OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 1987. 150 OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO JULKAISU 3/1988
-~ OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 1987 Oulun kaupunki Ympäristönsuojelutoimisto Julkaisu 3/1988
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO..................................... 1 2. SÄÄOLOSUHTEET................................ 2 2. 1. Lämpötila.................................... 2 2.2. Tuuli... 4 2. 3. Sademäärä................................... 4 3. PÄÄSTÖT.................................. 10 4. MITTAUSTOIMINTA............................. 12 5. MITTAUSTULOKSET............................ 14 5.1. Rikkidioksidi............................... 14 5. 2. Rikkivety................................... 19 5.3. Typpidioksidi............................... 22 5. 4. Leijuma.................................... 26 6. TULOSTEN TARKASTELU................... 30 6.1. Rikkidioksidi 30 6.2. Rikkivety 32 6.3. Typpidioksidi............................. 35 6. 4. Leij uma.................................. 37 6. 5. Yhteenveto.................................. 38
1 1. JOHDANTO Ilmansuojelulain mukaan kunnan tulee olla selvillä alueensa ilmanlaadusta ja tässä tarkoituksessa huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ilmanlaadun seurannan järjestämisestä. Ilmansuojelun edistämiseksi kunnassa ympäristönsuojelulautakunnan tulee tiedottaa ilmanlaadun seurannasta saaduista tuloksista. Oulussa ilman laadun mittauksia on tehty vuodesta 1970 lähtien. Mitattavia yhdisteitä ovat 80, H 8, NO ja leijuma. Ilman epäpuhtauksien mittauksilla saadaan tietoja 2 2 x lyhyt- ja pitkäaikaispitoisuuksista, pitoisuuksien vaihtelusta mittauspaikalla sekä yhden tai useamman päästölähteen vaikutuksesta ilmanlaatuun. Lisäksi voidaan seurata häiriötilanteiden ja tehtyjen ilmansuojelutoimien vaikutusta ilmanlaatuun. Mittaustuloksista on laadittu aiemmin kolme raporttia, Oulun kaupungin ilmansuojelututkimus 1976-78 (Ilmatieteen laitos 1979), Ilman laatu Oulussa v. 1979-82 (Oulun kaupunki 1984) ja Ilman laatu Oulussa v. 1983-86 (Oulun kaupunki 1987). Tämä raportti käsittää automaattisen mittausverkoston tuottamat mittaustulokset sekä tiedot sääolosuhteista vuodelta 1987. Tarkoituksena on, että tästä lähtien tulokset tullaan esittämään vuosittain ja näin ollen saattamaan ne niitä tarvitsevien käyttöön entistä nopeammin.
1 2 2. SÄÄOLOSUHTEET Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli, sade ja pilvisyys. Lämpötila vaikuttaa päästöjen määrään mm. energiatarpeen kautta. Kylmimpänä ajanjaksona energiatarve on suurin ja lämmityksestä peräisin olevat päästöt suurimmillaan. Sateella on ilmaa puhdistava vaikutus. Sateen mukana maahan kulkeutuu ilmassa olevia hiukkasia ja sateen aiheuttama kosteus sekä lumipeite estävät pölyn nousemista ilmaan. Ilman epäpuhtauksien leviämiseen vaikuttaa puolestaan tuulen suunta. Epäpuhtauksien sekoittumiseen ja siten pitoisuustasoihin vaikuttavat tuulen nopeus ja pyörteisyys. Tuuli laimentaa epäpuhtauspitoisuuksia ilmassa, mutta toisaalta nostattaa pinnoilta pölyä ilmaan. On kuitenkin todettava, että tuuliolot maanpinnan tasolla ovat melko epävakaiset. Kaupunkialueilla mm. rakennukset muuttavat tuulen suuntaa ja nopeutta sekä aiheuttavat pyörteisyyttä. Seuraavassa esitetyt säätiedot perustuvat Oulun kauppatorilla (Oulun kaupunki), Oulunsalon lentokentällä (Ilmatieteen laitos) ja Linnanmaalla (Oulun yliopisto) suoritettuihin mittauksiin. 2.1. LÄMPÖT I LA Taulukossa 1 ja kuvassa 1 on esitetty kuukauden keskilämpötilat sekä vuosikeskiarvo v. 1987 Oulun kauppatorilla, Oulunsalon lentoasemalla sekä ns. normaaliarvo eli pitkänajan keskiarvo vuosilta 1931-60 Oulunsalon lentoasemalla.
3 c 20.0 15.0 10.0 5.0 - - - -. 0.0 Kouppotorl -5.0,, lentoasema, A >---------- '-. -10.0 1931-1960 Lo -15.0-20.0 4 6 1 8 9 10 11 12 kuukausl KUVA 1. Kuukauden keskilämpötilat Oulun Kauppatorilla ja Oulunsalon lentoasemalla v. 1987 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1931-1960 Oulunsalon lentoasemalla. TAULUKKO 1. Kgukauden keskilämpötilat sekä vuosikeskiarvot ( C) Oulun Kauppatorilla ja Oulunsalon lentoasemalla v. 1987 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1931-1960 Oulunsalon lentoasemalla. 1987 1987 1931-1960 Kauppatori lentoasema lentoasema tammi -19,6-20,4-9,5 helmi -12,1-11,9-9,9 maalis -8,4-8,7-7,0 huhti 0,2 0,2-0,1 touko 6,7 6,6 7,0 kesä 12,6 12,5 12,6 heinä 14,7 14,2 16,6 elo 11,9 11,2 14,4 syys 8,0 7,7 8,9 loka 6,9 6,8 2,6 marras -4,9-4,5-2,1 joulu -10,7-10,4-6,0 ka. 0,5 0,3 2,3
4 Tutkimusvuoden keskilämpötila oli sekä Kauppatorin (0,5 0 C) että Oulunsalon (0,3 0 C) mittaustulosten perusteella normaalikautta (2,3 0 C) kylmempi. Poikkeuksellisen kylmää oli tammikuussa. Kauppatorilla tammikuun keskiarvo oli -19,6 o C ja kylmimmän vuorokauden lämpötila -32,2 o C. Oulunsalossa tammikuun keskilämlämpötila oli -20,4 o C ja kylmimmän vuorokauden -37,5 0 C. Normaali tammikuun keskilämpötila on -9,5 0 C. Lisäksi maaliskuun alussa (1.-13.3.) oli hyvin kylmä jakso, jolloin vuorokauden keskilämpötilat olivat -8,6 - -21,loC ja minimit -15,6 o - -27,7 C. Kesäkauden lämpötilat olivat jokseenkin samoja kuin normaaliarvo. Marras-joulukuussa kuukauden keskilämpötilat olivat normaaliarvoja hieman alemmat. 2.2. TUUL::r: Kuvassa 2 ja taulukossa 2 on esitetty keskimääräiset tuulen suunnat ja nopeudet Oulussa (Kauppatori). Vallitseva tuulen suunta Oulussa on vuositasolla kaakko. Talvikuukausina vallitsevat melko säännöllisesti kaakkoisja etelätuulet. Kesäkuukausina tuulen suunta vaihtelee enemmän, ja sekä koillis-, länsi-, luoteis- että itätuulten osuus on ollut huomattava. 2.3. SA.I:>EMÄÄRÄ Taulukossa 3 ja kuvassa 3 on esitetty kuukauden sademäärät v. 1987 Linnanmaalla ja Oulunsalon lentokentällä sekä pitkäaikaiskeskiarvo Oulunsalon lentokentällä (1931-60). Taulukossa 4 on vuoden 1987 sadepäivien lukumäärät kuukausittain Linnanmaalla ja Oulunsalossa.
KUVA 2. Tuulisuhteet Oulun Kauppatorilla v. 1987. 5 :'. m/s 'O,.--- ~ 6 3D 5 3 II suunta ~ lliid nopeus m/s N NE E SE S SW W NW koko vuosl m/s '0,-----------------------------------:06 3D 5 20 10 3 2 o moo Ilskuu '0r------------------------------------::J 6 5 3D 20 10 0 N NE E SE S SW W NW huht t kuu N NE E SE S SW W NW toukokuu N NE E SE S SW W NW kesö kuu,- '0 -,,6 30 5, 20 10 0 N NE E SE S SW W NW heträl:::uu N NE E SE S SW W NW N NE E SE S SW NW elokuu syyskuu '0 30 20 10 6 5, 3 2 0 N NE E SE S SW W NW lokakuu N NE E SE S SW W NW N NE E SE S SW W NW marraskuu joulukuu 0
6 TAULUKKO 2. Keskimääräiset tuulen suunnat ja nopeudet Oulussa vuonna 1987 (Kauppatori). N NE E SE S SW W NW tammi- 9 17 9 22 17 8 11 8 9-0 kuu 2,1 1,4 1,1 1,1 0,9 2,1 1,4 1,2 m/s helmi- 8 11 7 18 16 12 15 14 9-0 kuu 2,3 2,3 2,8 2,3 1,9 3,1 2,4 1,8 m/s maalis- 3 12 8 38 14 7 14 4 9-0 kuu 0,9 2,3 2,2 2,5 1,8 2,0 1,0 0,2 m/s huhti- 9 16 5 8 18 15 20 9 9-0 kuu 3,7 2,2 1,6 2,4 2,0 3,6 2,5 1,9 m/s touko- 11 18 15 11 12 6 12 16 9-0 kuu 2,5 3,0 2,1 2,3 3,6 3,8 2,0 3,0 m/s kesä- 4 10 22 10 9 7 18 20 9-0 kuu 1,1 2,5 3,1 2,5 3,4 2,6 2,9 3,3 m/s heinä- 9 13 13 12 7 4 21 21 9-0 kuu 2,9 2,3 2,6 1,7 1,8 2,6 3,6 3,7 m/s elo- 14 19 12 17 10 5 8 15 9-0 kuu 3,4 3,2 2,9 2,8 3,0 3,2 2,0 3,4 m/s syys- 9 21 14 26 8 4 10 8 9-0 kuu 2,1 2,2 2,2 1,8 1,7 2,2 0,9 1,2 m/s lokakuu 9-0 33 49 14 4 0,9 3,9 4,0 5,5 5,3 m/s marras- 9 5 27 37 7 2 5 10 9-0 kuu 4,0 1,3 2,6 2,6 2,7 5,8 4,7 3,4 m/s joulu- 13 9 5 15 19 12 14 14 9-0 kuu 2,4 2,1 0,9 0,9 1,8 4,1 3,0 1,5 m/s koko 8 13 11 21 15 8 13 11 % vuosi 2,5 2,3 2,1 2,2 2,4 3,4 2,6 2,2 m/s
mm 100, - 90 /- - - -0 \ LInnanmaa 80 V Lentoasema 10 ---------~ 60 /-" 1931-1960,, ~ 50 ", /,,, "- 40 / \ / 7 --- --... 30 I \ --. ~-'...--- ~ 20 -, ~ 10-0 2 3 4 5 6 1 8 9 10 11 12 kuukausi KUVA 3. Kuukauden sademäärät Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v. 1987 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1931-l960 Oulunsalon lentoasemalla. TAULUKKO 3. Sademäärät (mm) Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v. 1987 sekä pitkäaikaiskeskiarvo vv. 1931-l960 Oulunsalon lentoasemalla. 1987 1987 1931-l960 Lentoasema Linnanmaa Lentoasema tammi l5 l8 26 helmi 45 54 23 maalis 22 27 19 huhti 7 6 26 touko 32 32 30 kesä 87 83 5l heinä 93 99 65 elo 72 75 62 syys 36 34 56 loka 20 27 43 marras l3 lo 37 joulu l3 l2 30 summa 455 477 468
B TAULUKKO 4. Sadepäivien lukumäärä Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v. 1987. Lentoasema Linnanmaa lunta lunta >O,lmm >l,omm >O,lmm >O,lmm >l,omm >O,lmm tammi 10 4 10 10 4 10 helmi 19 12 19 18 14 18 maalis 16 8 16 14 9 14 huhti 6 2 3 9 3 5 touko 12 8 2 12 9 1 kesä 15 12 15 13 heinä 11 10 12 10 elo 16 12 13 13 syys 16 10 12 8 loka 11 5 1 9 5 1 ma=as 13 5 11 13 3 11 joulu 14 5 14 12 6 12 summa 159 93 76 149 97 72 Vuoden 1987 kokonaissademäärä oli lähes normaali. Linnanmaalla satoi 477 mm ja Oulunsalossa 455 mm. Vastaava normaaliarvo on 468 mm. Kuukausittaiset sademäärät poikkesivat normaaliarvoista selvästi ja kesä oli erityisen runsassateinen. 2.4. PILVISYYS JA. SUHTEELLINEN KOSTEUS Taulukossa 5 on esitetty keskimääräinen pilvisyys ja suhteellinen kosteus Oulunsalon lentoasemalla v. 1987 sekä pilvisyyden pitkäaikaiskeskiarvo vuosilta 1931-60. Kuvassa 4 on esitetty keskimääräinen pilvisyys vastaavina aikoina. Sekä pilvisyys että kosteusarvot olivat jokseenkin normaaleja.
9 ~ 90r-, 80 60 50 40 1981 ~------------o 1931-1960 30,'--';!::-_--!;-_----';!::-_+----!;-----,~-+- ;;, ;~-7;;_' KUVA 4. Keskimääräinen pilvisyys Oulunsalon lentoasemalla v. 1987 sekä pitkäaikaiskeskiarvo vv. 1931-1960. TAULUKKO 5. Keskimääräinen pilvisyys ja suhteellinen kosteus Oulunsalon lentoasemalla v. 1987 sekä pilvisyyden pitkäaikaiskeskiarvo vv. 1931-1960. Keskimääräinen pilvisyys ~ 0 Suhteellinen kosteus 51 1987 1931-1960 1987 tammi 42 72 85 helmi 66 70 89 maalis 56 62 84 huhti 57 64 71 touko 63 58 68 kesä 61 61 69 heinä 60 58 72 elo 70 62 77 syys 81 70 87 loka 78 74 84 marras 73 79 83 joulu 56 78 91 ka. 64 67 80
10 3. PÄÄSTÖT Oulun kaupungin merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset, hiilimonoksidi ja rikkivety. Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto kaupungin päästöistä vuodelta 1987. Kokonaisrikkidioksidipäästöön on laskettu mukaan myös rikkivety. Oulun rikkivetypäästöt olivat 954 t ja rikkidioksidipäästöt ilman rikkivedyn osuutta 5600 t. Rikkidioksidin päästöistä 99 % on peräisin pistelähteistä ja näistä kolmen suurimman lähteen osuudet ovat: Veitsiluoto Oy 55 % (3640 t), Toppilan turvevoimalaitos 30 % (1924 t) ja Kemira Oy 15 % (1007 t). Typenoksidien päästöistä liikenteen osuus oli n. 44 % (2623 t) ja pistelähteiden 55 % (3270 t). Suurimmat pistepäästölähteet ovat Toppilan turvevoimalaitos (1543 t), Kemira Oy (1131 t) ja Veitsiluoto Oy (469 t). TAULUKKO 6. Oulun kaupungin ilman epäpuhtauspäästöt vuonna 1987 (t/a). pinta- piste- liilähteet lähteet kenne YHTEENSÄ hiukkaset 57 2255 140 2452 S02 75 7320 7395 NO 82 3270 2623 5975 x CO 2860 18597 21457 HC 2090 2090 Pb 6 6
11 Hiukkaspäästöistä pistelähteiden osuus on 92 %. Suurin yksittäinen päästölähde on Veitsiluoto Oy, jonka osuus pistepäästöistä on 51 % (1148 t). Toppilan turvevoimalan osuus on 22 % (500 t), Oy Partek Ab:n mineraalivillatehtaan 13 % (300 t) ja Kemira Oy:n 9 % (210 t). Hiilimonoksidipäästöt ovat pääasiassa peräisin liikenteestä. Päästöt ovat suurimmat katuosuuksilla, joilla ajoneuvomäärä on korkea ja ajonopeus alhainen. Yksityiskohtaisemmat tiedot päästöistä on esitetty ympäristönsuojelutoimiston raportissa Oulun ilmanlaatu, Päästökartoitus 1987.
12 4. MITTAUSTOIMINTA Mittauspisteiden sijainti on esitetty kuvassa 5. Mittarit ja mittausmenetelmät ovat seuraavat: Typpidioksidi: Monitor Labs Ine Model 8840 -mittari, mittausmenetelmä kemiluminesenssi (Välivainio). Rikkidioksidi: Monitor Labs Ine Model 8850 -mittari, mittausmenetelmä UV-fluoresenssi (Simssinkangas) sekä kaksi Philips PW 9755/00 -mittaria, mittausmenetelmä kulometrinen titraus (Välivainio, Nokela). Rikkivety: kaksi Philips PW 9755/01 -mittaria, mittausmenetelmä kulometrinen titraus (Heinäpää, Nokela). Pöly (kokonaisleijuma): Philips PW 9790/00, mittausmenetelmä -säteilyn absorptio (Heinäpää). Säätiedot: Waisalan tuulimittausjärjestelmä W12 ja lämpötila-anturi Waisala PT 100 (Kauppatori). Laitehäiriöiden vuoksi on mittaustuloksista jouduttu poistamaan leijuman osalta lokakuu ja Simssinkankaan S02:n osalta kesäkuu. Muiden mittareiden häiriöt ovat olleet lyhytaikaisia, joten tulosten saatavuus on ollut hyvä. S02-pitoisuuksien laskettua "huippuvuosista" tämän päivän tasolle on tullut ongelmaksi mittareiden herkkyys. Ongelma koskee erityisesti vanhoja Philipsin analysaattoreita. Kulometriseen titraukseen perustuvat analysaattorit eivät reagoi niin herkästi alhaisissa pitoisuuksissa kuin UVfluoresenssimenetelmällä toimiva mittari. Ilman epäpuhtauspitoisuuksien ohjearvot on esitetty liitteessä 1.
TASKI.~'"."'~, '.,-- 13 i j/ ; KUVA 5. Ilmansaasteiden mittauspisteiden sijainti. ~. A
.14 5. MITTAUSTULOKSET 5.1. RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Rikkidioksidin vuosikeskiarvot olivat v. 1987 seuraavat: Simssi 12 ug/m 3, Välivainio 9 ug/m 3 ja Nokela 10 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 40 ug/m 3. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot Rikkidioksidipitoisuuden kuukausikeskiarvot ja ilman lämpötila on esitetty kuvassa 6. Lukuarvot on taulukoitu liitteessä 2. Simssinkankaalla kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 6-28 ug/m 3, Välivainiolla 3-25 ug/m 3 ja Nokelassa 2-26 ug/m 3. ug/m3 30,.- 25 20 15 ---... / ml / Slmssl " " - / s \ vö t ivainio 111 \ Nokela - - - - \?< lö..pil111a i!! "- "' c -"J 20 15 10 5 o -5-10 2 5!1 6 1 kuukausl 9 10 11 KUVA 6. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot ja ilman lämpötila (Kauppatori) Oulussa v. 1987.
15 A1kuta1ven (tammi-huhtikuun) pitoisuudet olivat noin kolme kertaa kesäkauden (touko-syyskuun) arvoja korkeanunat. Lopputalven (loka-marraskuun) arvot olivat Välivainiolla ja Nokelassa erittäin alhaiset, ainoastaan Simssinkankaalla pitoisuudet kohosivat kesätilanteesta. Kaikkein korkeimmat kuukausipitoisuudet mitattiin kaikissa mittauspisteissä maaliskuussa. Rikkidioksidin vuorokausikeskiarvot Rikkidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausi keskiarvot kuukausittain eri mittauspisteessä on esitetty kuvassa 7 ja liitteessä 2. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat SimssinkankaalIa välillä 12-67 ug/m 3, Välivainiolla 6-58 ug/m 3 ja Nokelassa 4-49 ug/m 3. ug/m3 eo,r- -, o 1. korkein 60 2. korkein l1fi Simssi el Vä 1{vainio l!ii Nokelo. 2 3 5 6 1 kuukausi e KlNA 7. Rikkidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain Oulussa 1987.
16 Toiseksi korkeimmat pitoisuudet, joita käytetään ohjear- voihin verrattaessa olivat Simssinkankaalla 10-54 ug/m 3, Välivainiolla 6-57 ug/m 3 ja Nokelassa 4-48 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 200 ug/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet mitattiin talvikuukausina. Rikkidioksidipitoisuuden vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 8. Pitoisuudet ovat pienimmillään aamuyöstä ja aika vat nousta klo 7 jälkeen. Huippuarvot ajoittuvat klo 12-14 tienoille. ug/m3 18 11 16 15 1l 13 12 11 10 9 8 1 I I 71 {.-I I Simssi et- -- - - --- ---<> Vä l ivainio 6 02 Dl 06 08 10 12 1l ke Ilona 1ka 16 18 20 22 2l KUVA 8. Rikkidioksidin vuorokausijakaumat Oulussa 1987. Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet ovat puolen tunnin keskiarvopitoisuuksia. Kuvassa 9 ja liitteessä 2 on esitetty korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet kuukausittain eri mittauspisteissä.
17 Korkein lyhytaikaispitoisuus mitattiin Simssinkankaalla toukokuussa ja se oli 220 ug/m 3, Välivainiolla korkein lyhytaikaispitoisuus mitattiin maaliskuussa ja se oli 212 ug/m 3, vastaava arvo Nokelassa oli 307 ug/m 3 ja se mitattiin helmikuussa. Valtioneuvoston ohjearvo 1 h pitoisuudelle on 500 ug/m 3. Yli 300 ug/m 3 puolen tunnin keskiarvopitoisuuksia mitattiin v. 1987 ainoastaan kerran, yli 150 ug/m 3 pitoisuuksia 9 ja yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia 71 kertaa. ug/m3 300r---- 250 200 lzl Stmssi ~ Völivainio li!l Nokela 150 100 50 o ~ ~ ~ 6 1 I:::UUI::::OUSl KUVA 9. Rikkidioksidin korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet (1/2 h) kuukausittain Oulussa vuonna 1987. Rikkidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 10 on esitetty rikkidioksidipitoisuudet eri mittaus asemilla tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 1/2 h mittausarvoja. Havaintojen suuntaluokittainen painottuminen pitoisuusluokkiin kuvaa eri ilmansuunnilta tulevaa ilman epäpuhtausastetta.
18 Simssinkankaalla korkeimmat pitoisuudet esiintyvät kaakkois-lounaissektorin tuulten vallitessa, Välivainiolla etelä-länsituulilla ja Nokelassa länsi-luoteistuulilla sekä koillistuulilla. Simssinkankaalla yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin v. 1987 25 kpl ja näistä 20 tuulen suunnan ollessa sektorilta kaakko-lounas. Välivainiolla mitattiin 27 yli 100 ug/m 3 pitoisuutta ja niistä 19 etelä-länsituulilla. Nokelassa mitattiin 19 yli 100 ug/m 3 pitoisuutta ja niistä 11 länsiluodetuulilla. ug/m3 20 Siffissi 15 10 5 0 20 15 VÖ 1ivainio 10 5 0 20 Nokela 15 10 5 0 N KUVA 10. NE E SE S suunta luokka Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa vuonna 1987 tuulen suunnan mukaan.
19 5.2. RIKKIVETY Rikkivedyn vuosikeskiarvot Rikkivedyn vuosikeskiarvo oli Heinäpäässä 3 ug/m 3 ja Nokelassa 2 ug/m 3. Rikkivedyn kuukausikeskiarvot Kuvassa 11 ja liitteessä 3 on esitetty rikkivedyn kuukausikeskiarvot Heinäpäässä ja Nokelassa. Rikkivedyn kuukausikeskiarvot vaihtelivat Heinäpäässä välillä 0,7-5,3 ug/m 3 ja Nokelassa 0,6-3,9 ug/m 3. Korkeimmat kuukausikeskiarvot mitattiin heinäkuussa ja keväällä. ug/m3 5.0 4.0 ElI Nokela ll!il He lröpäö 3.0 ~!Jii 2.0 ~ ~~ ~!Jii 1.0 ~ ~ ~ iij!jii iii iii 0.0 li! 111 % 1 2 5 6 1 kuukausi KUVA 11. Rikkidivedyn kuukausikeskiarvot Oulussa v. 1987.
20 Rikkivedyn vuorokausikeskiarvot Rikkivedyn korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 12 ja liitteessä 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat Heinäpäässä 1,6 39,3 ug/m 3 ja Nokelassa 1,5-29,3 ug/m 3 Kaikkein korkeimmat vuorokausipitoisuudet mitattiin heinäkuussa. ug/m3 40,- -----:=- -, o 1. korkein 30 2. korkein Iilll Nokela liiii 20 He iröpöö 10 0 ~ ~ ~ ~ *~ 11 12 KUVA 12. Rikkivedyn korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna 1987. Rikkivetypitoisuuksien vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 13. Pitoisuudet nousevat jyrkästi klo 8 jälkeen, huippuarvot ajoittuvat keskipäivälle ja iltaa kohden pitoisuudet jälleen laskevat.
21 ug/m3 5.5 5.0 '.5 <>----------<> Nokela He lnäpöö '.0 3.5 3.0 2.5 2.0 1.5 1.0 KUVA 13. Rikkivedyn vuorokausijakaumat Oulussa v. 1987. Kuvassa 14 on esitetty niiden vuorokausien lukumäärät, jolloin rikkivedyn vuorokausikeskiarvo on ollut 2 ug/m 3 tai enemmän. Näitä vuorokausia oli Heinäpäässä 123 ja Nokelassa 91. kpl 20'r- ---, ~ Nokela Ii!!l 15 Heinäpöö 10 ~ ~ W fii fii % ~ i* ~ 5 1il ~ il1 1il ~ ~ w ~ i* ~ w 1il w w ~ ~ ~ ~ w 1il ~ ~ ~ ~ w ~ i* 0 iii iii 1il ~ 1il 1il 1 2 3 9 10 11 12 KUVA 14. Niiden vuorokausien määrät, jolloin rikkive~yn vuorokausikeskiarvo on ollut ainakin 2 ug/m, kuukausittain Oulussa vuonna 1987.
22 Rikkivedyn lyhytaikaiskeskiarvot Rikkivedyn korkeimmat puolen tunnin keskiarvopitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 15 ja liitteessä 3. Korkein lyhytaikainen pitoisuus mitattiin Heinäpäässä helmikuussa ja se oli 216 ug/m 3, 3 198 ug/m. vastaava arvo Nokelassa oli Yli 100 ug:n pitoisuuksia mitattiin Heinäpäässä 12 ja nokelassa 10. Pitoisuudet ajoittuivat päivilie, jolloin tuulen suunta on ollut lännestä. ug/m3 200 150 I?KI Nokela li!il He iriipöä 100 50 o ~ 6 1 kuukausi 10 11 KUVA 15. Rikkivedyn korkeimmat puolentunnin keskiarvot kuukausittain Oulussa vuonna 1987. 5.3. TYPPIDIOKSIDI Typpidioksidin vuosikeskiarvo Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli v. 1987 22 ug/m 3.
23 Typpidioksidin kuukausikeskiarvot Typpidioksidin kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa 16 ja liitteessä 4. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 15-29 ug/m 3. Alkutalven pitoisuudet olivat loppuvuotta jonkin verran korkeampia. Kaikkein korkein pitoisuus mitattiin maaliskuussa. ug/m3 LO,-- ----, 30 20 1 2 3 L 5 6 1 k::uul::ousi KUVA 16. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot Oulussa 1987. Typpidioksidin vuorokausikeskiarvot Typpidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot on esitetty kuvassa 17 ja liitteessä 4. Korkeimmat pitoisuudet vaihtelivat välillä 27-60 ug/m 3 ja toiseksi korkeimmat 26-56 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 150 ug/m 3.
ug/m3 60 CJ 1.korkein mj 2.korkein 20 o 2 3 4 5 6 1 kuukausi 8 9 10 11 12 KUVA 17. Typpidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna 1987. Typpidioksidipitoisuudet ovat a1haisimmi11aan aamuyöstä ja kohoavat klo 6 jälkeen. Pitoisuudet kääntyvät laskuun klo 10 jälkeen ja alkavat jälleen nousta iltapäivällä. Typpidioksidipitoisuuden vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 18. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin maalis-huhtikuussa. ug/m3 35,-- ---, 30 25 20 15L.L--+.OC-, ;!'-;-L..,~-'--_f;;_---'-- +_,..._I. ;::;_'--;_; -'--_+.::---'-- +_,..._I. ;!::;_L..,~-'--~ 02 04 06 08 10 12 14 16 18 20 22 24 ke llono 1ko KUVA 18. Typpidioksidin vuorokausijakaumat Oulussa 1987.
25 Typpidioksidin lyhytaikaispitoisuudet Typpidioksidin korkeimmat puolen tunnin keskiarvopitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 19 ja liitteessä 4. Korkein lyhytaikaiskeskiarvo mitattiin marraskuussa ja se oli 161 ug/m 3 Valtioneuvoston ohjearvo 1 h pitoisuudella on 300 ug/m 3. 3 Yli 100 ug/m pitoisuuksia mitattiin v. 1987 62 kertaa. ug/m3 200r- --, 150 o 1 2 3 4 5 6 1 kuukousl B 9 10 11 12 KUVA 19. Typpidioksidin korkeimmat puolentunniri keskiarvot kuukausittain Oulussa v. 1987. Typpidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 20 on esitetty typpidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 1/2 h mittausarvoja. Korkeimmat N0 2 -pitoisuudet esiintyivät itätuulten vallitessa ja yli 100 ug/m 3 -Pitoisuuksista mitattiin 2/3 itätuulella.
ZG ug/m3 4or- ~ 30 20 10 o N NE E 5E 5 suunta luokka 511 NII KUVA 20. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa vuonna 1987 tuulen suunnan mukaan. 5.4. LEIJUMA Leijuman vuosikeskiarvo Leijuman vuosikeskiarvo v. 1987 oli 27 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 60 ug/m 3. Leijuman kuukausikeskiarvot Leijuman kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa 21 ja liitteessä 4. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 21-39 ug/m 3. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin marraskuussa.
27 ug/m3 40,, --==- :--- ------, 10 o 5 6 1 kuukausi 8 9 10 11 12 KUVA 21. Leijuman kuukausikeskiarvot Oulussa v. 1987. Leijuman vuorokausikeskiarvot Leijuman korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 22 ja liitteessä 4. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat välillä 29-66 ug/m 3 ja toiseksi korkeimmat välillä 27-65 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 150 ug/m 3. Korkein yksittäinen vuorokausipitoisuus mitattiin maaliskuussa.
ug/m3 60 c:::::j 1. korke in lii!l!iiiii 2. korkein 40 20 o 1 2 3 4 5 6 1 kuukausi 8 9 10 11 12 KWA 22. Leijuman korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna 1987. Leijuman lyhytaikaiskeskiarvot Leijuman korkeimmat kahden tunnin keskiarvopitoisuudet on esitetty kuvassa 23 ja liitteessä 4. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet vaihtelivat välillä 66 176 ja korkein arvo mitattiin helmikuussa. ug/m3 200.- ~ 150 100 50 o 1 KWA 23. 2 3 4 5 6 1 kuukausi Leijuman korkeimmat kahden tunnin keskiarvopitoisuudet Oulussa vuonna 1987. 8 9 10 11 12
29' Leijumapitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 24 on esitetty leijumapitoisuudet tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 2 h mittausarvoja. Pitoisuudet jakaantuvat suhteellisen tasaisesti eri tuulensuunnille. Jonkin verran muita korkeampia pitoisuuksia on esiintynyt länsituulten vallitessa. ug/m3 30r-- -, 20 10 o N NE E 5E 5 suuntoluoho 511 II NII KUVA 24. Leijumapitoisuudet Oulussa v. 1987 tuulen suunnan mukaan.
30 6. TULOSTEN TARKASTELU 6.1 RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidipitoisuus Oulussa vuositasolla on ollut suhteellisen alhainen. Vuosikeskiarvot eri mittausasemilla olivat 22-30 % annetusta ohjearvosta, joka on 40 ug/m 3. Kuvassa 25 on esitetty rikkidioksidipitoisuuden kehitys Oulussa vuodesta 1979 alkaen. Vuosikeskiarvot ovat laskeneet lähes kolmannekseen 1980-luvun vaihteen huippulukemista. Myönteinen kehitys kuvastaa rikkidioksidin kokonaispäästöissä tapahtunutta vähenemistä, v. 1979 Oulun S02-päästöt olivat 12000 t ja v. 1987 5600 t. ug/m3 40,--- --, Slmssi 30 ---------~ Völivainio Nokela 20,,,, 10 O'---:;~-~:;-----;;-;--~-,~-,~-~;;_-~:; -~, J 19 80 81 82 83 84 85 86 81 KUVA 25. Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa. Energiantuotannon osuus rikkidioksidipitoisuuksissa on merkittävä ja näinollen vuodenaikaisvaihtelu kuukausipitoisuuksissa on selvä. Maaliskuun alussa oli poikkeuksellisen kylmä jakso, mikä on nähtävissä myös tuloksissa. Eri mittausasemia verrattaessa on havaittavissa, että alkuvuo-
31 desta Simssinkankaan ja Nokelan pitoisuudet ovat jokseenkin samansuuruisia ja jonkin verran Välivainion arvoja korkeammat. Syystalvella Simssinkankaan pitoisuudet ovat muita korkeammat. Lämmityksen vaikutus pitoisuuksiin käy ilmi myös vuorokausikeskiarvoissa. Suurimmat pitoisuudet ajoittuvat talvikuukausille. Toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot ovat 24-28 % ohjearvosta (200 ug/m 3 ). Kuvassa 26 on esitetty vuorokausien jakaantuminen eri pitoisuusluokkiin. Mittausjakson vuorokausikeskiarvot painottuvat luokkiin, joissa pitoisuus on alle 9 ug/m3. Kuvasta näkyy myös Simssinkankaan mittarin suurempi herkkyys alhaisille pitoisuuksille, joten ns. O-arvoja ei esiinny. vuorokausla (kpl) 130'1=""-----...-------------------- -, 120 110 100 1m Simssi IFJ Yö I ivalnio Nokela. -38 yl I KUVA 26. Vuorokausien jakauma rikkidioksidin vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa v. 1987. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet ovat noin kolmasosa vuosien 1979-82 ja noin puolet vuosien 1983-86 vastaavista pitoisuuksista. Suurin osa korkeista lyhytaikaispitoi-
suuksista ajoittui maaliskuun alun kylmälle jaksolle, jolloin ilmanala oli seisova. Simssinkankaalla yksittäiset korkeat pitoisuudet havaitaan yleisimmin tuulen suunnan ollessa etelästä, Välivainiolla tuulen suunnan ollessa etelästä tai idästä ja Nokelassa länsituulten vallitessa. Rikkidioksidipitoisuuden luokittelu tuulen suunnan mukaan kuvaa suuntaa antavasti kullakin sektorilla sijaitsevien päästölähteiden vaikutusta mittausaseman ilman laatuun. Vertailun kannalta tulos olisi paras, jos kultakin mittausasemalta olisi omat tuulihavainnot. Tuloksista on kuitenkin todettavissa kaupungin pistelähteiden vaikutus pitoisuuksiin ja erityisesti kaupungin eteläosissa sijaitsevan Veitsiluoto Oy:n rikkipäästöjen vaikutus eri tuulensuunnilla eri mittausasemiin. Rikkidioksidipitoisuuksien myönteinen kehitys on tuonut selvästi esille vanhojen rikkidioksidianalysaattoreiden riittämättömän tarkkuuden alhaisissa pitoisuuksissa. Erityisesti kesäaikana pitoisuudet ovat alle havaintorajan, jolloin mittarit ilmaisevat pitoisuudeksi nolla ja keskiarvot ovat todellisia alhaisempia. Asiaan tulee kiinnittää huomiota mittauslaitteita uusittaessa ja mittaustoimintaa kehitettäessä. 6.2. RIKKIVETY Rikkivetypitoisuudet kuvaavat haisevien rikkiyhdisteiden määrää ilmassa. Rikkivetypäästöt aiheuttavat hajuhaittaa etenkin kaupungin eteläosissa, mutta alhaisen hajukynnyksensä vuoksi myös muualla kaupunkialueella. Rikkivetypitoisuudet ovat 1980-luvun alusta jonkin verran laskeneet, mutta olleet kuitenkin vielä suhteellisen korkeita (kuva 27).
33 ug/m3 5.0'r- --: ---, 4.0 0-------------1') Nokela He iröpöö 3.0 2.0 _19--""" - - - - ~ 1.0 o. 0L..:~---,l-,--- :l=--- :~--+--~=_--::l:: --_::L.:,._J 80 81 82 83 85 86 KUVA 27. Rikkivedyn vuosikeskiarvot Oulussa. Rikkivetypitoisuudet ovat korkeimmillaan keväällä ja kesällä, jolloin läntiset tuulet ovat yleisimpiä. Keväällä ilma mantereella lämpenee, merialue on kylmä ja tapahtuu ilmanvirtausta mereltä maalle. Sääolot ovat muutenkin epävakaat ja pitoisuudet saattavat nousta korkeiksi. Kesällä kauniina selkeinä päivinä merituuli aiheuttaa rikki vedyn kulkeutumisen kaupunkialueelle. Vuonna 1987 ongelmaliisin kuukausi oli heinäkuu. Rikkivedyn suurin päästölähde on Veitsiluoto Oy Oulun tehtaat ja tehdasta lähempänä länsituulten alla sijaitsevan Heinäpään mittausaseman pitoisuudet ovat Nokelassa mitattuja korkeampia. Rikkivedyn vuorokausipitoisuudet painottuvat tasolle 0 2ug/m 3 (kuva 28). Rikkivedylle ei ole Suomessa ohjearvoja, mutta liitteessä 1 esitetyt ulkomaiset ohjearvot ylittyvät vuorokausi- ja lyhytaikaiskeskiarvojen osalta useasti. Ns. hajupäiviä on v. 1987 ollut lähes 1/3 ajasta, ei-
34 kä tilanne aikaisempiin vuosiin verrattuna tässä suhteessa ole parantunut. vuorokausla (kptl ffi Nokela He lröpöö ii ~ ~ Ii Ii % " i( % i 2 " 3 4 5 6 1 8 9 10 11 12 13 14 15 16 11 18 'll i pitoisuus (ug/m3) KUVA 28. Vuorokausien jakauma rikkivedyn vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa vuonna 1987. Lyhytaikaispitoisuudet ovat olleet 1980-luvun lukemia jon kin verran alhaisempia, mutta viime vuosia jopa hieman korkeampia. Esim. vuosina 1983-1986 korkeimmat pitoisuudet Heinäpäässä ja Nokelassa olivat 150 ug/m 3 ja 171 ug/m 3, yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin 3-9 kpl ja 0-8 kpl. Vastaavat luvut vuonna 1987 olivat Heinäpäässä 216 ug/m 3 ja Nokelassa 198 ug/m 3 ja yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia 12 ja 10 kpl. Huippulukemat ajoittuivat maa-merituuli-ilmiön ja Veitsiluoto Oy:n sijainnista johtuen päivisin klo 10-18 välille. Rikkivetypitoisuuksissa ei ole tapahtunut laskua ja vuosi 1987 on ollut ongelmallinen hajuhaittojen suhteen. Veitsiluoto Oy:n saneerausten seurauksena päästöt alenevat v. 1988-89 aikana 90 % nykyisestä, joten tilanteen voi olettaa paranevan Oulun alueella.
35 6.3. TYPPIDIOKSIDI Typpidioksidipitoisuudet ovat jonkin verran kohonneet ja 1970-luvun taitteen jälkeisten pitoisuuksien aleneminen on kääntynyt nousuun (kuva 29). Typenoksidien kokonaispäästöjen kasvu on ollut seurausta liikenteen päästöjen kasvusta, joskin Toppilan turvevoimalan osuus v. 1987 oli oli kaupungin typenoksidien päästöistä 26 % ja Kemira Oy:n Oulun tehtaiden 19 %. ugfm3 30,r----- --, 20 10 O,"------;::-;------~;o_-----~, -----_:!_=_--.J 84 85 86 81 vuosi KUVA 29. Typpidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot ovat alkutalvesta olleet hieman loppuvuotta korkeammat, mutta vuodenaikaisvaihtelu ei ole niin jyrkkä kuin pääasiassa energiantuotannosta peräisin olevalla rikkidioksidilla. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuivat maaliskuulle sekä kuukausi- että vuorokausikeskiarvojen osalta.
36 Korkeimmat vuorokausipitoisuude~ovat alle puolet ohjearvosta (150 ug/m 3 ). Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat noin 20 % korkeampia kuin vuosina 1984-1986. Suurin osa vuorokausikeskiarvoista painottui pitoisuusluokkiin 9-30 ug/m 3 (kuva 30). vuorokausia <kpl) 50r- ~ 40 30 20 10 o 0-2 3-5 6-89-11-1i. -11-20 -23-26 -29-32 -35-38 -"1-1./. -(.1-50 -53-56 -59 yli pltoisuus (ug/m3) KUVA 30. Vuorokausien jakauma typpidioksidin vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa vuonna 1987. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet olivat noin puolet ohjearvosta (300 ug/m 3 ). Yli 100 ug/m 3 -pitoisuuksia mitattiin 6-7 kertaa useammin kuin aikaisempina vuosina. Suurin osa korkeista lyhytaikaispitoisuuksista mitattiin itä tuulten vallitessa. Kemira Oy:n vaikutus korkeisiin pitoisuuksiin on ilmeinen. Pääosa korkeista pitoisuuksista ajoittui huhti-, kesä- ja heinäkuulie. Ajoneuvoliikenne ja typpihappotehtaat sekä osaltaan myös maa-merituuli-ilmiö vaikuttavat siihen, että korkeimmat pitoisuudet tavataan Välivainion alueella juuri itätuulilla. Etenkin liikenteen päästöt näkyvät niin, että typenoksidipitoisuus noudattelee Pohjantien liikennetiheyden vaihteluja.
3'1 Typen oksidien päästöjen suhteen teollisuuden päästöt tulevat lähivuosina prosessimuutosten kautta alenemaan. Liikenteen päästörajoitukset vaikuttavat vasta ensi vuosikymmenen loppupuolella autokannan hitaan uudistumisen takia. 6.4. LEIJUMA Leijuvan pölyn pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia (kuva 31). Vuosikeskiarvo on alle puolet ohjearvosta (60 ug/m 3 ). ug/m3 60,r-.:...- ~ 50 40 30 20 10 KUVA 31. Leijuman vuosikeskiarvot Oulussa. Korkeimmat kuukausipitoisuudet ajoittuvat samoille ajanjaksoilie kuin rikkidioksidipitoisuudet. Kylmimpänä aikana lisääntyneestä energiantuotannosta johtuen ilmaan pääsee enemmän pölyä kuin lämpimänä jaksona. Vuoden 1987 maaliskuun alun kylmä jakso erottuu myös pölypitoisuutena, sillä sekä korkein kuukausikeskiarvo että vuorokausikeskiarvo mitattiin maaliskuussa.
38 Leijumapitoisuudet ovat olleet korkeampia länsituulilla, jolloin Veitsiluoto Oy:n päästöt kulkeutuvat mittausalueelle. Mittauspaikan sijainnista johtuen pintojen pölyämisen aiheuttama pitoisuuksien kohoaminen keväisin ei selvästi erotu. Liikenne- ja katupölyn seuraaminen edellyttää eri analysaattoria. 6.5. YHTEENVETO Ilman laadun kehitys on jatkunut Oulussa edelleen myönteisenä. Rikkidioksidipäästöt ovat alentuneet viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana alle puoleen ja pitoisuudet ovat tällä hetkellä noin neljäsosa ohjearvoista. Typenoksidien kohdalla pitoisuustaso on viime vuosina hieman kohonnut, ja syynä tähän lienee liikenteen kasvu. Valtioneuvoston antamiin ohjearvoihin verrattuna typenoksidipitoisuudet ovat olleet v. 1987 alle puolet niistä. Pitoisuusvaihteluissa näkyy liikennetiheyden vaihtelut ja korkeimmat pitoisuudet on mitattu itätuulilla, jolloin liikenteen ja typpihappotehtaiden päästöt kulkeutuvat Välivainion alueelle. Leijuvan pölyn pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkitseviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna ja vuosikeskiarvo on ollut alle puolet ohjearvosta. Rikkivedyn osalta tilanne on jatkunut Oulussa huonona, eikä muutosta parempaan ole ollut nähtävissä. Korkeimmat pitoisuudet on mitattu asutusalueilla keväisin ja keskikesällä länsituulten vallitessa. Korkeimmat rikkivetypitoisuudet ovat Oulussa ylittäneet ulkomaiset ohjearvot tai normit ajoittain moninkertaisesti ja "hajupäiviä" on v. 1987 ollut Oulussa kolmasosa ajasta.
LIITE 1. N:o 537 Valtioneuvoston päätös ilman laatua koskevista ohjeista Annettu Hdsingiss:l 28 päivänä kesäkuuta 1984 Valtioneuvosto on 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojclulain (67/82) 9 :n nojalla ympäristöministeriön csirrc1ystä päättänyt: 1 Ohjearvot Ilman pilaamumiscn chkäiscmiscssä on ohjeena, että rikkidioksidin, hiukkastcd, ryppidioksidin ja hiilimonoksidin keskimääräinen pitoisuus ulkoilmassa on 2, 3 ja 4 momcntiss:l mainiruin po~euksin enintään seuraava: rikkidioksidi (SO,) hiukk2.scr vuosi (kokonaislcijuma) vuorokausi typpidioksidi (NO,) hiilimonoksidi (CO) VUOSI vuorokausi runu vuorokausi tunti 8 rumia (unti cnimmiis pitoisuus 40 "g/m' 200 "g/m' 500 I'g/m' 60 "g/m' 150 I'g/m' 150 I'g/m' 300 "g/m' 10 mg/m' 30 mg/m' IIm." rikkidio.ksidipitoisuuden vuorokausikes ki:uvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen j:okson Jculu= ylittää 1 momenun. uulukossa 2llnetun vuorok.2usikcskiarvon, kuitenkin niin, että korkein= kaksi prosentria vuorobusikeski:uvoisu on yhden vuoden pituisen j:okson kulu essa suurempia kuin taulukon :uvo. 11m." rikkidioksidipitoisuuden tunukeskiarvoisu voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen j:okson kulues sa olla suurempi kuin taulukon tuntikeskiarvo. Ilman hiukkaspitoisuuden vuorokausikeskiarvoista voi kolme prosenttia 60 vuorokauden pi~ roisco jakson kuluessa ylittää 1 morncntin taulukossa annetun vuorokausikcskiarvon, kuitenkin niin, että korkeintaan kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvoista yhden vuoden piruisen jakson ku luessa on suurempi2. kuin taulukon arvo. 11m." ryppidioksidipiroisuuden vuorokausikeskiarvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen j:okson kuluessa ylittiiä 1 momentin uulukossa annetun vuoro1causikeskiarvon,.kuitenkin niin, että korkeintaan bksi prosenttia vuorokausikeski:uvoisu on yhden vuoden pituisen jakson kuluessa suurempia kuin uulukon arvo. 11m." typpidioksidipitoisuuden tuncikeskiarvoista voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen j:okson kuluessa olla suurempi kuin taulukon tuntikeskiarvo. 2 Alueellinen ohjearvo Ilman pila.a.orumiscn ehkä.i..semisessä on pyritt;ivä siihen, että i.i.rw.n rikkidioksidipitoisuus ei laajoilla maa- ja metsäulousalucilla ui luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla ylitä 25 p.glm' vuosikeski:uvona. 3 Pitkän ajan tilvoite limmsuojelun yleisessä kehittämisessä on pirkm aj." uvoittccna =vu.ttaa kansallisin.ja kan. sainvälisin toimin se, että ilmasta maah." ja vesiin laskeutuvien rikkiyhdisteiden määrii rikiksi laskettuna (rikkila!keuma) ei 2 :ssä tarkoitetuilla alueilla ole suurempi kuin 0,5 glm' vuodessa. Rikkivedyn ulkomaisia ohjearvoja, ug/m 3 (komiteamietintö 1979:14). valtio maksimi- 1 h 1 d 1 a arvo USA 30 Kanada, korkein sallittu taso 15 5 SNTL 8 8 8 SLT 10 5
LIITE 2. Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3. Simssinkangas keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka (1/2 h) tammikuu 18 44 38 94 helmikuu 16 32 29 74 maaliskuu 28 67 54 186 huhtikuu 14 33 28 121 toukokuu 9 32 23 220 kesäkuu heinäkuu 6 12 10 53 elokuu 6 17 13 62 syyskuu 6 13 10 43 lokakuu 12 28 23 167 marraskuu 10 20 20 48 joulukuu 13 34 33 83 Välivainio tammikuu 16 37 34 78 helmikuu 11 23 22 129 maaliskuu 25 58 57 212 huhtikuu 15 37 29 146 toukokuu 9 28 23 111 kesäkuu 5 13 11 81 heinäkuu 4 11 8 42 elokuu 3 8 8 55 syyskuu 3 9 6 39 lokakuu 4 11 9 34 marraskuu 3 6 5 14 joulukuu 6 16 16 32 Nokela tammikuu 22 47 41 115 helmikuu 17 35 35 307 maaliskuu 26 49 48 173 huhtikuu 14 34 28 103 toukokuu 10 25 25 110 kesäkuu 6 13 13 92 heinäkuu 8 33 23 108 elokuu 3 13 12 74 syyskuu 3 10 10 48 lokakuu 2 4 4 16 marraskuu 4 12 12 66 joulukuu 6 20 19 84
LIITE 3. Rikkivetypitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3 keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka. (1/2 h) Heinäpää tammikuu 1,7 5,4 5,4 60 helmikuu 3,7 19,6 16,8 216 maaliskuu 3,0 12,7 10,3 144 huhtikuu 3,9 22,1 17,8 109 toukokuu 4,6 17,2 14,4 129 kesäkuu 2,7 7,3 6,0 52 heinäkuu 5,3 39,3 16,8 88 elokuu 1,4 3,5 3,4 31 syyskuu 1,8 7,2 5,0 45 lokakuu 0,7 1,6 1,4 5 marraskuu 2,2 13,5 12,0 78 joulukuu 2,6 8,0 7,8 73 Nokela tammikuu 1,5 5,6 5,0 32 helmikuu 3,0 17,1 14,3 198 maaliskuu 2,0 8,0 6,8 107 huhtikuu 2,8 13,2 10,6 122 toukokuu 3,3 10,0 9,9 114 kesäkuu 1,7 4,8 3,8 51 heinäkuu 3,9 29,3 13,3 88 elokuu 1,1 4,6 3,9 38 syyskuu 1,2 4,5 3,7 37 lokakuu 0,6 1,5 1,4 5 marraskuu 1,3 8,0 6,4 38 joulukuu 1,7 7,4 4,1 39
LIITE 4. Typpidioksidi 3 ja leijumapitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3 Välivainio keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka. (1/2 h) tammikuu 29 50 44 70 helmikuu 28 47 43 86 maaliskuu 33 60 56 133 huhtikuu 24 60 45 129 toukokuu 21 40 34 144 kesäkuu 21 50 45 130 heinäkuu 17 52 39 154 elokuu 17 34 27 103 syyskuu 20 28 26 83 lokakuu 15 27 26 81 marraskuu 19 35 31 161 joulukuu 17 35 30 84 Leijumapitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3 Heinäpää keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka. (2 h) tammikuu 29 56 55 157 helmikuu 30 50 49 176 maaliskuu 39 66 65 145 huhtikuu 30 43 41 105 toukokuu 28 57 43 113 kesäkuu 27 42 36 96 heinäkuu 25 47 44 105 elokuu 21 33 32 93 syyskuu 22 29 27 70 lokakuu marraskuu 23 32 31 66 joulukuu 26 55 55 113