3 Lintuja tapaa kaikkina vuodenaikoina, ja kuvattavaa riittää. Monelle peippo tuo kevään. 300 mm [480 mm], f5.6, 1/500 s, ISO 100. Kari Auvinen Lintujen seuraaminen on mukavaa puuhaa ehkäpä siksi kuvia syntyy tästä luontoaiheesta enemmän kuin monista muista. Lintuja on näkyvissä ympäri vuoden, ja niitä saadaan houkuteltua ruokinnoille. Omat haasteensa on lintukuvauksessakin. Moni laji on pienikokoinen ja niin nopea liikkeissään, että teleobjektiivin kanssa on haasteellista ehtiä mukaan. Tällöin on eduksi, että kamera valottaa useita ruutuja sekunnissa, automaattitarkennus toimii kunnolla ja valotusajat saadaan pidettyä riittävän lyhyinä. Kuvaajien onneksi tekniikka on kehittynyt pitkin harppauksin, ja kaikki lajit eivät ole niin arkoja, etteikö niitä pääsisi kuvaamaan kevyemmälläkin kalustolla. 50 51
Lintuja eri vuodenaikoina Talviaikana linnut käyvät säännöllisesti varmimmilla ruokailupaikoilla, ja siellä kannattaa myös olla kameroiden kanssa. Ruokintoja voi järjestää itsekin lintujen elämää helpottamaan, mikä mahdollistaa hallitumman kuvaamisen. Kevään ja syksyn muuttoaikoina lintuja on enemmän kaikkialla, ja etenkin parhailla muuttopaikoilla voi olla kuvaajan kannalta liikaakin erilaisia kohteita kuvattavaksi. Silloin voi jopa toimia ilman mitään ennakkojärjestelyjä, kulkea linnut huomioiden kameran kanssa ja kuvata mitä eteen tulee. Tällöin tavoiteltu lopputulos Muuttoaikoina hyvillä paikoilla on mukavasti liikettä. Tilhiparvi syysmuutolla kohti länttä. 300 mm, f5.6, 1/640 s, ISO 200. Kari Auvinen Haarapääskyt ovat kesän lintuja ja tottuvat nopeasti kuvaajan toimiin. 300 mm, f8, 1/160 s, ISO 200 ovat kauniita, myös yleisimmät lajit. Linnuista saa kuvia myös lyhyemmillä linsseillä. Muista riittävän lyhyt suljinaika. on todennäköisempi, jos kuvaaja hallitsee tekniikan, ja laitteet soveltuvat hyvin tällaisiin heittolaukauksiin. Kesäaikana linnuilla on poikaset, ja elämä keskittyy pesimäympäristöön. Eri lajit reagoivat vaihtelevasti ihmisen läsnäoloon, ja lintujen elintapojen tuntemus on tärkeää, jotta ei aiheutettaisi ylimääräistä häiriötä. Moni lintu ei poikasia ruokkiessaan uskalla tulla pesälle, jos ihminen on lähistöllä. Muista aina, että kuvaaminen on toimintaa luonnon ehdoilla. Kaupunkeihin saattaa keskitalvella kertyä vesilintuja sulapaikkoihin, ja ne ovat tällöin varsin pelottomia. Sini sorsia Helsingissä. 50 mm, f6.3, 1/200 s, ISO 200. Kari Auvinen 52 Luontokuvaajan kenttäopas 53
Lintukuvaajan työnkulku Useimmat aktiivilintukuvaajat tallentavat kuvatiedostot raw-muotoon, mutta joissain tilanteissa kamera saadaan toimimaan nopeammin käyttämällä pakkaavaa jpeg-formaattia. Tämä johtuu siitä, että jpeg-tiedosto on pienempi kooltaan. Nopeista tilanteista johtuen valotusautomatiikan asetukseksi kannattaa kokeilla ensin ajan esivalinta -automatiikkaa (yleensä merkintä S, T tai Tv), jolla varmistetaan riittävän lyhyt valotusaika. Vaikeissa valaistusolosuhteissa täysi käsisäätö on joskus ainoa vaihtoehto. Näin esimerkiksi yllättäen tummaa taustaa vasten lentävä kohde ei valotu väärin. Automaattitarkennuksen asetukset ja säädöt vaikuttavat merkittävästi toimintoihin ja siten lopputulokseen. Useat nopeaan kuvaukseen suunnitellut kamerat mahdollistavat jatkuvan tarkennuksen käytön. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kohde tarkennetaan kerran, automaatti seuraa kohteen etäisyyttä ja muuttaa tarkennusta koko ajan. Toisissa malleissa ominaisuus on kehittyneempi kuin toisissa, mutta jokainen on nopeampi ja täsmällisempi kuin perinteinen käsitarkennus. Kuvat: laitevalmistajat Kun kuvataan lintuja, muistikortteja ei ole koskaan liikaa mukana. Korttien määrä ja koko kannattaa arvioida sellaiseksi, että maastossa tulee toimeen vähintään yhden kuvauspäivän. Etenkin pitkien putkien kanssa kuvattaessa tarvitaan tukeva jalusta, jossa on kevyesti liikkuva nestepää. Kalustoa voi kertyä useita kiloja, joten asianmukainen kuljetusväline, tavallisimmin iso selkäreppu, on tarpeen. Reppu suojaa myös laitteita kolhuilta ja sateelta. Pikkuruokit pesäkalliollaan. Huippuvuoret. 100 mm, f5.6, 1/400 s, ISO 100 64 Luontokuvaajan kenttäopas 65
5 KASVit JA HYÖntEiSEt Pihapiirin väriloistoa loppukesällä. Neitoperhonen. 300 mm, f4, 1/60 s, ISO 100. Kari Auvinen Lähikuvien ottaminen, oikeastaan aiheesta riippumatta, on ehkä vähiten välineistä riippuvaista toimintaa. Kaikilla kameroilla, jopa puhelimilla voi onnistua, kunhan tutkii avoimesti laitteen soveltumista kulloiseenkin tilanteeseen ja osaa sitä käyttää. Raskasta kuvauskalustoa ei välttämättä tarvita, vaan helposti mukavasti liikutettavat kamerat toimivat parhaiten. Tärkeintä on keveys ja runko-objektiiviyhdistelmän toimivuus. Määrä ei tässäkään tilanteessa korvaa laatua. Kasvikuvaajan elämä on rauhallista liikkumista ja tarkkailua. Hyönteiset ovat jo astetta vaikeampi kuvauskohde: ne ovat usein pieniä ja nopeita liikkeissään, mikä tuo omat tekniset haasteensa. Kokemus opettaa tälläkin saralla, ja aiheesta ei kerry koskaan liikaa tietoa. Lähikuvauksessa jos missä on huomioitava kohteen etu ensin. Kukkaniityllä ei ole sopivaa talloa joka paikassa; poluilla liikkumalla tavoittaa yhtä lailla kiinnostavia näkymiä. Harvinaisten hyönteisten elämää ei myöskään ole syytä järkyttää. 92 93
Lähikuvien taikaa Luonto tarjoaa loputtoman kohdevalikoiman, ja on vain mielikuvituksesta kiinni, mitä ja miten kuvaa. Lähikuvaus avaa vielä kokonaan uuden maailman. Lähikuvassa häviävät usein viitteet ympäristöstä, jossa kohde on. Yksityiskohdat voivat olla kiinnostavia, ei pelkästään biologisina yksityiskohtina vaan myös visuaalisina elementteinä. Miten vain. Suuren luontokuvakilpailun voittaja muutaman vuoden takaa oli kuvannut omalla parvekkeellaan jääkiteitä. Aina ei tarvitse lähteä pitkälle löytääkseen kiinnostavia kohteita. Eläinkuvaaja hakee uusia näkymiä ja suurennusta pitkillä putkillaan, kun taas lähikuvaaja menee kohteen luo ja suurennussuhde kasvaa jo ilman erityisiä optisia keinojakin. Ruusu ja kärpänen. 420 mm (1,4 + 300 mm), f5.6, 1/800 s, ISO 100. Kari Auvinen Tarkempi katselu paljastaa monenlaisia hyönteisiä päivänkakkaran kukinnolla. 235 mm (28 300 mm), f8, 1/250 s, ISO 400. Kari Auvinen Kasvien ja hyönteisten kuvaamiseen kuuluu myös lajituntemuksen opettelu. Vaihtelua on paljon, mutta kuvattaessa voi ottaa huomioon tunnistamista helpottavat asiat, ja käyttää sitten talviiltoja hyödyllisesti tutustumalla uuteen maailmaan. Varsinainen lähikuvaus on teknisesti vaivatonta uusilla pokkarilla. Tarkennusetäisyys on pienissä kameroissa lyhyt, mikä johtuu kennon koon ohjaamasta objektiivin polttovälistä. Millejä on siis vähän, mikä tarkoittaa myös suurta syväterävyysaluetta. Järjestelmäkameroilla on jo kiinnitettävä huomiota objektiivin lyhimpään tarkennusetäisyyteen. Harrastajameran mukana tullut kittizoomi ei ole paras vaihtoehto lähikuvaukseen. Makro-objektiivin puutteessa mikä tahansa teleobjektiivi on peruszoomia parempi valinta, etenkin jos siihen hankkii ns. loittoputken. Liuskaperhonen kannolla. 55 mm, f11, 1/125 s, ISO 100. Kari Auvinen 94 Luontokuvaajan kenttäopas Kasvit ja hyönteiset 95