Kokkolan Patamäen pohjavesialueen suojelusuunnitelma LUONNOS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 14.5.2014 Kokkolan Patamäen pohjavesialueen suojelusuunnitelma LUONNOS Elina Lindsberg

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 14.5.2014 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Elina Lindsberg Raportin laji Toimeksiantaja Raportin nimi Kokkolan Patamäen pohjavesialueen suojelusuunnitelma LUONNOS Tiivistelmä Suojelusuunnitelma on laadittu Kokkolan kaupungin Patamäen pohjavesialueelle. Pohjavesialueen suojelusuunnitelman avulla pyritään turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muita maankäyttömuotoja pohjavesialueella. Pohjavesialueelle on laadittu suppea suojelusuunnitelma vuonna 1995. Nykyistä suojelusuunnitelmaa on valmisteltu vuosina 2007 2008 ja 2010. Patamäen pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (luokka I). Alueella sijaitsee kolme vedenottamoa, joille on perustettu suoja-alueet. Patamäki sijaitsee Kokkolan kaupunkikeskustan alueella. Pohjavesialueella ja sen lähiympäristössä on runsaasti riskitoimintoja kuten pienteollisuutta, rautatie ja pilaantuneita maa-alueita. Suojelusuunnitelmatyössä on hyödynnetty alueelle tehtyjä geologista rakennemallia ja pohjaveden virtausmallia. Lisäksi alueella on tehty mm. maastokartoituksia ja kerätty tietoja alueen toimijoista ja riskitekijöistä yhteistyössä Kokkolan kaupungin kanssa. Patamäen pohjavesialueelle laadittu suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota voidaan soveltaa maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä esimerkiksi lupahakemuksia ja ilmoituksia. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) pohjavesi, suojelusuunnitelma Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Keski-Pohjanmaa, Kokkola, Patamäki, Patamäen pohjavesialue (1027251) Karttalehdet 232210, 232211, 232112 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue Länsi-Suomen yksikkö / 322 Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus 1263012 Allekirjoitus/nimen selvennys

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 14.5.2014 Sisällysluettelo Kuvailulehti Sisältö 1 PATAMÄEN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA 1 1.1 Työn tausta 1 2 POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA 3 2.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus 3 2.2 Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö 3 3 ALUEELLA TEHDYT TUTKIMUKSET 6 3.1 Lähtöaineisto 6 3.2 Suojelusuunnitelman yhteydessä tehdyt tutkimukset ja selvitykset 6 4 PATAMÄEN POHJAVESIOLOSUHTEET 7 4.1 Geologia ja hydrogeologia 7 4.1.1 Kallionperän koostumus, rakenne ja korkokuva 7 4.1.2 Pohjavesiolosuhteet 8 4.2 Pohjaveden laatu 9 5 VEDENOTTAMOT, TUTKITUT VEDENOTTAMON PAIKAT SEKÄ SUOJA- ALUEETJA -VYÖHYKKEET 11 5.1 Vedenottamot 11 5.2 Tutkitut vedenottamopaikat 13 5.3 Vedenottamoalueet 14 5.4 Lähi- ja kaukosuoja-alueet sekä vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottamopaikkojen sieppausalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet NÄITÄ TARVITSEE VIELÄ MIETTIÄ 14 6 POHJAVETTÄ VAARANTAVAT TEKIJÄT ALUEELLA SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI 16 6.1 Asutuksen riskit pohjavedelle 16 6.1.1 Jätevedet 17 6.1.2 Hulevedet pitäisikö tämä kappale siirtää yritystoiminta-kappaleeseen? 18 6.1.3 Öljy- ja kemikaalisäiliöt 20 6.1.4 Maalämpöjärjestelmät 22 6.2 Hautausmaat 24

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 14.5.2014 6.3 Virkistyskäyttö 25 6.3.1 Pohjavesialtaat 26 6.3.2 Urheilukentät 26 6.3.3 Golfkenttä 27 6.4 Teollisuus- ja yritystoiminta 28 6.4.1 Pienteollisuus 28 6.5 Ykspihlajan suurteollisuus- ja satama-alue 31 6.6 Maa-aineisten ottaminen 33 6.6.1 Yleistä 33 6.6.2 Kotitarveotto 33 6.6.3 Maa-aineisten ottaminen Patamäen pohjavesialueella 33 6.7 Liikenne ja tienpito 36 6.7.1 Tiet ja liikennemäärät 36 6.7.2 Teiden suolaus 37 6.7.3 Vaarallisten aineiden kuljetukset 37 6.7.4 Pohjavesisuojaukset 38 6.7.5 Riskinarvio 41 6.8 Rataverkko 43 6.8.1 Rataosuudet 43 6.8.2 Tasoristeykset 43 6.8.3 Vaarallisten aineiden kuljetukset 44 6.8.4 Pohjavesisuojaukset 44 6.8.5 Riskinarvio 45 6.9 Maatalous 46 6.9.1 Peltoviljely 46 6.9.2 Eläinsuojat 48 6.9.3 Hevostallit 48 6.10 Metsätalous 49 6.11 Happamat sulfaattimaat 50 6.12 Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet alueet 50 6.13 Sähkön- ja lämmönjakelu 52 6.13.1 Muuntajat 52 6.13.2 Kaukolämpö 54 6.14 Ilmansaasteet 54 6.14.1 Ilmanlaatu Kokkolassa 54 6.14.2 Kokkolan seudun ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuosina 2006 2007 55 6.15 Ilmastonmuutos 55 7 MAANKÄYTTÖ, KAAVOITUS JA RAKENTAMINEN 57 7.1 Maankäyttö 57 7.2 Kaavatilanne Patamäen pohjavesialueella 58 7.2.1 Keski-Pohjanmaan maakuntakaava 58 7.2.2 Yleiskaava 58

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 14.5.2014 7.2.3 Asemakaavat 59 7.3 Rakentaminen ja ympäristönsuojelumääräykset 59 7.4 Toimenpide-ehdotuksia maankäytön suunnitteluun 59 7.4.1 Yleisiä ehdotuksia 59 7.4.2 Ehdotuksia toimintojen sijoittamisesta Patamäen pohjavesialueella 60 7.4.3 Ehdotuksia rakentamisesta Patamäen pohjavesialueella 61 8 ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU 63 8.1 Yleisiä ohjeita koskien toimintaa pohjavesialueella 63 8.1.1 Jätevedet 63 8.1.2 Öljysäiliöt 65 8.1.3 Rakentaminen 66 8.1.4 Maa-aineisten ottaminen 66 8.1.5 Tienpito ja liikenne 66 8.1.6 Peltoviljely 67 8.1.7 Kotieläintalous 68 8.1.8 Metsätalous 69 8.1.9 Teollisuus ja yritystoiminta 70 8.1.10 Muuntajat 71 8.2 Pohjaveden seuranta 71 8.2.1 Seurannan täydentäminen 72 8.2.2 Näytteenotossa huomioitavaa 72 9 TOIMENPITEET HÄIRIÖTILANTEISSA 74 10 SUOJELUSUUNNITELMAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA 75 11 LÄHDELUETTELO 76 12 LIITTEET 80 13 KARTAT 80

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 1 1 PATAMÄEN POHJAVESIALUEEN SUOJELUSUUNNITELMA 1.1 Työn tausta Patamäen pohjavesialueelle on laadittu suppea suojelusuunnitelma vuonna 1995. Nykyistä suojelusuunnitelmaa on valmisteltu vuosina 2007 2008 ja 2010. Alkuvuosina suojelusuunnitelmaa laadittiin projektityönä Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluissa ja myöhemmin Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry viimeisteli suojelusuunnitelmaa. Patamäen pohjavesialueen geologisesta rakenteesta on tehty selvitys vuosina 2007 2009 ja virtausmalli vuonna 2011 Geologian tutkimuskeskuksen ja Kokkolan kaupungin yhteisrahoitteisissa projekteissa. Hankkeiden tuloksia on hyödynnetty suojelusuunnitelman teossa. Selvitysten perusteella pohjavesialueen rajauksia tulisi tarkastella uudestaan. Suojelusuunnitelman tarkoituksena on suojella pohjavesivaroja rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti maankäyttöä pohjavesialueella. Suojelusuunnitelmassa selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan pohjavedelle mahdollista riskiä aikaansaavat kohteet sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville sekä sinne mahdollisesti tuleville riskitoiminnoille. Suojelusuunnitelmalla ei ole sitovia juridisia vaikutuksia. Suojelusuunnitelman on viimeistellyt Elina Lindsberg Geologian tutkimuskeskuksesta. Vuosina 2007 2008 suunnitelmaa ovat laatineet projektityöntekijä Anna Lundin-Pirkola ja ympäristösuunnittelija Toni Uusimäki Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluista. Vuonna 2010 suunnitelmaa laati Tiia Sillanpää Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry:stä. Hanketta ovat rahoittaneet vuosien varrella Kokkolan kaupungin ympäristöpalvelut ja kaavoituspalvelut sekä Kokkolan Vesi ja Kokkolan kaupunginhallitus. Vuosina 2007 2009 suunnitelmaa on ohjannut ohjausryhmä, jonka kokoonpano on esitetty alla. Kokkolan kaupunki, ympäristöpalvelut Kokkolan kaupunki, kaavoituspalvelut Kokkolan kaupunki, tekninen palvelukeskus Kokkolan Vesi Länsi-Suomen ympäristökeskus (nyk. Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue) Geologian tutkimuskeskus OnePoint Oy Maintpartner Oy Neste Oil Oy Oy Kokkola Power Ab, Kokkolan voimalaitos Boliden Kokkola Oy OMG Kokkola Chemicals Oy Kokkolan Voima Oy

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 2 Senaatti-kiinteistöt Kruunupyyn kunta Ohjausryhmän lisäksi projektista tehtiin yhteistyötä seuraavien tahojen kanssa: Tiehallinto, Vaasan tiepiiri Kokkolan Energia Oy Ratahallintokeskus Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos Keski-Pohjanmaan liitto Suunnitelman laadinnassa on noudatettu soveltuvin osin Kruunupyyn ja Alajärven kunnille sekä Mustasaaren ja Vaasan Sepänkylän-Kappelinmäen pohjavesialueille laadittuja vastaavanlaisia pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia: Eskola, J. & Vanhanarkaus, O. 2011. Pohjavesialueen suojelu- ja kunnostussuunnitelma Sepänkylä-Kappelinmäki Mustasaari ja Vaasa. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 26.10.2011. Hentilä, H. 2010: Kruunupyyn pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 22.12.2010. Lindsberg, E. 2011: Alajärven pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 30.10.2011.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 3 2 POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA 2.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus Pohjavesialueita on kartoitettu Suomessa järjestelmällisesti noin 40 vuoden ajan. Suomen ympäristökeskus on julkaissut vuonna 2009 pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta päivitetyn oppaan (Britschgi et. al. 2009). Pohjavesialueet on rajattu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin perustuen. Rajauksissa on kiinnitetty huomiota varsinkin alueen maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen ja vedenläpäisevyyteen. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän vedenlaatuun tai muodostumiseen. Pohjavesialueen muodostumisalue on puolestaan pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa, jossa maaperän vedenläpäiseväisyys on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava. (Antikainen et al. 2009) Pohjavesialueet on viimeksi luokiteltu kattavasti Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus -projektin yhteydessä vuosina 1988 1995. Sen jälkeen maaperä- ja pohjavesitutkimuksia on tehty mm. "Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) -projekteissa. (Britschgi et. al. 2009) Kartoitetut pohjavesialueet luokitellaan vedenhankintaan soveltuvuutensa ja suojelutarpeensa mukaan kolmeen luokkaan: Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka I) Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 päivässä. Vedenhankintaan soveltua pohjavesialue (luokka II) Alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Muu pohjavesialue (luokka III) Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. 2.2 Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö Pohjaveden kansallista suojelua ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000) sekä vesilaki (587/2011). Suojelun merkittävänä perustana ovat pilaamiskielto ja vesilain lukujen 3 ja 4 mukaiset pohjaveden muuttamisen kieltävät lait sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Pohjaveden pilaamiskielto sisältyy ympäristönsuojelulakiin (1:8 ). Pilaamiskiellon mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää tai toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 4 Pohjaveden muuttamiskieltosäännökset vastaavat uudessa vesilaissa asiallisesti ottaen vanhan vesilain säännöksiä. Uudessa vesilaissa hankkeiden luvanvaraisuutta koskevat säännökset on kuitenkin kirjoitettu aikaisemmista kieltosäännöksistä poiketen lupakynnyksiksi. Vesilain 3 luvun 2 :n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Kielto koskee myös esimerkiksi maa-ainesten ottoa ja muita toimenpiteitä, joista voi aiheutua edellä mainittu seuraus. Vesitaloushankkeen luvanvaraisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, toteutetaanko hanke vesi- vai maa-alueella. Vesilain 3 luvun 3 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan vesitaloushankkeilla on 2 :ssä tarkoitetuista seurauksista riippumatta aina oltava lupaviranomaisen lupa veden ottamiseen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muuhun pohjaveden ottamiseen, kun otettava määrä on yli 250 m3/vrk samoin kuin muuhun toimenpiteeseen, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m3/vrk, kun vettä imeytetään maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi ja 3 kohdan mukaan kun vettä imeytetään maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi. Vesilain 2 luvun 15 :n 1 momentin 3 kohdan mukaan ELY-keskukselle tulee tehdä 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista ennakkoilmoitus pinta- ja pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m3/vrk ja ottaminen ei 3 luvun 2 tai 3 :n mukaan edellytä lupaa. Vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai myös eri hakemuksesta voidaan vedenottamolle perustaa vesilain mukainen suoja-alue (VL 4:11, 4:12, 4:13 ), jonka perustamisesta päättää aluehallintovirasto. Suojelusuunnitelmahankkeiden yhteydessä rajattavia ohjeellisia suojavyöhykkeitä on käsitelty tarkemmin tämän suunnitelman luvussa 5. Pohjaveden suojeluun liittyvät oleellisesti myös maa-aineslaki sekä asetus talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueilla. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa (MAL 3 ). Maa-ainesten oton pohjavesiasiat käsitellään maa-ainesten ottoluvassa. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetus edellyttää jätevesien käsittelyn tehostamista 15.3.2016 mennessä. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja johtamisesta pohjavesialueilla voidaan antaa tarkempia määräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisensä tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmiin, jotka on hyväksytty valtioneuvostossa vuonna 2009. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 5 Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 6 3 ALUEELLA TEHDYT TUTKIMUKSET 3.1 Lähtöaineisto Suojelusuunnitelmaa laadittaessa on ollut käytössä runsaasti raportteja ja selvityksiä, jotka löytyvät lähdeluettelosta. Patamäen pohjavesialueesta on käytetty aiemmin myös nimitystä Kokkolan tärkeä pohjavesialue. Taustatietoja on saatu myös ympäristöluvista, ympäristöhallinnon tietojärjestelmistä sekä pohjaveden tarkkailuohjelmista. 3.2 Suojelusuunnitelman yhteydessä tehdyt tutkimukset ja selvitykset Vuosina 2007 2009 pohjavesialueen riskitoiminnoista tehtiin runsaasti erilaisia selvityksiä. Tiedot pohjavesialueella olevista yrityksistä kerättiin Kokkolan kaupungin kiinteistörekisteristä. Yrityksille lähetettiin lämmitysmuotoa ja kemikaalien varastointia koskeva kysely. Yrityksissä tehtiin myös vierailuja syksyllä 2007. Jänismaalla tehtiin yrityskäyntejä myös pohjavesialueen ulkorajan puolella. Pienteollisuusalueiden yritystoiminnan aiheuttamaa riskiä pohjavedelle arvioitiin riskipisteytysmallin avulla. Patamäen pohjavesialueella sijaitsevat öljysäiliöt kartoitettiin lähettämällä pohjavesialueella sijaitseville asuin- ja yrityskiinteistöille riskikartoituskysely, tekemällä yrityskäyntejä ja hyödyntämällä Keskipohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselta saatuja tietoja. Pohjavesialueella viljeleville 13 maanviljelijälle lähetettiin kesällä 2007 kysely viljelytoiminnasta. Pohjavesialueen rajasta kilometrin säteellä sijaitseville maatiloille (eläinsuoja) ja hevostalleille lähetettiin kysely toiminnasta. Alueella tehtiin maastokäynti 3.6.2014, jolloin kartoitettiin mm. vanhat soranottoalueet, vedenottamot ja pienteollisuusalueet.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 7 4 PATAMÄEN POHJAVESIOLOSUHTEET 4.1 Geologia ja hydrogeologia Patamäen pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi alueeksi (I luokka). Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 11 000 m 3 /d. Pohjavesialueella on kolme vedenottamoa. (Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertta 31.3.2014) Patamäen pohjavesialue sijaitsee Kokkolan Ykspihlajan ja Kruunupyyn lentokentän välissä osittain Kokkolan kaupungin keskusta-alueella (liite 6). Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 25,51 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala 19,84 km 2. Pohjavesialueen pituus on noin 15 kilometriä ja leveys 1 2 km. Pohjavesialue sijaitsee harjujaksolla, joka nousee Pohjanlahdesta Kokkolan Harrinniemellä ja jatkuu Kruunupyyn ja Kaustisen kautta edelleen Veteliin (Paalijärvi et al. 2009). Harjujakso on suhteellisen tasaisesti kohti sisämaata nousevalla kallioalustalla sijaitseva, pohjavedenpinnan alapuolisilta osiltaan hiekkavaltainen muodostuma. Harrinniemellä merestä nousevalla harjujaksolla maanpinnan korkeus kasvaa tasaisesti kohti sisämaata ja on ylimmillään pohjavesialueen eteläpään vedenjakajalla noin +22 - +25 m mpy tasolla. Suhteellinen korkeusero harjujakson ja sitä ympäröivien alueiden välillä on suurimmillaan 5-10 metriä tutkimusalueen etelä- ja keskiosissa. Harjun alkuperäinen kohomuoto on rantavoimien vuoksi käytännössä kokonaan hävinnyt ja alkuperäisiä harjurakenteita on tunnistettavissa ainoastaan pohjavedenpinnan alapuolisissa harjun juuriosissa. Tasoittuneisuudestaan ja hiekkavaltaisuudestaan huolimatta harjujaksosta on kuitenkin erotettavissa melko yhtenäisenä tutkimusalueen läpi kulkeva, lähinnä hiekkaisesta sorasta koostuva ydinosa. Harjuytimen leveys on keskimäärin 200 300 metriä ja sen paksuus pohjavesivyöhykkeessä on yleensä 10 20 metriä. Harjuytimessä on noin 500 metriä pitkä katkos alueen keskiosassa. Varsinaiseen harjumuodostumaan kuuluvien sora- ja hiekkakerrostumien leveys itä-länsisuunnassa on noin 500-1 500 metriä. Rantavoimien harjusta sekä alueen moreenikerrostumista irrottamaa ja uudelleen kerrostamaa hiekkavaltaista materiaalia esiintyy jopa 3-4 kilometriä leveällä vyöhykkeellä. (Paalijärvi et al. 2009) Irtomaapeitteen paksuus pohjavesialuerajojen sisäpuolella luonnontilaisilla alueilla on pääosin 10 20 metriä. Suurimmillaan irtomaapeitteen paksuus on Ykspihlajan, Patamäen vedenottamon, Mesilän- Matalamaan sekä tutkimusalueen eteläosan kalliopainanteissa noin 25 30 metriä, paikoitellen jopa yli 35 metriä. Koivuhaan-Jänismaan korkeamman kalliolohkon alueella irtomaapeitteen paksuus jää pääosin 10 15 metriin. Galgåsenin kynnysalueella maapeitteen paksuus ydinharjulla on paikoitellen alle 5 metriä. (Paalijärvi et al. 2009) 4.1.1 Kallionperän koostumus, rakenne ja korkokuva Kokkolan alue kuuluu noin 1 900 miljoonan vuoden ikäiseen Pohjanmaan svekofenniseen liuskealueeseen. Tutkimusalueen kallioperä koostuu käytännössä kokonaan itä-länsi- ja/tai kaakkoluodesuuntaisesti liuskettuneista kiilleliuskeista ja -gneisseistä. Öijan alueella esiintyy myös joitain syväkiviä, lähinnä granodioriittia ja graniittia (Laitala 1980). (Paalijärvi et al. 2009) Kallionpinnan korkeuserot ovat pääosin 10 20 metrin luokkaa ja suurimmillaan 30 40 metriä, kun otetaan huomioon irtomaapeitteen ja vesistöjen tasoittava vaikutus kallionpinnan näkyvään reliefiin. Kallionpinta on ylimmillään tutkimusalueen eteläpäässä Kattgullkärretin alueella +15 - +20 m mpy sekä Galgåsenin-Saarikankaan välillä ja Storrånsbergetin alueella +10 - +15 m mpy tasolla. (Paalijärvi et al. 2009)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 8 Alueen suurin ja yhtenäisin kalliopainanne sijaitsee pohjavesialueen pohjoispäässä ja suurteollisuusalueella, missä kallionpinta on yleisesti -15 - -20 m mpy ja alimmillaan -25 - -35 m mpy tasolla. Pohjavesialueen pohjoispäästä eteläkaakkoon, Santahaan ja Patamäen kautta kohti Mesilää ja Matalamaata suuntautuvassa, keskimäärin noin 500 metriä leveässä ruhjevyöhykkeessä kallionpinnan tason vaihteluväli on noin -10 - -20 m mpy. Ruhjevyöhykettä reunustavat hieman korkeammalle nousevat Koivuhaan- Jänismaan ja Kokkolan keskustan kalliolohkot, joissa kallionpinnan taso vaihtelee noin 0 - -10 m mpy välillä. (Paalijärvi et al. 2009) Golfkentän ja Galgåsenin välillä kallionpinnan taso pohjavesialueen keskiosissa on noin -5 - -10 m mpy. Myös tutkimusalueen eteläosassa, Saarikankaan-Stavurmossenin välillä sekä vyöhykkeellä Mellanåsen- Bastuåsen, on hahmotettavissa noin 0 - -5 m mpy tasolle ulottuvia itä-länsisuuntaisia kalliopainanteita. Storåsenin alueelta Bastukärretin kautta pohjoiseen kohti Koivistoa suuntautuvassa, 300 500 m leveässä ruhjevyöhykkeessä kallionpinta on yleisesti 0 - - 10 mpy, ja alimmillaan Saarikankaan vedenottamon kaakkoispuolella jopa -30 - -40 m mpy tasolla. (Paalijärvi et al. 2009) 4.1.2 Pohjavesiolosuhteet Pohjavesialueen rajaus on alun perin ulottunut pohjoisosassa mereen saakka. Vuonna 2000 tehdyn pohjavesialueen rajauksen tarkistuksen yhteydessä pohjavesialue rajattiin vastamaan 7000 m 3 /d ottomäärän aiheuttamaa vaikutusaluetta ja pohjavesialueen raja siirtyi etelämmäs. Tutkimuksessa todettiin, että liian suuret pumppausmäärät vedenottamolla lisäisivät meriveden suotautumisriskiä pohjavesiesiintymään. (Geobotnia Oy 2000) Geologian tutkimuskeskuksen vuonna 2009 laatiman geologisen rakennetutkimuksen mukaan pohjavesialue voidaan jakaa pohjaveden virtauskuvan perusteella kolmeen osa-alueeseen (liite 7). Galgåsenin eteläpuolinen osa harjujaksoa on antikliininen, eli kohomuotoinen ympäristöönsä vettä luovuttava muodostuma, missä pohjavedenpinta sijaitsee ympäröiviä alueita ylempänä. Patamäeltä tapahtuvan vedenoton seurauksena pohjavesialueen pohjoispään ja Mesilän-Koivuhaan välillä harjujakso on puolestaan selkeästi synkliininen, eli ympäristöstään vettä keräävä muodostuma, jossa pohjavedenpinta sijaitsee jopa useita metrejä ympäröivien alueiden alapuolella. Mesilän-Koivuhaan ja Galgåsenin välinen pohjavesialueen keskiosa on eräänlainen vaihettumisvyöhyke, jossa erottuu molempia em. piirteitä. (Paalijärvi et al. 2009) Patamäen pohjavesialueella ei ole voitu osoittaa olevan pohjaveden virtausyhteyttä täysin katkaisevia kalliokynnyksiä. Galgåsenin eteläpuolinen, osittain pohjavedenpinnan yläpuolelle kohoava kallio- /moreenialue patoaa Saarikankaalta pohjoiseen suuntautuvaa pohjaveden virtausta, mutta kynnyksen yli on kuitenkin hydraulinen yhteys. Myös Ykspihlajan suurteollisuusalueen kaakkoisreunalla on muutamia pohjavesialtaan yhtenäisyyttä rikkovia, osittain pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevia kalliokohoumia, jotka ovat luonteeltaan kuitenkin ainoastaan pohjaveden virtausta ohjaavia. (Paalijärvi et al. 2009) Alueen kallioperässä esiintyy paikoitellen runsaasti rikkonaisuutta. Horisontaalisuunnassa jatkuvat avonaiset ruhjeet saattavat tuoda harjusysteemiin pohjavettä hyvinkin laajalta alueelta. Näiden kallioperän heikkousvyöhykkeiden mahdollista merkitystä harjualueen pohjavesitaloudelle ei kuitenkaan tunneta. (Paalijärvi et al. 2009) Alueen pohjavedenpinnan korkeusvaihtelut heijastelevat lähinnä vedenoton, hiekka- ja soramuodostumien laidoilla esiintyvien moreeni- ja silttikerrostumien sekä itse glasifluviaalisen aineksen paikoittaisen heikon vedenjohtavuuden vaikutusta. Pohjavedenpinnan taso on harjun ydinosalla -1 - +22 m mpy. Alimmillaan vesipinta on Patamäen vedenottamolla ja ylimmillään pohjavesialueen eteläosan vedenjaka-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 9 jalla. Pohjavesialuerajojen sisäpuolella pohjaveden virtaus kanavoituu ensisijaisesti karkeampaan harjuytimeen ja suuntautuu harjun pituussuuntaisesti. Harjujakson pituussuunnassa hydraulinen gradientti on 1-5, mikä viittaa paitsi muodostumatasolla hyvään vedenjohtavuuteen, myös suhteellisen suuriin pohjaveden virtausnopeuksiin. (Paalijärvi et al. 2009) Pohjavesialueen keski- ja eteläosista purkautuu jossain määrin vettä myös harjujakson itä- ja länsipuolisille suoalueille ja kuivatusojiin. Pääosa harjujakson ulkopuolelle suuntautuvasta pohjavesien virtauksesta tapahtuu ilmeisesti maaperäkerrostumissa, koska esim. pohjavesialueen länsipuolisten kuivatusojien ja purojen syksyllä 2008 havainnoidut virtaamat olivat suhteellisen pieniä. (Paalijärvi et al. 2009) Paksuimmat ja laajimmat pohjavedellä kyllästyneet irtomaakerrokset sijaitsevat Ykspihlajan, Saarikankaan-Storåsenin sekä Mellanåsenin-Bastuåsenin kalliopainanteissa, joissa pohjavesivyöhykkeen paksuus on yleisesti 15 25 metriä ja enimmillään jopa yli 30 metriä. Myös Mesilän-Matalamaan alueella on pienialaisempia kalliopainanteita, joissa esiintyy vastaavaa suuruusluokkaa olevia varastokerrospaksuuksia. Muutoin varastokerrospaksuus pohjavesialuerajojen sisäpuolella on yleensä 5-15 metriä. Galgåsenin kalliokynnysalueella pohjavesivyöhykkeen paksuus on paikoitellen alle 5 metriä myös harjuytimen kohdalla. (Paalijärvi et al. 2009) Maaston alavuudesta ja tasaisuudesta sekä paikoittain myös maa-ainesten otosta johtuen pohjavedenpinta on pääosalla tutkimusaluetta hyvin lähellä maanpintaa, yleensä alle 3 metrin syvyydessä. Ainoastaan Patamäen vedenottamon synnyttämän pohjaveden alenemakartion ja pienialaisten luontaisten ja keinotekoisten mäkien (mm. dyynit, rantavallit ja Patamäen vanha maankaatopaikka) kohdalla pohjavettä suojaavan irtomaapeitteen paksuus on tätä suurempi. (Paalijärvi et al. 2009) 4.2 Pohjaveden laatu Patamäen pohjavesialue on luokiteltu riskikohteeksi (Vesienhoitolaki 1040/2006, 7 ). Alueen kemiallinen ja määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. (Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertta 31.3.2014) Pohjaveden laatua tarkkaillaan noin 50 pohjaveden havaintoputkesta vuonna 2009 aloitetussa yhteistarkkailussa. Vuonna 2013 yhteistarkkailussa oli mukana 22 toimijaa, joista yhdeksällä on vesi tai ympäristölupaan perustuva tarkkailuvelvoite ja kahdeksan on mukana oma aloitteisesti. Kaikista pohjavesinäytteistä määritetään pinnankorkeuden ja lämpötilan lisäksi ns. perusparametrit: ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sameus, ammoniumtyppi ja sinkki. Muut mitattavat tekijät määräytyvät kunkin toimijan voimassa olevan tarkkailuohjelman ja tarkkailun perusteena olevan toiminnan mukaan. (Virtanen et al. 2014) ph:n arvot pohjavesialueella olivat 4,5 7,2 vuonna 2013. Kloridipitoisuudet olivat suurimmalla osalla aluetta 1 10 mg/l, jota voidaan pitää normaalina. Lievästi kohonneita kloridipitoisuuksia on Ykspihlajan teollisuusalueen eteläosassa, vesilaitoksen itäpuolella ja Senaattikiinteistöjen varikkoalueen pohjoisosassa. Alueen pohjoisosan kohonneet kloridipitoisuudet (yli 25 mg/l) ja sähkönjohtavuusarvot (yli 150 ms/m) johtunevat osittain meriveden suotautumisesta. Yleisesti sähkönjohtavuusarvot noudattelevat kloridipitoisuuksia. (Virtanen et al. 2014) Pohjavesi alueella on yleisesti vähähappista ja rauta ja mangaanipitoista. Korkeahkot ammonium, kloridi ja sulfaattipitoisuudet johtuvat pääosin Litorinamerivaiheen aikana kerrostuneista orgaanisista yhdisteistä ja pelkistävistä olosuhteista. (Virtanen et al. 2014) Ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet pääosin alle 0,2 mg/l vuonna 2013. Pohjoisosan kohonneet ammoniumtyppipitoisuudet (>5 mg/l) johtuvat mitä ilmeisimmin vanhan jätevedenpuhdistamon maa altaista

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 10 tapahtuneesta suotautumisesta. Lisäksi kohonneita pitoisuuksia on havaittu Tullinmäen länsipuolella sekä vesilaitoksen itä ja länsipuolella. (Virtanen et al. 2014) Sinkkipitoisuus on ollut alueen keski ja eteläosissa pääosin < 5 25 μg/l, mitä voidaan pitää normaalina. Lievästi kohonneita pitoisuuksia on havaittu erityisesti alueen pohjoisosassa ja alueen eteläosassa havaintoputken GTK10 läheisyydessä. Sinkkipitoisuudet vaihtelevat pohjavesialueella suuresti pienilläkin etäisyyksillä. Tarkkailututkimuksissa on havaittu, että veden ph:n ollessa matala ovat sinkkipitoisuudet korkeita. Usein myös pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa ja näin ollen metallit liukenevat helpommin. (Virtanen et al. 2014) Patamäen vesilaitoksen läheisyydessä sijaitsevissa havaintoputkissa Vesi111 ja Vesi112 pohjavesi on pääosin hyvälaatuista. Havaintoputkessa Vesi111 pohjaveden ammoniumtyppipitoisuus on hieman kohonnut. Havaintoputken Vesi112 pohjaveden sinkkipitoisuus on ollut lievässä nousussa keväästä 2012 lähtien ja vuonna 2013 pitoisuus (74 μg/l) ylitti pohjavedelle asetetun ympäristönlaatunorminsa (60 μg/l). Havaintoputkesta Vesi112 otetussa näytteessä todettiin vuonna 2012 pieni pitoisuus torjunta aineita (isodriini). Vuoden 2013 uusintanäytteessä ei todettu isodriinia tai muitakaan torjunta aineita. (Virtanen et al. 2014)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 11 5 VEDENOTTAMOT, TUTKITUT VEDENOTTAMON PAIKAT SEKÄ SUOJA- ALUEETJA -VYÖHYKKEET 5.1 Vedenottamot Patamäen pohjavesialueella on kolme Kokkolan Veden vedenottamoa (taulukko 5.1 ja liite 7). Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu 11 000 m 3 /d. Kokonaisvedenottomäärä on ollut viime vuosina noin 6 810 m 3 /d eli noin 62 % antoisuudesta. Kaikille kolmelle vedenottamolle on perustettu suoja-alueet. Suojaaluemääräykset ovat liitteessä 3. Tällä hetkellä käytössä on vain Patamäen vedenottamo. Raakavesi käsitellään Patamäen vedenpuhdistuslaitoksella raudanpoistolla. Taulukko 5.1 Patamäen pohjavesialueella sijaitsevat vedenottamot, vedenottoluvat ja vedenotto vuosina 2009 2013. LSVEO = Länsi-Suomen vesioikeus. Vedenottamo Lupapäätös Lupa m 3 /d Vedenotto m 3 /d 2009 2010 2011 2012 2013 Patamäki LSVEO 25.2.1972 12 000 6917 6694 6884 6585 6474 Saarikangas LSVEO 22.9.1980 5 000 113 342 2 29 18 Galgåsen LSVEO 25.2.1972 1 500 - - - - - Patamäen vedenottamo YHT. 18 500 7030 7036 6886 6614 6492 Patamäen vedenottamo sijaitsee Santahaassa, Ykspihlajan niemen eteläosassa (kuva 5.1). Ottamoon kuuluu 17 siiviläputkikaivoa, joista kaksi valmistui vuoden 2014 alussa. Viisi vanhinta kaivoa on poistettu käytöstä. Ottamolta saa vuonna 1972 myönnetyn luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään keskimäärin 12 000 m 3 /d. Ottomäärä on ollut viime vuosina noin 6 710 m 3 /d. Ottomäärää ei voida kasvattaa, sillä liian suuret pumppausmäärät vedenottamolla voivat lisätä meriveden suotautumisriskiä pohjavesiesiintymään (Geobotnia Oy 2000). Kuva 5.1 Patamäen vedenottamo. Kuva Elina Lindsberg, 3.6.2014.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 12 Saarikankaan vedenottamo Saarikankaan vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa (kuva 5.2). Ottamo rakennettiin varavedenottamoksi vuonna 1995. Ottamolta saa vuonna 1980 myönnetyn luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään keskimäärin 5 000 m 3 /d ja lyhytaikaisesti 7500 m 3 /d. Viime vuosina vedenottamolta on pumpattu vettä alle 30 m 3 /d veden huonon laadun vuoksi (korkea rauta- ja mangaanipitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus). Ottamoon kuuluu yksi siiviläputkikaivo. Saarikankaan ottamon lähettyvillä on tehty koepumppauksia uusien kaivonpaikkojen löytämiseksi vuosina 2007 2008 ja 2010. Vuoden 2014 alussa nykyisen ottamon pohjoispuolelle valmistui tutkimuspisteeseen 133 uusi kaivo Saarikangas II, joka ei ole vielä tuotantokäytössä (kuva 5.3). Tavoitteena on saada kaivosta vettä noin 1000 m 3 /d. Tarvittaessa Saarikankaan ottamolta on mahdollista pumpata vettä Surbrunnin imeytyskuoppiin pohjaveden lisäämiseksi. Kuva 5.2 Saarikankaan vedenottamo.. Kuva: Elina Lindsberg, 3.6.2014. Kuva 5.2 Saarikangas II kaivo. Kuva: Elina Lindsberg, 3.6.2014. Galgåsenin ottamo on poistettu käytöstä eikä sitä ole tarkoitus käyttää tulevaisuudessakaan pohjavedenotossa. Ottamo otettiin käyttöön vuonna 1963 ja se toimi 1980 1990-luvuilla varavedenottamona.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 13 Ykspihlajassa sijainneen Outokumpu Oy:n vedenottamon käyttö lopetettiin vuonna 1969 ja vedenottolupa peruttiin yhtiön toivomuksesta vuonna 1999. Tekopohjavesi Patamäen antoisuutta voidaan lisätä pumppaamalla Galgåsenin ja Hepo-Ventusnevan soranottoalueilta vettä Patamäessä sijaitseviin imeytysaltaisiin. Ottomäärä on noin 1600 m 3 /d. 5.2 Tutkitut vedenottamopaikat Saarikankaan vedenottamon lähettyvillä on tehty koepumppauksia vuosina 2007 2008 ja 2010 (liite 7). Pisteisiin suunnitelluille vedenottamoille on tekeillä Saarikankaan vedenottamon vedenottoluvan muutoshakemus (Liesegang & Sillanpää 2013), johon alla olevat tiedot perustuvat. Länsi-Suomen ympäristökeskus (nyk. Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus) ja Kokkolan kaupunki tekivät 16.10.2007 17.1.2008 koepumppauksia pohjavesialueen eteläosassa Sandkullenilla (piste 117), Mellanåsenilla (piste 121) ja Saarikangas I vedenottamolla (putkikaivosta). Sandkullenin (piste 117) koepumppaus kesti 87 vuorokautta. Pohjavettä pumpattiin keskimäärin 1 165 m 3 /d. Mellanåsenin (piste 121) koepumppaus kesti 92 vuorokautta. Pohjavettä pumpattiin keskimäärin 1 152 m 3 /d. Saarikangas I koepumppaus kesti 94 vuorokautta. Pohjavettä pumpattiin keskimäärin 1 936 m 3 /d. Tutkimuksen mukaan pisteiltä 117 ja 121 arvioidaan saatavan pohjavettä yhteensä keskimäärin 2 400 m 3 /d ja Saarikangas I:n vedenottamosta ainakin keskimäärin koepumppaustuottoa vastaava vesimäärä eli keskimäärin 1 900 m 3 /d. Alueen eteläosan kolmesta vedenottopisteestä arvioidaan tutkimuksen perusteella saatavan pohjavettä yhteensä 4 300 m 3 /d. Koepumppausten raakavesistä otettiin vesinäytteitä noin kahden viikon välein. Saarikangas I:n vedenottamon koepumppauksessa pohjaveden laatu ei raudan, mangaanin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta täytä STM:n laatuvaatimuksia ja -suosituksia. Korkeiden rauta- ja mangaanipitoisuuksien sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta vesi vaatii kemiallisen käsittelyn. Loppuvuonna 2008 Länsi-Suomen ympäristökeskus ja Kokkolan kaupunki tekivät alueen eteläosassa lisätutkimuksia pisteellä 133 (Saarikangas II) 8.10. -17.12.2008. Koepumppaus kesti 70 vuorokautta. Pohjavettä pumpattiin keskimäärin 1 822 m 3 /d. Raakavedestä otettiin vesinäytteet noin kahden viikon välein. Pisteessä 133 veden rauta- ja mangaanipitoisuudet sekä nikkeli- ja alumiinipitoisuudet ylittivät STM:n laatuvaatimukset ja -suositukset. Lisäksi vesi oli erittäin hapanta ja alkaliniteetti oli hyvin pieni. Tutkimuspisteen vedenlaatu poikkeaa ph:n, kovuuden ja alkaliniteetin osalta alueen eteläosan vedenlaadusta. Pohjaveden happamuus ja pieni alkaliniteetti johtuvat todennäköisesti tutkimusalueen geologisista tekijöistä. Happamoitumisen vaikutukset koepumppauspisteen vedessä ovat nähtävissä. Vuoden 2014 alussa tutkimuspisteeseen valmistui kaivo Saarikangas II, joka ei ole vielä tuotantokäytössä. Vuonna 2011 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus teki Saarikangas I:n lähettyvillä 12 maaperäkairausta, joiden tavoitteena oli alustavasti selvittää alueelle uusi kaivon paikka, jossa pohjavesi olisi parempilaatuista kuin nykyisellä Saarikangas I vedenottamolla. Alueella tehtiin ominaisantopumppaus pohjavesiputkesta (piste B). Tutkimuksen mukaan alustavasti tutkittu kaivonpaikka (piste B) soveltuu vedenottoon kaivon paikkana. Vedenlaatu ei kuitenkaan täytä STM:n asettamia laatuvaatimuksia. Tutkimusten perusteella nykyisen Saarikankaan ottamon lisäksi on tarkoitus ottaa käyttöön kaivo pisteessä 133, jossa on tehty koepumppaus vuosina 2007 2008 sekä rakentaa uusi kaivo pisteeseen B, jossa on

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 14 tehty kaivonpaikkatutkimus vuonna 2010. Suunnitelmissa on jakaa vedenottoa siten, että uuden kaivon Saarikangas II (piste 133) maksimiottomäärä olisi 1800 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Nykyisen ottamon ja sen läheisyyteen pisteeseen B rakennettavan uuden kaivon yhteiseksi vedenottomääräksi tulisi maksimissaan 3200 m 3 /d. 5.3 Vedenottamoalueet Vedenottamoalueet käsittävät lähinnä vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välittömän ympäristön. Nämä alueet varataan ainoastaan vedenhankintakäyttöön. Alueet tulisi aidata ja lukita rakennukset esim. ilkivallan estämiseksi. Vedenottamoiden suoja-alueen lupamääräyksen 10 mukaan vedenottamoalue on aidattava. Alueella sallitaan ainoastaan pohjavedenottamon käyttöön liittyvä toiminta. Lupamääräyksen 11 mukaan pohjaveden käsittely ja sitä varten tarvittavien kemikaalien ja muiden hoitoaineiden säilytys on suoritettava tähän tarkoitukseen varatuissa suojatuissa tiloissa niin, ettei mainittujen aineiden pääsy maaperään ole mahdollista. Patamäen ja Saarikankaan vedenottamoalueet on aidattu. Galgåsenin ottamo on poistettu käytöstä eikä sitä ole tarkoitus käyttää tulevaisuudessakaan pohjavedenotossa. Ottamon ympäristöön on tuotu runsaasti jätteitä ja alue on erittäin epäsiisti. Alue tulisi puhdistaa. 5.4 Lähi- ja kaukosuoja-alueet sekä vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottamopaikkojen sieppausalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet NÄITÄ TARVITSEE VIELÄ MIETTIÄ JA MUO- KATA Patamäen, Saarikankaan ja Galgåsenin vedenottamoille on määrätty yhteinen suoja-alue vuonna 1990 (L- SVEO 81/1990/3). Suoja-alueen määräyksiin tehtiin muutoksia vesiylioikeudessa 4.12.1991 (VYO 231/1991). Vedenottamoilla on yhteinen kaukosuojavyöhyke. Patamäen ja Saarikankaan vedenottamoilla on erilliset lähisuojavyöhykkeet ja ottamoalueet (liite 5). Galgåsenin vedenottamolla ei ole lähisuojavyöhykettä eikä ottamoaluetta. Patamäen vedenottamon kaukosuojavyöhykkeen pinta-ala on 2,7 km 2 ja lähisuojavyöhykkeen pinta-ala on 0,99 km 2. Saarikankaan ja Galgåsenin vedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeen pinta-ala on 6,39 km 2 ja Saarikankaan lähisuojavyöhykkeen pinta-ala on 0,72 km 2. Suojaaluemääräykset ovat liitteessä 3. Alueen eteläosiin on suunniteltu uusia kaivonpaikkoja (liite 7). Piste 133 sijaitsee nykyisestä Saarikangas I ottamosta noin 1600 metriä pohjoiseen/luoteeseen. Piste 133 sijoittuu Saarikangas I ottamon Länsi- Suomen vesioikeuden määräämälle kaukosuojavyöhykkeelle. Tutkittu kaivonpaikka pisteessä B sijaitsee noin 300 metriä Saarikangas I ottamosta luoteeseen. Piste B sijoittuu Saarikangas I ottamon Länsi- Suomen vesioikeuden määräämälle lähisuojavyöhykkeelle. Pisteen B ja nykyisen vedenottamon voidaan katsoa sijoittuvan samalle vedenottamoalueelle. Saarikankaan uusien kaivojen myötä pohjavedenvirtaus etelästä kohti Patamäen vedenottamoa vähenee huolimatta vedenottamoiden välillä sijaitsevasta kallio/moreenikynnyksestä, joka osittain estää pohjavesivirtausta pohjoiseen ja osittain kääntää pohjavesivirtausta harjun sivuille. Patamäen ottamolla hyödynnetään jo nyt osittain Saarikankaan alueen pohjavettä tekopohjaveden muodostamiseksi. Vedenottoa Patamäestä voidaan vähentää, kun Saarikankaan ottamo saadaan laajempaan käyttöön. (Liesegang & Sillanpää 2013) Geologian tutkimuskeskus on tehnyt Patamäen alueelle geologisen rakennemallin ja sen perusteella pohjaveden virtausmallin (Okkonen et al. 2011), jossa tutkittiin mm. ottamoiden sieppausalueet. Patamäen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 15 ottamolle mallinnettiin sieppausalue nykyisillä keskimääräisillä pitkän ajan ottomäärillä (Patamäki = 6350 m 3 /vrk, Saarikangas = 231 m 3 /vrk ja imeyttäminen Patamäen vedenottamolle 1600 m 3 /vrk, joka pumpataan Surbrunnin pohjavesialtaasta, golf-kentän pohjoispäästä). Mallin mukaan pohjavesi virtaa Patamäen ottamolle enimmäkseen ottamon lähialueilta ja pohjoisen suunnasta. Mallinnettu vedenottamon sieppausalue on merkittävästi suurempi kuin vesioikeuden määräämä suoja-alue. Uusien tutkimustulosten perusteella Vesioikeuden määräämät Patamäen ottamon suoja-alueet eivät ole enää ajan tasalla. Suojelusuunnitelmassa esitettävät toimenpidesuositukset esitetään tämän vuoksi koskemaan Patamäen ottamon mallinnettua sieppausaluetta, joka rajoittuu pohjavesialueen ulkorajoihin. Sieppausalueen tarkastelussa tulee ottaa huomioon, että vedenottamon pohjoispuolella pohjavedenpinnan korkeuserot ovat harjun pituussuunnassa hyvin pieniä, minkä vuoksi esitettyä vedenjakajaa voidaan pitää ainoastaan ohjeellisena. Vedenjakajan sijainti saattaa siirtyä jopa useita satoja metrejä pohjois - eteläsuunnassa muodostuvan pohjaveden ja ottomäärän suhteesta riippuen. (Paalijärvi et. al 2009) Virtausmallin mukaan pohjavettä virtaa ottamolle myös pohjavesialueen ulkopuolelta itäosasta (liite 7). Rakenneselvityksen mukaan itäosasta kohti Patamäkeä virtaavien pohjavesien määrää ja nopeutta kuitenkin alentaa huomattavasti suhteellisen ohuen, lähinnä moreenista ja siltistä koostuvan maaperän heikko vedenjohtavuus. Patamäen ottamon raakaveden korkea rauta- ja mangaanipitoisuus saattaa viitata siihen, että muodostuman tuotto ainakin ajoittain ylitetään, jolloin ottamolle kulkeutuu vähähappisia vesiä myös kauempaa pohjavesialuerajojen ulkopuolelta (Paalijärvi et al. 2009). Vedenottoa Patamäestä voidaan vähentää, kun Saarikankaan ottamo saadaan laajempaan käyttöön. Alueen eteläosaan suunniteltujen kaivojen myötä Saarikankaan ottamon suoja-alueet eivät tule olemaan ajan tasalla ja ne tulisi päivittää.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 16 6 POHJAVETTÄ VAARANTAVAT TEKIJÄT ALUEELLA SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI Pohjavesialueiden riskikohteet on esitetty kartalla liitteissä 8-11 ja toimenpide-ehdotukset riskityypeittäin on koottu yhteen liitteeseen 5. 6.1 Asutuksen riskit pohjavedelle Jätevesien kulkeutuminen pohjaveteen on yleisin asutuksen aiheuttama riski pohjavedelle. Riskit pohjavedelle johtuvat pääasiassa haja-asutusalueilla tapahtuvasta jätevesien maahan imeytyksestä, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista (Remes & Valta 2007). Myös jätevesipumppaamojen tulviminen häiriötilanteiden seurauksena voi pilata pohjavettä. Jätevesien vaikutus ilmenee pohjavedessä yleensä kokonaissuolapitoisuuden, sähkönjohtavuuden sekä kloridi-, nitraatti- ja fosfaattipitoisuuksien nousuna sekä veden hygieenisen laadun heikentymisenä. (Gustafsson et al. 2006) Hulevesillä tarkoitetaan maan pinnalta, rakennusten katoilta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettava sade- tai sulamisvettä. Pohjaveden tilan kannalta merkittävin yksittäinen riski on hulevesien kerääminen ja johtaminen pois pohjavesialueelta, jolloin estetään pohjaveden luontainen imeytyminen ja muodostuminen. Toisaalta pohjaveden laatu voi huonontua, jos imeytettävien hulevesien mukana pääsee haittaaineita pohjavesimuodostumaan. Etenkin laajat yhtenäiset asfalttipintaiset korttelit, joissa käsitellään pohjavesien suojelun kannalta haitallisia aineita, ovat haasteellisia hulevesien imeyttämisen näkökulmasta. (Suomen Kuntaliitto 2012) Asuinkiinteistöjen lämmitysöljysäiliöt voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Öljyä voi päästä pohjaveteen säiliöiden ja putkistojen vuodoista sekä esimerkiksi ylitäytössä tai kuljetusonnettomuuksissa. Erityisen ongelmallisia ovat vanhat maanalaiset öljysäiliöt. Pohjaveteen kulkeutunut öljy hajoaa hitaasti ja voi säilyä pohjavedessä vuosia. (Petäjä-Ronkainen et al. 2010) Maalämpöä voidaan kerätä maan pintaosista (ns. maapiiri, noin metrin syvyyteen asennettava keruuputkisto) tai syvemmältä kallioperästä (ns. lämpökaivo, yleensä alle 300 m syvyinen porakaivo). Maalämpökaivojen suosio on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti ja niiden mahdollisesti aiheuttamat ympäristöriskit liittyvät eniten pohjavesiin. Riskiä aiheuttavat mm. maanpinnalta valuvien hulevesien suora pääsy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia, poraaminen pilaantuneilla maa-alueilla, orsivesikerroksen puhkeaminen sekä lämmönsiirtoaineiden vuodot. Lämpökaivon poraus voi muuttaa myös pohjaveden virtausolosuhteita ja siten vaikuttaa pohjaveden määrään. (Juvonen & Lapinlampi 2013) Kaukolämpöä hyödynnetään etenkin kerrostaloissa. Verkostossa kiertävään veteen lisätään korroosionestoaineita, useimmiten hydratsiinia. Hydratsiini on erittäin vesiliukoista ja voi kulkeutua maaperästä pohjaveteen. Pieninä pitoisuuksina hydratsiini hajoaa maaperässä biologisesti, mutta suurina pitoisuuksina se on hajottaville mikrobeille myrkyllistä, eikä hajoamista tapahdu. Kaukolämpöverkostoissa hydratsiinipitoisuudet ovat kuitenkin pieniä. Mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi kaukolämpönesteeseen lisätään ympäristölle vaaratonta väriainetta. Kaukolämpövoimalat voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle, mikäli voimalassa käytetään varapolttoaineena öljyä. (Mäyränpää 2011)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 17 6.1.1 Jätevedet Viemäriverkosto Kokkolassa viemäriverkoston toiminta-alue ulottuu pohjavesialueen pohjoisosassa Tullimäen, Ykspihlajan (Haukiojan), Jänismaan, Koivuhaan, Mesilän ja Santahaan kaupunginosiin (liite 8). Jätevedet johdetaan Kokkolan Veden jätevedenpuhdistamolle, joka ei sijaitse Patamäen pohjavesialueella. Pohjavesialueella olevat viemäriverkostot on rakennettu eri vaiheissa. Vanhimmat osat ovat vuodelta 1964 ja uusimmat vuodelta 2006. Viemäriverkosto koostuu pääsääntöisesti PVC- ja PEH-muoviputkista. Myös betoniputkistoa on vielä jonkin verran käytössä. Taulukossa 6.1.1 on esitetty alueittain jätevesiputkiston rakennusvuosi ja putkistomateriaali. Taulukko 6.1.1 Patamäen pohjavesialueelle sijaitsevien viemäriverkostojen tiedot vuodelta 2007. Alue Asennettu Materiaalit Mesilä teollisuusalue 1964-2004 betoni, PVC-muovi, PEH-muovi Mesilä asuinalue 1971-1987 betoni, PVC-muovi, PEH-muovi Jänismaan teollisuusalue 1967-2006 betoni, PVC- muovi, PEH-muovi, muovi Patamäki teollisuusalue 1967-2006 betoni, PVC-muovi Koivuhaka asuinalue 1972-1998 PVC-muovi, PEH-muovi, Santahaka asuin- ja urheilualue 1972-1995 PVC-muovi, valurauta, PEH-muovi Ykspihlaja asuinalue, Haukioja 1966-1994 betoni, PVC-muovi, PE-muovi Patamäen muodostumisalueella sijaitsee neljä jätevedenpumppaamoa; Vesilaitos JVP 163 (Patamäki), Kuusitie JVP 162 (Santahaka), Taularuukki JVP 164 ja Jänismaa JVP 171. Pohjavesialueen ulkorajan lähettyvillä sijaitsee neljä jätevedenpumppaamoa: Sannanranta JVP 151, Tullioja JVP 161, Napite JVP 172 (Ahertajantie) ja Lemminkäisenkatu JVP 173. Pumppaamoilla on käytössä kaukovalvontajärjestelmä. Jätevedenpumppaamoilla ei ole ylivuotosäiliöitä. Näistä ei ole sijaintitietoja. Varsinkin vanhat betoniviemärit ovat riski pohjaveden laadulle mahdollisten putkirikkojen myötä. Myös suojaamattomat, ilman ylivuotosäiliöitä olevat jätevedenpumppaamot muodostavat riskin pohjaveden laadulle. Etenkin Patamäen vedenottamon sieppausalueella sijaitsevat vanhat betoniviemärit ja jätevedenpumppaamot tulee saneerata mahdollisimman pian. Pohjavesialueelle ei tule rakentaa jätevedenpumppaamoja, joissa ei ole ylivuotosäiliöitä. Haja-asutuksen jätevedet Vuonna 2005 Kokkolan kaupungin ympäristöpalvelut selvitti haja-asutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen jätevesien käsittelyä (Aho 2005a). Selvitystä täydennettiin vuosina 2006 ja 2007. Selvityksen mukaan suurin osa Patamäen pohjavesialueella sijaitsevista kiinteistöistä kuuluu kunnalliseen viemäriverkostoon. Viemäriverkoston ulkopuolella jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Alla olevat tiedot perustuvat vuoden 2007 tietoihin. Pohjavesialueella on noin 46 kiinteistöä, jotka eivät ole kunnallisen jätevesiverkoston piirissä. Kiinteistöt sijoittuvat pääosin alueen keskiosaan pohjaveden muodostumisalueen ja poh-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 18 javesialueen ulkoreunan väliin sekä vedenottamoiden sieppausalueen ulkopuolelle, eivätkä ne siten muodosta merkittävää riskiä ottamoiden pohjaveden laadulle (liite 8). Sieppausalueella ja etenkin lähellä vedenottamoa sijaitsevien viemäröimättömien kiinteistöjen jätevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kaikki kiinteistöllä muodostuvat jätevedet tulee johtaa tiiviissä putkessa pohjavesialueen ulkopuolelle, yleiseen viemäriverkkoon tai kerättävä tiiviiseen umpisäiliöön. Kokkolassa käynnistyy kesällä 2014 haja-asutusalueiden jätevesineuvontahanke. Kiinteistökohtaisessa neuvonnassa kartoitetaan kiinteistön jätevesijärjestelmä ja neuvotaan mitä jätevesienkäsittelymenetelmää kiinteistöllä voidaan suositella. Toimenpide-ehdotukset - Jätevedet Etenkin Patamäen vedenottamon sieppausalueella sijaitsevat vanhat betoniviemärit ja jätevedenpumppaamot tulee saneerata mahdollisimman pian. Pohjavesialueelle ei tule rakentaa jätevedenpumppaamoja, joissa ei ole ylivuotosäiliöitä. Jätevedet on ensisijaisesti johdettava yleiseen viemäriverkkoon ja kiinteistöjen tulee liittyä viemäriverkostoon, jos se on mahdollista. Jos viemäriverkkoon ei ole mahdollista liittyä, tulee kiinteistöjen tehdä asianmukaiset suunnitelmat jätevesien käsittelystä ja laatia jätevesijärjestelmän käyttöja huolto-ohjeet jätevesiasetuksen mukaisesti. Jätevedet voidaan johtaa myös käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle siten, ettei pohjavesien pilaantumisvaaraa pääse syntymään. Vedenottamoiden sieppausalueella ja etenkin lähellä vedenottamoa sijaitsevien viemäröimättömien kiinteistöjen jätevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla on jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan kielletty. Näillä alueilla on kaikki kiinteistöllä muodostuvat jätevedet johdettava tiiviissä jätevesiputkessa pohjavesialueen ulkopuolelle, yleiseen viemäriverkkoon tai kerättävä tiiviiseen umpisäiliöön. Jätevesilietteen levittäminen pohjavesialueelle on kielletty. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla on ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja laitteiden pesu liuotinpesuaineilla on sallittu ainoastaan tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta jätevesiviemäriin. 6.1.2 Hulevedet pitäisikö tämä kappale siirtää yritystoiminta-kappaleeseen? Hulevesiverkoston avulla johdetaan sade- ja sulamisvedet pois pohjavesialueelta. Pohjavesialueelle ei tule imeyttää kuin puhtaita hulevesiä. Liitteessä 9 on esitetty pohjavesialueelle rakennetun hulevesiverkoston sijainti. Hulevesiputkiston asennusvuodet ja putkistomateriaalit on esitetty taulukossa 6.1.2. Hulevesiverkosto on kuitenkin puutteellinen, minkä vuoksi esim. asfaltoiduilta pihamailta hulevedet pääsevät imeytymään suoraan maaperään avo-ojien kautta.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 19 Taulukko 6.1.2 Patamäen pohjavesialueelle sijaitsevien hulevesiverkostojen tiedot vuodelta 2007. Alue Asennusvuosi Materiaali Mesilä teollisuusalue 1985-2004 betoni, PEH-muovi Mesilä asuinalue (kattaa 50%) 1986-1989 betoni, PEH-muovi, Jänismaan teollisuusalue (Levytie, Ahjokuja) 1991-2006 betoni, PEH-muovi, PVC-muovi Patamäki teollisuusalue (Lekatie) 1991 betoni Koivuhaka asuinalue 1972-1999 betoni, PEH-muovi, muovi Santahaka asuin- ja urheilualue 1993-2005 betoni, PEH-muovi, muovi Ykspihlaja asuinalue, Haukioja (kattaa 30%) 2007 PE-muovi Teollisuusalueet ovat pääosin hulevesiverkoston piirissä (liite 9). Riskin pohjaveden laadulle aiheuttavat etenkin vedenottamon sieppausalueella sijaitsevat teollisuusalueet (Jänismaa ja Tullimäki), joissa hulevesiverkosto ei kata koko aluetta ja likaantuneita vesiä voi imeytyä maahan ja edelleen pohjaveteen. Alueiden hulevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Teollisuusalueiden ja yritysten pihaalueiden hulevedet tulee esikäsitellä hiekan- ja öljynerottimilla ja johtaa sen jälkeen hulevesiviemäriin tai vastaavaan tai pohjavesialueen ulkopuolelle Hulevesien johtaminen pois pohjavesialueelta vähentää muodostuvan pohjaveden määrää. Patamäen pohjoispään antoisuuden ylärajoilla toimittaessa on otettava huomioon puolustusvoimien entisen varikkoalueen suunnitellun rakentamisen vaikutukset pohjaveden muodostumiseen. Mikäli pohjaveden muodostuminen noin 80 hehtaarin suuruisella varikkoalueella estetään kokonaan, esim. johtamalla kaikki sade- ja sulamisvedet pois pohjavesialueelta, vähentää se Patamäen ottamon valuma-alueella muodostuvan pohjaveden määrää arviolta noin 500 m 3 /d. Tällöin erityisesti vedenottamon pohjoispuolella, harjun vettä hyvin johtavalla ydinosalla sijaitseva vedenjakaja tulee siirtymään nykyisellä tai entisestään kasvavalla ottomäärällä vastaavasti kohti pohjoista. Pohjavesimallinnuksen (Geobotnia 2006) perusteella vedenjakaja saattaisi siirtyä enimmillään noin 500 metriä pohjoiseen, jolloin meriveden suotautuminen pohjavesimuodostumaan on mahdollista, erityisesti pitkien kuivien kausien aikana. Myös pohjavesialueen koilliskulman vedenjakaja sijaitsee nykyisellään ainoastaan 300 400 metrin etäisyydellä Vanhasatamanlahdesta. (Paalijärvi et al. 2009) Toimenpide-ehdotukset - Hulevedet Pohjavesialueelle ei tule imeyttää kuin puhtaita hulevesiä. Pienteollisuusalueiden (etenkin Jänismaa ja Tullimäki) hulevesiverkosto tulisi rakentaa valmiiksi ja avo-ojien käytöstä hulevesijohtamiseen tulisi luopua. Etenkin vedenottamoiden sieppausalueella olevien alueiden hulevesien käsittelyyn tulee kiinnittää huomiota. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla hulevedet teollisuusalueiden ja yritysten piha-alueilta on esikäsiteltävä hiekan- ja öljynerottimilla. Esikäsitellyt hulevedet tulee johtaa hulevesiviemäriin tai vastaavaan tai pohjavesialueen ulkopuolelle. Laitosalueilla, joilla kulkee tai pysäköidään raskaita ajoneuvoja tai kemikaalikuljetuksia, on hulevesiviemäröinti lisäksi varustettava sulkuventtiilillä varustetulla näytteenottokaivolla. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan lumen varastointialuetta ei saa sijoittaa vesistöön tai pohjavesialueelle.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 20 6.1.3 Öljy- ja kemikaalisäiliöt Pohjavesialueella sijaitsevat lämmitysöljysäiliöt on kartoitettu vuonna 2007. Kartoitus toteutettiin lähettämällä pohjavesialueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitseville asuin- ja yrityskiinteistöille riskikartoituskysely, tekemällä yrityskäyntejä ja hyödyntämällä Keskipohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitokselta saatuja lämmitysöljysäiliötietoja. Kysely lähetettiin 1002 kiinteistölle ja vastaus saatiin 705 kiinteistöltä. Ympäristöpalveluille palautetut selvitykset on arkistoitu mahdollista jatkokäyttöä varten. Alla olevat tiedot perustuvat vuoden 2007 selvitykseen. Taulukossa 6.1.3 on tiedot pohjavesialueella tai sen välittömässä läheisyydessä olevista öljysäiliöistä. Alueella on 20 käytöstä poistettua, tyhjää öljysäiliöitä, jotka voivat aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Maahan jätetty säiliö tai seinään jätetty täyttöputki voivat aiheuttaa öljyvahingon vahinkotäyttöjen yhteydessä. Tyhjät säiliöt on tarkastettava ja mahdollisuuksien mukaan huonokuntoiset säiliöt on ensisijaisesti poistettava, jotta niiden tahaton käyttö estetään. Taulukko 6.1.3 Öljysäiliöt Patamäen pohjavesialueella ja sen välittömässä läheisyydessä vuonna 2007. Säiliön sijainti Käytössä olevat säiliöt Käytöstä poistettu maanalainen öljysäiliö Poistettu Täytetty Tyhjä Säiliöiden kokonaismäärä 127 29 47 20 223 Säiliöitä yhteensä Käytössä olevien öljysäiliöiden tiedot on koottu taulukkoon 6.1.4 ja sijaintitiedot liitteeseen 8. Suurin osa säiliöistä sijaitsee Patamäen ottamon sieppausalueella. Pääosa säiliöistä on maanpäällisiä. Suurimman riskin aiheuttavat maanalaiset, teräksiset öljysäiliöt, joita on 29 kpl. Suurin osa maanalaisista säiliöistä on asennettu 1960 70-luvuilla. Säiliöiden kuntotiedoissa ja suojarakenteissa on puutteita. Alueen länsiosassa on tapahtunut lämmitysöljysäiliön vuoto, jota ei ole voitu täysin puhdistaa. Etenkin maanalaiset, kuntotarkastamattomat säiliöt aiheuttavat merkittävän riskin pohjaveden laadulle, minkä vuoksi ne tulee tarkastaa määräajassa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 21 Taulukko 6.1.4 Käytössä olevat öljysäiliöt Patamäen pohjavesialueella ja sen välittömässä läheisyydessä vuonna 2007. Maanalainen Maanpäällinen Säiliöitä Materiaali Teräs Muovi Lasikuitu Ei tietoa Teräs Muovi Lasikuitu Ei tietoa yhteensä Lkm. 29 4 10 2 20 45 10 7 127 Asennusvuosi (1950-1959) 1 0 0 0 0 0 0 0 1 Asennusvuosi (1960-1969) 11 0 0 0 4 0 0 0 15 Asennusvuosi (1970-1979) 11 1 5 0 2 0 0 0 19 Asennusvuosi (1980-1989) 3 1 2 0 4 10 0 0 22 Asennusvuosi (1990-2007) 1 2 3 0 1 33 9 0 53 Ei tietoa asennusvuodesta 2 0 0 2 8 1 1 3 17 Kuntotarkastus suoritettu 23 2 7 0 6 15 3 0 57 Ei tietoa kuntotarkastuksesta 6 2 3 1 13 29 7 9 70 Säiliön kuntoluokka A 14 0 5 0 2 0 0 0 21 Säiliön kuntoluokka B 1 0 0 0 2 0 0 0 3 Säiliön kuntoluokka C 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Säiliön kuntoluokka D 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Ei tietoa kuntoluokasta 14 4 5 2 15 44 10 9 103 Kiinteistönomistajille tulee antaa selkeät ohjeet tarkastusvelvollisuudesta ja vastuusta öljysäiliön omistajana. Mahdollisen vahingon sattuessa kotivakuutus voi korvata vain esim. tontin ulkopuoliset vahingot, mutta ei tontilla tai rakennuksessa tapahtuneita vahinkoja, minkä vuoksi kiinteistönomistajien kannattaa selvittää etukäteen vakuutustason laajuus. Vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa (esim. Fennia 2012), jos öljysäiliötä ei ole koskaan tarkastettu eikä säiliön kunnosta ole huolehdittu (Tukes 2010). Omistaja vastaa myös mahdollisen vuodon aiheuttamista kustannuksista. Vakuutusehdoissa usein edellytetään, että öljysäiliön omistaja tai haltija pitää huolta säiliönsä kunnosta tarkastuttamalla se säännöllisesti viranomaisen hyväksymällä tarkastusliikkeellä. Toimenpide-ehdotukset - Öljy- ja kemikaalisäiliöt Etenkin maanalaiset öljysäiliöt tulee tarkastaa määräajassa. Säiliö on tarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Seuraavat tarkastusajat määräytyvät säiliön kuntoluokan mukaan. Luokan A metallisäiliö on tarkastettava uudelleen 5 vuoden ja muu kuin metallisäiliö 10 vuoden välein. (Tukes 2010) Myös tyhjät säiliöt on tarkastettava ja mahdollisuuksien mukaan huonokuntoiset säiliöt on ensisijaisesti poistettava, jotta niiden tahaton käyttö estetään. Vanhan säiliön poistosta on ilmoitettava kunnan palo- ja ympäristöviranomaiselle. Mikäli säiliön poistaminen ei ole mahdollista, tulee omistajan hakea kunnan ympäristöviranomaiselta tai pelastusviranomaiselta poikkeuslupaa säiliön

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 22 maahan jättämisestä. Poikkeusluvalla maahan jätettävä säiliö tulee tarkastaa ja täyttää sen jälkeen esimerkiksi hiekalla. Uusia maanalaisia öljysäiliöitä ei tule enää sijoittaa pohjavesialueelle. Uudet säiliöt on sijoitettava maan päälle suoja-altaaseen mieluiten sisätiloihin. Uuden säiliön hankinnasta tulee ilmoittaa kunnan palo- ja ympäristöviranomaisille. Maanpäälliset suojaamattomat säiliöt tulee varustaa suoja-altain ja tarvittaessa katoksin. Säiliöt tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla. Alueen pelastusviranomaisilla tulee olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista. Rekisterin tiedot on toimitettava myös kunnan ympäristöviranomaisille. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella uusien polttoaine- ja muiden kemikaalisäiliöiden sijoittaminen maan alle on kielletty. Maanpäälliset polttonestesäiliöt sekä nestemäiset kemikaalisäiliöt tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Olemassa olevat maanalaiset öljysäiliöt pohjavesialueella on tarkastettava kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 344/1983 mukaisesti. Käytöstä poistettavat maanalaiset polttoneste- ja kemikaalisäiliöt sekä putkistot on poistettava maasta ja toimitettava asianmukaisen luvan omaavalle laitokselle. Poiston yhteydessä tulee selvittää maaperän ja pohjaveden mahdollinen pilaantuminen. Mikäli maaperää tai pohjavettä epäillään pilaantuneeksi, tulee siitä välittömästi ilmoittaa Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pohjavesialueella sijaitsevien säiliöiden poiston yhteydessä tulee Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle varata mahdollisuus tarkistaa kaivanto ennen sen umpeen laittamista. Maanpäällisten yli 1 m 3 :n polttonestesäiliöiden sekä nestemäisten kemikaalisäiliöiden tulisi olla kaksivaippaisia tai ne olisi vaihtoehtoisesti sijoitettava riittävin suuriin ja tiiviisiin suoja-altaisiin. Yli 1 m 3 :n säiliöt tulisi varustaa ylitäytön estolaittein, laponestolaittein sekä pohjavesi- ja ranta-alueilla lisäksi vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Uusittaessa maanpäällisiä yli 1 m 3 :n polttoneste- ja kemikaalisäiliöitä, on uusien säiliöiden oltava joko kaksivaippaisia tai allastettuja. Uudet säiliöt on myös varustettava asianmukaisin ylitäytön- ja laponestolaittein. Pohjavesialueilla säiliöt on lisäksi varustettava vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Polttonesteen tankkaus yli 1 m 3 :n säiliöistä ajoneuvoihin ja muihin työkoneisiin tulee järjestää tiiviillä alustalla. Jakelupisteen luona on myös oltava riittävä määrä imeytysaineita ja työkaluja mahdollisten polttonesteiden valumien talteen keräämiseksi. Polttonesteen tankkauspaikat tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. 6.1.4 Maalämpöjärjestelmät Vuonna 2007 tehdyn lämmitysjärjestelmäkyselyn mukaan pohjavesialueella oli ainakin yhdellä yrityksellä käytössä maalämpöjärjestelmä ja kahdella asuinkiinteistöllä käytössä kalliolämpöjärjestelmät. Yksi maalämpökaivo sijaitsee Patamäen vedenottamon sieppausalueella (liite 8). Vuonna 2012 valmistui opinnäytetyö (Salonen 2012), jossa on tutkittu maalämpöjärjestelmien lämmönsiirtoaineiden vaikutuksia Patamäen pohjavesialueella käyttäen apuna alueelta tehtyä pohjaveden virtausmallia. Pohjavesialueelta valittiin tutkimuskohteeksi yhdeksän pistettä (kuva 6.1.1), jotka sijoittuivat mm. teollisuus- ja asuinalueille. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään lämmönsiirtoaineseosten käyttäytymistä ja hajoamista pohjaveden kulkeutumisen yhteydessä tutkimuspisteiltä vedenottamolle. Tutkimuksen mukaan tutkituista lämmönsiirtoaineista etanoli ja kaliumformiaatti soveltuvat tietyissä tapauksissa

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 23 käytettäväksi lämmönsiirtoaineina Patamäen pohjavesialueella. Tutkimuksissa selvitettiin kuitenkin ainoastaan lämmönsiirtoaineseosten pääkomponenttien pitoisuuksia Patamäen vedenottamolla. Seokset sisältävät aina myös lisäaineita, joiden tarkkoja pitoisuuksia ja ominaisuuksia pohjavedessä ja maaperässä tunnetaan huonosti. Lisäaineet saattavat hidastaa muiden aineiden hajoamista. Tämän vuoksi vedenottamoiden sieppausalueille ja harjun ydinosalle ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Yksittäinen lämpökaivo voi olla mahdollista sijoittaa harjun reuna-alueille, mutta tällöin rakentamispaikasta tulee selvittää maaperätiedot etukäteen. Kuva 6.1.1 Tutkimuskohteet ja lämmönsiirtoaineiden kulkeutumisreitit ja -ajat Patamäen pohjavesialueella (Salonen 2012). Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen on ollut 1.5.2011 lähtien luvanvaraista (Valtioneuvoston asetus maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 ja 63 muuttamisesta) ja se koskee myös maaperään tai vesistöön sijoitettavan lämmönkeruuputkiston asentamista. Lupa vaaditaan silloin kun rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdetaan tai uusitaan maalämpöä hyödynnettäväksi tai kun maalämpöä halutaan käyttää lisälämmön lähteenä. Toimenpidelupaa haetaan kaupungin rakennusvalvonnasta, mutta uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä ratkaistaan rakennusluvan yhteydessä. Toimenpideluvan käsittelijän tulee antaa tieto lämpökaivon rakennushankkeesta ympäristöviranomaiselle aina kun suunniteltu maalämpöjärjestelmä sijoittuu pohjavesialueelle. Tarvittaessa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ohjaa lämpökaivon rakentamista I- ja II-luokan pohjavesialueilla suunnittelevan hakemaan myös vesilain mukaista lupaa, jonka käsittelee aluehallintovirasto (AVI). Kunta voi kysyä ELY-keskuksen mielipidettä tai siirtää vesilain mukaisen luvan tarpeen ELY-keskuksen ratkaistavaksi. (Juvonen & Lapinlampi 2013)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 24 Toimenpide-ehdotukset - Maalämpöjärjestelmät Vedenottamoiden sieppausalueille ja harjun ydinosalle ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Yksittäinen lämpökaivo voi tapauskohtaisesti olla mahdollista sijoittaa harjun reuna-alueille, mutta tällöin rakentamispaikasta tulee selvittää maaperätiedot etukäteen. Lämpökaivon poraamisen toimenpidelupa haetaan kunnan rakennusvalvonnasta ja uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä ratkaistaan rakennusluvan yhteydessä. Toimenpideluvan käsittelijän tulee antaa tieto lämpökaivon rakennushankkeesta ympäristöviranomaiselle aina kun suunniteltu maalämpöjärjestelmä sijoittuu pohjavesialueelle. Maalämpöjärjestelmien suunnitelmista pohjavesialueilla tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto. Tarvittaessa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ohjaa lämpökaivon rakentamista I- ja II-luokan pohjavesialueilla suunnittelevan hakemaan myös vesilain mukaista lupaa, jonka käsittelee aluehallintovirasto (AVI). Maalämpöjärjestelmien huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä lämmönsiirtoliuos on otettava talteen. Liuosta ei saa päästää maaperään. Mikäli keruuputkissa huomataan vuotoja, tulee asia korjata välittömästi asentamalla uudet putket. Lämpöpumput tulee varustaa järjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista tulee ilmoittaa ympäristönsuojeluviranomaisille. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella sijaitsevien kiinteistöjen maalämpöjärjestelmissä ei saa käyttää ympäristölle tai pohjavedelle vaarallisia lämmönsiirtoaineita. Toimenpide-ehdotukset Asutuksen riskeihin liittyviä yleisiä ohjeita Rakennusjärjestystä ja ympäristönsuojelusmääräyksiä uusittaessa niihin tulee lisätä maalämpöjärjestelmiä ja niiden rakentamista koskevia määräyksiä sekä rajoituksia. Kaupungin tulee aktiivisesti tiedottaa asukkailleen jätevedenkäsittelyyn, öljysäiliöihin ja maalämpöjärjestelmiin liittyvistä ohjeista, suosituksista ja velvollisuuksista. 6.2 Hautausmaat Hautojen hoidossa käytettävien keinolannoitteiden ja hautaamisen aiheuttama haitta pohjavedelle ilmenee muun muassa kemiallisen hapenkulutuksen sekä typpi- ja fosforipitoisuuksien nousuna pohjavedessä. Mikrobiologista likaantumista ei ole osoitettu. (Antikainen et al. 2009) Pohjaveden muodostumisalueella on kaksi hautausmaata, Marian ja Annan hautausmaat sekä yksi pieneläinten hautausmaa (liite 8). Hautausmaat sijaitsevat Patamäen ottamon sieppausalueella. Pohjavesialueen ulkorajalla on Elisabethin hautausmaa. Hautausmaiden sijainnit on esitetty liitteessä 8. Marian hautausmaa on otettu käyttöön vuonna 1810 ja arkkuhautapaikkoja on yli 10 000. Vuosittain haudataan n. 100 vainajaa sukuhautoihin. Marian hautausmaalla ei ole uusia vapaita hautapaikkoja. Annan hautausmaa vihittiin käyttöön joulukuussa 2001. Annan hautausmaalla on arkkuhautapaikkoja n. 4 300 ja lisäksi uurnapaikkoja sekä muistolehto. Vuosittain suoritetaan 150 200 hautausta Hautausmaiden huoltorakennukset on liitetty kunnallistekniikkaan ja parkkipaikka-alueet on asfaltoitu. Annan hautausmaan uudessa huoltorakennuksessa on erillinen kemikaalivarasto huoltokaluston polttoai-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 25 neille. Viheralueista lannoitetaan keväisin ja syksyisin. Annan hautausmaalla on lannoitettavaa viheraluetta noin 2 ha ja Marian hautausmaalla noin 0,5 ha. Elisabethin hautausmaalla ei lannoiteta viheralueita. Vuonna 2007 saatujen tietojen mukaan kevätlannoitteena käytetään Kemiran GreenCare 13 -lannoitetta (sis. typpeä 13 %, fosforia 3 %, kaliumia 11 % ja rikkiä 9 %). Lannoitetta käytetään vuodessa noin 5000 kg. Syyslannoitteena käytetään Kemiran Green -lannoitettua (sis. typpeä 6 %, fosforia 5 % ja kaliumia 25 %). Lannoitetta käytetään vuodessa yhteensä n. 2500 kg. Viheralueille levitetään kalkkia (40 %) n. 800 kg/vuodessa. Hautojen hoidossa käytettävään ruokamultaa sekoitetaan jonkin verran kaliumsulfaattia ja dolomiittikalkkia (yhteensä 150 kg/vuosi). Istutuksille käytetään kasvipohjaista luonnonlannoitetta ja Neko-kasviravinnenestettä (sis. typpeä 6 %, fosforia 2 % ja kaliumia 2 %). Hautausmailla käytetään yhteensä vuodessa 150 litraa Neko-ravinnenestettä 5000 6000 kukantaimien hoitoon. Annan hautausmaalla on jouduttu alentamaan pohjavedenpinnankorkeutta, jotta tarvittava 1,50 metrin kaivusyvyys on saavutettu. Kokkolan seurakuntayhtymällä on pohjavedenpinnan pysyvään alentamiseen Länsi-Suomen vesioikeuden päätös vuodelta 1996. Pohjavedenpinnan alentaminen on toteutettu salaojitusputkilla n. 5 hehtaarin alueella. Kertyneet pohjavedet johdetaan Rosundsbäckenin kautta Suntiin. Pohjavedenpinnan alentamislupa sisältää tarkkailuvelvoitteen, jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt vuonna 1999 kirjeellään, jota on tarkennettu vuonna 2009. Annan hautausmaa on mukana Patamäen pohjaveden yhteistarkkailussa. Hautausmaalle on asennettu viisi pohjavesiputkea ja mittapatokaivo. Mittapatokaivosta mitataan kuusi kertaa vuodessa näytteenoton yhteydessä virtaama, lämpötila, haju ja ulkonäkö. Pohjavesinäytteistä analysoidaan ph, sähkönjohtavuus,kloridi, sameus, ammoniumtyppi, sinkki, alkaliniteetti, KMnO 4 luku, E coli, kovuus, mangaani, nitraatti ja nitriittitypen summa, rauta, sulfaatti ja väri. Hautausmaan pohjavesiputkista seurataan myös pohjavedenpinnan korkeutta. Ammoniumtyppitoisuudet ovat olleet 0,014 0,34 mg/l ja ovat ylittäneet tarkkailuaikana ympäristönlaatunorminsa (0,2 mg/l) kaksi kertaa lähinnä vähäsateisten vuosien aikana. Väriarvo on kohonnut tutkimuskaivojen vesissä huomattavasti vuodesta 2009 lähtien. Väriarvot ovat olleet 20 250 mg/l Pt. Sameusarvot ovat olleet 0,5 55 FNU/NTU. Vuoden 2012 toukokuun (44 NTU) ja huhtikuun (55 NTU) sekä joulukuun 2013 (36 NTU) sameusarvot olivat korkeampia kuin tarkkailujaksolla yleisesti. Veden ph on matala. E coli on ollut 0 pmy/100 ml vuosina 2011 2013. (Virtanen et al. 2014) Toimenpide-ehdotukset Hautausmaat Hautausmaiden hoidossa lannoitteiden käyttö tulee pitää mahdollisimman vähäisenä. Hautausmaiden pohjavesitarkkailua tulee jatkaa. Uusia hautausmaita ei tule perustaa pohjavesialueelle. 6.3 Virkistyskäyttö Vapaa-ajan alueista esimerkiksi moottoriurheilu- ja ampumaradat sekä golf- ja urheilukentät voivat aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle, mikäli niiden toimintaa liittyy polttoaineiden, torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ja varastointia. (Antikainen et al. 2009) Osa pohjavesialueesta on varattu virkistyskäyttöön. Merkittävimmät virkistyskäyttöalueet on esitetty liitteessä 8. Santahaassa ja Patamäessä on ulkoilu- ja hiihtoreittejä ja Isojärvellä ja Hepo-Ventusnevalla rat-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 26 sastus- ja moottorikelkkareittejä. Näistä toiminnoista ei normaalisti synny varsinaista riskiä pohjavedelle, mutta alueisiin liittyvät parkkipaikat ovat pääsääntöisesti päällystämättömiä, jolloin öljyvuoto ajoneuvoista suoraan maaperään on mahdollista. Pohjavesialueen tuntumassa Vaasantien varressa on Kokkolan ampumarata. Seuraavat tiedot koskien eri virkistyskäyttömuotoja on koottu vuosien 2006 2007 tehtyjen kyselyjen perusteella. 6.3.1 Pohjavesialtaat Patamäen pohjavesialtaita käytetään epävirallisina uimapaikkoina. Matalissa lammikoissa vesi vaihtuu hitaasti, mikä voi aiheuttaa levien ja bakteerien kasvua ja heikentää pohjaveden hygieenistä laatua. Suurimmat pohjavesialtaat sijaitsevat Hepo-Ventusnevalla. Etenkään vedenottamoiden välittömässä läheisyydessä olevia lammikoita ei tulisi käyttää uimapaikkoina. Toimenpide-ehdotukset Pohjavesialtaat Pohjavesilampia ja -lammikoita ei tule osoittaa uimapaikoiksi, vaan niiden käyttämistä uimapaikkoina tulee välttää. Mikäli lampia käytetään uimapaikkoina yleisesti, tulee niiden pohjat tarvittaessa ruopata rehevöitymisen estämiseksi. Alueille (etenkin vedenottamoiden suoja- ja sieppausalueille) tulisi myös tuoda kuivakäymälät. 6.3.2 Urheilukentät Santahaassa on kolme nurmipeitteistä jalkapallokenttää (yhteensä n. 2,5 ha), yksi kivituhkapintainen jalkapallokenttä (n.0,7 ha), yksi pesäpallokenttä (n.0,7 ha), kolme tekonurmipintaista tenniskenttää ja Kuplahalli, jossa on tekonurmipintainen jalkapallokenttä (liite 8). Kivituhkapintainen jalkapallokenttä toimii talvella jääkiekkokenttänä. Kentät sijaitsevat suurimmaksi osaksi Patamäen vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä alle 50 metrin etäisyydellä lähimmästä kaivosta. Kolmea nurmipeitteistä kenttää lannoitetaan 2-3 kertaa kesässä (yht n.2700 kg). Santahaan sorakenttää suolataan pölyntorjunnan vuoksi 1-2 kertaa vuodessa suolaliuoksella (4000-8000 m 3 ). Pesäpallokenttä on tarkoitus päällystää Kipparihallin vanhalla tekonurmella, jolloin suolaaminen loppuu kokonaan. Lämmitettävän kentän putkistossa käytetään puhdasta vettä. (Lindberg 2014) Nurmikenttien kasteluvetenä käytetään tarpeen mukaan Patamäen soramontuista johdettua pohjavettä. Nurmikentät on salaojitettu ja vedet johdetaan alueelta poistuvaan valtaojaan. Talvella jääkiekkokenttä jäädytetään pohjavedellä. (Lindberg 2007) Kentällä käytettävien koneiden (latukone, jäähdytyskone jne.) tankkausta varten huoltorakennuksessa on vanhahko metallinen 2000 litran yksivaippainen polttoöljysäiliö (Lindberg 2007). Dieselsäiliössä ei ole suojauksia (Lindberg 2014). Kenttien hoitoon käytettävät koneet tankataan tiiviillä alustalla. Huoltorakennuksessa säilytetään pieniä määriä kenttien merkkausmaalia ja ruohonleikkurin polttoainetta. Kenttien hoitoon käytettävät lannoitteet säilytetään Kokkolan kaupungin puutarhalla (Lindberg 2007). Patamäen vesilaitoksen tuntumassa on lisäksi kaksi nurmipintaista kenttää. Jalkapallokentillä ei käytetä lannoitteita tai torjunta-aineita, eikä niitä kastella (Lindberg 2007). Kenttien kunnosta vastaavat paikalliset jalkapalloseurat. Jousiammuntarata?

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 27 Santahaan urheilukenttien lähistöllä on havaintoputki 112, josta seurataan yhteistarkkailun yhteydessä pohjaveden pinnankorkeutta, lämpötilaa, hajua ja ulkonäköä. Laboratoriossa määritetään ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sameus, ammoniumtyppi, sinkki, nitraatti ja nitriittitypen summa, fosfaattifosfori, kovuus, mangaani, rauta, sulfaatti ja happi. Veden kloridipitoisuus on vaihdellut voimakkaasti eri vuosina ja on ylittänyt pohjaveden ympäristölaatunormin (25 mg/l) vuonna 2007. Myös ammoniumtyppipitoisuudet ovat ajoittain (vuosina 2007 ja 2010) ylittäneet ympäristölaatunormin (0,2 mg/l). Vuonna 2012 näytteissä havaittiin torjunta-aineita (isodriini), jonka vuoksi torjunta-aineet tutkittiin uudelleen seuraavana vuonna. Vuoden 2013 tuloksissa ei havaittu torjunta aineita. (Virtanen et al. 2014) Lannoitettavat ja suolattavat kentät sijaitsevat hyvin lähellä Patamäen ottamoa ja alle 50 metrin etäisyydellä lähimmästä kaivosta Lannoitteiden ja suolan käyttö muodostavat suuren riskin pohjaveden laadulle. Myös suojaamaton polttoöljysäiliö muodostaa riskin pohjaveden laadulle. Toimenpide-ehdotukset Urheilukentät Urheilukenttien huoltorakennuksessa olevalle dieselsäiliölle tulee hankkia suoja-allas välittömästi. Urheilukenttien lannoitus- ja suolausmäärät tulee tarkastaa ja mahdollisuuksien mukaan vähentää lannoitteiden ja suolan käyttöä. 6.3.3 Golfkenttä Patamäen länsiosassa Isojärvellä, Patamäen ottamon sieppausalueella, on vuodesta 1970 lähtien toiminut Kokkolan Golf ry:n golfkenttä (liite 8). Golfkenttä on täysimittainen 18-reiän kenttä. Golfkentän pintaala on 29 ha, josta noin puolet sijoittuu Patamäen vedenottamon kaukosuojavyöhykkeelle. Maaperä alueella on hiekkaa. Päärakennuksen luona olevat parkkipaikat on asfaltoitu, mutta huoltorakennusten pihaaluetta ei ole päällystetty. Kokkolan Golf ry:llä on käytössä Suomen Golfliiton ympäristöohjelma. Kenttien hoitoon käytettävä kasteluvesi otetaan alueella sijaitsevista pohjavesilammikoista. Kasteluun käytetään vettä toimintakauden aikana noin 200 m 3 /vrk. Osa lammikoista toimii myös pelikenttien vesiesteinä. Suurimmat lammikot ovat yhteydessä toisiinsa putkien välityksellä. Lannoitettavien kenttien pinta-ala on yhteensä 15 ha. Keinolannoitteita käytettiin vuonna 2006 yhteensä 10,5 tonnia ja lisäksi käytettiin rakeista kalkkia 2 tonnia. Vuonna 2006 laskennallisesti käytettiin typpeä 82 kg/ha ja fosforia 24 kg/ha olettaen, että lannoite on levitetty tasaisesti. Pohjavesilammikoiden reuna-alueilla on suojavyöhykkeet, joita ei lannoiteta. Alueella rikkakasvit torjutaan mekaanisesti ilman torjunta-aineita. Alueella ei ole käytetty suolaa pölyn sidontaan. Osa pelikentistä on salaojitettu ja vedet johdetaan alueella sijaitseviin valtaojiin. Kokkolan Golf on liittynyt osaksi pohjaveden yhteistarkkailua vuonna 2009. Lannoitteiden vaikutusta pohjaveteen on seurattu vuodesta 2010 lähtien kerran vuodessa kahdessa pisteessä pohjavesilammikoista otettavien vesinäytteiden avulla. Lammikoista määritetään näytteenoton yhteydessä lämpötila, haju ja ulkonäkö. Lisäksi laboratoriossa määritetään ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sameus, sinkki, ammoniumtyppi, kokonaisfosfori ja nitraatti ja nitriittitypen summa. Tutkimusten mukaan vesi lammikoissa on erittäin hapanta. ph-arvot ovat olleet 4,8 5,3 vuosina 2009 2013. Sinkkipitoisuutta on alettu tutkia vuonna 2011. Tulokset ovat olleet tarkastelujaksolla 25 68 μg/l. Valtioneuvoston asettama ympäristönlaatunormi pohjaveden sinkille on 60 μg/l, joka ylittyi heinäkuussa 2012 pisteessä Golf3. Näytteiden nitraatti ja nitriittityppipitoisuudet ovat olleet matalia, kuten myös ammoniumtyppipitoisuudet. (Virtanen et al. 2014)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 28 Golfkentällä olevasta pohjavesilammikosta pumpataan vettä tekopohjavedeksi Patamäessä sijaitseviin imeytysaltaisiin. Kentällä käytettävät lannoitteet voivat päästä lammikoiden kautta hyvin helposti pohjaveteen. Lammikoiden reuna-alueilla on kuitenkin suojavyöhykkeet, joita ei lannoiteta, mikä vähentää päästöriskiä. Lannoitteiden vaikutusta ei myöskään ole havaittu pohjavesinäytteissä, joten nykyisellä tavalla toimiessaan golfkenttä ei aiheuta merkittävää riskiä pohjaveden laadulle. Lannoitteiden käyttö tulee kuitenkin rajoittaa tulevaisuudessakin mahdollisimman vähäiseksi. Toimenpide-ehdotukset Golfkenttä Golfkentän pohjavedentarkkailua tulee jatkaa. Lannoitteiden käyttö tulee rajoittaa jatkossakin mahdollisimman vähäiseksi ja jättää pohjavesilammikoiden ympärille suojavyöhykkeet, joita ei lannoiteta. 6.4 Teollisuus- ja yritystoiminta Teollisuus- ja yritystoiminta voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle lähinnä kemikaalien kuljetusten, varastoinnin ja käytön vuoksi. Pohjaveden pilaantumistapaukset ovat yleisimmin johtuneet viemäreiden tai säiliöiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta tai jätevesien väärästä käsittelytavasta. Kemikaaleja voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen vuoksi. Tavallisimpia pohjavettä pilaavia aineita ovat bensiinin lisäaineet, rasvanpoistoon käytetyt liuottimet, puutavaran kyllästysaineet ja polttoöljy. Riskitoimintoja ovat etenkin huoltoasemat, sahat ja puunkyllästämöt, pesulat sekä metalli- ja kemianteollisuus. (Antikainen et al. 2009) Patamäen pohjavesialueella teollisuus- ja yritystoimintaa lähinnä Tullimäen, Jänismaan, Mesilän ja Galgåsenin pienteollisuusalueille sekä Ykspihlajan suurteollisuusalueelle (liite 9). 6.4.1 Pienteollisuus Patamäellä pienteollisuus on keskittynyt Mesilän, Jänismaan ja Patamäen teollisuusalueille (liite 9). Teollisuutta on myös Tullimäen ja Galgåsenin alueilla. Mesilän teollisuusalue sijaitsee Patamäen vedenottamon itäpuolella ja Jänismaan ja Patamäen teollisuusaluetta vedenottamon länsipuolella. Osa Jänismaan teollisuusalueesta on pohjavesialueen ulkopuolella. Vedenottamon kaukosuojavyöhykkeelle sijoittuvat Tullimäki (Outokummuntien varsi) ja Galgåsen pienteollisuuden yrityskeskittymät. Patamäen ottamon sieppausalueelle sijoittuvat lisäksi Jänismaan ja Mesilän teollisuusalueet. Mesilän teollisuusalue on pintaalaltaan pienempi ja tiiviimpään rakennettu kuin Jänismaan alue. Mesilän tontit ovat rakennettuja, lukuun ottamatta muutamaa kiinteistöä, joista on vanhat rakennukset purettu pois. Tiedot pohjavesialueella olevista yrityksistä on kerätty vuonna 2007 Kokkolan kaupungin kiinteistörekisteristä, Kokkolan kaupungin vuokrarekisteristä ja Kokkolan yrittäjät Ry:n jäsenrekisteristä. Yhteystietojen saamiseksi hyödynnettiin myös alueella aiemmin tehtyjä selvityksiä (Aho 2005b) ja internetin hakupalveluita. Keväällä 2007 yrityksille lähetettiin lämmitysmuotoa ja kemikaalien varastointia koskeva kysely. Kyselyn vastausprosentti jäi alhaiseksi. Yrityskäynnit pohjavesialueella tehtiin pääsääntöisesti syksyllä 2007. Jänismaalla yrityskäyntejä tehtiin myös pohjavesialueen rajan tuntumissa. Pohjavesialueella toimi tuolloin noin 200 yritystä. Yrityskäyntejä tehtiin yhteensä 94. Valintakriteerit yrityskäynnille olivat yri-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 29 tyksen toimiala, aiemmat kyselyt, kiinteistön sijainti sekä kiinteistön ulkoinen olemus. Yrityskäynneillä tarkastettiin mm. kemikaalien varastointi ja kuljetukset, kiinteistön lämmitysmuoto, jätevesienkäsittely, kiinteistön ulkoinen siisteys ja muut toiminnot, jotka saattoivat olla riski pohjavedelle. Samalla kartoitettiin myös yritysten tietoisuutta pohjavesialueesta. Yrityskäynneistä laadittiin muistiot ja otettiin valokuvia viranomaiskäyttöön. Yrityskäynneillä todettiin, että yrityksille tulisi jakaa ohjeet siitä miten pohjavesialueella tulee toimia. Yritykset jaettiin 21 eri toimialaluokkaan (taulukko 6.4.1). Eniten oli huoltotiloja tai varikkoalueita. Yritysten toimialat ja toiminnan laajuus vaihtelevat suuresti, mikä vaikuttaa niiden pohjavedelle aiheuttamaan riskiin. Vuoden 2007 yrityskäyntien yhteydessä ilmeni, että alueella tapahtuu koko ajan yritysmuutoksia, minkä vuoksi ajantasaista rekisteriä alueen yritysten toimialoista ja yhteystiedoista on lähes mahdotonta ylläpitää. Yhteystietojen keruu vei aikaa, minkä vuoksi tietoja ei kartoitettu uudelleen vuonna 2014. Alueille tehtiin kuitenkin maastokäynti 3.6.2014, jolloin tarkasteltiin lähinnä alueiden siisteyttä ja toimintaa pintapuolisesti. Maastokäynnillä vuonna 2014 havaittiin mm. yritysten omia tankkauspisteitä, joiden edustaa ei ollut päällystetty. Myös kemikaalien ja jätteiden säilytyksessä havaittiin puutteita. Alueilla on melko paljon mm. romujen varastointia alueilla, joita ei ole päällystetty. Puutteita havaittiin etenkin Jänismaan ja Tullimäen teollisuusalueilla. Pääosa yritysten piha-alueista oli kuitenkin siistejä. Teollisuusalueet ovat pääosin hulevesiverkoston piirissä (taulukko 6.1.2). Hulevesiverkostoa ei kata kaikkia teollisuusalueita (Jänismaa ja Tullimäki) kokonaan, minkä vuoksi likaantuneita vesiä voi imeytyä maahan ja edelleen pohjaveteen. Maastokäynnillä 2014 havaittiin mm. maastoon valuvia ajoneuvojen pesuvesiä. Etenkin Patamäen vedenottamon sieppausalueilla sijaitsevien teollisuusalueiden kemikaalien säilytykseen ja hulevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pohjaveden laatua tarkkaillaan Patamäen yhteistarkkailun yhteydessä. Jänismaan teollisuusalueella Lassila & Tikanojan jätteiden käsittely- ja varastointialueen toiminnalla on Kokkolan Rakennus- ja ympäristölautakunnan vuonna 2010 myöntämä ympäristölupa, jonka mukaisesti pohjaveden laatua seurataan pohjaveden yhteistarkkailussa. Näytteistä määritetään näytteenoton yhteydessä pohjaveden pinnankorkeus, lämpötila, haju ja ulkonäkö. Lisäksi laboratoriossa määritetään ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sameus, ammoniumtyppi, sinkki ja kokonaisöljyhiilivedyt (C 10 C 40 ). Pohjaveden sinkkipitoisuus on ollut23 80 μg/l, joka on ylittänyt vuosina 2011 ja 2013 ympäristönlaatunormin (60 μg/l). Myös ammoniumtyppipitoisuus (0,23 0,32 mg/l) on ylittänyt ympäristönlaatunorminsa (0,2 mg/l). Öljyhiilivetypitoisuus (C 10 C 40 ) on ollut <50 110 μg/l. Keväällä 2011 ja syksyllä 2013 tulokset olivat alle määritysrajan (<50 μg/l). Muilla määrityskerroilla pitoisuudet ylittävät pohjaveden ympäristönlaatunormin (50 μg/l). (Virtanen et al. 2014)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 30 Taulukko 6.4.1 Patamäen pohjavesialueella pienteollisuusalueilla sijaitsevat yritykset toimialoittain vuonna 2007. Toimiala Jänismaa ja Patamäki Mesilä Tullimäki Galgåsen Yht. kpl kpl kpl kpl kpl Ajoneuvon korjaus/ maalaus tai rengasliike 8 4 0 0 12 Automyynti 1 2 0 0 3 Autopurkamo 1 0 0 0 1 Betoniteollisuus 0 0 2 1 3 Huoltotilat tai varikkoalue 27 23 0 0 50 Jakeluasema 1 1 0 0 2 Jätteiden käsittely ja varastointi 2 3 0 0 5 Kemikaalien vähittäis- ja tukkumyynti 0 2 0 0 2 Kemikaalit varastot 0 1 0 0 1 Konepaja ja laitehuolto 11 6 0 1 18 Metalliteollisuus, jossa pintakäsittelyä 2 5 0 0 7 Muovituotteiden valmistus 3 1 0 0 4 Muu toimiala, vähäinen riski 5 9 1 1 16 Muu vähittäis- ja tukkumyynti 5 14 0 0 19 Pesula 0 3 0 0 3 Puusepänteollisuus, jossa maalaustoimintaa 0 1 0 0 1 Rakennusliiketoiminta 4 3 2 0 9 Tekstiili-, nahka- ja seripainotuotteet 4 8 0 0 12 Toimistopalvelut 0 7 0 0 7 Varasto 8 9 4 0 21 Veneteollisuus 0 3 0 0 3 Yhteensä 82 105 9 3 199 Toimenpide-ehdotukset - Pienteollisuus Yrityksille tulee jakaa tiedote koskien toimintaa pohjavesialueella. Toiminnanharjoittaja on aina vastuussa pohjavedelle aiheuttamastaan vahingosta. Etenkin vedenottamon sieppausalueella toimivien yritysten öljyjen ja kemikaalien säilytykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Öljyt, kemikaalit ym. tulee säilyttää tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Mikäli öljysäiliö on kaksivaippainen, ei suoja-allasta tarvita.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 31 Öljysäiliöt tulee varustaa järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Tankkauspaikka ja polttoaineiden täyttöalueet tulee rakentaa tiiviiksi siten, etteivät mahdolliset vuodot pääse maaperään. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa, kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella maanpäällisten yli 1 m 3 :n polttonestesäiliöiden sekä nestemäisten kemikaalisäiliöiden tulisi olla kaksivaippaisia tai ne olisi vaihtoehtoisesti sijoitettava riittävin suuriin ja tiiviisiin suoja-altaisiin. Yli 1 m 3 :n säiliöt tulisi varustaa ylitäytön estolaittein, laponestolaittein sekä pohjavesi- ja ranta-alueilla lisäksi vuotojen tarkkailuja hälytysjärjestelmällä. Uusittaessa maanpäällisiä yli 1 m 3 :n polttoneste- ja kemikaalisäiliöitä, on uusien säiliöiden oltava joko kaksivaippaisia tai allastettuja. Uudet säiliöt on myös varustettava asianmukaisin ylitäytön- ja laponestolaittein. Pohjavesialueilla säiliöt on lisäksi varustettava vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Polttonesteen tankkaus yli 1 m 3 :n säiliöistä ajoneuvoihin ja muihin työkoneisiin tulee järjestää tiiviillä alustalla. Jakelupisteen luona on myös oltava riittävä määrä imeytysaineita ja työkaluja mahdollisten polttonesteiden valumien talteen keräämiseksi. Polttonesteen tankkauspaikat tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Teollisuuden lastaus- ja purkualueet sekä ajoneuvoliikenteeseen ja pysäköintiin käytettävät alueet on päällystettävä vettä läpäisemättömällä materiaalilla. Pintavesien imeytyminen näiltä alueilta maaperään tulee estää ja pintavedet johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle tai viemäriin. Pohjavesialueella toimiville pienteollisuusalueiden (etenkin Jänismaa ja Tullimäki) hulevesiverkosto tulisi rakentaa valmiiksi ja avo-ojien käytöstä hulevesijohtamiseen tulisi luopua. Etenkin vedenottamoiden sieppausalueella olevien alueiden hulevesien käsittelyyn tulee kiinnittää huomiota. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla hulevedet teollisuusalueiden ja yritysten piha-alueilta on esikäsiteltävä hiekan- ja öljynerottimilla. Esikäsitellyt hulevedet tulee johtaa hulevesiviemäriin tai vastaavaan tai pohjavesialueen ulkopuolelle. Laitosalueilla, joilla kulkee tai pysäköidään raskaita ajoneuvoja tai kemikaalikuljetuksia, on hulevesiviemäröinti lisäksi varustettava sulkuventtiilillä varustetulla näytteenottokaivolla 6.5 Ykspihlajan suurteollisuus- ja satama-alue Patamäen pohjavesialueen läheisyydessä ja osittain pohjavesialueella sijaitsee Ykspihlajan suurteollisuusja satama-alue (liite 9). Alueella on ollut mittavaa teollista toimintaa 1950-luvulta lähtien. Alue on Pohjoismaiden suurin epäorgaanisen kemianteollisuuden keskittymä ja ulottuu osittain pohjavesialueelle. Alueella toimivat mm. Boliden Kokkola Oy, Freeport Cobalt Oy, CABB Oy, Kemira Oyj, Baltic Tank Oy, Fortum Power and Heat Oy:n voimalaitos, Neste Oil Oyj:n polttoainevarastot (terminaali), TETRA Chemicals Europe Oy, Oy Polargas Ab, Nordkalk Oyj Abp, Yara Suomi Oy, Yara Phosphates Oy ja Woikoski Oy. Pohjavesialueen länsireunalla, Koivuhaka-Nuolipuro-Ykspihlaja vyöhykkeellä, on pohjoiseteläsuuntainen vedenjakaja-alue, josta pohjavesien virtaus suuntautuu itään ja länteen (liite 7). Pohjavesipintamallin perusteella käytännössä kaikki Ykspihlajan suurteollisuusalueella muodostuvat pohjavedet virtaavat länteen kohti merta ja poispäin pohjavesialueesta. Myös Boliden Kokkola Oy:n läjitysalueen ja pohjavesialueen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 32 pohjoispään välillä on vapaapintainen pohjavedenjakaja. Pohjaveden pinnankorkeuserot alueella ovat kuitenkin hyvin pieniä (20 30 cm), joten pohjaveden virtauskuva on herkkä muutoksille.(paalijärvi et al. 2009) Neste Oil Oyj Neste Oil Oyj:n polttonesteen varastoalue sijaitsee osittain pohjavesialueella. Pohjaveden virtaussuunta varastoalueen kohdalla on luoteeseen ja poispäin Patamäen vedenottamolta. Palavien nesteiden varastoinnille ja jakelulle on myönnetty ympäristölupa vuonna 2012 (LSSAVI 21.12.2012 ). Luvan mukaisesti näytteenoton yhteydessä tulee määrittää pohjaveden pinnankorkeus, lämpötila, haju ja ulkonäkö. Laboratoriossa tulee näytteistä määrittää ainakin ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sameus, ammoniumtyppi, sinkki, MTBE ja kokonaisöljyhiilivedyt. Lisäksi näytteistä tulee myös määrittää terminaalissa varastoitavat lisäaineet. Pohjaveden tarkkailu hoidetaan osana pohjaveden yhteistarkkailua. Öljyhiilivetypitoisuudet (C 10 C 40 ) ovat olleet pääosin alle määritysrajan (<50 μg/l tai <100 μg/l). Valtioneuvoston asettama EQS-arvo öljyhiilivedyille (50 μg/l) ylittyi putkessa Neste2 syksyllä 2013. Vuosien 2008 2010 tulosten korkeiden määritysrajojen seurauksena (<100 μg/l) ei alkuvuosien tuloksia voida tulkita tarkasti. Terminaalilla varastoivat lisäaineet, bensiinijakeet (C 5 C 40 ), bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit sekä oksygenaatit (MTBE, TAME, ETBE, TAEE) olivat kaikissa putkissa alle määritysrajan <0,5 μg/l (bensiinijakeet <50 μg/l, tolueeni <1 μg/l). Sinkkipitoisuutta on alettu tutkia vuonna 2011. Putkessa Neste6 sinkkipitoisuus on pääosin korkeampi kuin muissa putkissa. Tulosten vaihteluvälit ovat olleet tarkastelujaksolla suuret 40 2600 μg/l. Valtioneuvoston asettama ympäristönlaatunormi sinkkipitoisuudelle on 60 μg/l, joka ylitetään kaikissa muissa putkissa paitsi putkessa Neste3 keväällä 2011. Sameustulokset ovat olleet tarkastelujaksolla välillä <0,2 31 NTU/FNU. Putkien Neste1, Neste4 ja Neste6 sameus on kasvanut huomattavasti vuoden 2013 aikana. (Virtanen et al. 2014) Ykspihlajan suurteollisuus- ja satama-alueella ovat aiemmin sijainneet myös Oy Shell Ab:n, Oy Esso Ab:n ja Oy Teboil Ab:n suuret polttonestevarastot. Maaperän puhdistustoimet on toistaiseksi aloitettu vain Teboilin vanhalla varastoalueella. Alueen pohjoispäässä sijaitsee Boliden Kokkola Oy:n jätealue. Boliden Kokkola Oy, Freeport Cobalt Oy ja Oy Kokkola Power Ab kuuluvat Patamäen pohjavesialueen yhteistarkkailuun. Havaintoputkien WOK13, WOK18 ja WOK19 pohjavesinäytteistä määritettiin näytteenoton yhteydessä pinnankorkeus, lämpötila, haju ja ulkonäkö. Laboratoriossa määritetään ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sameus, ammoniumtyppi, sinkki, rauta, elohopea, koboltti, kadmium, arseeni, lyijy, kupari, nikkeli, kokonaisrikki ja strontium. Sinkkipitoisuudet ovat olleet 21 400 μg/l, ja putkissa WOK13 ja WOK19 pitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin pohjaveden sinkkipitoisuudelle (60 μg/l) lähes koko tarkkailujakson ajan. Putken WOK19 (ph noin 5) näytteen sinkkipitoisuus on korkeampi kuin putkien WOK13 ja WOK18. Kobolttipitoisuudet ovat ylittäneet ympäristönlaatunormin pohjaveden kobolttipitoisuudelle (2 μg/l) lähes koko tarkkailujakson ajan. Ympäristönlaatunormi kuparipitoisuudelle (20 μg/l) on ylittynyt tarkkailujakson aikana kerran putkessa WOK13. Nikkelipitoisuuksien vaihtelut ovat olleet suuria tarkkailujaksolla. Pitoisuudet ovat usein ylittäneet nikkelin ympäristönlaatunormin (10 μg/l). Putken WOK19 näytteissä nikkelipitoisuudet ovat korkeammat kuin putkien WOK13 ja WOK18, jossa pitoisuudet alittavat ympäristönlaatunormin lähes koko tarkastelujakson ajan. Näytteiden sameusarvot ovat vuodesta 2009 lähtien olleet välillä 0,47 75 NTU. (Virtanen et al. 2014) Suurteollisuusalue ei sijaitse vedenottamon sieppausalueella. Pohjavesipintamallin perusteella käytännössä kaikki Ykspihlajan suurteollisuusalueella muodostuvat pohjavedet virtaavat länteen kohti merta ja

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 33 poispäin pohjavesialueesta. Suurteollisuusalueen yritysten toimintaa säätelevät ympäristöluvat, joissa on annettu tarvittavat määräykset pohjaveden suojelemiseksi. 6.6 Maa-aineisten ottaminen 6.6.1 Yleistä Maa-ainesten ottaminen ja etenkin jälkihoitamattomat ottoalueet saattavat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Maaperää ja pohjavettä suojaavan maannoskerroksen poistaminen muuttaa pohjaveden muodostumisolosuhteita ja lisää pohjaveden likaantumisherkkyyttä varsinkin otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadevedestä suotautuu pohjavedeksi ja lisää muodostuvan pohjaveden määrää. Maa-ainesten oton on todettu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Myös maa-ainesten ottamiseen liittyvät pölynsidontasuolaus, koneiden ja polttoaineiden säilyttäminen ottamisalueilla sekä niistä mahdollisesti aiheutuvat öljy- ja kemikaalipäästöt voivat muodostaa riskin pohjavedelle. (Antikainen et al. 2009) 6.6.2 Kotitarveotto Maa-ainesten ottamista ohjaa maa-aineslaki (1981/555). Maa-aineslupa ei ole kuitenkaan tarpeen jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, jonka tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maata ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi et al. 2009) Pohjavesialueilla tulee ottaa huomioon, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muuttamiskiellon vastaisia seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan tulee tehdä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maaaineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan tulisi tehdä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus (Alapassi et al. 2009). 6.6.3 Maa-aineisten ottaminen Patamäen pohjavesialueella Patamäellä noin 2,2 % pohjavesialueen ja noin 2,7 % muodostumisalueen pinta-alasta on maaainestenottoalueita. Otto on ulottunut paikoin pohjavedenpinnan alapuolelle ja alueelle on muodostunut laajoja pohjavesilampia. Alueella ei ole voimassa olevia maa-ainestenottolupia. Saarikankaan, Galgåsenin ja Hepo-Ventusnevan vanhoilla maa-ainestenottoalueilla suuri osa harjun ydinosasta on kaivettu pois, paikoitellen jopa kallionpintaa myöten, mikä kasvattaa pohjaveden pilaantumisriskiä (Paalijärvi et al. 2009). Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hankkeen aikana vuonna 2008 Patamäen pohjavesialueelta kartoitettiin 23 maa-ainestenottoaluetta (Rankonen & Hyvönen 2009). Ottamisalueet luokiteltiin

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 34 kunnostustarpeiltaan eri luokkiin vaihdellen vähäisestä mahdottomaan. Pääosalla alueen soranottoalueista ei ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Ottoalueet ovat kartalla liitteessä 10. Aivan Patamäen eteläosassa on vanha soranottoalue (SOKKA 1), jossa suojakerrospaksuudet ovat riittämättömät ja pohjavesi on noussut tielle ja kunnostetunkin alueen pohjan yläpuolelle (kuva 6.6.1 a). Alueella havaittiin myös melko tuoretta maa-ainestenottoa. Alueen kunnostustarve on suuri. Patamäen keskiosissa on pieniä lampia, jotka vaativat kunnostusta. Lammet ovat matalia ja osittain kasvillisuuden peitossa. Muutamien suurimpien lampien ympäristöä tulisi siistiä (kuva 6.6.1 b), mutta lampien kunnostaminen täyttämällä on käytännössä lähes mahdotonta. Osa lammista on maisemoituja ja suurten lampien rannat ovat pääasiassa kasvillisuuden peittämiä ja luonnontilaisen oloisia. Patamäen keskiosassa sijaitsevien lampien vesi on kirkasta, mutta valtatien 8 läheisyydessä sijaitsevissa lammissa vesi on sameaa. Patamäen pohjoisosassa sijaitseva alue (SOKKA 22), jossa on paljon pieniä lampia ja mm. mopoilua, vaatii kunnostustoimia (kuva 6.6.1 c). (Rankonen & Hyvönen 2009) Kesäkuussa 2014 ottoalueilla havaittiin mm. mopoilua ja osaa pohjavesilammikoista käytetään uimapaikkoina. Matalissa lammikoissa vesi vaihtuu hitaasti, mikä voi aiheuttaa levien ja bakteerien kasvua ja heikentää pohjaveden hygieenistä laatua. Alueilla havaittiin myös tuoretta kotitarveottoa. a) b) c) Kuva 6.6.1. Soranottoalueet a) SOKKA 1, b) SOKKA 14 ja c) SOKKA 22, joiden kunnostustarve on suuri. Kuvat: Elina Lindsberg, 3.6.2014.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 35 Muutamien pohjavesilammikoiden käyttö on rajoitettu vesilaitoksen tarpeisiin. Galgåsenin, Hepo- Ventusnevan ja Surbrunnin soramontuista pumpataan vettä tekopohjavedeksi Patamäessä sijaitseviin imeytysaltaisiin. Saarikankaan vedenottamon ja alueen eteläosassa sijaitsevien koepumppauspisteiden läheisyydessä on useita pohjavesilammikoita, jotka voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Kaikkien lammikoiden täyttäminen on mahdotonta, mutta lammikoille johtavat tiet tulisi katkaista, jotta lammikoiden virkistyskäyttö (esim. uiminen ja mopoilu) voidaan estää. Koepumppauspisteen 133 viereinen lampi tulisi täyttää siten, että pohjavedenpinnan yläpuolelle jää noin parin metrin paksuinen suojakerros metsittymisen turvaamiseksi. (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2010) Osa Patamäen pohjavesialueesta kuuluu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta paikallisesti arvokkaisiin harjualueisiin, joita on kartoitettu pohjavesialueiden suojelun ja kiviaines-huollon yhteensovittamiseen tähtäävän POSKI-projektin yhteydessä (Valpola et al. 2009). Arvokkaat harjualueet esitetään kartalla liitteessä 10. Alueen eteläosassa sijaitseva Storåsen on ranta- ja dyynivallien peittämä laajentuma, joka on luokiteltu paikallisesti arvokkaaksi alueeksi. Pohjoiseen jatkuva Saarikangas-Galgåsen on vanhaa soranottoaluetta, jossa suuria pohjavesilammikoita on yli 4 km:n matkalla. Saarikankaan lounaisosassa on kuitenkin säilynyt pieni ala rantavallimaastoa. Alueen pohjoisosassa sijaitseva Harrinniemi (Harrbådan) on rantavoimien tasoittelema harjanne, jonka sivuilla on rantadyynejä. Alue on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi. Paikallisesti arvokkaat alueet on luokiteltu maa-ainesten ottoon soveltumattomiksi. (Lyytikäinen 2008) Pohjavedenpinta on lähes koko Patamäen pohjavesialueella alle 6 metrin syvyydellä maanpinnasta. Käytännössä pohjavedenpinnan yläpuolella ei pääsääntöisesti ole enää hyödynnettävissä olevia maakerrospaksuuksia, eikä alueelle tule myöntää uusia maa-ainestenottolupia. Toimenpide-ehdotukset Maa-ainesten ottaminen Pikaista kunnostusta vaativia alueita ovat SOKKA-alueet 1, 14 ja 22. Alueet ovat epäsiistejä. Kunnostustoimenpiteitä tarvitsevat myös SOKKA-alueet 2, 9, 11, 12, 15, 16, 17, 18 ja 23. Pikaista kunnostusta vaativille vanhoille soranottoalueille tulee laatia kunnostussuunnitelma, joka sisältää mm. maanäytteiden analysointia, vedenlaadun tutkimuksia ja lampien syvyyksien mittaamisen. Kunnostussuunnitelmien laatimiseen ja alueiden kunnostamiseen on mahdollisuus hakea tukea esim. Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). EU:n myöntämä rahoitus on osarahoitusta ja tuen myöntäminen edellyttää, että hankkeella on myös muita julkisia tai yksityisiä rahoittajia. Alueiden jälkihoidosta myös kotitarveottoalueilla tulee huolehtia. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella ja kertoa velvoitteista kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Mopoilu ja mönkijöillä ajo vanhoilla ottoalueilla tulee lopettaa. Ajourat rikkovat maanpinnan kasvillisuutta ja mm. vaikeuttavat metsittymistä. Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille maa-ainesten ottamisalueille esimerkiksi lohkarein. Osa Patamäen pohjavesialueesta kuuluu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta paikallisesti arvokkaisiin harjualueisiin, joita on kartoitettu pohjavesialueiden suojelun ja kiviaineshuollon yh-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 36 teensovittamiseen tähtäävän POSKI-projektin yhteydessä (Valpola et al. 2009). Tämä osa Patamäestä on luokiteltu maa-aineksen ottoon soveltumattomaksi alueeksi, minkä vuoksi alueelle ei tule myöntää uusia maa-ainesten ottolupia. Käytännössä Patamäen pohjavesialueella pohjavedenpinnan yläpuolella ei pääsääntöisesti ole enää hyödynnettävissä olevia maakerrospaksuuksia, eikä alueelle tule myöntää uusia maa-ainestenottolupia. Etenkään vedenottamoiden välittömässä läheisyydessä olevia lammikoita ei tule käyttää uimapaikkoina. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukana tärkeällä pohjavesialueella sijaitsevien keinotekoisten vesialtaiden käyttö eläinten uittamiseen taikka muuhun vastaavaan pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on kielletty. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueelle, taajaan asutulle alueelle taikka virkistysalueelle ei saa sijoittaa tilapäistä tai siirrettävää asfalttiasemaa tai murskausasemaa. 6.7 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkauden torjunnassa käytetään yleensä suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolankäyttö on riski pohjavedelle, sillä se voi aiheuttaa pohjaveden suolaantumisen. Suolankäyttö on nykyisellään melko tehostunutta, eikä sen käyttöä voida nykyisellä tekniikalla juurikaan vähentää liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kuitenkin kehitetään. Yksi näistä on kaliumformiaatti (esim. Salminen et al. 2010), jonka laajaa käyttöä hidastaa sen korkeahko hinta. (Antikainen et al. 2009) Pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin mahdollisissa onnettomuustapauksissa. Suurin osa kuljetettavista vaarallisista aineista on palavia nesteitä. Aiemmin maanteiden varsien ja liikenteenjakaja-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan on käytetty torjunta-aineita, mutta nykyisin niiden käyttö on vähäistä. (Gustafsson et al. 2006) 6.7.1 Tiet ja liikennemäärät Patamäen pohjavesialueella sijaitsevien teiden tiedot on koottu taulukkoon 6.7.1. Noin 2,9 % pohjavesialueen ja noin 2,6 % muodostumisalueen pinta-alasta on liikennealueita. Pohjavesialueella sijaitsevat valtatie 8, seututiet 756 (Satamatie) ja 749 (Pohjoisväylä), yhdystie 17965 sekä lukuisat tiet ja kadut. Pohjavesialueella oleva tiestö on esitetty liitteessä 11. Suurin osa liikenteestä ja raskaasta liikenteestä tapahtuu Satamatiellä (Mt 756). Tienhoitoluokassa Is käytetään suolaa liukkaudentorjuntaan.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 37 Taulukko 6.7.1 Liikennemäärät Patamäen pohjavesialueella sijaitsevilla pääväylillä (tiedot Oiva-palvelu ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2013) Tie Osa alku / loppuosa Tien pituus pv-alueella Tienhoitoluokka KVL (ajon./vrk) KVL raskasliikenne (ajon./vrk.) 17965 1 3279-4249 970 III 265 14 8 331 0-1250 1250 Is 5626 847 8 331 1250-2091 841 Is 6105 830 756 1 372-845 473 Is 12512 1005 756 1-2 845-0 1745 Is 6093 564 756 2 0-825 825 Is 2357 469 749 12-14 5246-0 316 Is 7662 422 749 14 0-1653 1653 Is 4781 389 6.7.2 Teiden suolaus Kokkolan kaupungin hoitamilla teillä ei käytetä suolaa liukkauden torjuntaan tai pölynsidontaan pohjavesialueella (Penttilä 2007). Pohjaveden suojausalueella olevien teiden talvihoitoluokka on Is ja niillä suolan käytön keskiarvo seitsemän vuoden ajalta on 3,8 t/tiekm. Torjunta-aineita ei ole yleensä käytetty, poikkeuksena vuosi 2012, jolloin alueella käytettiin torjunta-aineita alle litra. (Malmi 2014) Tiesuolauksen vaikutuksen tarkkailua varten entinen Tiehallinto asensi vuonna 2003 pohjavedenhavaintoputken Vt 8:n varteen. Putki sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa olevien lammikoiden lähettyvillä, noin 30 metrin etäisyydellä tiestä. Alueelle tehtiin pohjavedensuojaus vuonna 2005. Vuodesta 2010 lähtien pohjavesiputki on ollut osa Patamäen pohjaveden yhteistarkkailua. Putkesta otetaan näyte kaksi kertaa vuodessa ja mitataan pohjavedenpinnankorkeus ja veden lämpötila ja määritetään haju ja ulkonäkö. Näytteistä analysoidaan ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sameus, ammoniumtyppi ja sinkki. Kloridipitoisuudet eivät ole vaihdelleet suuresti lukuun ottamatta elokuussa 2006 määritettyä pitoisuutta (26 mg/l), joka ylittää Valtioneuvoston asettaman ympäristönlaatunormin (25 mg/l). (Virtanen et al. 2014) 6.7.3 Vaarallisten aineiden kuljetukset Patamäen pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Ykspihlajan suurteollisuusalue, jonne vaarallisten aineiden kuljetuksia saapuu päivittäin maanteitse ja rautateitse pohjavesialueen kautta. Vuonna 2006 otettiin käyttöön Satamatie, jonka kautta kaikki vaarallisten aineiden kuljetukset ja suurteollisuusalueen raskaanliikenteen kuljetukset on tarkoitus liikkua Ykspihlajan alueelle. Satamatielle on rakennettu pohjavesisuojaukset. VAK-reitit on esitetty liitteessä 11. Tietoa vaarallisten aineiden kuljetuksista on kerätty vuoden 2007 yrityskäyntien yhteydessä sekä erillisenä kyselynä suurteollisuusalueella. Taulukossa 6.7.2 on tiedot vaarallisten aineiden kuljetusmääristä valtatie 8:lla Kokkolasta etelään. Määrät on alun perin ilmoitettu tonneina viikossa, mutta ne esitetään taulukossa tonneina vuodessa. Ykspihlajan suurteollisuusalueen yritykset ovat ilmoittaneet Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluille tiedot tulevista ja lähtevistä vaarallisten aineiden kuljetuksista vuosilta 2005

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 38 2007. Kuljetusmäärät on esitetty taulukossa 6.7.3. Suurin osa kuljetettavista vaarallisista aineista on palavia nesteitä ja syövyttäviä aineita. Taulukko 6.7.2 Vaarallisten aineiden kuljetukset Valtatiellä 8 Kokkolasta etelään vuonna 2002 (Häkkinen 2004). Koetan vielä päivittää näitä Luokka Määrä t/a 2 Kaasut 52 000 78 000 3 Palavat nesteet 260 000 520 000 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet 520 10 400 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet 260 520 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat aineet 26 000 52 000 5.2 Orgaaniset peroksidit 0 260 6.1 Myrkylliset aineet 260 2 600 8 Syövyttävät aineet 104 239 200 9 Muut vaaralliset aineet 7 800 15 600 Taulukko 6.7.3 Vaarallisten aineiden maantiekuljetukset Ykspihlajan suurteollisuusalueelle vuosina 2005-2007. Luokka Määrä t/a Autoa kpl/a 2 Kaasut 40 143 481 3 Palavat nesteet 520 100 12 251 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet 1 200 24 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet 250 6 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat aineet 5 052 132 5.2 Orgaaniset peroksidit - - 6.1 Myrkylliset aineet 677 17 8 Syövyttävät aineet 236 997 5 647 9 Muut vaaralliset aineet 1 050 21 6.7.4 Pohjavesisuojaukset Osalle pohjavesialueella sijaitseville tieosuuksille on tehty pohjavesisuojauksia. Suojausrakenteiden vaatimustaso on vaihdellut vuosien varrella, minkä vuoksi tiesuunnitelmissa käytettävät rakenteiden termit eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia. Pohjavesisuojaukset tehdään pääsääntöisesti ojien pientareille. Taulukossa 6.7.4 ja liitteessä 11 on esitetty Patamäen pohjavesialueelle rakennetut pohjaveden suojaukset.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 39 Taulukko 6.7.4 Patamäen pohjavesialueen tieosuuksien suojaukset vuonna 2007. Tienro Tieosuus Pylväsväli Pituus (m) Vuosi Rakennuttaja Hopeakivenlahdentie 810 1 460 650 2007 Kokkolan kaupunki 756 Satamatie (M1) 1 240 4 320 3080 2006 Tiehallinto/Vaasan tiepiiri 749 Pohjoisväylä (M2) 10 740 11 360 620 2006 Tiehallinto/Vaasan tiepiiri Laajalahdentie (K8) 0 100 100 2006 Tiehallinto/Vaasan tiepiiri Koivuhaantie 0 100 100 2007 Kokkolan kaupunki Tehtaankatu Santahaka 0 575 575 1995 Tiehallinto/Vaasan tiepiiri 749 Pohjoisväylä, Santahaka 13/1493 14/850 900 1995 Tiehallinto/Vaasan tiepiiri 8 Valtatie 8 (Galgåsen) 27 280 29 050 1770 2005 Tiehallinto/Vaasan tiepiiri Hopeakivenlahdentie Kokkolan kaupunki on toteuttanut Hopeakivenlahdentien vaativan pohjavesisuojauksen vuonna 2007. Suojausrakenteina ovat nurmetus 200 mm, hiekka 800 mm, ohutmuovi 0,5 mm, bentoniittimatto (Bentofix NSP 4900) ja pohjamaa. Suojauksen leveys on 10 m tien molemmin puolin. Suojauksen alla kulkee hulevesilinjasto. Satamatie Satamatie on rakennettu vuosina 2005 2007. Entinen tiehallinto on rakennuttanut Satamatien vaativan kloridisuojauksen vuonna 2006. Suojausrakenteina ovat bentoniittimatto, jonka päällä on tiivistemuovi, hiekkakerros ja suojamaakerros. Tiivistemuovin päälle tulevien kerrosten paksuus on vähintään 500 mm ja 1000 mm kaukosuojavyöhykkeellä (plv. 3050-3630). Pohjavesisuojauksien kohdalla toteutettiin nurmetusluokka III. Satamatien rakentamisen yhteydessä tehtiin pohjaveden suojauksia myös vanhoille tieosuuksille. Satamatien Jänismaan liikenneympyrän keskusnurmikentän alla ei ole suojakalvoa. Myöskään liikenteenjakajien alla ei ole pohjavesisuojauksia. Liikenneympyrän kohdalla on kaksi kevyenliikenteen alikulkusiltaa, jotka on rakennettu pohjavedenpinnan alapuolelle ja pohjaveden nousu väylille on estetty. Salaojitukset ohjaavat vedet pois pohjavesialueelta ja tarvittaessa (esim. onnettomuustilanne) hulevesipumppaamot voidaan sulkea. Tiehallinto on laatimassa yhteistyössä Kokkolan Veden ja Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren aluepelastuslaitoksen kanssa toimintasuunnitelmaa onnettomuustilanteita varten. Onko laadittu? Pohjoisväylä (M2) Entinen tiehallinto on rakennuttanut maantielle 749 Satamatien rakentamisen yhteydessä vaativan pohjavedensuojauksen vuonna 2006. Pohjavedensuojaus on toteutettu bentoniittimattorakenteella. Rakenteessa on suojaverhous Hk 500 mm (josta salaojakerroksen osuus 100 mm), ohut muovi, bentoniittimatto ja alusta. Saumojen ja läpivientien reunojen tiiviys on varmistettu bentoniittijauheella. Laajalahdentie (K8) Satamatien rakentamisen yhteydessä tehtiin Laajalahden tielle vaativa pohjavedensuojaus vuonna 2006. Suojauksen pituus on 100 m.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 40 Koivuhaantie Kokkolan kaupunki on rakennuttanut Koivuhaantien pohjavesisuojauksen vuonna 2007. Suojaus ulottuu 100 m Satamatiestä Koivuhaantien suuntaan pohjavedenottamon lähisuojavyöhykkeen rajaan asti. Suojausrakenteet ovat nurmetus 200 mm, hiekka 800 mm, ohutmuovi 0,5 mm, bentoniittimatto (Bentofix NSP 4900) ja pohjamaa. Tehtaankatu ja Pohjoisväylä, Santahaka Tielaitoksen Vaasan tiepiiri on rakennuttanut maantien 749 ja Tehtaankadun risteysalueella on suojauksen vuonna 1995. Suojausrakenteena on bentoniittimatto, jonka päällä on 500 mm moreenikerros ja päällimmäisenä 100 mm humusmaakerros. Suojauksen kokonaisleveys on 28,5 m. Sade- ja kuivatusvedet johdetaan mereen kahta laskuojaa pitkin. Suolapitoista lunta ei saa aurata eikä kasata luiskasuojausten ulkopuolelle. Valtatie 8 Vaasan tiepiiri toteutti pohjavedensuojauksen valtatielle 8 vuonna 2005. Suojausten eteläreuna rajautuu SeinäjokiOulu-radan ylikulkusiltaan. Suojaus on tehty vaativana 8 metriä leveänä kloridisuojauksena lukuun ottamatta pohjavesialtaiden kohtaa, jossa suojauksen leveys on 6 metriä (kuva 6.7.1). Suojaalueen leveys on 30 m. Suojausrakenteena on bentoniittimatto, ohutmuovi, hiekka ja pohjamaa. Suojarakenteen kokonaispaksuus on 500 mm. Suojauksen toteuttaminen vaati radan eteläpuolella olevien sivuojien virtaussuunnan muuttamista noin 1,5 km matkalla ja uuden laskuojan rakentamista valtatieltä Hirvinevalle. Uuteen laskuojaan johdetaan valtatien 8 sivuojavedet ja tällöin tukittiin Pekkasbäckeniin johtavat ojat. Pohjavesialueelta kerättävät sivuojavedet johdetaan kokonaisuudessa Kokkolan kaupungin suuntaan pohjavesialueen ulkopuolelle suojatuissa sivuojissa (Tiehallinto 2004). Valtatie 8 kulkee pohjavesialtaiden poikki noin 300 metrin matkalla (kuva 6.7.1). Kuva 6.7.1 Kokkolasta etelään johtava valtatie 8 kulkee pohjavesilammikoiden halki. Kuva: Emmi Rankonen, 16.5.2008. Lisäksi Jänismaan Levytien vanhaan avo-ojaan on asennettu sadevesiviemäri keräämään tieltä valuvat vedet ja johtamaan ne pois pohjavesialueelta. Levytien ojanreunat on päällystetty moreenilla, jonka avulla sadevedet on pystytty ohjaamaan sadevesiviemäriin ja näin ollen estetty sadeveden imeytyminen ojanpientareisiin. Rakennetta ei voida pitää pohjavedensuojauksena.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 41 6.7.5 Riskinarvio Vuonna 2011 laaditussa Patamäen pohjavesialueen virtausmallissa arvioitiin pohjaveden virtauksen mukana kulkeutuvien partikkelien kulkeutumisreittejä esimerkiksi onnettomuustilanteissa Vaasantieltä, Satamatieltä ja Hopeakivenlahdentieltä-Outokummuntieltä. Virtausmallin mukaan nykyisillä vedenotto- ja imeytysmäärillä partikkeleita kulkeutuu Vaasantieltä, Satamatieltä ja Hopeakivenlahdentieltä- Outokummuntieltä Patamäen vedenottamolle (kuva 6.7.2). Kulkeutumisajat vedenottamolle olivat kuitenkin osittain hyvin pitkiä. Partikkelien kulkeutuminen harjun karkean ydinosan kohdalta Patamäen vedenottamolle oli Hopeakivenlahdentieltä kaikissa vedenottoskenaariossa yli 25 vuotta ja Outokummuntieltä, Satamatieltä ja Vaasantieltä vastaavasti n. 5 vuotta, alle 1 vuosi ja n. 5 vuotta. (Okkonen et al. 2011) Kaikilla vedenottamon sieppausalueella sijaitsevilla vaarallisten aineiden kuljetusreiteillä ei ole tehty pohjavedensuojauksia (liite 11). Suojaukset tulisi rakentaa etenkin sieppausalueelle sijoittuvien Laajalahdentien, Patamäentien, Vasarakujan ja Jänismaantien alueille. Myös Satamatien Jänismaan liikenneympyrän keskusnurmikentän alle ja liikenteenjakajien alle tulee rakentaa suojaukset. Myös teiden suolaus voi aiheuttaa riskin pohjavedelle tiesuojausten puuttumisen vuoksi. Pohjoisväylä ja Outokummuntie eivät ole vaarallisten aineiden kuljetusreitti, mutta niiden vedenottamon sieppausalueelle sijoittuvalle osille tulisi rakentaa suojaukset, sillä teillä todennäköisesti kuljetetaan jonkun verran vaarallisia aineita. Pohjoisväylällä on myös onnettomuusriskiä kasvattava tasoristeys heti suojaamattoman tieosuuden vieressä. Osa Outokummuntiestä on Patamäen ottamon lähisuojavyöhykkeellä.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 42 Kuva 6.7.2. Patamäen vedenottamon sieppausalueet ja mahdollisissa onnettomuustilanteissa teiltä kulkeutuvien partikkelien kulkeutumisreitit nykyisillä vedenoton otto- ja imeytysmäärillä. (Okkonen et al. 2011)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 43 Toimenpide-ehdotukset - Liikenne ja tienpito Pohjavesisuojaukset tulisi rakentaa etenkin sieppausalueelle sijoittuvien Laajalahdentien, Patamäentien, Vasarakujan ja Jänismaantien alueille, joissa on vaarallisten aineiden kuljetuksia. Myös Satamatien Jänismaan liikenneympyrän keskusnurmikentän alle ja liikenteenjakajien alle tulee rakentaa suojaukset. Myös Pohjoisväylän ja Outokummuntien vedenottamon sieppausalueelle sijoittuville osille tulisi rakentaa suojaukset, sillä teillä todennäköisesti kuljetetaan jonkun verran vaarallisia aineita. Vanhojen suojausten toimivuus tulee tarkistaa ja tehdä mahdolliset korjaustoimenpiteet. 6.8 Rataverkko Suuri osa Suomen rautatieverkosta sijoittuu harjuille ja reunamuodostumille. Radanpito tai rautatiekuljetukset eivät normaalisti vaikuta pohjaveden laatuun, mutta onnettomuustapauksissa maaperään ja pohjaveteen voi päästä suuria määriä haitallisia kemikaaleja. Lisäksi riskiä aiheuttavat esim. tankkaus- ja huoltoalueet. Junaonnettomuuden todennäköisyys on huomattavasti suurempi liikennepaikalla kuin suoralla rataosuudella. Aiemmin ratapihoilla ja rataverkolla käytettiin rikkakasvien- ja vesakontorjunta-aineita, joiden vuoksi pohjavedessä voi yhä olla torjunta-ainejäämä. Nykyisin torjunta tehdään pohjavesialueilla mekaanisesti. (Ramboll Finland Oy 2009) 6.8.1 Rataosuudet Kokkola Seinäjoki-rata kulkee Patamäen pohjavesialueella noin 2,1 kilometrin matkalla, josta pohjaveden muodostumisalueella noin 1,7 kilometrin matkalla. Kokkolan ja Ykspihlajan välinen rataosa kulkee pohjavesialueella noin 2,6 kilometrin matkalla, josta pohjaveden muodostumisalueella noin 1,9 kilometrin matkalla. Lisäksi pohjavesialueen luoteisosassa on teollisuusalueelle johtavia yksityisraiteita. Kokkolasta Ykspihlajaan kulkevalle rataosuudelle sijoittuu vaihtoraiteita pohjavesialueen itä- ja länsireunalla. Patamäen vedenottamo sijaitsee noin 150 metriä ratalinjasta pohjoiseen. Rataosuudet ovat osin myös Patamäen ottamon sieppausalueella (liite 11). Rata-alueella pohjavedenpinta on pääosin lähellä maanpintaa. Ykspihlajan väliratapihan pohjoisosa sijaitsee pohjavesialueella ja eteläosa pohjavesialueen ulkopuolella. Kokkolan ratapiha sijaitsee pohjavesialueen itäpuolella pohjavesialueen ulkopuolella. (Ramboll Finland Oy 2009) Ykspihlaja on Kokkolan sataman ratapiha, johon kuuluvat Väliratapiha ja Tavararatapiha. Väliratapihan toiminta liittyy Kokkolan syväsatamaan, jonka kautta kulkevat mm. Venäjän Kostamuksen pellettikuljetukset, Pyhäsalmen kaivoksen pyriittikuljetukset ja Siilinjärven pasutekuljetukset. Sataman rautatiekuljetukset ovat kasvaneet nopeasti viime vuosina. Sataman kuljetusten arvioidaan kasvavan mm. Pohjois- Suomen uusien kaivosten vuoksi. (Iikkanen et al. 2013) 6.8.2 Tasoristeykset Pohjavesialueella on kolme tasoristeystä Ykspihlajaan johtavalla rataosuudella (liite 11). Tasoristeykset nostavat onnettomuusriskiä. Mesilän (Laajalahdentien) ja Santahaan (Varikko) alueilla tasoristeykset on varustettu puomein ja valoin. Outokummuntien tasoristeyksessä on puomit. Kokkola Ykspihlaja-rata tullaan laajentamaan kaksiraiteiseksi ja sähköistetään. Samalla poistetaan käytöstä Varikon tasoristeys. Tällöin Pohjoisväylä kulkee radan yli ja Pohjoisväylän suuntainen kevyenliikenteenväylä radan alitse.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 44 6.8.3 Vaarallisten aineiden kuljetukset Patamäen halki kulkevalla rataosuudella on kuljetettu vuonna 2006 vaarallisia aineita noin 0,508 miljoonaa tonnia vuodessa (taulukko 6.8.1). Merkittävin osa (0,404 miljoonaa tonnia) niistä oli syövyttäviä aineita (VAK 8). Palavia nesteitä (VAK 3) kuljetutettiin noin 0,008 tonnia. Suurteollisuusalueen yrityksien ilmoittamat vaarallisten aineiden kuljetusmäärät olivat yhteensä 0,347 miljoonaa tonnia. Taulukko 6.8.1 Vaarallisten aineiden rautatiekuljetukset Kokkolassa vuonna 2006 (VR Osakeyhtiö, VR Cargo). Luokka Määrä t/a 2 Kaasut 76 869 3 Palavat nesteet 7 511 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet 718 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet 547 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat aineet 466 6.1 Myrkylliset aineet 6 437 8 Syövyttävät aineet 404 220 9 Muut vaaralliset aineet 10 754 6.8.4 Pohjavesisuojaukset Patamäen vedenottamon kohdalta (Niittykatu) Ykspihlajan suuntaan (pituus 1230 m) on rakennettu kevyt pohjavedensuojaus (liite 11), joka koostuu muovikalvosta ja metrin paksuisesta moreenikerroksesta, jonka leveys on viisi metriä radan molemmin puolin (Ramboll Finland Oy 2009). Ykspihlajan pohjavesialueella sijaitsevalle rata-alueelle tehtiin vuonna 2009 suojaus kilometrivälille 555+650 556+060. Raiteiden alle sijoittunut suojaus tehtiin vaativana kloridisuojauksena. Kaksikerroksinen yhdistelmärakenne koostuu bentoniittimatosta ja sen päälle asetettavasta limisaumatusta ohutmuovista. Suojauksen ja radan tukikerroksen välissä käytettiin suojakerroksena hiekkaa. Pumpattavat perusvedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolella olevaan nykyiseen sadevesiojaan. (Tikkala 2010) Näitä en saa paikallistettua kartalle. Rautatie kulkee Kokkolan eteläpuolella pohjavesilammikon halki noin 300 m matkalla (kuva 6.8.1). Alue on vedenottamon kaukosuojavyöhykettä. Pohjavesilammikon kohdalla ei ole pohjavesisuojauksia. Avoaltaille tehtiin vuonna 2005 Ratahallintokeskuksen toimeksiantona ympäristökartoitus, jossa selvitettiin pohjavesialtaiden syvyys, vedenlaatu ja sedimenttikerrosten koostumus. (Aalto, 2006)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 45 Kuva 6.8.1 Kokkolasta etelään johtava rataosuus kulkee pohjavesilammikoiden halki. Kuva: Emmi Rankonen, 16.5.2008. 6.8.5 Riskinarvio Merkittävin riski pohjaveden laadulle on Ykspihlajan väliratapiha. Väliratapihan alueella pohjavesi virtaa luontaisesti kohti pohjois-koillista ja poispäin Patamäen vedenottamosta. Mikäli pohjavettä pumpataan suurella teholla vedenottamosta, voi pohjavettä kuitenkin virrata ratapiha-alueelta kohti ottamoa. (Ramboll Finland Oy 2009) Kokkolasta etelään johtava rataosuus on pohjavesialueen kohdalla suora. Päästöjä pohjaveteen ja maaperään voi aiheutua lähinnä suistumisonnettomuudesta, jonka todennäköisyys on kuitenkin pieni. Merkittävin riski Patamäen vedenottamolle voi aiheutua Kokkolan ja Ykspihlajan välisellä rataosalla 416-552 416-554 tapahtuvasta onnettomuudesta. Rataosan kohdalla maaperä on hyvin vettä johtavaa ja pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Pohjavesi virtaa rataosalta nopeasti vedenottamolle. Rataosalle ei kuitenkaan sijoitu varsinaisia riskitoimintoja ja päästön todennäköisyyttä voidaan pitää pienenä. (Ramboll Finland Oy 2009) Kokkolasta Ykspihlajaan johtavalla rataosuudella on useita tasoristeyksiä, jotka muodostavat mahdollisten onnettomuuksien myötä riskin pohjaveden laadulle. Tasoristeysten poisto vähentää onnettomuusriskiä. Rautatiesuojaukset eivät kata kokonaan Patamäen vedenottamon sieppausaluetta. Nykyiset suojaukset sijoittuvat Patamäen ottamon suoja-alueen ulkoreunoille saakka. Suojauksia tulisi jatkaa Niittykadusta itään pohjavesialueen rajaan saakka. Suojauksia tulisi jatkaa myös alueen länsireunassa pohjavesialueen rajaan saakka. Kevyiden pohjavedensuojausten toimivuus tulisi tarkastaa. Toimenpide-ehdotukset - Rataverkko Ykspihlajan väliratapiha-alueella ei tule seisottaa kemikaalisäiliövaunuja mahdollisten tihkuvuotojen välttämiseksi (VR, Ratahallintokeskus). (Ramboll Finland Oy 2009) Pelastuslaitoksen ja liikennöitsijän (VR Oy) tulee ottaa huomioon riski pohjavedelle onnettomuustilanteiden torjunnan suunnittelussa. Toimintaohjeiden suunnittelussa ja onnettomuustilanteissa tulee käyttää apuna pohjavesiasiantuntijaa. (Ramboll Finland Oy 2009)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 46 Rata-alueella tehtävien rakennus- ja kunnostustoimenpiteiden yhteydessä tulee tehdä maaperän pilaantuneisuusselvitykset (Ratahallintokeskus). (Ramboll Finland Oy 2009) Pohjavesisuojauksia tulee jatkaa vastaamaan Patamäen vedenottamon sieppausalueita. Suojauksia tulisi jatkaa Niittykadusta itään pohjavesialueen rajaan saakka. Suojauksia tulisi jatkaa myös alueen länsireunassa pohjavesialueen ulkorajaan saakka Kevyiden pohjavedensuojausten toimivuus tulisi tarkastaa. 6.9 Maatalous Riskejä pohjavedelle voivat aiheuttaa lähinnä maatalouden lietelannan, lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö (Gustafsson et al. 2006). Peltoviljelyn vaikutukset pohjaveteen riippuvat suuresti alueen hydrogeologisista olosuhteista. Yleisin peltolannoituksen aiheuttama haitta on pohjaveden nitraattipitoisuuden kohoaminen. Myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea ja orgaanisen aineen määrä kasvaa. Lisäksi fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot pohjavedessä voivat nousta. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on selvästi vähentynyt viime vuosikymmeninä. (Antikainen et al. 2009) Lietelannan kuljetusten yhteydessä maatalouskoneiden renkaiden mukana voi kulkeutua pelloilta lantaa ja kuraa pohjavesialueen tiealueille, mikä voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Myös peltoalueiden ojitukset voivat vaikuttaa haitallisesti pohjaveden laatuun, jos humuspitoisia pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan ojien kautta. Kotieläintalous pohjavesialueilla voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Esimerkiksi lannan mikrobeja voi kulkeutua pohjaveteen runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana sekä huonokuntoisten lantajärjestelmien ja kaivorakenteiden kautta. Karjatalouden aiheuttamia pohjaveden pilaantumistapauksia on Suomessa ollut vain vähän. Eläinsuojien sijoittaminen I- tai II-luokan pohjavesialueille vaatii ympäristölupamenettelyn. (Antikainen et al. 2009) Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä korostuu pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien päästöjen vähentäminen (Antikainen et a. 2009). Maatalouden ympäristötuki jakautuu kaikille viljelijöille tarkoitettuihin perus- ja lisätoimenpiteisiin sekä niitä täydentäviin, erityistukisopimuksiin, joista yksi on pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuki. Kaikkien ympäristötukeen sitoutuvien viljelijöiden on mm. noudatettava lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevia vähimmäisvaatimuksia. 6.9.1 Peltoviljely Patamäen pohjavesialueesta on peltoja ja laidunmaita 4,61 % pohjavesialueen ja 3,12 % muodostumisalueen pinta-alasta. Pohjavesialueella sijaitsevien peltojen viljelijöille lähetettiin kesällä 2007 kysely viljelytoiminnasta. Vastaukset on arkistoitu Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluiden arkistoon. Kyselyn mukaan pohjavesialueella viljeltiin rehuohraa, rehuviljaa, ohraa, kauraa ja peltopalstoja pidetään myös välillä nurmella. Osalla viljelijöitä oli myös käytössä viljelykierto. Pohjavesialueella on yksi luomuviljelijä. Vastanneista viljelijöistä neljä käytti pelloillaan keinotekoisia lannoitteita, yksi keinotekoisia ja luonnonmukaisia lannoitteita ja yksi viljelijä ainoastaan luonnonmukaisia lannoitteita. Vain yksi viljelijä ilmoitti käyttävänsä pohjavesialueella sallittua torjunta-ainetta. Kukaan viljelijöistä ei levittänyt ureaa tai lietelantaa pelloille. Kaksi viljelijää oli solminut 20 vuodeksi (1997 2017) suojavyöhykesopimuksen vedenotta-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 47 moiden kaukosuojavyöhykkeellä sijaitseville pelloille. Pelloilla ei tehdä kerran vuodessa niittämistä lukuun ottamatta muita toimenpiteitä. Suurin osa pelloista sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkorajan välisellä alueella (liite 10). Pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevat peltoja mm. Galgåsenin koillis- ja eteläpuolilla ja Saarikankaan vedenottamon kaakkoispuolella. Osa Galgåsenin läheisistä pelloista sijoittuu vedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeelle, mutta Patamäen ottamon sieppausalueen ulkopuolelle. Saarikankaan ottamon läheiset pellot sijaitsevat osin Saarikankaan ottamon kaukosuojavyöhykkeellä ja osin ottamon ja koepumppauspisteiden 117 ja 121 arvioiduilla sieppausalueilla. Saarikankaan alueen vedenottoa on tarkoitus tehostaa. Etenkin tällöin vedenottamon ja koepumppauspisteiden läheisten peltojen lannoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 2009) Yleisiä ohjeita liittyen peltoviljelyyn pohjavesialueilla on esitetty luvussa 8. Toimenpide-ehdotukset Peltoviljely Saarikankaan vedenottamon ja koepumppauspisteiden läheisten peltojen lannoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pohjavesialueilla ei tule käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristinnestettä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä, ellei esim. maaperätutkimuksin ole osoitettu, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle (liite 2). Riittävien maaperätutkimusten tekeminen on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla. Mahdollisuudet pohjavesialueen peltoviljelysopimuksille tai suojavyöhykkeiden perustamiselle tulee selvittää pohjaveden muodostumisalueella sijaitseville pelloille. Pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuen ehtoina ovat mm. pellon muokkauksen tai lannoituksen keventäminen, kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen tai heinän viljely viljojen aluskasveina. Maatalouskoneiden kuntoon ja huoltoon sekä polttoaineiden ja kemikaalien varastointiin tulee kiinnittää huomiota, jotta haitta-aineita ei pääse maaperään ja pohjaveteen. Öljyt, kemikaalit ym. tulee säilyttää tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Myös farmariöljysäiliöt tulee säilyttää sisätiloissa tai katetussa tilassa. Mikäli öljysäiliöt ovat kaksivaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt tulee varustaa järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Mikäli pohjavesialueella kulkeville teille lietelannan kuljetusten yhteydessä pääsee putoamaan lietettä, rehua tai rehujätettä tulee likaantuneet alueet puhdistaa välittömästi. Pohjavesialueilla sijaitsevat käytöstä poistetut lietesäiliöt tulee tyhjentää ja peittää, jotta sadevesi ei pääse kertymään niihin. Vaihtoehtoisesti lietesäiliöt tulee poistaa kokonaan. Käytettäessä torjunta-aineita tulee tuotepakkauksesta varmistaa, että tuotetta voidaan käyttää pohjavesialueella.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 48 Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan kasvinsuojeluaineita ei saa levittää pohjavesialueilla, mikäli se on kemikaalin käyttöturvallisuustiedotteen mukaan kiellettyä tai vältettävää. Lietelannan, virtsan, puristenesteen sekä pesuvesien levitys pohjavesialueella on kielletty. 6.9.2 Eläinsuojat Patamäen pohjavesialueella ei sijaitse eläinsuojia. Kilometrin säteellä pohjavesialueen ulkorajasta sijaitsee seitsemän eläinsuojaa, joista kolme on maitotiloja ja neljällä on lihanautoja ja nuorkarjaa. Toiminnanharjoittajille lähetettiin kesällä 2007 kysely toiminnasta. Vastaukset on arkistoitu Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluiden arkistoon. Toimenpide-ehdotukset Eläinsuojat Pohjaveden muodostumisalueella tulee välttää laidunnusta, ellei esim. maaperätutkimuksin ole osoitettu, ettei laidunnuksesta aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Laidunalueilla tulee kiinnittää huomiota laidunalueen kasvillisuuspeitteen mahdollisimman hyvänä pysymiseen, jotta alueille ei muodostu kasvipeitteettömiä eroosioherkkiä alueita. 6.9.3 Hevostallit Pohjavesialueella on yksi ratsastuskoulu hevostalleineen ja yksi yksityinen hevostalli. Kesällä 2007 toiminnanharjoittajille lähetettiin toimintaa koskeva kysely. Vastaukset on arkistoitu Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluiden arkistoon. Hevostallien sijainnit on esitetty liitteessä 10. Kokkolan ratsastajien ratsastuskoulu ja tallialue sijaitsee pohjavesialueen länsiosassa. Toiminnalla on Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunnan myöntämä ympäristölupa (2014), johon seuraavat tiedot perustuvat. Luvasta on valitettu hallinto-oikeuteen. Huoltorakennus, Isotalli sekä Isotallin pohjoispuolella sijaitsevat kisakentät ja tarhat sijaitsevat pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Maneesi, talli, lantala ja Isotallin eteläpuolella olevat tarhat sijaitsevat muodostumisalueen ulkopuolella pohjavesialueella. Vuokra-alueen itälaidalla oleva kisakentän siirtoa varsinaiselle tallialueelle on suunniteltu, jolloin kaikki oleellinen toiminta pohjavedenottamon sieppausalueelta poistuu. Talleilla on tilat 37 hevoselle ja ponille. Ulkotarhojen pohja on hiekkapitoista multamaata. Tarhojen koot ovat 400 1000 m 2. Maneesin maapohjainen lattia on päällystetty kivituhkalla. Lanta tulee poistaa maneesista ja ratsastuskentiltä välittömästi ratsastuksen jälkeen. Lisäksi lantaa poistetaan päivittäisen lanauksen yhteydessä. Myös muilta piha-alueilta lanta poistetaan välittömästi. Lanta ja käytetyt kuivikkeet varastoidaan katetussa tiiviissä betonipohjaisessa lantalassa, joka tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa. Talleissa on hevosten pesupisteet, joista pesuvedet johdetaan maastoon. Vuoden 2014 aikana tehtävien talliremonttien yhteydessä pesupaikat liitetään jätevesiviemäriin. Osa tallialueen hulevesistä valuu pohjavesialueen suuntaan. Huoltorakennuksen yhteydessä on pysäköintialue 30 autolle. Tapahtumien yhteydessä ulkokenttiä käytetään tilapäiseen pysäköintiin. Talli tulee osallistumaan Patamäen pohjaveden yhteistarkkailuun. Tarkkailu on tarkoitus tehdä putkesta PAHP33. Tarkoitus on ottaa näytteet kaksi kertaa vuodessa. Näytteistä analysoidaan ph, sähkönjohtavuus, kloridipitoisuus, sameus, ammoniumtyppi, sinkki, fekaaliset streptokokit sekä E.colit.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 49 Yksityinen hevostalli sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa osittain muodostumisalueella ja osin Patamäen ottamon sieppausalueella. Tallialue on vedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeellä. täydennetään. Toimenpide-ehdotukset Hevostallit Hevosten ulkotarhojen siisteyteen tulee kiinnittää huomiota (mm. lannanpoisto ja kuivittaminen). Väliaikaisetkin lannan varastointipaikat tulee olla tiiviit. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan hevostalleissa, joissa ei ole lantalaa, on lannan varastointi järjestettävä asianmukaisesti siten, että ravinteiden leviäminen maaperään, pohjaveteen ja vesistöihin estetään. täydennetään. 6.10 Metsätalous Metsätalouden toimenpiteistä ojitus, maanmuokkaus ja hakkuut vaikuttavat selvimmin pohjaveteen. Ne mm. lisäävät valumavesien määrää ja mahdollisesti myös ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Pohjavesialueilla ei enää nykyisin juurikaan tehdä ojituksia, kunnostusojituksia tai lannoituksia. Ojitukset saattavat laskea pohjavedenpintaa pohjavesimuodostumassa. Varsinkin reunavyöhykkeiden ojitukset voivat muuttaa haitallisesti pohjaveden määrää ja pohjavesialueilla ojitus voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisi kivennäismaahan saakka (Joensuu et al. 2012). Metsänhakkuiden on tutkimuksissa todettu aiheuttavan esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista. (Antikainen et al. 2009) Lisäksi metsätalouteen liittyvät mahdolliset onnettomuudet voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Esimerkiksi maamuokkausalueilla pohjaveden pilaantumisriski on tavallista suurempi, jos mineraaliöljyä pääsee muokkauksella paljastettuun maaperään (Joensuu et al. 2012). Suurin osa Patamäen pohjavesialueesta on metsää (noin 72 % pohjavesialueen ja 74 % muodostumisalueen pinta-alasta). Pohjavesialueella olevat ja sitä ympäröivät soistumat ja pohjavesialueen reunavyöhykkeet on pääosin ojitettu (liite 10). Pohjavesialueen keski- ja eteläosista pohjavettä purkautuu jossain määrin harjujakson itä- ja länsipuolisille suoalueille ja kuivatusojiin. Pääosa virtauksesta tapahtuu ilmeisesti maaperäkerrostumissa, koska esim. pohjavesialueen länsipuolisten kuivatusojien ja purojen syksyllä 2008 havainnoidut virtaamat olivat suhteellisen pieniä. (Paalijärvi et al. 2009) Pohjavesialueilla sijaitsevat ojitusalueet jätetään nykyisin pääsääntöisesti kokonaan kunnostamatta. Lisäksi pohjaveden purkautumisen välttämiseksi pohjavesialueille jätetään 30 60 metriä leveä käsittelemätön (perkaamaton) reunavyöhyke. Toimenpide-ehdotukset Metsätalous Pohjavesialueen reuna-alueiden metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa tulee huolehtia siitä, ettei toimenpiteillä aiheuteta pohjaveden purkautumista. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauk-

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 50 sesta tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Metsänomistajien tulee varmistua, ettei polttoaine- ja öljysäiliöitä, muita kemikaaleja ja ongelmajätteitä ole varastoitu edes väliaikaisesti pohjavesialueille tai kohteille, joissa on onnettomuuden sattuessa pintavesien välitön pilaantumisriski 6.11 Happamat sulfaattimaat Maaperässä esiintyy luonnollisesti esiintyviä rikkipitoisia sedimenttejä (sulfidisedimenttejä), joista hapettumisen seurauksena vapautuu happamuutta ja metalleja maaperään ja vesistöihin. Pohjavedenpinnan alapuolella, hapettomassa tilassa olevat sulfidisedimentit eivät aiheuta haittaa ympäristölleen. Mikäli pohjavedenpinta laskee esim. ojituksen tai maiden kuivatuksen vuoksi, altistuvat sulfidisedimentit hapettumiselle ja sitä kautta myös happamoitumiselle. Hapettumisen vuoksi sulfidisedimentin väri muuttuu mustasta tai (tumman) harmaasta rusehtavaksi tai vaaleamman harmaaksi. Happamat sulfaattimaat voivat aiheuttaa mm. maaperän ja vesistöjen happamoitumista, haitallisten metallien liukenemista maaperästä, pohjaveden pilaantumista sekä ongelmia maatalouden tuottavuuteen. (Geologian tutkimuskeskus 2013) Patamäen pohjavesialueella ei ole tehty happamien sulfaattimaiden kartoitusta. Pohjavesialueen lammikoista ja puroista on mitattu veden ph-arvoja vuonna 2008 (liite 10). Mitatut ph-arvot olivat 3,4-7,2. Alhaisimmat ph-arvot olivat alueen keskiosassa SOKKA4-ottoalueen lammikossa. Saarikankaan alueella tehdyssä pisteen 133 koepumppauksessa pohjaveden havaittiin olevan erittäin hapanta ja kovaa. Veden happamuuden vuoksi myös alkaliniteetti oli erittäin pieni. Alhaisen ph:n vuoksi veden alumiini- ja nikkelipitoisuudet olivat korkeat. Koepumppauspisteen vedenlaatu poikkeaa ph:n, kovuuden ja alkaliniteetin osalta alueen eteläosan vedenlaadusta. Alhainen ph ja pieni alkaliniteetti voivat johtua alueen geologisista tekijöistä. On myös mahdollista, että koepumppauspisteen läheisen pohjavesilammikon (SOKKA 4) veden puskurikyky on laskenut. Vedessä havaitaan happamoitumisen vaikutukset. (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2010) Sulfidipitoisilla alueilla tulee välttää pohjavedenpinnan alaista kaivutoimintaa, joka altistaa kaivumassat hapettumiselle tai kuivatustoimintaa, joka alentaa pohjavedenpinnatasoa ja altistaa hapettumattomat kerrokset hapettumiselle. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi peltojen kuivatus, metsien ojitukset ja maa-ainestenotto. Toimenpide-ehdotukset Happamat sulfaattimaat Sulfidipitoisilla alueilla tulee välttää pohjavedenpinnan alaista kaivutoimintaa, joka altistaa kaivumassat hapettumiselle tai kuivatustoimintaa, joka alentaa pohjavedenpinnatasoa ja altistaa hapettumattomat kerrokset hapettumiselle. 6.12 Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet alueet Pilaantuneella maaperällä tarkoitetaan aluetta, joka on selvästi rajattavissa ja jonka pilaantumisen on aiheuttanut alueella aikaisemmin tapahtunut tai nykyisin harjoitettava toiminta. Pilaantuminen on voinut aiheutua vahinkotapausten tai normaalin toiminnan ympäristöpäästöjen seurauksena. Riskitoimintoja ovat

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 51 esimerkiksi polttoaineiden jakelu ja varastointi, sahat ja kyllästämöt, kaatopaikat, ampumaradat, puu- ja taimitarhat, romuttamot ja kemialliset pesulat. Pohjavesialueilla riski haitta-aineiden kulkeutumisesta maaperästä pohjaveteen on suuri. Haitallisia yhdisteitä voi liueta maaperästä pohjaveteen vuosikymmenien ajan. Yleisiä haitta-aineita ovat esim. öljyt, raskasmetallit, arseeni, polyaromaattiset hiilivedyt (PAHyhdisteet), polyklooratut bifenyylit (PCB), kloorifenolit, dioksiinit ja ja furaanit sekä torjunta-aineet (mm. atratsiini, heksatsinoni, bromasiili ja bentatsoni). Tietoja tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu Maaperän tilan tietojärjestelmään. (Antikainen et al. 2009) Patamäen alueella on useita pilaantuneita ja mahdollisesti pilaantuneita kohteita (taulukko 6.12.1 ja liite 9). Käytöstä poistettujen huolto- ja jakeluasemien maaperiä kunnostettiin 1990-luvun lopulla ja 2000- luvun alkupuolella Soili-ohjelmassa. Nykyisin Kokkolan kaupunki ja valtio kunnostavat pilaantuneita maita ns. valtion jätehuoltotöinä, jolloin kustannukset jaetaan tasan kummankin osapuolen kesken. Taulukko 6.12.1 Pilaantuneet maa-alueet ja niiden maankäyttörajoitteet Patamäen pohjavesialueella. Nimi toiminto Rajoite Antilooppi Oy Huoltokorjaamo Ei puhdistustarvetta / Ei käyttörajoitetta Asevarikon kaatopaikka Kaatopaikka Neste Sammonkatu Polttonesteiden jakeluasema Ei puhdistustarvetta / Ei käyttörajoitetta Polttonesteiden jakeluasema ja korjaamo Ei puhdistustarvetta / Maa-ainesten käyttörajoite Teboil Ykspihlaja ja Mega-huolto Santahaan ampumarata Ampumarata Ei puhdistustarvetta / Ei käyttörajoitetta Tullimäen kaatopaikka Kaatopaikka Rintalan romuttamo Autohajottamo Ei puhdistustarvetta / Maankäyttörajoite Puolustusvoimien varastoalue Varikko Ei puhdistustarvetta / Maa-ainesten käyttörajoite Yksityinen kiinteistö Vuotanut lämmitysöljysäiliö Arvioitava tai puhdistettava / Maankäyttörajoite Tarkkisen kauppapuutarha Kasvihuone Ei puhdistustarvetta / Ei käyttörajoitetta Puolustusvoimien varastoalue Varastoalue Ei puhdistustarvetta / Ei käyttörajoitetta JA-KO Betoni Oy Betoniasema Toiminnassa Liikennevirasto Ykspihlajan väliratapiha Ratapiha Toiminnassa Kokkolan romuliike Romuliike Toiminnassa Neste tuontivarasto Polttoainevarasto Toiminnassa Energialaitos, Mesilä Lämpölaitos Toiminnassa Boliden Oy Sinkkitehdas Toiminnassa Entä alla olevat, ovatko pimoja? Outokummuntien öljyonnettomuus Outokummuntie 272-401-1-92 Lumenkaatopaikka Outokummuntie 272-54-13-4 Wetteri Oy Ahertajantie 19 272-401-1-192 Patamäen täyttömäki Patamäki

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 52 Osassa kohteita kaikki haitta-aineita ei ole saatu poistettua riittävän hyvin, jolloin alueella on jäänyt maankäyttörajoituksia tai alueita ei ole vielä kunnostettu (taulukko 6.12.1). Osa kohteista on toimivia. Toimintansa lopettaneista kohteista tulisi tutkia ja mahdollisesti kunnostaa etenkin vedenottamon sieppausalueella olevat kohteet Asevarikon kaatopaikka ja Tullimäen kaatopaikka (liite 9). -täydennetään Toimenpiteet Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Pohjavesialueelle ei tule perustaa uutta pohjavettä vaarantavaa toimintaa. Vedenottamon sieppausalueella olevat kohteet tulee tutkia ja tarvittaessa kunnostaa ensisijaisesti. 6.13 Sähkön- ja lämmönjakelu 6.13.1 Muuntajat Muuntajat aiheuttavat riskin pohjavedelle sisältämänsä muuntajaöljyn vuoksi. Äkillisiä öljyvuotoja voi tapahtua esimerkiksi salamaniskun tai muun vioittumisen seurauksena, jolloin muuntajaöljy tai suurin osa siitä valuu maaperään. Pitkäaikaiset vuotojen syynä ovat usein rakenneviat tai osien vanheneminen, minkä johdosta maaperään pääsee yleensä vain pieni osa muuntajaöljystä. (Remes & Valta 2007) Patamäen pohjavesialueella on 48 Kenet Oy:n muuntamoa (liitteet 4 ja 12). Pylväsmuuntamoissa on mineraaliöljyä 90 470 kg/muuntamo, puistomuuntamoissa 170 680 kg/muuntamo ja kiinteistömuuntamoissa 354 680 kg/muuntamo. Vedenottamon lähisuojavyöhykkeillä sijaitsee kaksi muuntamoa ja kaukosuojavyöhykkeellä kymmenen muuntamoa. Lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevat muuntamot ovat vedenottamoilla ja niissä on suojakaukalot. Yhdellä kaukosuojavyöhykkeellä sijaitsevalla pylväsmuuntamolla on bentoniittimattosuojaus. Kaukosuojavyöhykkeellä, Vanhalla varikkoalueella sijaitsee yksi muuntamo (M17), josta ei ole saatavilla tarkempia tietoja. Vedenottamon sieppausalueella olevat muuntajat voivat aiheuttaa riskin ottamon veden laadulle mahdollisissa onnettomuustapauksissa. Verkostoinvestointien yhteydessä etenkin vedenottamon sieppausalueella olevat pylväsmuuntajat tulee vaihtaa puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. VR:llä on syöttöasema Mesilässä pohjaveden muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkorajan välissä (liite 12). Osassa muuntajia ei ole suojauksia (taulukko 6.13.1). Asema sijaitsee aivan Patamäen ottamon sieppausalueen ulkopuolella, eikä se muodosta merkittävää riskiä ottamon vedenlaadulle. Suojaamattomat muuntajat tulee kuitenkin vaihtaa investointien yhteydessä suojattuihin.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 53 Taulukko 6.13.1 Mesilän syöttöaseman tiedot (Oy VR-Rata Ab Länsi-Suomi). Sähköasema 110kV / 27,5kV Tyyppi 2 x 7,5 MVA Päämuuntajat 2 x 6000kg Omakäyttömuuntajat yht. n. 400kg Mineraaliöljymäärä Mittamuuntajat yht. n. 300kg Omakäyttömuuntajat, n. 300kg Valmistusvuosi 1980-81 Käyttöönottovuosi 1981 Päämuuntajilla betoniset keruualtaat, sijainti ulkona. Suojaukset Omakäyttömuuntajilla 2 kpl, metalliset keruualtaat, sijainti sisätiloissa. Mittamuuntajilla ei ole keruualtaita, sijainti ulkotiloissa. Fingrid Verkko Oy:n muuntamoasema sijaitsee vedenottamon kaukosuojavyöhykkeelle ja Patamäen ottamon sieppausalueella Hepo-Ventusnevalla (liite 12). 6.13.2 on esitetty muuntoasemalla käytettävien sähkölaitteiden mineraaliöljymäärät. Muuntoasemalla on mineraaliöljyä yhteensä 152 tonnia. Jokaisen muuntajan alla on vesitiiviit suoja-altaat, jotka on mitoitettu siten, että muuntajassa oleva öljy ja vähintään 200 mm sadevettä mahtuvat niihin. Asemalla on myös rikkihappoa sisältäviä akkuja. Taulukko 6.13.12 Hepo-Ventusenevan muuntoaseman kemikaalit. Lähde: Kemikaalinlain mukaiset ilmoitukset, Kokkolan kaupunki ympäristöpalvelut. Jännite Tehomuuntaja tai reaktori Mittamuuntaja Katkaisija Akut kv kpl öljyä [t] kpl öljyä [t] kpl öljyä [t] kpl rikkihappoa [t] 220 2 138,8 33 4 6 3,2 110 40 4,5 11 1,7 20 6 0,1 44 0,6 YHT. 2 138,8 79 8,6 17 4,9 44 0,6 Fingrid Verkko Oy:llä on meneillään hanke, jossa Kokkolan Hirvisuon ja Kalajoen välille sijoittuvaa voimansiirtoverkkoa vahvistetaan ja uudistetaan korvaamalla 220 kv jännitteinen verkko 400 kv verkolla (Fingrid Oyj s.a). Samalla Hepo-Ventusnevan muuntoaseman sijaan rakennetaan muunto- ja sarjakondensaattoriasema Hirvisuolle pohjavesialueen ulkopuolelle. Toimenpide-ehdotukset Muuntajat ja muuntoasemat Pohjavesialueille ei tule rakentaa uusia suojaamattomia muuntajia.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 54 Sähköyhtiöiden tulee vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat suoja-altailla varustelluiksi puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. 6.13.2 Kaukolämpö Kokkolassa kaukolämmön jakelusta huolehtii Kokkolan Energia. Liitteessä 12 on esitetty Kokkolan Energian kaukolämpöverkosto pohjavesialueella. Kaukolämpö tuotetaan pohjavesialueen ulkopuolella Ykspihlajassa biopolttoaineilla toimivassa yhteistuotantovoimalaitoksessa ja Bolidenin rikkihappotehtaan prosessilämmöllä. Pohjavesialueella tehdyn lämmitysjärjestelmäkyselyn (2007) mukaan kaukolämpöverkkoon on liittynyt 199 kiinteistöä. EI OLE VIELÄ KARTALLA! Kaukolämpö voi vaikuttaa pohjaveteen lähinnä verkoston rakennus- ja kaivutöiden yhteydessä sekä kaukolämpöputken rikkoutuessa. Vuodot kuitenkaan havaitaan pian, sillä kaukolämpönesteeseen lisätään ympäristölle vaaratonta väriainetta. Kaukolämpöverkosto ei aiheuta riskiä pohjaveden laadulle. Toimenpide-ehdotukset Kaukolämpö Kokkolan Energia Oy:n tulee ilmoittaa mahdollisista kaukolämpöverkostossa tapahtuneista vuodoista terveys- ja ympäristönsuojeluviranomaisille välittömästi vuodon havaitsemisen jälkeen. 6.14 Ilmansaasteet Ilman epäpuhtaudet voidaan jakaa kahteen ryhmään, luonnosta peräisin oleviin ja ihmisen aiheuttamiin päästöihin. Luonnon päästölähteitä ovat mm. tuulen nostattama ja kuljettama pöly, salamoinnissa muodostuvat otsoni ja typen oksidit, metsäpalot (savu, kaasu ja lentotuhka), siitepöly (allergia), luonnon mätänemis- ja hajoamisprosessit (kaasut ja hajut) sekä luonnon radioaktiivisuus. Ihmisen toiminnan vaikutus maapallon ilmaston muutoksiin ja ilmanlaatuun on merkittävästi kasvanut ja nopeutunut teollistumisen lisääntyessä. Eniten ilmanlaatua huonontavat prosessiteollisuuden, energiatuotannon ja liikenteen päästöt. Myös maaseutuelinkeinojen päästöt saattavat varsinkin paikallisesti olla merkittäviä. Ilmansaasteet aiheuttavat muutoksia elollisen luonnon toiminnassa (maaperä, vesistöt ja metsät), terveysriskejä ihmisille ja muille eliöille sekä materiaalien rasittumista (korroosio). (Koljonen 2009) 6.14.1 Ilmanlaatu Kokkolassa Yleisenä kehityssuuntana ympäristön saastumisessa on viimeisinä vuosikymmeninä ollut pistemäisten kuormittajien merkityksen väheneminen ja vastaavasti hajallaan olevien päästölähteiden merkityksen lisääntyminen. Samanlainen kehitys on havaittavissa myös Kokkolassa. Teollisuuden ja energiatuotannon pistelähteistä peräisin olevat päästöt ovat tuotantomäärien kasvusta huolimatta pysyneet viime vuosina lähes ennallaan, samoin kuin tieliikenteen päästömäärätkin. Uusien teollisuus- ja energiantuotantolaitosten perustamisen myötä Kokkolan kokonaisilmapäästöt saattavat myös lisääntyä (Koljonen 2009). Ilman eri epäpuhtaudet, niiden yhteisvaikutukset ja hapan laskeuma koettelevat Kokkolan ympäristön sietokykyä. Paikallisesti alueen ilmanlaatuun vaikuttavat lähinnä Ykspihlajan teollisuusalueella sijaitsevat teollisuuslaitokset, energiantuotantoyksiköt ja satama sekä paikallinen tieliikenne. Myös meteorologisilla

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 55 olosuhteilla on merkittävä vaikutus paitsi kaukokulkeumaan niin myös ilmassa tiettynä aikana vallitseviin epäpuhtauspitoisuuksiin (Koljonen 2009). Ykspihlajassa sijaitsevat suurteollisuus, energiantuotanto ja satamatoiminnot aiheuttavat suurimman osan kaupungin ilmaan pääsevistä rikkidioksidi- ja metallipäästöistä sekä tällä hetkellä myös typenoksidipäästöistä. Suurin yksittäinen typenoksidien päästölähde Kokkolassa on tieliikenne, mutta Ykspihlajan teollisuus- ja satama-alueen laitosten yhteenlasketut typenoksidipäästöt ylittävät selvästi tieliikenteen päästöt. Häkäpäästöt ovat edelleen peräisin lähinnä tieliikenteestä (Koljonen 2009). Kokkolassa ilmanlaatua mitataan kahdella mittausasemalla, jotka sijaitsevat kaupungin keskustassa ja Ykspihlajassa. Ilmanlaadun mittaustuloksia verrataan valtioneuvoston asettamiin ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin, joita on annettu erikseen eri epäpuhtauskomponenteille (Koljonen 2009). 6.14.2 Kokkolan seudun ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuosina 2006 2007 Bioindikaattoritutkimuksessa indikaattoreina on käytetty mäntyjen runkojäkäliä, mäntyjen elinvoimaisuutta, neulasten alkuainepitoisuuksia, sammalten alkuainepitoisuuksia sekä humuksen alkuainepitoisuuksia ja kemiallisia ominaisuuksia. Tutkimukseen osallistui Kokkolan lisäksi 13 muuta kuntaa. Tutkimuksen teki Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus (Laita et al. 2008). Selkeimmät muutokset tutkituissa bioindikaattoreissa painottuivat Kokkolan Ykspihlajan alueen läheisille havainto- ja näytealoille (Laita et al. 2008). 6.15 Ilmastonmuutos Ilmastonmuutos on yksi tulevaisuuden riskitekijä Patamäen pohjavesialueelle. Kokkolan kaupunki oli mukana vuosina 2005-2007 toteutetussa EU:n interreg IIIB- rahoitteisessa ASTRA-hankkeessa (Developing Policies and Adaptation Strategies to Climate Change in the Baltic Sea Region). Hankkeen tavoitteena oli luoda sopeutumiskeinoja ennustetun ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin. Hankkeessa laadittiin Kokkolan alueelle ilmastonmuutos ennusteet. kuluvan vuosisadan loppuun saakka. Suurimmat pohjaveteen vaikuttavat muutokset liittyvät sademäärän kasvuun, talvien lyhenemiseen ja merenpinnan muutoksiin. Taulukossa 6.15.1 on esitetty VTT:n ASTRA-hankkeen yhteydessä laatimat ilmastonmuutosennusteet Kokkolassa vuosille 2071-2100.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 56 Taulukko 6.15.1 Ennustetut muutokset nykytilanteeseen verrattuna, Kokkola vuosille 2071-2100 (VTT, ASTRA-hanke, käsikirjoitus 2008). Vuoden keskilämpötila + 4 ºC Maksimilämpötila + 5 ºC Minimilämpötila + 12 ºC Jäätymis-sulamissyklit - 25 % Vuoden keskituulennopeus 0 % Maksimituulennopeus - 5 % Vuoden sademäärä 25 % 6 tunnin sademaksimi 40 % 5 vuorokauden sademaksimi 55 % 6 tunnin lumisademaksimi 30 % Lumipeitteen maksimivesiarvo -35 % Lumipeitteen kestoaika Meren jääpeitteen kestoaika - 60 vrk - 80 vrk Sademäärän voimakas lisääntyminen, rankkasadejaksojen lisääntyminen sekä keskilämpötilan nousun seurauksena routakauden ja lumettoman kauden pidentyminen saattavat aiheuttaa pohjaveden pinnan nousua ja esiintymän antoisuuden lisääntymistä. Toisaalta ne lisäävät pohjaveden likaantumisriskiä, kun pintavesivaluma lisääntyy. Yksi riskitekijä voi olla myös kuivuusjaksojen aiheuttama pohjavedenpinnan ajoittainen aleneminen. Meriveden kohoaminen voi aiheuttaa lähellä ranta-alueita pohjaveden suolapitoisuuden nousua, mutta toisaalta Kokkolan seudulla maankohoaminen kompensoi merenpinnan nousua ja tällä hetkellä ennusteet eivät osoita suurta riskiä. Mikäli ilmastonmuutos kuitenkin kiihtyy ja nykyistä kasvihuonepäästöjen kehitystä ei pystytä maailmanlaajuisesti hillitsemään, saattaa merenpinnan nouseminen olla nykyennustetta voimakkaampaa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 57 7 MAANKÄYTTÖ, KAAVOITUS JA RAKENTAMINEN Kaavoitus ja rakentamisen ohjaus ovat tärkeitä keinoja suojella pohjavettä, sillä merkittävimmät riskit pohjavedelle aiheutuvat pohjavesialueille soveltumattomasta maankäytöstä. Kaavoituksen avulla riskitoiminnot voidaan ohjata pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavedet voidaan ottaa huomioon myös kaavamääräyksissä. (Britschgi et al. 2009) Maakuntakaava on ylin kaavamuoto ja sillä ohjataan kuntien kaavoitusta ja maankäytön suunnittelua. Maakuntien liitot laativat ja hyväksyvät yleispiirteiset maakuntakaavat, jotka vahvistetaan ympäristöministeriössä. Kunnat puolestaan laativat ja hyväksyvät yksityiskohtaisemmat yleis- ja asemakaavat. (Antikainen et al. 2009) Maankäyttöä ohjataan lisäksi kunnan rakennusjärjestyksellä. Rakennusjärjestykseen tulee sisällyttää tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle rakentamista. 7.1 Maankäyttö Patamäen pohjavesialueen maankäyttötiedot on koottu taulukkoon 7.1.1. Lähtöaineistona on käytetty CORINE Land Cover 2006 -aineistoa (CLC2006), joka on koko Euroopan kattava maankäyttö- ja maanpeitetietokanta. Alueen pohjoisosa on Kokkolan kaupungin keskusta-aluetta, jossa on runsaasti asutusta, teollisuutta ja liikennealueita. Alueella on myös runsaasti urheilu- ja vapaa-ajan toiminta-alueita, kuten golfkenttä. Suurin osa alueen etelä- ja keskiosasta on metsää. Alueen keskiosassa on ollut maaainestenottoa, joka on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Taulukko 7.1.1 Maankäyttö Patamäen pohjavesialueella (Suomen ympäristökeskus 2013; Tieto tuotettu CLC2006-aineistosta). pinta-ala ha (%) pohjavesialueella muodostumisalueella Tiiviisti rakennetut asuinalueet 18,00 (0,71) 3,50 (0,18) Väljästi rakennetut asuinalueet 162,81 (6,38) 115,88 (5,85) Teollisuuden ja palveluiden alueet 160,13 (6,28) 121,06 (6,11) Liikennealueet 73,69 (2,89) 50,81 (2,56) Maa-aineisten ottoalueet 54,88 (2,15) 53,44 (2,70) Urheilu- ja vapaa-ajan toiminta-alueet 90,31 (3,54) 66,38 (3,35) Pellot ja laidunmaat 117,50 (4,61) 61,75 (3,12) Metsät 1822,81 (71,52) 1468,13 (74,09) Kosteikot ja suot 5,88 (0,23) 3,31 (0,17) Vesistöt 34,81 (1,37) 34,81 (1,76)

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Luonnos 14.5.2014 58 7.2 Kaavatilanne Patamäen pohjavesialueella 7.2.1 Keski-Pohjanmaan maakuntakaava Patamäen pohjavesialueella on vahvistettu Keski-Pohjanmaan maakuntakaava. Ympäristöministeriö vahvisti 8.2.2012 Keski-Pohjanmaan kolmannen vaihemaakuntakaavan, joka ohjaa vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisen sekä erityisesti pohjavesien suojelulle ja kiviaineshuollolle alueita koko maakunnan alueella. Kaavaan sisältyvät merkinnät pohjavesialueista. Pohjavesialueita koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee varmistua siitä, ettei toimenpiteillä vaaranneta pohjaveden määrää tai laatua. Tämä tulee ensisijaisesti hoitaa sijoittamalla riskialttiit toiminnot alueen ulkopuolelle ja toissijaisesti estämällä riskien syntyminen riittävillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Ote Keski- Pohjanmaan vaihemaakuntakaavojen yhdistelmästä Patamäen pohjavesialueella on kuvassa 7.2.1. Kuva 7.2.1 Ote Keski-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavojen yhdistelmästä Patamäen pohjavesialueella. (Keski-Pohjanmaan liitto & Ramboll Oy 2012) 7.2.2 Yleiskaava Tällä hetkellä kaavoitusta ohjaa Kokkolan kaupungin yleiskaava 2010. Kaava on kaupunginvaltuuston hyväksymä, mutta kaavaa ei ole alistettu lääninhallituksen vahvistettavaksi (Kokkolan kaupunki, 1991).