ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 61/10/1 Dnro PSAVI/47/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen

LUPAPÄÄTÖS Nro 61/10/1 Dnro PSAVI/47/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 2.7.2010 1 ASIA LUVAN HAKIJA Kittilän kaivoksen ympäristöluvan muuttaminen prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen, määrän ja tarkkailun sekä syanidin tuhoamisprosessin osalta, Kittilä Agnico-Eagle Finland Pokantie 541 99250 KIISTALA

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, YVA, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINNAN MUUTOKSET... 6 Muutokset prosessijäteveden määrässä ja johtamisessa... 6 Muutokset kuivanapitovesien johtamisessa, käsittelyssä ja tarkkailussa... 6 Muutokset syanidin tuhoamisprosessin tarkkailussa... 7 HAETUT MUUTOKSET LUPAMÄÄRÄYKSIIN... 7 Lupamääräys 2... 7 Perustelut... 8 Lupamääräys 3... 9 Perustelut... 9 Lupamääräys 4... 11 Perustelut... 11 Muutosesitykset tarkkailuun (päätöksen 69/02/1 liite 2)... 12 Prosessijäteveden analysointi... 12 Pintavalutuskenttien tehokkuuden seuranta... 12 Pintavesien seuranta... 13 Muutokset syanidin tuhoamisprosessin seurannassa... 14 PÄÄSTÖT JA NIIDEN VAIKUTUKSET... 14 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 16 Lupahakemuksen täydennykset... 16 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 16 Lausunnot... 16 Muistutukset ja mielipiteet... 21 Hakijan kuuleminen ja vastine... 24 Neuvottelut ja katselmukset... 29 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 29 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 29 LUPAMÄÄRÄYKSET... 30 Muutettavat lupamääräykset... 30 Muutettavat ja toiminnan muuttamista koskevat tarkkailumääräykset... 31 Toiminnan muutoksen johdosta annettavat selvitysvelvoitteet... 32 Kalatalousmaksu... 32 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 33 RATKAISUN PERUSTELUT... 33 Perusteet luvan myöntämiselle määräaikaisena... 33 Ympäristöluvan harkinnan perusteet... 34 Luvan myöntämisen edellytykset... 34 Lupamääräysten perustelut... 35 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 38 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 40 Päätöksen voimassaolo... 40 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 40 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 40 Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus... 40 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 40 Vakuus... 41 Toiminnan aloittamisluvan perustelut... 41 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 42 KÄSITTELYMAKSU... 42 Ratkaisu... 42

3 Perustelut... 42 Oikeusohje... 42 MUUTOKSENHAKU... 43

HAKEMUS 4 Agnico-Eagle AB on 11.1.2010 jättänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon hakemuksen Kittilän kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamiseksi muun muassa prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen ja tarkkailun osalta sekä hakemuksen toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kittilän kaivoksen rakentaminen on alkanut vuonna 2006 ja kullan tuotanto vuonna 2008. Vuosittainen tuotanto on noin 5 000 kg kultaa. Kaivosalue sijaitsee noin 35 km Kittilän kuntakeskuksesta koilliseen. Kaivosalueen lähimmät kylät ovat etelässä Kiistala (4 5 km), idässä Rouravaara (0,8 1,5 km) ja luoteessa Lintula (4 km). LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 28 :n 3 momentin mukaisesti luvan saaneen toiminnan olennaiseen muuttamiseen on oltava ympäristölupa ja 58 :n mukaisesti luvan myöntäneen viranomaisen on luvanhaltijan hakemuksesta muutettava lupaa pykälän 1 momentin kohtien 1 5 edellytysten nojalla. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 32 :n mukaisesti toiminnan muuttamista koskevan lupa-asian ratkaisee se viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu ratkaista vastaavaa uutta toimintaa koskeva hakemus. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5) kohdan mukaisesti ympäristölupavirasto ratkaisee kaivostoimintaa ja rikastamoa koskevan ympäristölupa-asian. TOIMINTAA KOSKEV AT L UV AT, YVA, SOPIMUKSET J A ALUE EN KAAVOI- TUSTILANNE Kauppa- ja teollisuusministeriö on 30.1.2003 antamallaan päätöksellä myöntänyt Suurikuusikon kaivospiiriä koskevan kaivoskirjan, kaivosrekisteri n:o 5965/1a. Kaivosoikeuden haltijana hakijalla on käyttöoikeus kaivospiirin alueeseen. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 1.11.2002 myöntänyt Riddarhyttan Resources AB:lle Suurikuusikon kultakaivosta ja rikastamoa koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 69/02/1. Vaasan hallinto-oikeus on 7.4.2004 antamallaan päätöksellä nro 04/0116/3 hylännyt ympäristöluvasta tehdyt valitukset. Korkein hallinto-oikeus on 25.1.2006 antamallaan päätöksellä, taltionumero 114, valitukset pääosin hyläten muuttanut kalatalousmaksun istutusvelvoitteeksi ja lisännyt lupamääräysten tarkistamishakemuksen sisältövaatimuksiin selvityksen pintavalutuskenttään kohdistuvista tulvariskeistä. Ympäristölupavirasto on 14.10.2005 antamallaan päätöksellä nro 109/05/1 hyväksynyt Riddarhyttan Resources AB:n selvityksen syanidin tuhoamisen tehostamisesta.

5 Kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle Mines Ltd on marraskuussa 2005 hankkinut omistukseensa Riddarhyttan Resources AB:n ja samalla Suurikuusikon kaivoksen kaivosoikeudet. Yhtiö toimii Ruotsissa nimellä Agnico- Eagle AB ja sillä on sivuliike Suomessa, jossa toimitaan myös nimellä Agnico-Eagle Finland. Kaivoksen nimenä on Kittilän kaivos. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 1.2.2007 antamallaan päätöksellä nro 13/07/1 myöntänyt Agnico-Eagle AB:n Kittilän kaivoksen polttonesteiden jakeluasemalle ympäristöluvan. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 14.5.2007 antamallaan päätöksellä nro 47/07/1 täsmentänyt Kittilän kaivoksen ympäristölupaa rikastushiekka-altaiden pohjarakenneratkaisun osalta. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 11.6.2008 antamallaan päätöksellä nro 29/08/1 myöntänyt Agnico-Eagle AB:lle ympäristöluvan koskien Kittilän kaivoksen tuotannon nostoa, rikastusprosessin ja louhintasuunnitelman muutosta, kaivospiirin ulkopuolelta tuotavien malmien ja jätteiden käsittelyä, uusia energiantuotantolaitoksia ja kuivatusvesimäärän kasvua sekä edellä mainittuihin toimintoihin liittyviä muutoksia prosesseissa ja toimintojen sijoituksessa. Lupapäätöksellä on korvattu ympäristölupaviraston 1.11.2002 Riddarhyttan Resources AB:lle myöntämän Suurikuusikon kultakaivosta ja rikastamoa koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 69/02/1 lupamääräykset 3, 9, 15, 17, 19, 21, 29 ja 43 sekä päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailua ja lupamääräysten tarkistamisajankohtaa koskevat määräykset. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 22.12.2008 antamallaan päätöksellä nro 69/08/1 muuttanut Kittilän kaivoksen ympäristölupaa sivukiven läjitysalueen rakentamisen, käyttämisen ja sulkemisen osalta. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 2.12.2009 antamallaan päätöksellä nro 66/09/1 myöntänyt ympäristöluvan rikastushiekka-altaan laajentamiseen ja maanalaisten räjäytysten yöaikaiseen suorittamiseen sekä hyväksynyt kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman. Lapin ympäristökeskus on 11.5.2007 antanut päätöksen nro 1/2007, jonka mukaan rikastamon tuotantokapasiteetin ja rikastusprosessin sekä malmin ja sivukiven louhinnan osalta voimassa olevasta ympäristöluvasta nro 69/02/1 sekä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta poikkeavaan toimintaan ei sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Alueella on voimassa Tunturi-Lapin seutukaava, joka on vahvistettu 23.11.1999. Seutukaavan mukaan Suurikuusikon - Rouravaaran alue on varattu metsätalousalueeksi. Muita kaavoja alueella ei ole. Maakuntakaavan laadinta on aloitettu. Kittilän kunnanhallitus on 2.5.2006 tehnyt kaivosta koskevan maankäyttöja rakennuslain 137 :n mukaisen suunnittelutarveratkaisun (ratkaisu 233). Päätöksestä valitettiin Rovaniemen hallinto-oikeuteen, joka on ratkaissut asian 26.1.2007 ja hylännyt valituksen. Agnico-Eagle Finland ja Metsähallitus ovat tehneet sopimuksen nro 29129, jonka mukaisesti Metsähallitus on vuokrannut kaivospiiriin rajoittuvan 44 ha:n alueen pintavalutuskentäksi ajaksi 1.8.2009 31.12.2011.

TOIMINNAN MUUTOKSET 6 Muutokset prosessijäteveden määrässä ja johtamisessa Malmin rikastusprosessissa muodostuu lietemäistä vaahdotuksen rikastushiekkaa ja neutraloinnin sakkaa (NP-rikastushiekka) sekä syanidiliuotuksen rikastushiekkaa (CIL-rikastushiekka), jotka läjitetään omiin erillisiin rikastushiekka-altaisiin. NP-rikastushiekkaa läjitetään keskimäärin noin 290 m 3 /h, josta kiintoaineen osuus on noin 33 paino-% ja CILrikastushiekkaa noin 54 m 3 /h, josta kiintoaineksen osuus on noin 41 paino- %. Laskeutuneista rikastushiekoista erottuvaa vettä pumpataan takaisin rikastamolle prosessivedeksi CIL-altaan kautta. Rikastamolla käytettävän kiertoveden osuus kokonaisvedenkulutuksesta on nykyisin noin 66 %. NP-altaan kokonaistilavuus on 2 840 000 m 3, josta vesitilavuuden on suunniteltu olevan 150 000 700 000 m 3. Nykyinen altaan vesimäärä on kuitenkin jo 1 082 000 m 3. Suuri määrä johtuu rikastamon käynnistysvaiheen alhaisesta prosessiveden kierrätysasteesta tammi kesäkuun aikana vuonna 2009. NP-altaalta tullaan poistamaan prosessivettä ympäristöön alkuvuodesta 2010 alkaen. Jätevedet käsitellään NP-altaassa ennen ympäristöön johtamista. Prosessijätevesien johtamista varten kaivosyhtiö on vuokrannut Metsähallitukselta 44 ha:n laajuisen kosteikon pintavalutuskentäksi. Uusi pintavalutuskenttä 4 sijaitsee NP-altaan läheisyydessä kaivospiirin länsipuolella. Vedet suotautuvat luontaisesti Seurujokeen pintavalutuskentän länsipäästä, noin 750 m voimassa olevan ympäristöluvan mukaisesta jäteveden purkupisteestä pohjoiseen. Muutokset kuivanapitovesien johtamisessa, käsittelyssä ja tarkkailussa Kaivoksella muodostuu kuivanapitovesiä Suurikuusikon avolouhokselta sekä maanalaisesta kaivoksesta yhteensä noin 210 230 m 3 /h. YVAselostuksessa kuivanapitovesien kokonaismääräksi oli arvioitu 60 90 m 3 /h. Erityisesti maanalaisen kaivoksen vesimäärä (95 135 m 3 /h) on ollut ennakoitua suurempi ja vesimäärän uskotaan kasvavan malmin louhinnan käynnistyessä maan alla vuonna 2010. Avolouhoksen pohjalla sijaitsee useita vesipumppuja, joiden paikkaa vaihdetaan louhinnan edetessä ja eri louhintakohtien kuivanapitotarpeen mukaan. Kuivanapitovesien kiintoainepitoisuus on pääsääntöisesti alle 10 mg/l. Vedet kerätään louhoksen vieressä olevaan tasausaltaaseen, josta vedet pumpataan pintavalutuskenttien 3 ja 1 kautta vesistöön. Pintavalutuskenttä 3 on kooltaan noin 5,5 ha ja pintavalutuskenttä 1 noin 17 ha. Maanalaisessa kaivoksessa sijaitsee useita pumppaamoja, joista vinotunnelien ja louhosperien pohjalle valuvat vedet pumpataan maan päälle kaivosvesien selkeytysaltaaseen. Vesiä käsitellään vedenpuhdistuskemikaaleilla veden kiintoainepitoisuuden vähentämiseksi. Selkeytysaltaalta vedet johdetaan pintavalutuskenttien 3 ja 1 kautta vesistöön, kuten avolouhoksen kuivanapitovedet. Kuivanapitovesien määrää ja kiintoainepitoisuutta tarkkaillaan pintavalutuskenttien 3 ja 1 välissä sijaitsevalla jatkuvatoimisella Löytöjänkkä 2 - mittausasemalla. Vesien laatua tarkkaillaan lisäksi kerran kuukaudessa otettavien vesinäytteiden avulla. Suurikuusikon avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta pumpataan kuivanapitovesien lisäksi myös puhdasta kalliopohjavettä pohjaveden

7 pinnantason laskemiseksi. Pinnantason laskeminen louhinta-alueella parantaa kaivoksen työskentelyolosuhteita (tiestön kunnossapito, poraus jne.) ja samalla vähentää kiintoainepitoisten kuivanapitovesien määrää. Pohjaveden suorapumppausta varten maanalaisten kairareikien päihin on asennettu mansetteja, joiden avulla vedet voidaan kerätä kootusti omalle pumppausasemalle. Sieltä vedet johdetaan erillistä putkilinjaa pitkin maan päälle ja edelleen puhtaille sade- ja valumavesille varatulle pintavalutuskenttä 2:lle. Alustavien arvioiden mukaan suoraan pumpattavan pohjaveden määrä on noin 580 m 3 /h. Pumppaus aloitetaan vuonna 2010. Suoraan pumpattavan kalliopohjaveden laatu on hyvä eikä vesi sisällä kiintoainetta tai räjähdeaineperäisiä typpiyhdisteitä. Pohjavedenkorkeutta mitataan kaivosalueella säännöllisesti kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelman mukaisesti. Muutokset syanidin tuhoamisprosessin tarkkailussa Kullan liuotuspiiristä (CIL-piiri) muodostuvan lietteen syanidi tuhotaan INCO-menetelmällä. Tuhoamisprosessin tarkkailu perustuu sekä prosessitarkkailuun että päästötarkkailuun. Tuhoamisprosessissa käytettävät kemikaalit annostellaan CIL-piiriin syötetyn syanidimäärän perusteella. Prosessin toimintaa tarkkaillaan jatkuvasti. Tuhoamisprosessin jälkeisestä lietteestä analysoidaan säännöllisesti vähintään 4 kertaa vuorokaudessa vapaan syanidin pitoisuus prosessivalvontaa varten. Lietteestä otetaan myös kokoomanäytteitä, jotka koostuvat neljästä vuorokauden aikana otetusta osanäytteestä. Kokoomanäytteistä analysoidaan heikkoon happoon liukeneva WAD syanidi pikriinihappomenetelmällä päästötarkkailuna. HAETUT MUUTOKSET LUP AMÄÄRÄYKSIIN Lupamääräys 2 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 2 todetaan seuraavaa: "Rikastamon prosessijätevedet ja rikastushiekka-altailta 1 ja 2 tulevat jätevedet on käsiteltävä tehokkaasti parhaan taloudellisesti käytettävissä olevan tekniikan mahdollistamalla tavalla. Syanidipitoiset jätevedet on käsiteltävä syanidin tuhoamisprosessissa siten, että laskeutusaltaille johdettavan veden WAD-syanidipitoisuus on enintään 0,4 mg/l. Syanidipitoisuuden ylittäessä raja-arvon, on jätevedet johdettava takaisin syanidin tuhoamiseen tai rikastushiekka-allas 2:een. Rikastusprosessista rikastushiekkaaltaaseen 2 johdettavan veden WAD-syanidin pitoisuus on oltava alle 50 mg/l. Ennen jätevesien johtamista pintavalutuskentälle on arseenipitoisuuden oltava alle 1,0 mg/l ja antimonipitoisuuden alle 0,5 mg/l laskettuna 30 johtamisvuorokauden liukuvana keskiarvona. Yksittäisen näytteen arseenipitoisuus ei saa ylittää arvoa 1,7 mg/l eikä antimonipitoisuus arvoa 0,8 mg/l. Kiintoainepitoisuuden on oltava vuosikeskiarvona laskettuna alle 10 mg/l ja ph:n 6 9." Luvanhaltija esittää, että lupamääräys 2 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursivoituina): Rikastamon prosessijätevedet ja rikastushiekka-altailta 1 ja 2 tulevat jätevedet on käsiteltävä tehokkaasti parhaan taloudellisesti käytettävissä olevan tekniikan mahdollistamalla tavalla. Syanidipitoiset jätevedet on käsitel-

8 tävä syanidin tuhoamisprosessissa siten, että rikastushiekka-altailta ympäristöön johdettavan veden WAD-syanidipitoisuus on enintään 0,4 mg/l. Syanidipitoisuuden ylittäessä raja-arvon, on jätevedet johdettava takaisin syanidin tuhoamiseen tai rikastushiekka-allas 2:een. Rikastusprosessista rikastushiekka-altaaseen 2 johdettavan veden WAD-syanidin pitoisuus on oltava alle 50 mg/l. Ennen jätevesien johtamista pintavalutuskentälle on arseenipitoisuuden oltava alle 1,0 mg/l ja antimonipitoisuuden alle 0,5 mg/l laskettuna 30 johtamisvuorokauden liukuvana keskiarvona. Yksittäisen näytteen arseenipitoisuus ei saa ylittää arvoa 1,7 mg/l eikä antimonipitoisuus arvoa 0,8 mg/l. Kiintoaineen hehkutusjäännöksen on oltava vuosikeskiarvona laskettuna alle 20 mg/l ja ph:n 6 10. Perustelut Kaivosyhtiö toteuttaa tiheää näytteenottoa rikastushiekka-altaiden 1 ja 2 (NP- ja CIL-altaat) rikastushiekkojen ja prosessivesien laadun selvittämiseksi. Saatujen tulosten perusteella on jo voitu todeta, että kullan painehapetusprosessissa rikasteesta liukenee nikkeliä, joka kulkeutuu rikastesakan pesuveden neutralointipiirissä edelleen NP-rikastushiekkaan. NPaltaan veden nikkelipitoisuus on ollut keskimäärin noin 6 mg/l, mikä johtuu rikastamon neutralointiprosessin riittämättömyydestä nostaa läjitettävän NP-hiekan ph tavoitearvoon 8. Kaivosyhtiö aloitti tutkimustyöt sopivan vedenkäsittelymenetelmän löytämiseksi keväällä 2009, ja allasveden väliaikainen käsittely nikkelin saostamiseksi aloitettiin 1.10.2009. Käsittelyä on jatkettu siihen asti, kunnes rikastamon neutralointikapasiteettia on saatu nostettua. Väliaikaisessa käsittelymenetelmässä nikkelin poisto vedestä perustuu nikkelin saostamiseen Ni(OH) 2 :na, NiH 2 :na ja/tai alkuainenikkelinä. Tämä toteutetaan nostamalla hetkellisesti veden ph kalkilla (Ca(OH) 2 tai CaO) arvon 9,3 yläpuolelle ja redoxpotentiaali alle -300 mv. Vedenkäsittelyä varten NP-altaasta on eristetty noin 100 m x 100 m kokoinen alue kuuden metrin korkuisilla sermeillä. Kalkkiliuos (15 %) tehdään erillisessä liuotusreaktorissa, josta se syötetään allasveteen kerta-annoksina. Kerralla käsiteltävän veden määrä on noin 15 000 m 3. Käsittelymenetelmän toimivuutta seurataan ph-mitta-anturilla, ja ph-arvo on suoraan verrannollinen veden nikkelipitoisuuteen. Selkeytynyt vesi poistetaan purkuojaan, joka johtaa pintavalutuskentälle 4. Pintavalutuskentältä vedet suotautuvat Seurujokeen. NP-altaan vedessä ei ole liuenneena merkittäviä pitoisuuksia muita haittaaineita kuin nikkeliä. Allasveden käsittelyn perusteella voidaan osoittaa, että NP-hiekan veden ph-arvoa nostamalla sen nikkelipitoisuus saadaan alle 0,5 mg/l. Nikkelin saostamiseen tarvittavan korkean ph-arvon vuoksi luvanhaltija esittää prosessijäteveden ph:n ylärajaksi arvoa 10. Prosessijäteveden emäksisyys tasoittuu ennen vesistöä laajalla 44 ha:n pintavalutuskentällä, jonka oma valuma-alue on noin 630 ha. Pintavalutuskentän luontaisesti hapan turvekerros ja sen pintakasvillisuus toimivat suodattimen tavoin puskurina ja lieventävät prosessijäteveden vaikutusta vesistöön. Luvanhaltija esittää myös nykyisen kiintoainepitoisuuspitoisuuden rajaarvon nostamista arvoon 20 mg/l sekä sen määrittämismenetelmän tarkentamista hehkutushäviöksi. Myös kiintoaineen osalta laaja pintavalutuskenttä toimii tehokkaana varmistuksena eikä kiintoainesta arvioida kulkeutuvan vesistöön saakka. Tästä on kokemusta kuivanapitovesien osalta. Pintava-

9 lutuskentältä 1 Seurujokeen suotautuvan veden kiintoainepitoisuus on erittäin alhainen. Ottaen huomioon myös johdettavan prosessijäteveden määrän ei prosessijäteveden kiintoainepitoisuuden raja-arvolla 20 mg/l voida arvioida olevan haittaa kalastolle ja kalastukselle. Lupamääräys 3 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 29/08/1 lupamääräyksessä 3 todetaan seuraavaa: "Rikastusprosessin käsitellyt jätevedet saa johtaa "Suurikuusikon kaivoshankkeen ympäristölupahakemussuunnitelma, 12.12.2001", liitteen 1, toimintojen sijoitus MK 1:10 000 mukaiseen kohtaan Seurujoessa. Johdettavan jäteveden virtaama saa olla enintään 0,6 % Seurujoen virtaamasta. Jätevettä ei saa johtaa Seurujokeen 1.6. 30.9., jos Seurujoen virtaama on alle 5 m 3 /s. Seurujoen virtaaman mittaamiseksi hakijan on rakennettava tarvittavat mittauslaitteet purkupisteen lähistölle. Prosessijätevedet on johdettava vesistöön siten, että ne sekoittuvat tehokkaasti jokiveteen. Vesistöön johdettavan prosessijäteveden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä veden kierrätyksen avulla". Agnico-Eagle Ab esittää, että lupamääräys 3 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursivoituina): Rikastusprosessin käsitellyt jätevedet saa johtaa "Kittilän kaivoksen ympäristölupahakemussuunnitelma, 18.12.2009", liitteen 11 MK 1:5 000 mukaiseen kohtaan Seurujoessa. Johdettavan jäteveden virtaama saa olla vuosikeskiarvona laskettuna enintään 150 m 3 /h ja hetkellisenä maksimina 300 m 3 /h. Seurujoen virtaaman mittaamiseksi hakijan on rakennettava tarvittavat mittauslaitteet purkupisteen lähistölle. Prosessijätevedet on johdettava vesistöön siten, että ne sekoittuvat tehokkaasti jokiveteen. Vesistöön johdettavan prosessijäteveden määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä veden kierrätyksen avulla. Perustelut Luvanhaltija on vuokrannut käsitellyille prosessijätevesille uuden pintavalutuskentän 4 kaivospiirin länsipuolelta. Uudelta pintavalutuskentältä vedet kulkeutuvat luonnonuomaa pitkin Seurujokeen, jonne luvanhaltija esittää perustettavaksi uutta purkupistettä. Voimassa olevan luvan mukainen jätevesien purkupiste sijaitsee pintavalutuskentän 1 länsipuolella, noin 750 m esitetystä uudesta purkupisteestä etelään. Pintavalutuskentälle 1 johdetaan jo kaivoksen kuivanapitovesiä, josta ne suotautuvat Seurujokeen. Pintavalutuskentän toimivuuden ylläpitämiseksi nykyisen kentän hydraulista kuormitusta ei tule kasvattaa. Hydraulinen kuormitus vaikuttaa kentän viipymään ja aineiden pidättymisprosesseihin kentällä. Käsiteltyjen prosessijätevesien mahdollinen kulkeutuminen pintavalutuskentälle 1 estetään tulvapenkereellä. Lisäksi luvanhaltija tutkii mahdollisuutta johtaa prosessivedet pintavalutuskentältä 4 suoraan jokivesipumppaamon altaaseen. Ratkaisulla voitaisiin edelleen tehostaa prosessivesien kierrätystä. Tämä rakentaminen voidaan toteuttaa aikaisintaan kesällä 2010 ja toteutuessaan se korvaisi edellä esitetyn uuden purkupisteen. Seurujoen virtaamaa seurataan Lapin ympäristökeskuksen 6.9.2007 asentaman automaattiaseman avulla. Tilastoitujen virtaamatietojen perusteella

10 voimassa olevan lupaehdon mukainen sallittu jäteveden johtamismäärä on keskimäärin noin 110 m 3 /h. Rikastushiekka-altaiden nykyisten suurten vesimäärien vuoksi NP-altaalta tulisi kuitenkin pystyä poistamaan vettä keskimäärin 150 m 3 /h ja hetkellisesti 300 m 3 /h, jotta vesitase rikastamon ja rikastushiekka-altaiden välillä tasaantuisi ja vedenpinta pysyisi altaalla alle tulvakynnyksen. Prosessijäteveden hetkellisen maksimimäärän johtaminen voidaan rajata kevään tulva-aikaan sekä syksyn korkeampien virtaamien aikaan. Seurujoen virtaamaan sidotusta jätevesivirtaaman määrittämisestä tulisi luopua. Erityisesti 1.5. 31.9. väliselle ajalle sidottu Seurujoen virtaaman rajoitus (5 m 3 /s) jäteveden virtaamalle on käytännössä vaikea toteuttaa, sillä virtaamatiedot muuttuvat päivittäin riippuen kesän ja syksyn sadannasta. Prosessijätevedet johdetaan 44 ha:n laajuisen pintavalutuskentän läpi, jossa veden laskettu viipymäaika on noin kuukausi. Tehtyjen rikastushiekkavesianlyysien ja vedenkäsittelykokeiden perusteella prosessijätevesi sisältää merkittävästi vähemmän haitta-aineita, erityisesti arseenia ja antimonia kuin ympäristöluvan hakemuksessa vuonna 2001 on arvioitu. Myös 44 ha:n pintavalutuskenttä tasaa virtausta ja vähentää Seurujokeen aiheutuvaa kuormitusta. Pintavalutuskentän oma valuma-alue on noin 630 hehtaaria ja sen luontaisen vuosittaisen valuman lasketaan olevan noin 1,38 Mm 3. Suuremmalla jäteveden johtamismäärällä pintavalutuskentän 4 kautta Seurujokeen ei arvioida olevan suurempaa ympäristöhaittaa vesistöön kuin lainvoimaisessa ympäristölupapäätöksessä on arvioitu. Luvanhaltija on 21.5.2010 täydentänyt esitystään veden johtamisen ajoittamisesta. Tarkennetun esityksen mukaan ympäristöön johdettavan prosessijäteveden määrä jaetaan vuoden eri aikajaksoille. Esitetty johtamisjaksotus on esitetty seuraavassa taulukossa. Kuukaudet NP-altaalta johdettava enimmäisvirtaama, m 3 /h Joulukuu, tammikuu ja helmikuu 150 Maaliskuu ja huhtikuu 100 Toukokuu ja kesäkuu 300 Heinäkuu, elokuu ja syyskuu 100 Lokakuu ja marraskuu 200 Seuraavaan taulukkoon on koottu Seurujoen keskivirtaamat eri kuukausina, luvanhaltijan ehdottamat prosessijäteveden virtaamamäärät sekä näillä virtaamamäärillä laskettu keskimääräinen jäteveden laimennussuhde.

Seurujoen keskivirtaama Prosessijätevesi, Laimennussuhde m 3 /s m 3 /h Tammikuu 3,65 150 1,14 Helmikuu 3,24 150 1,29 Maaliskuu 2,57 100 1,08 Huhtikuu 2,27 100 1,22 Toukokuu 12,25 300 0,68 Kesäkuu 5,98 200 0,93 Heinäkuu 3,8 100 0,73 Elokuu 3,22 100 0,86 Syyskuu 3,9 100 0,71 Lokakuu 4,25 150 0,98 Marraskuu 4,83 200 1,15 Joulukuu 3,37 150 1,12 11 Prosessijätevettä tulisi olla mahdollista johtaa ympäristöön tasaisesti ympäri vuoden. Tällöin rikastamon ja altaiden välinen vesitase pysyy hallinnassa eikä altaisiin varastoida ylimääräistä vettä. Kesäaikainen johtaminen mahdollistaa myös tekemään selvitystyöt prosessijätevesien kierrättämisestä pintavalutuskentän kautta sekä pintavalutuskentän käytännön toimivuudesta. Esitetyllä prosessijäteveden johtamismäärillä NP-altaan vedenkorkeus saadaan pidettyä hallinnassa ennen altaan ensimmäistä korotusvaihetta. Lupamääräys 4 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 lupamääräyksessä 4 todetaan seuraavaa: "Seurujokeen johdettavan kaivosveden virtaama saa olla enintään 5 % Seurujoen virtaamasta. Pumpattava kaivosvesi, jonka kiintoainepitoisuus on yli 10 mg/l, on johdettava prosessivesien käsittelyjärjestelmän kautta vesistöön. Kiintoainepitoisuuden ollessa alle 10 mg/l vesi voidaan johtaa suoraan lupamääräyksen 3 mukaiseen purkupisteeseen. Kaivosvettä on hyödynnettävä rikastusprosessissa, mikäli sen laatu ei aseta sille estettä. Luvanhaltija esittää, että lupamääräys 3 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursivoituna): Seurujokeen johdettavan kaivosveden virtaama saa olla enintään 5 % Seurujoen virtaamasta. Pumpattava kaivosvesi, jonka kiintoainepitoisuus (hehkutusjäännös) on yli 20 mg/l, on johdettava prosessivesien käsittelyjärjestelmän kautta vesistöön. Kiintoainepitoisuuden ollessa alle 20 mg/l vesi voidaan johtaa suoraan "Suurikuusikon kaivoshankkeen ympäristölupahakemussuunnitelma, 12.12.2001", liitteen 1, toimintojen sijoitus MK 1:10 000 mukaiseen purkupisteeseen. Kaivosvettä on hyödynnettävä rikastusprosessissa, mikäli sen laatu ei aseta sille estettä. Kiintoainepitoisuus tulee mitata pintavalutuskenttä 1:lle johdettavasta vedestä. Perustelut Luvanhaltija esittää nykyisen kiintoainepitoisuusraja-arvon nostamista tasoon 20 mg/l sekä sen määrittämismenetelmän tarkentamista hehkutusjäännökseksi myös kuivanapitovesiä koskevan lupamääräyksen osalta. Kuivanapitovedet johdetaan kahden pintavalutuskentän läpi, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 22,5 hehtaaria. Vuosina 2008 2009 saatujen tarkkai-

12 lutulosten perusteella voidaan todeta, että pintavalutuskentät pidättävät hyvin kiintoainesta ja vesistöön saakka kulkeutuva kiintoainesmäärä on erittäin vähäinen. Kiintoainepitoisuuden raja-arvolla 20 mg/l pintavalutuskenttä 1:lle johdettavassa vedessä ei voida arvioida olevan haittaa kalastolle ja kalastukselle. Kuivanapitovesien osalta purkupisteen sijainti Seurujokeen säilyy entisellään. Muutosesitykset tarkkailuun (päätöksen 69/02/1 liite 2) Prosessijäteveden analysointi Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmassa esitetyn jätevesien johtamisen aikana tehdyn päivittäisen kokoomanäytteen oton ja analysoinnin sijaan esitetään analysoitavaksi päivittäiset, viikoittaiset ja kuukausittaiset näytteet. Lisäksi esitetään jatkuvatoimisesti mitattavaksi kiintoaine, virtaama ja ph. Arkipäivisin analysoitaisiin nikkeli, viikoittain ph, kiintoaine, As, Sb, Ni, WAD-syanidi. Kuukausinäytteiden analysointi tehtäisiin lainvoimaisen päätöksen tarkkailuohjelman mukaisesti. NP-altaan vesi on tasalaatuista, sillä altaan suuri kapasiteetti tasoittaa mahdollisia NP-rikastushiekan laatuvaihteluja. Ainoa merkittävä haitta-aine allasvedessä on rikastushiekan vedestä johtuva korkea nikkelipitoisuus. Tämä on todettu luvanhaltijan omassa rikastushiekkojen ja prosessiveden laadun tarkkailussa. Nikkeli poistamiseksi allasvettä kalkitaan väliaikaisella käsittelyalueella, kunnes rikastamon neutralisointikapasiteetti on riittävä ja rikastushiekan veden nikkelipitoisuus matala. Luvanhaltija on asentanut ph:n, kiintoaineen sekä virtaaman jatkuvatoimisia mittauksia varten mitta-aseman rikastushiekka-altaan jälkeiseen purkuojaan. Tämän lisäksi luvanhaltija ehdottaa päivittäistä näytteenottoa veden nikkelipitoisuuden määrittämiseksi, viikoittaista näytteenottoa nykyisten raja-arvoparametrien määrittämiseksi sekä kuukausittaista näytteenottoa muiden ympäristöluvan tarkkailupäätöksessä annettujen parametrien määrittämiseksi. Vesinäytteiden toteuttaminen kokoomanäytteinä ei ole suositeltavaa analyysitulosten luotettavuuden kannalta metallien ja metalloidien huonon säilyvyyden vuoksi. Pintavalutuskenttien tehokkuuden seuranta Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmassa on määrätty, että pintavalutuskentän ylä- ja alapuolelta on analysoitava veden laatu 12 kertaa vuodessa. Vesinäytteistä on määritettävä vastaavat aineet kuin prosessijätevesistä. Prosessijäteveden seurantavelvoite tulisi tehdä siten, että PVK 1:n yläpuolinen analysointi tehdään kuivatusvesien vaatimusten mukaisesti ja alapuolinen analysointi prosessijätevesien vaatimusten mukaisesti, kuitenkin siten, että syanidipitoisuutta ei määritetä. Uudelta PVK 4:ltä analyysit tehdään vastaavasti kuin aiemmin on määrätty PVK 1:n osalta. Voimassa olevan luvan mukainen päästötarkkailupiste sijaitsee pintavalutuskenttä 1:n jälkeen. Pintavalutuskentälle 1 johdetaan vain kaivoksen kuivanapitovesiä, joten luvanhaltija ehdottaa syanidimäärityksistä luopumista ko. tarkkailupisteessä.

13 Luvanhaltija esittää perustettavaksi toisen päästötarkkailupisteen ehdotetun uuden purkupisteen yhteyteen. Päästötarkkailupiste sijaitsee pintavalutuskenttä 4:n jälkeisessä luonnonuomassa lähellä Seurujokea luvanhaltijan omistamalla maalla. Pintavalutuskentälle 4 johdetaan kaivoksen prosessijätevesiä. Lisäksi luvanhaltija tutkii mahdollisuutta johtaa prosessivedet pintavalutuskentältä 4 suoraan jokivesipumppaamon altaaseen. Ratkaisulla voitaisiin edelleen tehostaa prosessivesien kierrätystä. Tämä rakentaminen voidaan toteuttaa aikaisintaan kesällä 2010 ja toteutuessaan se korvaisi edellä esitetyn uuden purkupisteen. Kaivosvesien tarkkailupisteet on esitetty seuraavassa kuvassa. Pintavesien seuranta Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmassa on määrätty, että pintaveden laatua analysoidaan neljä kertaa vuodessa ja johtamisaikoina viikoittain. Lapin ympäristökeskuksen 17.2.2009 antaman Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelmaan liittyvän päätöksen (nro 1300Y008-119) mukaan ympäristövaikutusten tarkkailuun kuuluvan vesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailun tulee hoitaa kokonaisuudessaan julkisen valvonnan alainen konsultti niin näytteenoton, näytteiden analysoinnin kuin raportoinnin osalta. Prosessijätevettä tullaan johtamaan vuosittain keskimäärin yli 30 viikkoa. Ulkopuolisen näytteenottajan hankkiminen viikoittaiseen näytteenottoon on luvanhaltijalle kallista ja työlästä suhteessa muihin tarkkailuihin. Luvanhaltija esittää, että muista vaikutustarkkailuun liittyvistä näytteenotoista poiketen prosessijätevesien johtamiseen liittyvä pintavesinäytteenotto voitaisiin tehdä luvanhaltijan henkilökunnan toimesta siten, että vähintään 10 % näytteenotosta teetettäisiin ulkopuolisella konsultilla muiden ympäristönvaikutustarkkailuun liittyvien näytteenottokertojen yhteydessä. Luvanhaltijan näytteenottajan tulisi olla sertifioitu tai hänen pätevyys ympäristönäytteenottoon olisi muutoin osoitettava Lapin ympäristökeskukselle. Luvanhaltijan oman asiantuntevan näytteenottajan käyttö ei alenna ympäristönsuojelutasoa tai vaikuta näytteenottotulosten luotettavuuteen.

Muutokset syanidin tuhoamisprosessin seurannassa 14 Lainvoimaisen ympäristöluvan nro 69/02/1 päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmassa on määrätty, että WAD-syanidipitoisuus on määritettävä jatkuvatoimisesti ennen ja jälkeen tuhoamisprosessin. Syanidin tuhoamisprosessin päästöseurantaa esitetään tehtäväksi vain vuorokauden kokoomanäytteestä tuhoamisprosessin jälkeen. Syanidin standardoidut analyysimenetelmät ovat pitkäkestoisia, vaikka kyseessä olisi prosessiin sijoitettava mittausanalysaattori. Esimerkiksi rikastamolle jo hankitun mittalaitteen EN ISO 14403 -menetelmään perustuva kokonaissyanidin ja vapaan syanidin mittaus kestää kaksi tuntia, eikä analyysituloksella ole tällöin prosessinohjauksen kannalta enää merkitystä. Ympäristölupavelvoitteen mukaista jatkuvatoimista ja toimintavarmaa standardimenetelmään perustuvaa mittausanalysaattoria ei ole markkinoilla. Luvanhaltija on esittänyt, että jatkuvatoimisen mittaamisen sijaan syanidin tuhoamisprosessia tarkkaillaan tuhoamisprosessin jälkeisestä lietteestä otettujen kokoomanäytteiden avulla. Yksi kokoomanäyte koostuu neljästä vuorokauden aikana säännöllisesti otetusta osanäytteestä ja siitä analysoidaan kerran vuorokaudessa WAD-syanidi pikriinihappomenetelmällä. Kokoomanäytteiden lisäksi prosessin toimintaa tarkkaillaan neljä kertaa vuorokaudessa otettavilla näytteillä, joista analysoidaan välittömästi vapaan syanidin pitoisuus. CIL-rikastushiekan syanidipitoisuus on pääsääntöisesti alle 1 mg/l. Syanidin tuhoamisprosessin tarkkailu kokoomanäytteiden avulla on yleinen käytäntö eurooppalaisilla syanidia hyödyntävillä kaivoksilla, kuten Bolidenin kultarikastamolla sekä Dargon Minen Svartliden-kaivoksella Ruotsissa. PÄÄSTÖT JA NIIDEN VAIKUTUKSET Prosessijätevesien johtaminen NP-altaasta vesistöön on aloitettu maaliskuun alussa 2010. Tarkkailutulosten mukaiset pintavalutuskentälle johdetun veden pitoisuudet 4.3. 20.4.2010 on esitetty seuraavassa taulukossa. Yksikkö Vaihteluväli ph 8,7 9,1 Kiintoaine mg/l 5,2 59 Sulfaatti mg/l 7 600 10 000 Kokonaistyppi mg/l 27 29 Ammoniumtyppi mg/l 15 19 Nitraatti+nitriityppi mg/l 5,3 7,3 Kokonaisfosfori µg/l 21 71 Fosfaattifosfori µg/l 4,3 34 Arseeni, As mg/l 0,022 0,11 Antimoni, Sb mg/l 0,13 0,2 Nikkeli, Ni mg/l 0,003 0,05 Heikkoon happoon liukeneva syanidi, WAD-syanidi mg/l <0,03 Kaivoksen ja maanalaisen louhoksen kuivatusveden laatutietoja ennen pintavalutuskentälle johtamista vuodelta 2009 ja alkuvuodelta 2010 on esitetty seuraavassa taulukossa.

ph - avolouhos - maanalainen louhos Kiintoaine - avolouhos - maanalainen louhos Sulfaatti - avolouhos - maanalainen louhos Kokonaistyppi - avolouhos - maanalainen louhos Ammoniumtyppi - avolouhos - maanalainen louhos Nitraatti+nitriityppi - avolouhos - maanalainen louhos Kokonaisfosfori - avolouhos - maanalainen louhos Fosfaattifosfori - avolouhos - maanalainen louhos Arseeni - avolouhos - maanalainen louhos Antimoni - avolouhos - maanalainen louhos Nikkeli - avolouhos - maanalainen louhos WAD-syanidi - avolouhos - maanalainen louhos Yksikkö mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Vaihteluväli 7,6 8,0 7,5 8,1 2,8 63 22 120 72 150 59 89 4,4 28 6,4 19 3 13 3,5 8,0 2,5 13 2,1 8,6 16 74 18 31 0,044 0,33 <0,015 0,019 0,3 1,2 0,042 0,12 0,044 0,14 <0,005 0,013 0,01 0,06 0,02 15 Pintavalutuskentän 1 jälkeisen pisteen tarkkailutulosten mukaan kiintoainepitoisuudet kentän jälkeen ovat alhaiset. Kokonaistypen osalta kentän lähtevän veden pitoisuudet ovat alhaisemmat kuin tulevan veden. Myös ammoniumtyppipitoisuudet vaikuttavat laskevan kentällä olennaisesti etenkin kesäaikana. Sulfaattipitoisuuksiin pintavalutuskentällä ei vaikuta olevan kovin suurta merkitystä. Johdettavien vesien vaikutuksia Seurujoessa on seurattu säännöllisen vesistötarkkailun avulla. Kaivoksen kuormituksen aiheuttamat Seurujoen vedenlaadun muutokset ovat olleet kevään 2010 aikana merkittävimpiä sähkönjohtavuuden, typpipitoisuuden, sulffaattipitoisuuden ja kloridipitoisuuden osalta. Esimerkiksi ammoniumtyppi- ja sulfaattipitoisuudet ovat jokivedessä nousseet taustatasoon nähden yli satakertaisiksi päästöjen vaikutuksesta. Vuosien 2008 ja 2009 vesistötarkkailuraporttien mukaan kaivoksen kuormitus on näkynyt Seurujoessa etenkin typpipitoisuuksien selvänä kasvuna. Tämä voi aiheuttaa rehevyyden kasvua, mikä voi näkyä lisääntyvänä leväkasvustona. Kaivostoiminnalla ei arvioida olleen merkittävää vaikutusta alueen kalakantoihin tai kalastukseen.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY 16 Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakija on 14.1.2010, 10.5.2010 ja 21.5.2010 täydentänyt hakemustaan muun muassa hakemuksella toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta, tarkemmilla tiedoilla päästöistä ja vesien johtamistarpeesta. Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Kittilän kunnassa 2.3.2010 1.4.2010. Kuulutuksesta on annettu erikseen kirjeellä tieto niille, jota asia erityisesti koskee. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Lapin ELYkeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelta, Lapin ELYkeskukselta kalatalousviranomaisena, Kittilän kunnalta sekä Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Kittilä-lehdessä 3.3.2010. 1. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (myöhemmin Lapin ELYkeskus) on todennut, että Kittilän kaivoksen tuotantotoiminta on alkanut vuonna 2009 ja monet sitä koskevista ratkaisuista jätevesien käsittelyä myöten ovat edelleen muotoutumassa. Hankkeesta vastaavan tulee hakea lupamääräysten tarkistamista 30.7.2011 mennessä. Joiltain osin lupamääräyksiä on mahdollista tarkistaa jo tässä vaiheessa. Tarkistaminen edellyttää kuitenkin hakijalta keskeisiltä osin tarkempia selvityksiä ja perusteluita. Lupamääräys 2 ELY-keskus on katsonut, että lupamääräystä voidaan muuttaa siten, että rikastushiekka-altailta pintavalutuskentälle johdettavan veden WADsyanidipitoisuus on enintään 0,4 mg/l. Kaikissa olosuhteissa on kuitenkin pyrittävä siihen, että syanidipitoisuus olisi mahdollisimman alhainen. NP-altaassa on todettu kohonneita nikkelipitoisuuksia rikastusprosessin seurauksena. Pitoisuuksia on alennettu onnistuneesti nostamalla ph kalkkikäsittelyllä. Tämän takia ph on ajoittain ollut yli 9. Pitkäaikaisen korkean ph:n omaavien vesien kuormituksen vaikutuksista pintavalutuskenttään ja sen toimintaan ei ole tietoa. Tämän vuoksi ph:n yläraja-arvon nostamista ei voi pitää suositeltavana. Nikkelipitoisuuden vähentäminen on kuitenkin tarpeen. Tämän vuoksi Lapin ELY-keskus on esittänyt, että lupamääräyksessä ph:n yläraja-arvo voitaisiin nostaa toistaiseksi tasoon 10, mutta lisäksi määritettäisiin ohjeraja ph 9. Jäteveden käsittelyä on kehitettävä siten, että myös pois johdettavan veden PH varmistetaan. Hankkeesta vastaavan tulee kuitenkin ensisijaisesti kehittää rikastusprosessia siten, että nikkelipitoisuus saadaan hallintaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. NP- altaan vesien jatkokäsittelyä tulee selvittää ja tarkentaa viimeistään luvan tarkistusvaiheeseen osana jätevesien käsittelyn kokonaistarkastelua. Altaasta poistettavan veden nikkelipitoisuudelle ennen pintavalutuskentälle johtamista on vaadittu asetettavaksi raja-arvo 0,5 mg/l. Lupamääräys 3

17 Uusi pintavalutuskenttä on otettu käyttöön maaliskuussa 2010 ELYkeskuksen suostumuksella. Patoturvallisuuden vuoksi altaiden vesimäärän vähentäminen on ollut välttämätöntä. Lapin ELY-keskus on katsonut, että mikäli vesien johtamisen havaitaan aiheuttavan alueella ongelmia, tai mikäli pintavalutuskentälle tai edelleen Seurujokeen johdettavien vesien laatu heikkenee voimassa olevassa luvassa määrättyä heikommaksi, tai nikkelipitoisuus kasvaa merkittävästi nykyisestä, vesien johtaminen alueelle tulee keskeyttää. Pintavalutuskenttiä ei sinällään voi pitää kaivoksen jätevesien tai kuivatusvesien keskeisinä puhdistusmenetelminä, vaan lähinnä täydentävinä ja varmentavina menetelminä. Pintavalutuskenttien toimintavarmuuden turvaamiseksi ja käyttöiän pidentämiseksi, samoin kuin ympäristön tilan suojelemiseksi niihin kohdistuva kuormitus tulee pitää kohtuullisena. Pintavalutuskentille johdettavien vesien tule täyttää BAT-vaatimukset. Kiintoaineen osalta pitoisuus alle 10 mg/l on yleisesti käytössä ja pitäisi olla myös saavutettavissa. Hakemuksessa ei ole esitetty perusteluita siihen, miksi luparajaa tulisi nostaa. Jos kiintoainepitoisuutta ei saavuteta nykyisellä puhdistusjärjestelmällä, puhdistusta tulee ensisijaisesti tehostaa siten, että rajaarvo saavutetaan. Jos kiintoainepitoisuutta ei perustellusta syystä voida saavuttaa, on kiintoaineen raja-arvoa mahdollista nostaa väliaikaisesti, kuitenkin siten että nykyinen raja-arvo pysyy ohjearvona. Hakijan tulee kuitenkin ryhtyä viipymättä toimiin kiintoainekuormituksen pienentämiseksi. Kaivoksen jätevesissä ei pitäisi tavanomaisissa olosuhteissa olla orgaanista ainesta, joten hehkutushäviön käyttäminen kiintoainepitoisuuden luparajan määrittämisessä on mahdollista. Molemmat määritykset ovat kuitenkin tarpeellisia kuormituksen tason ja laadun seuraamiseksi. Jatkuvatoimisissa mittareissa seurataan joka tapauksessa kiintoainepitoisuutta. Pintavalutuskenttien kautta johdettavien vesien osalta on johtamisen ja itse Seurujokeen purkautumisen välillä viive, jonka kesto riippuu useista eri tekijöistä. Päivittäisen virtaaman perusteella tapahtuva vesien johtamisen säätely ei siten käytännössä vaikuta näiden vesien osalta välittömästi Seurujokeen purkautuvien vesien määrään. Seurujokeen purkautuvien vesien määrää on kuitenkin mahdollista ennakoida tietyissä rajoissa. Seurujoen virtaaman vaihtelusta on nyt tietoa mitatulta kaudelta ja vaikkakin vuosien välinen vaihtelu voi olla varsin suurta, on vesien purkamisessa mahdollista ottaa vähävetisimmät kaudet kohtuullisesti huomioon. Paitsi virkistyskäytön kannalta, myös Seurujoen ekologisen tilan kannalta luonnollisen vuodenaikaisen virtaaman vaihtelun huomioiminen on tarpeen. Toisaalta pintavalutuskenttien toimintavarmuus on yleensä parempi, mikäli vettä voidaan johtaa niille tasaisemmin. Lupamääräystä voisi tässä vaiheessa tarkentaa siten, että päiväkohtaisen tilanteen sijaan tarkastellaan viikon liukuvaa keskiarvoa, ja lisäksi kesän vähävetisin kausi ennakoiden juoksutukset keskeytettäisiin. Hakemuksessa esitetty vesien johtaminen jokivesipumppaamoaltaan kautta kaivoksen käyttöön tulee toteuttaa esitetyn mukaisesti kesällä 2010. Näin toimien voidaan vähentää sekä Seurujokeen kohdistuvien vaikutusten riskiä että Seurujoesta otettavan veden määrää. Tällöin myös pintavalutuskentälle 4 voisi jatkossa johtaa vesiä tasaisemmin. Tämä edellyttää kuitenkin varmistumista pintavalutuksentän ympärivuotisesta toiminnasta ja tarkempia koko kaivosta koskevia ajantasaisia vesitasetarkasteluja. Hakijan on laadittava kertyneiden kokemusten perusteella koko kaivoksen vesitase ja esitettävä se luvan tarkistushakemuksessa. Lupamääräys 4

18 Pintavalutuskentälle 1 johdettavien vesien kiintoainepitoisuus on ollut selvästi alle luvassa määritetyn kiintoainepitoisuusrajan 10 mg/l. Hakemuksen tekstiosassa on todettu, että avolouhoksen kuivanapitovesien kiintoainepitoisuus on pääsääntöisesti alle 10 mg/l. Maanalaisen kaivoksen vesien osalta vesien laatua ei kuvata. Hakemuksesta ei käy ilmi tarkemmin, minkä laatuisia vedet ovat ennen edeltävälle pintavalutuskentälle 3 johtamista, eikä perusteluita sille, miksi kiintoainepitoisuusraja tulisi asettaa suuremmaksi. Hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaan näytteenottopaikka sijaitsee ennen pintavalutuskenttää 3. Perusteluita tarkkailupaikan siirtämiseksi ei ole esitetty. ELY-keskus on muistuttanut, ettei pintavalutuskenttiä voi pitää ensisijaisina puhdistusmenetelminä, ja myös kuivanapitovesien osalta veden laatu tulee saattaa riittäväksi ennen pintavalutuskenttiä. Muutokset päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailuun Jätevedet Hakija on esittänyt jätevesien johtamisajan näytteenoton supistamista siten, että päivittäisen kokoomanäytteen sijaan otettaisiin päivittäin (arkipäivisin) nikkelinäyte, viikoittain ph, kiintoaine, As, Sb, Ni ja WAD-syanidi. Kuukausittain otettaisiin laajemmat analyysit. ELY-keskus on katsonut, että kokoomanäytteen otosta voidaan toistaiseksi luopua. Jatkuvatoimisen mittarin käyttöönotto on hyvä askel eteenpäin. Hakijan tulee esittää, miten jatkuvatoimisen mittauksen tulokset otetaan jätevesien käsittelyssä huomioon, mikäli lupamääräysten raja-arvomittauksia halutaan vähentää esitetyllä tavalla. Hakijan tulee myös esittää jatkuvatoimisen mittauksen luotettavuus. Hakijan esitys siitä, että toisaalta kiintoainerajaa ja ph:n ylärajaa esitetään suuremmaksi ja toisaalta näytteenottoa, jolla luparajan saavuttaminen arvioitaisiin, vähennettäisiin, vaatii hyvät perustelut. Niiden metallien ja muiden haitta-aineiden osalta, joissa pitoisuudet ovat säännönmukaisesti pysyneet alhaisina, voi näytteenottoa harventaa viikoittaiseksi. Kun kaivoksen toiminta ja vesien puhdistusjärjestelmien toiminta ovat vakiintuneet, tarkkailua voidaan tarkastella yksityiskohtaisemmin ja hakija voi esittää tarkkailuohjelman uudistamista. Luvan tarkistusvaihe on luonteva ajankohta tälle. Jätevesien käsittely / pintavalutuskentät Hakija on esittänyt pintavalutuskenttien osalta näytteenottoa ennen ja jälkeen pintavaltuskenttien 1 ja 4, ja syanidianalyysin poistamista kaivoksen kuivanapitovesiä koskevasta PVK:n 1 analyysivalikoimasta. PVK:n 4 näytteenotto on esitetty asianmukaisesti. Näytteenotto on esitetty myös PVK:n 4 käyttöönoton yhteydessä. Valvonnan yhteydessä esitettiin hakijalle täydentävää näytteenottopaikkaa vesistövaikutustarkkailun yhteydessä Seurujoessa Talvitienmukkan alueelta. Näin mahdollinen veden laadun muutos vesistössä saadaan tarkemmin arvioitua. Lapin ELY-keskus on puoltanut syanidianalyysin poistamista kaivoksen kuivanapitovesien osalta. Muulta osin keskus on katsonut, ettei hakija ole esittänyt riittäviä perusteluita tarkkailuohjelman muuttamiseksi siten, ettei PVK 3 olisi seurannassa mukana. Kaivoksen kuivanapitovesiä johdetaan kahdelle pintavalutuskentälle, ensin PVK:lle 3, jolta edelleen PVK:lle 1. Myös PVK:lle 3 tulevien vesien laatua tulee seurata, jotta molempien puhdistusteho voidaan arvioida ja toisaalta pintavalutuskentille johdettavien

19 vesien laatua voidaan valvoa ja tarvittaessa ryhtyä toimiin veden laadun parantamiseksi. Pintavesien seuranta Velvoitetarkkailuissa ympäristövaikutusten tarkkailun osalta on lähtökohtana luotettavuuden arviointi ottaen huomioon niin haitankärsijöiden kuin toiminnanharjoittajan oikeusturva mahdollisissa kiistakysymyksissä. Luotettavuuden arvioinnissa on periaatteena, ettei tarkkailun toteuttaja ole suoraan toiminnanharjoittajan alainen tai tähän suorassa taloudellisessa tai muussa riippuvuussuhteessa. Lapin ELY-keskus ei ole puoltanut hakijan esitystä ulkopuolisesta tarkkailijasta luopumisesta. Vesistöä koskeva tarkkailu on mittavaa, mutta sen laajuus on hankkeen luonne ja merkittävyys huomioiden perusteltua. Toiminnan vakiinnuttua vaikutustarkkailua on mahdollista keventää nykyisestä, mikäli vaikutukset ovat vähäisiä. Tätä varten tarkkailutulosten pohjalta tulee laatia perusteellinen raportti, jossa huomioidaan myös toiminta ja kuormitustarkkailusta saadut tulokset ja esitetään ehdotus tarkkailuohjelmasta. Sopiva ajankohta tälle on lupamääräysten tarkistamisvaiheessa. Syanidin tuhoamisprosessin seuranta Hakija esittää, että syanidin tuhoamisprosessin seurannan osalta jatkuvatoiminen mittaus muutettaisiin vuorokauden kokoomanäytteeksi ja näytteenottopisteistä ennen ja jälkeen tuhoamisen siirryttäisiin vain tuhoamisen jälkeiseen näytteenottopisteeseen. Hakija on tuonut esille, ettei olisi soveltuvaa jatkuvakäyttöistä mittausmenetelmää. ELY-keskuksen tiedossa on jatkuvatoimisia mittausmenetelmiä, mutta niiden soveltuvuudesta ja riittävästä analyysitarkkuudesta keskuksella ei ole tietoa. Jos soveltuvaa, riittävän herkkää ja varmatoimista analysaattoria ei ole saatavilla, määräyksen muuttaminen on perusteltua. Neutraloinnin osalta lupamääräyksiä tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena. Esitettyjen kokoomanäytetulosten perusteella neutraloinnin jälkeen CILaltaille johdettavan veden vuorokauden keskimääräinen WAD-syanidipitoisuus vaihtelee huomattavasti. Vaikkakin suurin osa tuloksista on ollut alle 1 mg/l, myös luparajan ylittäviä pitoisuuksia on esiintynyt. Toiminta on kuitenkin ollut alkuvaiheessa ja prosesseja on ajettu sisään. Vakiintuneessa tilanteessa neutralointiprosessin riittävällä ja luotettavalla seurannalla ja huolellisella ohjauksella neutralointitaso pitäisi voida turvata, jolloin myös lupamääräyksessä asetettu raja-arvo olisi mahdollista asettaa nykyistä selvästi alhaisemmaksi. Hakijan esittämän perusteella ei kuitenkaan voi ottaa kantaa siihen, onko esitetty seuranta riittävää. Tarkkailumääräysten asettamiseksi hakijan tulee esittää tarkemmin koko prosessin syaniditaseet. Selvityksestä tulee käydä ilmi mm. käytetyt syanidimäärät, pitoisuusvaihtelu tuhoamisprosessiin tulevassa vedessä, tuhoamisprosessissa tapahtuvat pitoisuusvaihtelut ja siihen vaikuttavat tekijät, samoin kuin puhdistetun sakan pitoisuuden vaihtelut ja tuhoamisprosessin tehokkuus. Selvityksen perusteella tulee voida arvioida riittävä prosessin seuranta ja edelleen riittävä tulevan ja lähtevän pitoisuuden seuranta ja tarkistaa myös lupamääräyksessä asetettu pitoisuusraja. 2. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kalatalous Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ei ole ollut huomautettavaa hakemuksesta.

3. Kittilän kunta 20 Kunnanhallitus on antanut asiassa rakennus- ja ympäristölautakunnan lausunnon kanssa yhteneväisen lausunnon. 4. Kittilän kunnan rakennus- ja ympäristölautakunta Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimiva rakennus- ja ympäristölautakunta on todennut, että hakemuksessa ei ole perusteltu syanidipitoisten vesien johtamista rikastushiekka-altailta ympäristöön eikä selvitetty niiden mahdollisia vaikutuksia ympäristöön. Talousveden myrkyllisyysperusteinen raja-arvo syanidille on 50 mikrogrammaa litrassa eli 0,05 mg/l. Vesistössä yli 100 mikrogrammaa litrassa eli pitoisuuksia 0,1 mg/l pidetään tappavina herkille lajeille. Ympäristöluvassa 69/02/1 kiintoainepitoisuus (10 mg/l) on rajattu tasolle, johon on mahdollista päästä kaivosteollisuudessa käyttäen BAT:n mukaisia menetelmiä. Hakijan mukaan ottaen huomioon myös johdettava prosessijäteveden määrä, ei prosessijäteveden kiintoainepitoisuuden rajaarvolla 20 mg/l voida arvioida olevan haittaa kalastolle ja kalastukselle. Hakemuksessa ei kuitenkaan ole perusteltu kiintoaineen raja-arvon nostamista. Hakemuksen mukaan myös kiintoaineen osalta laaja pintavalutuskenttä toimii tehokkaana varmistuksena eikä kiintoainetta arvioida kulkeutuvan vesistöön saakka. Hyvin toimiessaan pintavalutuskenttä poistaa vedestä kiintoainetta, mutta talvella puhdistusteho on pienempää. Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on katsonut, ettei kaivoksen päästörajoja tulisi nykyisestä lieventää. Jätevesien tehokas sekoittuminen jokeen ja laimennussuhde on varmistettava. Kaivoksen toiminnassa tulee edelleen kehittää prosessivesien kierrätystä. Hakemuksessa ei ole perusteltu kaivoksen kuivatusvesien kiintoaineen raja-arvon nostamista. Kaivosvesien johtaminen tulee rajata sellaiselle tasolle, että Seurujoen kiintoainepitoisuus ei muutu merkittävästi. Kiintoainepitoisuuden raja-arvoa ei tule muuttaa. Jos syanidipitoisia vesiä johdetaan rikastushiekka-altailta ympäristöön, tulee syanidipitoisia vesiä analysoida päivittäin. Vesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailun tulee hoitaa kokonaisuudessaan julkisen valvonnan alainen konsultti niin näytteenoton, näytteiden analysoinnin kuin raportoinnin osalta. Hakija esittää, että kaivosyhtiön henkilökunta voisi ottaa prosessijätevesien johtamiseen liittyvät pintavesinäytteet siten, että vähintään 10 % näytteistä ottaisi ulkopuolinen konsultti. Ympäristönsuojeluviranomainen on katsonut, että näytteenotosta vähintään 50 % tulisi teettää ulkopuolisella näytteenottajalla. Lausunnossa on pyydetty selvitettäväksi, jos syanidin tuhoamisprosessin näytteenottopiste ennen tuhoamista poistetaan, tarkkaillaanko syanidipitoisuutta mitenkään ennen syanidin tuhoamista. Kokonaisuutena kaivoksen tulisi kehittää toimintaansa ympäristölle haitattomampaan suuntaan eikä lisätä päästöjen määrää ympäristöön. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen haluaisi tietää, onko hakija laatinut selvityksen prosessi- ja kuivatusvesistä aiheutuvasta typpikuormituksesta ja sen merkityksestä Seurujoelle.