Tapaamisten Metallinilmaisin ja muinaismuistojen suojelu ja Rautaa maassa - metallinilmaisin ja arkeologiset kulttuuriperintökohteet -tiivistelmät Suomen Kansallismuseo 2.5.2012 1. Taustaa Metallinilmaisinta on käytetty Suomessa 1970-luvulta alkaen muinaisjäännösten ja -esineiden etsimisessä. 2000-luvun aikana metallinilmaisimien merkittävä halpeneminen ja saatavuuden parantaminen on lisännyt harrastajien määrää. Joidenkin harrastajien kiinnostuksen kohteeksi ovat nousseet myös vanhemmat esineet ja niiden etsintä. Museovirastoon sekä maakuntamuseoihin tulee jatkuvasti kyselyitä metallinetsintää koskien ja metallinilmaisimella löydettyjen esineiden määrä on kasvanut. Tämän vuoksi Kulttuuriympäristön suojelusta vastaava osasto Museovirastossa päätti järjestää metallinilmaisintapaamiset sekä arkeologeille ja museoalan toimijoille että metallinetsintää harrastaville ja siitä kiinnostuneille. Tilaisuudet järjestettiin Suomen Kansallismuseossa 2.5.2012. 2. Tapaamisten sisältö Arkeologeille ja museoalan toimijoille suunnatussa tilaisuudessa metallinetsintää mietittiin hallinnollisesta sekä tutkimuksellisesta näkökulmasta (ks. ohjelma liite 1). Pirjo Uino esitteli metallinilmaisimen käyttöä Suomessa ja sen lähialueista erityisesti idässä, Venäjällä (ks. ohjelma liite 3). Leena Söyrinki-Harmo toi keskusteluun monia museoiden kokoelmapolitiikkaan liittyviä näkökulmia (ks. tiivistelmä liite 4). Veli-Pekka Suhonen perehdytti laajalla kuvavalikoimalla perusteellisesti historiallisen ajan muinaisjäännöksiin ja sotahistorian kohteisiin. Georg Haggrén esitti puolestaan tutkijan näkökulman metallinilmaisimiin (ks. tiivistelmä liite 5). Päivi Maaranen esitteli lyhyesti Museoviraston metallinilmaisinsivun ja kertoi keskitetyn palvelun työkaluksi perustetusta sähköpostiosoitteesta metallinilmaisin[at]nba.fi kummassakin tapaamisessa. Metallinetsintää harrastavien ja siitä kiinnostuneiden toimijoiden tapaamisessa käsiteltiin metallinetsintää ja muinaisjäännöksiä käytännön näkökulmista (ks. ohjelma liite 2). Leena Söyrinki-Harmo kertoi konkreettisesti metalliesineiden käsittelystä ja maalöydöistä (ks. tiivistelmä liite 6). Jens Lindgren ja Tom Sundström kertoivat metallinetsinnästä harrastajan näkökulmasta. Matleena Haapala esitteli muinaismuistolakia (295/1963) ja muuta lainsäädäntöä (ks. tiivistelmä liite 7). Kaisa Lehtonen esitteli puolestaan muinaisjäännöksen rajaamiseen ja tunnistamiseen liittyviä kysymyksiä (ks. tiivistelmä liite 8). Veli-Pekka Suhonen perehdytti laajalla kuvavalikoimalla vanhoihin karttoihin, asutushistorian ja sotahistorian kohteisiin (ks. tiivistelmä liite 9). Lopuksi Stefan Wessman kertoi vielä lyhyesti metallinilmaisimista vedenalaiskäytössä.
3. Yhteenveto Tapaamisista saatu palaute oli monipuolista. Erityisesti oltiin tyytyväisiä siihen, että sekä museoalan toimijoilla että harrastajilla oli mahdollisuus saada keskustella itselleen tärkeistä asioista. Myös tilaisuudessa saatua laajaa tietomäärää kiiteltiin. Palautteissa toivottiin kuitenkin paljon lisätietoa sekä keskustelun jatkamista eri muodossa. Lakien tulkintaan pyydettiin lisää selvyyttä ja muutenkin tarpeena tuntui olevan kirjallisten tietoaineistojen saatavuuden lisääminen. Tilaisuuksien pitoaikaa moitittiin jonkin verran. Toukokuussa arkeologit ovat jo maastossa ja vapun jälkeinen ensimmäinen arkipäivä koettiin muutenkin huonoksi. Viikonloppu olisi ollut harrastajien osallistumisen kannalta parempi kuin viikolla oleva arkipäivä. Huonohkosta ajankohdasta huolimatta museoalan toimijoiden tapaamisessa oli 55 henkeä, ja harrastamisesta kiinnostuneiden tapaamisessa 42 henkeä. Poimintoina keskustelusta ja alustuksista aamupäivän ja iltapäivän osalta nousevat esiin mm. seuraavat asiat: Yleistä: - yliopistoja ja kansanopistoja tarvitaan yhteistyökumppaneiksi harrastajien kouluttamiseen - harrastajien ja arkeologien yhteistyö voi tuottaa hienoja tuloksia - harrastajilla on huima osaaminen metallinilmaisinten käytössä ja hallinnassa - toimijoilla on tarvetta yhteistyöverkostolle ja erilaisille yhteistyön muodoille - harrastajayhdistykset ovat perusta yhteistyölle: esimerkiksi työturva-asioiden järjestäminen voi edellyttää kenttätöissä olevan vapaaehtoisen kuulumista johonkin yhdistykseen - museoalalla on erittäin vakava henkilöresurssipula, minkä vuoksi esinelöytöjen käsittely sekä löytöpaikkojen tarkastaminen maastossa ja yhteistyön käynnistäminen harrastajien kanssa on hidasta - ulkomaalaisten metallinetsijöiden toiminta Suomessa on haaste sekä viranomaisille että harrastajille - on tarvetta ohjeistukseen siitä, miten havainnoida esineiden löytöpaikkaa ja sen ympäristöä tarkemmin. Muinaismuistolakiin ja muinaisjäännösrekisteriin liittyviä tarpeita: - muinaismuistolaki on haasteellinen sekä muinaisjäännösten määrittelyn että esinelöytöjen käsittelyn kannalta - Museoviraston muinaisjäännösrekisterin tulisi olla ajantasainen ja sisältää tiedot kaikista jo tunnetuista kohteista. - muinaisjäännösrekisterissä tulisi selkeästi näkyä, onko kohde suojeltu vai ei - Museoviraston rauhoitusluokitus on epäselvä ja tulisi kirjoittaa selkeästi ymmärrettäväksi. Ohjeita: - kokoelmien hoitajan ohje metallin löytäjälle: Museoviraston internet-sivuilla on ohje metallin löytäjälle mm. tietojen ja löydön toimittamisesta Museovirastoon: http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/esinekokoelmat/arkeologiset_esinekokoelmat/mita_teen - Konservaattorien ohje metallin löytäjille: Museoviraston internet-sivuilla on konservaattoreiden laatima Maasta museoon ohje maasta tulevien löytöjen käsittelemiseksi. Ohjeesta löytyy myös neuvoja metallilöytöjen käsittelyyn. http://www.nba.fi/fi/file/597/maasta-museoon.pdf - Kansallismuseon Rahakammion ohje rahojen ja mitalien löytäjälle: kaikkia löytöjä ei voida ottaa vastaan, joten vastaan otetaan vain vanhimmat ja tieteellisesti arvokkaimmat. Rahakammioon toivotaan kuitenkin tietoa kaikista historiallisista löydöistä, jotta se saadaan talletetuksi jälkipolville. Lisätietoa asiassa voi kysyä Rahakammiosta. - Metsähallituksen ohje metallinetsijälle: valtion mailla ei saa kerätä sotaromua - Museovirasto on avannut tietosivuston metallinetsinnän harrastajalle internet-sivuillaan http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_kulttuuriperinto/metallinilmaisin.
Liite 1. Arkeologien ja museoalan toimijoiden tapaamisen ohjelma Metallinilmaisin ja muinaismuistojen suojelu Paikka: Suomen Kansallismuseo, Mannerheimintie 34, Helsinki, 2.5.2012, klo 10.15 13.00 Metallinilmaisinta on käytetty tiedon hankintaan arkeologisista kohteista 1980-luvulta lähtien erilaisten tarkastusten, inventointien ja kaivausten yhteydessä. 2000-luvulla metallinilmaisinten hinta on laskenut, tehokkuus parantunut ja saatavuus helpottunut, minkä vuoksi myös metallinetsinnän harrastaminen on yleistynyt. Tämä on johtanut mm. arkeologisia kohteita koskevan tiedon lisääntymiseen ja esinelöytöjen määrän kasvuun. Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelu -osaston järjestämässä Metallinilmaisin ja muinaismuistojen suojelu - tilaisuudessa on tarkoitus keskustella metallinilmaisimien tuottamasta tiedosta arkeologisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyen. Alustuksissa käsitellään mm. kokoelmien kartuntaan vaikuttavia tekijöitä, sotahistorian kohteita ja arkeologisten kohteiden tutkimusta. Tilaisuus on tarkoitettu muinaisjäännösten suojelun sekä tutkimuksen parissa työskenteleville viranomaisille ja arkeologeille. Lisätietoa tilaisuudesta antaa erikoistutkija Päivi Maaranen Museovirastosta, puh. 09-40501. Museoviraston pysyvään palvelusähköpostiosoitteeseen metallinilmaisin[at]nba.fi voi lähettää kysymyksiä ja tietoja metallin-ilmaisimen käyttöön liittyen. Tervetuloa! Ohjelma: 10.15-11.40 Avaussanat. Mikko Härö, Museovirasto Näkökulmia metallinilmaisimen käyttöön Suomessa ja lähialueilla. Pirjo Uino, Museovirasto Kokoelmapolitiikka ja kokoelmien karttuminen. Leena Söyrinki-Harmo, Museovirasto 11.40-11.50 Tauko 11.50-13.00 Historiallisen ajan muinaisjäännökset ja sotahistorian kohteet. Veli-Pekka Suhonen, Museovirasto Metallinilmaisin ja arkeologisten kohteiden tutkimus. Georg Haggrén, Helsingin yliopisto Metallinilmaisintietoa Museoviraston internet-sivuilla. Päivi Maaranen, Museovirasto Loppukeskustelu
Liite 2. Metallinetsinnän harrastajien ja siitä kiinnostuneiden tapaamisen ohjelma Rautaa maassa: metallinilmaisin ja arkeologiset kulttuuriperintökohteet Paikka: Suomen Kansallismuseo, Mannerheimintie 34, Helsinki, 2.5.2012, klo 14.00-17.45 Muilta ihmisiltä kadonneiden tai ihmisten kätkemien esineiden etsintä on toimintaa, jolla on vuosituhantiset juuret. Inhimillinen etsimisen jännitys ja löytämisen ilo houkuttelevat edelleenkin harrastuksen pariin. Harrastuksesta ja siihen liittyvistä asioista saa tietoa esimerkiksi internetin kautta, missä myös yhteyksien solmiminen muihin harrastajiin on helppoa ja nopeaa. Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelu -osaston järjestämässä tilaisuudessa Rautaa maassa: metallinilmaisin ja arkeologiset kulttuuriperintökohteet annetaan perustietoa arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja sen säilymiseen liittyvistä tekijöistä. Lyhyissä puheenvuoroissa käsitellään esimerkiksi metallinilmaisinharrastusta, lainsäädäntöä ja muinaisjäännösten määrittämistä. Jututa asiantuntijaa kah-veilla voi keskustella ajankohtaisista, mieltä askarruttavista asioista. Tilaisuudessa ei tunnisteta esineitä tai anneta henkilökohtaista harrastamiseen liittyvää neuvontaa. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille muinaisjäännösten suojelusta ja metallinilmaisimien käytöstä kiinnostuneille. Lisätietoa tilaisuudesta antaa erikoistutkija Päivi Maaranen Museovirastosta (puh. 09-40501). Tilaisuuteen pyydetään ilmoittautumista 20.4.2012 mennessä kahvijärjestelyjen vuoksi Museoviraston pysyvään palvelusähköpostiosoitteeseen metallinilmaisin[at]nba.fi. Sähköpostiosoitteeseen voi lähettää myös kysymyksiä ja tietoja metallinilmaisimen käyttöön liittyen. Tervetuloa! Ohjelma: 14.00-15.15 Avaus. Mikko Härö, Museovirasto. Maasta löytyvät esineet ja niiden käsittely. Leena Söyrinki-Harmo, Museovirasto. Metallinetsintää harrastuksena. Jens Lindgren. Metallinetsinharrastajien yhdistystoiminta. Tom Sundström. Suomen metallinetsijät ry. Keskustelu 15.15-16.00 Jututa asiantuntijaa -kahvit 16.00-17.45 Muinaismuistolaki ja muu lainsäädäntö. Matleena Haapala, Museovirasto. Muinaisjäännöksen määrittäminen ja rajaaminen. Kaisa Lehtonen, Turun museokeskus. Vanhat kartat ja historialliset asuinpaikat sekä sotahistorialliset kohteet. Veli-Pekka Suhonen, Museovirasto. Metallinilmaisimen käyttö vedenalaiskohteissa. Stefan Wessman, Museovirasto. Metallinilmaisintietoa Museoviraston internet-sivuilla. Päivi Maaranen, Museovirasto Loppukeskustelu 18.00 Museo sulkeutuu
Liite 3. Näkökulmia metallinilmaisimen käyttöön Suomessa (ja lähialueilla), Pirjo Uino Kuka käyttää? Arkeologi (tutkija) Arkeologi (viranomainen) Harrastaja ( aarteenetsijä ) Harrastaja (arkeologian, sotahistorian harrastaja tms.) Arkeologi ja harrastaja yhdessä Missä/miksi käyttää? Arkeologinen kaivaus, koekaivaus Löytöpaikan tarkastus Inventointi Syystä tai toisesta kiinnostava alue, tai halu löytää esineitä Yleistä: Käytetty arkeologiassa Suomessa 1970-luvulta alkaen Suomessa metallinilmaisimien käyttöä ei ole rajoitettu tai kielletty (Ruotsissa edellyttää lupaa lääninhallitukselta) Muinaisjäännösten inventointi ei ole luvanvaraista mutta kaivaminen on Muutamat alan harrastajat tehneet jo vuosia yhteistyötä arkeologien kanssa Haasteita: harrastaja ohjeistusta ei ole ollut muinaismuistolain tuntemus missä saa käyttää? millaisista löydöistä pitää ilmoittaa? rahat? ns. sotaromu? löytöpalkkiot? viranomaisten suhtautuminen? Haasteita: arkeologi/viranomainen miten määritellä metalliesineen löytöpaikka? kiinteä muinaisjäännös? rajaus? mitä talletetaan museoon? vähäinen kokemus laitteen käytöstä vanhentuneet laitteet ei riittävästi aikaa hyvään yhteistyöhön aktiivisten harrastajien kanssa Venäjä - musta arkeologia - esim. http://metalloiskateli-info.ru/
Liite 4. Kokoelmapolitiikka ja kokoelmien karttuminen, Leena Söyrinki-Harmo Valinta Mitä kokoelmiin kerrytetään? aikarajat alue esinekategoriat Miksi kokoelmiin kerrytetään? alkuperäisaineiston säilyttäminen tutkimuksen tarpeet näyttelytoiminnan tarpeet Miten kokoelmiin kerrytetään? Lahjoitukset, lunastukset, (ostot) Tutkimuksissa saadut esineet Luettelointi ja dokumentointi Konservointi ja kunnon tarkkailu Säilyttäminen järjestäminen ennakoiva konservointi Kokoelmanhallintajärjestelmä esineiden sijaintitiedot tieto esineiden käytöstä tieto esineiden kunnon muutoksista kokoelmien käyttö Tutkimus kajoamaton tutkimus kajoava tutkimus käyttörajoitukset julkaisuoikeudet Näyttelyt ja lainat omat näyttelyt muiden toimijoiden näyttelyt lainat ja deponoinnit näyttelylainat tutkimuslainat pitkäaikaiset deponoinnit poistot kokoelmista Tavoite: Karttumisesta kartuttamiseen!
Liite 5. Metallinilmaisin apuna tutkimuksessa, Georg Haggrén Kokemuksia arkeologisten kenttätöiden pohjalta, esimerkiksi Helsinki Vanhakaupunki 1992: -> Kokenut harrastaja löysi yhden päivän aikana seula- ja pintamaakasoista tusinan verran kolikoita -> Avasi silmät metallinilmaisijan tarjoamille mahdollisuuksille Inkoo, Orslandet, Gammelby 2007 -> Inventoinnin yhteydessä keskiaikaisia löytöjä autioituneelta kylätontilta Inkoo, Petars 2007 -> Kalmisto vai kylätontti? Uuninperustuksia vai hautaröykkiöitä? -> Kohteen yleiskartoitus ja metallilöytöjen kartoitus -> Tuloksena laaja levintäkartta Raasepori, Slottsmalmen 2008 -> Metallinilmaisinharrastajatapuna koneellisesti poistettujen peltomultakerrosten tutkimisessa -> Tuloksena runsaasti metallilöytöjä Espoo Mankby 2008-2011 -> Systemaattisesti tarkistettu seulakasat ja koneellisesti poistetut pintamaakasat samoin pohjaan kaivetut alueet Metallinilmaisimen käyttö kaivauksilla Kaivausten valmisteluvaihe: metallien levintäkartoitus Irtomaakasojen tarkastus Pohjaankaivettujen alueiden tarkastus Kaivaustasojen tarkastus Apuna kokeneet harrastajat Ongelmana aikataulujen sovittaminen Metallinilmaisinharrastus Suomessa käyttö sallittu, paitsi muinaisjäännöskohteilla Harrastus kasvanut nopeasti. Aarremaanalla.com -sivusto Villit harrastajat vitsauksena Suuri tutkimuksellinen potentiaali -> Löydöt voivat olla merkittäviä lisiä tutkimuksen kannalta Ongelmia Löytöjen vastaanotto/tallettaminen museokokoelmiin Ei selkeitä sääntöjä (paitsi keskiaikaisten ja sitä vanhempien rahojen sekä selkeiden esihistoriallisten esineiden kohdalla) Löytöpalkkiot ja niiden määrittäminen Erityisesti historiallisen ajan esinetuntemuksen puutteellisuus Löytöjen konservointi Kuka vastaa, kuka maksaa? Löytöjen ja löytökohteiden dokumentointi Kuka vastaa, kuka maksaa? Tunnetut muinaisjäännöskohteet uhattuina, esimerkiksi Taistelupaikat (Oravainen) Kylätontit (Kauttua 2011) Monesti tunnetuilla kohteilla on kajoamisen jälkiä Yksi ihminen voi hyvällä piipparilla tuhota yhden (ja jopa useita) korvaamattoman kohteen päivässä. Dokumentoimaton löytöjen nosto tekee kontekstin ja levinnän selvittämisen mahdottomaksi.
Muutamia törkeitä muinaisjäännökseen kajoamisia (Mankby, Tapaninkylä, Koroinen) Osa harrastajista ei toimita löytöjään viranomaisten tietoon Portable Antiquities Scheme (PAS) Perustettu 1997 Kattaa Englannin ja Walesin Lähes 770 000 löytöä, joista 120 000 keskiajalta. Sekä yksittäisiä esineitä että suuria aarteita ja kätköjä (mm. Staffordshire hoard, Vale of York hoard, Crosby Garrett helmet ym.) http://finds.org.uk/ Suuri merkitys tutkimuksen kannalta Voisiko vastaava toimia myös Suomessa? Yhteenveto: Metallinilmaisin tärkeä tutkimuksen apuväline kaivauksilla ja inventoinnissa. Vaatii perehtymistä ja resursseja. Harrastajien tarjoama apu merkittävä Arkeologisen tutkimuksen yhteydessä Uusien muinaisjäännöskohteiden ja irtolöytöjen löytämisessä (osa paikoista sellaisia, joihin tutkija tuskin olisi mennyt) Museoväellä ei resursseja vastata harrastajien toimintaan Aika panostaa löytöjen tallettamiseen ja tutkimiseen Löytökonteksti ja sen dokumentoiminen Löytöjen identifiointi Yhteistyöverkosto, mihin harrastajat, museot, yliopistot ja maakuntamuseot mukaan.
Liite 6. Maasta löytyvät esineet ja niiden käsittely, Leena Söyrinki-Harmo Maasta löytyvät esineet Maan pinnalta tai esim. aikaisemmin tehdyn kaivannon pinnalta löytyvät Pellon muokkauksen yhteydessä pintaan nousseet Ojituksen tai vesijohtojen tms. kaivamisen yhteydessä löytyneet Metallinilmaisimen avulla paikallistetut esineet Muinaismuistolain alaiset esineet: Milloin esine löydetään suosta tai syvemmältä maasta tahi löytöpaikalla on kiinteää muinaisjäännöstä, niin kuin asuinpaikkaa tai kalmistoa osoittavia merkkejä, ei löytöpaikkaan saada enempää kajota, ennen kuin muinaistieteellinen toimikunta, jolle löydöstä viipymättä on ilmoitettava, tarvittaessa tutkittuaan paikan on asiasta määrännyt. Metallinilmaisimen avulla paikallistetut esineet syvemmältä maasta ilmaisu -> ei pidä kaivella kuoppia laajasti, parempi saada ensin varmuus löydön luonteesta yhteys Museovirastoon tai maakuntamuseoon Esine(et) ja löytötiedot (Kuva ja löytötiedot) Esineen käsittely: Varovaisuus jo esiin kaivettaessa Voiko signaalin perusteella päätellä, mistä on kysymys -> vaikuttaa siihen, miten löytö kannattaa yrittää kaivaa esiin Miten olla vaurioittamatta mahdollisesti lähellä olevaa toista esinettä? Onko kyseessä pelkästään metalliesine? Kun esine on kaivettu esiin Kuivuminen voi tuhota esineen tai ainakin sen pinnan, liika kosteus samoin Hapettomassa tilassa säilyneet orgaaniset jäännökset voivat tuhoutua nopeasti Puhdistaminen Ei enempää kuin on tarpeen esineen laadun toteamiseksi Ei hankaamista Ei pesua Ei kemiallisia aineita Pakkaaminen kuljetusta varten Happovapaa silkkipaperi Muovipussi Riittävän tukeva päällinen Voi lähettää Museoviraston laskuun Esinelöydöstä tarvittavat tiedot: Täytetty Museoviraston kysymyslehti Karttaote tai koordinaatit Kansalaisen karttapaikalta Löytäjän yhteystiedot
Liite 7. Muinaismuistolaki (295/1963) ja muu lainsäädäntö, Matleena Haapala Millaisia kohteita muinaismuistolaki suojelee? Kiinteä muinaisjäännös: Muinaismuistolaki 2, 4, 5 maa- ja kivikummut, kivilatomukset yms. hautapaikat kivet ja kalliopinnat, joissa on kirjoituksia, kuvia, uhrikuoppia ym. uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä käräjäpaikat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen yms. huomattavien rakennusten rauniot muistomerkiksi pystytetyt kivet, ristit ja patsaat huomattavien kulkuteiden, tienviittojen tms. jäännökset kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita Irtain muinaisesine: Muinaismuistolaki 16, 19 - Raha, ase, työkalu, koriste, astia, kulkuväline tai muu sellainen esine, - jonka omistajaa ei tiedetä - joka voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi - Saattaa olla yhteydessä kiinteään muinaisjäännökseen - Em. löytöesineiden lisäksi laki suojaa kirkossa tai muussa julkisessa rakennuksessa olevia irtaimia esineitä, joihin liittyy muisto muinaisajan tavoista tai taidokkuudesta Laivalöytö: Muinaismuistolaki 20 Merestä tai vesistöstä tavattu laivan tai muun aluksen hylky tai hylyn osa, - jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan vähintään sata vuotta - Lakisääteinen rauhoitus, kuten kiinteillä muinaisjäännöksillä Esine joka tavataan em. hylystä tai on ilmeisesti sellaisesta peräisin - Kohdellaan kuten irtaimia muinaisesineitä Saako suojeltuja kohteita etsiä? - Etsimisen lähtökohta: Liikkumisvapaus (Perustuslaki 9 ) Jokamiehen oikeudet (www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet): - Liikkuminen jalan, pyörällä tai hiihtäen luonnossa sallittua - Kulkeminen vesistössä sallittua - Etsimistä rajoittaa: Yksityiselämän suoja, mm. kotirauha (Perustuslaki 10 ) Vältettävä liikkumista pihamaalla Ei saa aiheuttaa häiriötä Omaisuuden suoja (Perustuslaki 15 ) Toisen maalle ei saa rakentaa eikä sitä saa kaivaa niin että se muuttuu olennaisesti alkuperäisestä
Ei saa ottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta tai kiinteää omaisuutta Ei saa aiheuttaa haittaa Kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitus Luonnonsuojelu ym. muilla perustein säädetyt rajoitukset Hautarauha (Rikoslaki 17 luku, 12 ) Kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitus (Perustuslaki 20, Muinaismuistolaki 1 ) - Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille - Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty ilman lupaa - Lupa myönnetään vain tieteelliseen tutkimukseen tai maankäyttöhankkeen perusteella Tunnetulle muinaisjäännökselle ei pidä lähteä etsimään esineitä, ellei kyse ole luvansaaneesta tutkimustoiminnasta Miten löytäjän tulee toimia? (Muinaismuistolaki 16 ) Löytäjän tulee kunnioittaa kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitusta: - Milloin esine löydetään suosta tai syvemmältä maasta tai - Milloin löytöpaikalla on kiinteää muinaisjäännöstä, niin kuin asuinpaikkaa tai kalmistoa osoittavia merkkejä, - ei löytöpaikkaan saa enempää kajota, ennen kuin Museovirasto, jolle löydöstä viipymättä on ilmoitettava, tarvittaessa tutkittuaan paikan on asiasta määrännyt. Miten löytäjän tulee toimia? (Muinaismuistolaki 16, 20, 24 ) Löytäjän on toimitettava esine Museovirastolle - sellaisenaan puhdistamattomana Löytäjän on ilmoitettava löydöstä Museovirastolle - jos on pelättävissä, että esine liikuteltaessa vahingoittuu - jos esinettä muutoin hankaluudetta ei voida toimittaa Ilmoitettava tarkat tiedot löytöpaikasta sekä löytöön liittyvistä olosuhteista Velvollisuus toimia viipymättä Ilmoituksen voi tehdä ja esineen toimittaa myös poliisille ja laivalöytöjen osalta rajavartiolaitokselle sekä yhteistyösopimusten perusteella maakuntamuseoille Kuka omistaa löydetyn esineen? (Muinaismuistolaki 16, 17, 20 ) Valtio omistaa lunastuksetta - tunnetusta kiinteästä muinaisjäännöksestä tavatut muinaisesineet, joilla on yhteyttä muinaisjäännöksen kanssa - esineet, jotka tavataan rauhoitetusta hylystä tai ovat ilmeisesti sellaisesta peräisin Löytäjä omistaa - muut kuin edellä mainitut irtaimet muinaisesineet - kun Museovirasto on päättänyt, ettei esinettä lunasteta, ja palauttanut sen Joku muu omistaa - Jos omistaja tiedetään, kyseessä ei ole muinaismuistolain suojaama esine
- Sovelletaan löytötavaralakia Onko löytäjällä oikeus palkkioon?(muinaismuistolaki 17 ) Lunastettavat esineet - Löytäjälle on maksettava kohtuullinen korvaus - Museovirasto määrää korvauksen ottaen huomioon esineen laadun - Milloin esine on jalometallia, on korvauksen vastattava vähintään esineen metalliarvoa korotettuna kahdellakymmenelläviidellä sadalta Lunastuspäätös on hallintopäätös, josta voi valittaa Lunastusoikeuden voi siirtää toiselle museolle tai laitokselle Valtiolle lunastuksetta kuuluvat esineet - Museovirasto voi, jos katsoo syytä olevan, suorittaa löytäjälle erityisen löytöpalkkion. Mitä lain rikkomisesta voi seurata? (Rikoslaki 48 luku 6, Muinaismuistolaki 25 ) - Rakennussuojelurikos Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta purkaa, hävittää tai turmelee muinaismuistolaissa tarkoitetun kiinteän muinaisjäännöksen taikka aluksen hylyn tai sen osan ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti. - Muinaismuistorikkomus - Em. lievempi kiinteään muinaisjäännökseen kohdistuva teko - Irtaimeen muinaisesineeseen kohdistuva teko:.. tuomitaan myös se, joka jättää toimittamatta asianomaiselle viranomaiselle irtaimen muinaisesineen tai ei siitä tee säädettyä ilmoitusta taikka muutoin salaa, luovuttaa, itselleen hankkii tai vie maasta pois sanotunlaisen esineen, joka tämän lain mukaan olisi ollut toimitettava Museovirastolle, taikka vahingoittaa tai muuttelee sitä. Tekijä menettää myös löytöön perustuvat oikeutensa. Mitä lain rikkomisesta voi seurata? (Rikoslaki 28 luku 11 ) - Hallinnan loukkaus Joka luvattomasti 1) ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta, 2) käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla tai 3) ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata taikka rakennuksen tai sen osan, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, hallinnan loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta. Miten on muualla? Siirryttäessä Suomen rajojen ulkopuolelle, astuu voimaan toisen maan lainsäädäntö, joka voi poiketa huomattavasti Suomen lainsäädännöstä - Myös Ahvenanmaalla oma lainsäädäntö - Eurooppalainen yleissopimus arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta (Maltan sopimus) täytäntöönpannaan kunkin jäsenvaltion valitsemilla tavoilla - EU:ssa ei alan lainsäädännön harmonisointia.
Liite 8. Muinaisjäännöksen määrittäminen ja rajaaminen, Kaisa Lehtonen Mikä on muinaisjäännös? - Maisemassa, maaperässä tai vedessä säilyneitä ihmisen aikaansaamia rakenteita ja kerrostumia - Muinaisjäännöksellä on tarkka fyysinen sijainti - Käytöstä pois jäänyt, hylätty - Arkeologinen potentiaali - Maanpäälle näkyviä tai maanalaisia - irtolöytö -> ei arkeologista kontekstia - muinaisjäännösten luokittelu: Muinaismuistolain 2. Muinaisjäännösrekisteri: - Museoviraston ylläpitämä rekisteri, selattavissa internetissä - Muinaisjäännösrekisterissä on 27 514 muinaisjäännöstä (tilanne 12.4.2012), joista: Esihistoriallisia 16 353 kpl Historialliselta ajalta 7 822 kpl Vedenalaisia 696 kpl. - Muinaisjäännöstyyppejä on 16 kpl ja alatyyppejä peräti 172 kpl - Muinaisjäännöksen ikä - Muinaisjäännöksellä ei ole ikärajaa Muinaisjäännösten ikä: - Esihistorialliset kiinteät muinaisjäännökset ovat ajalta, jolta meillä ei ole käytettävissä kirjallisia arkistolähteitä. Esihistorian periodit: KIVIKAUSI (noin 8600 1500 ekr.) PRONSSIKAUSI (1500-500 ekr.) RAUTAKAUSI (500 ekr. 1150/1300 jkr.) - Historiallisen ajan muinaisjäännöksillä tarkoitetaan keskiaikaisia ja sitä nuorempia muinaisjäännöksiä - Niistä vanhimmat ovat 1200-luvulta ja nuorimmat vasta 1900-luvulta. - Osa toisen maailmansodan aikaisista linnoituslaitteista on rinnastettavissa muinaismuistolain rauhoittamiin kohteisiin. - 100 vuoden ikäraja muinaismuistolaissa? - Irtainten muinaisesineiden eli irtolöytöjen ja hylkyjen osalta ikäraja on sata vuotta Merkittävyyden arviointi: - Muinaisjäännöksen laajuus ja suoja-alue, muinaismuistolaki 4 ja 5 : Kiinteän muinaisjäännöksen suoja-alue: sellainen maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille. Jollei muinaisjäännöksen rajoja ole erikseen vahvistettu katsotaan rajojen kulkevan siten, että suoja-alueen leveydeksi tulee kaksi metriä luettuna jäännöksen näkyvissä olevista ulkoreunoista. - Kajoamiskielto koskee sekä muinaisjäännöstä että sen suoja-aluetta. - Muinaisjäännöksen aluemainen rajaus
- Muinaisjäännösalue käsittää muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen. Pistekoordinaateista aluerajauksiin - Muinaisjäännösrekisterissä aluemaisesti rajattuja kohteita on 13 812 kpl eli kutakuinkin puolet kaikista tunnetuista kohteista - Luotettava aluerajaus edellyttää arkeologin tekemää maastotarkastusta - Millä perustein aluerajauksia tehdään? Rajausperusteihin vaikuttavat käsitykset jäännöksen luonteesta ja topografiasta Arkeologiset havainnot maastossa: - Näkyvät rakenteet - Maanalainen kulttuurikerros - Esinelöydöt (esimerkiksi iskokset, saviastianpalat jne.) Ympäristö ja topografia, rannansiirtyminen, maaperä Muinaisjäännöksen luonne Arkistomateriaali, historialliset kartat - Lähellä toisiaan sijaitsevat kohteet muodostavat muinaisjäännösalueen.
Liite 9. Historialliset kylänpaikat ja sotahistorialliset kohteet, Veli-Pekka Suhonen Tietoa historiallisen ajan muinaisjäännöksistä - Museoviraston internet-sivuilla: http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/historiallisen_ajan_perinto - nettiopas: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset tunnistaminen ja suojelu (Marianna Niukkanen, Museovirasto): http://www.nba.fi/fi/file/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf Historiallinen kylänpaikka - Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat 1500-luvun verokirjoissa ja muissa asiakirjalähteissä mainittujen kylien kokonaan tai osittain autioituneet tonttimaat sekä jo sitä ennen hävinneiden kylien ja talojen paikat. Sotahistorialliset kohteet - Ensimmäinen maailmansota - Ensimmäisen maailmansodan linnoitteet kiinteitä muinaisjäännöksiä vuodesta 1971 lähtien. - Vuoden 1918 sisällissota on osa ensimmäistä maailmansotaa - Toinen maailmansota - Toisen maailmansodan kohteet eivät ole kiinteitä muinaisjäännöksiä - Linnoitteita suojellaan kaavoituksen yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain nojalla - Sotaromu - Toisen maailmansodan sotaromu kuuluu asetuksen (1988 84/1983) nojalla puolustusvoimille ja esineistöön mahdollisesti liittyvät museaaliset arvot ratkaisee Sotamuseo - Taistelupaikat - 1700- ja 1800-luvuilla - Ei maanpäälle näkyviä jälkiä. - Suurimpiin taisteluihin on liittynyt kenttävarusteita. - Taisteluista ei usein ole tarkkaa ja totuudenmukaista kuvaa. - Arkeologian keinoin on mahdollista jäljittää taistelun kulkua! - Lähistöllä hautapaikat ja sotilasleirit.