1 Pro Patria taulujen paljastus / Kenraalimajuri Juha Kilpiän puhe 21.5.2017 Kuusankoski Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja Lotat, herra kenraali, arvoisat kutsuvieraat, hyvä juhlayleisö, Pro Patria Isänmaan puolesta. Tänään kansallisena kaatuneiden muistopäivänä on hyvä pysähtyä miettimään noiden sanojen merkitystä kuusankoskelaisten arjessa lähes 80 vuotta sitten. Oman vaarini ja hänen kahden veljensä elämän se ainakin mullisti perusteellisesti. Heistä ainoastaan vaarini palasi takaisin sodasta ja hänkin vaikeasti vammautuneena. Talvisotaa edeltänyt suurvaltapoliittinen ilmapiiri kiristyi vuoden 1939 syksyllä siinä määrin, että Suomen kansallinen turvallisuus alkoi olla uhattuna. Tilannetta seurattiin myös Kuusankoskella huolestuneina ja pian huoli osoittautui todelliseksi. Neuvostoliiton kohtuuttomiin Suomen aluetta koskeviin vaatimuksiin ei voitu suostua ja
2 lokakuussa 1939 puolustusvalmiutta ryhdyttiin kohottamaan. Suomi halusi puolustaa vastikään saavutettua itsenäisyyttään yhtenäisenä kansakuntana. Talvisodan vaikeisiin torjuntataisteluihin kuusankoskelaiset reserviläiset osallistuivat Karjalan Kannaksella. He olivat osa niin kutsuttua Talvisodan ihmettä, missä vähälukuisampi ja huonosti varustettu, mutta päättäväinen puolustajien joukko torjui suurvallan hyökkäyksen. Solmittu rauha ja sitä seurannut välirauhan aika ei tuonut kansalaisten elämään kaivattua turvallisuutta ja vakautta. Vuoden 1941 kesäkuun 11. päivänä, reilun vuoden päästä Talvisodan päättymisestä Kuusankosken reserviläiset lähtivät Voikkaan Seuratalolta jälleen puolustamaan isänmaataan. Sillä kertaa sotatiestä tuli edellistä pidempi ja jos mahdollista vieläkin vaikeampi. Kuusankosken ja Anjalan miehistä perustetun pataljoonan (III/JR 5 eli niin sanottu Peikkopataljoona, myöh. II/21.PR) sota alkoi Ylämaalla. Sieltä tie vei Viipurin alueen taistelujen jälkeen Itä-Karjalaan Äänisen rannoille ja päätyen huonoissa sääoloissa toteutettujen
3 erämaataisteluiden jälkeen Maaselän kannakselle Muurmannin radan varteen. Siellä sota jatkui lähes kahden vuoden ajan asemasotavaiheella. Vuoden 1944 kesän vetäytymisvaiheestakaan ei selvitty helpolla. Kuusankoskelaisia osallistui raskaisiin torjuntataisteluihin useilla eri rintamilla. Maaselän kannakselle Karhumäkeen sijoitettujen kuusaalaisten vetäytyminen päättyi lopulta Ilomantsin suurtaisteluun. Kuten talvisodan loppuvaiheessa niin nytkin lähes mahdottomalta näyttävässä tilanteessa usko omiin mahdollisuuksiin säilyi, ja Möhkön edustan kuuluisten mottitaisteluiden jälkeen vihollisen eteneminen saatiin lopulta pysähtymään. Kuusankosken miehet kotiutettiin marraskuussa vuonna 1944 Voikkaalla samassa paikassa mistä he olivat lähteneet sotaan kolme ja puoli vuotta aiemmin. Palautuminen rauhan töihin ja kansakunnan jälleen rakentaminen alkoi. Kaikki eivät kuitenkaan palanneet. Kuusankoskitalon yläaulassa olevaan marmoritauluun on kaiverrettu 368:n talvi- ja jatkosodassa kaatuneen kuusankoskelaisen sankarivainajan nimet. Teemme kunniaa heille
4 kaikille, ja tänään muistamme erityisesti 183:a Kymin Osakeyhtiön Kuusankosken tehtaiden palveluksessa ollutta sankarivainajaa. Heidän nimensä on kaiverrettu pian paljastettaviin muistolaattoihin. Sotiemme aika kosketti monin tavoin myös kotirintaman siviiliväestöä. Kouvolan ja Korian kautta kulkeva rautatie, Kymijoen sillat ja Kuusankosken tehtaat olivat vihollisen mielenkiinnon kohteita. Väestöä kehotettiinkin tarkkailemaan ympäristöä mahdollisten desanttien varalta. Asunnoissa noudatettiin pimennysmääräyksiä ja ilmahälytyksen sattuessa siirryttiin metsään suojaan. Talvi- ja jatkosodan aikana Kuusankoskea pommitettiin neljä kertaa. Vaikka aineelliset tuhot jäivät vähäisiksi, suojautumistoimista huolimatta hyökkäyksissä menehtyi viisi siviilihenkilöä. Kymiyhtiön merkitys on ollut kautta vuosien Kuusankosken seudulle ratkaisevan tärkeä. Se on osallistunut laajasti erilaisten kunnallisten tehtävien hoitoon, mikä kevensi huomattavasti tuolloisen Kuusankosken kunnan taloudellista tilannetta.
5 Sotien aikana maanpuolustuksen näkökulmasta tarkasteltuna tuo rooli korostui entisestään. Kymin tehtaan kalliosuojassa toimi ammussorvaamo ja takanani olevassa Kymiyhtiön ammattikoulussa toimi kenttäsairaala. Myös kotirintaman jokapäiväisen elämän ylläpidossa Kymiyhtiöllä oli merkittävä ja kokoava rooli. Paikkakunnalle syntyi voimakas yhteenkuuluvuuden henki. Jokapäiväisen elämän perustehtäviä hoidettiin talkoilla toinen toistaan tukien ja rintamalla olleisiin miehiin pidettiin tiivistä yhteyttä. Sotien jälkeen yhtiön entiset työntekijät otettiin takaisin töihin, vaikka kaikille ei ollutkaan heti töitä tehtaalla. Monilla veteraaneilla oli sodassa saatuja fyysisiä vammoja ja moneen heistä sodan rasitukset olivat jättäneet pysyvän vaikutuksen. Tämä otettiin huomioon töiden järjestelyissä. Pula-ajasta huolimatta usko tulevaisuuteen säilyi vankkana ja rauhantöihin tartuttiin vähäeleisesti mutta päättäväisesti. Siitä hyvänä osoituksena on paikkakunnalla edelleen nähtävissä olevat lukuisat sodan jälkeen rakennetut omakotialueet.
6 Arvoisa juhlayleisö, Sotiemme veteraanien saavutukset ovat arvokas osa pian 100 vuotiaan Suomen historiaa. Vuosina 1939-45 käytyjen sotien aikana he puolustivat isänmaatamme voimiaan säästämättä. Sodan jälkeen veteraanisukupolven miehet ja naiset tekivät suuren jälleenrakennustyön, jonka ansiosta saamme elää nykyisessä hyvinvointivaltiossa. Veteraanien itsensä sanoma meille nuoremmille on, että pienikin kansa voi puolustaa menestyksellisesti itsenäisyyttään ja vapauttaan. Sotiemme aikainen sukupolvi luotti kansojen välisten ristiriitojen ratkaisemiseen neuvottelemalla. Äärimmäisen uhan edessä se joutui kuitenkin kaikkensa peliin laittaen asein puolustamaan kansamme olemassaoloa. Monet toisen maailmansodan jälkeiset kehityskulut osoittavat, että valinnat olivat oikeita eikä raskaatkaan uhraukset menneet hukkaan.