Muistio ID-1629835 1 (8) 28.11.2016 POL-2016-17112 Poliisihallituksen kolehtia koskevat linjaukset Rahankeräyslain (255/2006) 26 :n mukaan rahankeräysten toimeenpanon ja tuottojen käytön yleisestä valvonnasta ja toimeenpanon ohjauksesta sekä tilastoinnista vastaa Poliisihallitus. Poliisihallitus ja poliisilaitokset vastaavat myöntämiinsä lupiin perustuvien rahankeräysten toimeenpanon ja tuottojen käytön valvonnasta. Lisäksi Poliisihallitus voi antaa rahankeräysten toimeenpanoa koskevia lausuntoja ja ohjeita. Poliisihallitus on laatinut tämän muistion selventämään rahankeräyslain soveltamisalaa sekä rahankeräyslain poikkeussäännöstä toimeenpanna rahankeräys yleisessä kokouksessa ilman voimassaolevaa rahankeräyslupaa. Mahdollisuus kolehdin keräämiseen poikkeaa uskonnollistaustaisten rekisteröityjen yhdistysten ja rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien välillä. Tämä ero sekä yleistä kokousta koskevan poikkeussäännöksen tulkinta on herättänyt runsaasti keskustelua, kysymyksiä sekä ilmiantoja Poliisihallitukseen. 1 Rahankeräyslain säännöksistä 1.1 Rahankeräyslain tarkoitus Rahankeräysten toimeenpanoon ja toimeenpanon yleiseen valvontaan sovelletaan rahankeräyslakia, jonka tarkoituksena on mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä. Rahankeräyslain 3 :n 1 momentin mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräyslain 5 :n 1 momentin mukaan rahankeräys saadaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla. Luvanvaraisuudesta on rahankeräyslaissa säädetty tiettyjä, rajoitettuja poikkeuksia. Rahankeräyslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (102/2005 vp) perusteella lain yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on ollut se, että rahankeräyksellä saatujen varojen käyttöä kyettäisiin tehokkaasti valvomaan lupa- ja valvontaviranomaisten toimesta. Tehokkaalla valvonnalla pyritään varmistamaan lahjoitettujen varojen käyttö luvattuun tarkoitukseen ja näin kunnioittamaan epäitsekästä lahjoitustarkoitusta sekä edesauttamaan lahjoitustahdon säilymistä. POLIISIHALLITUS Arpajaishallinto Konepajankatu 2, PL 50, 11101 RIIHIMÄKI arpajaishallinto@poliisi.fi Puh. +358 295 480 181 1.2 Kolehdin keräämistä koskeva poikkeussäännös Rahankeräyslain 2 :n 2 momentin 6 kohdan mukaan uskonnonvapauslaissa (453/2003) tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskon- poliisi.fi
Muistio ID-1629835 2 (8) nonharjoituksen yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa suoritettava kolehdin keräys ei kuulu lain soveltamisalaan. Kyseessä on poikkeussäännös, jonka nojalla rahankeräyslaissa tarkoitettua kolehtia voi kerätä vain evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta tai uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkitty uskonnollinen yhdyskunta julkisen uskonnonharjoittamisen yhteydessä. Poikkeussäännöksiä voidaan soveltaa vain suppeasti juuri laissa nimenomaisesti tarkoitettuun toimintaan. Näin ollen kysymys ei ole laissa tarkoitetusta, ilman rahankeräyslupaa toteutettavissa olevasta kolehdista, jos jokin edellä mainituista edellytyksistä ei täyty. Rahankeräyslain säännökset tulevat siten sovellettavaksi, jos rahaa kerätään jonkin muun kuin edellä mainittujen tahojen tilaisuuksissa tai jos rahaa kerätään esimerkiksi kadulla, ovelta ovelle -keräyksin tai muilla tavoin, kuten internetissä. 1.3 Yleistä kokousta koskeva poikkeussäännös Rahankeräyslain 5 :n 3 momentin mukaan rahankeräyslupaa ei tarvita kokoontumislaissa (530/1999) tarkoitetun yleisen kokouksen järjestäjän kokoukseen osallistuvien keskuudessa suorittamaan rahankeräykseen silloin, kun yleinen kokous järjestetään sisätiloissa. Myös yleisiä kokouksia koskevassa lainkohdassa on kyse rajatusta poikkeussäännöksestä, joka mahdollistaa rahankeräyksen toimeenpanon ilman lupaa vain sisätiloissa järjestettävässä yksittäisessä tilaisuudessa siihen osallistuvien keskuudessa. Säännöstä ei voida tulkita laajentavasti, eli siten, että rahankeräys voitaisiin toimeenpanna säännönmukaisesti ilman rahankeräyslupaa missä tahansa sisätiloissa järjestettävässä tilaisuudessa. Näin ollen esimerkiksi yhdistysmuotoisen toimijan säännöllisesti järjestämiä tilaisuuksia ei voida katsoa sellaisiksi yleisiksi kokouksiksi, joissa olisi mahdollista toimeenpanna rahankeräys ilman asianmukaista lupaa. 2 Kokoontumislain säännöksistä 2.1 Kokoontumislain tarkoitus Kokoontumislain (530/1999) 1 :n mukaan lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetyn kokoontumisvapauden käyttämistä sekä ohjata yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämistä tarpeellisilla järjestysluonteisilla säännöksillä. Kokoontumislaki sisältää ennen kaikkea sellaisia järjestysluontoisia säännöksiä, joita voidaan pitää välttämättöminä järjestyksen ja turvallisuuden, osanottajien ja sivullisten oikeuksien tai ympäristön kannalta. 2.2 Kokoontumislain säännökset yleisestä kokouksesta Kokoontumislaissa tarkoitettuna yleisenä kokouksena voidaan pitää vain kokoontumislaissa säädetyt edellytykset täyttävää tilaisuutta. Kokoontumislain 2 :n 2 momentin mukaan yleisellä kokouksella tarkoitetaan mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut saavat osallistua tai jota he voivat seurata. Hallituksen esityksen mukaan yleisillä kokouksilla tarkoitetaan ennen kaikkea mielenosoituksia, mutta myös kokousten kaltaisia
Muistio ID-1629835 3 (8) tilaisuuksia, joihin kokoonnutaan keskustelemaan ja mahdollisesti tekemään yhteisiä päätöksiä. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi useat vaalitilaisuudet sekä erilaiset valistustarkoituksessa järjestetyt tilaisuudet. Yleisiä kokouksia ovat myös kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestetyt kulkueet, kuten esimerkiksi vappumarssit ja muut mielenosoituskulkueet. Kokoontumislain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että harkittaessa kokoontumislain soveltuvuutta erilaisiin mielenosoitusten kaltaisiin tilaisuuksiin keskeistä on ihmisten kokoontuminen yhteen tilapäisesti yhteisessä tarkoituksessa. Hallituksen esityksen mukaan vain tällaisten tilaisuuksien osalta on nähtävissä erityisiä sääntelytarpeita. Hallituksen esityksen esimerkit yleisistä kokouksista ovat osaltaan osoituksena tästä, sillä mainitut esimerkit ovat tyypillisesti ainutkertaisia yksittäisiä tapahtumia, joihin kuka tahansa voi osallistua. Yleisiä kokouksia ei järjestetä säännönmukaisesti ja jatkuvasti saman tahon toimesta samalle yleisölle. Yhdistystoimintaa voidaan harjoittaa hyvin monella tavalla ja erilaisissa muodoissa. Yhdistystoiminta voi olla esimerkiksi kokousmuotoista, jolloin yhdistyksen säännöissä määrättyä toimintaa harjoitetaan lähinnä kokousten muodossa. Tällöin kyse ei ole kokoontumislaissa tarkoitetusta, eikä näin ollen myöskään rahankeräyslaissa tarkoitetusta yleisestä kokouksesta, vaan yhdistyksen säännönmukaisesta toiminnasta, johon osallistuvat lähinnä yhdistyksen jäsenet tai jäsenyydestä kiinnostuneet henkilöt taikka muut vastaavat henkilöt, joilla on kiinnostusta osallistua yhdistyksen toimintaan yleensä jatkuvasti ja säännöllisesti. Esimerkiksi tietyn asian puolesta pidettävä mielenosoitus järjestetään yleensä vain yhden kerran, tai jos mielenosoituksia järjestetään useammin, on osallistujien vaihtuvuus huomattavasti todennäköisempää kuin yhdistyksen puitteissa tapahtuvassa toiminnassa. Yleiset kokoukset eroavat siis selvästi yhdistyksen säännönmukaisesta toiminnasta muun muassa toiminnan tilapäisen luonteen ja osallistujarakenteen suhteen. Edellä mainituin perustein esimerkiksi yhdistyksen sääntöihin perustuvia kokouksia tai muita tilaisuuksia ei voida pitää kokoontumislaissa tarkoitettuina yleisinä kokouksina. Tällaisissa yhdistystoiminnan puitteissa säännöllisesti ja jatkuvasti järjestettävissä tilaisuuksissa voidaan siten toimeenpanna rahankeräystä vain asianmukaisen rahankeräysluvan nojalla. 3 Uskonnonvapauslain säännöksistä 3.1 Uskonnonvapauslain tarkoitus Suomen perustuslain (731/1999) 11 :n mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämän perusoikeuden käyttämisestä säädetään tarkemmin uskonnonvapauslaissa, jonka tarkoituksena on lain 1 :n 1 momentin mukaan turvata perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden käyttämistä. Lisäksi laissa säädetään rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustamisesta ja toiminnan perusteista. 3.2 Kokoontumislain soveltaminen julkiseen uskonnonharjoittamiseen (uskonnonvapauslain 28 ja kokoontumislain 2 :n 4 momentti)
Muistio ID-1629835 4 (8) Uskonnonvapauslain 28 :n mukaan tilaisuuteen, jossa harjoitetaan uskontoa julkisesti, sovelletaan kokoontumislain säännöksiä yleisestä kokouksesta, jollei tilaisuus kuulu uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomaiseen toimintaan ja sitä järjestetä yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa. Vastaavanlainen säännös löytyy kokoontumislain 2 :n 4 momentista, jonka mukaan kokoontumislakia ei sovelleta uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluviin tilaisuuksiin, jotka järjestetään julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa. Kokoontumislain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on mainittu esimerkkeinä uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluvista tilaisuuksista muun muassa jumalapalvelukset, messut, vesperit, ristisaatot ja muut näihin rinnastettavat tilaisuudet. Muu kuin uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomaiseen toimintaan kuuluva uskonnollinen tilaisuus voisi puolestaan olla esimerkiksi ulkona tilapäisessä teltassa järjestettävä uskonnollinen tapahtuma. Hallituksen esityksen perusteella kokoontumislakia sovellettaisiin nimenomaisesti jälkimmäisenä kuvatun kaltaiseen tilaisuuteen. Tällä toisaalta turvattaisiin yleistä järjestystä ja turvallisuutta tilaisuudessa, ja toisaalta taattaisiin perustuslaissa turvatun uskonnonvapauden ohella myös kokoontumisvapauden suoja sellaiselle tilaisuudelle, jonka osalta on katsottu olevan tarvetta erilliselle yleistä järjestystä koskevalle sääntelylle. 3.3 Uskonnonvapauslain 28 :n ja kokoontumislain 2 :n 4 momentin suhde rahankeräyslain säännöksiin Rahankeräysten toimeenpanosta, rahankeräystoiminnan luvanvaraisuudesta sekä poikkeuksista luvanvaraisuuteen säädetään rahankeräyslaissa. Toisin sanoen rekisteröityjen uskonnollistaustaisten yhdistysten tai muiden tahojen rahankeräystoimintaa ei voida vapauttaa luvanvaraisuudesta esimerkiksi kokoontumislain tai uskonnonvapauslain säännöksiin perustuvalla laajentavalla tulkinnalla, eikä tätä ole lakien tarkoitukset huomioon ottaen tavoiteltukaan. Kokoontumislaki sisältää pääasiassa järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon tähtääviä säännöksiä. Myös lain esitöissä käsitellään johdonmukaisesti sääntelyn tarvetta nimenomaan järjestyksen ja turvallisuuden takaamisen osalta. Kokoontumislain tarkoituksen huomioiden on ilmeistä, että uskonnonvapauslain 28 :n viittauksella yleistä kokousta koskeviin kokoontumislain säännöksiin on pyritty ennen kaikkea varmistamaan yksittäiseen tilaisuuteen osallistuvien henkilöiden ja muiden henkilöiden turvallisuus antamalla erinäisiä järjestysluontoisia säännöksiä. Kokoontumislain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteella nämä järjestysluontoiset säännökset on tarkoitettu sovellettavaksi sellaisiin tilaisuuksiin, joissa kokoonnutaan yhteen tilapäisessä tarkoituksessa, eikä esimerkiksi yhdistystoiminnan puitteissa säännöllisesti järjestettäviin tilaisuuksiin. Kokoontumislaissa, uskonnonvapauslaissa tai kummankaan lain esitöissä ei ole mainintaa siitä, että kyseisten lakien säännöksillä pyrittäisiin vaikuttamaan rahankeräyslain yksittäiseen luvanvaraisuutta koskevaan poikkeussäännökseen laajentaen sen soveltamisalaa merkittävästi. Näin ollen uskonnonvapauslain 28 :ää ei voi tulkita siten, että kyseisellä säännöksel-
Muistio ID-1629835 5 (8) lä olisi todettu uskonnollistaustaisten yhdistysten uskonnolliset tilaisuudet kategorisesti kokoontumislaissa tarkoitetuiksi yleisiksi kokouksiksi, joissa voi toimeenpanna rahankeräyksen ilman lupaa. 4 Yhdenvertaisuusperiaatteesta 4.1 Rekisteröityjen uskonnollisten yhdistysten yhdenvertaisuudesta suhteessa uskonnollisiin yhdyskuntiin Perustuslain 6 :n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Hallintotoiminnan kannalta tätä perustuslain vaatimusta yhdenvertaisuudesta on täsmennetty hallintolain (434/2003) 6 :ssä, jonka mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Hallinnossa noudatettava yhdenvertaisuusperiaate koskee sekä luonnollisia että oikeushenkilöitä. Käytännössä periaate tarkoittaa sitä, että samanlaisissa tapauksissa kohtelun on oltava samanlaista ja erilaisia tapauksia tulee vastaavasti kohdella toisistaan poiketen huomioiden niiden eroavaisuudet. Näin ollen erilaisia oikeushenkilöitä kohdellaan eri tavoin, silloin kun niitä koskee erilainen sääntely. On esitetty väitteitä, että Poliisihallituksen tulkinta kolehdinkeräysasiassa olisi mahdollisesti uskonnonvapauden periaatteen vastainen, koska rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ja rekisteröidyt yhdistykset joutuisivat nyt omaksutun linjan mukaan olennaisesti eriarvoiseen asemaan yhteisömuodosta riippuen. Rahankeräyslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on kuitenkin nimenomaisesti lainsäätäjän toimesta haluttu rajata rahankeräyslaissa tarkoitettu kolehdinkeruuoikeus koskemaan vain rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan syynä tälle pidetään esimerkiksi sitä, että uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin tapahtuvan rekisteröinnin myötä uskonnollinen yhdyskunta saa erityisen oikeussubjektin aseman ja kolehdinkannon jääminen rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle liittyy tämän rekisteröinnin välillisesti mukanaan tuomiin oikeudellisiin vaikutuksiin. Uskonnonvapauslaissa säädetään uskonnon harjoittamisen järjestämistä varten tarkoitetusta erityisestä yhteisömuodosta, rekisteröidystä uskonnollisesta yhdyskunnasta. Uskonnonvapauslakia uudistettaessa on pyritty määrittelemään uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot aiempaa täsmällisemmin, jolla on pyritty selkiyttämään rajanvetoa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan ja muiden yhteisömuotojen välillä. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien erillissäätelyllä valtio on halunnut ilmaista tahtonsa kohdella erilaisia uskonnollisia yhdyskuntia tasa-arvoisesti. Tämä on linjassa rahankeräyslain (255/2006) kanssa, sillä lainsäätäjä on nimenomaisesti halunnut kohdella kaikkia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia samanarvoisesti kolehdinkannon osalta. 4.2 Rekisteröityjen uskonnollisten yhdistysten yhdenvertaisuudesta suhteessa muihin rekisteröityihin yhdistyksiin Hallinnossa noudatettava yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että kaikkia rekisteröityjä yhdistyksiä on kohdeltava samanlaisissa tilanteissa samalla
Muistio ID-1629835 6 (8) tavoin. Perustuslain 6 :n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Näin ollen ei voida pitää perusteltuna, että uskonnollistaustaiselle rekisteröidylle yhdistykselle annettaisiin erivapauksia suhteessa muihin vastaaviin oikeushenkilöihin silloin kun niitä koskee samanlainen sääntely. Asiaa voidaan tarkastella vastaavalla tavalla myös uskonnonvapauden näkökulmasta. Perustuslain 11 :n 2 momentissa määritelty uskonnon ja omantunnon vapaus sisältää niin sanotun positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden. Tällä asetetaan kaikki vakaumukset samanarvoiseen asemaan. Myöskään uskonnonvapautta ei näin ollen voida pitää perusteena sille, että uskonnollistaustaiselle yhdistykselle annettaisiin rahankeräyslakia tulkittaessa etua suhteessa yhdistykseen, jonka toiminta perustuu johonkin muuhun vakaumukseen. Jotta uskonnollistaustainen rekisteröity yhdistys voisi toimeenpanna rahankeräyksiä ilman lupaa omissa tilaisuuksissaan, tulisi tällaisesta oikeudesta säätää täsmällisesti rahankeräyslaissa. Tämän kaltaisen poikkeussäännöksen muotoileminen olisi kuitenkin hyvin haasteellista, koska sen määritteleminen, mitä kaikkea uskonnollisella toiminnalla tarkoitettaisiin, muodostuisi lähes mahdottomaksi. Ilman täsmällistä määritelmää olisi mahdotonta arvioida sitä, mitkä yhteisöt olisivat poikkeussäännöksessä tarkoitettuja toimijoita, jotka voisivat kerätä rahaa ilman rahankeräyslupaa. 5 Rahankeräysluvan myöntämisen edellytyksistä 5.1 Uskonnollistaustaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä on samat varainhankintamahdollisuudet kuin muilla rekisteröidyillä yhdistyksillä Rahankeräyslain säännökset eivät muodosta estettä uskonnollistaustaisten yhdistysten varainhankinnalle. Uskonnollistaustaisten yhdistysten on mahdollista joko rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi tai järjestäytyä jonkin jo olemassa olevan yhdyskunnan alle voidakseen kerätä kolehtia. Halutessaan toimia rekisteröidyn yhdistyksen muodossa yhdistys voi hakea rahankeräyslupaa omissa tilaisuuksissaan toimeenpantavaa rahankeräystä varten. Rahankeräyslupa voidaan myöntää, mikäli laissa säädetyt luvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Rahankeräysluvan myöntämisen edellytyksenä on pääsääntöisesti muun muassa se, että kerättävien varojen käyttötarkoitus on rahankeräyslain 6 :n 1 momentin mukaisesti yksinomaan yleishyödyllinen, ja että lupaa hakevan yhteisön tai säätiön toiminnan tarkoitus on lain 7 :n 1 momentin mukaisesti yleishyödyllinen. Rahankeräyslupia haetaan ja myönnetään vuosittain satoja myös uskonnollistaustaisille toimijoille. Uskonnollista toimintaa on siten lähtökohtaisesti pidetty laissa tarkoitettuna yleishyödyllisenä kansalaistoimintana, johon rahankeräyslupa on voitu antaa. Toiminnan varsinainen luonne ja sisältö pyritään kuitenkin tapauskohtaisesti aina arvioimaan rahankeräyslupahakemuksen valmistelun yhteydessä, kuten kaikkien muidenkin toimijoiden koh-
Muistio ID-1629835 7 (8) dalla. Uskonnollissa tilaisuuksissa toimeenpantavan rahankeräyksen osalta rahankeräyslupiin on vakiintuneesti määrätty keräystavaksi "tilaisuudet ja tapahtumat". Rahankeräyslaki ei näin ollen aseta esteitä rahankeräysluvan myöntämiselle uskonnollistaustaiselle tai muullekaan yhdistykselle esimerkiksi tilaisuuksissa toimeenpantavaa rahankeräystä varten. Se, etteivät jotkin rekisteröidyt yhdistykset halua toimia kummallakaan edellä kuvatulla tavalla, ei ole peruste erilaiselle kohtelulle lupaviranomaisen toimesta suhteessa muihin yhdistysmuotoisiin toimijoihin. Rahankeräyslakia tulee soveltaa tasapuolisesti keskenään samankaltaisten toimijoiden kohdalla. 5.2 Rahankeräysvarojen käyttäminen yleishyödyllisestä toiminnasta aiheutuviin hallintokuluihin sekä yleishallinnollisiin kuluihin Joissakin yhteyksissä on esitetty, että rahankeräyslain säännökset olisivat uskonnollistaustaisten rekisteröityjen yhdistysten varainhankinnan kannalta ongelmallisia myös sen vuoksi, että rahankeräyslupaa ei voitaisi myöntää yhdistyksen hallinnollisten kulujen kattamiseen. Rahankeräyslain 6 :n perusteella rahankeräys saadaan lähtökohtaisesti toimeenpanna varojen hankkimiseksi yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että rahankeräyksellä kertyneitä varoja käytettäisiin myös hallinnollisten kulujen kattamiseen siltä osin, kuin kulut liittyvät välittömästi varsinaiseen yleishyödylliseen tarkoitukseen. Ainoastaan täysin yleishallinnolliset tai yhteisön muista lakisääteisistä velvoitteista johtuvat kulut, kuten esimerkiksi tilintarkastus- ja kirjanpitokulut sekä yleiset toimistokulut tulee kattaa kokonaisuudessaan yhteisön muilla kuin rahankeräysvaroilla. Sen sijaan esimerkiksi posti-, puhelin-, internet-, vuokra- ja henkilöstökuluja voidaan kattaa rahankeräysvaroilla siltä osin, kuin kulut ovat aiheutuneet rahankeräysluvassa määrättyjen yksinomaan yleishyödyllisten käyttötarkoitusten toteuttamisesta. Tämä hallinnollisia kuluja koskeva periaate ilmenee myös asiaa koskevasta Hämeenlinnan hallintooikeuden päätöksestä 07/0667/2, diaarinumero 00190/07/1603, ja sitä sovelletaan kaikkiin rahankeräystoimintaa harjoittaviin toimijoihin. On huomioitava, että edellä kuvatut hallinnollisia kuluja koskevat periaatteet tulevat sovellettavaksi myös yleisessä kokouksessa toimeenpantavassa rahankeräyksessä. Rahankeräyslain 6 :n mukaan rahankeräyksiä saadaan pääsääntöisesti toimeenpanna varojen hankkimiseksi yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan. Lopuksi Poliisihallituksen linja siitä, kuka tai mikä taho voi kerätä rahankeräyslaissa tarkoitettua kolehtia, on ollut muuttumaton koko Poliisihallituksen olemassaolon aikana vuodesta 2010 alkaen. Poliisihallituksen linjan mukaisesti kolehtia on voinut kerätä ainoastaan rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Yhdistysmuotoisten toimijoiden kerätessä rahaa omissa tilaisuuksissaan on toiminta katsottu säännönmukaisesti rahankeräyksen määritelmän täyttäväksi toiminnaksi, joka lähtökohtaisesti edellyttää rahankeräyslupaa. Rahankeräyksen keräystapa "tilaisuudet ja tapahtumat" on ollut vakiintuneesti
Muistio ID-1629835 8 (8) käytössä niin uskonnollistaustaisten kuin myös muiden rekisteröityjen yhteisöjen ja säätiöiden rahankeräysluvissa. Poliisihallituksen linjassa ei tältä osin ole tapahtunut muutosta. Järjestökentän näkökulmasta tarkasteltuna näkemykset linjanmuutoksen tapahtumisesta saattavat johtua siitä, että Poliisihallitus on pyrkinyt säännönmukaisesti selvittämään esimerkiksi rekisteröityjen yhteisöjen tilinpäätöstiedoissa kirjattuja varainhankintaan liittyviä kirjauksia. Satojentuhansien ja joissain tapauksessa miljoonien eurojen lahjoituskirjaukset tilinpäätöksessä tilanteessa, jossa toimijalla ei ole ollut rahankeräyslupaa, ovat johtaneet asian selvittelyyn luvan hakijan kanssa. Selvittelyn kohteeksi joutuneet asiat ovat tulleet usein ilmi normaalin rahankeräyslupahakemusprosessin yhteydessä, mutta Poliisihallitus on myös vastaanottanut enenevissä määrin kansalaisten palautteita ja ilmiantoja, joiden perusteella asioita on ryhdytty selvittämään. Toimintatapa on yhteneväinen kaikkien luvanhakijoiden sekä muiden toimijoiden kohdalla riippumatta toimijoiden toiminnan tarkoituksesta. Muistion laativat Ylitarkastaja Jouni Kitunen Suunnittelija Emmi Tengman