä tuetaan kasvussa ja kehityksessä. Yhteistyö lastenneuvoloiden ja tarpeen mukaan ennaltaehkäisevän lastensuojelun sekä perhekeskusten kanssa on tässä olennaista, ja näin myös esimerkiksi tukea vanhemmuuteen tai hoitoa voidaan tarjota matalalla kynnyksellä. Oppilaitoksissa on tarpeen varmistaa ehkäisevän päihdetyön sisältöjen toteutuminen osana oppilas- ja opiskeluhuoltoa (ks. esim. Hietanen-Peltola & Korpilahti 2015, 38 40; Haravuori ym. 2016). Oppilaita, opiskelijoita sekä huoltajia osallistamalla ehkäisevän päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin voidaan saada uusia kohderyhmän huomioivia näkökulmia ja ja sisältöjä työ- 34

hön. Oppilaitoksissa yhteisöllisten sekä hyvinvointi- ja terveyserojen ehkäisyyn suunnattujen menetelmien kehittämiseen kannattaa panostaa. Esimerkiksi oppilaitosympäristön yhteisön tarkastuksissa voidaan arvioida myös ehkäisevän päihdetyön toteutumista kokonaisuutena. Työpaikoilla päihdeohjelmat on aiheellista nostaa kehittämisen keskiöön sekä keskeiseksi johdon, työsuojelun, työntekijöiden ja työterveyshuollon yhteistyön välineeksi. Päihdeohjelman tulisi huomioida myös savuttomuustyö ja tupakoinnin lopettamisen tuki sekä rahapelihaittojen tunnistaminen ja ehkäisy (ks. myös Savuton kunta ja työpaikka -toiminta). Työterveyshuollon panosta tulisi suunnata päihdehaittojen ehkäisyyn nostamalla asia esiin palvelusopimuksissa ja lisäämällä seulonnan ja mini-intervention käyttöä myös tultaessa vastaanotolle sairauden vuoksi. Kunta työnantajana voi olla suunnannäyttäjä omalla päihdeohjelmallaan. Työnantajia ja työntekijöitä edustavat keskusjärjestöt uusivat vuonna 2015 yhteisen suosituksensa, joka kannustaa kaikkia työpaikkoja päihdeongelmien ehkäisyyn sekä yhteiseen päihdeasioiden käsittelyyn ja hoitoonohjauksen toteuttamiseen (Akava ym. 2015). Vapaa-ajan yhteisöissä on mahdollisuuksia paitsi varhaisen tunnistamisen ja tuen tehostamiseen niin myös haittojen ehkäisyn ja päihteettömyyden tukemiseen, kun otetaan käyttöön tätä tukevia toimintakäytäntöjä kilpailutettaessa palveluita, sovittaessa järjestöavustusten kriteereistä tai tilojen ja tilaisuuksien sponsoroinnista tai pelisäännöistä. Olennaista on päästää kuntalaiset ja palveluiden käyttäjät ideoimaan myös päihteetöntä vapaa-ajan toimintaa erityisryhmät huomioiden. Liikunta- ja urheiluseuroissa olisi puolestaan aktiivisesti toimittava päihdehaittoja ehkäisten. Varmista ammattilaisten riittävä ehkäisevän päihdetyön osaaminen. Kunnan ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavan toimielimen tehtäviin kuuluu lisätä ja tukea päihdehaittoja ehkäisevien toimien osaamista kaikissa kunnan tehtävissä (523/2015, 5 ). Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa, että kunnassa huolehditaan eri sektorien ammatillisesta täydennyskoulutuksesta sekä kullekin alalle soveltuvien toimivien ehkäisevän päihdetyön menetelmien käyttöönotosta, järjestetään räätälöityjä koulutuksia ja työpajoja hyödyntäen saatavilla olevia materiaaleja. Ammattilaisten kouluttamisessa voidaan hyödyntää mahdollisuuksien mukaan ns. kouluttajakoulutusmallia, jolloin yksi koulutettu voi kouluttaa lisää ammattilaisia esimerkiksi työyhteisössään, mikä voi tehostaa ehkäisevän päihdetyön menetelmien levittämisestä. 35

5. Rekommendationer till kommunerna om förebyggande rusmedelsarbete Alkohol, tobaks- och nikotinprodukter, narkotiska medel, missbrukade mediciner och penningspel orsakar mångahanda skador för såväl missbrukaren själv som för barn som ska födas, barnfamiljer, sociala relationer, arbetsgivare, närmiljön och samhället. Skadorna skulle emellertid kunna förebyggas och för det finns beprövade metoder tillgängliga. Till stöd för verkställandet av lagen om organisering av det förebyggande rusmedelsarbetet bereddes på uppdrag av social- och hälsovårdsministeriet handlingsprogrammet för förebyggande rusmedelsarbete (SHM 2015). Centrala mål för både lagen och handlingsprogrammet är att stärka det förebyggande rusmedelsarbetet som görs i kommunerna och regionerna. Handlingsprogrammet utgår från att det förebyggande rusmedelsarbetet kan vara omfattande, verkningsfullt och kostnadseffektivt bara om arbetet görs med fokus på följande tyngdpunkter: de nationella, regionala och lokala strukturerna för förebyggande rusmedelsarbete ska vara i skick att man till stöd för individernas val och social- och hälsovårdspolitiken informerar om skador utgående från undersökta fakta att man identifierar riskbruk och skador och erbjuder stöd i ett tidigt skede att den lokala alkohol-, tobaks- och penningspelspolitiken görs planenligt och genom brett samarbete att man satsar på att förebygga skador i närmiljöerna att yrkespersonerna har tillräcklig kompetens inom förebyggande rusmedelsarbete. Det bästa resultatet på såväl nationell, regional som lokal nivå kan uppnås om man samtidigt agerar inom var och en av tyngdpunkterna ovan. Det är fråga om flera åtgärder i samma riktning som tillsammans bildar en effektiv helhet. Med tyngdpunkterna mot holistiskt fungerande förebyggande rusmedelsarbete Sätt ordning på strukturerna för förebyggande rusmedelsarbete. Förebyggande rusmedelsarbete kräver ledning, en strategi som styr verksamheten och tillräckliga resurser för att den ska lyckas. (Soikkeli & Warsell 2013.) Lagen bestämmer tydligt kommunens ansvar i det förebyggande rusmedelsarbetet (523/2015, 5 ). Ansvaret kommer att kvarstå också efter vård- och landskapsreformen. Kommunen har hand om organiseringen av behovsenligt förebyggande rusmedelsarbete på sitt område och utser ett organ som ansvarar för uppgifterna inom det förebyggande rusmedelsarbetet. Det är viktigt att man i kommunen känner till vem som leder det förebyggande rusmedelsarbetet och vem som har det främsta ansvaret för hur arbetet ordnas i kommunen. Det är ledningen som i sista hand ansvarar för planeringen och genomförandet av verksamheten. Utan ett klart ledningsoch ansvarssystem är bemyndigandet för det förebyggande rusmedelsarbetet diffust och arbetets kvalitet lider. (Alkoholprogrammet 2012.) Organets uppgifter är fastställda i lagen (523/2015, 5 ). Organet har bland annat i uppgift att föreslå och främja åtgärder för förebyggande rusmedelsarbete inom kommunens olika förvaltningsområden samt sköta om att de kommunala åtgärderna sam- 36

ordnas med polisens åtgärder, tillsynen av alkohollagen och tobakslagen, näringslivets åtgärder och särskilt med de allmännyttiga sammanslutningarnas åtgärder som arbetar med förebyggande rusmedelsarbete. Essentiellt är att det finns en tydlig arbetsfördelning samt uppföljnings- och rapporteringsansvar mellan de olika förvaltningsområdena. (SHM 2015.) Lagen kräver att planeringen och rapporteringen av det förebyggande rusmedelsarbetet i kommunen är sammanlänkade med främjandet av hälsa och välfärd i kommunen. Det förebyggande rusmedelsarbetet bör alltså kunna ses i välfärdsberättelsens lägesbeskrivning, målen, åtgärderna och allokeringen av resurser enligt lokala förhållanden och behov. (Lag om organisering av det förebyggande rusmedelsarbetet 523/2015, 5 ; Hälso- och sjukvårdslag 1326/2010, 11 12 ). Kommunens ledning och de förtroendevalda ansvarar alltså för det rusmedelsarbete som görs i lokalsamfunden genom att sköta om mål, uppföljning, ansvarsfördelning, resurser och strukturerna för sektorsövergripande samarbete i kommunen. Samma faktorer har även kontaktpersonerna för förebyggande rusmedelsarbete ansett vara viktiga förutsättningar för att lyckas (Strand 2011). Samordningen av det förebyggande rusmedelsarbetet stöds av organet och dessutom av en ansvarsperson i centralförvaltningen som bland annat sköter om att organet utses, och en kontaktperson eller koordinator till vars uppgifter som sakkunnig bland andra hör att samordna nätverksarbetet och främja åtgärderna. Om den kontaktperson som är utsedd i kommunen arbetar inom social- och hälsovårdssektorn ska man senast nu tänka igenom hur uppgiften i fråga ska skötas i framtiden. Rekommendabelt är att komma överens om att överföra uppgiften till centralförvaltningen som välfärdskoordinatorns arbetspartner (eller i mindre kommuner till en del av densammas arbetsbild) eller under något annat förvaltningsområde. Information om skadorna utgående från undersökta fakta till stöd för individernas val och social- och hälsovårdspolitiken. Målet är att befolkningens och individernas kännedom om skador av och risker med alkohol, tobaks- och nikotinprodukter, narkotiska medel och penningspel samt metoderna för att förebygga dem ska öka. Om kunskapen om de här frågorna saknas är det svårt för individen att göra hälsofrämjande val i vardagen. Uppmärksamhet bör ägnas åt att också de mest utsatta befolkningsgrupperna, där exempelvis alkoholriskbruk är vanligare, erbjuds riktad information. (SHM 2015.) Man bör beakta att information inte i sig garanterar genomslagskraft, men att den kan stöda andra metoder (Babor 2010). Så är också målet med kommunikationen till invånarna att genom upplysning stöda kulturell förändring och påverka den allmänna opinionen genom att få invånarna att fundera på sitt eget agerande (SHM 2015). Kommunikationen stöder det social- och hälsovårdspolitiska beslutsfattandet som görs för att förebygga och minska skador av missbruk, tobak och penningspel. I kommunen innebär det exempelvis att förtroendevalda årligen bör höra ett sammandrag av missbruksförhållandena i kommunen så att de kan beakta det i beslutsfattandet. (SHM 2015.) I kommunen ska organet enligt lag sköta om uppföljningen av missbruksförhållandena och informationen om dem samt om att information om rusmedelsskador och minskningen av dem erbjuds till enskilda personer och hela befolkningen (523/2015, 5 ). Sköt om stödet och att riskbruk och skador identifieras i ett tidigt skede. Målet är att man inom social- och hälsovården och anpassat inom övriga tjänster i ett tillräckligt tidigt skede identifierar riskerna i anknytning till användningen av alkohol, tobaks- och nikotinprodukter samt narkotiska medel och penningspel. Inom tjänsterna borde man ha avtalat om hur man 37

på ett systematiskt sätt gör mini-interventioner, med andra ord kortrådgivning för att minska alkoholriskbruk, användning av narkotiska medel och skadligt penningspel, och erbjuder tobaksavvänjning till alla rökare. Såväl inom primärvården, företagshälsovården, vuxensocialarbetet (se Renko 2016; Institutet för hälsa och välfärd, THL 2016), jourverksamheten som hemtjänsterna finns alltjämt möjligheter till effektivisering. (Se även THL:s webbsidor Alkoholi, tupakka ja riippuvuus : www.thl.fi/puheeksiotto.) Till stöd för effektiviseringen bör man skapa en egen processbeskrivning för varje tjänst som vid behov även skulle beakta smidig vårdhänvisning och registrering av resultaten i patientdatasystemen för att göra det möjligt att följa upp det gjorda arbetet och klientens situation. Då man funderar på processen vore det bra att stärka sådana faktorer som gör det lättare att genomföra miniinterventioner i yrkespersonernas arbete (t.ex. en yrkespersons som ansvarar för rusmedelsärenden möjlighet till konsultation och stöd för yrkespersoner). Klientens helhetssituation bör beaktas så att man vid exempelvis screening av rusmedelsanvändning också undersöker eventuella depressionssymptom för att identifiera klientens verkliga behov. På motsvarande sätt borde andra metoder för tidig hjälp kunna erbjudas missbrukare och deras närmaste, liksom även uppsökande arbete för att hitta dem som blivit utanför tjänsterna. (SHM 2015.) Genomför lokal alkohol-, tobaks- och penningspelspolitik på ett planerat sätt och genom brett samarbete. Målet är att till det lokala förebyggande rusmedelsarbetet ta in ett nytt perspektiv på minskad tillgång och den vägen nya aktörer, så som tillsynsmyndigheter och lokala företagare inom servering och detaljhandel. På olika håll i Finland har man anammat Pakka-modellen som metod för kommunernas förebyggande rusmedelsarbete. Modellen utvecklades ursprungligen för att minska alkoholskador (Holmila m.fl. 2009) men har sedermera även utnyttjats för att förebygga tobaks- och penningspelskador (Fors m.fl. 2013). Modellen är ett gott exempel på hur man lokalt kan effektivisera den lagstadgade åldersgränsövervakningen och verkställandet av förbudet att sälja till och servera berusade. Genom att arbeta enligt modellen får det lokala förebyggande rusmedelsarbetet ny genomslagskraft då näringslivs- och tillsynssamarbetet kombineras med det övriga förebyggande rusmedelsarbetet. Samarbetet gällande tillgången till alkohol-, tobaks- och nikotinprodukter och penningspel stöds exempelvis genom att på samhällelig nivå påverka unga och deras föräldrars attityder och förfaringssätt genom att poängtera exempelvis förebyggandet av förmedling av alkohol och tobaksprodukter till minderåriga. I kommuner där Pakka-modellen redan genomförs är det bra att kontrollera att arbetet även görs för att minska störningar och våld orsakade av berusningsdrickande (SHM 2015). En väsentlig del av arbetet i Pakka-modellen är att aktivera kommuninvånarna att ta del i det förebyggande rusmedelsarbetet (se även 523/2015, 5 ). Det kan innebära att man aktivt utnyttjar olika råd, rusmedels- och invånarforum, säkerhetspromenader och enkäter om rusmedelsläget, då man vill höra invånarna i rusmedelsärenden och upplevda olägenheter samt aktivera med dem i utvecklingsarbetet. Elever och studerande i läroinrättningar kan aktiveras till att ta del i vidtagandet av olika åtgärder (t.ex. inköpstester och klientutvärderingar). En bra möjlighet för utveckling av delaktigheten är för kommunen att ta i bruk en lokal utlåtandemodell i samband med beviljandet av tillstånd för försäljning och servering av alkoholdrycker där kommunen genom ett elektroniskt utlåtandesystem lyfter fram sin egen syn på hur lämpliga platserna är för serveringsställen och detaljhandelspunkter (THL 2017). (Läs mer om Pakka-modellen: Fors m.fl. 2013; SHM 2015, 51 56; THL: verkkopakka.) 38

Satsa på förebyggande av skador i närmiljön, det vill säga småbarnspedagogik, läroinrättningar, arbetsplatser och fritidsmiljöer. Målet med samhällelig verksamhet i olika verksamhetsmiljöer är att förebygga och minska skador orsakade av rusmedel, tobaks- och nikotinprodukter och penningspel genom att påverka omständigheterna och de förfaringssätt i samhället som skapar ramarna för individernas val. Det handlar om att förändra verksamhetskulturer. Inom småbarnspedagogiken sköter man om att man kommit överens om och skrivit ner en gemensam praxis för hur barn som upplever rusmedelsproblem i sitt hem tidigt kan identifieras och stödas i sin uppväxt och utveckling. Samarbetet med barnrådgivningsbyråer och vid behov förebyggande barnskydd och familjecentraler är väsentliga, på det sättet kan man med låg tröskel erbjuda till exempel vård eller stöd för föräldraskapet. I läroinrättningar är det viktigt att säkerställa att innehållet i det förebyggande rusmedelsarbetet genomförs som en del av elev- och studerandevården (se exempelvis Hietanen-Peltola & Korpilahti 2015, 38 40; Haravuori m.fl. 2016). Genom att aktivera elever, studerande och vårdnadshavare till att ta del i planering, genomförande och utvärdering av det förebyggande rusmedelsarbetet kan man få nya synvinklar och nytt innehåll som beaktar målgruppen i arbetet. I läroinrättningarna är det bra att satsa på utveckling av metoder som förebygger samhälleliga och hälso- och välfärdsskillnader. Vid exempelvis inspektioner av läroinrättningsmiljön och -samhället kan man även utvärdera hur det förebyggande rusmedelsarbetet genomförs som helhet. På arbetsplatserna är det skäl att lyfta fram rusmedelsprogrammen i centrum för utvecklingen och som ett centralt verktyg för samarbetet mellan ledningen, arbetarskyddet, anställda och företagshälsovården. Rusmedelsprogrammet bör även beakta rökfrihetsarbetet och stödet för att sluta röka samt identifieringen och förebyggandet av penningspelskador (se även verksamheten Rökfri kommun och arbetsplats). Företagshälsovårdens insats borde riktas mot förebyggande av rusmedelsskador genom att till exempel lyfta fram frågan i serviceavtalen och öka användningen av screening och mini-interventioner också när man kommer till mottagningen på grund av sjukdom. Kommunen kan som arbetsgivare vara vägvisare med ett eget rusmedelsprogram. Centralorganisationerna som företräder arbetsgivare och anställda förnyade år 2015 sin gemensamma rekommendation som uppmuntrar alla arbetsplatser till att förebygga rusmedelsproblem och tillsammans behandla rusmedelsfrågor och genomföra vårdhänvisningen (Akava m.fl. 2015). I fritidsgemenskaper är det möjligt att utöver tidig identifiering och effektiviserat stöd dessutom förebygga skador och stöda rusmedelsfrihet då man tar i bruk rutiner som stöder detta då man konkurrensutsätter tjänster, kommer överens om kriterierna för organisationsunderstöd eller sponsorering eller spelreglerna för lokaler och evenemang. Väsentligt är att kommuninvånarna och tjänsteanvändarna har möjlighet att komma med idéer för rusmedelsfri fritidsverksamhet med beaktande av specialgrupper. I motions- och idrottsföreningar borde man å sin sida aktivt verka för att förebygga rusmedelsskador. Säkerställ att yrkespersonerna har tillräcklig kompetens inom förebyggande rusmedelsarbete. Det organ som ansvarar för det förebyggande rusmedelsarbetet i kommunen har till uppgift att öka och stöda kunskapen om de åtgärder som förebygger rusmedelsskador inom samtliga kommunala uppgiftsområden (523/2015, 5 ). Det kan exempelvis betyda att man i kommunen har hand om kompletterande yrkesutbildning för olika sektorer och tar i bruk metoder för det förebyggande rusmedelsarbetet som fungerar för respektive sektor samt ordnar skräddarsydda utbildningar och verkstäder genom att utnyttja tillgängligt material. Då man utbildar 39

yrkespersoner kan man efter möjlighet utnyttja den s.k. utbildarutbildningsmodellen, då kan en utbildad utbilda ytterligare yrkespersoner i exempelvis sin arbetsgemenskap, vilket kan effektivisera utspridningen av metoder för förebyggande rusmedelsarbete. 40

6. Lopuksi Menestyksekäs hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei onnistu ilman ehkäisevää päihdetyötä Päihdehaittojen ehkäisyllä ja vähentämisellä on yhtymäpintoja terveyden, hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämiseen sekä tapaturmien ja väkivallan ehkäisyyn ja muuhun turvallisuustyöhön. Ehkäisevä päihdetyö liittyykin kunnassa osaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tehtävää työtä (Terveydenhuoltolaki 1326/2010; Kuntalaki 410/2015; EPT-laki 523/2015). Haittojen näkökulmasta alkoholi, tupakka, huumausaineet ja rahapelit kuormittavat kuntaa monin tavoin. Jos tarkastellaan näitä haittoja esimerkiksi alkoholin näkökulmasta, voidaan todeta, että vuosittain menetetään alkoholiperäisten tautien ja myrkytysten vuoksi yhteensä lähes 1 300 työikäistä (v. 2014). Säännöllinen alkoholinkäyttö suurentaa myös merkittävästi maksakirroosin, aivoverenvuodon, kroonisen haimatulehduksen ja verenpainetaudin sekä erityisesti ruoansulatuskanavan alueen ja naisten rintasyöpäriskiä. Lisäksi se on yhteydessä mielenterveyshäiriöiden, tapaturmien ja väkivallan kasvaneeseen riskiin. Runsas alkoholinkäyttö vähentää työhön osallistumista, lisää sairauspoissaoloja sekä työkyvyttömyyseläkkeen ja työttömyyden riskiä ja laskee tuottavuutta. Vanhempien runsas alkoholinkäyttö on puolestaan riski lapsen kehitykselle: ennen teini-ikää koetut vanhemman päihdeongelmat ovat yhteydessä lasten teini-iän (13 17-vuotiaiden) mielenterveysongelmiin ja haitalliseen päihteiden käyttöön. Vastaavia haittoja itselle ja muille on löydettävissä yhtä lailla tupakka- ja nikotiinituotteiden ja huumeiden käyttöön sekä rahapelaamiseenkin liittyen. Ehkäisevä päihdetyö on myös konkreettista työtä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseksi. Pelkästään alkoholi ja tupakka selittävät puolet terveyden epätasa-arvosta, kun mittariksi otetaan väestöryhmien väliset erot kuolleisuudessa. Alkoholilla on ollut suuri vaikutus tuloryhmien välisen kokonaiskuolleisuuseron muutokseen: alkoholisyyt selittävät kokonaiskuolleisuuden eron kasvun vuodesta 2000 vuoteen 2007 lähes kokonaan ja yli puolet eron kaventumisesta vuosien 2007 ja 2014 välillä (Mäkelä ym. 2017). Kyse ei ole vain käytetyn alkoholin määristä, vaan myös juomatavoista ja esimerkiksi väestön elinoloista (mt.). (Ks. lisää myös: Tarkiainen ym. 2017.) Jo nuorilla on nähtävissä polarisoitumista päihteiden käytössä. Nuorilla, joiden perheiden sosioekonominen asema on heikoin ja joilla on masennusta, alkoholin käyttö ja humalajuominen lisääntyivät selvästi sinä aikana, kun parempiosaisten perheiden nuorten alkoholin käyttö vähentyi. (Torikka ym. 2016.) Vaikka ehkäisevä päihdetyö on osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, vaatii se kuitenkin erityistä osaamista ja huomiota muun muassa siksi, että päihteet, tupakkatuotteet ja rahapelaaminen aiheuttavat edellä kuvattuja haittoja myös muille kuin käyttäjälle itselleen. Lisäksi monesta muusta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osa-alueesta poiketen päihdehaittojen ehkäisyyn liittyy kysynnän vähentämisen ohella saatavuutta rajoittavaa alkoholi-, tupakka-, huume- ja rahapelipolitiikkaa sekä elinkeinotoiminnan valvontaa. Myös tulevaisuudessa ehkäisevä päihdetyö kuuluu kunnille, yhdyspinnoista maakuntiin kannattaa sopia Kunnan kannattaa rohkeasti nostaa keskiöön ehkäisevä päihdetyö sekä päihde-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisy ja vähentäminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Näin myös tulevaisuudessa, vaikka sote- ja maakuntauudistuksessa tarkoitus onkin siirtää sosiaali- ja terveyden- 41

huollon palvelut maakunnan järjestettäväksi. Kuntalainen viettää suurimman osan ajastaan ja arjestaan muualla kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä konkretisoi sitä, että ehkäisevässä päihdetyössä niin kuin laajemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä olisi kiinnitettävä huomiota nimenomaan muualle kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Kunnan rooli on tässä muussa yhteisöissä tehtävässä työssä aivan keskeinen. Tällöin kunnassa tiedetään kuka johtaa, koordinoi ja yhteen sovittaa ehkäisevää päihdetyötä, mitä kuuluu kenenkin vastuulle, mikä on päihdetilanne, miten kehittämiskohteisiin ja huoliin tartutaan sekä miten pidetään vahvuuksista huolta myös jatkossa. Näin voidaan varmistaa, että kunnassa asuu ja elää tulevaisuudessakin elinvoimaisia kuntalaisia. Kunta on juuri niin elinvoimainen kuin sen asukkaat. Hyvä ehkäisevä päihdetyö voi tästä näkökulmasta olla kunnan kilpailuvaltti. Kunnan lisäksi maakunnassa tehdään tulevaisuudessa ehkäisevää päihdetyötä, jolloin olennaista on pitää huolta sujuvasta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä. Ehkäisevää päihdetyötä tehdään sosiaali- ja terveyspalveluissa (esim. varhainen tunnistaminen, mini-interventio ja tupakasta vieroitus). On myös suunniteltu, että aluehallintovirastojen ehkäisevän päihdetyön alueellinen ohjaus- ja kehittämistehtävä siirtyisi maakuntiin, ja että näin ollen maakunnat tukisivat asiantuntemuksellaan kuntien ehkäisevää päihdetyötä ja laajemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Alkoholilupahallinto ja tupakkavalvonta puolestaan tukevat kuntien saatavuuden sääntelyä tehokkaalla viranomaisvalvonnalla. Kun tuetaan syrjäytymisen ehkäisyä ja haavoittuvia väestöryhmiä, on tarpeen sovittaa yhteen työtä maakunnan ja kunnan välillä. Maakuntien valmistelutyössä kannattaa nämä eri näkökohdat huomioida ja varmistaa niiden näkyminen niin rakenteissa kuin sopimuksissakin. Osana maakuntauudistusta kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvan valtion rahoituksen perusteita tarkistetaan siten, että siinä otetaan huomioon niin kunnan kuin maakunnan toimenpiteet asukkaiden terveyden edistämiseksi. Tällöin puhutaan niin sanotusta kannustavasta HYTEkertoimesta, jonka päämääränä on varmistaa aktiivinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toiminta myös sote-uudistuksen jälkeen. Myös ehkäisevään päihdetyöhön liittyviä osoittimia on sisällytetty osaksi HYTE-kerrointa. (STM raportteja ja muistioita 2015:36). Ehkäisevän päihdetyön tiedetään olevan keskeinen keino lisätä kunnan ja maakunnan elinvoimaa ja hyvinvointia. Ja kuka meistä ei haluaisi asua hyvinvoivassa maakunnassa ja kunnassa? Tämä on hyvä alku kohti hyvinvoivaa ja elinvoimaista kuntaa. Ja se on niin päättäjien, alan ammattilaisten, kansalaisten, järjestöjen kuin jokaisen kansalaisen yhteinen asia. 42

7. Lähteet Akava, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Kirkon työmarkkinalaitos KiT, KT Kuntatyönantajat, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, Valtion työmarkkinalaitos VTML (2015). Päihdehaitat hallintaan! Suositus päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoonohjauksesta työpaikoilla. Alkoholilaki (1143/1994). Alkoholiohjelma (2012). Ehkäisevä päihdetyö peruspalveluissa: Opas kunnan ehkäisevään päihdetyöhön. THL. Aluehallintovirasto (2015). Länsi- ja Sisä-Suomen peruspalveluiden arviointi. Patio. Babor, Thomas F. (2010). Alcohol: no ordinary commodity, Research and Public policy. 2nd edition. OUP Oxford. Fors R, Heimala H, Holmila M, Ilvonen S, Kesänen M, Markkula J, Saunio A-L, Strand T, Tamminen I, Tenkanen T, Warpenius K (2013). Paikallinen alkoholi-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisy Käsikirja yhdessä toteutettavaan Pakka-toimintamalliin. THL, Kide 23/2013. Haravuori H; Muinonen E, Kanste O & Marttunen M (2016). Mielenterveys- ja päihdetyön menetelmät opiskeluterveydenhuollossa: Opas arviointiin, hoitoon ja käytäntöihin. THL, Ohjaus 20/2016. Hietanen-Peltola M & Korpilahti U (toim.) (2015). Terveellinen, turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitos. Opas ympäristön ja yhteisön monialaiseen tarkastamiseen. THL, Ohjaus 7/2015. Holmila M, Warpenius K, Warsell L, Kesänen M & Tamminen I (2009). Paikallinen alkoholipolitiikka. Pakka-hankkeen loppuraportti. THL, raportti 5/2009. Kuntalaki (410/2015). Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämiseksi (523/2015). Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (2014). Ehkäisevän päihdetyön rakenteet Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto toimialueen kunnissa. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 1/2014. Markkula J, Fors R, Hamilas M, Heimala H, Kejonen A, Kokkonen T & Tamminen I (2014). Ehkäisevän päihdetyön rakenteet kunnissa 2013. THL, Tutkimuksesta tiiviisti 15/2014. Mäkelä P, Martikainen P & Peltonen M (2017). Sosioekonomiset erot alkoholikuolleisuudessa ja alkoholin käytössä. THL, Tutkimuksesta tiiviisti 4/2017. Peruspalveluiden arviointi. 2016. Renko E (2016). Alkoholin käytön mini-interventio aikuissosiaalityössä. THL, Tutkimuksesta tiiviisti 24/2016. 43

Soikkeli M & Warsell L (toim.) (2013). Laatutähteä kiertämässä. Ehkäisevän päihdetyön laatukäsikirja. THL, Kide 21. Tampere. STM (2015). Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma. Alkoholi-, huume- ja rahapelihaittojen sekä tupakoinnin vähentäminen. STM:n julkaisuja 2015:19. STM (2015). Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja itsehallintoalueiden perustamisen sekä aluehallintouudistuksen valmistelu. Selvityshenkilöhanke. STM:n raportteja ja muistioita 2015:36. Strand T (2011). Ehkäisevä päihdetyö Suomessa 2011 Missä menemme, minne haluamme? THL, Raportti 37/2011. Tarkiainen L, Martikainen P, Peltonen R, Remes H (2017). Sosiaaliryhmien elinajanodote-erojen kasvu on pääosin pysähtynyt. Suomen lääkärilehti 2017;72(9):588-593c. Terveydenhuoltolaki (1326/2010). THL, Alkoholi, tupakka ja riippuvuudet > Ehkäisevä päihdetyö > Ehkäisevän päihdetyön menetelmät > verkkopakka: www.thl.fi/pakka. THL, Sotkanet tietokanta. THL (2017). Paikallinen lausunto alkoholihallinnon ja ehkäisevän päihdetyön tukena. THL, Tiedä ja toimi -kortti 3/2017. THL (2016). Kysy ja neuvo. Alkoholin käytön mini-interventio aikuissosiaalityössä. THL, Tiedä ja toimi -kortti 10/2016. THL (2016). Pakka-toimintamalli Käynnistä ja varmista laatu. THL, Esite. Torikka A, Kaltiala-Heino R, Luukkala T & Rimpelä A (2016). Trends in Alcohol Use among Adolescents from 2000 to 2011: The Role of Socioeconomic Status and Depression. Alcohol and Alcoholism 2016, 1-8. Tupakkalaki (549/2016). Warpenius K (2002). Kuka ottaisi vastuun?: Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöverkoston perustamisen arviointi. Raportteja, Stakes: 270. 44

Liite 1. Laki ehkäisevä päihdetyön järjestämisestä (523/2015) Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Julkinen valta huolehtii tämän lain mukaisesti alkoholin, tupakan, huumausaineiden ja muiden päihtymiseen käytettävien aineiden sekä rahapelaamisen aiheuttamien haittojen ehkäisystä yhteistyössä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. 2 Tässä laissa tarkoitetaan: 1) päihteellä alkoholipitoisia aineita, huumausaineita sekä päihtymiseen käytettäviä lääkkeitä ja muita aineita; 2) ehkäisevällä päihdetyöllä toimintaa, jolla vähennetään päihteiden käyttöä ja päihteiden käytöstä aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Mitä tässä laissa säädetään päihteistä, koskee myös tupakkatuotteita ja rahapelaamista. 3 Ehkäisevän päihdetyön on perustuttava päihteiden käytön ja siitä aiheutuvien haittojen seurantaan, käytettävissä olevaan tieteelliseen näyttöön ja hyviin käytäntöihin. Ehkäisevässä päihdetyössä tulee kiinnittää huomiota myös muille kuin päihteiden käyttäjille aiheutuviin haittoihin. 4 Sosiaali- ja terveysministeriö johtaa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kehittää ja ohjaa ehkäisevää päihdetyötä koko maassa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Aluehallintovirastot ohjaavat toimialueensa ehkäisevää päihdetyötä, suunnittelevat ja kehittävät sitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa sekä tukevat toimialueensa kuntia ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa ja kehittämisessä. 5 Kunta huolehtii ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan ja nimeää ehkäisevän päihdetyön tehtävistä vastaavan toimielimen. Toimielimen tehtävänä on: 1) huolehtia kunnan päihdeolojen seurannasta ja niitä koskevasta tiedotuksesta; 2) huolehtia siitä, että päihdehaittoja ja niiden vähentämistä koskevaa tietoa tarjotaan yksityisille henkilöille ja koko väestölle; 3) lisätä ja tukea päihdehaittoja ehkäisevien toimien osaamista kaikissa kunnan tehtävissä; 45

4) esittää ja edistää ehkäisevän päihdetyön toimia kunnan hallinnossa, erityisesti sosiaalija terveydenhuollossa, sivistys-, liikunta- ja nuorisotoimessa sekä elinkeinotoimessa; 5) huolehtia siitä, että 4 kohdassa tarkoitetut kunnan toimet sovitetaan yhteen poliisin, alkoholilain (1143/1994) ja tupakkalain (693/1976) noudattamisen valvonnan, elinkeinoelämän ja erityisesti ehkäisevään päihdetyöhön osallistuvien yleishyödyllisten yhteisöjen ehkäisevään päihdetyöhön kuuluvien ja sitä tukevien toimien kanssa. Kunnan ehkäisevään päihdetyöhön sovelletaan lisäksi, mitä terveydenhuoltolain (1326/2010) 11 ja 12 :ssä säädetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä sitä koskevasta suunnittelusta ja raportoinnista. 6 Kunnan tulee ehkäisevän päihdetyön yhteydessä edistää asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia päihteiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi viranomaisyhteistyöllä, viranomaisille annettavilla lausunnoilla sekä kunnan omilla toimilla. 7 Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2015. Tällä lailla kumotaan raittiustyölaki (828/1982). Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2015 Tasavallan Presidentti SAULI NIINISTÖ Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 46

Liite 2. Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöt kartalla 47

Liite 3. Ehkäisevän päihdetyön toimielin tai toimielimen valtuuttama työryhmä kartalla 48

Liite 4. Kuntien ehkäisevää päihdetyötä toimeenpanevat monialaiset työryhmät kartalla 49

Liite 5. Ehkäisevä päihdetyö sisällytetty johonkin kunnan toimintasuunnitelmaan kartalla 50