Historiikki 30-vuotiaasta Suomen Laborantti Liitto ry:stä (1968-1998) Suomen Laboranttiliiton perustamisen alkuvaiheita Ennen nykyistä Suomen Laboranttiliittoa ehti 40-luvulla toimia muutaman vuoden ajan liitto nimeltä Suomen Laboranttiliitto. Toiminta ei kuitenkaan ollut pitkäaikaista vaan kaatui työmarkkinapoliittisiin erimieli-syyksiin. Toiminta siis päättyi. Tämän ensimmäisen Laboranttiliiton toiminnassa olivat mukana kunniajäsenemme Tapio Rantala ja edesmennyt Jorma Waroma. Kiinnostus uudelleen liiton perustamiseksi tapahtui 1960-luvun alkupuolella, kun Helsingin laboranttikoulun rehtori Helena kekkonen kutsui Tapio Rantalan keskustelemaan asiasta. Tuon keskustelun perusteella perustettiin vuonna 1962 Helsingin Laboranttiyhdistys. Vuotta myöhemmin helsinkiläisten myötävaikutuksella perustettiin Tampereella Pirkanmaan Laborantit. Turun Laboranttiyhdistys perustettiin vuonna 1964. Lehti nimeltään Laborantti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1963. Sen julkaisemisen aloitti Helsingin Laboranttiyhdistys lähinnä puheenjohtaja Tapio Rantalan aloitteesta. Tapio Rantalan kirjoittama pääkirjoitus ensimmäisessä Laborantissa antoi kehotuksen perustaa yhteinen järjestö. Hän kirjoitti seuraavasti: Elämme yhteiskunnassa, jossa keskinäisen kilpailun jatkuvasti kiihtyessä niin yksityisille kansalaisille kuin yhteisöillekin asetetaan yhä uusia vaatimuksia. Yhteiskuntamuodon sulkeutuessa niin, ettei juuri yksikään ammattikunta ole enää vapaa vaan sidottu eri järjestöjen ja yhdistysten piiriin. Tämä kehitys asettaa myös laboranteille omat vaatimuksensa. Myös heidän on runsaslukuisesti liityttävä sellaiseen järjestöön, joka tehokkaimmin ajaa juuri laboranttien asiaa niin sivistyksellisellä kuin yhteiskunnallisella alalla. On selvää, että juuri laboranttien perustama ja heidän erikoistarpeensa tunteva yhteiselin voi tämän tehtävän parhaiten suorittaa. Tähän tarvitaan kuitenkin monipuolista ja laajaa organisaatiota sekä kaikkien laboranttien välistä yhteysja tiedotustoimintaa. Työ liiton perustamiseksi alkaa Vuonna 1964 silloisten laboranttiyhdistysten perustajat kokoontuivat neuvottelemaan Helsinkiin toimenpiteistä, joilla saataisiin aikaiseksi yhteinen järjestö Suomen laboranteille. Vuonna 1965 perustettiin yhdistysten yhteistyöelin, jonka puheenjohtajaksi valittiin Jorma Waroma. Tämän yhteistyöelimen tarkoituksena oli toimia oman liiton perustamisen puolesta. Kuitenkin suhde ammattijärjestöihin tuotti ongelmia. Pirkanmaalaiset ja turkulaiset toivoivat, että perustettava liiton tulisi liittyä johonkin keskusjärjestöön. Helsinkiläiset halusivat oman itsenäisen liiton. Saatiin kuitenkin sovituksi, että yhteisen liiton perustaminen on välitavoite ja jatkossa asiaa harkitaan uudelleen. Toinen epäselvyyttä tuottavaa asia oli jäseneksi pääseminen. Helsinkiläiset toivoivat jäsenistön olevan hyvin koulutettuja, kun taas muut olisivat ottaneet lyhyemmänkin koulutuksen saaneet laborantit jäsenikseen. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan jokainen yhdistys saa itse päättää kenet hyväksyy jäsenekseen. Käytäntö on tänäkin päivänä voimassa. Suomen Laboranttiliitto perustettiin ja sen säännöt hyväksyttiin värikkäiden ja pitkällisten kokousten jälkeen Lahdessa 9. päivänä marraskuuta 1968.
Liittomme hallinnosta 30-vuotista liittoa on ollut johtamassa kymmenen eri puheenjohtajaa. Puheenjohtajat ovat vaihtuneet suhteellisen tiuhaan tahtiin, kauden keskiarvon ollessa n. 3vuotta. Henkilöiden vaihtuessa toimintaan saadaan uusia ajatuksia ja toimintatapoja, mutta toisaalta pitkä-jänteisyys kärsii. Voidaan myös todeta, että vahvasti naisvaltaisen liittoomme puheenjohtajista ainoastaan kolme on ollut naisia. Liittomme puheenjohtajina ovat toimineet: 1 Jorma Waroma Helsinki 1968-69 2vuotta 2 Yrjö Immonen Helsinki 1967-71 2 vuotta 3 Kalevi Kuusinen Turku 1972-73 2 vuotta 4 Teuvo Joronen Helsinki 1974-76 3 vuotta 5 Maila Tuuliainen Helsinki 1977-81 5vuotta 6 Kari Bärlund Porvoo 1982-83 2 vuotta 7 Jorma Jäntti Pori 1984-85 2 vuotta 8 Matti J Mäkinen Nokia 1986-90 5 vuotta 9 Ulla Kudjoi Pori 1991-92 2 vuotta 10 Matti J Mäkinen Nokia 1993-95 3 vuotta 11 Mariitta Vakkuri Tampere 1996-04 12 Tuula Kuusisto Turku 2005-2010 13 Jaana Nousiainen Kemi 2011- Säännöistä Suomen Laboranttiliiton ensimmäisten sääntöjen perusteella puheenjohtaja valittiin vuodeksi kerrallaan ja liittohallituksen jäsenet (8) ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Tällöin keväisin pidettiin sääntömääräinen edustajakokous. Vuonna 1972 siirryttiin kevät- ja syysedustajakokouksiin, koska haluttiin saada hyväksytty talousarvio välittömästi käyttöön aina vuoden alusta. Jäsenyhdistysten määrän kasvu aiheutti seuraavan sääntömuutoksen vuonna 1976. Hallituksen varsinaisten jäsenten määrä nostettiin kahdeksasta kahteentoista(12) ja varajäsenistä luovuttiin. Vuonna 1987 tehtiin jälleen sääntömuutos, jonka perusteella luovuttiin kaksi kokousjärjestelmästä lähinnä taloudellisten syiden takia. Nyt järjestettiin ainoastaan keväisin liittokokous. Muut merkittävät muutokset olivat puheenjohtajan kauden pidentäminen kahteen vuoteen. Samoin hallituksen toimikausi piteni vuodella kolmevuotiseksi. Vuosittain hallituksen jäsenistä on erovuorossa aina neljä jäsentä kahdestatoista jäsenestä. Joka vuosi valittiin myös neljä varajäsentä, jotka saivat numerot 1-4. Säännöt ovat ehtineet muuttua vielä kerran ennen 30-vuotisjuhlapäivää. Vuonna 1993 käyttöön otetuissa säännöissä määrätään liittokokous pidettäväksi joka kolmas vuosi maalis-huhtikuussa. Liittovaltuusto kokoontuu välivuosina päättämään säännöissä määrätyistä asioista. Liittovaltuustoon jäsenyhdistykset nimeävät vuosikokouksessaan yhden edustajan kutakin alkavaa 300jäsentä kohden. Kullekin edustajalle valitaan kaksi henkilökohtaista varajäsentä. Liittovaltuuston toimikausi on kolme vuotta. Liittohallitukseen valitaan sääntömääräisessä liittokokouksessa kolmeksi vuodeksi kerrallaan puheenjohtajan lisäksi 8-12 varsinaista jäsentä. Tällöin valitaan myös 10 varajäsentä, joille arvotaan järjestys. Liittomme perustamisesta lähtien on ollut käytössä ns.
valiokuntajärjestelmä, jota vuosien saatossa on kehitetty. Liittohallituksen alaisuudessa toimii kahdeksan eri valiokuntaa, joita ovat työ,- talous,- koulutus,- Laboranttipäivät,- tiedotus,- työmarkkina, -myyntitoiminta- ja ammattivaliokunta. Niiden toiminta on tänä päivänä suhteellisen itsenäistä ja valiokunnilla on myös taloudellinen vastuu. Laboranttilehdentoimituskunta on tehnyt erillisen sopimuksen Liiton kanssa. Suomen Laboranttiliitto valitsi ensimmäisen toiminnanjohtajan vasta vuonna 1991. Hän oli Matti J Mäkinen, joka toimii tänä päivänäkin liiton toiminnanjohtajana. Mariitta Vakkuri hoiti virkaa vuosina 1993-1995. Jäsenistö Jäsenmäärään kehitys hienoisesta aaltoliikkeestä huolimatta oli nousujohteista aina vuoteen 1990, jolloin jäseniä oli yli 2600. 90-luvun alun laman myötä jäsenmäärä laski lähelle 2000:ta. Aallonpohja oli vuosi 1996. Tänä päivänä jäsenmäärän kehitys on nousu johteinen, mutta työtä ja tiedottamista Suomen Laboranttiliiton toiminnan tunnetuksi tekemisen puolesta täytyy jatkaa ahkerasti. Kuten jo aiemmin mainitsin, jäsenistömme on naisvaltainen. Alle 10 % Suomen Laboranttiliiton jäsenistä on miehiä. Suurimman ikäluokan liitossamme muodostaa 31-40 vuotiaat, joita on yli 35%. Koulutustoiminta Koulutustoiminta niin sen järjestämisessä kuin myös ammatillisen koulutuksen valvonnassa on muodostunut Suomen Laboranttiliiton lähes tärkeimmäksi tehtäväksi. Tiettävästi jo ensimmäiset laboranttikurssit on järjestetty jo vuosina 1932 ja 1937. Kurssit pidettiin Helsingin yliopiston tiloissa ja kurssilaisia oli n. 30. Aluksi koulutus oli muutaman kuukauden pituisia, mutta jo 50-luvun puolivälissä ainakin Turussa järjestettiin kaksivuotisia iltakursseja aina 60-luvun puoliväliin saakka. 1950-luvun lopulla alkoi muutamilla paikkakunnilla ammattikouluissa päiväkoulutuksena pidetty laboranttikoulutus. Koulutus oli aluksi sekä peruskoulutukseltaan että pituudeltaan eri tasoista. Helsingin Laboratoriokoulussa koulutus oli ylioppilaspohjaista ja kesti 1,5vuotta. Yhtenäiseen koulutukseen päästiin vuonna 1971, jolloin koulutuksesta tuli keskikoulupohjainen ja kaksivuotinen. Koulutus oli tällöin myös laborantin opetussuunnitelmatoimikunnan mietinnän mukainen. Tämä oli merkittävä tapahtuma yhtenäisen koulutuksen aikaansaamiseksi maassamme. Keskiasteen koulu-uudistus muutti jälleen opetusta. Tällöin havaittiin vaara koulutustason madaltumiseen. Tästä johtuen yritettiin saada nimikkeen muutosta laboratorioteknikoksi ja samalla koulutus olisi muuttunut opistotasoiseksi. Silloinen liittohallitus ei hyväksynyt esitystä. Koulutuksen tason madaltumisen estämiseksi päästiin kuitenkin kompromissi ratkaisuun. Koulutus jäi tällöin kuitenkin kouluasteiseksi. 90-luvulla saatiin myös huomata suunnitelmat koulutuksen tason madaltamiseksi. Tällöin Suomen Laboranttiliitto teki jälleen työtä laboranttikoulutuksen muuttamisesta opistoasteiseksi. Monien neuvottelujen ja tehtyjen selvitysten perusteella laborantin koulutus muuttuikin opistoasteiseksi opetusministeriön kesäkuussa 1994 tehdyn päätöksen mukaan. Ammattinimikkeenä säilyi laborantti. Uuden rakenteen mukainen koulutus on ylioppilastutkinnon suorittaneille kolme vuotinen ja
peruskoulupohjaisille oppilaille nelivuotinen. Kun opistoasteinen koulutus kuitenkin loppuu maastamme vuoteen 2000 mennessä, on Suomen Laboranttiliitto halunnut saada laborantin koulutuksen ammattikorkeakouluun. Näin tapahtuikin ja mm Helsingissä on alkanut jo laborantin Amk -pohjainen koulutus. Opetusministeriö ei ole kuitenkaan hyväksynyt Amk -tutkinnon nimikkeeksi laboranttia. Kukaan ei vielä tiedä, mikä on heidän ammattinimikkeensä. Toisaalta opetusministeriö on määrännyt laborantin ammattinimikkeen laboratorioalan perustutkinnon suorittaneiden nimikkeeksi. Perustutkinnon opetussuunnitelma ei kuitenkaan vastaa Suomen Laboranttiliiton käsityksen mukaan opistoasteista tutkintoa, jonka nimikkeenä laborantti on tällä hetkellä. Laboranttiliitto tekee parhaillaan työtä näiden epäkohtien korjaamiseksi. Suomen Laboranttiliiton tärkein tehtävä on ammattimme korkean koulutustason säilyttäminen ja ammattimme arvostuksen puolesta on jatkunutkin koko Laboranttiliiton olemassaoloajan. Koulutuksen kehittämistyöryhmä, nykyinen ammattivaliokunta, on joutunut olemaan tarkkana tiuhaan muuttuvien opetussuunnitelmien kanssa. Laboranttiliitto on ahkera täydennyskoulutuksen järjestäjä Täydennyskoulutuksella on liitossamme pitkät perinteet. Laboranttipäivät aliottivat tämän täydennyskoulutusohjelman. Aluksi Laboranttipäivät olivat eri yhdistysten yhteinen vapaa-ajantapahtuma, joka kuitenkin pian sai koulutuksellisen sisällön. Vuonna 1972, kun Laboranttipäivät pidettiin Jyväskylässä, ohjelmassa oli jo useampi luento: luennot käsittelivät ympäristön suojelua. Helsingissä vuonna 1974 järjestetyt Laboranttipäivät olivat sisällöltään kokonaan koulutukselliset. Laboranttipäivien sisältö on vaihdellut yhden aihepiirin ympärille rakennetuista useaa eri alaa käsitteleviin päiviin. Nykyään Laboranttipäivät ovat kolmipäiväset ja ne ovat liiton tärkein koulutustapahtuma. Laboranttipäivien yhteydessä on viime vuosina ollut myös laboratorioalan yrityksiä esittelemässä tuotteitaan. 80-luvulla alettiin järjestää myös ns. kohderyhmäkoulutusta. Nämä yleensä kaksipäiväiset täydennyskoulutuspäivät ovat tarkkaa spesiaalitietoa eri aloilta. Kohderyhmäkoulutuksia on järjestetty keväisin ja syksyisin. Koulutusvaliokunnalla on ollut vastuu näiden tapahtumien järjestämisestä. Suomen Laboranttiliitossa päätettiin järjestää myös alueellista koulutusta yhdessä yhdistysten kanssa. Tavoitteena oli saada entistä enemmän laborantteja koulutuksen piiriin. Näin pystyttiin myös tarkemmin kohdentamaan koulutuksen tarve alueen elinkeinoelämää vastaavaksi. Yhdistykset tutkivat ja toteuttavat koulutuksen, Suomen Laboranttiliiton kantaessa vastuun kurssin taloudellisesta menestymisestä. Tällä menettelyllä on saatu paljon laborantteja mukaan koulutukseen ja yhdistysten kuin liitonkin talous on saanut tarpeellista tukea. Suomen Laboranttiliitto on vuosien varrella panostanut myös toimihenkilöidensä koulutukseen. Yhdistykset ovat saaneet lähettää niin puheenjohtajansa kuin sihteerinsä, taloudenhoitajansa ja tiedotussihteerinsä liiton järjestämille koulutuspäiville. Puheenjohtajapäivät ovat tulleet perinteeksi jo vuodesta 1987 alkaen. Näiden päivien yhteyteen on yleensä kutsuttu myös tietty toimihenkilöryhmä. Viime vuosina tiedotustoiminta on katsottu tärkeäksi ja viimeisin helmikuun lopulla järjestetty toimihenkilökoulutus olikin tarkoitettu yhdistysten tiedottajille.
Suomen Laboranttiliiton tekemä yhteistyö Suomen Laboranttiliiton perustamisen aikoihin työmarkkinapolitiikka oli keskeisesti esillä. Kuten jo aikaisemmin todettiin, olivat muutamat perustajayhdistykset halukkaita liittymään keskusjärjestöön. Hanke kuitenkin haudattiin ja toiminnan painopiste siirtyi normaaleihin yhdistys- ja liittotoimintojen käynnistämiseen. Kuitenkin jäsenten henkilökohtaiset työmarkkinapoliittiset ongelmat nostattivat esityksiä tämän asian hoitamiseksi. Näkyvästi asian toivat esille porvoolaiset vuonna 1972 saapuessaan Jyväskylän Laboranttipäiville. Heidän linja-autonsa ikkunoihin oli kiinnitetty julisteita, joissa luki LABORANTTI, KENEN JOUKOSSA SEISOT, SAK ON SINUN LIITTOSI. Tämän seurauksena liittohallitus otti yhteyttä eri keskusjärjestöihin. SAK ei halunnut kuitenkaan ottaa laborantteja jäsenikseen eikä perustaa toimikuntaa laboranteille. Myöskään TVK ei ollut kiinnostunut asiasta. STTK osoitti kiinnostuksensa ja vuonna 1975 solmittiin nelivuotinen yhteistyösopimus. Uusi yhteistyösopimus STTK:n kanssa solmittiin 31.8.1995. Kuntasektorille perustettiin Kuntien Teknisten Liiton alaisuuteen laboranttivaliokunta. Teknisten liitossa toimi myös jonkin aikaa laboranttitoimikunta Vuodesta 1993 SLL :lla on ollut edustus myös Laboratorioalan yhteistyöryhmässä ja Ympäristöterveydenhuollon työryhmässä. Vuonna 1996 SLL aloitti yhteistyön myös silloisen Suomen laboratoriohoitajaliiton, nykyisen Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n kanssa. Heidän kanssa on keskusteltu mm. yhteisten koulutuspäivien järjestämisestä sekä koulutuksen jonkin asteisesta yhdistämisestä. Sopimuksen mukaan Suomen Bioanalyytikoidenliiton jäsenillä on oikeus osallistua SLL:n järjestämiin koulutustapahtumiin. Samoin jäsenemme voivat osallistua bioanalyytikkojen järjestämään koulutukseen heidän jäsenhinnallaan. Laboranttilíitto on tehnyt myös tiivistä yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten opettajien kanssa. Ensimmäisen kerran opettajat osallistuivat Laboranttipäiville vuonna 93. Silloin pidettiin yhteistilaisuus, jossa aiheena olivat laborantin koulutus. Tilaisuudet jatkuivat seuraavana kahtena vuotena. Edellä mainitun yhteistyön katkaisi Laboranttipäivien ajankohdan siirtäminen perjantaista torstaihin. SLL :lla on ollut edustus vuodesta 1993 opetushallituksen laboratorioalan perustutkinnon ja opistoasteisen laborantin opetussuunnitelmien työryhmässä sekä laborantin ammattitutkinnon järjestävässä työryhmässä. SLL :lla on ollut edustus myös useissa oppilaitoksissa toimivissa Laboratorioalan neuvottelukunnissa. Laborantti-lehti, tärkeä tiedotuskanava 35-vuotiaan Laboranttilehden toiminta SLL :n tärkeimpänä tiedotuskanavana on ollut merkittävä. Se on tehnyt tunnetuksi ammattikuntaamme ja liittoamme. Lehden välityksellä jäsenet ovat saaneet tietoa liiton ja jäsenyhdistysten toiminnasta. Lehti on ilmestynyt sen perustamisesta lähtien neljästi vuodessa. Laborantti-lehden sisältö on pysynyt samankaltaisena alusta alkaen. Joskin alkuaikoina lehti antoi paljon tietoa jäsenyhdistysten perustamisesta ja liitoon liittymisestä. Osa lehden sisällöstä on ammattiin liittyviä, korkeatasoisia, alansa spesialistien kirjoittamia artikkeleita. Usein sen aiheet saadaan Laboranttipäiviltä. Osa lehdestä on tarkoitettu yhdistysten toiminnan esittelyyn, niin menneen kuin tulevankin. Vielä enemmän yhdistykset voisivat käyttää lehteä tiedotukselliseen tarkoitukseen. Tämä merkitsee kuitenkin
yhdistysten pidemmälle tulevaisuuteen suuntautuvaa toiminnan suunnittelua. Liiton toimihenkilöiden vakiopalstat kuten tiedotussihteerin-, puheenjohtajanja toiminnanjohtajan palstat ovat tuoneet liiton näkemykset selkeästi esille. Koulutus- ja nimikeasiat ovat olleet myös vuosikymmenestä toiseen lehden palstoilla. Laborantti-lehdellä on ollut 35-vuotisen olemassa olon aikana kuusi päätoimittajaa, josta voimme päätellä toimituskuntien jaksaneen työskennellä pitkään päätoimittajiensa johdolla lehden ilmestymiseksi. Päätoimittajina ovat toimineet: 1 Ville Jalonen Helsinki 1962-72 2 Riitta Arenius Helsinki 1973-74 3 Kalevi Kuusinen Turku 1975-83 4 Veli-Matti Lehtiranta Pori 1984-91 5 Merja Virtanen Turku 1992-96 6 Tuula Kuusisto Turku 1997-04 7 7 Anne Raille Turku 2005-09 8 Jaana Vainio Turku 2010- Internet, uusinta liiton tiedotustoiminnassa Tänä vuonna Suomen Laboranttiliitto on käynnistänyt tiedotustoiminanna internetin välityksellä. Sen etuja on tiedottamisen nopeus ja helppous. Suomi on maailman kärkimaita internetliittymien hankinnassa jopa kotitietokoneisiin, joten tiedon saaminen tätä kautta on nykyään mahdollista usealle. Toki lehti ja luodut yhteyshenkilöverkostot toimivat samalla tavoin kuin aiemmin. Internetin välityksellä voi mm. liittyä tulevaisuudessa liiton jäseneksi tai tilata lehden, tehdä osoitteen muutoksen ja kysellä asioita reaaliajassa toimihenkilöiltä. Tullaan luomaan myös järjestelmä, jonka mukaan internetissä voi ilmoittautua koulutustapahtumiin. Niin kuin tiedottamisenkin eräänä tarkoituksena on tehdä ammattikuntaamme tunnetuksi, niin myös on Vuoden Laborantin valinta. Vuonna 1997 valittiin ensimmäinen Vuoden Laborantti. Tämän tittelin sai omakseen Turun yhdistyksen jäsen Seija Ratia. Asia sai laajaa julkisuutta tiedotusvälineissä etenkin Turun seudulla. Vuoden 1998 tuore Vuoden Laborantti on Pohjois-Savon Laboranteista Riitta Korhonen. Liiton talous Liiton talouden suhteellisen hyvään tilaan on vaikuttanut erilaiset täydennyskoulutustapahtumat, joita liitto on järjestänyt yksin ja yhdessä yhdistysten kanssa. Pelkkä jäsenmaksutulo ei riitä nykyisen laajuisen toiminnan ylläpitämiseen. On kuitenkin tehtävä paljon työtä, jotta voimme säilyttää ja kehittää toimintaamme myös tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä täytyy ja on pakko myös korostaa vapaaehtoistyön merkitystä. Ilman sitä ei olisi koskaan liittoamme edes perustettu. Tuula Kuusisto