Kuva: Sabrina Norlamo Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n jäsenlehti 1-2010
2 Pakkasta ja poutaa. Radiosta kuuluva säätiedotus lupaa edelleen pakkasta ja poutaa tätä kirjoittaessani helmikuun lopussa. Onneksi tiedotus ei lupaa enää lisää lunta etelärannikolle ainakaan tällä erää. Tiedotukset kyllä vaihtuvat hyvinkin äkkiä, joten voi olla, että kun tämä lehti maaliskuun puolella on lukijoilla, sataa jo silkkaa vettä.täällä talvimaassa näyttää olevan vallalla jonkin asteinen tietämättömyys siitä, miten asioita pitäisi hoitaa runsaan lumen aikana. Johtuneeko siitä, että tällaista talvea ei ole vuosikymmeniin nähty. Ja ne jotka ovat nähneet, Valkoisesta lumikasasta lapioitiin esiin punainen auto. ovat suurelta osin jo pois aktiivisesta toiminnasta. Se pitäisi kuitenkin olla tiedossa, että jonkinmoinen talvi tulee joka vuosi. Nyt olisi työttömiä tarpeeksi putsaamaan kattoja ja raiteita ja tekemään muitakin lumihommia, kun jäykkä valtiovalta vain vähän heräisi jokapäiväisistä vakiorutiineistaan ja järjestäisi ihmiset töihin. Valtiovallalla olisi myös hyvät mahdollisuudet huolehtia, että työ tapahtuisi turvallisesti ja työläisillä olisi kunnolliset turvavarusteet eikä kahdeksankymppisten vanhusten tarvitsisi itse kiivetä katolle ja sieltä pudota, kuten olemme saaneet lukea tapahtuneen. Vai lasketaanko tässäkin ehkä ensin, olisiko tuo homma sittenkään kannattavaa, jos se ei tuota tarpeeksi. Vähän räväkämmiltä naisiltakin lumenluonti käy. Sen totesin tänään, kun kolmen sukupolven voimin tyttäreni ja hänen tyttärensä kanssa kaivoimme autoni esiin lumesta parkkipaikallani. En ole käyttänyt autoa pariin kuukauteen ja oli tullut annettua aikamoisen lumivuoren sen päälle ja ympärille kertyä. Ihan tavallisen lumisinakin talvina olen ihmetellyt, miksi lunta siirrellään vain vähä vähältä pois tieltä eri paikkoihin, sen sijaan että se jo auratessa voitaisiin kuormata ja ajaa suoraan lumen vastaanottopaikoille. Näyttää siltä kuin otettaisiin itsestäänselvyytenä se, että joka kevät auringon sulattaessa lumet, talsimme pitkän aikaa loskassa ja liassa. Mutta eiköhän me tästä positiivisella mielenlaadulla selvitä, kun on kerran ennenkin selvitty. Kohta on taas yhdistyksemme vuosikokouksen aika. Ílmoituksen 20.3. pidettävästä kokouksesta näette tässä lehdessä. Paikka on vanhaan tuttuun tapaan Kampin palvelukeskus. Tervetuloa mukaan kaikki jäsenet. Ainakin hyvät kahvit on tarjolla. Terttu Savola, päätoimittaja Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n Sääntömääräinen vuosikokous 20.3.2010 klo 17.00 Kampin palvelukeskuksessa Salomonkatu 21 B, 00100 Helsinki Esillä sääntömääräiset asiat Kahvitarjoilu Tervetuloa! Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n hallitus
Susanna Yliluoma tekee uskottavia dekkareita 3 Kohuotsikoiden taakse kätkeytyy suurta surua Susanna Yliluoma (os. Ketola) on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Kortesjärveltä. Hän on toiminut kymmenen vuotta Iltalehden rikostoimittaja ja joka tekee alan uutisten lisäksi tekee taustajuttuja oikeus- ja rikosaiheista. Nyt hän on opintovapaalla opiskellen rikosseuraamusalaa. Se sisältää mm. rikollisten kuntoutusta. Nyt Yliluoma on ryhtynyt myös kirjailijaksi. Taustan huomioon ottaen ei ole ihme, että Yliluoman kirjan nimi on Lööppimurha. Tarina sisältää klassisen murhatarinan. Se on myös kertomus suuriin otsikoihin joutuvan ihmisen elämästä raadollisessa mediamaailmassa. Se on täysverinen dekkari, joka pureutuu myös syvempiin teemoihin kuten työuupumukseen. Iltaviesti lähtee Evijärvelle Lööppimurhan tarina alkaa siitä, kun äiti löytää tyttärensä sadistisesti murhattuna. Verisen tapahtuman aikaan ensilumi sataa Etelä-Pohjanmaalle. - Haluan kertoa murhatarinan, mutta rikosten maailmasta laajemminkin. Psykologisesti rikollisuus ja eritoten henkirikokset ovat varsin karuja ja siksi kiinnostavia. Tahdon paljastaa murhaajan mielenmaiseman, mutta myös rikoksen uhrin aseman mediamaailman hurjassa pyörityksessä. Kirjan päähenkilö, entinen rikostoimittaja ja Iltaviestin vastaleivottu uutispäällikkö, Lilja Rossi lähtee seuraamaan Evijärvellä tapahtuneen murhan selvittelyä. Toimittaja elää maailmassa, jossa ihmisen yksityiselämä ja maine ovat kauppatavaraa. Sellaista periaatetta ei lehdellä olekaan, joka ei myyntilukujen edessä taipuisi. Ristiriita työn vaatimusten ja toimittajan moraalin välillä revähtää kuiluksi. Kurkistus rikollisen pään sisälle - Murhatutkimus on kerroksittain avautuva tapahtuma. Siinä on useita näkökulmia: murhatun, omaisten, läheisten, surmaajan, poliisin, rikostoimittajan, rikostutkijoiden jne. Susanna Yliluoma punoo tarinansa työssä ja elämässä laajemminkin saamallaan kokemuksella. Hän taitaa asiat myös teoriassa. Hän on opiskellut psykologiaa ja eritoten rikospsykologiaa. Nyt mukaan tulee vielä aineksia rikosseuraamusaineen opinnoista. Lisäksi hänellä on työn kautta vankka verkosto: yhteyksiä rikospoliisien ja rikostutkinnan parhaisiin asiantuntijoihin. Eettiset asiat askarruttavat - Olen onnekas, kun olen saanut työssäni rikostoimittajana paljon tietoa rikosten todellisuudesta. Mitä rikollisen päässä liikkuu, miten rikollinen päätyy rikolliselle uralleen, miten henkirikos tapahtuu ja mitä sitten seuraa. Minä en ole Lilja Rossi, mutta hänessä on paljon minun kokemuksiani iltapäivälehden toimittajana. Tiedän paljon siitä, mitä kaikkea ihminen voidaan saada ääritilanteessa tekemään, siis eettisiä kysymyksiä. Susanna Yliluoma kirjoittaa murhaajista, murhatuista, murhattujen omaisista ja siitä miten media tätä kaikkea pyörittää isoissa otsikoissaan. Susanna Yliluoman teoksia voi verrata vaikkapa Jarkko Sipilän ja Matti-Yrjänä Joensuun kirjoihin, jossa rikoskuvion kuvaus on luotettava ja uskottava. Toki niin, että dekkari on myös mehevä ja lukemaan innostava. Harmillisten asiavirheiden myötähäpeää ei lukijan tarvitse Yliluoman teosten äärellä tuntea. Hän osaa asian, mistä kirjoittaa. Hilkka Kotkamaa
4 Järvi näkyy! Marjatta Yli-Ollilta on ilmestynyt uusi, eteläpohjalaista lähihistoriaa kartoittava kirja, joka ajoittuu 1450-luvulta 2000-luvulle. Kirja on täynnä elämäntarinoita samoin kuin hänen aikaisemmat kirjansa Almalla on kaikki oorait (2003), Ei voi mitään, Uho-Antti on käynyt (toimittanut 2005) ja Norhan flikka (2006). Järvi näkyy! -kirjan esittely on pakko aloittaa Lappajärven Tarvolasta Erkki ja Maria Ollin vauraasta talosta, jossa oltiin innostuneita rovasti Jaakko Fellmanin antamasta esimerkistä suoviljelykseen. Taloon syntyi monta poikaa ja vain yksi saisi talon. Nuorin poika Jaakko Olli (1833 1908) silmäilikin tarmokkaasti kotivävyn paikkoja. Niinpä hän otti ja lähti Lapuan Kauhajärvelle puhemiehen kanssa riiaamaan 16-vuotiasta vävytyttöä Ojalan taloon. Miehet käärivät housunlahkeensa, riisuivat kengät ja porskuttivat nevaisen taipaleen Aholan kautta Kauhajärvelle. Mutta, mutta! Tyttö ei ollut kotona, ja piikatytöltä kuultiin paha uutinen. Kuortanelainen riiaripoika oli jo käynyt talossa. Toiselle reissulle Jaakko lähti yksin, ja nyt oli tyttökin kotona ja niin oli kuortanelainen riiaripoikakin. Jaakko palasi apealla mielellä kotiin ja sanoi puhemiehelleen: Ei siitä tule mitään, se kuurtanelainen Puhemies innosti vain jatkamaan yritystä ja käski Jaakon mennä parhaimpana leikkuuaikana pariksi viikoksi talon töihin ja pitämään tyttö työn touhussa aina vierellä ja tekemään töitä kahden edestä. Kyllähän sinä siihen pystyt. Näin kuortanelainen unohtui, ja 16-vuotias Sanna Liisa Ojala vihittiin Kauhajärven kirkossa Jaakko Ollin emännäksi. Isokokoinen ja tukevahko Jaakko Olli sai myöhemmin lempinimen Ketolan Paksu. Hän raivasi taloon uutta peltoa 115 hehtaaria ja talosta tuli Lappajärven pitäjän suurin maatila. Ketolan Paksun Liisa-niminen tytär (1860 1933) haettiin puolestaan Kauhajärveltä Lappajärven Aholaan Juho Juhonpoika Aholan (1857 1923) emännäksi. Tämän pariskunnan jälkeläisten elämänvaiheet ovat Marjatta Yli-Ollin kirjan kiinnostavinta antia. Vaikka kirja lähtee Aholan suvun jäsenten elämänvaiheita kuvailemaan, se muodostuu ensisijassa yleisjärviseutulaisen elämäntavan kuvaukseksi. Eletään yhtenäiskulttuurin aikaa, tuvat ovat ylisänkyrateja myöten täynnä väkeä, samalla tavalla asutaan maata, mennään naimisiin Vilho Karhumaan vihkimänä ja nautitaan samanlaiset hääruuat, kuljetaan savottatöissä, kuljetaan nuorenamiehenä kudonnaisia kauppaamassa, vaikka joskus ripakauhukin iskee, pidetään kauppapuotia, dreijataan savivateja, sairastutaan keuhkotautiin ja kuollaan parhaassakin iässä, jäädään orvoksi, lähdetään Amerikkaan ja lähdetään sotaan. Kylä ja suku on sosiaalinen turvaverkosto ja aina löytyy orvolle täti ja tätinmies kasvattivanhemmiksi. Ameriikkaan, Ameriikkaan Kiinnostavaa on lukea, millainen elämä on tullut Amerikkaan muuttaneille suvun jäsenille. Erilaista on ollut, eikä aina ole kuljettu kultasannoitetulla Ameriikan raitilla. Mieleen jää esimerkiksi 9-vuotiaan Hilja Maria Aholan kohta, kun hänen vuonna 1913 piti muuttaa monilapsisen perheensä mukana Amerikkaan, mutta Hangon satamassa hän ei läpäisekään terveystarkastusta ja hänet palautetaan Lappajärvelle. Perhe lähti ja tyttö jäi yksin. Onneksi löytyi sukulaisista kasvattivanhemmat ja vuosien kuluttua tyttö pääsee Amerikkaan. Yhteydenpito kasvattivanhempiin säilyi: Tässä me tulemme äitin kanssa teille kylään, onko kaffvi kuumaa? Pikku tyttö on siinä minun sylissä. Menkää te nyt oikein joukolla kuvaan kaikki sukulaiset, ois hauska nähtä edes kuvassa. Marjatta Yli-Ollin maisterintutkinnossa pääaineena on ollut folkloristiikka ja se näkyy ammattitaitona erilaisten lähdemateriaalien käytössä. Hän käyttää laajaa muistelukertojien joukkoa ja monia erilaisia kirjallisia lähteitä.
5 Lainauksia kirjasta: Kun sota alkoi, Verne Kallenpoika oli yhdeksänvuotias ja neljäntoista, kun sota loppui. Hän kertoi, ettei tuolla iällä paljon sodasta ymmärtänyt, odotti vaan lentokoneiden tipahtamista, että saisi sormusainesta. Sunnuntaina nuoripari souti yhdessä uusina soutuveneellä läheiseen Selkäsaareen. Oli kirkonmenojen aika ja tyyntä järvenselkää pitkin kuului komeasti kirkonkellojen mahtava ääni aina Selkäsaareen saakka. Kyllähän niitä kirjeitä täällä lukis useammastikin mutta vastuu on vaikeaa. Saahan sitä kirjottaa vaikkei nii aina tulis täältä kirjotettua. Nyt käy kirjottaminen ku äitis sanoo mitä kirjotan. Maija-Liisan häät on helluntaina. Äiti käski sanoa, että hän on kehrännyt villat ja ne sinun pellavat. Äiti tikkuaa nyt sukkaa. Munkkia on tehny sillon päivällä... Valtava työ on ollut myös kuvamateriaalin valinnassa ja saattamisessa painokuntoon. Marjatta on valinnut valokuvat ja suunnitellut kirjan kannet, mutta kuvien käsittelystä ja kameramiehen töistä on huolehtinut hänen miehensä Pekka Yli-Olli, joka on ollut mukana haastattelureissuilla skannaamassa vanhoja valokuvia ja kuvaamassa uusia kohteita. Marjatta toteaa, että ilman Pekan kuvankäsittelytaitoja kirjan kuvitus olisi jäänyt haaveeksi. Valokuvista näkyy miten vaatteiden ja pukeutumisen historia on vaihdellut. On koko perheen yhtenäisiä kotikutoisia pukuja, suksien päällä hymyillään hame päällä ja monot jalassa ja kiharat liehuvat olkapäillä. Kuvissa ollaan usein aika vakavan näköisiä, mutta Amerikan sukulaiset hymyilevät jo 30-luvulla hyvin leveästi helmet kaulalla. Järvi näkyy! -kirja näyttää, miten nopeasti kyläkulttuuri on muuttunut. Tuntuu tukevammalta, kun tietää, millaista oli ennen ja ymmärtää, että tämä nykyinenkin on nopeasti ohimenevä ja muuttuvaa ja yhtäkkiä huomaa, että melkein kaikki me olemme jotenkin sukulaisia keskenämme. Sakari Viinamäki, Lappajärvi Kuva: Sabrina Norlamo
6 Vanhaa lajia iltamat Kurikkalaiset olivat järjestäneet tosi komeat iltamat vanhalla sortilla. Oli runua ja liikuntaa. Ja pääkaupunkiseudun väki oli lähtenyt hienosti liikkeelle. Tupa oli lähes täynnä eikä kiitoksen sanoja puuttunut. Ja niinkuin tapana on ollut, lopuksi tanssittiin. Runonlausuntaa kuulimme sekä Helena Latva-Luopan että Hilkka Joensuun esittäminä. Ryskööremmi eli Kurikan lukion poikien runoryhmä esitti miehekästä lausuntaa. Helena Latva-Luopa Hilkka Joensuu Kaupunginjohtaja Paavo Tyrväinen Tilaisuuden juonti ja välillä lauloikin Pekka Vuorinen, kaupunginjohtaja muutaman vuoden takaa. Ja niinkuin kaikissa hyvissä iltamissa on paussin ja kahvin jälkeen tanssia. Tahdittajina Kurikan pelimannit solistinaan Matti Niemi. Eira Nevanpään taideliikuntakoulun tytöt esittivät taidokasta akrobatiaa ja nautittavaa liikuntaa. Valtaisien loppuaploodien saattamina tulivat kurikkalaiset koko joukolla kiittämään. Liikuntakoululaiset edessä, Ryskööremmi välissä ja soittajat takana. Oikealla kaupunginjohtaja Paavo Tyrväinen ja kehittämispäällikkö Hannu Alanen.
7 Häjy Nallukka kertoo tarinan Pohojanmaan murtehella Moon rotunalle. Ruskia ja täyrellinen. Asialtaaset korvat, kivat silimät ja mukavan pehemoonen karva. Jourun huolehtimahan pienestä Siiri flikasta. Moon vähä niinkun lapsenamma, en mikää hyllyn koristus. Melekoosia seikkaaluja on tullu vastahan Siirin kans. Kerranki saatoon Siiriä lääkärihin, kun kävi hurija juttu: ne unohti mun sairaalahan koko yöksi! Näin alkaa Etelä-Pohjanmaan, Karijoen seudun murteella kerrottu tarina pehmonallen ja Siiri tytön lääkärikäynnistä. Teksti kunnioittaa tarkasti alkuperäistä juonta, joskin pientä pohjalaista luonnetta ja sävyä on Nallukalle kirjaan väkisinkin siunaantunut. Nallukka kirjasarjassa on ilmestynyt tähän mennessä kolme tarinaa, Ensimmäinen, Toinen ja Kolmas. Neljäs tarina on odottamassa kuvitusta. Kunnianhimoisena haaveena on kääntää kaikki ilmestyvät tarinat myös Pohjanmaan murteelle ja näin luoda kokonainen sarja murrekirjoja. Toinen tarina onkin jo painovalmis ja se ilmestyy kevään korvalla. Juuret Karijoella Kirjan kääntäjä, Aimo Kotokorpi, on kotoisin Karijoelta ja on tarinoiden kirjoittajan, Anne Kotokorpi, isä. Juuret ovat vahvasti Etelä-Pohjanmaalla, vaikka perhe muutti Lahteen jo 60 luvulla. Idea käännökseen syntyikin juuri siitä, että yhteydet Pohjanmaalle ovat edelleen kiinteät. Myös sukulaiset ja tuttavat innostuivat asiasta ja lopullinen Häjy Nallukan käännös tarkistettiin ja saatettiin lopulliseen muotoonsa kökällä. Tosin pientä erimielisyyttä syntyi jo siitä, onko oikea muoto kökällä vai kökäs Murre vaihteleekin hyvin paljon paikkakunnittain. Siksi kirjan etusivulla on mainittu murteen olevan nimenomaan Karijoelta, koska jo Teuvalla tai Kauhajoella sama asia saatetaan sanoa eri tavoin. Toki keskustelua saa ja pitääkin syntyä ja palaute on tervetullutta. Käännöksiä joka lähtöön Nallukka kirjasarjan kuvitus on niin ikään karijokisen Terhi Mäkisen kynästä. Oulussa optikoksi opiskeleva Terhi on piirtänyt ja opiskellut kuvaamataidetta koko nuoren ikänsä ajan. Nallukan tarina on käännetty myös ruotsiksi (Teddy), venäjäksi (Miska) sekä kontinkielelle (Kollukka nantti). Kontinkielinen Nallukka onkin löytänyt paljon ystäviä Pohjanmaalta, siellä osataan tätä vanhaa leikkikieltä hyvin. Nallukka -kirjojen tavoitteena on kirjata muistiin lapsen arkea ja juhlaa, rehellisesti, huumorilla höystettynä. KIRJAN TIEDOT Alakuperääsen tarinan kirijootti Kotokorven Anne Piirrokset on Mäkisen Terhin kärestä kotoosin Mattilan Marika laittoo kirijaamet, piirrokset ja Nallukan kuvat sivuulle järijestyksehen Etelä-Pohojanmaan murtehella sen kertoo Kotokorven Aimo ja Karijoella kirijootus tarkistettihin kökällä Lisää tietoa www.nallukka.fi Kirija on painettu Porvoos, sellaaselle paperille, joka säästää luontua Kirjapaino M&M Oy 2008 Pehmeäkantinen, 16-sivuinen, stiftattu, 4-väri, A4-koko ISBN 978-952-5760-08-8 Nallukka haluaa myös muistuttaa kaikkia pienten lasten vanhempia: nauttikaa lastenne seurasta juuri nyt!
8 Itsenäisyyspäivän juhla Kampin palvelukeskuksessa Mukana olleet eteläpohjalaiset saivat jälleen nauttia isänmaallisesta tilaisuudesta. Tilaisuuden pitää olla niin väkevä että raplingit rapisee, sanoi mukana ollut aktiivijäsen. Suomen lipun toi saliin Lippulaulun säestyksellä Tarmo Ojaluoma. Hän myös kuljetti sen salista Maammelaulun päätyttyä. Tarmo Ojaluoma Talvisodan teemaa käsittelivät sekä tilaisuuden avaaja, pj Kimmo Hissa että juhlan juhlapuhuja valtakunnansyyttäjä, professori Matti Kuusimäki. Tulihan sodan syttymisestä juuri kuluneeksi 70 vuotta. Nuorten tervehdyksen toi tilaisuuteen Heidi Hemminki. Heidi Hemminki Puolet Helsingin Kannelkuorosta Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Musiikillisesta annista vastasi Helsingin Kannelkuoro johtajansa mus.maist. Lenne Mittin johdolla. Ohjelmassa oli kevyempi osuus, kolme kansanlaulua ja joululaulu sekä isänmaallisempi jakso, Kuule kuinka soitto kaikuu ja Finlandia. Tilaisuus päättyi yhdessä laulettuun Maammelauluun. Päälle juotiin juhlakaffit vadelmaleivoksen kera.
9 Tammisunnuntain jumalanpalvelus Hämeenkylän kirkossa 31.1.2010 Kirkko oli taas lähes täynnä vaikka sunnuntaiaamu oli tämän talven lumisin ja suurin osa teistä vielä aamulla auraamatta. Kauhavalaislähtöinen kirkkoherra Jukka Nevala piti saarnan. Hämeenkylän kirkon kaunis alttari. Kirkkosali Tekstin lukivat Kimmo Hissa ja Terttu Savola. Kirkkokavilla kuultiin sekä sanaa että säveltä. Kanttori Anne Viljamaa lauloi ja säestäjäksi napattiin yleisön joukosta toinen kanttori, vimpelistä kotoisin oleva Irma-Liisa Juuti.
10 Kauhavan Mäenpään koulun 100-vuotishistoriikki Joulun alla valmistui Mäenpään koulun 100-vuotis historiikki. Siinä on tarinaa koulun koko satavuotiselta toiminta-ajalta. Oppilaat,opettajat, johtokunta ja muutkin toimihenkilöt kirjattuna kansiin. Sivuja on 188, nidottu, omakustanne, hinta 20. Mäenpäässä käydessä sitä löytyy sieltä ja tekijällä on myös niitä tarjolla Kempeleessä. Myös saman tekijän pari vuotta sitten laatimaan Mäenpään kylän historian 1. osaan ollaan toista osaa tekemässä pikkuhiljaa. Valto Salonperä Lehmikentäntie 6 D 2 90450 Kempele 0400-591181 valto.salonpera@kirjasalo.net ww.kirjasalo.net Nyt uusi teos eteläpohjalaisesta murteesta Lakeuden murresanakirja Kevättalvella on ilmestynyt hyvin laaja ja seikkaperäinen hakuteos lakeudella käytetyistä murresanoista. Niiden merkitys on selvitetty kirjakielellä. Vanhan murteen merkitystä nykyaikana ei välttämättä ymmärretä. Sanoja häviää ja unohtuu arkikielen käytöstä. Kirjassa on lähes 3800 sanaa. Vastaavaa näin laajaa ja kattavaa kokoelmaa ei aiemmin ole ollut saatavilla. Lisäksi teoksessa on n. 80 paukahrosta (toteamuksia & sanontoja) ja sama määrä kansanmusiikkiin liittyvää sanastoa. Myös kotieläinten lemmikkinimet ovat mukana. Kirjan sanojen keräämisessä ovat olleet mukana tunnetut Etelä-Pohjanmaan vanhat taitajat ja puhujat, joka kiistatta lisää sen arvoa. Sanojen kartuttamisessa mukana ollut professori toteaa, että kirja on ainutlaatuinen harvinaisuus ja on historiallisesti arvokas. Sanojen valinnassa on pyritty poistamaan ns murteenomaiset sanat, esim. taloo on korvattu joko sanalla pytinki tai rati, nehän ovat sitä vanhaa kieltä. Unohtuneet ovat varmaan, mitä tarkoittaa kalasuneeraamnen sekä hellyttävä ilmaisu trasumokkelo, Entä mikä on kräälikones? Kirja on A5 kokoa, mustavalkoinen, sivuja n. 240 Ulkoasu on tyylikäs ja kirja soveltuu hyvin paitsi omaan käyttöön, myös lahjaksi ja tuliaiseksi. 245- sivuisen teoksen hinta on 40, tekijät Jaakko Vesala ja Keijo Väkevä, maakunnan miehiä kumpikin. Saatavana kirjakaupoista. Tarkemmat tiedot allaolevista osoitteista. Jaakko Vesala 040-5640262 jaakko62(at)welho.com Avaimet elämään Pääosin eteläpohjalaisin voimin syntynyt kirja. Monipuolisesti terveisiin elämäntapoihin ohjaava teos. Kirjoittajina mm Simo Nikula, Jaakko Elenius, Tapani Kiminkinen, Paula Risikko, Jussi Jouppila. Haastatteluina Juha Mieto, Esko Aho, Jorma Ollila, Lenita Airisto... ET ryhmä Oy Esko Tuovila Mäntypolku 1 B, 63100 Kuortane 0400-861 305 www.avaimetelamaan.com
Yhdistyksemme kunniajäsenen, ministeri Jaakko Nummisen muotokuva paljastettiin 11.2.2010 Ostrobotnian juhlasalissa. Kuvan on maalannut vaasalaistaiteilija Fritz Jakobsson. Jaakko Numminen on Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kunniajäsen ja toimi osakunnan kuraattorina vuosina 1951-54.
Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan osoitteella: Kirsti Kymäläinen, Viirintie 8, 01800 Klaukkala. Plarin julkaisija: Helsingin Eteläpohjalaiset ry Päätoimittaja: Terttu Savola Elsankuja 2 B, 02230 Espoo puh./koti (09) 803 4668 gsm 050-529 1171 terttu.savola@kolumbus.fi Toimitussihteeri: Sabrina Norlamo sabrina.norlamo@suomi24.fi Toimitusneuvosto: Terttu Savola Tarmo Ojaluoma Antero Tala Ritva Viitamäki Paino: Painomerkki Oy, Helsinki Painosmäärä: 1 500 kpl Taitto: Kirsi Pääskyvuori ISSN 0789-8061 Mediakortti 2010 Formaatti: A4 Ilmoitushinnat: värillisenä 1/1 s. 650 1/2 s. 400 1/4 s. 250 1/8 s. 150 mustavalkoisena 1/1 s. 450 1/2 s. 250 1/4 s. 150 1/8 s. 100 Ilmestyy vuonna 2010: vko 10, 21, 45 ja 51. Ilmoitusten viim. jättöpäivä: n:o 2 10.5.2010 Julkaisija varaa itselleen oikeuden ilmestymisaikojen muutoksiin. Plari on Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen Liityn jäseneksi Helsingin Eteläpohjalaisiin Nimi: Osoite: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Päivämäärä ja allekirjoitus: / Lähetä liittymislomake osoitteella: Kirsti Kymäläinen, Viirintie 8, 01800 Klaukkala. Liittymisen jälkeen saat viitteellisen pankkisiirtolomakkeen. Vuosijäsenmaksu 12 Ainaisjäsenmaksu 180 Liittyminen myös netissä: www.helsinginetelapohjalaiset.fi Helsingin eteläpohjalaiset ry:n hallitus Kimmo Hissa puheenjohtaja Vaniljakuja 1 b A 6, 00990 Helsinki puh. 040 5448492 kimmo.hissa@pp.inet.fi Antero Tala varapuheenjohtaja ilmoituspäällikkö Oravanpolku 2 C, 02270 Espoo puh. 09-8881705,0400 866002 antero.tala@ayt.fi antero.tala@kolumbus.fi Terttu Savola päätoimittaja, tiedotuspäällikkö Elsankuja 2 B 9, 02230 Espoo puh. 09-8034668, 050 5291171 terttu.savola@kolumbus.fi Ritva Turunen Lehdokkipolku 6 C 20, 00930 Helsinki puh. 040 7510358 ritunen@gmail.com Tarmo Ojaluoma Helsingintie 2 E 29 02700 Kauniainen puh. k. 09-5053039, 040-5553303 tarmo.ojaluoma@gmail.com Vilho Korkeamäki Järvensivunkuja 7 B, 04300 Tuusula puh. 09-25844447, 040 545 8022 vilho.korkeamaki@kolumbus.fi Heikki Nurmi Kasteholmantie 1 A, 00900 Helsinki puh. 050 3296314 heikki.nurmi@welho.com Elle Mäkinen varaemäntä Kahisevanmäki 3 D, 02170 Espoo puh. 09-595641, 040 7013364 elle.makinen@kolumbus.fi Ritva Viitamäki Untamontie 15 E 38, 00610 Helsinki puh. k. 7244418, 040 9118568 ritva.viitamaki@suomi24.fi Osoitteenmuutokset Kirsti Kymäläinen, Viirintie 8, 01800 Klaukkala. Puh. 09 586 4731, 0400-774 782, kirsti.kymalainen@kolumbus.fi Plari 2/2010 ilmestyy toukokuussa Aineiston jättöpäivä 10.5.2010. Hallituksen nimittämät toimihenkilöt Tapani Tammela, isäntä Mustarousku 14, 02730 Espoo puh. 040 5282606 Päätoimittaja Terttu Savola Elsankuja 2 B, 02230 Espoo puh./koti (09) 803 4668 gsm 050-529 1171 terttu.savola@kolumbus.fi www.helsinginetelapohjalaiset.fi Sabrina Norlamo Plarin toimitussihteeri sabrina.norlamo@suomi24.fi Sirkka-Liisa Mattila emäntä Lavettitie 12 A, 00430 Helsinki puh. 040 8449445 Henrik Lamberg Toivolantie 4 D 2 01800 Klaukkala puh. 0400 418869 henrik.lamberg@luukku.com Jaakko Ojala Rantakartanontie 4H 106, 00910 Helsinki puh. 0400 497633 jaska.ojala@kolumbus.fi Tapani Salomaa Länsitie 8, 02160 Espoo puh. 0400 442779 tapani.salomaa@musette.inet.fi EPO:n edustaja Heidi Hemminki Rautalammintie 3B 703, 00550 Helsinki heidi.hemminki@helsinki.fi EPO:n varaedustaja Iida Koivumäki Rautalammintie 3B 805, 00550 Helsinki iida.koivumaki@helsinki.fi Raija Kallio rahastonhoitaja Ryytikuja 5 D 30, 00840 Helsinki puh. 040 7180410 raija.kallio@futurecad.fi Kirsti Kymäläinen Jäsenrekisteri Viirintie 8, 01800 KLAUKKALA puh. 09-5864731, 0400-774782 kirsti.kymalainen@kolumbus.fi