SIMPPUPOSTI Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 5/2014
PUHEENJOHTAJALTA Kesän sukelluskausi on ollut aika erilainen kuin mihin olemme viime vuosien aikana tottuneet. Alkukesän viileät ilmat pitivät myös vedet viileinä ja kohtuullisen kirkkaina. Heinäkuun helteet muuttivat tilanteen aivan toiseksi. Vesi on moni paikoin lämminnyt tavallista syvemmälle ja lämmin vesi sekä auringon paahde ovat tuoneet saaristoon ennennäkemättömät levälautat. Monin paikoin veteen ei tee mieli mennä lainkaan ja niissäkin kohteissa, joissa levää on hieman vähemmän se vähintäänkin heikentää näkyvyyttä. Vaikka Agonuksen kannella sukellusvarusteita pukiessa tahtookin tulla hiki, ei se ole rajoittanut sukellusten määrää. Reissuja on järjestetty tavalliseen tapaan ja lähtijöitä niille on riittänyt. Myös keskiviikkosukelluksia on järjestetty pitkin kesää. Sukellukset jatkuvat pitkälle syksyyn ja mukaan mahtuu enemmänkin osallistujia. Syksyn tullen tarjoamme jäsenille myös mahdollisuuksia sukellustaitojen kartuttamiseen laitesukelluksen jatkokurssin ja sukellusturvallisuuskurssin sekä tarvittaessa nitrox kurssin muodossa. Toiminnallisesti vilkkaan alkuvuoden lisäksi seuran vuosi on mennyt myös taloudellisesti suunnitelmien mukaan. Tosin peruskurssin osanottajamäärä jäi normaalivuotta pienemmäksi. Yhtenä syynä osanottajakatoon oli varmaankin kurssin markkinoinnin kanssa samaan aikaan julkisuudessa paljon esillä olleet onnettomuusuutiset. HALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Kesän aikana on käyty paljon keskustelua niin Agonukselle hankittujen uusien turvallisuutta edistävien laitteiden, kuten AIS ja VHF käytöstä. On esitetty toiveita, että laitteet pitäisi saada kytkettyä pois päältä. Hallitus kuitenkin päätti, että laitteiden kytkentöihin ei tehdä muutoksia, vaan niiden käyttöön tarjotaan koulutusta kaikille halukkaille erityisesti Agonuksen kippareille ja reissunvetäjinä toimiville. Tosin Agonuksen AIS lähetin vastaanottimeen on asennettu ohituskytkin, jolla sen saa tarvittaessa pois päältä Myös aikaisemmasta 8:sta eurosta 10:een euroon per osanottaja nostettu ruokamääräraha on saanut osakseen kritiikkiä. Alkukesän reissujen perusteella osoittautui, että kymppi riittää hyvin ruokaostoksiin, eli määrärahaa ei loppukaudelle muutettu. Seuralle on tarjottu mahdollisuutta osallistua Vapepa sukelluskurssille. Päätettiin, ettei kurssille osallistuta seurana, mutta asiasta kiinnostuneet simput voivat toki käydä kurssin. LÄHIAJAN TAPAHTUMIA Lost Divers ry yhteistyökumppaneineen järjestää Tahko Dive sukellustapahtuman 29. 31.8. Tapahtumapaikka on Tahkon louhosareena. Lisätietoja osoitteesta www.tahkodive.com SIMPPUPOSTI: Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Julkaisija: Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila Puheenjohtaja: Jarkko Nieminen Sukellusseura Simppu ry olli pekka.juhantila@hotmail.com puheenjohtaja@simppu.net Kansikuva: Ankkureita nostamassa (kuva Ilpo Syväperä). Meressä kelluvat sinilevälautat eivät juurikaan houkuttele uimaan tai sukeltamaan.
UIMAHALLIVUOROT Torstain uimahallivuorot alkavat 14.8. Hyppy ja terapia allas sekä kuntosali ovat käytettävissä klo 20:35 21:45. Puku ja pesutilat eivät ole käytettävissä klo 21:00 21:45. Hallille on saavuttava 20:15 mennessä ja poistuttava viimeistään 22:00. Sunnuntaivuorot alkavat 24.8. Hyppyallas on käytettävissä klo 19:00 19:45, kuntosali klo 17:35 19:45. Uimahallilta on poistuttava klo 20:00 mennessä. Norppien ja kuuttien hallikausi alkaa sunnuntaina 28.9. Ilmoittautumisesta syksyn ryhmiin, ryhmäjaosta ja harjoitusvuoroista tulee tarkempaa tietoa sähköpostilla, nettisivuille ja Facebookiin elokuun aikana. Lisää tietoja norppien harjoittelusta voi kysellä myös norppavastaavalta, Janne Torkkelilta, norpat@simppu.net tai 0400 905462. TULEVIA KOULUTUKSIA Laitesukelluksen jatkokurssi järjestetään elosyyskuussa. Ensimmäiset teoriatunnit ovat 13.8. Samana iltana tehdään ensimmäiset avovesiharjoitukset. Varsinainen avovesi viikonloppu on 12. 14.9. Kurssin pääsyvaatimuksena on CMAS P1 tai NAUI Scuba Diver kortti, tai muun vastaavan koulutusjärjestön perustason laitesukelluskortti. Kurssi koostuu noin 10 tunnista teoriaa ja vähintään kuusi avovesisukelluksesta. Kurssilla syvennetään peruskurssilla opittuja tietoja ja harjoitellaan taitoja niin, että sukeltaja pystyy sukeltamaan turvallisesti syvyysalueella 15 30 metriä. Rescue diver, eli sukellusturvallisuuskurssin teoriatunnit ovat tiistaina 26.8. ja keskiviikkona 28.8. Avovesiharjoitukset ovat samaan aikaan laitesukelluksen jatkokurssin kanssa: 12. 14.9. Kursseille voi ilmoittautua Mika Böösille mpboos@gmail.com tai 040 8363600. 40 VUOTISJUHLAT Syksyn lähestyessä lähestyvät myös Sukellusseura Simpun 40 vuotisjuhlat. Aikuisille simpuille tarkoitettu pöytäjuhla pidetään lauantaina 18.10. klo 18 alkaen Salon VPK:n talolla. Mukaan pääsee ilmoittautumalla juhlaan seuran nettisivun kautta www.simppu.nettihotelli.fi/etusivu/40 vuotisjuhlat/ ja maksamalla illalliskortin hinnan, 25 euroa/osallistuja, seuran tilille FI22 5410 0240 0933 47. Lehden takakannessa on lisää tietoa tulevista juhlista. Kutsu on avec. Myös norpille, kuuteille ja hylkeille on luvassa omaa 40 vuotisjuhlaohjelmaa. Näistä tapahtumista kerromme lisää, kun syksyn harjoituskausi on jälleen alkanut. NORPPIEN SYYSKAUDEN ALOITUS Syksyn norppa ja kuuttiharjoitukset alkavat jälleen sunnuntaina 28.9. syksyn ryhmiin ilmoittautumista on muutettu aikaisemmista vuosista: Harrastustaan jatkavat norpat ilmoittautuvat seuran nettisivuilla olevan linkin kautta www.simppu.nettihotelli.fi/norpat/norppienilmoittautuminen/. Vanhoilla norpilla ja kuuteilla on aikaa ilmoittautua 31.8. asti. Sen jälkeen ryhmissä vapaana oleville paikoille otetaan uusia harrastajia ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumisen yhteydessä kerätään kaikkien norppien, kuuttien ja hylkeiden henkilötiedot uudelleen. Näin saamme varmistettua, että meillä olevat tiedot ovat varmasti ajan tasalla.
SUKELTAMAAN ETELÄN LÄMPÖÖN Jukatanin niemimaa Meksikossa tunnetaan sukeltajien keskuudessa erityisesti upeista luolasukellusmahdollisuuksistaan. Alueella olevat Cenotet ovat suuaukkoja suuriin luolastoihin, joissa veden kirkkaus on vertaansa vailla. Itse Cenotet ovat sylinterimäisiä kuoppia. Jos kuitenkin haluaa keskittyä rantalomailuun ja käydä vain silloin tällöin sukeltamassa, tarjoutuu siihenkin hyvät mahdollisuudet. Alueen suosituissa lomakohteissa Playa del Carmenissa, Cancunissa ja Cozumelin saarella riittää niin hiekkarantoja kuin sukelluskeskuksiakin. Sukeltamisen kannalta olosuhteet eivät ole Egyptin tai Thaimaan tasoa, mutta mielenkiintoista nähtä vää riittää silti useammallekin sukellukselle. Hylkykohteina toimivat alueelle upotetut kaksi Meksikon merivoimien miinanraivaajaa. Niiden suojissa samoin kuin alueen riutoilla elää melkoinen määrä erilaisia värikkäitä kaloja. Mielenkiintoista katsottavaa ja sukellusseuraa tarjoavat myös isot kilpikonnat, barrakudaparvet ja satunnaiset pienet hait. Paikan sijainnista johtuen suurin osa alueella käyvistä sukeltajista on amerikkalaisia, joskin myös kauempaa tulleisiin sukeltajiin törmää silloin tällöin. Kohteiden syvyydet eivät yleensä ole 20 metriä suurempia, eli ne sopivat aloittelevillekin sukeltajille. Veden lämpötila on ympäri vuoden lähes 30 astetta, mikä tekee sukelluksista mukavan kokemuksen. Aquaworld sukelluskeskuksen tukialukset. Cancunin edustalle on upotettu parikin hylkyä keinotekoisiksi riutoiksi. Kalaparvissa riittää katseltavaa.
KIROTUT SÄÄNNÖT JA OHJEET Kesän kuluessa on käyty paljon keskusteluja siitä, mihin tarvitaan kaikkia erilaisia sääntöjä ja ohjeita. On myös tullut kritiikkiä siitä, että erilaisten noudatettavien ohjeiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Itse asiassa sääntöjen ja ohjeiden määrää ei ole lisätty, monia seuran toimintaan liittyviä asioita on tosin kirjattu paperille. Näistä suuri osa on sellaisia, jotka pitkään toiminnassa mukana olleille on itsestään selvyyksiä, mutta uusille jäsenille vieraita. Nyt asiat on kirjattu ylös ja laitettu nettisivuille siksi, ettei kaikki olisi pelkästään muistin varassa. Samalla uutena toimintaamme mukaan tuleva sukeltaja saa kätevästi selville, miten seurassa on tapana toimia. Seuran säännöt ovat yhdistyslakiin perustuva dokumentti, jolla määritellään, kuinka yhdistys toimii sekä miten tehdään päätöksiä. Tavoitteena on, että sääntöjä noudattamalla kaikilla jäsenillä on yhtäläiset oikeudet osallistua toimintaan ja seuran asioista päättämiseen. Lisäksi sääntöjen noudattamisella varmistetaan, että kaikkia jäseniä kohdellaan yhdenmukaisesti ja tasapuolisesti. Sen seurauksena, että muutama vuosi sitten päätettiin panostaa seuran toiminnan laatuun ja hankkiutua sinettiseuraksi syntyi kaksi uutta toimintaamme ohjaavaa dokumenttia: seuran toimintalinja ja seuran turvallisuussuunnitelma. Toimintalinja tarkentaa seuran sääntöjä ja kertoo niin jäsenille kuin jäseniksi aikovillekin, millaisilla periaatteilla toiminta tapahtuu. Turvallisuussuunnitelma taas on kokoelma toimintatapoja, joilla varmistetaan kaiken seuran harjoittaman toiminnan turvallisuus. Kumpaankaan dokumenttiin ei keksitty mitään uutta, ainoastaan kirjattiin ylös se, miten Sukellusseura Simpussa on toimittu kautta aikojen. Keväällä Agonukselle tehtiin uusittu turvallisuussuunnitelmalomake. Tässäkään ei ole kyse mistään uudesta velvollisuudesta sukellusvanhimmalle. Jo vuosia käytössä ollut Sukeltajaliiton turvallisuussuunnitelman pohja vain todettiin hieman hankalasti käytettäväksi. Niinpä tehtiin oma lomake, johon on jo valmiiksi kirjattu kaikki ne asiat, jotka ovat jokaisella sukelluksella samoja. Paperille tarvitsee vain lisätä kyseisen kohteen ja reissun tiedot. Mutta mihin turvallisuussuunnitelmaa tarvitaan? Edelleenkin saaristossa on paikkoja, joissa kännykät eivät toimi kunnolla. Nopein apu ei välttämättä ole edes tarjolla yleisestä hätänumerosta. Eikä ole sanottu, että hätäkeskuksen päivystäjällä on minkäänlaista käsitystä missä päin Suomea Schiller tai pähkinähylky tai Eira sijaitsee aina ei ole sukeltajillakaan, vaikka ovatkin käyneet kohteella monta kertaa. Kun jotain tapahtuu ja apua tarvitaan, vallitsee usein paniikki, eikä moni meistä kykene rationaaliseen toimintaan. Avun antamista ja kutsumista helpottaa, kun on ohje on Agonuksen ilmoitustaululla ja samassa lapussa on kerrottu sukelluskohteen koordinaatit. Tilanteen hoitamista helpottaa sekin, että on etukäteen sovittu, kuka tekee mitäkin ongelmatilanteen osuessa kohdalle. Agonukseen tehdään joka vuosi muutoksia. Tulee uusia laitteita ja vanhoja poistetaan. Jotta kaikkea ei tarvitse opetella ulkoa, on tehty Agonuksen päällikölle ja reissunvetäjälle ohjekansio, jossa on tärkeimmät reissun vetämiseen ja Agonuksen käyttöön liittyvät ohjeet. Kansiota päivitetään aina, kun jotain muuttuu. Ohjeet löytyvät printattuina Agonuksen hyllystä ja sähköisenä nettisivuilta. Lisäksi ne jaetaan kaikille kippareille aina kauden alussa. Ohjeet kannattaa lukea läpi, vaikka ei kipparina tai reissunvetäjänä toimisikaan. MERIPELASTUS puhelin 0294 1000 tai VHF kanava 16 / VHF DSC kanava 70
JACQUES COUSTEAU Ranskalainen Jacques Cousteau tunnetaan yhtenä laitesukelluksen pioneereista. Varttuneemmille simpuille mies ja hänen tekemisensä ovat hyvinkin tuttuja. Nuoremmille harrastajille hänen saavutuksensa voivat olla vieraampia vaikkakin Kasmirin tämän kesän kesähitissä Vadelmavene mies mainitaan. Vuonna 1944 liittoutuneiden vapautettua Pariisin, koottiin Ranskan merivoimat uudelleen ja myös Cousteau palasi palvelukseen. Samaan aikaan muodostettiin muutaman sukeltajan toimesta epävirallinen tutkimusryhmän nimeltä Groupement de Recherches Sous marines. Myös Cosuteau lähti mukaan ryhmän toimintaan. Myöhemmin tutkimusryhmä muuttui viralliseksi osaksi merivoimia. Edellisessä Simppupostissa esiteltiin Cousteaun tukialus Calypso, mutta mikä itse Jacques Cousteau oli miehiään? Kesäkuussa 1910 syntynyt Cousteau pääsi vuonna 1930 merisotakouluun. Valmistuttuaan hän jäi töihin Ranskan merivoimiin, jossa työskenteli aina vuoteen 1957, jolloin hän ryhtyi täysipäiväiseksi merentutkijaksi. Vuonna 1936 tapahtuneen vakavan autoonnettomuuden jälkeen Cousteau oli toipumassa ja kuntoutumassa Toulonissa, jossa hän tutustui laivaston upseeri Phillippe Taillezin ja kalastaja Frederic Dumasin kanssa. Yhteistuumin kolmikko alkoi perehtyä sukeltamiseen ja kehittämään sukellusvarusteita. Tuohon aikaan oli jo kohtuullisen kehittyneitä sukelluslaitteita. Niiden suurin puute oli, että laitteiden ilmansyöttöä piti säätää manuaalisesti. Cousteaun ajatuksena oli rakentaa laite, jossa on automaattinen säädin. Lisäksi laitteen piti olla riittävän herkkä toiminoiltaan ja päästää uloshengitysilma veteen. Laitteen kehittelyyn Cousteau ryhtyi toisen maailmansodan aikana yhdessä Air Liquide yhtiössä työskennelleen Émile Gagnanin kanssa. Gagnan oli insinööri, jonka erikoisalaa oli kaasujen hallintaan suurissa paineissa. Yhteistyön tuloksena syntyi laite nimeltä aqualung, jonka jälkeläisiä ovat nykyisetkin samalla tuotemerkillä myytävät sukelluslaitteet. Vaikka laitteet ovatkin tuosta ajasta kehittyneet huimasti, on avoimen kierron sukelluslaitteen toimintaperiaate edelleen sama kuin tuolloin. Ensimmäinen aqualung Varsinainen lähtölaukaus merentutkijan uralle ja kuuluisuuteen tapahtui 1950, kun Cousteau sai hankittua entisen miinanraivaaja m/s Calypson tukialuksekseen. Ensimmäinen Calypson pitempi tutkimusmatka suuntautui loppuvuodesta 1951 punaiselle merelle Saudi Arabian rannikon tuntumaan. Suuren yleisön tietouteen Cousteau on noussut julkaisemiensa kirjojen sekä erityisesti elokuvien ja televisiosarjojen myötä. Niin kirjoittaminen kuin filmaaminen alkoivat heti viisikymmentäluvulla. Elokuvista kolme: 1956 ilmestynyt Hiljainen maailma, 1959 ilmestynyt Kultakala ja 1964 ilmestynyt Elävä meri palkittiin Oscareilla. Kaiken kaikkiaan erilaisia elokuvia syntyi pitkän uran aikana yli 120. Osa niistä oli täyspitkiä, osa lyhytelokuvia, osa tv elokuvia. Lisäksi erilaisia kirjoja ilmestyi noin 50.
sijaitsi noin 30 metrin syvyydessä. Pisin siellä vietetty aika oli viikko. Elävä Meri elokuva toteutettiin tämän projektin yhteydessä. Vuonna 1965 toteutettiin Välimerellä Conshelf III projekti, jossa kuusi sukeltajaa asui yli 90 metrin syvyydessä. Jacques Cousteau tunnetaan myös punaisesta pipostaan, joita edelleenkin myydään lähes jokaisessa sukellustarvikeliikkeessä (kuva the Cousteau Society) Elokuvien ja kirjojen lisäksi Cosuteau oli kiinnostunut kehittämään kaikenlaista vedenalaiseen toimintaan liittyvää kalustoa. Pienoissukellusvene sukeltava lautanen oli 1959 valmistunut kahden hengen tutkimusalus, jolla laskeuduttiin jopa 300 metrin syvyyteen. Conshelf II (kuva the Cousteau Society) Conshelf II:n rakennukset ovat edelleen Sudanin rannikolla Punaisessa Meressä ja sinne järjestetään sukellusretkiä. Toki vedenalaisia asumuksia ovat kokeilleet muutkin tutkijat, mutta Cousteaun kokeilut ovat edelleenkin tunnetuimpia. Vaikka Cousteau tunnettiinkin luonnonsuojelijana, eivät kaikki hänen käyttämänsä tutkimusmenetelmät kestä täysin päivänvaloa. Tieteen nimissä muun muassa tapettiin haita sukeltajien luonnollisina vihollisina ja räjäytettiin koralliriuttoja. Sukeltava lautanen. Toinen mielenkiintoinen hanke, jota Cosuteau toteutti, muodostui Conshelf I, II ja III projekteista, joissa rakennettiin vedenalaisia asumuksia. Ensimmäinen asumus toteutettiin Marseillen edustalle vuonna 1962. Siinä kaksi ihmistä asui parin viikon ajan. Conshelf II oli huomattavasti kunnianhimoisempi projekti. Siinä rakennettiin pieni kylä punaisen meren pohjaan. Projektin aikana pohjalla asuttiin kesäkuusta heinäkuuhun 1963 noin 10 metrin syvyydessä. Kylään kuului myös syvä mökki, joka Cousteaun työnstä pääsee nauttimaan edelleenkin. Elokuvia ja tv sarjojen jaksoja saa DVD:llä. Joitain filmejä voi katsoa YouTubesta ja saattaapa jonkun simpun arkistoista löytyä vielä 70 luvulla suomeksikin ilmestyneen Merten Salaisuudet lehden numeroita. Merien tutkimustyöhön ovat osallistuneet myös Cousteaun perheen muut jäsenet. Hänen perintöään pitää yllä the Cousteau Society www.cousteau.org. Jacques Cousteau eli 87 vuotiaaksi. Hän kuoli Pariisissa kesäkuussa 1997.
VIIKONLOPPU UTÖSSÄ Talvella heräsi ajatus lähteä käymään Utössä vähän paremman ajan kanssa. Tarkoituksena oli lähteä liikkeelle jonain torstai iltana ja tulla takaisin sunnuntaina, jolloin jäisi kaksi kokonaista päivää aikaa tutustua perillä odottaviin kohteisiin. Erityisesti mielessä siinsi kuvat lähivesiemme suurimmasta hylystä, Park Victorysta. jonne saavuttiin illalla kahdeksan jälkeen. Koska kenelläkään ei ollut erityistä hinkua päästä heti veteen, käytettiin ilta saareen tutustumiseen ja grilliruualla herkutteluun. Saarikierroksen aikana ehdittiin lyhyesti käydä tarkastamassa kohteen viihdetarjonta eli hotellin terassi. Vaikka reissua suunniteltiinkin pitkään, ei se toteutunut aivan alkuperäisen ajatuksen mukaan. Torstai illan lähtö osoittautui ennakoitua hankalammaksi toteuttaa, mutta kaikeksi onneksi perjantaina päästiin liikkeelle jo alkuiltapäivästä. Pienellä iskujoukolla lähdettiin kohti Kasnäsiä perjantaina aamupäivällä. Ajatuksena oli tehdä muutamia korjaus ja huoltotoimenpiteitä Agonuksella ja sen jälkeen laittaa alus purjehduskuntoon siihen mennessä, kun loppujoukko saapuisi paikalle. Noin kauas ulos lähtiessä sää aiheuttaa oman jännitysmomenttinsa reissun suunnitteluun. Sekä Forecan että Ilmatieteenlaitoksen nettisivut olivatkin ahkerassa käytössä viikon aikana. Loppujen lopuksi ennustukset lupasivat erinomaista keliä koko viikonlopulle. Utö Perjantaina klo 14 jälkeen oli saatu koko joukko alukselle ja otettiin suunta kohti länttä. Mukavan leppoisassa tunnelmassa edettiin kohti Utön saarta, Sää suosi sukeltajia reissun aikana. Pari pientä sadekuuroa ja sunnuntaiaamun mainingit eivät juurikaan häirinneet tunnelmaa. Koska laituri oli täynnä, jäi Agonus yöksi ankkuriin sataman ulkopuolelle. Saari itsessään muodostuu kolmesta hyvin erilaisesta alueesta. Osa on kaunista saaristo luontoa, joka tavallaan muistuttaa myös Lapin tunturimaisemia. Vettä vain on ympärillä enemmän ja mäet ovat matalampia. Toinen osa saaresta on idyllinen saaristolaiskylä majakkoineen. Kolmas on suurelta osin parhaita itäsaksalaisen betoniarkkitehtuurin perinteitä noudattaen toteutettu puolustusvoimien alue. Heti lauantain aamupuuron jälkeen otettiin suunta kohti Park Victorya. hylyn keulanpuoleiseen poijuun oli jo kiinnittynyt turkulaissukeltajien m/s Tavi. Niinpä Agonus kiinnitettiin hylyn peräosassa olevaan toiseen poijuun. Tosin kuin simput, olivat Tavilla matkaavat sukeltajat päättäneet tutustua kohteeseen samantien, kun olivat saapuneet paikalle puoli kahdelta aamulla. Lauantain saldona oli kaksi upeaa sukellusta Parkilla, yksi sukellus posliinirinteen tienoilla ja pikapulahdus lähes Utön satamassa olevalle Clara nimiselle hylylle. Näkyvyydet eivät olleet parhaat
mahdolliset, mutta verrattuna saariston sisäosien näkyvyyksiin suorastaan erinomaiset. Lauantaina Park Victoryn hylyllä oli suorastaan ruuhkaa. Tavi oli kiinnittyneenä toiseen poijuun, Agonus toiseen ja Agonukseen kiinnittyi vielä kaarinalainen sukellustukialus Eva. Yöllä oli tuullut sen verran, että vielä sunnuntaiaamuna etelästä nouseva maininki keikutti Agonusta melkoisesti, kun palasimme takaisin Park Victorylle. Se taas aiheutti pari lievää merisairaustapausta, jotka eivät kuitenkaan sen kummemmin häirinneet sukellustoimintaa. Näkyvyydet Utössä ovat vähintäänkin hyvät. Ilta sujui tutuissa merkeissä kävelyretken, saunan ja grilliruuan parissa. Vielä ennen nukkumaanmenoa saatiin vieraita, kun Nautic Clubin rahastonhoitaja Petrus Gottberg kävi tutustumassa Agonukseen. Jarmo Ahokas sukelluksen jälkeen. Saara Silfver kuuntelee kokemuksia. Kun hylky oli vielä kerran käyty katsastamassa, otettiin suunta takaisin kohti itää. Mainingitkin alkoivat laantua joten kotimatka sujui suotuisissa merkeissä. Vänötä lähestyttäessä todettiin kellon olevan niin vähän, että oli vielä sopivasti aikaa käydä katsomassa, mitä kuuluu vanhalle tutulle Alfredille.
NORPAT JA HYLKEET LEIREILEMÄSSÄ Jokakesäisiä norppa ja hyljeleirejä pidettiin jälleen heinäkuun lopussa. Keskiviikkoaamuna 23.7. Agonukseen lastatattiin valtava määrä varusteita ja 21 norppaa sekä ohjaajaa ja otettiin suunta kohti pohjoista, Sandön saarta. Heti alkumatkasta kävi selväksi, että tämän kesän leiriteema tulee olemaan sinilevän välttely. Sandönissä odotti mukava yllätys saaren grillipaikalle oli tuotu kevään aikana uusi, tukeva grilli, johon mahtuu isommankin seurueen makkarat paistumaan. Aamulla levä oli valitettavasti saavuttanut myös Sandönin ja oli lähdettävä etsimään uutta uimapaikkaa, joka löytyikin pienen matkan päästä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja Agonuksen lämpömittari näytti lähes 40 astetta. Tunnelmaa latisti ainoastaan valtavina lauttoina meressä kellunut sinilevä. Onneksi Sandönin eteläpuolella vesi oli kirkasta ja norpat pääsivät keskittymään leirin varsinaiseen antiin eli uimiseen, vetorengasajeluihin ja muuhun hauskanpitoon Grilliruoka maistui leiriläisille. Levää oli paikoin todella runsaasti Lämpöä ja aurinkoa onneksi riitti. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi levättömiä uimapaikkoja. Agonuksella oli sen verran lämmintä, ettei kenellekään tullut edes mieleen lämmittää saunaa.
Torstaina iltapäivällä otettiin suunta kohti Kasnäsiä, jossa pysähdyttiin täyttämään veneen vesivarastot ja vaihdettiin norpparyhmä uuteen. Toiselle leirille mukaan lähti kaikkiaan 22 norppaa ja ohjaajaa. Tällä kertaa suunta otettiin kohti Vänön saarta. Saaren uimarannan edustalta löytyikin vähäleväinen paikka, jossa voitiin sekä uida että kokeilla vetorengasajeluja. Jälleen aamun koittaessa tilanne oli muuttunut aivan toiseksi. Levä oli ympäröinyt Agonuksen, joten kumivenepartio lähti etsimään uutta kohdetta uimiselle ja laitesukelluskokeiluille. Sitä saatiinkin etsiä hiukan pidempään ensimmäinen levätön ranta löytyi vasta Rosalan pohjoispuolelta. Tosin sieläkään levättömyyttä ei riittänyt koko päiväksi, vaan leirin viimeisille uinneille jouduttiin hakemaan jälleen uusi kohde. Perjantai iltapäivän lopuksi palautettiin toisen leirin osanottajat takaisin Kasnäsiin ja ohjaajat lähtivät tekemään ruokavarastojen täydennyksiä viikonlopun hyljeleirille. Hylkeet starttasivat omalle laitesukellusleirilleen yhdentoista hylkeen ja ohjaajan vahvuisella joukolla. Ohjelmassa oli niin laitesukellusta, vesihiihtoa kuin vetorengasajelujakin. Koska olosuhteet eivät olleet sen paremmat kuin norppaleirienkään aikana, eivät sukelluskohteet olleet niitä, joihin yleensä leirillä on totuttu. Mitä etelämmäs matkattiin, sitä enemmän levää oli. Niinpä suurin osa sukelluksista tehtiinkin Högsåran ja Sandönin lähivesillä, joista ei niistäkään aivan levättömiä sukelluskohteita enää oikein tahtonut löytyä. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan laitesukellusta ja ajelemaan vetorenkaalla. Laitesukellus oli hyljeleirin pääohjelmanumero, mutta vauhdikkampiakin vesiurheilulajeja ehdittiin kokeilla. (kuvat Olli Pekka Juhantila, Juuso Nurkse ja Satu Lehtinen).