Valtiovarainministeriölle

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta Viite: Lausuntopyyntö 14.10.2013 / VM080:00/2013 Valtiovarainministeriölle 1. Yhteisöverokanta Lausun kunnioittavasti käsitykseni luonnoksesta hallituksen esitykseksi yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta relevanteilta osiltaan seuraavan. Pidän perusteltuna kehitystä, jossa osakeyhtiöiden toimintamahdollisuuksia lisätään ja liiketoiminnan transaktiokustannuksia, kuten voiton verotusta, lasketaan ja verotuksen painopistettä siirretään jaettujen varojen eli osingon ja muun vapaan (ja sidotun) oman jakamisen verotukseen tulonsaajan kädessä. Kahdenkymmenen (20) prosentin yhteisöverokanta kannustaa voiton jättämistä yhtiöön ja sen jälleensijoittamista yhtiön liiketoimintaan. Tällä voidaan perustellusti ajatella olevan positiivista vaikutusta investointien määrään ja työllisyyteen. 2. Osakeyhtiön voitonjako ja varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta 2.1. Kotimaisen osakeyhtiön jakama osinko Fiskaaliset, veronmaksukyvylliset sekä verovelvollisten oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun liittyvät yhteiskunnalliset intressit tukevat sitä, että yhteisöveron alennusta neutralisoidaan ja verotusta kanavoidaan jaettujen varojen verotuksen kiristämiseen. Luonnollinen henkilö. Julkisesti noteeratun osakeyhtiön jakamaa osinkoa esitetään verotettavaksi niin, että veroaste nousisi saajan kädessä 21-22,4 prosentista 25,5-27,2 prosenttiin. Ottamalla huomioon, että osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille (OYL 1:5) ja että osakeyhtiö on ymmärrettävissä sen osakkeenomistajien omistaman liiketoiminnan apuvälineeksi, niin veroastetta arvioitaessa on otettava huomioon osakeyhtiön maksama yhteisövero. Näin saatu kokonaisveroaste olisi esityksen mukaan 45,5-47,2 prosenttia, ja se verrattuna ansiotulon verotukseen, on korkeahko ja laimentaa sijoitushalukkuutta. Julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden riskipääoman saatavuuden, kansantaloudellisesti perusteltavissa olevien osakesijoitusten sijoituskynnyksen laskeminen ja julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden omistuksen pulverisoitumisen edesauttaminen tukevat sitä, että vähäiset luonnollisen henkilön saamat osingot säädettäisiin verovapaaksi esimerkiksi 250 euron määrään asti. Tämä vastaisi noin 5 000 euron suuruiselle sijoitukselle maksettavaa viiden prosentin tuottoa. Yrittäjähuojennus. Muusta kuin julkisesti noteeratusta osakeyhtiöstä saadun osingon verotusta esitetään muutettavaksi siten, että niin sanotusta verovapaasta osingosta 1

luovuttaisiin ja veroaste nousisi nollasta 7,5 prosenttiin, jos osinko ei ylitä vuotuista kahdeksan (8) prosentin tuottoa osakkeen matemaattiselle arvolle. Kokonaisveroaste (yhteisövero + jaetun voiton vero) yrittäjähuojennuksen piirissä olevan osingon osalta nousisi näin 24,5 prosentista 26 prosenttiin. Muutosesitys on perusteltu ja linjassa verotuksen painopisteen siirtämisessä osakeyhtiön verotuksesta varojenjaon verotukseen sekä sisältää edelleen riittävän kannustimen toimia yrittäjänä ja kasvattaa osakeyhtiön osakkeen matemaattista arvoa eli käytännössä osakeyhtiön oman pääoman määrää. Korkea oman pääoman määrä vahvistaa puolestaan osakeyhtiöiden kykyä varautua ja kestää erilaisia taloudellisia suhdanteita, ja näin se antaa toimintapuskuria investointien tekemiseen ja mahdollisuuksia työllistämiseen. Esitetty kahdeksan (8) prosentin tuotto on yleinen korkotaso huomioon ottaen sopiva ja ottaa riittävästi huomioon yritystoimintaan liittyvää riskiä. Huojennuksen enimmäismäärän rajaaminen 160 000 euron määrään asti tarkoittaa sitä, että osakaskohtaisesti yrittäjähuojennuksen piirissä olisi enimmillään 2 000 000 euron suuruinen sijoitus (2 000 000 x 8 % = 160 000). Esitys laskee jonkin verran suurempien osinkotulojen saajien verotusta, mutta muutoksella on edellä kuvatuin perustein perutellut kansantaloudelliset kannustimet ja sitä on kannatettava. 2.2. Yhteisöjen saamien osinkojen verotus Kotimainen konserni. Yhteisöjen väliset osingot säilyisivät lähtökohtaisesti verovapaina. Tämä on ehdottoman perusteltua verotuksen ketjuuntumisen johdosta, mutta myös siitä syystä, että verotusta tulisi kehittää konsernissa toimivien yhtiöiden osalta yhteisverotuksen suuntaan niin että konserniyhtiöiden yhteisöverot laskettaisiin yhteen (netotettaisiin) konsernin emoyhtiön veroilmoitustasolla. Noteeraamattoman yhtiön julkisesti noteeratulta yhtiöltä saama osinko (omistusosuus alle 10 prosenttia). Noteeraamattoman yhtiön, jonka omistusosuus osinkoa jakavasta julkisesti noteeratusta osakeyhtiöstä on alle kymmenen (10) prosenttia, saaman osingon verotusta esitetään muutettavaksi niin, että osinko olisi kokonaan verotettavaa aikaisemman 75 prosentin määrän sijasta. Esitys on linjassa luonnollisen henkilön julkisesti noteeratun osakeyhtiön jakaman osingon veroesityksen kanssa ja asettaa tällaisen osinkoa saavan yhtiön osakkeenomistajan yrittäjähuojennuksen piirissä saaman osingon veroasteen samalle tasolle kuin jos osinko jaettaisiin julkisesti noteeratusta yhtiöstä suoraan luonnolliselle henkilölle. Esitys on ohjausvaikutukseltaan neutraali ja jättää verovelvollisen valittavaksi, millä tavalla hän organisoi sijoituksena noteerattujen yhtiöiden osakkeisiin. Jos omitusosuus on kymmenen (10) prosenttia tai enemmän, yhtiön saamien osinkojen verovapaus on perusteltua osinkojen ketjuverotuksen perustein. Esitys on kannatettava. 2.3. Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta Osinkona verottaminen. Ehdotuksessa esitetään, että varojenjakoa koskevan verosääntelyn ajantasaistamiseksi esitetään, että varojenjakoa muista vapaan oman pääoman eristä kuin voittovaroista verotettaisiin pääsääntöisesti yhdenmukaisesti osakeyhtiölain mukaisen osingon kanssa, mutta tietyissä tilanteissa jakoa voitaisiin käsitellä luovutuksena. 2

Osakeyhtiölain varallisuus- ja pääomajärjestelmä, osakeyhtiölain varojenjaonmekanismit ja varojen jakamisen verotus on ollut epäsymmetristä ja vaikeasti yhteen sovitettavaa. Tiivistettynä ongelma on keskittynyt siihen, että verotuksessa on kehittynyt mekanismi, jonka mukaan osakeyhtiöön yleensä osakkeen merkintämaksuna sijoitetun pääoman jakaminen tai niin kuin verotuskontekstissa ajatellaan palauttaminen on verotettu eri tavalla kuin voiton eli osingon jakaminen. Mekanismi on kehittynyt vuoden 1978 osakeyhtiölain voimassaolon aikana. Kuten tunnettua vuoden 2006 osakeyhtiölain varallisuusjärjestelmä ja pääomarakenne eroavat merkityksellisesti vuoden 1978 osakeyhtiölain vastaavista mekanismeista. Keskeinen ero on siirtymisessä aitoon nimellisarvottomaan pääomajärjestelmään, jossa osakkeen ja osakepääoman välinen kytkös on katkaistu. Vuoden 2006 osakeyhtiölaissa myös osakepääoman merkitys velkojiensuojamekanismin osana ja pääomajärjestelmässä on muuttunut niin, että osakepääoman rooli on jäänyt aikaisempaa vähäisemmäksi. Velkojiensuojamekanismin keskeisin elementti on OYL 13:2:n mukainen vaatimus osakeyhtiölain mukaisen sallitun varojen jakamisen sitominen yhtiön maksukyvyn säilyttämiseen. Vuoden 2006 osakeyhtiölain mukaan yhtiöön voidaan tehdä pääomasijoituksia osaketta vastaan tai osakevastikkeetta ja tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta on täysin sopimuksenvaraista, merkitäänkö yhtiöön tehty pääomansijoitus sidotun vai vapaan oman pääoman eräksi. Olennaista on huomata, että tietyissä yritysjärjestelyissä, kuten sulautumisessa, sulautuvan yhtiön realisoitumattomat, verottamattomat ja osakeyhtiöoikeudellisesti jakokelvottomat arvostuserät voivat tulla merkityksi vastaanottavassa yhtiössä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon osakkeen merkintämaksuun rinnastuvalla tavalla. Näin ne yleensä muuntuvat osakeyhtiöoikeudellisesti jakokelpoiseksi vapaaksi omaksi pääomaksi osaksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoa ja tällä tavalla syntyneen sijoitetun vapaan oman pääoman jakoa on siis verotuksessa verotettu pääoman palautuksena eli sulautuneen yhtiön arvostuserät ovat voineet tulla jaetuksi vastaanottavasta yhtiöstä verotta. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan siirtää varoja myös voittotililtä ja noudattamalla OYL 14 luvun velkojiensuojamenettelyä myös osakepääomasta tai vuoden 1978 osakeyhtiölain mukaisista vara- ja ylikurssirahastosta. Yhtiökäytännössä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkittyjä sijoituksia on ilmeisesti lähinnä verotussyistä jaettu osingon sijasta. Jako on ollut osakeyhtiöoikeudellisesti sallittua vapaan oman pääoman jakamista. Esimerkkejä voidaan osoittaa niin pörssiyhtiöistä kuin yksityisistä osakeyhtiöistä. Tosin tällaista jakoa on eräissä tapauksissa käsitelty informatiivisesti harhaan johtavalla tavalla. Osakeyhtiöoikeudellisesti olennaista on, ettei yhtiöön sijoitettuja varoja ja yhtiön oman pääoman eriä voida merkitä kuuluvaksi tietylle osakkeenomistajalle tai osakkeelle, eikä varoja palauteta sijoittajalle tai sijoittajille, vaan osakeyhtiön varoja jaetaan noudattamalla osakeyhtiölain varojenjaon menettelyllisiä ja aineellisia säännöksiä. Vuoden 2006 osakeyhtiölain varallisuusjärjestelmästä ja pääomarakenteesta johtuvien syin ja varojenjaon systematiikan kannalta on kannatettavaa, että ilman osakkeen omistusoikeuden siirtymistä tapahtuva varojenjako riippumatta siitä jaetaanko varoja voittona (osinkona), muuna vapaana omana pääomana taikka osakepääomaa, vuoden 1978 osakeyhtiölain vara- ja ylikurssirahastoa alentamalla verotettaisiin yhtenevällä tavalla osingon verotuksena ja niitä tilanteita, joissa osakkeen omistusoikeus siirtyy, osakkeen luovutusta koskevan verotuksen mekanismein, eli luovutusvoittoverotuksen 3

perusteella ja luovuttaisiin niin sanotusta pääoman palautuksen verotuksesta tietyin poikkeuksin. Osakepääoman alentamista kohdeltava samalla tavalla. Edellä sanottu pitää systemaattisin syin sisällään myös sen, että osakepääoman (ja vara- ja ylikurssirahaston) jakaminen sitä alentamalla pitäisi verottaa samalla tavalla kuin sijoitetun vapaan oman pääomaan rahastoon merkittyjen varojen jakamista eli osakeyhtiölain systematiikan seuraaminen edellyttäisi myös verotusmenettelystä annetun lain 29.2 muuttamista, jota nyt ei ole esitetty, koska on osakeyhtiöoikeudellisesti lähes samantekevää merkitäänkö osakkeesta tai osakevastikkeettomasta sijoituksesta yhtiölle maksettu määrä osakepääomaan tai sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon tai mitä varoja jaetaan. Yhtiön on kaikissa varojenjakotilanteissa säilytettävä maksukykynsä. Jaon erot eri pääomaeristä liittyvät osakeyhtiöoikeudelliseen menettelyyn eli siihen, että osakepääoman jakaminen edellyttää OYL 14 luvun velkojiensuojamenettelyn noudattamista, mutta tämä ei ole vero-oikeudellinen kysymys, vaan velkojiensuojaan liittyvä osakeyhtiöoikeudellinen asia. Luovutuksena verottaminen. Esityksessä ehdotetaan, että edellä kuvattua varojen jakoa voitaisiin verottaa luovutuksena tiettyjen edellytysten täyttyessä. Luovutusverotuksen soveltaminen edellyttää (i) luotettavaa selvitystä tehdyn sijoituksen luonteesta tehtynä pääomansijoituksena ja (ii) jaon tulee tapahtua ennen kuin sijoituksen tekemistä on kulunut viisi (5) vuotta. (iii) Lisäksi vähentää voitaisiin se osa osakkeen verotuksessa poistamatonta hankintamenoa, joka vastaa varojenjaon osuutta osakkeen verovuodelle vahvistetusta matemaattisesta arvosta. Säännös johtaisi siihen, että lähtökohtaisesti kohdan (iii) vaatimuksen johdosta osa jaosta tulisi verotettavaksi tuloksi. Esitys istuu huonosti osakeyhtiölain varojenjaon systematiikkaan ja on hivenen monimutkainen verotuksessa poistamatonta hankintamenoa alentavan määrän hahmottamisen osalta, mutta toimii ja on kannatettava puskurinomaisena siirtymänä vanhasta verosysteemistä uuden tyyppiseen ajatteluun. 3. Osuuskunnan ylijäämä 3.1. Vähennyskelpoisuus osuuskunnan verotuksessa Ehdotuksessa esitetään, että ylijämänpalautuksen vähennyskelpoisuutta rajattaisiin ns. perinteistä osuuskuntatoimintaa harjoittaviin osuuskuntiin. Osuuskunnissa ylijäämän jako on rinnasteinen voitonjakoon. Esitys on perusteltu nykyisen mallin kilpailua vääristävän ja tulon siirtämisen rajoittamiseksi, mutta voi olla vaikeaa hahmottaa, minkälainen toiminta on perinteistä osuuskuntatoimintaa. 3.2. Ylijäämä jäsenen tulona On ehdottoman kannatettavaa, että osuuskunnan jakamasta muusta kuin osuuskunnalle vähennyskelpoisesta ylijäämän jakamisesta säädettäisiin samalla tavalla luonnollisen henkilön verotuksessa kuin osakeyhtiön jakamasta osingosta. Näin, koska uusi osuuskuntalaki 421/2013 lähentää osuuskuntia osakeyhtiöön merkittävässä määrin ja korostaa osuuskunnan antamien osuuksien ja osakkeiden roolia ja niihin liittyvin taloudellisten oikeuksien merkitystä. 4

Helsingissä, lokakuun 28. päivänä 2013 Seppo Villa Professori Helsingin yliopisto 5