1 2/2014 57. vuosikerta
2 S T / Pääkirjoitus 3 Tervetuloa Sääskipolskaan 4 Marko Mielonen in memoriam 5 Kasareikka tanssi ja lauloi kirkossa 5 Polkan vuosi 2014 6 Rytmihäiriöitä pakina 7 Helsingin Kansantanssin Ystävät 50 8 Polskaa ja polkkaa puoli vuosisataa 9 Suomen Kansallispukukeskuksen kuulumisia 10 Historian havinaa: Wiipurin laulujuhlilla 12 Kielo tanhuryhmän terveiset Virosta 14 Lasten nurkka 15 Kansantanssia kirjallisuudessa 16 Kansallispukuja myydään 17 Tapahtumakalenteri 18 Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Risto Elo Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 ti 14.00 18.00, ke ja to klo 10.00 14.00 tanhuviesti@kansantanssinyst.fi ISSN-L 1799-1404 ISSN 1799-1404 Aineisto- ja julkaisupäivät! Aineiston tulee olla toimituksella torstaina viikoilla 1, 11, 31 ja 41. Tanhuviesti ilmestyy torstaina viikoilla 3, 13, 33 ja 43. Toimituksen sähköposti: tanhuviesti (at) kansantanssinyst.fi Kannen kuva: Ilkka Lehto. Rutistus HKY:n Polkkaa ja polskaa puoli vuosisataa -konsertissa.
3 P : P P U Mikä on pelimanni? Viulun vingu aja, pirunkeuhkon rääkkääjä, pillipiipari, mandoliinin rämpy äjä, kitaris, vai rumpali? Mihin pelimannia tarvitaan? Olen aikoinaan kuullut, e ä pelimanni soi aa aina tarvi aessa, oli si en häät tai hautajaiset. Kuulin tänään suruvies n. Yksi hyvä soi ajakaveri Pelimanni on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Näin meille kaikille aikanaan käy. Vuoromme tulee - emme tosin edä paikkaa emmekä hetkeä milloin kutsu kuuluu. Soi avat kaverit ovat vuosien aikana vaihtuneet mu a soi ohalut eivät. Mikä saa ihmisen musisoimaan, siis vaikka soi amaan? Oma innostukseni on sy ynyt silloin kun viisivuo aana pikkupoikana näin ja kuulin serkkuni Viljon soi avan banjoa. Hän soi paikallisessa yhtyeessä jonka nimi oli MELU. Siinä soi vat myös naapurissa asuvat veljekset, Ah saksofonia ja Aake viulua. Valto Tynnilä oli myös mukana siinä yhtyessä, ja myöhemmin hän soi Dallapeen riveissä. Kansantanssit tarvitsevat elääkseen aidos elävää musiikkia. Tanssijoilla on ollut monenlaisia muusikoita tanssin tahdi ajina, olenpa itsekin säestänyt tanhuujia. Samoin tavalliset lavatanssit ja konser t ovat paljon nau avampia, kun elävä musiikki on soimassa. Miksi siis nykyisin pyritään siihen, e ä amma muusikot soi avat kaiken levylle ja kaikki tanssiesitykset tulevat säilykemusiikin tahdi amina myöskin esityksiin juhlissa? Ennen oli toisin. Soi ajat pi vät omia harjoituksia keskenään ja tanssijoiden kanssa. SKY on luku erikseen. Olen ollut monilla juhlilla mukana ensin tanssijana ja si en myöhemmin soi ajana. Menneinä vuosina oli pelimannien osuus suurempi. Juhlilla oli pelimanneilla oma konser kin. Ja samat pelimannit soi elivat myös iltaiset tarvi avat tanssisoitot. Pelimanneja oli silloin runsaas- mukana. 1965 Peruste in PELIMANNIKIL- TA ry tanhusäestysten avuksi ja tanhupelimannien koulu amiseksi sekä pelimannien omaksi yhdistykseksi. Silloin ei vielä muuta valtakunnallista pelimanniyhdistystä Suomessa ollut. Olen ollut siinä mukana perustamisesta läh en. Tällä hetkellä pelimannikillan toiminta uhkaa loppua vuoden kulu ua. Vuosikokous pää lakkau aa yhdistyksen toiminnan. Vieläkin olen valmiina soi amaan, kun kutsu kuuluu. Soi okaverit ovat vaan vaihtuneet useampaan kertaan, mu a se on elämän menoa. Soi aminen on aina yhtä mukavaa. Olinpa tässä bändikurssilla viime talvena ja vielä sain sieltä uusia virikkeitä soi otaitoon ja intoon. Yhdessä soi aminen luo etynlaista yhteisöllisyy ä ja antaa tunteen, e ä kuuluu johonkin suurempaan kas in. Soitellaan!
4 T S P M Jo vain tuntee ken lappiin on kulkeutunut, mitä aiemmin ollut on vailla. Por kaupungin kunhan on sulkeutunut, tenho outo on pohjolan mailla. Siellä lompolot kirkkaana kiiltää, siellä tunturit pilviä viiltää. Se on sellainen seutu ja sellainen maa, jota ei voi unhoi aa. Kuva: Pekka Marin Kärkeä ja Rautavaaraa lainaten. Lappi, Inari, Ivalo ja Sääskipolska. Siinäpä vasta vertaansa vailla oleva kvarte. Kun sain kyselyn mahdollisuudesta ja halukkuudesta järjestää v 2014 Ivaloon kansantanssin suurjuhlan, sy yi kipinä sydämessä, toivon kipinä. Kansantanssi, tuo tanssien aateli, tavallisen ihmisen hauskanpito, iloisuus, riemu ja mielihyvä, ken siitä voisi kieltäytyä. Ajatus tapahtumasta täällä, monien mielestä jumalan selän takana, vaikka emme edä miten päin hän seisoo, innostu kuulijansa. Mieleen nousi he kaikenlaisia kansantanssitapahtumia, kulkueita, isoja esityksiä, pelimannimusiikkia ja upeaa väriloistoa. Tervetuloa Suomen suurimpaan lääniin, suomen suurimpaan kuntaan, pieneen pirteään Ivaloon ja tapahtumarikkaaseen Sääskipolskaa. Tällä ei valloiteta maailmoja, mu a sydämet se vie. Tule, koe ja näe Lappi, lumoavan kaunis luonto ja Tanssiseura Heinäkengät!
Saarijärven Kansantanssin Ystävät ry:n puheenjohtaja, vuoden 2013 kesäjuhlien juhlatoimikunnan hallituksen jäsen, 61-vuo as Marko Mielonen menehtyi 6.2.2014 vaikean sairauden murtamana. Hän jä jälkeensä suures surevan harrastaja- ja ystäväjoukon. Marko aloi ak ivisen, iloisen ja rempseän kansantanssiharrastuksensa yhdistyksessämme tulevan vaimonsa Merjan kanssa syksyllä 1997. Vuosina 2000-2005 hän toimi yhdistyksen vara lintarkastajana sekä pu- Kasareikkalaiset osallistuivat sunnuntaina 23.2. messuun Kuusankosken pääkirkossa. Kirkkopyhään osallistumalla juhliste in seuran 35 vuo a jatkunu a toimintaa. Tanssijat esi vät kaksi tanssia: Menue Lapp ärdistä ja Kahilaisen hyppy. Laulu- ja soi nyhtye Karela osallistui messuun laulaen. Liisa Alarotu luki päivän lukukappaleet. Pelimannien tahdi amaan alku- ja loppukulkueeseen osallistuivat kaikki esiintyjät. Kirkkopyhä jatkoi vuosien varrella syntyny ä hyvää yhteistyötä Kuusankosken seurakunnan kanssa. Kasareikan juhlavuosi jatkuu konser n merkeissä Kuusankoskitalolla 30.3. 5 M M I M E P heenjohtajana vuonna 2006 ja vuoden 2011 alusta vuoden 2013 loppuun. Marko jakoi ympärilleen elämäniloa, ahkeruu a ja voimaa, tuo aen iloa ja innostusta sekä harrastamisen riemua. Rivistössämme on suuri, tyhjä aukko, jonka täy äminen on vaikeaa. Hyvää matkaa Marko. K S J Kuva: Eila Peura Kuva: Sirpa Jokisalo
6 P 2014 R K Kansantanssien kehitysvaiheet Suomessa voidaan jakaa kolmeen kauteen: laulutanssit ja piirileikit, ryhmä ja kuviotanssit sekä paritanssit. Kun paritansseja ruve in tanssimaan 1800- luvun alkupuolella, se herä suurta paheksuntaa. Mu a toisaalta se myös kielle ynä kiehtoi tanssijoita. Saihan siinä olla lähellä partneria ja keskustelukin sujui kasvokkain luontevammin. Valssi oli ensimmäinen muo in tullut paritanssi, josta Suomessakin on etoa jo vuodelta 1800. Valssi yleistyi nopeas ja jo 1840- luvulla se oli kansanomaisessa käytössä. Se pysyi kuitenkin erillisenä paritanssina eikä kovinkaan paljon vaiku anut muihin vanhempiin tansseihin. Paljon suurempi vaikutus oli polkalla. Tsekkiläinen älymystö oli tarkoituksella kehitellyt uuden muo tanssin, joka räjähdysmäises levisi Böömistä Pariisin välityksellä Eurooppaan ja myös Amerikkaan. Suomesta ensimmäinen eto on vuodelta 1844, jolloin pietarilaiset kylpylävieraat tanssivat sitä Porvoossa ja Helsingin Kaivohuoneella. Polkasta tuli Suomessa hyvin suosi ua ja sen askelikkoa ruve in siirtämään myös vanhoihin kuviotansseihin. Vaihtoaskel ja polska vaihde in polkka-askeleeksi, syntyi lukematon määrä erilaisia polkan muunnoksia ja pieniä polkkatansseja. Katrillit muu vat luonne aan, kun niihin sijoite in polkkavuoroja. 1800- luvun lopulla polkkatanssina oli galoppi, jossa hurjaa vauh a kiide in huoneen päästä päähän. Tämä tanssi ei onneksi ko utunut Suomeen, joten vanha polkan askel säilyi meillä muu uma omana. Sitä ruve in korostetus tanssimaan tanhuissa ns. pystypolkkana, jossa liike alkaa tasahypyllä, erotukseksi keskieurooppalaisesta vaihtoaskelpolkasta. Nykyisin lähes neljännes tunnetuista tanhuistamme sisältää polkkaa. Ilmari Krohnin toimi ama pelimannimusiikkijulkaisu oli alkanut ilmestyä jo vuonna 1893. Pääperiaa eena julkaisuissa oli, e ä kaikki uudempi aines, polkat ja masurkat jäte in pois, koska ne e äväs ovat myöhään levinneet rahvaaseemme eikä niissä voida huomata mitään kansanomaista luonne a. Valssit ja katrillit kelpuute in! mukaan, sekä myös polskat, joita pide in ar- Piirros: Ju a Jaakkola
7 vokkaimpana pelimannisävelmistön aineksena. Pelimannit kuitenkin soi elivat polkkia korvakuulolta, uusia polkkia sävelle in ja mukavankuuloinen, nopeatempoinen polkka levisi laajal soi ajien ohjelmistoon. Kansanmusiikin- ja tanssin edistämiskeskus on nimennyt vuoden 2014 teemaksi Polkan. Tänä vuonna siis pistetään polkaksi. Soitetaan, lauletaan ja tanssitaan en stäkin innokkaammin kipakan polkan tahdissa. V S R Jos ei aikaisemmin ole onnistunut vaiku amaan ihan aloi elijalta, niin nyt se kyllä paljastuu. Aioinpa tar ua aiheeseen josta lienee pakistu jo kymmeniä vuosia, ja merki äväs kokeneemmalla miehityksellä. Viimeksi isoissa seminaareissa, kansallisilla foorumeilla. Ei parane aloi elijan na sta, vaan keski yä pitämään rivit suorana. Kun on kiertänyt Folklandian, Kaus sen ja kesäjuhlan, niin ei oikein ole paljoa nauramista perinteisen tanhun lassa. Tai siinä e ei sille oikein löydy fes vaaleilla laa. Kehno aihe pakinoitsemiselle. Mu a itse tanhuhan on hemme n hauskaa, näin meidän kesken. Siis se perinteinen, kansallispuvut päällä, pelimannin säestyksellä tehty. Se pukkaa saamaan hymyn naamalle, varsinkin silloin kun ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Parasta on etenkin jos ohjaajaakin hymyily ää esityksen jälkeen. Faktahan on se, e ä ihan sama mitä kansallisia vaiku ajia, edustajia, sateenvarjoja, haamuorganisaa ota ja varjonyrkkeilijöitä hajoaa, yhdistyy, keskustelee, edustaa ja elävöi ää kansanperinne ä -- muodon keskellä, tahdin sykkiessä, ei perinteinen kansantanssi ole koskaan ollut hukassa, vaan elää niin perusteellisen elinvoimaisena ja päälletunkevana e ei välillä voi olla naurama a. Hauskanpidostahan siinä on aina ollut kysymys. Perinteisen kanssa väistämä ä käy myös niin, e ä kaikki uusi ohjelma on väistämä ä vanhaa ohjelmaa. Paitsi meille vastaalkajille. Meille ihan oma hupinsa syntyy sitä, kun vanha kaar ryhtyy kinaamaan miten mikäkin aikoinaan tanssi in, ja ohjaajia on paikalla yhtäkkiä toistakymmentä, joista useimmilla sopivas erilainen muis kuva. Siinä jää naamakirjat kakkoseksi sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä, kun tämä itseorganisoituva muoto yri ää päästä yhteisymmärrykseen askelikoista ja vuoroista. Oman kortensa kekoon kantaa pelimanni, jolla hyvässä lykyssä saa aa olla nuo t tallella merkintöineen. Niitäpä ei käy kiistäminen, koska musiikkihan kertoo kaiken, ja jos nuoteissa on tahteja kahdeksan, niitä si en kanssa tanssitaan kahdeksan. Lopulta Tanhuvakat kaivetaan esiin, parrat täräjää, vuorot hahmo uu ja sopusointu löytyy. Helppo kuvitella e ä näin niitä tansseja on hiero u ennen vanhaankin, jos ei vähään aikaan jotain olla tanssi u.
H 50 E R 8 Kuvat: Ilkka Lehto Tilaisuus oli katsojan näkökulmasta varsin onnistunut. Sen punaisena lankana toimi Eija Vänskä-Sinkkosen toimi ama ansiokas historiateos Polskaa ja polkkaa puoli vuosisataa. Tämä tempaisi katsojat mukaansa seuran vaiheisiin syksyn 1964 varsin sekavasta alusta huolima a. Olosuhteet tasaantuivat vuosien mi aan ja jäsenistön tanssi-innostus oli lähes ylitsepursuavaa. Uusia harjoitusryhmiä muodoste in ja toiminta laajeni. Seuran 50-vuo sjuhla ei ollut perinteinen kansantanssima nea, vaan todellinen vuosijuhla huomionosoituksineen ja kakkukahveineen, josta varmaan jokainen läsnäolija saa oi nau a joka solullaan. Tällaisen juhlan erityinen piirre on se, e ä siellä tapaa jo kauan si en unohtamiaan kanssatanssijoita - vähän ehkä muu uneina, mu a kuitenkin suuren riemun saa elemana. Erityinen kiitos juhlasta kuuluu ei vain historiankirjoi aja Eija Vänskä-Sinkkoselle, vaan myös seuran nykyiselle puheenjohtajalle Marja Nickille, joka itseään säästämä ä oli tehnyt valtaisan työn juhlan onnistumiseksi.
s 9 P J S Juhlapaikka oli taiten vali u aivan Kannelmäen rauta eseisakkeen tuntumasta. Ennen laisuuden alkua oli hauskaa tavata tu uja eri seuroista: Bragesta, Espoon Kansantanssijoista, Ruhasta ja HKY:stä. Tu uja pelimannejakin oli paikalla useita: Ilmonen, Luhtaranta, Piipponen ja Risto Haatanen. Kaikkien näiden säestyksellä olen esiintynyt useita kertoja. Juhla alkoi Kierrokkaan ja Ru stuksen yhteisellä Pohjalaisella neliöllä. Se on vuoroiltaan yksinkertainen, mu a samalla pohjalaiseen tapaan komea tanssi. Tällä kertaa se oli myös dramaa nen: yksi pari kaatui lavalletulolaukassa pari milliä koholla olevaan luukun reunaan. Onneksi kaatuminen tapahtui tuossa vaiheessa. Jos se olisi tapahtunut seuraavassa vaiheessa, jossa pari polkkaa lavan etureunasta takareunaan, olisi käynyt huonos. Pari olisi tällöin kaatunut taustakankaan takana olevaan syvennykseen. Tilaisuus keski yi HKY:n 50-vuo shistoriikin ympärille. Kuvaelma, jossa muistel in Heinjoen katrillin muis inmerkintää, oli todella osuva siinä todellakin unohde in seuraavan vuoron nimi. Siitä huolima a tanssijat osasivat sen virhee ä mennä. Ennen väliaikaa jae in huomionosoituksia: viirejä, kunniamerkkejä, historiikkejä sekä Tapani Luhtaranta kutsu in HKY:n kunniajäseneksi. Tuntui siltä, e ä kunniamerkkien jako oli jakajille jänni ävämpi kokemus kuin esitykset esiintyjille. Historiikin hyöty on se, e ä vasta sen julkistamisen jälkeen edetään, mitä siitä puu uu. Samalla se muodostaa lujan perustan kaikelle myöhemmälle historiatyölle. Konser n ensimmäinen osa pää yi Ru stuksen taidokkaaseen karjalaiseen osioon. Jälleen kerran saatoin vain muistella, e ä kyllä minäkin ripaskaa olen tanssinut vajaat 50 vuo a si en. Väliajalla oli hetki aikaa tavata ystäviä ja nau a kakkukahvia. Taas kävi niin, e ä mielenkiintoiset keskustelut oli lopete ava ohjelman jo kutsuessa seuraansa. Väliajan jälkeen esiinnyin Lohjan Purpurissa. Siinäkin vaara lanteita rii : tuolit olivat lähellä lavan etureunaa ja takareunassa olevaa syvennystä. Onneksi kukaan ei pudonnut, mu a tarkkana pi olla. Kerran yleisöstä nousi au avainen katsoja siirtämään yhtä tuolia turvallisemmalle paikalle. Purpurin aikana yleisö esiintyi edukseen: tapu oikeissa paikoissa ja oli muuten hiljaa. Ohjelma pää yi Ru stuksen ohjelman, jossa tanssijat soi mineen esi vät menue ohjelman, jossa taitavuus ja tanssin herkkyys olivat hienos tasapainossa. Harvoin näin monipuolista esitystä on nähty! Konser n jälkeen olikin jo kiire juhlaillalliselle. Hetken odo mme junaa, kunnes Mar huomau, e ä odotamme kyllä väärään suuntaan menevää junaa. Ehdimme hyvin junaamme ja ravintola Lasipalatsiin. Siellä meitä odo kaksi pitkää juhlapöytää valmiine nimilappuineen. Tarjoilu oli erinomaista, mu a vielä parempaa oli seura ja monipuolisina rönsyävät keskustelut. Yllä ävää oli löytää vierustoverin kanssa yhteisiä tu avia vuosikymmenten takaa. Haikein mielin poistuimme ravintolasta sen jo sulje ua ovensa ja henkilökunnan kärsimä ömänä odo aessa ko inpääsyään.
S K K T K 10 Kuva:Taina Kangas Vuosi 2014 on alkanut vauhdilla Suomen kansallispukukeskuksessa. Toimintaa ja tapahtumaa on ollut monenlaista niin näy elyiden kuin kansallispukujen tuotantorintamallakin. Ar kkelissa nostan niistä esiin muutamia merki ävämpiä. F Tammikuun alussa, 10. 11.1.2014 Suomen kansallispukukeskus osallistui Folklandia tapahtumaan. Se on valtakunnallinen kansanmusiikin ja tanssin talvitapahtuma, joka järjestetään vuosi ain loppiaisen jälkeisenä viikonvaihteena. Tapahtuma järjeste in nyt 19. kerran. Tapahtumapaikkana on alusta as toiminut Silja Europa, joka täy yy ääriään myöten tapahtumaan osallistujista, niin esiintyjistä kuin yleisöstä. Suomen kansallispukukeskus avasi jälleen yhdessä Bragen pukutoimiston kanssa tapahtuman ajaksi Kansallispukuapteekin palvelemaan kansallispukuihin lii yvissä asioissa. Apteekki sijaitsee perinteises laivan 7. kannella parfymerian edessä. Tällä kertaa apteekin esillepano keski yi kansallispukujen sukkiin ja jalkineisiin. Aihe lii yi koko tapahtumalle nime yyn Polkkateemaan. Apteekissa työskentelivät Keskuksen ja Bragen kansallispukukonsul en Taina Kankaan ja Eija Mendelinin lisäksi kansallispukualan amma laisia. Tällä kertaa mukana olivat Inga Pihlhjerta, Minna Koskinen ja Soja Murto-Har kainen. K Helmikuussa avautui ystävänpäivänä Kansallispukukeskuksen Kujan vaihtuvien näy elyiden lassa Sidotut siivet pistoksia perinteeseen näy ely. Näy ely esi elee Taito Kymenlaakson organisoimaa Pistos pahennustako perinteeseen -projek n sisältöä ja tuo eita. Avajaispäivänä oheisohjelmana oli
11 myös Koru-työpaja, jossa valmiste in kansallispukukoruista inspiraa on saaneita levyriipuskoruja ja paljinsolkia. Pistos projek on nuorille suunna u projek, joka ammentaa ideansa kansan- ja kansallispuvuista ja toteu aa niitä raikkaalla o eella nykypäivän asuiksi ja asusteiksi. Sidotut siivet näy ely Kansallispukukeskuksen Kujalla 14.2. 5.10.2014 K Kansallispukukeskuksen yksi tärkeä tehtävä on löytää uusille ja tarkistetuille kansallispuvuille tuotantopaikka, josta pukuja haluavat asiakkaat voivat lata ainakin puvun materiaaleja, ohjeita ja kaavoja. Tällä hetkellä on valite avas useita pukumalleja, joilla tuotantopaikka ei ole sovi una. Tämä lanne parani yhden puvun osalta helmikuussa. Kansallispukukeskuksessa allekirjoite in Kivennavan naisen äyrämöispuvun mallin käy ölupasopimus. Imatralla toimiva T:mi Soja Murto toimii puvun tuotantopaikkana. Häneltä voi lata puvun materiaaleja, työohjeita ja kaavoja sekä valmiita pukuja ja puvunosia. Kansallispukuvalmistaja Soja Murto -Har kainen hallitsee monipuolises kansallispukujen valmistuksen aina kankaiden kutomisesta vaa viin rekkojen kirjontoihin as. Puvun tuotanto on siis hyvissä käsissä. J Kaikkien yllä olevien posi ivisten tapahtumien ohella, Suomen käsityön museon toimintaa varjostavat Jyväskylän kaupungin säästötoimet. Kaupunki on pää änyt selvi ää mahdollisuuden museon sää öi ämiseksi. Selvityksiä ja laskelmia on tehty ja tehdään edelleen. Asia on lautakunnan ja valtuuston käsi elyssä kevään aikana. Sen jälkeen lanteesta on enemmän kerro avaa. Selvitysten perusteella sää öi äminen tuntuu käytännössä melko epätodennäköiseltä ratkaisulta säästöjen näkökulmasta. Olemme saaneet asiakaskunnaltamme paljon kiitosta toimintamme tärkeydestä ja merkityksestä alansa valtakunnallisena erikoismuseona. Kansallispukukeskuksen merkitys valtakunnallises ainoana suomenkielisen alueen kansan- ja kansallispukuasioiden hoitajana on myös eri äin arvokasta kansallista pääomaa, jota ei ole syytä mene ää. Suomen käsityön museo Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä Näy elyt avoinna su 11 18 Suomen kansallispukukeskuksessa teitä palvelevat: Kansallispukukonsul Taina Kangas taina.kangas@jkl.fi Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen marja.liisa.vaisanen@jkl.fi www.kansallispukukeskus.fi www.kansallispuvut.fi T:mi Soja Murto soja@kansallispuku.com
12 H H : W L 1908 A S Koi kesäkuun 10. päivä kirkkaana toiveikkaana! Tänään oli ensi harjoitusiltamme Kilven huoneistossa. Siellä taas tava in ja ahkeraan työhön ryhdy in, sillä ohjelmamme sisälsi vaan 20 tanssia Wiipurin matkaa varten. Kyllä pan in tytöt ja pojat kovalle ja näin kesäkuumuudessa! Ei se niin vähää voimille o anut, laihtumaan pani väkisinkin. Kaiken tämän ohessa oli matkahommat sen seitsemätkin valmiste avana, kapsäkki täyteen sullo ava, sillä eihän sitä niin vähillä päässyt lähtemään. Ommeltavaa oli jos jotakin ja sitä amma a harjoi vat pojatkin ahkeraan sinä viikkona, jopa kehuivat olleensa pyykinpesullakin. Päivää ennen lähtöä oli määrä pitää kenraaliharjoitus yleisölle 50 pennin sisäänpääsymaksua vastaan. Niin eihän tämä viikko ilman vastuksia kulunut, sillä tuon tuostakin sairas joku. Millä oli koipi opereera u, millä kaula kipeä ja kaiken tämän lys n päälle streikkasivat pelimannit. Kun nämä epäkohdat saa in poiste ua ja tuo kenraaliharjoitus pi alkaman, tuli sanoma, e ä herra Öhmannia tun si en oli lyöty päähän ja e ä hän makasi kovin heikkona. Silmät pyöristyivät vähän jokaisella ja tuskan huudahduksia kuului joka taholta. Tähänkö se nyt si en loppui kun ei vielä oltu alkuunkaan päästy. Anna-Lisa johtajamme oli niin vihoissaan, e ei viitsinyt puhua sanaakaan. Oli se sentään helpompaa, kun sai mielipahansa ulos pakista. Pälkähästä suoriudu in si enkin. Saa in etevä tanssija, josta ei paljon vaivaa ollut ope aa hänelle nuo 20 tanssia, matkaamme ja niin ol in iloisia taas. Torstaina 17. päivänä läh joukkueemme 9 junalla Wiipuriin. Ahdasta, hirmuisen ahdasta oli kaikkialla, sillä mukanamme seurasi useita laulu- ja soi okun a. Mu a sopuhan se sijaa antaa, etenkin kun on hur humööri ja repäisevä meininki mukana. Eikä iloa puu unut ainakaan siitä nurkasta, jossa Ystävät olivat. Meidän haavoite u ystävämme Öhmankin oli mukana, ja vaikka heikkona, o hänkin osaa iloomme. Nukkumiseen ei ollut aikaa eikä laa. Kyllä alkoi tuossa aamupuoleen yötä silmiä painostaa, mu a jos vaan ne uskalsit sulkea tai pääsi lepoon kallistaa, niin kyllä monet kädet olivat nipistämässä. Lopulta ei enää ollut oikeu a haukotellakaan. Siitä määrä in viisi penniä sakkoa joka haukotuksesta. Eikähän sitä voinut estää, e ä Tenperin lakkiin niitä viisipennisiä kilah jotenkin usein. Sukeutui lopulta keskustelu mihin tarkoitukseen nämä rahavarat käyte äisiin. Yleinen mielipide oli, e ä Wiipurissa ostaisimme russinleipää ja sannkranssei. Valkeni kesäinen aamu ja kultasi ensi auringonsäteet puiden latvoja, ja metsikössä alkoi vilkas elämä. Nyt oli ystäväjoukko sentään jotenkin väsynyt ja kasvot olivat noesta kan-
13 keat ja kaikki toivoivat pian pääsevänsä perille, e ä edes puhtaaksi saisi itsensä pestä. Vihoinkin kuului tuo ilosanoma, e ä Wiipurin asemalle saavu in! Tavarat koo in ja niin astu in uteliaina asemalaiturille etsien opasta, joka meidät huostaansa o aisi. Mu a meitäpä varten ei löytynytkään ketään. Neuvo in kuitenkin lähtemään Ruotsalaiselle ty ökoululle, jossa luul in meidän kor eerin olevan. Sinne kun saavu in, ei päästy pitemmälle kuin porraskäytävään, jonne kovin väsyneinä istahdimme kukin tavaramy ynsä päälle tuumien mitäs si en. Nälkäkin kurni niin pahas vatsassa ja jo oli koko hyvä humööri mennä. Öhmann sido uine päineen hommasi ja hääräsi, juoksi kansliat ja muut senkin seitsemät paikat etsien henkilöitä, jotka voisivat meille etoja antaa. Suures ihme elimme, miten Ystäviä Helsingistä näin vastaan ote in, mu a asia selvisi niin vähitellen. Kirjeemme, jossa ilmoi mme tulostamme, oli joutunut kadoksiin siinä syy, miksi Ystävät näin hylä yinä porraskäytävässä istuivat. Oi, kun saisi toki pestä naamansa noesta puhtaaksi, kuului yleisenä toivomuksena kaikkien suusta ja jo ale in himoitsevas katsoa käytävässä olevaa paloruiskua. Tuosta kun saisi, niin kyllä notkistuisi. Öhmannkin taas saapui vies ä tuoden, e ä Ruotsalainen ty ökoulu oli miehille laite u kor eeriksi ja tähän tuli meidänkin urhojen jäädä. Mu a naiset ja heidän kohtalonsa oli vielä ratkaisema a. Nyt vasta ulina alkoi, kun erota pi. Tällaista ei oltu voitu ajatellakaan. No niin Wiipurissa oli kaikki mahdollista... (Jatkuu seuraavassa numerossa.) Kuva: SKY:n arkisto
K T T V E G 14 Kuva: Elvira Grosberg Viljandin Inkerinsuomen Kul uuriseura täy ää tänä vuonna 25 vuo a. Kul uuriseuralla on oma tanhuryhmä Kielo, joka on esiintynyt myös Suomessa ja Ruotsissa. Ryhmän ohjaaja Elvira Grosberg esi äytyy: Viron Inkerinsuomalaisten lii oon kuuluu 10 jäsenyhdistystä. Vuodesta1991 läh en on lii o järjestänyt laulu- ja tanssipitoja eri puolilla Viroa. Juhlat antavat läpileikkauksen laulu- ja tanssiryhmien vuoden mi aan tekemästä työstä. Ensimmäiset laulujuhlat pide in Elvassa. Vuonna 2012 olivat taas Viljandissa, tänä vuonna Paidessa. Niin vanha kuin on lii o, niin vanhoja ovat seurat, laulukuorot ja tanssiryhmät. Ne ovat toimineet jo 25 vuo a. Viljandissa on seuratoiminta ollut vilkasta. On pide y pikkujouluja ja äi enpäiviä, joissa aina esiintyy tanssiryhmä. Tanssiryhmässä tanssivat naiset tulevat harjoi elemaan maanantaisin Viljandin kaupungista ja maaseudulta. Emmekä me vaan tanssi. Meillä on oma kul uuriohjelma - käymme yhdessä kesälläkin, pidämme syntymäpäiviä, järjestämme matkoja. Ryhmän nimi on Kielo ja siinä tanssii 10 naista. Sanotaan näin, e ä tanssijoilla ei huolia ole. Mukaan tulevat ne, jotka haluavat tanssia. Millaisia tansseja on meidän ohjelmassa? Hyvä, e ä on olemassa Tanhuvakka, josta olen saanut hyviä ja mielly äviä tansseja. Tanssimme myös virolaisia tansseja - Virossahan me elämme ja miksi siis ei.
15 Tänä vuonna ohjelmassa ovat yhteistanssit: Kiperä, Raaliaali, Piiripolkka, Tuustep, Tuutarin katrilli. Oman ryhmän ohjelmaa ovat: Vanha laukaalainen, Sappu Viipurista, Jenkkavaljakko ja Saarenmaan valssi. Olen ollut ryhmän ohjaaja jo 20 vuo a. Amma ltani olen liikunnan ope aja, mu a opetan myös venäjää Olustveren Palvelu- ja Maatalouskoulussa. Koulussa olen iltaisin aerobicin ja lentopallon valmentaja. Itse tanssin Olustveren naisryhmässä ja meillä on nyt valmistuminen Viron tanssipitoihin. Liikunnan ope ajille on aina järjeste y täydennyskursseja, si en kun opetusohjelmassa on nykyaikana kansantanssi, seuratanssi, luova tanssi. Tunnen, e ä olen tanssinut koko elämäni. Lisäksi toimin Olustveren kartanossa tapahtumien järjestäjänä-emäntänä ja oppaana. Minut on vali u vuoden suomen kielen ope ajaksi, kunnan vuoden ope ajaksi ja olen ollut vieraana Viron presiden n vastaanotolla Viron itsenäisyyspäivällä. Olen kuvassa kansanpuvussa ryhmän keskellä. Kuva on ote u Viljandissa Inkerinsuomalaisten laulu-ja tanssipidoissa. L N A P 30 Tanhuvakan tanhua on piiloutunut kirjainten sekaan. Nimi voi olla kirjoite u etuperin tai takaperin joko vaakasuoraan, pystysuoraan tai vinoon. Kuinka monta löydät? Haaraviikset Haili Hoppavalssi Hurja Hyllytys Jeppi Juustopolska Kahdeksainen Kaheksu Kahilainen Kankuri Kikari Kopukka Koukkurinki Kujanen Kuppari Lan Lappakatrilli Laukaa Lintunen Nikunaku O ommi Palpankilli Pilkku Pilku n Raa kko Riijuupolkka Sotska Taneli Varvastus
K K E K 16 Rukiin leikkuun pääty yä pide in loppiaiset eli kamppiaiset, jolloin kaikki saivat pullakahvit ja miehet kamarin puolella hieman väkevämpääkin. Naiset saivat lisäksi tuore a leipää ko in viemisiksi. Ruokaa rii sil koko joukolle leikkuupäivinä. Ikäänkuin pidot olisivat olleet käynnissä monta päivää, kertovat niissä mukana olleet Juho Ruusunen ja Väinö Jussila Maria Karppasen mukaan. Ber a Nikkilä kertoo haastateltuna kirjaan Hämeen kansa muistelee kamppiaisista seuraavaa: Kun eloja leika in nin si ep pile in iloset tanssit. Sitä koite in niim paljo kun ikänänsä henkee nenämpäässä oli, e ä ruis loppu e ä vaan saa in tanssata. E ä se oli aina, aina kun isäntä sano e ä jos ruis lopuu nin si e saa tanssata, nin sitä koite in vaan aina e ä se olis loppunu. Sen täyty loppua! Ei siinä mikkään au anu. Nii, siinä soi ajat si e valmiiksi kun ehtooolliselta pääs in. Sirénillä oli Annikin häät ja etys tanssi in. Siivosen Lahja ja Lundgrenin Mimmi tanssivat keskenään rajua polkkaa. Mu a kuinkas kävikään. Puulaa kon vieressä oli täysinäinen vesiämpäri sitä varten tehdyllä tasolla. Polkantanssijat kaatoivat imellyksessään vedet pitkin la aa ja joutuivat etys oi s sitä räteillä kuivaamaan. Jäähtyihän siinä samalla tanssijoiden kuumimmat tuiskeet. Juhani Eerola: Etelä Oriveden kylät/ Koivuniemi Suomasema E T T Euroopan historian merkillisimpiin kuuluva joukkohysteria koe in vuo a 1374 Saksassa Reinin varren kaupungeissa, Koillis- Ranskassa ja Hollannissa. Ihmisille tuli yhtäkkiä pakonomainen tarve tanssia. Aikalaistodistusten mukaan tanssimanian valtaamat eivät olleet etoisia itsestään vaan tanssivat transsin kaltaisessa lassa. Tanssi saa oi kestää päiviä, ja ihmiset jatkoivat sitä syömä ä ja juoma a ja jalat verta vuotaen. Tanssipaikkoina toimivat usein kirkkomaat ja muut pyhät paikat. Monet tanssijat näkivät uskonnollisia näkyjä ja uskoivat, e ä Paholainen oli pako anut heidät tanssimaan. He rukoilivat, e ä Jumala saisi kirouksen loppumaan. Tanssimaniaa on koete u seli ää ergotamiinilla, torajyvätaudin pilaaman viljan sisältämällä hallusinatorisella aineella, mu a epidemiankaltaisuus vii aa joukko- hysteriaan, jonka ääriolot laukaisivat. Tanssimaniaa edelsivät pahimmat tulvat miesmuis in. Rein huuhtoi mennessään kokonaisia kyliä ja tulvi voimalla kaupunkeihin. Aikalaiskertomukset todistavat kaduilla mädänneistä hevosenraadoista ja kulkutaudeista. Ihmisten hätä ja stressi purkautuivat pakonomaisena tanssina. Huomion arvoista on, e ä tanssimaniaa tava in vain alueilla, joilla usko in, e ä Jumala tai Paholainen voi lähe ää tanssikirouksen ihmisten päälle. Tiede 8/2013 Kansanrunojen varsinaisin arvo on siinä, e ä niiden aiheet on ote u väli ömäs luonnosta. Tätä etua sietäisi sivistyneenkin runoilijan käy ää hyväkseen. J.W. Goethe
17 M K Myydään hyväkuntoinen naisen Vehkalahden puku kokoa 38-40. Hintapyyntö 400, tai sopimuksen mukaan. Tiedustelut: Helvi Kervinen, 045-127 5350. Myytävänä Viljakkalan puku kokoa 36 sisältäen hameen, liivin, puseron, esiliinan, taskun, päänauhat ja tykkimyssyn. Puku on vähän käyte y lähinnä kuorolaisena ja tykkimyssy on käy ämätön. Erinomaisessa kunnossa. Tervetuloa sovi amaan ja välillä Kerava-Jyväskylä onnistuu tuon kin. Hinta 1 000 euroa. Anja Korpela Tapulitori 6 A 11 04200 Kerava 050-4018943, anja.korpela1@luukku.com Myyn Kärkölän naisten kansallispuvun koko n 38, hameen pituus 85 cm. 2 puseroa + esiliina, hyvin hoidetut valkoiset. Pukua ei enää valmisteta ilmeises sen kalliin hinnan vuoksi (mm puserossa ja essussa nyplätyt pitsit ja liivissä muhkea kör ) Puku on ollut tanhukäytössä, liivi pesulan jäljiltä, hame pesty aijemmin. Asuun kuuluvat lisäksi päänauhat, tasku, puuvillaiset "oikeat" sukat (villasukatkin löytyy) sekä alushame ja nyy kangas. Liivi ja hame on oste u valmiina. Puserot ja essu teete y ompelijalla Vuorelman ohjeiden mukaan. Tiedustelut Inkeri@Sunell.fi, voin lähe ää valokuvan sähköises. Myydään Jurvan kansallispuku no 46, kaavat tallella, joten helppo pienentää. Myssy + koru + pussukka + hame + liivit + paita. Puku on täysin virheetön. Hinta 500 Euroa. Puh: 0505347974 / Tarja tai ma.illukka@gmail.com
18 T MAALISKUU 29.3. Val opäivätanssiaiset Porvoossa klo 19:00, Borgå Gymnasium 30.3. KTNL ja SKY vuosikokoukset Hakalan monitoimitalo, Hyvinkää, Kuusamanpolku 4 KTNL:n kokous alkaa klo 15.30 ja SKY:n kokous klo 16.30 30.3. Tanhuseura Kasareikan 35-vuo sjuhlakonser klo 16:00, Kuusankoskitalo Juhlakonser ssa esiintyvät Kasareikan lisäksi Itä-Hämeen Kansantanssijat, Kotkan Kansantanssijat sekä musiikkiyhtye Vokki. HUHTIKUU 5.4. Kevätpilkistys kansantanssi- ja musiikkinäytös Vantaalla klo 14:30 Helsingin pitäjän tanhuujien ja spelarien perinteinen kansantanssi- ja - musiikkitapahtuma Vantaan Myyrmäessä Kilterin koululla. KESÄKUU 5-8.6. SKY:n kesäjuhlat Sääskipolska Sääskipolskaa vietetään Ivalossa keskiyön auringon ja kalo alueen kul uurin piirissä unohtama a perinteistä kansantanssia. 7.- 8.6. Suomalais-ugrilaiset kul uuripäivät Suguvastavundu, Lohja Lauantaina kulkue lähtee Lohjan kesähotellilta klo 10.30, avajaiset Lohjan torilla klo 11.00, ryhmän vierailu Vanhusten Palvelukeskuksessa klo 13.30, nukketea eriesitys Koirien Kalevala Harjulassa klo 15.00, pukujen ja käsitöiden esi elyä Lauren us-salin aulassa klo 16.00 ja konser Lauren us-salissa klo 18.00. Sunnuntaina nukketea eriesitys Pusulan Säästöpankin kerhohuoneella klo 13.00 ja ryhmien vierailut Niilonpir ssä ja Pusulan vanhainkodilla klo 13.00. ELOKUU 5.8. Kansallispuvun päivä Kansallispuvun tuuletuspiknikkejä monilla paikkakunnilla.