Lestijärven Syrinharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma LUONNOS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 30.5.2014 Lestijärven Syrinharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma LUONNOS Elina Lindsberg

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 30.5.2014 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Elina Lindsberg Raportin laji Toimeksiantaja Raportin nimi Lestijärven Syrinharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma LUONNOS Tiivistelmä Suojelusuunnitelma on laadittu Lestijärven kunnan Syrinharjun pohjavesialueelle. Suojelusuunnitelman laatiminen sisältyy Pohjavesialueiden maankäyttö Syrinharjun, Eskolanharjun, Pitkäkankaan ja Isoharju-Liedeksen pohjavesialueilla (SEPI) -hankkeeseen. Projekti on toteutettu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta Euroopan aluekehitysrahaston, Kannuksen kaupungin, Vetelin, Halsuan ja Toholammin kuntien sekä Toholammin Vesihuolto Oy:n, Sykäräisten Vesihuolto Oy:n, Finn Spring Oy:n ja Bullberry Oy:n rahoituksella. Pohjavesialueen suojelusuunnitelman avulla pyritään turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muita maankäyttömuotoja pohjavesialueella. Syrinharjun pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (luokka I). Alueella sijaitsee viisi vedenottamoa, joista kolmelle on perustettu suoja-alueet. Syrinharjun pohjavesialuetta halkoo seututie 775. Alueella on ollut runsaasti maa-ainesten ottoa. Pohjavesialueen luoteisosassa on haja-asutusta ja peltoviljelyä. SEPI-hankkeen yhteydessä Syrinharjun pohjavesialueelle laaditaan geologinen rakennemalli, jota käytettiin hyödyksi myös suojelusuunnitelmatyössä. Lisäksi alueella on tehty mm. maastokartoituksia ja kerätty tietoja alueen toimijoista ja riskitekijöistä yhteistyössä Lestijärven kunnan kanssa. Syrinharjun pohjavesialueelle laadittu suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota voidaan soveltaa maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä esimerkiksi lupahakemuksia ja ilmoituksia. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) pohjavesi, suojelusuunnitelma Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Keski-Pohjanmaa, Lestijärvi, Syri, Syrinharjun pohjavesialue (1042101 A) Karttalehdet 234107, 234108 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue Länsi-Suomen yksikkö / 322 Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus 3533009 Allekirjoitus/nimen selvennys

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 30.5.2014 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 SYRINHARJUN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA 1 1.1 Työn tausta 1 2 POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA 4 2.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus 4 2.2 Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö 4 3 ALUEELLA TEHDYT TUTKIMUKSET 7 3.1 Lähtöaineisto 7 3.2 Suunnitelman yhteydessä tehdyt tutkimukset ja selvitykset 7 4 SYRINHARJUN POHJAVESIOLOSUHTEET 8 4.1 Geologia ja hydrogeologia 8 4.2 Pohjaveden laatu 8 5 VEDENOTTAMOT, TUTKITUT VEDENOTTAMON PAIKAT SEKÄ SUOJA-ALUEETJA -VYÖHYKKEET 11 5.1 Vedenottamot 11 5.2 Vedenottamoalueet 14 5.3 Tutkitut vedenottamopaikat 14 5.4 Lähi- ja kaukosuoja-alueet sekä ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet 14 6 MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS 18 6.1 Maankäyttö 18 6.2 Kaavatilanne Syrinharjun pohjavesialueella 19 6.3 Ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestys 19 7 POHJAVETTÄ VAARANTAVAT TEKIJÄT ALUEELLA SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI 20 7.1 Asutuksen riskit pohjavedelle 20 7.1.1 Jätevedet 20 7.1.2 Öljy- ja kemikaalisäiliöt 21 7.1.3 Maalämpöjärjestelmät 21 7.2 Maa-aineisten ottaminen 24 7.2.1 Yleistä 24 7.2.2 Kotitarveotto 24 7.2.3 Maa-aineisten ottaminen Syrinharjun pohjavesialueella 25 7.3 Liikenne ja tienpito 33 7.4 Maatalous 35

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 30.5.2014 7.4.1 Peltoviljely 36 7.4.2 Karjatalous 38 7.5 Metsätalous 39 7.6 Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet alueet 39 7.6.1 Entinen öljynjakeluasema 40 7.6.2 Entinen ampumarata 41 7.6.3 Ampumarata 41 7.7 Muuntajat 42 8 ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU 44 8.1 Kaavoitus 44 8.2 Yleisiä ohjeita koskien toimintaa pohjavesialueella 44 8.2.1 Jätevedet 44 8.2.2 Öljysäiliöt 47 8.2.3 Rakentaminen 47 8.2.4 Maa-aineisten ottaminen 48 8.2.5 Tienpito ja liikenne 48 8.2.6 Peltoviljely 48 8.2.7 Kotieläintalous 49 8.2.8 Metsätalous 50 8.2.9 Teollisuus ja yritystoiminta 51 8.2.10 Muuntajat 52 8.3 Pohjaveden seuranta 52 8.3.1 Nykyinen seuranta 52 8.3.2 Seurannan täydentäminen 61 8.3.3 Näytteenotossa huomioitavaa 61 9 SUOJELUSUUNNITELMAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA 62 10 LÄHDELUETTELO 63 11 LIITTEET 65 12 KARTAT 65

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 1 1 SYRINHARJUN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA 1.1 Työn tausta Suojelusuunnitelman laatiminen Syrinharjun pohjavesialueelle tuli ajankohtaiseksi Pohjavesialueiden maankäyttö Syrinharjun, Eskolanharjun, Pitkäkankaan ja Isoharju-Liedeksen pohjavesialueilla (SEPI) -hankkeen yhteydessä. Hanke tavoitteena on tarjota tietoa aluesuunnittelulle ja kaavoitukselle elinkeinotoiminnan ja asutuksen turvallisesta sijoittamisesta tutkimuksen kohteena oleville pohjavesialueille. Hankkeen aikana edellä mainituille pohjavesialueille laaditaan geologinen rakennemalli ja lisäksi Eskolanharjun ja Syrinharjun pohjavesialueille laaditaan myös suojelusuunnitelmat. Projekti on toteutettu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta Euroopan aluekehitysrahaston, Kannuksen kaupungin, Vetelin, Halsuan ja Toholammin kuntien sekä Toholammin Vesihuolto Oy:n, Sykäräisten Vesihuolto Oy:n, Finn Spring Oy:n ja Bullberry Oy:n rahoituksella. Suojelusuunnitelman tarkoituksena on suojella pohjavesivaroja rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti maankäyttöä pohjavesialueella. Suojelusuunnitelmassa selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan pohjavedelle mahdollista riskiä aikaansaavat kohteet sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville sekä sinne mahdollisesti tuleville riskitoiminnoille. Suojelusuunnitelmalla ei ole sitovia juridisia vaikutuksia. Suojelusuunnitelman on laatinut Elina Lindsberg Geologian tutkimuskeskuksesta. Suunnitelmaa on ohjannut SEPI-hankkeen ohjausryhmä, jonka kokoonpano on esitetty alla. suunnittelupäällikkö Teppo Rekilä, Keski-Pohjanmaan liitto hydrogeologi Antti Hakola, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rakennus- ja ympäristöjohtaja Anne-Maarit Mansikka-aho, Vetelin kunta mittausteknikko Matti Salmela, Kannuksen kaupunki rakennustarkastaja Mauri Jussinmäki, Halsuan kunta rakennustarkastaja Jukka Nurmela, Toholammin kunta rakennustarkastaja Teemu Jussinmäki, Lestijärven kunta toimitusjohtaja Ilpo Nissi, Eskopuu Oy toimitusjohtaja Ilkka Kolppanen, Kolppasen Betoni Oy toimitusjohtaja Tuomas Sarjanoja, Bullberry Oy toimitusjohtaja Hannu Ali-Haapala, Finn Spring Oy toimitusjohtaja Vesa Lintilä, Toholammin Vesihuolto Oy aluejohtaja Olli Breilin, Geologian tutkimuskeskus projektipäällikkö Salla Valpola, Geologian tutkimuskeskus tutkija Elina Lindsberg, Geologian tutkimuskeskus

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 2 Suojelusuunnitelman kuulemiskäytäntö on esitetty alla olevassa taulukossa 1.1. Taulukko 1.1 Menettelykäytäntö suojelusuunnitelman laadinnassa. Toimenpide Taho Aika Kommentointi ja tietojenkeruu (aineistoja lähetetty kommentoitaviksi) Kommentointi ja tietojenkeruu (aineistoja lähetetty kommentoitaviksi) Nähtävilläolo Lautakuntakäsittely Viimeistely SEPI-ohjausryhmä 23.1. 18.2.2013 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (ympäristö) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (liikenne) Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto Toholammin Vesihuolto Oy Korpelan Voima Oy Sykäräisten Vesihuolto Oy MTK-Lestijärvi MHY-Keskipohja Karjatilojen omistajat Lestijärven metsästysyhdistys FinnSpring Oy Kuntalaiset ja asianosaiset Ehdotus nähtävänä internetissä osoitteessa www.lestijarvi.fi ja Lestijärven kunnanvirastolla (Lestintie 39). Nähtävilläolosta ilmoitus kuntatiedotteessa (6.6.2014). Tiedotustilaisuus 16.6.2014 klo 18 Lestijärven kunnantoimistolla. Tekninen lautakunta Kunnanhallitus 11.4.- 27.5.- 3.6.2014 5.5.-19.5.2014 5.5.- 19.5.2014 5.5.-9.5.2014 5.5.-6.5.2014 6.5.-20.5.2014 7.5.-19.5.2014 6.5.-20.5.2014 7.5.-21.5.2014 19.5.-26.5.2014 27.5.-3.6.2014 9.6.-27.6.2014 SEPI-hankkeesta ja suojelusuunnitelman laatimisesta on tiedotettu aiemmin seuraavasti: Geologian tutkimuskeskus 27.2.2012: Pohjavesialueiden rakenneselvitys on käynnistynyt viidellä alueella Kannuksessa, Vetelissä, Halsualla ja Lestijärvellä YLE Keski-Pohjanmaa 27.2.2012: Harjujen vesiensuojeluun tähtäävät tutkimukset käyntiin. Lestijärven kuntatiedote 2.3.2012: Pohjavesialueiden rakenneselvitys on käynnistynyt viidellä alueella Kannuksessa, Vetelissä, Halsualla ja Lestijärvellä

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 3 Suunnitelman laadinnassa on noudatettu soveltuvin osin Kruunupyyn ja Alajärven kunnille laadittuja vastaavanlaisia pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia: Hentilä, H. 2010: Kruunupyyn pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 22.12.2010. Lindsberg, E. 2011: Alajärven pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 30.10.2011.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 4 2 POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA 2.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus Pohjavesialueita on kartoitettu Suomessa järjestelmällisesti noin 40 vuoden ajan. Suomen ympäristökeskus on julkaissut vuonna 2009 pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta päivitetyn oppaan (Britschgi et. al. 2009). Pohjavesialueet on rajattu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin perustuen. Rajauksissa on kiinnitetty huomiota varsinkin alueen maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen ja vedenläpäisevyyteen. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän vedenlaatuun tai muodostumiseen. Pohjavesialueen muodostumisalue on puolestaan pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa, jossa maaperän vedenläpäiseväisyys on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava. (Antikainen et al. 2009) Pohjavesialueet on viimeksi luokiteltu kattavasti Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus - projektin yhteydessä vuosina 1988 1995. Sen jälkeen maaperä- ja pohjavesitutkimuksia on tehty mm. "Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) -projekteissa. (Britschgi et. al. 2009) Kartoitetut pohjavesialueet luokitellaan vedenhankintaan soveltuvuutensa ja suojelutarpeensa mukaan kolmeen luokkaan: Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka I) Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 päivässä. Vedenhankintaan soveltua pohjavesialue (luokka II) Alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Muu pohjavesialue (luokka III) Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. 2.2 Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö Pohjaveden kansallista suojelua ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000) sekä vesilaki (587/2011). Suojelun merkittävänä perustana ovat pilaamiskielto ja vesilain lukujen 3 ja 4 mukaiset pohjaveden muuttamisen kieltävät lait sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Pohjaveden pilaamiskielto sisältyy ympäristönsuojelulakiin (1:8 ). Pilaamiskiellon mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää tai toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 5 Pohjaveden muuttamiskieltosäännökset vastaavat uudessa vesilaissa asiallisesti ottaen vanhan vesilain säännöksiä. Uudessa vesilaissa hankkeiden luvanvaraisuutta koskevat säännökset on kuitenkin kirjoitettu aikaisemmista kieltosäännöksistä poiketen lupakynnyksiksi. Vesilain 3 luvun 2 :n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Kielto koskee myös esimerkiksi maa-ainesten ottoa ja muita toimenpiteitä, joista voi aiheutua edellä mainittu seuraus. Vesitaloushankkeen luvanvaraisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, toteutetaanko hanke vesi- vai maa-alueella. Vesilain 3 luvun 3 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan vesitaloushankkeilla on 2 :ssä tarkoitetuista seurauksista riippumatta aina oltava lupaviranomaisen lupa veden ottamiseen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muuhun pohjaveden ottamiseen, kun otettava määrä on yli 250 m3/vrk samoin kuin muuhun toimenpiteeseen, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m3/vrk, kun vettä imeytetään maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi ja 3 kohdan mukaan kun vettä imeytetään maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi. Vesilain 2 luvun 15 :n 1 momentin 3 kohdan mukaan ELYkeskukselle tulee tehdä 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista ennakkoilmoitus pinta- ja pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m3/vrk ja ottaminen ei 3 luvun 2 tai 3 :n mukaan edellytä lupaa. Vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai myös eri hakemuksesta voidaan vedenottamolle perustaa vesilain mukainen suoja-alue (VL 4:11, 4:12, 4:13 ), jonka perustamisesta päättää aluehallintovirasto. Suojelusuunnitelmahankkeiden yhteydessä rajattavia ohjeellisia suojavyöhykkeitä on käsitelty tarkemmin tämän suunnitelman luvussa 5. Pohjaveden suojeluun liittyvät oleellisesti myös maa-aineslaki sekä asetus talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueilla. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa (MAL 3 ). Maa-ainesten oton pohjavesiasiat käsitellään maa-ainesten ottoluvassa. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulko-puolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetus edellyttää jätevesien käsittelyn tehostamista 15.3.2016 mennessä. Asetuksen tavoitteena on vähentää hajaasutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja johtamisesta pohjavesialueilla voidaan antaa tarkempia määräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisensä tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmiin, jotka on hyväksytty valtioneuvostossa vuonna 2009. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 6 tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 7 3 ALUEELLA TEHDYT TUTKIMUKSET 3.1 Lähtöaineisto Suojelusuunnitelmaa laadittaessa oli käytössä Syrinharjun alueella aiemmin tehty pohjavesiselvitys sekä alueen muita mm. riskitoimintojen yhteydessä tehtyjä maaperä- ja pohjavesitutkimuksia. Lestijärven pohjavesiselvitykset, Syrinharju 1985-86. Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri. TNro 73 Kovy 4:3 (1988) Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella. Pohjan-maan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat (2009) Toholammin Vesihuolto Oy. Vedenottamoiden tarkkailuohjelman päivitys Syrinharjun pohjavesialueella. Ramboll Finland Oy (2009) Toholammin Vesihuolto Oy:n Syrinharjun pohjavesien vedenoton tarkkailuohjelma (2009) Maaperätutkimus Syrinharjun pohjavesialueella (eläinsuojan ympäristölupahakemukseen liittyen) (2009) Soranottomaan tutkimukset, Suomen Pohjavesitekniikka Oy/Veli Reijonen Oy (2012) Taustatietoja on saatu myös ympäristöluvista ja ympäristöhallinnon tietojärjestelmistä sekä vedenottamoiden tarkkailuohjelmista. 3.2 Suunnitelman yhteydessä tehdyt tutkimukset ja selvitykset Suojelusuunnitelman laadinta-aikana tehtiin SEPI-hankkeen yhteydessä Syrinharjun pohjavesialueella erinäisiä maastotutkimuksia. Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvittämiseksi alueella tehtiin painovoimamittauksia, maatutkaluotauksia, seismisiä luotauksia, maaperäkairauksia, maaperänäytteenottoa sekä pohjavesiputkien asennuksia. Helmikuussa 2013 vaaittiin SEPI-hankkeen yhteydessä asennetut pohjaveden havaintoputket sekä mitattiin pohjavedenpinnan korkeudet. Edellä mainittujen maastotutkimusten tulokset käsitellään tarkemmin Syrinharjun geologisen rakennemallin raportoinnin yhteydessä. Suojelusuunnitelmaan liittyvä maastokäynti tehtiin 12.11.2012, jolloin kartoitettiin mm. maaainesten ottoalueet.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 8 4 SYRINHARJUN POHJAVESIOLOSUHTEET 4.1 Geologia ja hydrogeologia Syrinharjun pohjavesialue sijaitsee Syrin kylän alueella noin kuusi kilometriä Lestijärven kirkonkylältä luoteeseen (liite 4). Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 8,29 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala 5,03 km 2. Pohjavesialueen pituus on noin 7 kilometriä ja leveys 0,5 2 km (liite 5). Syrinharju on osa laajaa harjujaksoa ja se on osittain kerrostunut kallioperän heikkousvyöhykkeeseen. Muodostuman keskiosa koostuu karkeasta soravaltaisesta aineksesta, joka on paikoin erittäin kivistä ja tiivistä. Harju jatkuu luoteeseen hienojen siltti- ja savikerrosten peittämänä ja kaakkoisosistaan sillä lienee hydraulinen yhteys Latometsän pohjavesialueeseen. Korkeimmillaan harju kohoaa itäosassaan noin +180 m mpy korkeuteen. Alueen luoteispäässä maanpinnan korkeus on alimmillaan hieman yli +122 m mpy. Syrinharju on tyypiltään antikliininen eli vettä ympäristöön purkava. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen. Lestijärvi-Toholampi maantien kaakkoispuolisella alueella virtaussuunta on kaakkoon. Muodostuman kaakkoisosassa pohjavesipinta on noin tasolla +150 155 m mpy, keskiosassa noin tasolla +140 m mpy ja luoteisosassa pinta laskee noin tasolle +124 m mpy. Alueen pohjavedet purkautuvat pääasiassa alueen luoteisosassa sijaitsevan Multilan lähteen kautta sekä tihkumalla Puikonpuroon ja ympäröiville suoalueille. Muodostumaa ympäröivien alueiden maaperä on pääosin moreenia ja turvetta. Lievealueet ovat hiekkaa tai hienoa hiekkaa. Syrinharjun pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi alueeksi (I luokka). Alueelta saatava pohjavesi on laadultaan hyvää ja rakenteellisesti muodostuma on vedenhankinnan kannalta erinomainen. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 4000 m 3 /d. Pohjavesialueella on viisi vedenottamoa. Mahdollinen lisävedenottoalue on pisteen 30 seutu Syrinharjun eteläosassa. (Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertta 19.9.2012) - Täydennetään tarkemmat tiedot maaperä- ja pohjavesiolosuhteista mallien valmistuttua. 4.2 Pohjaveden laatu Syrinharjun pohjavesialuetta ei ole luokiteltu riski- tai selvityskohteeksi (Vesienhoitolaki 1040/2006, 7 ). Alueen kemiallinen ja määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Pohjavesialueella vedenlaatua on tutkittu vedenottamoiden tarkkailuohjelmien yhteydessä (ks. kappale 8.3). Alla esitettävät vedenlaatutiedot perustuvat Syrinharjun pohjavesiselvityksen (1988) yhteydessä tehtyihin tutkimuksiin. Happi Hapettomassa vedessä voi olla maku- ja hajuhaittoja. Lisäksi rauta- ja mangaanipitoisuudet kasvavat ja nitraatti muuttuu ammoniakiksi. Hyvässä vedessä happipitoisuus on yli 3 mg/l (happiprosentti yli 30 %). (Ympäristöhallinto 2013) Pohjavesiselvityksessä (1988) pisteellä 42 (nykyinen Soralan vedenottamo) tehtiin koepumppaus, jonka mukaan veden happipitoisuus oli hyvä (8,4 11,49 mg/l). Hapen kyllästysaste oli 65 87 %.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 9 Myös pohjavesialueen kaakkoisosassa tehtiin koepumppaus pisteellä 30, jossa happipitoisuus oli 8,3 12,2 mg/l ja hapen kyllästysaste oli 63 94 %. Mangaani ja rauta Rauta ja mangaani aiheuttavat pääosin maku- ja hajuhaittoja vedessä. Talousveden laatusuositus raudalle on alle 0,2 mg/l ja mangaanille 0,05 mg/l. Hyvässä vedessä mangaania on alle 0,05 mg/l ja rautaa alle 0,1 mg/l. (Ympäristöhallinto 2013) Mangaanipitoisuudet ylittivät talousveden laatusuosituksen (0,05 mg/l). Pisteessä 42 mangaanipitoisuus oli 0,0 0,078 mg/l ja pisteessä 30 pitoisuus oli <0,01 0,063 mg/l. Vedessä oli pisteessä 42 myös rautaa (0,012 0,388 mg/l) yli talousveden laatusuositusten (0,2 mg/l). Pisteessä 30 rautapitoisuus oli 0,01 0,08 mg/l. Alkaliteetti ja ph ph kuvaa veden happamuutta. Talousveden laatusuositus ph:lle on 6,5 9,5. Hiekka-alueiden kaivoissa veden ph on keskimäärin 6,3 6,5. Hapan vesi voi aiheuttaa korroosiota putkistoissa, mikä voidaan estää alkaloimalla vesi. Alkaliteetti kuvaa veden kykyä vastustaa ph:n muutoksia. Jos alkaliteetti on matala (alle 0,6 mmol/l), voi vesi syövyttää putkistoja. Alkaliteetti on usein alle 0,6 mmol/l. (Ympäristöhallinto 2013) Pohjavesiselvityksen (1988) mukaan vesi on hieman hapanta (piste 42 ph=6,6 6,9; piste 30 ph=6,4 6,6). Pisteessä 42 alkaliteetti oli 0,20 mmol ja pisteessä 30 alkaliteetti oli 0,09 mmol. Sähkönjohtavuus Sähkönjohtavuus osoittaa veteen liuenneiden suolojen määrää. Esimerkiksi maanteiden suolaus ja maa-ainestenotto voivat lisätä veden sähkönjohtavuutta. Talousveden sähkönjohtavuuden laatusuositus on alle 250 ms/m. Hyvässä vedessä sähkönjohtavuus on 10 25 ms/m. (Ympäristöhallinto 2013) Sähkönjohtavuus pohjavedessä on matala (piste 42: 3,2 3,4 ms/m; piste 30: 2,0 2,2 ms/m). Typpiyhdisteet Typpiyhdisteet ovat usein peräisin lannoituksesta tai jätevesistä. Nitraattitypen talousveden laatuvaatimus on alle 11,0 mg/l. Hyvässä vedessä nitraattityppi on alle 1,1 mg/l. Nitriittitypen talousveden laatuvaatimus on alle 0,15 mg/l. Hyvässä vedessä nitriittityppi on alle 0,001 mg/l. Ammoniumtypen talousveden laatusuositus on alle 0,40 mg/l. Hyvässä vedessä ammoniumtyppipitoisuus on alle 0,04 mg/l. (Ympäristöhallinto 2013) Alueen vedestä ei havaittu kohonneita pitoisuuksia typpiyhdisteitä. Pisteessä 42 nitraattityppipitoisuus oli 0,121 mg/l, nitriittityppipitoisuus 0 mg/l ja ammoniumtyppipitoisuus 0,005 mg/l. Pisteessä 30 nitraattityppipitoisuus oli 0,051 mg/l, nitriittityppipitoisuus 0 mg/l ja ammoniumtyppipitoisuus 0,011 mg/l. Väri, sameus ja kaliumpermanganaatti Talousveden laatusuositusten mukaan väriluku tulisi olla alle 5 ja sameus alle 1 FTU. Kohonnut väriluku voi johtua veteen liuenneesta raudasta tai mangaanista ja myös pintavesi voi nostaa värilukua. Sameus voi puolestaan johtua pintavesivaikutuksesta tai savisesta vedestä. Kaliumpermanga-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 10 naattipitoisuus (KMnO4) osoittaa veden humuspitoisuutta. Kaivovedelle hyvä arvo on alle 5 (=COD Mn (0 2 ) 1,25 mg O 2 /l). (Ympäristöhallinto 2013) Pisteessä 42 kaliumpermanganaatin kulutusluku oli 0,04 5 mg O 2 /l ja 0,2 1 mg O 2 /l pisteessä 30. Pisteestä 42 otetuissa näytteissä väriluku oli 0 35 mg/l ja sameus 0,09 9,6 FTU. Pisteessä 30 väriluku oli 0 7 mg/l ja sameus 0,25 1,55 FTU. Vedenottamoiden tarkkailuohjelmiin liittyviä vedenlaatuhavaintoja käsitellään kappaleessa 8.3. Veden laatua on tutkittu myös riskitoimintojen yhteydessä (ks. kappale 7).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 11 5 VEDENOTTAMOT, TUTKITUT VEDENOTTAMON PAIKAT SEKÄ SUOJA- ALUEETJA -VYÖHYKKEET 5.1 Vedenottamot Syrinharjun pohjavesialueella sijaitsee viisi vedenottamoa (taulukko 5.1 ja liite 5). Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu 4000 m 3 /d. Kokonaisvedenottomäärä on ollut viime vuosina 45 47 % antoisuudesta. Taulukko 5.1 Syrinharjun pohjavesialueella sijaitsevat vedenottamot, vedenottoluvat ja vedenotto vuosina 2009 2013. LSVEO = Länsi-Suomen vesioikeus, LSY = Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. Vesilaitos Vedenottamo Lupapäätös Lupa m 3 /d Toholammin Vesihuolto Oy Toholammin Vesihuolto Oy Toholammin Vesihuolto Oy Toholammin Vesihuolto Oy Sykäräisten Vesihuolto Oy Vesilä Sorala Soranottomaa Multila Multilan lähde LSVEO 27.3.1986 LSVEO 3.12.1993 LSY 19.3.2008 LSVEO 16.9.1971 LSVEO 18.9.1965 Vedenotto m 3 /d 2009 2010 2011 2012 2013 900* 263 237 301 235 275 800* 392 369 385 322 251 900* 0 0 0 0 289 1000* 968 964 876 959 758 400** 205 309 285 279 325 YHT. 3100 * 1828 1879 1847 1795 1898 * Toholammin Vesihuolto Oy:n Syrinharjun pohjavesialueen vedenoton yhteismääräksi on rajattu 2700 m 3 /d ** Ottomäärää ei ole ei määrätty luvassa, mutta suurimmaksi kulutukseksi on lupahakemuksessa arvioitu 400 m 3 /d Toholammin Vesihuolto Oy:llä on Syrinharjun pohjavesialueella neljä vedenottolupaa, joiden yhteenlaskettu lupamäärä on 3600 m 3 /d. Vedenoton yhteismääräksi on kuitenkin rajattu 2700 m 3 /d. Kahdelle ottamolle (Sorala ja Vesilä) on perustettu suoja-alueet ja uusin, Soranottomaan ottamo, sijaitsee samalla suoja-alueella kuin Soralan vedenottamo (liite 4). Vedenottamoilta vesi pumpataan Syrin pumppaamolle, jossa vesi kalkkialkaloidaan ja johdetaan edelleen kulutukseen uvsäteilytyksen jälkeen. Toholammin Vesihuolto Oy:n vedenottamoiden tarkkailuohjelman päivitys on hyväksytty vuonna 2009.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 12 Vesilän vedenottamo Vesilän vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa (kuva 5.1). Ottamoon kuuluu yksi kuilukaivo ja yksi putkikaivo. Ottamolta saa vuonna 1986 myönnetyn luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään 800 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Kuva 5.1 Vesilän vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soralan vedenottamo Soralan vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen koillisosassa (kuva 5.2). Ottamoon kuuluu kaksi siivilä-putkikaivoa. Ottamolta saa vuonna 1993 myönnetyn luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään 900 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Aiemmin (13.3.1991) Länsi-Suomen vesioikeus on myöntänyt väliaikaisen luvan pohjaveden ottamiseen enintään 900 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna rakennettavalle vedenottamolle. Lupa on katselmustoimituksen jälkeen myönnetty lopullisena 3.12.1993 samalle ottomäärälle aikaisemmin lupaehdoin. Samassa yhteydessä (päätös nro 8687/1993/2) on kahdelle Syrinharjun pohjavedenottamolle määrätty suoja-alueet (vedenottamoalueet Vesilä RN:o 26:49 ja Soranottomaa RN:o 32:9 lähi- ja kaukosuojavyöhykkeineen). Kuva 5.2 Soralan vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 13 Soranottomaan vedenottamo Uusin, Soranottomaan vedenottamo rakennettiin vuonna 2011 ja otettiin käyttöön 22.01.2013 (kuva 5.3). Ottamo sijaitsee samalla tilalla kuin Soralan vedenottamo ja siihen kuuluu yksi siiviläputkikaivo. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 19.3.2008 myöntämän luvan mukaisesti Soranottomaan vedenottamolta saa ottaa pohjavettä enintään 900 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna ja siten rajoitettuna, että pohjavedenotto Multilan, Vesilän ja Soralan ottamoilta sekä Soranottomaan ottamolta on yhteensä enintään 2 700 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Kuva 5.3 Soranottomaan vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Multilan vedenottamo Multilan vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen luoteisosassa (kuva 5.4). Vedenottamoon kuuluu neljä kuilukaivoa. Ottamolta saa vuonna 1971 myönnetyn luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään 1000 m 3 /d. Multilan lähde Sykäräisten Vesihuolto Oy:lle on myönnetty Multilan lähteeseen vuonna 1965 vedenottolupa (kuva 5.4). Luvassa ei ole määrätty ottomäärää, mutta suurimmaksi kulutukseksi on lupahakemuksessa arvioitu 400 m 3 /d.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 14 Kuva 5.4 Multilan vedenottamo ja Multilan lähde. Kuva: Elina Lindsberg, 8.10.2012. 5.2 Vedenottamoalueet Vedenottamoalueet käsittävät lähinnä vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välittömän ympäristön. Nämä alueet varataan ainoastaan vedenhankintakäyttöön. Alueet tulisi aidata ja lukita rakennukset esim. ilkivallan estämiseksi. Soralan ottamon lupamääräyksen 5 mukaan vedenottamoalue on aidattava ja varustettava selvästi näkyvillä tauluilla. Alueella ei saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon ja veden käsittelyyn ja jakeluun liittyvää toimintaa. Soranottomaan ottamon lupamääräyksen 7 mukaan vedenottamoalue on aidattava, eikä sillä saa harjoittaa muuta kuin vedenottoon kiinteästi liittyvää toimintaa. Kaikki Syrinharjun pohjavesialueella sijaitsevat vedenottamot on aidattu. 5.3 Tutkitut vedenottamopaikat Vuosina 1985 86 Syrinharjulla tehtiin pohjavesitutkimuksia, joiden yhteydessä pisteillä 42 ja 30 järjestettiin koepumppaukset. Pisteellä 42 tehtiin 25.2. 28.4.1986 koepumppaus, jonka mukaan pisteestä on saatavissa hyvälaatuista pohjavettä 1600 1800 m 3 /d. Tutkimuspisteessä on nykyisin Soralan vedenottamo. Pohjavesialueen kaakkoisosassa pisteellä 30 tehtiin 25.3. 28.4.1986 koepumppauksia, joiden mukaan tutkimuspisteestä arvioidaan saatavan 200 250 m 3 /d hyvälaatuista pohjavettä, joka vaatii käsittelyä ainoastaan ph:n nostamiseksi. Tutkimuksen mukaan koepumppauspaikan ympäristössä hydrauliset yhteydet ovat huonot. 5.4 Lähi- ja kaukosuoja-alueet sekä ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet Vesilän ja Soralan vedenottamoille on vuonna 1993 on määrätty suoja-alueet (Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 86-87/1993/2, 3.12.1993).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 15 Kaukosuoja-alueen pinta-ala on noin 4,34 km 2. Vesilän ottamon lähisuoja-alueen pinta-ala on noin 24 ha ja vedenottamoalueen pinta-ala on noin 0,2 ha. Soralan ottamon lähisuoja-alueen pinta-ala on noin 49 ha ja ottamoalueen pinta-ala on noin 4 ha. Soranottomaan ottamolle ei ole määrätty suojaaluetta, mutta vedenottamo sijaitsee Soralan ottamon lähisuoja-alueella. Suoja-aluepäätöksen määräyksen 16 mukaan Toholammin Vesihuolto Oy:n on selkeällä ja tarkoituksen-mukaisella tavalla merkittävä suoja-alueen ja suojavyöhykkeiden rajat maastoon ja pidettävä merkit kunnossa. Soralan ja Vesilän vedenottamoiden suoja-aluemääräysten (L-SVEO 87/1993/2) mukaan suojaalueella on noudatettava vesilain säännösten lisäksi seuraavia alueiden käyttöä koskevia määräyksiä, ellei vesioikeus toisin määrää. Kaukosuojavyöhyke 1) Alueelle ei saa rakentaa vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetun asetuksen 1 tai 3 :ssä, terveydenhoitoasetuksen 3 luvun 17 :ssä, ympäristölupamenettelyasetuksen 1 :ssä tai kemikaalilain 11 :ssä tarkoitettuja tehtaita, laitoksia tai niiden varastoja eikä huoltoasemia, polttoaineen jakeluasemia tai asfalttiasemia. 2) Alueelle ei saa rakentaa jätevedenpuhdistamoa, kaatopaikkaa, hautausmaata eikä turkistarhaa. 3) Alueelle ei saa suorittaa jäteveden maahan imeyttämistä. Lietelannan ja virtsan käyttö on sallittua ainoastaan sulan maan aikana muokkaustöiden yhteydessä siten, että toimenpiteestä ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Maapohjaisten AIV-aumojen perustaminen on kielletty. Muunkinlaiset AIV-saumat on suojattava siten, että puristenesteitä ei pääse valumaan maaperään. 4) Vesakkomyrkkyjen käyttö alueella on kielletty. Alueella ei saa käyttää lannoitteita, kasvinsuojeluaineita eikä tuhoeläinmyrkkyjä niin runsaasti tai sillä tavalla, että siitä voi aiheuta pohjaveden pilaantumisvaaraa. Liukkauden torjunnassa on pyrittävä välttämään suolan käyttöä. Mikäli suolaa joudutaan käyttämään pölynsidonta- tai lumensulatusaineena, käyttö on suunniteltava ja toteutettava niin, ettei siitä aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. 5) Alueelle ei saa ilman asianmukaisia suojalaitteita perustaa öljyjen, fenolipitoisten aineiden, nestemäisten polttoaineiden, väkilannoitteiden tai muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden varastoa. Rakennettavat kiinteistökohtaiset öljy- ja polttoainesäiliöt on omistajan kustannuksella sijoitettava rakennuksen sisällä olevaan öljysäiliötilaan tai maan päälle sijoitettavaan suojaaltaaseen. Öljysäiliötilan tai suoja-altaan on oltava rakennusvalvontaviranomaisen antamien ohjeiden mukainen valuma-allas, joka pystyy keräämään ja pidättämään suurinta tilassa olevaa säiliötä vastaavan öljymäärän. 6) Alueelle rakennettavista asuin-, karja-, teollisuus- ja varastorakennuksista tulevat jätevedet on omistajan kustannuksellaan kuljetettava tai tiiviissä viemärissä johdettava suoja-alueen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 16 ulkopuolelle. Viemäröintiä suunniteltaessa ja rakennettaessa on lisäksi vältettävä jäteveden johtamista hyvin vettä läpäisevään harjunosaan kaukosuojavyöhykkeen luoteisrajan ulkopuolella Multilan lähteen suunnassa. 7) Maa-ainesten otolle tulee hakea maa-aineslain tai rakennuslain 124a :n mukainen lupa. Lupa-hakemuksesta on pyydettävä Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin (nyk. Etelä- Pohjanmaan ELY-keskus) lausunto. Mikäli Lestijärven kunta päätöksessään sallii maaaineksen oton syvemmältä kuin vesi- ja ympäristöpiiri on lausunnossaan esittänyt tai muutoin lieventää vesi- ja ympäristö-piirin esittämiä pohjaveden suojeluvaatimuksia, maaainesten otolle tulee hakea vesioikeiden lupa. Määräys ei koske vähäistä kotitarveottoa eikä kaivon rakentamista tai kunnallisteknillisiä töitä. Kaivutöiden yhteydessä tulee noudattaa varovaisuutta niin, että vahingollisia aineita kuten öljyä polttoaineita, jätteitä tai muuta niihin verrattavaa ainetta ei pääse imeytymään maaperään. Lähisuojavyöhyke 8) Lähisuojavyöhykkeellä ovat voimassa edellä kohdissa 1) - 7) annetut määräykset. 9) Alueelle ei saa rakentaa uusia moottoriajoneuvoille tarkoitettuja yleisiä teitä eikä pysäköintialueita. Nykyistä tietä mahdollisesti parannettaessa tienpitäjän tulee parantamissuunnitelmaa laadittaessa ottaa huomioon pohjaveden suojaaminen. Suunnitelma tulee laatia yhteistyössä vedenottajan ja Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin kanssa. Pohjaveden suojaustoimenpiteiden toteuttamisesta ja kustannuksista vastaa tienpitäjä. Vedenottamoalueet 10) Vedenottamoalueilla on sallittu ainoastaan pohjaveden ottamiseen ja käsittelyyn liittyvä toiminta. Vedenottamoalueiden ympärille on rakennettava aidat ja ne on pidettävä kunnossa. 11) Pohjaveden käsittely ja sitä varten tarvittavien kemikaalien ja muiden hoitoaineiden säilytys on säilytettävä niin, että mainittujen aineiden pääsy maaperään ei ole mahdollista. Muut määräykset 12) Toholammin Vesihuolto Oy:llä on oikeus kustannuksellaan kunnostaa suoja-alueella olevat maa-ainestenottopaikat Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymällä tavalla. Toholammin Vesihuolto Oy vastaa mahdollisista kunnostuksen aiheuttamista vahingoista ja haitoista. 13) Toholammin Vesihuolto Oy:n tulee yhteistyössä tienpitäjän kanssa laatia Vesilän vedenottamon ja sen kohdalla olevan maantieosuuden suojaussuunnitelmat ja esittää ne Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin hyväksyttäväksi kuuden kuukauden sisällä tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Tiealueen suojauksen suunnittelun ja toteutuksen vaatimista kustannuksista vastaa tienpitäjä. Muista tämän määräyksen aiheuttamista kustannuksista vastaa Toholammin Vesihuolto Oy.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 17 14) Mikäli suoja-alueelle tai suoja-alueelta halutaan johtaa kuivatusvesiä, siitä on hyvissä ajoin ennen työhön ryhtymistä ilmoitettava Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirille. Vesi- ja ympäristöpiirillä on oikeus antaa työn suorittamista koskevia ohjeita, joita on noudatettava, ellei vesioikeus hakemuksesta toisin määrää. 15) Toholammin Vesihuolto Oy:n on yhteistyössä asianomaisten öljyvahingon torjuntaviranomaisten kanssa varauduttava onnettomuuksien varalta nopeisiin torjuntatoimenpiteisiin öljyn, bensiinin ja muiden vastaavien aineiden poistamiseksi maaperästä. 16) Toholammin Vesihuolto Oy:n on selkeällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla merkittävä suoja-alueen ja suojavyöhykkeiden rajat maastoon ja pidettävä merkit kunnossa. 17) Toholammin Vesihuolto Oy:n on tarkkailtava pohjavedenpinnan korkeutta suoja-alueella Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymällä tavalla. 18) Mikäli suoja-aluemääräyksistä aiheutuu vesilain mukaan korvattavaa ennalta arvaamatonta vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä, jonka korvaamisesta ei päästä sopimukseen, asianomainen voi saattaa korvausasian hakemuksella vesioikeuden ratkaistavaksi. 19) Toholammin Vesihuolto Oy:n on viivytyksettä annettava kirjallisesti tieto suoja-alueesta ja sitä koskevista määräyksistä suoja-alueen maanomistajille ja tienpitäjälle. Ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet (suojelusuunnitelma) Suojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä muille Multilan lähteen ja Multilan vedenottamoille sekä tutkitulle vedenottamon paikalle 30 määritettiin ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet. Ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamoiden vaikutusalue ja maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioiden. Vyöhykerajausta suunniteltaessa on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja vedenoton suuruus vedenottamoilta. Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, esimerkiksi rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. - Päivitetään virtausmallin valmistuttua. Multilan lähteen ja Multilan vedenottamon ohjeellisen lähisuoja-alueen pinta-ala on noin XX ha. Tutkitun vedenottamopaikan 30 ohjeellisen lähisuoja-alueen pinta-ala on noin XX ha. Kaukosuojavyöhyke käsittää vedenottamon koko valuma-alueen eli käytännössä pohjavesialueen. Pohjavesialuekartalla kaukosuojavyöhykkeen raja on sama kuin pohjavesialueen raja.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 18 6 MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS 6.1 Maankäyttö Syrinharjun pohjavesialueen maankäyttötiedot on koottu taulukkoon 6.1. Lähtöaineistona on käytetty CORINE Land Cover 2006 -aineistoa (CLC2006), joka on koko Euroopan kattava maankäyttöja maan-peitetietokanta. Suurin osa pohjavesialueesta on metsää. Pohjavesialueen luoteisosassa on haja-asutusta ja peltoviljelyä. Maa-aineksia on otettu etenkin alueen itäosissa. Taulukko 6.1 Maankäyttö Syrinharjun pohjavesialueella (Suomen ympäristökeskus 2013; Tieto tuotettu CLC2006-aineistosta). pohjavesialueella pinta-ala ha (%) muodostumisalueella Väljästi rakennetut asuinalueet 6,13 (0,74) 4,38 (0,87) Liikennealueet 25,13 (3,03) 23,13 (4,60) Maa-aineisten ottoalueet 36,19 (4,36) 36,06 (7,18) Pellot ja laidunmaat 76,44 (9,22) 21,50 (4,28) Metsät 661,19 (79,79) 412,44 (82,07) Kosteikot ja suot 15,69 (1,89) 0 (0) Vesistöt 0 (0) 0 (0) Osa Syrinharjun pohjavesialueesta kuuluu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta maakunnallisesti arvokkaisiin harjualueisiin (kuva 6.1), joita on kartoitettu pohjavesialueiden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävän POSKI-projektin yhteydessä (Valpola et al. 2009). Arvokkaat harjualueet esitetään kartalla liitteessä 6. Kuva 6.1 Syrinharju. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 19 6.2 Kaavatilanne Syrinharjun pohjavesialueella Syrinharjun pohjavesialueella on vahvistettu Keski-Pohjanmaan maakuntakaava. Ympäristöministeriö vahvisti 8.2.2012 Keski-Pohjanmaan kolmannen vaihemaakuntakaavan, joka ohjaa vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisen sekä erityisesti pohjavesien suojelulle ja kiviaineshuollolle alueita koko maakunnan alueella. Kaavaan sisältyvät merkinnät pohjavesialueista. Pohjavesialueita koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee varmistua siitä, ettei toimenpiteillä vaaranneta pohjaveden määrää tai laatua. Tämä tulee ensisijaisesti hoitaa sijoittamalla riskialttiit toiminnot alueen ulkopuolelle ja toissijaisesti estämällä riskien syntyminen riittävillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Ote Keski-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavojen yhdistelmästä Syrinharjun pohjavesialueella on kuvassa 6.2. Kuva 6.2 Ote Keski-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavojen yhdistelmästä Syrinharjun pohjavesialueella. (Keski-Pohjanmaan liitto & Ramboll Oy 2012) Koko Lestijärven kunnan alueella on voimassa osayleiskaava, jonka avulla on turvattu pienten metsäjär-vien luonnontilaa ja yleistä virkistyskäyttömahdollisuutta keskittämällä lomarakentamista soveliaimmille kohteille. 6.3 Ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestys Lestijärvellä kunnassa ei ole ympäristönsuojelumääräyksiä. Lestijärven kunnan rakennusjärjestys on hyväksytty 28.6.2002. Rakennusjärjestyksessä on annettu määräyksiä jätevesien käsittelystä sekä öljy- ja polttoainesäiliöiden ja muiden vaarallisten säiliöiden ja varastojen sijoittamisesta tärkeillä pohjavesialueilla.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 20 7 POHJAVETTÄ VAARANTAVAT TEKIJÄT ALUEELLA SEKÄ TOIMENPI- DESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI Pohjavesialueiden riskikohteet on esitetty kartalla liitteessä 6 ja toimenpide-ehdotukset riskityypeittäin on koottu yhteen liitteeseen 3. 7.1 Asutuksen riskit pohjavedelle Jätevesien kulkeutuminen pohjaveteen on yleisin asutuksen aiheuttama riski pohjavedelle. Riskit pohja-vedelle johtuvat pääasiassa haja-asutusalueilla tapahtuvasta jätevesien maahan imeytyksestä, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista (Remes & Valta 2007). Myös jätevesipumppaamojen tulviminen häiriötilanteiden seurauksena voi pilata pohjavettä. Jätevesien vaikutus ilmenee pohjavedessä yleensä kokonaissuolapitoisuuden, sähkönjohtavuuden sekä kloridi-, nitraatti- ja fosfaattipitoisuuksien nousuna sekä veden hygieenisen laadun heikentymisenä. (Gustafsson et al. 2006) Asuinkiinteistöjen lämmitysöljysäiliöt voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Öljyä voi päästä pohjaveteen säiliöiden ja putkistojen vuodoista sekä esimerkiksi ylitäytössä tai kuljetusonnettomuuksissa. Erityisen ongelmallisia ovat vanhat maanalaiset öljysäiliöt. Pohjaveteen kulkeutunut öljy hajoaa hitaasti ja voi säilyä pohjavedessä vuosia. (Petäjä-Ronkainen et al. 2010) Maalämpöä voidaan kerätä maan pintaosista (ns. maapiiri, noin metrin syvyyteen asennettava keruuputkisto) tai syvemmältä kallioperästä (ns. lämpökaivo, yleensä alle 300 m syvyinen porakaivo). Maalämpökaivojen suosio on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti ja niiden mahdollisesti aiheuttamat ympäristöriskit liittyvät eniten pohjavesiin. Riskiä aiheuttavat mm. maanpinnalta valuvien hulevesien suora pääsy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia, poraaminen pilaantuneilla maa-alueilla, orsivesikerroksen puhkeaminen sekä lämmönsiirtoaineiden vuodot. Lämpökaivon poraus voi muuttaa myös pohjaveden virtausolosuhteita ja siten vaikuttaa pohjaveden määrään. (Juvonen & Lapinlampi 2013) 7.1.1 Jätevedet Syrinharjun pohjavesialueella ei ole yleistä viemäriverkostoa. Asutusta on pohjavesialueen länsiosassa. Vuonna 2010 Syrinkylälle laadittiin jätevesien käsittelyn yleissuunnitelma (Airix Ympäristö 2010). Suunnittelualueella oli 24 asuttua kiinteistöä, jotka sijaitsevat osittain pohjavesialueella. Asukasmäärän on ennustettu laskevan. Yleissuunnitelman mukaan jätevedet käsiteltiin kiinteistökohtaisesti maaperäkäsittelyllä lukuun ottamatta kahta kiinteistöä, joilla oli tehdasvalmisteiset panospuhdistamot. Suunnitelmassa on suositeltu, että kunta rakentaa alueelle runkolinjat ja puhdistamon. Kiinteistöjen omistajille jää pumppaamoiden ja talojohtojen rakentaminen. Liityntäkustannukset taloutta kohti ovat korkeat ja suunnitelman toteuttamiselle on haettu vesihuoltoavustuksia. Lisäksi on tutkittu mahdollisuutta puhdistaa jätevedet Toholammin suunnalla. Yleissuunnitelmasta saatuja tietoja täydennettiin suojelusuunnitelman yhteydessä ottamalla yhteyttä kiinteistöjenomistajiin. Suurimmalla osalla kiinteistöistä on käytössä betoniset sakokaivojärjestelmät, joista käsitellyt jätevedet johdetaan maastoon. Jätevesijärjestelmät ovat melko vanhoja. Kiinteistökohtainen jätevesien käsittely aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Merkittävimmän riskin aiheuttavat Multilan ottamoiden itä- ja kaakkoispuolella pohjaveden muodostumisalueella sijait-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 21 sevat kiinteistöt, joiden suunnasta pohjavesi virtaa kohti ottamoita. Jätevesien maaperäkäsittely (esim. maahanimeyttämö tai maasuodattamo) ei ole mahdollista pohjavesialueella. Jätevesien käsittelyn yleissuunnitelmassa (2010) on esitetty alustava jätevedenpuhdistamon sijainti, joka on noin 120 metrin etäisyydellä Multilan ja Multilanlähteen vedenottamoista lounaaseen. Puhdistamon kohdalta ei ole suunnitelmassa esitetty maaperätietoja. Suunnitellun puhdistamon kohdalla tulisikin tehdä maaperätutkimuksia. Ensisijaisesti puhdistamo tulee sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Viemärilinjojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että pohjavesialueen luoteisosassa pohjavesi on hyvin lähellä maanpintaa pääasiassa alle 3,5 metrin syvyydellä. 7.1.2 Öljy- ja kemikaalisäiliöt Öljysäiliötietoja on saatu Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselta. Tietoja on täydennetty ottamalla yhteyttä mahdollisiin säiliönomistajiin. Maastokäynnin yhteydessä havaittiin myös farmarisäiliö pohjavesialueen luoteisosassa sijaitsevalla kiinteistöllä. Syrinharjun luoteisosassa on muutamia öljysäiliöitä, joista osa on tyhjennetty. Säiliöt on asennettu pääasiassa 1960 70-luvuilla. Säiliöiden suojarakenteissa ja kuntotarkastuksissa on puutteita. Multilan ja Multilanlähteen vedenottamoita lähimmät öljysäiliöt sijaitsevat noin 90 metriä ottamoista etelään pohjaveden muodostumisalueella. Säiliöt ovat maanpäällisiä. Ottamoiden kaakkoispuolella on lisäksi yksi maanalainen tyhjentämätön säiliö, yksi tyhjennetty maanalainen säiliö sekä yksi maanpäällinen farmarisäiliö. Pohjaveden virtaussuunta on säiliöiltä kohti Multilan vedenottamoita. Etenkin maanalainen, tyhjentämätön säiliö muodostaa merkittävän riskin pohjaveden laadulle, sillä maaperä säiliön ympäristössä on hyvin vettä johtavaa soraa. Pohjavedenpinta on säiliön lähettyvillä noin 4 5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Lisäksi vedenottamoiden luoteispuolella on öljysäiliöitä. 7.1.3 Maalämpöjärjestelmät Syrinharjun pohjavesialueella on tiettävästi kolme lämpökaivoa. Kaksi lämpökaivoa sijaitsee pohjavesi-alueen luoteisosassa pohjaveden muodostumisalueella ja yksi muodostumisalueen ulkopuolella. Multilan ja Multilanlähteen vedenottamoita lähin lämpökaivo sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella noin 210 metriä ottamoista kaakkoon. Pohjaveden virtaussuunta on lämpökaivolta kohti vedenottamoita. Maaperä kaivon kohdalla on kairausten aikana tehtyjen havaintojen mukaan soraa. Toinen muodostumisalueella sijaitseva lämpökaivo sijaitsee Puikonpuron lähettyvillä. Pohjavesi virtaa lämpökaivon kohdalla poispäin Multilan vedenottamoista. Maalämpökaivon kairausten aikana tehtyjen havaintojen mukaan maaperä kaivon kohdalla on soraista. Muodostumisalueen ulkopuolella sijaitseva lämpökaivo sijaitsee noin 290 metriä Multilan ottamoista länteen. Maaperä kaivon kohdalla on kairausten aikana tehtyjen havaintojen mukaan moreenia. Multilan ja Multilanlähteen vedenottamoita lähimpänä sijaitseva lämpökaivo voi muodostaa riskin ottamoille mahdollisessa vuototilanteissa sekä lämpökaivon huollon tai käytön lopettamisen yhteydessä, mikäli lämmönsiirtoaineita pääsee pohjaveteen. Maaperä lämpökaivon kohdalla on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Pohjavesi on noin 4 5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen on ollut 1.5.2011 lähtien luvanvaraista (Valtioneuvoston asetus maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 ja 63 muuttamisesta) ja se

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 22 koskee myös maaperään tai vesistöön sijoitettavan lämmönkeruuputkiston asentamista. Lupa vaaditaan silloin kun rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdetaan tai uusitaan maalämpöä hyödynnettäväksi tai kun maalämpöä halutaan käyttää lisälämmön lähteenä. Toimenpidelupaa haetaan kunnan rakennusvalvonnasta, mutta uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä ratkaistaan rakennusluvan yhteydessä. Toimenpideluvan käsittelijän tulee antaa tieto lämpökaivon rakennushankkeesta ympäristöviranomaiselle aina kun suunniteltu maalämpöjärjestelmä sijoittuu pohjavesialueelle. Tarvittaessa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ohjaa lämpökaivon rakentamista I- ja II-luokan pohjavesialueilla suunnittelevan hakemaan myös vesilain mukaista lupaa, jonka käsittelee aluehallintovirasto (AVI). Kunta voi kysyä ELY-keskuksen mielipidettä tai siirtää vesilain mukaisen luvan tarpeen ELY-keskuksen ratkaistavaksi. (Juvonen & Lapinlampi 2013) Toimenpiteet Asutus Jätevesien maaperäkäsittely ei ole mahdollista pohjavesialueella. Etenkin vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevien kiinteistöjen jätevesien käsittelymenetelmät tulee tarkistaa mahdollisimman pian vastaamaan vaadittua tasoa (hajajätevesiasetus). Jätevedet on ensisijaisesti johdettava yleiseen viemäriverkkoon ja kiinteistöjen tulee liittyä viemäriverkostoon, jos se on mahdollista. Jos viemäriverkkoon ei ole mahdollista liittyä, tulee kiinteistöjen tehdä asianmukaiset suunnitelmat jätevesien käsittelystä ja laatia jätevesijärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet jätevesiasetuksen mukaisesti. Jätevedet voidaan johtaa myös käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle siten, ettei pohjavesien pilaantumisvaaraa pääse syntymään. Mikäli alueelle rakennetaan keskitetty jätevedenpuhdistamo, tulee puhdistamon sijaintiin kiinnittää erityistä huomiota. Puhdistamo tulee sijoittaa ensisijaisesti pohjavesialueen ulkopuolelle. Runkoviemärilinja tulee rakentaa pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelle. Kiinteistökohtaiset viemärilinjat tulee olla pohjaveden muodostumisalueella mahdollisimman lyhyet ja asennuksen tiiveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Viemäreitä tai pumppaamoja ei tule asentaa pohjavesikerrokseen. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että pohjavesi on paikoin lähellä maanpintaa. Lestijärven rakennusjärjestyksen mukaan mikäli jätevesiä ei voi johtaa yleiseen viemärilaitokseen, tulee tärkeillä pohjavesialueilla jätevedet johtaa käsiteltäviksi pohjavesialueen ulkopuolelle ympäristöviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti, tai kaikille jätevesille on oltava riittävän suuri, tarkoitukseen valmistettu ja hyväksytty sekä huolellisesti asennettu lujitemuovi- tai lasikuitusäiliö. Ylitäytön estämiseksi säiliö on varustettava luotettavalla hälytysjärjestelmällä. Etenkin maanalaiset öljysäiliöt tulee tarkastaa määräajassa. Säiliö on tarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Seuraavat tarkastusajat määräytyvät säiliön kuntoluokan mukaan. Luokan A metallisäiliö on tarkastettava uudelleen 5 vuoden ja muu kuin metallisäiliö 10 vuoden välein. (Tukes 2010) Myös tyhjät säiliöt on tarkastettava ja mahdollisuuksien mukaan huonokuntoiset säiliöt on ensisijaisesti poistettava, jotta niiden tahaton käyttö estetään. Vanhan säiliön poistosta on ilmoitettava kunnan palo- ja ympäristöviranomaiselle. Mikäli säiliön poistaminen ei ole mahdollista, tulee omistajan hakea kunnan ympäristöviranomaiselta tai pelastusviranomai-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 23 selta poikkeuslupaa säiliön maahan jättämisestä. Poikkeusluvalla maahan jätettävä säiliö tulee tarkastaa ja täyttää sen jälkeen esimerkiksi hiekalla. Uusia maanalaisia öljysäiliöitä ei tule enää sijoittaa pohjavesialueelle. Uudet säiliöt on sijoitettava maan päälle suoja-altaaseen mieluiten sisätiloihin. Uuden säiliön hankinnasta tulee ilmoittaa kunnan palo- ja ympäristöviranomaisille. Maanpäälliset suojaamattomat säiliöt tulee varustaa suoja-altain ja tarvittaessa katoksin. Lestijärven rakennusjärjestyksen mukaan tärkeillä pohjavesialueilla öljy- ja polttoainesäiliöt sekä muut vaarallisten aineiden säilöt ja varastot tulee sijoittaa maan päälle ja varustaa suoja-altaalla. Kiinteistönomistajille tulee antaa selkeät ohjeet tarkastusvelvollisuudesta ja vastuusta öljysäiliön omistajana. Mahdollisen vahingon sattuessa kotivakuutus voi korvata vain esim. tontin ulkopuoliset vahingot, mutta ei tontilla tai rakennuksessa tapahtuneita vahinkoja, minkä vuoksi kiinteistönomistajien kannattaa selvittää etukäteen vakuutustason laajuus. Vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa (esim. Fennia 2012), jos öljysäiliötä ei ole koskaan tarkastettu eikä säiliön kunnosta ole huolehdittu (Tukes 2010). Omistaja vastaa myös mahdollisen vuodon aiheuttamista kustannuksista. Vakuutusehdoissa usein edellytetään, että öljysäiliön omistaja tai haltija pitää huolta säiliönsä kunnosta tarkastuttamalla se säännöllisesti viranomaisen hyväksymällä tarkastusliikkeellä. Alueen pelastusviranomaisilla tulee olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista. Rekisterin tiedot on toimitettava myös kunnan ympäristöviran-omaisille. Lämpökaivon poraamisen toimenpidelupa haetaan kunnan rakennusvalvonnasta ja uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä ratkaistaan rakennusluvan yhteydessä. Toimenpideluvan käsittelijän tulee antaa tieto lämpökaivon rakennushankkeesta ympäristöviranomaiselle aina kun suunniteltu maalämpöjärjestelmä sijoittuu pohjavesialueelle. Maalämpöjärjestelmien suunnitelmista pohjavesialueilla tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto. Tarvittaessa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ohjaa lämpökaivon rakentamista I- ja II-luokan pohjavesialueilla suunnittelevan hakemaan myös vesilain mukaista lupaa, jonka käsittelee aluehallintovirasto (AVI). Maalämpöjärjestelmiä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille. Yksittäinen lämpökaivo voi tapauskohtaisesti olla mahdollista sijoittaa harjun reuna-alueille, mutta tällöin rakentamispaikasta tulee selvittää maaperätiedot etukäteen. Maalämpöjärjestelmien huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä lämmönsiirtoliuos on otettava talteen. Liuosta ei saa päästää maaperään. Mikäli keruuputkissa huomataan vuotoja, tulee asia korjata välittömästi asentamalla uudet putket tai tukkimalla vuodet muuten. Lämpöpumput tulee varustaa järjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista tulee ilmoittaa ympäristönsuojeluviranomaisille. Rakennusjärjestystä uusittaessa ja ympäristönsuojelumääräyksiä laadittaessa niihin tulee lisätä maalämpöjärjestelmiä ja niiden rakentamista koskevia määräyksiä sekä rajoituksia.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 24 Kunnan tulee aktiivisesti tiedottaa asukkailleen jätevedenkäsittelyyn, öljysäiliöihin ja maalämpöjärjestelmiin liittyvistä ohjeista, suosituksista ja velvollisuuksista. Soralan ja Vesilän vedenottamoiden suoja-aluemääräysten (L-SVEO 87/1993/2) mukaan lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä: 3) Alueelle ei saa suorittaa jäteveden maahan imeyttämistä. 5) Alueelle ei saa ilman asianmukaisia suojalaitteita perustaa öljyjen, fenolipitoisten aineiden, nestemäisten polttoaineiden, väkilannoitteiden tai muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden varastoa. Rakennettavat kiinteistökohtaiset öljy- ja polttoainesäiliöt on omistajan kustannuksella sijoitettava rakennuksen sisällä olevaan öljysäiliötilaan tai maan päälle sijoitettavaan suoja-altaaseen. Öljysäiliötilan tai suoja-altaan on oltava rakennusvalvontaviranomaisen antamien ohjeiden mukainen valuma-allas, joka pystyy keräämään ja pidättämään suurinta tilassa olevaa säiliötä vastaavan öljymäärän. 6) Alueelle rakennettavista asuin-, karja-, teollisuus- ja varastorakennuksista tulevat jätevedet on omistajan kustannuksellaan kuljetettava tai tiiviissä viemärissä johdettava suoja-alueen ulkopuolelle. Viemäröintiä suunniteltaessa ja rakennettaessa on lisäksi vältettävä jäteveden johtamista hyvin vettä läpäisevään harjunosaan kaukosuojavyöhykkeen luoteisrajan ulkopuolella Multilan lähteen suunnassa. 7.2 Maa-aineisten ottaminen 7.2.1 Yleistä Maa-ainesten ottaminen ja etenkin jälkihoitamattomat ottoalueet saattavat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Maaperää ja pohjavettä suojaavan maannoskerroksen poistaminen muuttaa pohjaveden muodostumisolosuhteita ja lisää pohjaveden likaantumisherkkyyttä varsinkin otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadevedestä suotautuu pohjavedeksi ja lisää muodostuvan pohjaveden määrää. Maa-ainesten oton on todettu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Myös maa-ainesten ottamiseen liittyvät pölynsidontasuolaus, koneiden ja polttoaineiden säilyttäminen ottamisalueilla sekä niistä mahdollisesti aiheutuvat öljy- ja kemikaalipäästöt voivat muodostaa riskin pohjavedelle. (Antikainen et al. 2009) 7.2.2 Kotitarveotto Maa-ainesten ottamista ohjaa maa-aineslaki (1981/555). Maa-aineslupa ei ole kuitenkaan tarpeen jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, jonka tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään so-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 25 pimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maata ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi et al. 2009) Pohjavesialueilla tulee ottaa huomioon, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muuttamiskiellon vastaisia seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan tulee tehdä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan tulisi tehdä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus (Alapassi et al. 2009). Syrinharjun on ollut kohtalaisesti kotitarveottoa. Otto on paikoin ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle, eikä alueita ole jälkihoidettu. Tämän vuoksi suositellaan, että kotitarveotosta tulee tehdä ilmoitus kunnan ympäristövalvontaan aina, kun suunnitellaan ottoa pohjavesialueilla. 7.2.3 Maa-aineisten ottaminen Syrinharjun pohjavesialueella Syrinharjun pohjavesialueella noin 4,4 % pohjavesialueen ja noin 7,2 % muodostumisalueen pintaalasta on maa-ainestenottoalueita. Syrinharjun pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä (4/2014) voimassa olevia maa-ainesten ottolupia. Lestijärven kunnan pohjavesialueen keskiosaan 20.3.2007 myöntämästä kymmenen vuotta voimassaolevasta maa-ainesluvasta valitettiin ja lupa kumoutui KHO:ssa. Alueen keskiosaan on aiemmin myönnetty kuusi maa-aineslupaa, joista viimeisin on päättynyt vuonna 2006 (KITTIkiviainestilinpito). Maa-ainesta on otettu myös jo ennen maa-aineslain voimaantuloa (1982). Lisäksi pohjavesialueella on ollut ja on yhä kotitarveottoa. Osa Syrinharjun pohjavesialueesta kuuluu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta maakunnallisesti arvokkaisiin harjualueisiin (kuva 6.1), joita on kartoitettu pohjavesialueiden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävän POSKI-projektin yhteydessä (Valpola et al. 2009). Arvokkaat harjualueet (liite 6) on luokiteltu maa-aineksen ottoon soveltumattomaksi alueeksi. Alueet on merkitty myös vaihe-maakuntakaavojen yhdistelmään (kuva 6.2: ge-1 arvokas harjualue). Kaavan suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee varmistua siitä, ettei toimenpiteellä aiheuteta maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hankeen aikana vuonna 2008 Syrinharjun pohjavesialueelta kartoitettiin 14 maa-ainestenottoaluetta, joista osa on kotitarveottoalueita (Rankonen & Hyvönen 2009). Ottamisalueet luokiteltiin kunnostustarpeiltaan eri luokkiin vaihdellen vähäisestä mahdottomaan. Pääosalla alueen soranottoalueista ei ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Uudelleenkartoituksen aikana (marraskuu 2012) pohjavedenpinta oli korkeammalla kuin vuonna 2008, mikä vaikutti kunnostustarpeen uudelleenarviointiin. Soranottoalueen 1 kunnostustarve on vähäinen. Alueella havaittiin marraskuussa 2012 mopoilua sekä hieman puutarhajätteitä. Ottoalueen pohja on paikoin hyvin kivinen, mutta alue on pääosin maisemoitunut (kuva 7.2.1).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 26 Kuva 7.2.1 Soranottoalue 1 on pääosin maisemoitunut. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalue 2 on kotitarveottoalue, jossa havaittiin hiljattain tapahtunutta maa-ainestenottoa (kuva 7.2.2). Alueen kunnostustarve on vähäinen, mutta kotitarveottoa tulee seurata. Kuva 7.2.2 Kotitarveottoa soranottoalueella 2. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalue 3 on maisemoitunut ja sen kunnostustarve on vähäinen (kuva 7.2.3).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 27 Kuva 7.2.3 Soranottoalue 3 on maisemoitunut. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalueella 4 havaittiin mopoilua. Alue on pääosin maisemoitunut ja sen kunnostustarve on vähäinen (kuva 7.2.4). Kuva 7.2.4 Soranottoalueen 4 kunnostustarve on vähäinen. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalueella 5 sijaitsee Soranottomaan vedenottamo. Ottoalue sijaitsee lähes kokonaan Soralan ottamon lähisuoja-alueella. Ottoalueen pohjoisosassa on edelleen muutamia varastokasoja, vaikka viimeisin maa-ainesten ottamislupa on päättynyt kesäkuussa 1998. Marraskuun 2012 kartoituksessa alueella havaittiin mopoilua, hieman jätteitä sekä melko hiljattain tapahtunutta maa-ainestenottoa (kuva 7.2.5). Alueella ei ole juurikaan puustoa tai kasvillisuutta ja ottoalueen pohja on paikoin kivinen ja kostea. Alueen kunnostustarve on kohtalainen.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 28 Kuva 7.2.5 Maa-ainesten ottoa soranottoalueella 5. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalue 6 on maisemoitunut. Marraskuussa 2012 ottoalueen pohjalla oli paikoin vettä. Alueella havaittiin autonromu (kuva 7.2.6). Alueen kunnostustarve on vähäinen Kuva 7.2.6 Autonromu soranottoalueella 6. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalueen 7 kunnostustarve on kohtalainen. Aiemmin alueen kunnostustarve on luokiteltu suureksi, sillä alueella ei ollut tehty jälkihoitotoimenpiteitä, ja rintaukset olivat jyrkät ja alueen pohja tiivistynyt. Alueen luoteisosassa oli maastokäynnin yhteydessä kesällä 2008 havaittavissa merkkejä hiljattain tapahtuneesta soranotosta ja alueella oli myös hiekan ja soran erottelussa käytettävä seula. Marraskuussa 2012 maastokäynnillä todettiin, että ottoalueen rintauksia oli loivennettu. Alue oli kuitenkin edelleen epäsiisti ja alueella havaittiin varastokasojen lisäksi mm. vanha seula sekä vanhoja tynnyreitä, joista osa ei ole tyhjiä (kuva 7.2.7). Alueella ei ole juurikaan kasvillisuutta tai puustoa. Ottoalueella havaittiin myös mopoilua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 29 Kuva 7.2.7 Jätteitä soranottoalueella 7. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalue 8 on kotitarveottoalue, jonka kunnostustarve on kohtalainen. Alueelta on otettu melko hiljattain maa-ainesta ja alueen pohjalle on muodostunut pieni lammikko (kuva 7.2.8). Kuva 7.2.8 Kotitarveottoa soranottoalueella 8. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalueet 9, 10 ja 11 ovat kunnostustarpeeltaan kohtalaisia. Alueet ovat kotitarveottoalueita. Alueille on muodostunut soranoton seurauksena pieniä ja matalia lampia (kuvat 7.2.9, 7.2.10, 7.2.11). Alueiden kunnostamista lampia täyttämällä tulisi harkita.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 30 Kuva 7.2.9 Lammikko soranottoalueella 9. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Kuva 7.2.10 Kotitarveoton seurauksena syntynyt lampi soranottoalueella 10. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Kuva 7.2.11 Lampi soranottoalueella 11. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 31 Soranottoalueiden 12 ja 13 kunnostustarve on suuri. Ottoalueet ovat lähes kiinni tiessä 775 ja alueille on muodostunut lammikoita ja rintaukset ovat paikoin jyrkät (kuvat 7.2.12 ja 7.2.13). Mahdollisen tieliikenneonnettomuuden sattuessa pohjaveden pilaantumisriski on erittäin suuri, sillä pohjaveden suojana olevien maakerrosten paksuus on paikoin olematon. Ottoalueet sijaitsevat Vesilän ottamon lähisuoja-alueella. Soranottoalueet 12 ja 13 ovat alun perin syntyneet entisen TVH:n otettua maa-ainesta tien rakentamisen yhteydessä jo ennen maa-aineslain voimaantuloa. Kuva 7.2.12 Lammikko soranottoalueella 12 tien 775 varrella. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Kuva 7.2.13 Lammikoita soranottoalueella 13 tien 775 varrella. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Soranottoalue 14 on kotitarveottoalue, jonka kunnostustarve on kohtalainen. Alueelta on otettu melko hiljattain maa-ainesta ja alueen pohjalle on muodostunut lammikoita (kuva 7.2.14). Alueella on myös metalliromua. Ottoalue sijaitsee Vesilän ottamon lähisuoja-alueella.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 32 7.2.14 Lammikko soranottoalueella 14. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Toimenpiteet Maa-ainesten ottaminen Pikaista kunnostusta vaativia alueita ovat pohjavesialueen keskiosassa sijaitsevat alueet 12 ja 13, jotka ovat lähes kiinni tiessä 775. Mahdollisen tieliikenneonnettomuuden sattuessa pohjaveden pilaantumisriski on erittäin suuri, sillä pohjaveden suojana olevien maakerrosten paksuus on paikoin olematon ja alueille on muodostunut lammikoita. Ottoalueet sijaitsevat Vesilän ottamon lähisuoja-alueella. Kunnostustoimenpiteitä tarvitsevat myös pohjavesialueen luoteisosassa sijaitsevat soranoton seurauksena muodostuneet matalat pohjavesilammet ja -lammikot (ottoalueet 8,9,10,11 ja 14, joka sijaitsee Vesilän ottamon lähisuoja-alueella). Lisäksi toimenpiteitä tulee tehdä soranottoalueilla 5 ja 7, joissa ei ole voimassaolevia lupia, mutta alueilla on yhä varastokasoja. Alueilla on myös romua ja mopoilua. Ottoalue 5 sijaitsee Soralan vedenottamon lähisuoja-alueella. Pikaista kunnostusta vaativille vanhoille soranottoalueille tulee laatia kunnostussuunnitelma, joka sisältää mm. maanäytteiden analysointia, vedenlaadun tutkimuksia ja lampien syvyyksien mittaamisen. Kunnostussuunnitelmien laatimiseen ja alueiden kunnostamiseen on mahdollisuus hakea tukea esim. Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). EU:n myöntämä rahoitus on osarahoitusta ja tuen myöntäminen edellyttää, että hankkeella on myös muita julkisia tai yksityisiä rahoittajia. Pohjavesialueelle on muodostunut lampia ja lammikoita kotitarveoton seurauksena, minkä vuoksi kotitarveotosta tulee tehdä ilmoitus kunnan ympäristövalvontaan aina, kun suunnitellaan ottoa pohjavesialueella. Alueiden jälkihoidosta myös kotitarveottoalueilla tulee huolehtia. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella ja kertoa velvoitteista kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille maa-ainesten ottamisalueille esimerkiksi lohkarein.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 33 Osa Syrinharjun pohjavesialueesta kuuluu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta maakunnallisesti arvokkaisiin harjualueisiin, joita on kartoitettu pohjavesialueiden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävän POSKI-projektin yhteydessä (Valpola et al. 2009). Tämä osa Syrinharjusta on luokiteltu maa-aineksen ottoon soveltumattomaksi alueeksi, minkä vuoksi alueelle ei tule myöntää uusia maa-ainesten ottolupia. Soralan ja Vesilän vedenottamoiden suoja-aluemääräysten mukaan (L-SVEO 87/1993/2) lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä: 7) Maa-ainesten otolle tulee hakea maa-aineslain tai rakennuslain 124a :n mukainen lupa. Lupahakemuksesta on pyydettävä Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin lausunto (nyk. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Mikäli Lestijärven kunta päätöksessään sallii maa-aineksen oton syvemmältä kuin vesi- ja ympäristöpiiri on lausunnossaan esittänyt tai muutoin lieventää vesi- ja ympäristöpiirin esittämiä pohjaveden suojeluvaatimuksia, maa-ainesten otolle tulee hakea vesioikeiden lupa. Määräys ei koske vähäistä kotitarveottoa eikä kaivon rakentamista tai kunnallisteknillisiä töitä. Kaivutöiden yhteydessä tulee noudattaa varovaisuutta niin, että vahingollisia aineita kuten öljyä polttoaineita, jätteitä tai muuta niihin verrattavaa ainetta ei pääse imeytymään maaperään. 7.3 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkauden torjunnassa käytetään yleensä suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolankäyttö on riski pohjavedelle, sillä se voi aiheuttaa pohjaveden suolaantumisen. Suolankäyttö on nykyisellään melko tehostunutta, eikä sen käyttöä voida nykyisellä tekniikalla juurikaan vähentää liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kuitenkin kehitetään. Yksi näistä on kaliumformiaatti (esim. Salminen et al. 2010), jonka laajaa käyttöä hidastaa sen korkeahko hinta. (Antikainen et al. 2009) Pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin mahdollisissa onnettomuustapauksissa. Suurin osa kuljetettavista vaarallisista aineista on palavia nesteitä. Aiemmin maanteiden varsien ka liikenteenjakaja-alueiden rikkakasvienja vesakontorjuntaan on käytetty torjunta-aineita, mutta nykyisin niiden käyttö on vähäistä. (Gustafsson et al. 2006) Myös maito- ja lietelantakuljetukset voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle onnettomuustapauksissa. Syrinharjun pohjavesialueella sijaitsevien teiden tiedot on koottu taulukkoon 7.3.1. Noin 3 % pohjavesi-alueen ja noin 4,6 % muodostumisalueen pinta-alasta on liikennealueita. Seututie 775 kulkee pohjavesi-alueen keskiosassa luode kaakkosuunnassa noin 7,1 km matkalla. Tie sijoittuu pääosin harjun karkean ja hyvin vettä johtavan ydinosan kohdalle. Tien varressa on pohjavesialueesta kertovia kylttejä (kuva 7.3.1). Pohjavesialueen luoteisosassa on yhdystie 18197, joka kulkee pohjavesialueella koillis lounassuunnassa noin 300 metrin matkalla. Maaperän pintaosa tien 18197 kohdalla on pääosin huonosti vettä johtavaa hienoainesta (silttiä tai savea).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 34 Taulukko 7.3.1 Tiestötietoja Syrinharjun pohjavesialueella. KVL = keskimääräinen vuorokausiliikenne. *Tiedot vuodelta 2010, **tiedot vuodelta 2011 (Liikennevirasto 2012). *** Talvihoito maanteillä 1.10.2011 alkaen (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Tie Tien pituus pvalueella noin (km) KVL (ajon. /vrk) * KVL raskasliikenne (ajon/vrk) ** Raskaanliikenteen osuus (%) Tien talvihoitoluokka *** 775 7,1 581 66 11 II 18197 0,3 68 III Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään ainoastaan hiekkaa. Talvihoitoluokat on luokiteltu seuraavasti: II; Lumipintainen, pistehiekoitettava, ongelmakelillä hiekoitetaan koko tie ja III; sama kuin edellinen, mutta hieman pidemmällä toimenpideajalla (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2011). Pohjavesialueella ei ole suolavarastoja. Pohjaveden kloridipitoisuuksia on tutkittu Syrinharjun vedenottamoiden raakavedestä. Pitoisuudet ovat olleet matalia. Kuva 7.3.1 Pohjavesialue-kyltti tien 775 varrella. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Tiet muodostavat riskin pohjavedelle lähinnä mahdollisten onnettomuuksien vuoksi. Pohjavesialueella tapahtuvista vaarallisten aineiden kuljetuksista ei ole tietoja, mutta todennäköisesti kuljetuksia on seututiellä 775. Multilan vedenottamo ja Multilanlähde sijaitsevat tien 775 välittömässä läheisyydessä. Ottamoiden luoteispuolella on teiden 775 ja 18197 risteysalue. Ottamoiden kohdalle tien 775 reunaan on kesällä 2013 tehty betoniaita törmäysesteeksi ja roiskesuojaksi sekä ränni ja kalvotus estämään tieltä ja viereiseltä pellolta tulevien pintavesien valuntaa lähteeseen ja kaivoihin. Myös kaivojen lähiympäristöä ja rakenteita on parannettu mahdollisia liikenneonnettomuuksia, -päästöjä, pintavesiä ja ilkivaltaa vastaan. Myös Vesilän ottamo on melko lähellä tietä 775. Ottamon kohdalla ei ole tiesuojauksia. Pohjavesialueen keskiosassa, tien 775 välittömässä läheisyydessä on kaksi maa-ainestenoton seurauksena syntynyttä pohjavesilammikkoa (ks. kpl. 7.2). Lammikoiden kohdalla on erittäin suuri pohjaveden pilaantumisriski mahdollisen tieliikenneonnettomuuden sattuessa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 35 Toimenpide-ehdotukset - Liikenne ja tienpito Soralan ja Vesilän vedenottamoiden suoja-aluemääräysten mukaan (L-SVEO 87/1993/2) lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä: 4) Vesakkomyrkkyjen käyttö alueella on kielletty. Alueella ei saa käyttää lannoitteita, kasvinsuojeluaineita eikä tuhoeläinmyrkkyjä niin runsaasti tai sillä tavalla, että siitä voi aiheuta pohjaveden pilaantumisvaaraa. Liukkauden torjunnassa on pyrittävä välttämään suolan käyttöä. Mikäli suolaa joudutaan käyttämään pölynsidonta- tai lumensulatusaineena, käyttö on suunniteltava ja toteutettava niin, ettei siitä aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Lisäksi lähisuojavyöhykkeellä on voimassa suoja-aluemääräys: 7.4 Maatalous 9) Alueelle ei saa rakentaa uusia moottoriajoneuvoille tarkoitettuja yleisiä teitä eikä pysäköintialueita. Nykyistä tietä mahdollisesti parannettaessa tienpitäjän tulee parantamissuunnitelmaa laadittaessa ottaa huomioon pohjaveden suojaaminen. Suunnitelma tulee laatia yhteistyössä vedenottajan ja Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin kanssa. Pohjaveden suojaustoimenpiteiden toteuttamisesta ja kustannuksista vastaa tienpitäjä. Riskejä pohjavedelle voivat aiheuttaa lähinnä maatalouden lietelannan, lannoitteiden ja torjuntaaineiden käyttö (Gustafsson et al. 2006). Peltoviljelyn vaikutukset pohjaveteen riippuvat suuresti alueen hydrogeologisista olosuhteista. Yleisin peltolannoituksen aiheuttama haitta on pohjaveden nitraattipitoisuuden kohoaminen. Myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea ja orgaanisen aineen määrä kasvaa. Lisäksi fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot pohjavedessä voivat nousta. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on selvästi vähentynyt viime vuosikymmeninä. (Antikainen et al. 2009) Lietelannan kuljetusten yhteydessä maatalouskoneiden renkaiden mukana voi kulkeutua pelloilta lantaa ja kuraa pohjavesialueen tiealueille, mikä voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Myös peltoalueiden ojitukset voivat vaikuttaa haitallisesti pohjaveden laatuun, jos humuspitoisia pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan ojien kautta. Kotieläintalous pohjavesialueilla voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Esimerkiksi lannan mikrobeja voi kulkeutua pohjaveteen runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana sekä huonokuntoisten lantajärjestelmien ja kaivorakenteiden kautta. Karjatalouden aiheuttamia pohjaveden pilaantumistapauksia on Suomessa ollut vain vähän. Eläinsuojien sijoittaminen I- tai II-luokan pohjavesialueille vaatii ympäristölupamenettelyn. (Antikainen et al. 2009) Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä korostuu pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien päästöjen vähentäminen (Antikainen et a. 2009). Maatalouden ympäristötuki jakautuu kaikille viljelijöille tarkoitettuihin perus- ja lisätoimenpiteisiin sekä niitä täydentäviin, erityistukisopimuksiin, joista yksi on pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuki. Kaikkien ympäristötukeen sitoutuvien viljelijöiden on mm. noudatettava lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevia vähimmäisvaatimuksia.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 36 7.4.1 Peltoviljely Syrinharjun pohjavesialueella peltoja ja laidunmaita on noin 76 hehtaaria (9,2 % pohjavesialueen pinta-alasta) ja muodostumisalueella noin 22 hehtaaria (4,3 % pinta-alasta). Pelloista suurin osa sijaitsee pohjavesialueen luoteisosassa. Pohjavesialueella sijaitsevia peruslohkoja on viidellä tilalla. Kaikki tilat ovat sitoutuneet ympäristötukeen ja tiloilla on viljavuustutkimustulokset ja lannoitussuunnitelmat. Yhdellä tilalla on 20- vuotinen suojavyöhykesopimus peruslohkoista ja yhdellä tilalla pohjavesialueiden viljelysopimus. Pohjavesialueen lähettyvillä on karjatila (RN:o 26:74), jolle on myönnetty ympäristölupa vuonna 2009 (ks. kpl 7.4.2). Tilan peltoja sijaitsee Syrinharjun pohjavesialueen luoteisosassa. Tien 775 pohjoispuolisille peltolohkoille 00815, 00816 ja 00286 voidaan levittää lietettä, koska tehtyjen lohkoilla tehtyjen maaperätutkimusten (2009) mukaan maaperä on tiivistä (hienosiltti ja savi). Tien 775 eteläpuolisen peltolohkon 00282 maaperä pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen osilla ei ole riittävän tiivis lietelannan levittämiseen. Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkorajan väliselle vyöhykkeelle, kun levitys tapahtuu keväällä, lanta mullataan välittömästi levityksen jälkeen ja kerralla käytettävä lantamäärä ei ylitä kasvin yhden kasvukauden aikana tarvitsemaa ravinnemäärää. Pohjavesialueen luoteisosassa virtaa soiden ja peltojen halki kulkeva Puikonpuro. Vuosien 1985 86 pohjavesiselvityksen mukaan pohjavettä purkautuu Multilan lähteen pohjoispuolella Puikonpuroon laskevaan ojaan. Puikonpurosta on otettu pohjavesiselvityksen yhteydessä kaksi näytettä pohjavesialueen luoteisosassa tien 775 pohjoispuolella alueella, jolla oja virtaa peltojen poikki (taulukko 7.4.1). Vesi virtaa pisteestä Oja II kohti pistettä Oja I ja edelleen kohti Multilan ottamoita. Taulukko 7.4.1 Vesinäytteiden tutkimustuloksia Puikonpurosta 1.4.1986. Oja I Oja II väriluku (Pt mg/l) 320 240 ph 6,2 6,6 sähkönjohtavuus (ms/m) 5,3 12,4 happi (mg/l) 3,7 5,4 happi (kyll.%) 25 38 sameus (FTU) 11,1 27 kaliumperm.luku (O 2 kul.) (mg/l) 30 18 ammoniumtyppi (mg/l) 0,246 0,562 nitriittityppi (mg/l) 0,007 0,017 nitraattityppi (mg/l) 0,044 0,310 rauta(mg/l) 3,060 5,820 mangaani (mg/l) 0,226 0,318 vapaa hiilihappo (mg/l) 25,2 24,2 alkaliteetti (mmol) 0,28 0,99

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 37 Vesi oli humuspitoista, sameaa ja sen väriluku on erittäin korkea. Vesi oli myös hieman hapanta ja vähähappista. Sähkönjohtavuus oli hieman koholla pisteessä Oja II. Vedessä oli erittäin paljon ammoniumtyppeä ja nitriittityppipitoisuus oli koholla. Nitraattityppipitoisuus ei ollut normaalia korkeampi. Vedessä oli erittäin paljon rautaa ja myös mangaania melko paljon. Veden alkaliteetti oli hyvä. Syrinharjun vedenottamoiden raakavedestä seurataan nykyisin mm. sähkönjohtavuutta ja nitraattipitoisuutta. Pitoisuudet ovat olleet matalia (ks. kpl 8.3.1). Peltoviljely Syrinharjun pohjavesialueella ei nykyisellään aiheuta riskiä pohjavedelle, kun toimitaan ympäristötukien ehtojen mukaisesti. Yleisiä ohjeita liittyen peltoviljelyyn pohjavesialueilla on esitetty luvussa 8. Toimenpiteet Peltoviljely Pohjavesialueilla ei tule käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristinnestettä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä, ellei esim. maaperätutkimuksin ole osoitettu, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle (liite 2). Riittävien maaperätutkimusten tekeminen on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla. Mahdollisuudet pohjavesialueen peltoviljelysopimuksille tai suojavyöhykkeiden perustamiselle tulee selvittää pohjaveden muodostumisalueella sijaitseville pelloille. Pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuen ehtoina ovat mm. pellon muokkauksen tai lannoituksen keventäminen, kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen tai heinän viljely viljojen aluskasveina. Maatalouskoneiden kuntoon ja huoltoon sekä polttoaineiden ja kemikaalien varastointiin tulee kiinnittää huomiota, jotta haitta-aineita ei pääse maaperään ja pohjaveteen. Öljyt, kemikaalit ym. tulee säilyttää tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Myös farmariöljysäiliöt tulee säilyttää sisätiloissa tai katetussa tilassa. Mikäli öljysäiliöt ovat kaksivaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt tulee varustaa järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Mikäli pohjavesialueella kulkeville teille lietelannan kuljetusten yhteydessä pääsee putoamaan lietettä, rehua tai rehujätettä tulee likaantuneet alueet puhdistaa välittömästi. Pohjavesialueilla sijaitsevat käytöstä poistetut lietesäiliöt tulee tyhjentää ja peittää, jotta sadevesi ei pääse kertymään niihin. Vaihtoehtoisesti lietesäiliöt tulee poistaa kokonaan. Käytettäessä torjunta-aineita tulee tuotepakkauksesta varmistaa, että tuotetta voidaan käyttää pohjavesialueella. Soralan ja Vesilän vedenottamoiden suoja-aluemääräysten mukaan (L-SVEO 87/1993/2) lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä: 3) Lietelannan ja virtsan käyttö on sallittua ainoastaan sulan maan aikana muokkaustöiden yhteydessä siten, että toimenpiteestä ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 38 7.4.2 Karjatalous Maapohjaisten AIV-aumojen perustaminen on kielletty. Muunkinlaiset AIV-saumat on suojattava siten, että puristenesteitä ei pääse valumaan maaperään. 4) Alueella ei saa käyttää lannoitteita, kasvinsuojeluaineita eikä tuhoeläinmyrkkyjä niin runsaasti tai sillä tavalla, että siitä voi aiheuta pohjaveden pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueen luoteisosassa, pohjavesialueen ulkoreunalla on kaksi karjatilaa. Eläinsuojat eivät ole pohjavesialueella, vaan sen ulkopuolella. Karjatilalle (RN:o 26:74) on myönnetty ympäristölupa vuonna 2009. Tilan peltoja on käsitelty edellisessä kappaleessa. Luvan mukaan eläinsuojissa voidaan pitää yhteensä enintään 25 lypsylehmää, 15 hiehoa, 160 lihanautaa ja 92 vasikkaa (alle 6 kk). Suunniteltu laidunnusalue ja etälietesäiliö sijaitsevat Syrinharjun pohjavesialueella. Lupamääräysten mukaan pohjavesialueen luoteisosassa sijaitsevan noin 220 m 3 :n vuokralietesäiliön rakenteiden tulee olla tiiviit. Säiliön rakenteiden tiiveys tulee tutkia vuosittain silmämääräisesti säiliön ollessa tyhjä. Säiliön kunto on tarkastettu vuonna 2009 ja se on nykyisin lähinnä varalla. Tilalla voidaan laiduntaa peltolohkolla 00890, koska tehtyjen tutkimusten (2009) mukaan maaperä peltolohkolla on riittävän tiivis. Mahdollista ruokintapaikkaa tai juoma-allasta ei saa sijoittaa pohjaveden varsinaiselle muodostumisalueelle, vaan ne voidaan sijoittaa muodostumisalueen ja pohjavesialueen väliselle alueelle. Pohjavesialueella laidunalueen karjakäytävät, kokoontumis- ja ruokintapaikat, joissa maaperän pinta ja kasvillisuus rikkoontuvat, tulee varustaa tiiviillä alustoilla. Peltolohkolla 00890 ei ole enää nykyisin laidunnusta. Karjatilalle (RN:o 363:0) on tehty vuonna 2003 ympäristöluvan tarveharkinta. Eläinmäärä oli tuolloin 51, mutta lupa velvoitettiin hakemaan vain, mikäli toiminnassa tapahtuu oleellinen muutos. Tarveharkintaan liittyi tilan pohjavesipeltolohkoja koskeva tilanpitäjän ilmoitus lannoituksesta. Noin 3,65 ha (6,9 %) tilan peltopinta-alasta sijoittuu pohjavesialueen välivyöhykkeelle ja tätä koskien tila on jättänyt ilmoituksen, jonka mukaan kyseisten lohkojen alueille ei levitetä lietelantaa. Tila noudattaa viljelyssään ympäristötukiehtoja. Karjan laidunnuksesta on annettu lausunto keväällä 2012. Karjasuojan läheiset peltolohkot 00404 ja 00189 sijaitsevat lähes kokonaan pohjavesialueella, noin 600 metriä Multilan ja Multilanlähteen vedenottamoista kaakkoon. Lausunnon mukaan karjan laidunnus pohjavesialueella ei ole lähtökohtaisesti kiellettyä. Laidunnus on kuitenkin järjestettävä niin, ettei aiheuteta vaaraa pohjaveden laadulle: 1. Laitumen tulee säilyä pohjavesialueella kasvipeitteellisenä. Ylilaidunnusta ei saa tapahtua. Kasvipeitteisyyttä on tarkkailtava ja tarvittaessa laidunnus tulee keskeyttää kasvipeitteen palauttamiseksi. 2. Laitumelle tapahtuvaan lisäruokintaan perustuva karjan pito (eli tarhaus) pohjavesialueella ei ole sallittua. 3. Kaivoihin ja vedenottamoihin tulee jättää riittävä suojaetäisyys (30 100 m maaston muodoista ja suojakerrosten vahvuudesta riippuen). Mikäli laidunnus voidaan järjestää kohtien 1 3 mukaisesti, on pohjaveden likaantumisriski vähäinen. Tämä ei kuitenkaan poista karjatalouden harjoittajan vastuuta siinä tapauksessa, että laidunnuksen havaitaan aiheuttaneen pohjaveden laadun heikkenemistä. Kyseessä oleville peltolohkoilla ei ole tehty maaperäselvityksiä eikä niillä nykyisin laidunneta.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 39 Karjatilojen toiminta nykyisellään ei aiheuta riskiä pohjavedelle. Toimenpiteet Karjatalous Pohjaveden muodostumisalueella tulee välttää laidunnusta, ellei esim. maaperätutkimuksin ole osoitettu, ettei laidunnuksesta aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Laidunalueilla tulee kiinnittää huomiota laidunalueen kasvillisuuspeitteen mahdollisimman hyvänä pysymiseen, jotta alueille ei muodostu kasvipeitteettömiä eroosioherkkiä alueita. 7.5 Metsätalous Metsätalouden toimenpiteistä ojitus, maanmuokkaus ja hakkuut vaikuttavat selvimmin pohjaveteen. Ne mm. lisäävät valumavesien määrää ja mahdollisesti myös ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Pohjavesialueilla ei enää nykyisin juurikaan tehdä ojituksia, kunnostusojituksia tai lannoituksia. Ojitukset saattavat laskea pohjavedenpintaa pohjavesimuodostumassa. Varsinkin reunavyöhykkeiden ojitukset voivat muuttaa haitallisesti pohjaveden määrää ja pohjavesialueilla ojitus voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisi kivennäismaahan saakka (Joensuu et al. 2012). Metsänhakkuiden on tutkimuksissa todettu aiheuttavan esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista. (Antikainen et al. 2009) Lisäksi metsätalouteen liittyvät mahdolliset onnettomuudet voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Esimerkiksi maamuokkausalueilla pohjaveden pilaantumisriski on tavallista suurempi, jos mineraaliöljyä pääsee muokkauksella paljastettuun maaperään (Joensuu et al. 2012). Suurin osan Syrinharjun pohjavesialueesta on metsää (noin 80 % pohjavesialueen ja 82 % muodostumisalueen pinta-alasta). Syrinharjua ympäröivät soistumat ja pohjavesialueen reunavyöhykkeet on pääosin ojitettu. Vuosina 1985 86 tehdyssä pohjavesiselvityksessä todettiin, että pohjavettä purkautuu vähäisissä määrin mm. alueen keskiosassa sijaitsevan Isoperkkiön nevalla oleviin ojiin sekä alueen eteläosassa, lähellä tervahautaa nevalla kaivettuun ojaan. Pohjaveden purkautumista tihkumalla tapahtui myös esiintymän kaakkois-, etelä- ja lounaispuolisille soille. Mahdolliset uudet ojitukset voivat aiheuttaa pohjaveden purkautumista ja vaikuttaa haitallisesti pohjaveden pinnantasoon etenkin Syrinharjun etelä- ja pohjoispuolisilla soilla. Toimenpiteet Metsätalous Etenkin pohjavesialueen reuna-alueiden metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa tulee huolehtia siitä, ettei toimenpiteillä aiheuteta pohjaveden purkautumista. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. 7.6 Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet alueet Pilaantuneella maaperällä tarkoitetaan aluetta, joka on selvästi rajattavissa ja jonka pilaantumisen on aiheuttanut alueella aikaisemmin tapahtunut tai nykyisin harjoitettava toiminta. Pilaantuminen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 40 on voinut aiheutua vahinkotapausten tai normaalin toiminnan ympäristöpäästöjen seurauksena. Riskitoimintoja ovat esimerkiksi polttoaineiden jakelu ja varastointi, sahat ja kyllästämöt, kaatopaikat, ampumaradat, puu- ja taimitarhat, romuttamot ja kemialliset pesulat. Pohjavesialueilla riski haittaaineiden kulkeutumisesta maaperästä pohjaveteen on suuri. Haitallisia yhdisteitä voi liueta maaperästä pohjaveteen vuosikymmenien ajan. Yleisiä haitta-aineita ovat esim. öljyt, raskasmetallit, arseeni, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet), polyklooratut bifenyylit (PCB), kloorifenolit, dioksiinit ja ja furaanit sekä torjunta-aineet (mm. atratsiini, heksatsinoni, bromasiili ja bentatsoni). Tietoja tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu Maaperän tilan tietojärjestelmään. (Antikainen et al. 2009) 7.6.1 Entinen öljynjakeluasema Pohjavesialueen luoteisosassa pohjaveden muodostumisalueella on aiemmin ollut öljynjakeluasema 1960-luvulta 1980-luvun alkuun saakka. Jakelutoimintaa on harjoittanut KPO. Alue on kunnostettu SOILI Maaperän kunnostusohjelmassa vuonna 2007. Ennen kunnostusta entisen aseman pihassa sijaitsevasta havaintoputkesta PVP2 todettiin pohjavedessä mineraaliöljyjä (C10 C21 7100 µg/l; C22 C40 710 µg/l). Öljyhiilivetypitoisia maa-aineksia oli noin 100 kg ja pohjavettä kunnostettiin pumppaamalla vettä noin 58 m3. Kunnostuksen jälkeen mineraaliöljyjä ei havaittu määritysrajaa ylittäviä pitoisuuksia. Öljyhiilivedyt voidaan jaotella perusteella kolmeen jakeeseen: bensiinijakeet (C5 C10), keskitisleet (>C10 C21) ja raskaat öljyjakeet (>C21 C40). Raskaiden öljyjakeiden hiilivedyt pidättyvät voimakkaasti maaperään, eivätkä käytännössä liukene lainkaan veteen. Sen sijaan bensiini voi aiheuttaa suuren riskin pohjaveden pilaantumiselle. MTBE on synteettinen orgaaninen kemikaali, jota käytetään pääasiassa bensiinin lisäaineena yhdessä muiden hapettimien (esim. tertamyylimetyylieetteri, TAME) kanssa. Ne ovat herkästi haihtuvia, vesiliukoisia ja maaperässä helposti kulkeutuvia haitta-aineita, jotka voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle jo hyvin pienissä pitoisuuksissa matalan haju- ja makukynnyksensä vuoksi. Aineet hajoavat pohjavedessä erittäin hitaasti. BTEX(bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleeni) -yhdisteet ovat herkästi haihtuvia, vesiliukoisia ja maaperässä helposti kulkeutuvia haitta-aineita. Etenkin syöpävaarallinen bentseeni voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle jo hyvin pienissä maaperän pitoisuuksissa. Maaperään bentseeniä ja tolueenia on päässyt tyypillisimmin bensiinin käytön ja varastoinnin seurauksena. Tolueenia käytetään myös mm. liuottimena. Etyylibentseeniä esiintyy mm. bensiinissä ja liuottimissa. Ksyleeniä tuotetaan muiden BTEX-yhdisteiden tavoin maaöljystä ja sitä käytetään mm. liuottimena ja ohentimena esim. maaleissa, lakoissa ja liimoissa. (Reinikainen 2007) Havaintoputki PVP2 kuuluu Toholammin Vesihuolto Oy:n vedenottamoiden tarkkailuohjelmaan. Putkesta on otettu vuonna 2010 tarkkailuohjelman mukainen näyte, josta analysoitiin mineraaliöljyt, MTBE ja TAME. Näytteissä ei ole havaittu määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita. Seuraava näytteenottokerta on tarkkailuohjelman mukaisesti vuonna 2015. Maaperä entisen jakeluaseman kohdalla on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Pohjavesi on noin kahden metrin syvyydellä maanpinnasta. Entinen öljynjakeluasema ei aiheuta nykyisellään riskiä pohjavedelle, mutta pohjaveden tarkkailua tulee jatkaa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 41 7.6.2 Entinen ampumarata Entinen ampumarata sijaitsee pohjavesialueen itäosassa pohjaveden muodostumisalueella. Alueen maaperän pintaosa hiekkaista ja pohjavesi on noin 1,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Rata on ollut epävirallinen ampumapaikka, eikä siellä ole ollut kiekonheittovälineitä tai varsinaisia ratarakenteita. Radalla on ammuttu pilkkaa pienoiskivääreillä ja kivääreillä. Ampumatoimintaa on harrastettu paikalla arviolta kymmenen vuotta. Ampumatoiminta siirrettiin 1960-luvun lopulla nykyiselle paikalle pohjavesialueen kaakkoisosaan. Kiväärin ja pistoolin patruunan hylsyt sisältävät pääosin kuparia ja sinkkiä. Terästä on käytetty lähinnä sotilaspatruunoissa. Metsästys- ja rata-ammuntaluodit voidaan jakaa neljään perustyyppiin: lyijyluoteihin, kokovaippaluoteihin, lyijykärki- eli puolivaippaluoteihin sekä erikoisluoteihin. Luotivaipat valmistetaan yleisimmin kuparin ja sinkin seoksesta, jossa suurin osa on kuparia. Luodin ydinmateriaali on useimmiten lyijyn ja antimonin seosta. Vaippaluodeissa antimonia on yleensä 1 3 %. (Naumanen et al. 2002) Ampumaradan lähettyville on havaintoputki 19 (kuva 7.6.1), josta Toholammin Vesihuolto Oy on vuonna 2010 ottanut näytteet ja tutkinut mm. haitta-ainepitoisuuksia (mm. lyijy, alumiini, antimoni, arseeni, kromi, kupari, sinkki, elohopea, nikkeli, kadmium, mangaani, rauta). Näytteessä oli mangaania (80 µg/l) talousveden laatusuosituksen (50 µg/l) ylittävä pitoisuus ja ph (5,8) oli alle laatusuosituksen (6,5 9,5). Lisäksi veden alkaliteetti oli matala (0,1 mmol/l). Muita haitta-aineita ei todettu määritysrajoja tai ympäristönlaatunorminsa ylittäviä pitoisuuksia. Seuraava näytteenottokerta on Toholammin Vesihuolto Oy:n vedenottamoiden tarkkailuohjelman mukaisesti vuonna 2015. Entinen ampumarata ei aiheuta nykyisellään riskiä pohjavedelle, mutta tarkkailua tulee vielä jatkaa. Kuva 7.6.1 Havaintoputki 19 entisen ampumaradan lähettyvillä. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. 7.6.3 Ampumarata Toiminnassa oleva Lestijärven Metsästysyhdistyksen ampumarata sijaitsee pohjavesialueen kaakkois-osassa, pohjavesialueen ulkopuolella (kuva 7.6.2). Osa haulikkoradan ampumasektorista on pieniltä osin pohjavesialueella. Yhdistyksen mukaan haulikkoradalla ammutaan kiekkoja noin 1200 laukausta vuodessa. Alueella on ympäristölupa. Pohjaveden virtaussuunta on ampumaradalta pois-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 42 päin pohjavesialueesta. Alueen maaperä on hiekkapitoista. Hiekkakerroksen alapuolella on huonosti vettä johtavaa hienoainesta ja moreenia. Pohjavesi on noin 1 2 metrin syvyydellä maanpinnasta. Alueella on myös Lestijärven Riistanhoitoyhdistyksen ylläpitämä hirvirata. Riistanhoitoyhdistykseltä saatujen tietojen mukaan radalla oli kesällä 2012 viidet merkkiammunnat (ampujia oli hieman alle 90), muutamat harjoitusammunnat (ampujia alle kymmenen) sekä yhdet kilpailut (alle 15 ampujaa). Lisäksi kesän aikana alueella on käynyt omatoimisia aseenkohdistajia. Toiminta on pääosin pohjavesialueen ulkopuolella ja pohjavesi virtaa ampumaradalta poispäin pohjavesialueesta. Ampumarata ei aiheuta riskiä pohjavedelle. Kuva 7.6.2 Ampumarata Syrinharjun pohjavesialueen kaakkoiskulman ulkopuolella. Kuva: Elina Lindsberg, 12.11.2012. Toimenpiteet Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Pohjavesialueelle ei tule perustaa uutta pohjavettä vaarantavaa toimintaa. Soralan ja Vesilän vedenottamoiden suoja-aluemääräysten mukaan (L-SVEO 87/1993/2) lähi- ja kaukosuojavyöhykkeillä: 7.7 Muuntajat 1) Alueelle ei saa rakentaa vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetun asetuksen 1 tai 3 :ssä, terveydenhoitoasetuksen 3 luvun 17 :ssä, ympäristölupamenettelyasetuksen 1 :ssä tai kemikaalilain 11 :ssä tarkoitettuja tehtaita, laitoksia tai niiden varastoja eikä huoltoasemia, polttoaineen jakeluasemia tai asfalttiasemia. 2) Alueelle ei saa rakentaa jätevedenpuhdistamoa, kaatopaikkaa, hautausmaata eikä turkistarhaa. Muuntajat aiheuttavat riskin pohjavedelle sisältämänsä muuntajaöljyn vuoksi. Äkillisiä öljyvuotoja voi tapahtua esimerkiksi salamaniskun tai muun vioittumisen seurauksena, jolloin muuntajaöljy tai suurin osa siitä valuu maaperään. Pitkäaikaiset vuotojen syynä ovat usein rakenneviat tai osien van-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 43 heneminen, minkä johdosta maaperään pääsee yleensä vain pieni osa muuntajaöljystä. (Remes & Valta 2007) Lestijärvellä sähkönjakelua hoitaa Korpelan Voima Oy. Syrinharjun pohjavesialueella on seitsemän pylväsmuuntajaa. Suurin osa muuntajista sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella tai sen reunalla. Muuntajissa ei ole suojauksia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee 103 185 kilogrammaan. Tarkemmat tiedot pohjavesialueilla sijaitsevista muuntajista on esitetty taulukossa 7.7.1 ja muuntajien sijainnit riskikartalla liitteessä 6. Taulukko 7.7.1 Syrinharjun pohjavesialueella sijaitsevat Korpelan Voima Oy:n muuntajat. Tunnus Nimi Tyyppi Teho/kVA Öljyn määrä/kg Suojaus 06011 Syri 2-pylväsmuuntamo 100 185 Ei suojausta 06022 Virtamäki 2-pylväsmuuntamo 100 175 Ei suojausta 06023 Pajamäki 2-pylväsmuuntamo 100 103 Ei suojausta 06035 Kuokkavainio 2-pylväsmuuntamo 50 110 Ei suojausta 06064 Syrinharju 2-pylväsmuuntamo 50 110 Ei suojausta 06072 Ampumarata 1-pylväsmuuntamo 50 110 Ei suojausta 06078 Virtamäki II 2-pylväsmuuntamo 50 110 Ei suojausta Muuntaja 06035 Kuokkavainio sijaitsee Vesilän vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä noin 100 m ottamosta kaakkoon. Muuntaja 06011 Syri sijaitsee noin 250 metrin etäisyydellä Multilan lähteestä ja ottamosta kaakkoon. Maaperä muuntamoiden kohdalla on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Pohjavesi virtaa muuntamoilta kohti vedenottamoita. Kuokkavainion muuntajan kohdalla pohjavesi on alle l,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Syrin muuntamon kohdalla pohjavesi on noin 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Suojaamattomat muuntajat muodostavat merkittävän riskin pohjaveden laadulle mahdollisten onnettomuuksien sattuessa. Korpelan Voiman mukaan Syrin muuntamo tullaan muuttamaan kesällä 2014 puistomuuntamoksi, jossa on öljynkeräysallas. Kuokkavainion muuntamo muutetaan puistomuuntamoksi vuonna 2015. Toimenpiteet Muuntajat Sähköyhtiön tulee varustaa vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä tai läheisyydessä sijaitsevat muuntajat (06035 Kuokkavainio ja 06011 Syri) riittävillä suojauksilla, esimerkiksi suoja-altailla tai tiivistämällä maaperä siten, että mahdollisissa vuototapauksissa öljy ei pääse imeytymään maaperään. Sähköyhtiön tulee vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 44 8 ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU 8.1 Kaavoitus Kaavoitus ja rakentamisen ohjaus ovat tärkeitä keinoja suojella pohjavettä, sillä merkittävimmät riskit pohjavedelle aiheutuvat pohjavesialueille soveltumattomasta maankäytöstä. Kaavoituksen avulla riski-toiminnot voidaan ohjata pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavedet voidaan ottaa huomioon myös kaavamääräyksissä. (Britschgi et al. 2009) Maakuntakaava on ylin kaavamuoto ja sillä ohjataan kuntien kaavoitusta ja maankäytön suunnittelua. Maakuntien liitot laativat ja hyväksyvät yleispiirteiset maakuntakaavat, jotka vahvistetaan ympäristöministeriössä. Kunnat puolestaan laativat ja hyväksyvät yksityiskohtaisemmat yleis- ja asemakaavat. (Antikainen et al. 2009) Kaavoituksessa osoitetut toiminnot eivät saa aiheuttaa pohjaveden tai ympäristön pilaantumisvaaraa, minkä vuoksi kaavoituksen tulee perustua geologisiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Pohjavesialuetta kaavoitettaessa on arvioitava hankkeen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Pohjavesivaikutusten arvioinnissa on tunnettava vähintään alueen maaperän laatu, pohjavedenpinnan taso, virtaussuunta, pohjaveden laatu ja vedenottamot lähisuojavyöhykkeineen. Pohjavesialueiden rajaus tulee merkitä kaikkiin kaava-asteisiin. Vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella kaavoitusta tulee ohjata siten, että erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Koko pohjavesialue tulisi säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mutta myös virkistyskäyttötoiminta on mahdollista. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei tule osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Maankäyttöä ohjataan lisäksi kunnan rakennusjärjestyksellä. Rakennusjärjestykseen tulee sisällyttää tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle rakentamista. Rakennusjärjestyksessä tulee kiinnittää huomiota muun muassa jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen, viemäreiden tiiviyteen, polttoöljysäiliöiden suojaukseen ja rakennustoiminnan vaikutukseen pohjaveden pinnan tasoon. Lestijärven rakennusjärjestys on hyväksytty 28.6.2002. Rakennusjärjestyksessä on annettu määräyksiä jätevesien käsittelystä sekä öljy- ja polttoainesäiliöiden ja muiden vaarallisten säiliöiden ja varastojen sijoittamisesta tärkeillä pohjavesialueilla. 8.2 Yleisiä ohjeita koskien toimintaa pohjavesialueella 8.2.1 Jätevedet Kuntien tulee vesihuoltolain 5 :n mukaan kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa tiiviin asutuksen alueiden viemäröintiä. Hajaasutusalueilla jätevesien käsittelystä määrää valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011), minkä lisäksi kunnat määräävät usein tar-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 45 kemmin jätevesien käsittelyvaatimuksista pohjavesialueilla esimerkiksi ympäristönsuojelu- ja rakentamismääräyksissään. Jätevesien johtamisessa kiinnitetään erityistä huomiota pohjavesialueisiin ja erityisesti ottamoalueisiin ja niiden suojavyöhykkeisiin. Viemäröintirakennushankkeiden suunnittelussa tulee pohjavesialueiden osalta huomioida seuraavaa: Pohjavesialueella toteutettavista hankkeista tulee olla yhteydessä ELY-keskukseen jo ennen hankkeen suunnittelua ja suunnitelmasta tulee pyytää lausunto. Runko- ja siirtoviemärit tulee ensisijaisesti pyrkiä sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeelle ei tule perustaa uusia runko- eikä siirtoviemäreitä. Pohjavesialueille ei tule ensisijaisesti sijoittaa uusia jätevedenpumppaamoita eikä pienpuhdistamoita. Pienpuhdistamojen rakentaminen pohjavesialueelle voi olla mahdollista, jos puhdistamon sijoituspaikalta on riittävä määrä maaperätietoa ja maaperä on riittävän tiivis. Jäteveden käsittelysuunnitelmiin, joissa jätevedet puhdistetaan pienpuhdistamossa pohjavesialueella, tulee pyytää lausunto ELY-keskukselta. Pohjavesialueella sijaitseva kiinteistö tulee ensisijaisesti liittää keskitettyyn jätevesijärjestelmään ja vasta toissijaisena vaihtoehtona tulee harkita kiinteistökohtaista jätevesienkäsittelyä. Pohjaveden pilaamiskielto (YSL 8 ) on ehdoton, ja pohjavesialueella pohjaveden pilaantumisriski tulee poistaa kaikilta osin. Vedenottamon paikka ja pohjaveden virtaussuunta on tärkeä huomioida jäteveden käsittelyä suunniteltaessa. Lähisuojavyöhykkeelle ei tule suunnitella uutta asutusta, mutta olemassa olevalle vanhalle asutukselle voidaan toteuttaa talokohtainen viemärilinja tai umpisäiliö. Pohjavesialueella jätevesirakenteiden ja pohjaveden pinnan ylimmän tason väliin tulee jättää vähintään 1 metrin paksuinen suojakerros. Jätevesien maaperäkäsittely (esim. maahanimeyttämö tai maasuodattamo) ei ole mahdollista pohjavesialueella. Rakentamisen laatuun pohjavesialueella tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pohjavesialueilla jätevesien (ml. harmaat jätevedet) käsittely harkitaan aina tapauskohtaisesti (kuva 8.2.1), ja ELY-keskus antaa mielellään lausuntoja jätevesien käsittelysuunnitelmista. Viemäriverkosto on aina ensisijainen valinta. Vaihtoehdot suositusjärjestyksessä: 1. Kiinteistöjen jätevedet johdetaan viemäriverkostoon, mikäli sellainen on pohjavesialueella. Jos pohjavesialueelle on viemäriverkosto valmistumassa tai suunnitteilla, siirtymäkauden ajan kiinteistöllä muodostuvat jätevedet johdetaan tiiviiseen umpisäiliöön kunnes viemäriverkosto on valmis. 2. Mikäli jätevesien johtaminen viemäriverkostoon ei ole mahdollista, johdetaan jätevedet esim. tiiviissä putkessa pohjavesialueen ulkopuolelle puhdistettaviksi. Kaikkien jätevesien, myös puhdistettujen, pääsy maaperään ja pohjaveteen tulee estää. Purkupaikalta vesi ei saa laskea takaisin pohjavesialueelle. Myös mahdolliset tulvatilanteet tulee huomioida. 3. Pienpuhdistamoiden rakentaminen pohjavesialueelle voi olla mahdollista tapauskohtaiseen harkintaan perustuen. Rakentamisen mahdollisuuteen vaikuttavat sijoittuminen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 46 pohjavesialueella ja maaperän laatu. Jäteveden käsittelysuunnitelmiin, joissa jätevedet puhdistetaan pienpuhdistamossa pohjavesialueella, tulee pyytää lausunto ELYkeskukselta. Maaperätietojen ja jätevesisuunnitelman perusteella ELY-keskus arvioi, voidaanko pienpuhdistamoa sijoittaa suunniteltuun paikkaan. Pienpuhdistamon sijoittaminen pohjavesialueelle edellyttää usein tiiviin maalajin (esim. savisiltti) esiintymistä riittävän (yleensä noin 3 metriä) paksuisena kerroksena. Tällainen maakerros täytyy määrittää tutkimusten avulla. Tutkimus voidaan suorittaa kairauksilla tai koekuopilla. Ulkopuolisen asiantuntijan on annettava kirjallinen selvitys maalajeista ja maakerroksen paksuudesta sekä tarvittaessa pohjaveden virtaussuunnasta. Selvityksen mukaan on liitettävä kartta, josta ilmenee koekuoppien/kairausten sijainti ja pintaveden virtaussuunta sekä tarvittaessa valokuvia. Lisäksi sijoittumiseen vaikuttavat vedenottamot ja kaivot. Mikäli maaperäselvityksiä suunnitellaan alueelle, olisi hyvä olla yhteydessä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen pohjavesiryhmään jo suunnitteluvaiheessa. M M Mikäli pienpuhdistamo on maaperäselvitysten ja sijainnin perusteella mahdollista sijoittaa pohjavesialueelle, tulee järjestelmän olla tiivis, rakenteeltaan riittävän luja ja kestävä. Puhdistamolla tulee olla purku- ja ylivuotoputket pohjavesialueen ulkopuolelle. Rakenteiden kunto ja tiiveys on tarkistettava vähintään 5 vuoden välein. Putkien liitoskohtien tiiviyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Puhdistetut jätevedet (myös pelkät harmaat jätevedet) johdetaan pois pohjavesialueelta tiiviissä putkessa tai tutkitusti tiiviissä ojassa. 4. Umpisäiliö tulee varustaa täyttymisen hälyttimellä, ja kiinteistön haltijalla tulee olla sopimus umpisäiliön tyhjentämisestä. Tiiviiden hälyttimin varustettujen umpisäiliöiden sijoittaminen ja peittäminen maahan pohjavesialueella on mahdollista. Umpisäiliöratkaisun kanssa riski liittyy suurelta osin sen käyttöön, joten kiinteistö pitää velvoittaa pitämään kirjaa umpisäiliön tyhjentämisestä ja jätevesien toimittamisesta asianmukaisesti käsiteltäviksi. Umpisäiliön hälytyslaitteen tarkastus on tehtävä ainakin kerran vuodessa ja säiliön tiiveys tulee tarkastaa vähintään viiden vuoden välein. Kuva 8.2.1 Tapauskohtainen harkinta jätevesien käsittelyvaihtoehdoista pohjavesialueella. Eri vaihtoehdot mietitään viemäriverkostosta (1) umpisäiliöön (4).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 47 Koko jätevesijärjestelmän kunto tulee tarkastaa vähintään kymmenen vuoden välein (Asetus 209/2011). Jätevesien käsittelyjärjestelmän suunnittelijalla tulee olla riittävä pätevyys (esim. Fise). Suunnitelman laatijan pätevyyttä arvioitaessa tulee huomioida maankäyttö- ja rakennuslain 123 :n 1 ja 2 momentin säännökset. Jätevesien käsittelyjärjestelmän rakentamista ei saa aloittaa, ellei työssä ole hyväksyttyä vastaavaa työnjohtajaa. Käyttöä ja huoltoa varten kiinteistön jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet, jotka täyttävät jätevesiasetuksen vaatimukset. Käyttö- ja huolto-ohjeet laatii jätevesien käsittelyjärjestelmän suunnittelija, ja ne on säilytettävä kiinteistöllä ja tarvittaessa esitettävä viranomaisille. Viemäriputken tiivisteenä tulee käyttää öljyjen, rasvojen ja muiden kemikaalien kestäviä kumitiivisteitä. 8.2.2 Öljysäiliöt Pohjavesialueelle ei tule asentaa uusia maanalaisia tai suojaamattomia öljysäiliöitä. Uusien öljylämmitteisten talojen säiliöt tulee sijoittaa maan päälle tai rakennusten sisätiloihin. Säiliön tulee olla kaksoisvaipallinen tai se tulee sijoittaa tilavuudeltaan riittävään, tiiviiseen suoja-altaaseen (vähintään 100 % säiliön tilavuudesta). Öljysäiliö tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla. Mikäli säiliö sijoitetaan ulos, tulee se suoja-altaineen kattaa siten, etteivät sadevedet pääse täyttämään suoja-allasta. Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastukset tulee suorittaa säännöllisesti KTM:n päätöksen 344/83 mukaisesti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830344 Uusien säiliöiden suojarakenteet tulee tarkastaa vuosittain. 8.2.3 Rakentaminen Pohjavesialueille ei pääsääntöisesti tule perustaa uusia asuinalueita. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule sijoittaa mitään uusia toimintoja tai rakenteita. Rakentamisesta pohjavesialueelle on hyvä pyytää ELY-keskuksen lausunto ja siihen tulee hankkia asianmukainen rakennuslupa. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule rakentaa lainkaan eikä sijoittaa mitään uusia toimintoja. Rakentamisesta pohjavesialueelle on hyvä pyytää ELY-keskuksen lausunto ja siihen tulee hankkia asianmukainen rakennuslupa. Rakennuspaikkojen pihat tulee suunnitella siten, että estetään likaantuneiden pintavesien haitta-vaikutukset pohjavesille. Autojen säilytyspaikat, pihan liikennöintialueet ja ajoneuvoväylät tulee päällystää läpäisemättömällä materiaalilla sekä sade- ja sulamisvedet näiltä alueilta kerätä ja johtaa tiiviisti pohjavesialueen ulkopuolelle.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 48 Ajoneuvojen, koneiden ja laitteiden pesu pohjavesialueella on kielletty muualla kuin tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivojen kautta yleiseen jätevesiviemäriin viemärilaitoksen hyväksymällä tavalla tai pohjavesialueen ulkopuolelle. Maalämpöjärjestelmien suunnitelmista tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto. Järjestelmiä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille. Yksittäinen maalämpökaivo voi tapauskohtaisesti olla mahdollista sijoittaa harjun reuna-alueelle, mutta tällöin rakentamispaikasta tulee selvittää maaperätiedot etukäteen. 8.2.4 Maa-aineisten ottaminen Kotitarveotosta tulee tehdä ilmoitus kunnan ympäristövalvontaan aina, kun suunnitellaan ottoa pohjavesialueella. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevat vanhat ottamisalueet tulee kunnostaa mahdollisuuksien mukaan. Ohjeita maa-ainestenottoalueiden kunnostamiseen ja jälkihoitoon löytyy ympäristöhallinnon ohjeesta; Maa-ainesten kestävä käyttö (1/2009). (Myös www.ymparisto.fi) 8.2.5 Tienpito ja liikenne Uudet liikenneväylät ja -alueet tulee sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavesialueille uusia teitä tulee sijoittaa vain poikkeustapauksessa. Jos pohjavesialueelle rakennetaan teitä, toteutetaan pohja-vesisuojaukset tai siirrytään mahdollisesti ympäristölle haitattomampien vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöön. Pohjavesisuojauksia rakennetaan myös perusparannushankkeiden yhteydessä tai erikseen riskialttiimmille pohjavesialueille. Lisäksi korjataan huonosti toimivia suojauksia. Pohjavesialueilla ei tule käyttää vesakkomyrkkyjä. Tiesuolan määrää tulee pyrkiä vähentämään liikenneturvallisuutta vaarantamatta käyttämällä vaihtoehtoisia menetelmiä kuten hiekkaa tai kaliumformiaattia suolauksen sijaan aina kuin mahdollista. Natriumkloridi tulee levittää valmiina liuoksena käytettävien määrien minimoimiseksi. Pohjavesialueelle ei tule perustaa uusia pysähdyspaikkoja tai raskaanliikenteen parkkialueita. 8.2.6 Peltoviljely Peltoviljelyn lakisääteiset toimenpiteet perustuvat pääosin EU:n nitraattidirektiiviin (91/676/ ETY), joka on pantu toimeen asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (ns. nitraattiasetus, 931/2000). Karjanlannan sijoittamisessa ja levittämisessä noudatetaan annettuja asetuksia ja suosituksia. Pohjavesialueella ei tule käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristinnestettä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä, ellei esimerkiksi maaperä-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 49 tutkimuksin ole osoitettu, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Riittävien maaperätutkimusten tekeminen on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla. Kuivalannan käyttöä tulee välttää erityisesti pohjaveden muodostumisalueella. Kuivalantaa voidaan levittää muodostumisalueen ulkopuolella, jos levitys tapahtuu keväällä ja lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Muita kuin orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää pohjavesialueella kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä. Lannoitemäärät tulee mitoittaa nitraattiasetus ja -direktiivi huomioiden. Pohjavesialueella ei tule harjoittaa väkilannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden runsasta käyttöä ts. muuta kun tavanomaiseen peltoviljelyyn liittyvää käyttöä. Tietyille kasvinsuojeluaineille asetettuja pohjavesialueita koskevia käyttökieltoja ja rajoituksia tulee noudattaa. (Listat Tukesin Internet-sivuilla: http://www.tukes.fi/fi/toimialat/kemikaalit-biosidit-jakasvinsuojeluaineet/kasvinsuojeluaineet/ymparistorajoitukset-/pohjavesirajoitus/) Lannoitemäärissä tulee ottaa huomioon vedenottamolle määritetty lähisuojavyöhyke ja kaivon, ottamon tai lähteen ympärille tulee jättää 30 100 m leveä kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön vyöhyke. Pohjavesialueella ei tule tehdä ojituksia tai mekaanista maanmuokkausta, josta voisi aiheutua pohjaveden purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee pyytää ELYkeskuksen tai ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto. Pellonraivauksen mahdollisuus ja luvantarve pohjavesialueella tulee varmistaa ELYkeskuksesta. 8.2.7 Kotieläintalous Kotieläintalouteen ja turkiseläintuotantoon liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen sekä valtioneuvoston päätökseen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Eläinsuojalla tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu esimerkiksi vähintään 210 lihasialle tai lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaavalle muulle eläinmäärälle. Myös pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa (YSA 1 ). Uusia karjasuojia tai lantavarastoja ei pääsääntöisesti saa perustaa vedenhankintaa varten tärkeille tai soveltuville pohjavesialueille. Eläinsuojan sijoittaminen pohjavesialueelle vaatii ympäristölupamenettelyn, jos sen toiminta aiheuttaa pilaantumisriskin pohjaveden laadulle. Pohjavesialueilla lupaharkinta tehdään aina tapauskohtaisesti.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 50 Ympäristöministeriön hevostallin (1) ja kotieläintalouden (2) ympäristönsuojeluohjeista löytyvät tarkat ohjeet toiminnan sijoittamiseen ja harjoittamiseen liittyen (1: Ympäristöministeriön moniste 121, 2003; 2: Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010). 8.2.7.1 Karjasuojat Pohjavesialueelle ei tule sijoittaa lanta- ja tuorerehusäiliöitä ja varastoja, lantapattereita eikä torjunta-aine- ja lannoitevarastoja. Pohjavesialueelle ei tule sijoittaa eläinten jaloittelualueita niin, että niistä voi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Eläinsuojien rakenteiden ja suojausten tulee perustua parhaaseen olemassa olevaan tekniikkaan. Karjatiloihin ei tule tehdä merkittäviä laajennuksia ilman ympäristölupaa ja ympäristönsuojeluasetuksen mukaista maaperäselvitystä (YSA 13 ). 8.2.7.2 Hevostallit Hevostilan lantalan tulee olla tiivispohjainen. Tallin jätevesien sakokaivokäsittely ei ole riittävän tehokas jätevesien puhdistusmenetelmä. Umpisäiliö tulee kyseeseen yleensä vain väliaikaisratkaisuna. Hevosten ulkotarhat eivät saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisvaaraa. Tarvittaessa ulkotarhojen pohjat on tiivistettävä ja vesien imeytyminen maaperään estettävä. Tärkeätä on poistaa lanta kasvipeitteettömistä ulkotarhoista riittävän usein. Suosituksen mukaan hevostiloilla ulkotarhat tulee sijoittaa niin, että ne eivät sijaitse 10 50 m lähempänä purosta, ojasta tai muusta vesistöstä tapauksesta riippuen. 8.2.7.3 Turkiseläintuotanto Pohjavesialueille ei perusteta uusia turkistiloja. 8.2.8 Metsätalous Metsälaki (1996/1093) edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomiointia metsätaloudessa. Metsätalouden toimenpiteet eivät yleensä edellytä ympäristölupia. Toimintaa pohjavesialueilla ohjeistetaan muun muassa Metsätalouden ympäristöoppaassa (Metsähallitus 2004) sekä Hyvän metsänhoidon suosituksissa (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2006). Myös Metsätalouden vesiensuojelusuosituksissa käsitellään metsätaloutta pohjavesialueilla (Joensuu et al. 2012). Lainsäädännöstä sovelletaan pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskieltoja. Laki Metsälain muuttamisesta (1085/2013) astui voimaan 1.1.2014. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä eivätkä metsätalouden toimenpiteet saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Pohjavesialueilla sijaitsevat ojitusalueet jätetään pääsääntöisesti kokonaan kunnostamatta. Lisäksi pohjaveden purkautumisen välttämiseksi pohjavesialueille jätetään 30 60 metriä leveä käsittelemätön (perkaamaton) reunavyöhyke.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 51 Pohjavesialueilla ei kuloteta. Myös raskasta maanmuokkausta tulee välttää. Mikäli muokkaus on välttämätöntä, paras menetelmä on vain kivennäismaan pintaa paljastava kevyt laikutus. Pohjavesialueilla ei tehdä puuston kasvun lisäämiseen tähtääviä lannoituksia. Pohjavesialueen läheisyydessä lannoitteiden levityksessä jätetään vähintään 50 metrin lannoittamaton suojavyöhyke lannoitettavan alueen ja pohjavesialueen rajan väliin. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee pyytää ELY-keskuksen tai ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto. Suurin osa Suomen yksityismetsistä on ryhmäsertifioitu FFCS-järjestelmällä. Suomalainen sertifikaatti hyväksyttiin vuonna 2000 mukaan kansainväliseen PEFC- järjestelmään (Programme for the Endorse-ment of Forest Certification). PEFC-sertifioinnissa vaatimukset metsien hoidolle asetetaan kansallisesti. Toinen käytössä oleva sertifiointijärjestelmiä on Hyvän metsänhoidon neuvoston FSCsertifiointi (Forest Stewardship Council), jonka Suomen kansallinen standardi on akkreditoitu vuonna 2006. Lisätietoa sertifioinnista löytyy muun muassa Suomen metsäsertifiointi ry:n verkkosivuilta www.pefc.fi ja Suomen FSC-yhdistyksen sivuilta www.finland.fsc.org. PEFC-sertifiointiin kuuluvilla alueilla tulee noudattaa kaikkia sertifioinnin asettamia vaatimuksia: Vedenhankintaa varten tärkeillä (luokka I) ja soveltuvilla (luokka II) pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Vedenhankintaa varten tärkeillä (luokka I) pohjavesialueilla ei käytetä lannoitteita. Kantoja ei korjata luokan I pohjavesialueilta. ja kansallisen FSC-sertifioinnin (12.5.2011) vaatimuksia: Kantoja ei korjata pohjavesialueilta. Metsänomistaja ei lannoita 1 tai 2-luokan pohjavesialueilla. Metsänomistajan tulee turvata pohjavesien laadun säilyminen pidättäytymällä tärkeillä pohjavesialueilla (I ja II luokka) kunnostus- ja täydennysojituksista, lannoituksista, kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä, kantojen korjuusta sekä kulotuksista. (Huom. Pohjavesialueilla voidaan toteuttaa kulotuksia, mikäli tähän on olemassa ympäristöviranomaisen lupa.) Metsänomistajan tulee varmistua, ettei polttoaine- ja öljysäiliöitä, muita kemikaaleja ja ongelmajätteitä ole varastoitu edes väliaikaisesti pohjavesialueille tai kohteille, joissa on onnettomuuden sattuessa pintavesien välitön pilaantumisriski. 8.2.9 Teollisuus ja yritystoiminta Keinoina teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavedensuojelussa ovat maankäytön suunnittelu ja ympäristöluvat useiden teollisten toimintojen ollessa ympäristölupavelvollisia ainakin sijoittuessaan pohjavesialueelle (YSA 1 ). Pohjavesialueelle ei tule sijoittaa uutta teollisuutta tai varastointia.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 52 Mikäli toimintojen sijoittaminen on kuitenkin perustelluista syistä välttämätöntä, niiden aiheuttamat riskit pohjavedelle poistetaan teknisin ja toiminnallisin keinoin. Tarkemmat määräykset toimenpiteistä annetaan tapauskohtaisesti ympäristöluvassa. Ennen toiminnan sijoittamista pohjavesialueelle on selvitettävä yksityiskohtaisesti muun muassa suunnitellun sijoituspaikan maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä arvioitava pohjavedelle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Pohjavesialueelle sijoittuessaan toiminta tulee suojata kaksinkertaisesti ja joskus myös kolminkertaisesti. Joissakin tapauksissa suojattunakaan sijoittuminen ei ole mahdollista. Pohjavesialueilla jo sijaitsevan teollisuus- ja yritystoiminnan osalta on otettava huomioon muun muassa seuraavaa: Haitallisten kemikaalien ja jätteiden varastointi on pääsääntöisesti kielletty. Pohjavedelle pilaantumisen vaaraa aiheuttavien kemikaalien käsittely ja varastointi pohjavesialueella vaatii ympäristölupamenettelyn. Luvan mukainen kemikaalien varastointi ja käyttö tulee saattaa paloviranomaisten tietoon ja asianmukaiseen rekisteriin. Teollisuusrakennuksien kaikkien rakenteiden tulee olla sellaisia, että ne estävät nestemäisten aineiden pääsyn maaperään ja pohjaveteen. Tähän kuuluvat muun muassa varastot, piha-alueiden ja ajoväylien päällysteet, viemäröinti ja lattiakaivot. Mikäli riskien poisto suojatoimenpitein ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista, tulee toiminta siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Teollisuusrakennuksia koskevat kaikki rakentamiseen, jätevesiin ja öljysäiliöihin liittyvät ohjeet. Toiminnanharjoittaja on aina vastuussa pohjavedelle aiheuttamastaan vahingosta. 8.2.10 Muuntajat Pohjavesialueille ei tule rakentaa uusia suojaamattomia muuntajia. Verkostosuunnittelussa muuntamot tulee sijoittaa mahdollisuuksien mukaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavesialueella sijaitsevat pylväsmuuntamot tulee vaihtaa puistomuuntamoiksi verkostoinvestointien yhteydessä. 8.3 Pohjaveden seuranta 8.3.1 Nykyinen seuranta Toholammin vesihuolto Oy Pohjavedenoton vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin on tarkkailtu Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän ohjelman (2.6.1992/L51491) mukaisesti. Tarkkailu on käsittänyt pumpattujen vesimäärien seurannan lisäksi mm. pohjavedenpinnan tarkkailua ottamoalueilla ja ottamoalueiden ympäristössä pohjavesialueella. Soranottomaan ottamon vedenottoluvan (2008) myötä laadittiin uusi tarkkailuohjelma, joka korvasi vuonna 1992 laaditun ohjelman. Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman 16.12.2009. Tarkkailu koskee kaikkia Toholammin Vesihuolto Oy:n vedenottamoita Syrinharjulla (Multila, Vesilä, Sorala, Soranottomaa). Tarkkailu käsittää pumpattu-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 53 jen vesimäärien, pohja- ja pintaveden korkeuden sekä raakaveden laadun seurannan (taulukot 8.3.1 ja 8.3.2). Taulukko 8.3.1 Toholammin Vesihuolto Oy:n vedenottamoiden tarkkailuohjelman (2009) mukaiset havaintopaikat Syrinharjun pohjavesialueella. Seurantatyyppi Seurattavat pisteet Seurattavat aineet/pinnankorkeus Pohjaveden tarkkailupisteet Havaintoputket P1-P8, P10-P17, P19- pinnankorkeus P23, P43 Havaintoputket 61/86, 34/86, 30/86, 8/86, PVP2 tai näiden viereen asennettavat uudet havaintoputket Multilan ottamon kuilukaivo K1, Vesilän ottamon kuilukaivo K2, Vesilän ottamon putkikaivo K3, Soralan ottamon putkikaivot K42, K43 ja Soranottomaan Pintavesien tarkkailupisteet Virtaamamittaukset Pumpatut vesimäärät uusi rakennettava kaivo K44 Havaintoputki P18 Sammakkolammen rantaan asennettava vedenkorkeusasteikko Puikonpuro PU1, PU2 Peritalonpuro PE1, PE2 ottamokohtaisesti pinnankorkeus virtaama pumpatut vesimäärä kuukausikohtaisesti Tarkkailutiheys kerran kuukaudessa kerran kuukaudessa neljä kertaa vuodessa (joulu-tammikuu, huhtitoukokuu, heinä-elokuu, syys-lokakuu)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 54 Taulukko 8.3.2 Toholammin Vesihuolto Oy:n vedenottamoiden tarkkailuohjelman (2009) mukaiset raa-kavesitarkkailun havaintopaikat Syrinharjun pohjavesialueella. Seurantatyyppi Seurattavat pisteet Seurattavat aineet/pinnankorkeus Tarkkailutiheys Raakaveden neljä kertaa vuodessa laatu Vedenottamokaivot (Multila, Vesilä, Sorala, Soranottomaa) Havaintoputket P12, P14, P19, P21, P23, P61 Havaintoputki PVP2 Rauta, mangaani, ph, alkaliteetti, hiilidioksidi, kovuus. Happi, sameus, sähkönjohtavuus, väriluku, COD Mn, nitraatti, ammonium, kloridi, alumiini, haju, maku, sulfaatti, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli Sameus, torjunta-aineet, öljyhiilivedyt, MTBE, TAME, fluoridi ja raskasmetallit (vähintään kadmium, lyijy, kromi, kupari ja nikkeli) Lisäksi Multilan kaivosta: nitraatti, ammonium, torjunta-aineet öljyhiilivedyt Rauta, mangaani, ph, alkaliteetti, hiilidioksisi, kovuus. Lisäksi P19:sta ph, COD Mn, lyijy, alumiini, arseeni, kromi, kupari, sinkki, elohopea, nikkeli, kadmium, magnesium, antimoni, sähkönjohtavuus, sameus sameus, öljyhiilivedyt, MTBE, TAME kerran vuodessa kertaluontoisesti vuonna 2010. Näytteenottotiheyttä tarkastellaan uudelleen, mikäli pitoisuuksia havaitaan. kerran vuodessa kerran neljässä vuodessa kerran vuodessa kerran vuonna 2010 ja vuonna 2015. Tulosten perusteella tarkennetaan näytteenottotiheyttä jatkossa., kerran vuonna 2010 ja vuonna 2015. Tulosten perusteella tarkennetaan näytteenottotiheyttä jatkossa. Soralan, Vesilän ja Multilan ottamoiden aiempien tarkkailuohjelmien mukaisia tuloksia on kuvissa 8.3.1, 8.3.2 ja 8.3.3. Kuvissa havaitaan vuosien 2002 ja 2003 poikkeuksellisen pitkään kestänyt vähävetinen jakso, joka nähdään myös pohjavedenpinnankorkeuksien alenemina. Kuva 8.3.1. Soralan vedenottamon entisen tarkkailuohjelman mukaisia pohjaveden pinnankorkeuksia vuosina 1993 2012.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS LUONNOS 2.6.2014 55 Kuva 8.3.2 Vesilän vedenottamon entisen tarkkailuohjelman mukaisia pohjaveden pinnankorkeuksia vuosina 1993 2012. Kuva 8.3.3 Multilan vedenottamon entisen tarkkailuohjelman mukaisia pohjaveden pinnankorkeuksia vuosina 1993 2012. Taulukoihin 8.3.3 ja 8.3.4 on koottu Toholammin Vesihuolto Oy:n vedenottamoiden tarkkailutuloksia. Tarkkailuohjelman lisäksi talousvedestä tehdään jatkuvan valvonnan määrityksiä vähintään 8 kertaa vuodessa.