Ulla-Maija Rouhiainen Turistin seitsemän ikävää Aika on rahaa Jos tietäisimme, mitä turisti on vailla, tietäisimme, millaisia tuotteita hänelle tarjoaisimme ja miten niistä viestisimme. Jotain kuitenkin voidaan olettaa: Turisti haluaa päästä oravanpyörästä onnenpyörään, irti ikävän ikiliikkujasta. Turisti tuntee ikävää, joka on enemmän, kuin päivittäiset tarpeet ja niiden tyydyttäminen. Turisti on ikävystynyt. Hän haluaa maksaa viihtymisestä, uusista kokemuksista, tulevista muistoista. Hän kiirehtii, pääsemättä perille. Hän ahnehtii uusia kokemuksia, koska vapaasta ajasta on maksettu kova hinta. Yli seitsemän prosenttia maapallon väestöstä on jo turisteja ja he asuvat maapallomme vauraimmissa maissa. Turisteista on tulossa maailman suurin kansakunta. Työaika on pois luovutettua elämää, aikaa, jota säätelee leivän ankara laki....ja oikeus syödä leipää, syntyy leivästä, sanotaan laulussa. Orjuus on poistettu, mutta suurin osa ihmisten ajasta menee toisten palvelemiseen ja toimeentulon hankkimiseen. Sääty-yhteiskunnan aikana hieno ihminen ei tehnyt työtä, työ orjuutti vain huono-osaisia. Nykyään läntisessä rikkaassa maailmassa, turistien kotimaassa, asiat ovat kääntyneetkin päinvastoin. Kaikkien pitää tehdä työtä, miljoonääritkin kantavat vastuitaan vuorokauden ympäri. Protestanttinen etiikka on tehnyt työstä elämän tärkeimmän sisällön. Työajasta saatava korvaus ja vapaa-ajan määrä ovat vuosittaisten neuvottelujen kohteena ja siitä syntyvät ristiriidat aiheuttavat läntisen maailman sisäiset konfliktit, lakot ja työsulut. Loma ostetaan työpaikalta ja vasta lomalla eletään. Aika on rahaa. Ihminen tekee rahaa. Työaikalaeista huolimatta kamppailu on edelleen tiukkaa, työuupumus ja kaiken arvon määritteleminen rahassa ahdistaa ihmisiä. Pääomat kuljetetaan sinne, missä ihmisen aika on halpaa tai ihmisen aika korvataan koneella, jonka kalenteri on huoltokirja. Oikeus lomaan, omaan aikaan, taisteltiin viime vuosisadan lopussa, kun ihmisten muutkin poliittiset oikeudet määriteltiin. Onko ihminen oman elämänsä turisti, vai vallankäytön kohde? Riittäkö modernille ihmiselle panem, et cetera... circenses, jokapäiväinen leipä ja erilaiset sirkushuvit? Matkailuammattilaiset ovat tärkeässä asemassa, kun he suunnittelevat sisältöä ihmisten oikeaan elämään. Matkailun tuotekehittely kannattaa siis tehdä huolella; kun asiakkaat ovat lomalla, me olemme työssä.
Jokaisessa ihmisessä asuu pieni turisti. Ihminen kaipaa työn paineista oikeaan olemiseen, aikaan, jota edustaa modernissa ajassa loma. Lomalla ollaan vapaana ja eletään oikeasti, toteudutaan ajassa. Mutta lomasta on tullut stressaavaa ja kallista aikaa. Lomamatkailusta väitellyt FT Tom Selänniemi kiteyttää Aurinkomatkojen 40-vuotisjuhlakirjassa: Keskeinen seikka lomamatkailussa on aika. Modernissa yhteiskunnassa ajankäyttömme on tiukasti säänneltyä emme tavallaan omista omaa aikaamme enää, koska olemme myyneet sitä työpaikalle, vapaaehtoistoiminnalle, ym. Se mitä nimitetään vapaa-ajaksi, eli työn ulkopuolelle jäävä aika, täyttyy usein kotitöillä tai sitten se käytetään kaupallisten ajanviettotapojen avulla vaikkapa katselemalla televisiota. On syntynyt tilanne, jossa joudumme ostamaan aikaa itsellemme. Ehkä ilmeisin ajan ostamisen muoto on lomamatkan hankinta. (2003). Merkitysten markkinat Turistit seisovat tarvehierarkian ylimmillä portailla. Heillä on kaikkea, mitä ihmisen täysipainoiseen elämään tarvitaan, mutta he ovat kuitenkin kaikkein ikävystyneimpiä. Kun turisti on kotonaan, hän kuluttaa yhä enemmän rahaa aineettomien asioiden hankintaan, kaikki aineellinen on jo hankittu, varastoitu ja vakuutettu. Ruokakaupassa turisti ei osta elintarvikkeita hengissäpysymisekseen, vaan miettii, mitähän kivaa sitä tänä viikonloppuna laittaisi. Kun turisti ostaa auton, hän ostaa myös autoon liittyviä merkityksiä, asemaa, tyyliä, esteettisiä arvoja, mukavuutta ja turvallisuutta. Turisti ostaa terveyttä, vitamiinejä ja luontaistuotteita. Parfyymit eivät ole hajusteita, vaan hurmaavuutta ja haluttavuutta. Olemattomin ostos on laihtuminen. Myös uskontojen, filosofioiden ja viisauden kysyntä on kasvussa erilaisten kirjojen ja elämäntapakurssien muodossa, josta on muodostunut huuhaa-teollisuus. Myös matkailu kuuluu aineettomien ostosten tuoteryhmään. Maantieteellisessä todellisuudessa turistit ovat jo käyneet kaikkialla, valkeat läiskät kartalta ovat kadonneet ja maapallo on kutistunut. Aidot asiat ovat saaneet tavaramerkin. Maisemat ja historialliset matkakohteet ovat tuotteita. Paikalliset kulttuurit muuttuvat trendien mukana, maailma samanlaistuu, samoja egyptiläisiä tavaroita saa ostaa sekä Suomesta, että Egyptistä. Turisti kaipaa ja etsii kuitenkin koskemattomia seutuja, joissa kukaan ei vielä ole käynyt, hän ikävöi oikeisiin omiin paikkoihinsa, koska kyseessä on hänen oma matkansa ja korvaamaton oma aikansa. Turisti kysyy matkaesitteeltä: Mitä tässä on minulle? Suomen matkailulla on tulevaisuudessa suuret mahdollisuudet, koska suurin osa maailman turisteista ei ole vielä käynyt Suomessa. Suomi on Euroopan vähiten tunnettuja maita, Suomen kartalla on kohteita, jotka tyydyttävät turistin ikävää. Asiakaslähtöisessä matkailun kehittämisessä voidaan hyödyntää harvinaislaatuisuuttamme ja ottaa huomioon turistin todelliset tarpeet, todelliset ikävät. Mitä turisti ikävöi, mitä hän etsii? Turistilla on seitsemän ikävää. Ne ovat ikävä Paratiisiin, ikävä lapsuuden Satumaahan, ikävä Taiteen maailmaan, ikävä Lepoon, ikävä Löytöretkille ja seikkailuun, ikävä Rakkauteen ja ikävä Ikuiseen elämään, kuolemattomuuteen. Nämä ikävät panevat turistin liikkeelle, etsimään ainakin hetkittäistä täyttymystä.
Lentokoneen ikkunasta katsottuna Suomen moderni talous, liikenne, kulttuurit, ihmiset taloineen ja tarpeineen, valtakunnan hallinto ja osaaminen, lomittuvat metsien, järvien ja meren laatimaan järjestykseen. Ihminen on tehnyt tilaa itselleen, mutta on jättänyt myös lähes koskemattomaksi suuria alueita aivan kaupunkien läheisyyteen. Meitä suomalaisia on vain vähän yli viisi miljoonaa 338 000 neliökilometrin alueella. Enontekiöllä on tilaa neljä neliökilometriä asukasta kohden. Meille mahtuisi lisää turisteja ikävineen. Me tarvitsemme turisteja, koska elinkeinoranketeen muutos pakottaa maaseudun alkutuotannosta, maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa aikaisemmin saaneet ihmiset hankkimaan uusia tulonlähteitä. Teollisuudesta pois saneerattu henkilöstö joutuu etsimään toimeentuloa palvelualoilta. Tarvitaan uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Matkailu on huippuosaamista vaativaa maailmanlaajuista palvelujen vientikauppaa, jota Suomessa opetellaan. Matkailupalvelujen tuottaminen on käden ja mielen yhteispeliä. Suomalainen mielenmaisema on Suomen mielenkiintoisin maisema ja siellä turistia opastavat suomalaiset ammattilaiset. Matkailuteollisuuden innovaatiot ja osaaminen ovat henkimaailman asioita. Ainutkertaisia kokemuksia ei kannata tuottaa keskinkertaisesti, koska ne eivät mene kaupaksi. Sanonta talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan pitää paikkansa arkielämässä, mutta arki ei lohduta pyhää ikävöivää turistia, eikä hän siitä halua maksaa. Osaaminen, henkiset ja kulttuuriset resurssit auttavat ymmärtämään turistin seitsemää ikävää ja tuottamaan palveluja, joilla on todellista kysyntää, joihin turisti kiintyy, joita muistelee, kaipaa ja kertoo kokemuksistaan kavereilleenkin. Turistin seitsemän ikävää Turisti matkustaa, koska hän haluaa tyydyttää syvällä sielussaan olevia todellisuuksia, täyttää mustia aukkoja: arkista ikävystymistä, salaisia intohimoja ja fantasioita, alitajuisia velvoitteita tai unelmien maisemia. Kun turisti lähtee matkalle, hän matkustaa omalle oudolle kartalleen, jossa on myös jotain tuttua. Matkalla turisti voi päästä kosketuksiin ihmiskunnan yhteisten myyttien kanssa, osallistua suurelle seuramatkalle ja päästä perille. Myytit käsittelevät perimmäisiä asioita, kuten Miten kaikki olevainen sai alkunsa, miksi ruoho kasvaa, ihmisen ihonväri vaihtelee, haavanlehdet havisevat? (Antola, 2004). Tie johtaa tietämiseen, vain tiellä voi oppia, tietä pitkin voi päästä perille, perimmäisistä asioistakin. Matkailu avartaa, tie kulkee hyvän ja pahan tiedon puiden ja puuttomien taipaleiden kautta ja auttaa erottamaan metsän puilta. Matkan varrella turisti ostaa välineitä ikävänsä käsittelyyn. Turisti ostaa symboleja, talismaaneja, muistoja, rituaaliesineistöä, uusia kokemuksia, uutta tiedostamista. Matkalla turisti ikuistaa itseään, otattaa itsestään kuvia, kuvaa rakastettunsa tai matkaheilansa, lähettää muistiinpanoja postikorteilla, kerää kiviä ja prässää kasveja kirjan väliin. Turisti haluaa kohdata toisia ihmisiä sekä itsensä. Turisti tarvitsee matkakumppaneita ja oppaita. Turisti yrittää opetella vuorovaikutusta, joka on ihmistaidoista vaikeimpia.
1. Paratiisin ikävä Paratiisi on matkailun vanhimpia stereotypioita. Turistinen arkkityyppi etsii lomaparatiisia tai paratiisisaaria. Ihminen kaipaa viattomuuden onnelliseen, suojaisaan puutarhaan, jossa hän paljaana ilman huolta huomisesta voi kohdata toisen ihmisen. Paratiisin ikävä on sukua kotiikävälle. Ihminen ajettiin pois Paratiisista, mutta sinne turisti-ihminen koko ajan haluaa, varsinkin lomalla. Suomessa kesäisen järven rannalla on sauna, lämmin, turvallinen paikka puhtaassa Paratiisissa. aunan nurkalla kasvaa hyvän ja pahan tiedon viisas koivu, kukat kukkivat ja monet hyvät hedelmät, marjat ja sienet kukoistavat. Aurinko valaisee läpi yön alastomia ihmislapsia ja paratiisin käärme lepäilee lämpimällä kalliolla.
2. Satumaan ikävä Satumaan ikävä liittää turistin tuhatvuotisiin tarinoihin, jotka ovat tietämisen vanhin muoto. Satumaa keventää elämisen taakkaa. Kaikille ihmisille on jäänyt muistijälkiä lapsuuden kokemuksista, kun leikin ja tarinan viisaudella saatiin oikeus ja järjestys kaikkeen olemiseen. Jokainen muistaa vielä, miltä aito ilo tuntuu, miltä tuntuu nauraa. Aikuiset nauravat aikuisten lailla, lapset nauravat oikein. Eläytyminen satuihin, myytteihin ja leikkiin tyydyttää turistin nostalgisia tarpeita ja antaa lomalla myös mahdollisuuden kohdata oma lapsuutensa ja myös omat lapsensa. Pelleily ja riehuminen ovat aikuisilta kiellettyjä, mutta turisti haluaa myös leikkiä. Tarinoilla on tuhansia vuosia siirretty viisautta sukupolvilta toisille. Tarina on parasta tiedonvälitystä ja toisille ääneen lukeminen energia- ja ympäristötaloudellisesti kannattavin ja kestävin viihteen muoto. Oppimisen ilo on aitoa ja kestävää iloa. Joulupukki perusti jo aikojen alussa Joulumaansa Suomeen, koska vain Suomessa joulun suuri salaisuus pysyi turvassa. Vaiteliaitten ja luotettavien suomalaisten hallussa siitä ei kukaan tiennyt vuosituhansiin mitään. Nykyään koko Suomi on Joulumaa ja valtakunnan rajoilla tontut ja poliisitkin toivottavat hyvää joulua kaikille kilteille vieraille. Joulupukki saa varat lahjoihin salaisesta valuuttavarannosta, joka ei koskaan ehdy. Jouluvaranto perustettiin todennäköisesti joskus Paratiisista karkottamisen jälkeisinä levottomina aikoina. Varat kertyvät edelleen ihmisten yhteisille rakkaus- ja välittämistileille, jotka joulun aikoihin avataan. Siellä missä suuret pääomat liikkuvat, liikkuu myös rosvoja. Välittäminen, huolenpito ja hyvä tahto voittavat kuitenkin jouluna rosvot ja Joulun tarinan lopussa ahneus ja paha saavat palkkansa. Koska maailmassa on paljon enemmän hyvää kuin pahaa, välittämisvaranto kasvaa korkoakin enemmän kuin jouluna jaksetaan kuluttaa, mutta onneksi tarina jatkuu jännittävänä vuodesta toiseen.
3. Taiteiden ikävä Taiteiden ikävä ajaa turistia hakemaan vastapainoa ja harmoniaa arkielämän loogis-tekniselle todellisuudelle. Taide tuo myös järjestystä kaaokseen, jonka kohtaamme unissamme. Taide on Suomessa yhtä totta kuin tiedekin. Taide muuttaa ruman kauniiksi ja se soi. Suomi on tiennäyttäjä ja edelläkävijä taidematkalaiselle. Jokaisessa kylässä on tapahtumia, toreja ja toimintaa. Pieni kansa on tuottanut valtavan taiteellisen pääoman eri taidelajeissa kaikkien turistien käyttöön. Asiakaslähtöisessä matkailumarkkinoinnissa taiteen kieli tuo modernista Suomesta esille todelliset arvot ja todellisen maiseman, kuten tapahtui viime vuosisadan karelianismin aikana. Maan johtavat taiteilijat vastasivat silloin Suomi-kuvan rakentamisesta. Kuva: Jan Kaila Ite-taiteilijoiden kielellä suomalainen maaseutumatkailu viestii vahvuutensa ja aitoutensa. Esimerkiksi Jan Kailan taidevalokuva Enkeli, joka esittää ite-taiteilija Elis Sinistöä kiiltävällä jäällä, voisi olla Suomen talvimatkailun uusi ikoni. Elis Sinistön lausuma viisaus sopii matkailutuotteenkin missioksi: Elämässä pitää olla Onnea, Kiitollisuutta ja Huvittelua. Suomalaiset hiihtohissit voisivat olla käytännöllisen insinööritaidon ja ympäristötaiteen uusia toteemeja, uutta modernia muotoilua, jolla olisi arvoa vientimarkkinoilla. Suomalainen taide tuo turistin elämään kauneutta ja harmoniaa ja pyyhkäisee ikävät ikuisuuteen
4. Levon ikävä Turisti kärsii levon puutteesta ja ikävöi lepoon. Turisti oireilee pahasti. Hänen ruumiinsa ja mielensä kärsii paniikkihäiriöistä, lihavuudesta, selkäsairauksista, kipeistä hartioista, unettomuudesta, masennuksesta, neurooseista, alkoholismista, hulluudesta. Arkisin turisti kantaa raskaita taakkojaan, kateuksiaan ja kaunojaan. Lomalla turisti tarvitsee lepoa. Myös Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstään. Loma on se seitsemäs, oikeutettu lepopäivä, saavutettu etu, syvän tyydytyksen tuottava, puhdistava ja uudistava kokemus. Suomessa on luonnon läheisiä lomakyliä ja kylpylöitä, jotka ovat varsinkin pimeään kaamosaikaan turvallisia pesäkoloja, levon ja hiljaisuuden paikkoja. Suomalainen sauna on parhaimmillaan ihmisen paras lepopaikka. Sauna voisi olla arkkitehtuurin ja taiteen yhdistelmä, myyttinen kylpylä, valon ja pimeyden, lämmön ja kylmyyden kaunis ja kodikas kokemus. Lepoa ja rentoutusta tulee myös toisen ihmisen kosketuksesta, turisti muistaa, miltä tuntuu, kun joku pesee hänen tukkaansa. Suomessa luonnollisin lepoaika ei ole kesän matkailusesonki, vaan pimein aika vuodesta. Silloin on hyvä riisua taakat, nukkua ja unohtaa. Muumilaakson marraskuussa maan ja taivaan hämärä muodostaa rauhoittavan graafisen maiseman, jossa vain muutamat kultaiset lehdet liputtavat levon kunniaksi. Hiljaisuus parantaa turistin väsymykset ja samalla matkailukysynnän kausivaihtelut tasaantuvat.
5. Löytöretkien ikävä Löytöretkillä ovat jo tuhansia vuosia sankarilliset selviytymistarinat, rajojen rikkominen, uuden kokeminen ja valloittaminen tyydyttäneet seikkailunhaluisen turistin ikävää. Turisti haluaa kokea vapautta, hän haluaa syödä ruisleipää ja hiilloskalaa tulilla, kaukana kaupungeista. Turistilla on oikeus vapauteen, tallata edes joskus omia polkujaan. Käyn ahon laitaan, minä ilman paitaa, ei estä kukaan, kun matkaa teen... laulaa Juha Watt Vainio. Suomessa on hienoja mahdollisuuksia löytöretkeilijälle. Suomessa on metsiä, soita, vesistöjä saarineen. On koskia, hirviä, suuria ja pieniä kaloja, yhdeksänsataa karhua, susia ja tuntureita. Luonnossa voi tehdä myös pieniä löytöretkiä. Sammalet ja jäkälät, kallioiden, lehtojen ja kosteikkojen kasvit ja polkujen pientareiden kukat ja hyönteiset ovat turistille uusi ja kokematon universumi. Kukaan ei ole vielä saanut valloitetuksi Suomea, joten meillä on varaa hyväksyä turisti seikkailemaan maassamme jokamiehen oikeuksin. Luontoa ei tarvitse tuotteistaa ja paketoida kiiltävään nelivärikääreeseen, riittää kun turistin turvallisuudesta huolehditaan, osoitetaan hänelle huomavaisuutta ja annetaan hänen rauhassa kokea oma osallisuutensa. Ja muistetaan kirjoittaa lasku perään.
6. Rakkauden ikävä Turistilla on romanttisia lomaodotuksia. Sen Oikean ikuista ikävää ja etsintää harjoitetaan kaikilla matkoilla. Tilastot kertovat, että yli 40 prosenttia kaikista Italiaan matkaavista naisista odottaa matkallaan lemmenseikkailua. Lähes puolet suomalaisistakin odottaa lomaromanssia, jos sais kerran reissullansa". Suomessa on pelkästään maaseudulla yli 40.000 vapaata poikamiestä reservissä, odottamassa sitä oikeaa. Monet ikävöivät aviopuolisossaankin joskus löytynyttä, mutta sittemmin ehkä kadonnutta prinssiä tai prinsessaa, ainakin loman aikana. Suomen pimeät talvet ja valoisat kesät sopivat romantiikkaan. Suomalaisten kulttuuri suosii lempeä, lavatansseja harrastetaan kesäisin ja talvisin hiihtokeskusten ja ravintoloiden parinetsintäriitit ovat kuumimmillaan. Lapin talven vetovoiman sanotaan perustuvan kolmeen kovaan v-kirjaimeen: valssiin, viinaan ja vispilänkauppaan. Suomessa voivat sekä miehet että naiset tasapuolisesti tehdä tanssiinkutsuja ja muitakin ehdotuksia. Kulttuurissamme onni suosii rohkeaa.
7. Kuolemattomuuden ikävä Ihmiset ovat kautta aikojen ikävöineet ikuista elämää ja järjestäneet pyhiinvaelluksia ja muita uskonnollisia matkoja. Myös karnevaalit ja bakkanaalit kuuluvat ikuisen elämän ikävään ja kuoleman karkotukseen. Haudat ovat suosittuja matkailunähtävyyksiä. Saksalaisturisti ihmetteli, missä Väinämöisen hauta sijaitsee. Jos itävaltalaiset löytäisivät Mozartin luut, maan turismi ja kansantalous kaksinkertaistuisivat. Samaa matkailukonseptia toteuttavat myös Fidel Castro Kuubassa ja Lontoon kioskinpitäjät. Che Guevaran jäänteet on haudattu sopivan etäisyyden päähän Kuuban turistialueista ja Lady Diana-mukeja ja t-paitoja on saatavilla kaikkialla Lontoossa. Miksi turisti ostaa Lady Diana-mukin? Miksi hän ostaa lipun nähdäkseen Dianan haudan? Kyseessä on turistin ikävä kuolemattomuuteen ja tähän ikävään matkailuammattilaiset vastaavat valmistamalla nykyajan pyhäinjäännöksiä matkamuistoiksi.
Ei missään niin voi riemuita, kuin Suomessa vain voipi Suomalaiset hakevat voimaa luonnosta ja taikajuomasta. Tärkeimmissä karnevaaleissamme juhannuksena, vappuna ja pikkujouluna juodaan kuolemaa halveksuen Koskenkorvaa, joka on tärkein rituaalijuomamme. Koskenkorvassa puhuu vapauden vahva henki, spiritus fortis sekoitettuna kansallistunteeseen. Suomessa metsän vihreä ovi avautuu ja ottaa vastaan kuolemattomuutta ikävöivän turistin. Hiljaisuus, vanhojen puiden kuunteleminen ja tähtitaivaan Iso Karhu panevat asiat oikeaan järjestykseen. Luonnon kiertokulun ymmärtäminen vapahtaa turistin turhista ikävistä. Me suomalaiset puhumme suomea, kieltä joka soveltuu eritoten merkittävien asioiden ilmaisemiseen. Sen vuoksi meitä saatetaan joskus pitää vaitonaisina, kommunikaatiokyvyttöminä tai jopa äreinä. Lähempi tutustuminen tuo meistä esiin todellisen luontomme. Osaamme sujuvasti myös muita kieliä ja kerromme mielellämme tarinoita. Olemme ystävällisiä ihmisiä, emme huonotuulisia, vihaisia väinöjä. Melankolinen mielenlaatumme on kuin puolipilvinen päivä, joka soveltuu hyvin rauhalliseen lomanviettoon. Tarinan anatomiaa Mihin perustuu väite, että turistilla on juuri seitsemän ikävää? Voisihan ikäviä olla vaikka vain kaksi, joillakin vähävaraisemmilla ihmisillä ainoastaan yksi ja vaativilla kohderyhmillä saattaisi olla seitsemän suurempaa ja sen seitsemänkymmentä pienempää ikävää tai muuta tarvetta. Seitsemän on maaginen luku. Raamatussa maailma luotiin seitsemässä päivässä, Kalevalassa sotka munii kuusi kultaista munoa ja rautamunan seitsemännen. Otavassa on seitsemän tähteä, Kivi kirjoitti Seitsemän veljestä, viikossa on seitsemän päivää. Jumala antoi egyptiläisille seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Seitsemän on myös valehtelijan luku turistin seitsemän ikävää ei ole totta, se on tarina, sepite, mielikuvitusta. Sen vuoksi tämän jutun sisältö on helposti ymmärrettävä ja osin uskottavakin. Jos pystymme Suomessa tyydyttämään turistin ensimmäiset seitsemän ikävää, loput ikävät hän saa viedä mennessään.
Julkaistu: Ulla-Maija Rouhiainen: The Tourist s Seven Longings 1999. Artikkeli. The Northern Experience, New Europe and the Next Millennium, Tammi. ja toimitettu moneen kertaan uudestaan