LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 25/2005/4 Dnro LSY-2003-Y-220 Annettu julkipanon jälkeen 15.3.2005 ASIA HAKIJA Pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeaminen, joka koskee maaainesten ottamista tilalta Harjuneva RN:o 2:109 Lapuan kaupungin Haapakosken kylässä. Tieliikelaitos, Vaasan palveluyksikkö HAKEMUS ASIAN TAUSTAA Tieliikelaitos on ympäristölupavirastoon 14.7.2003 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt vesilain mukaista lupaa ottaa maa-aineksia hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti pohjavesipinnan alapuolelta Harjunnevan hiekka-alueelta Lapuan kaupungin Haapakosken kylässä sijaitsevalta tilalta Harjuneva RN:o 2:109. Lapuan kaupunginhallitus on 27.11.1991 myöntänyt Harjunnevan hiekka-alueelle maa-ainesten ottoluvan kymmeneksi vuodeksi. Luvan nojalla alueelta on otettu hiekkaa noin 20 000 m 3. Ottaminen on syvimmillään ulottunut tasolle noin +65 m eli jonkin verran pohjavesipinnan alapuolelle. Länsi-Suomen ympäristökeskus on 11.11.2002 antanut maa-aineslain 7 :n 2 momentin mukaisen lausunnon Lapuan kaupungin ympäristöosastolle liittyen Tieliikelaitoksen uuteen maa-ainesten ottamista koskevaan lupahakemukseen. Lausunto on annettu hakijan 23.9.2002 päiväämästä ottamissuunnitelmasta. Hakija on todennut, että nyt käsiteltävänä olevaan hakemukseen liitetty, 7.7.2003 päivätty ottamissuunnitelma on asiasisällöltään sama kuin se, josta Länsi-Suomen ympäristökeskus on antanut lausuntonsa ja että ottamissuunnitelmaa on sen jälkeen hakijan toimesta tarkennettu lähinnä vain suunnitelmaselostuksen osalta. Ympäristökeskus on ilmoittanut vastustavansa luvan myöntämistä hakemuksen mukaiseen ottotoimintaan, koska ottotoiminnan jatkaminen ei ole tarkoituksenmukaista tällä suhteellisen matalien pohjaveden päällisten suojakerrosten alueella.
2 SUUNNITELMA Hakemuksen kohteena oleva alue sijaitsee Lapuan kaupungin Haapakosken kylässä, noin 2 km Pihlajaisen eteläpuolella. Alueelle on matkaa maantieltä nro 6991 noin 4 km Varpulan majalle menevää metsäautotietä pitkin. Suunniteltu maa-ainesten ottamistoiminta tapahtuu tilalla Harjuneva RN:o 2:109. Tilan omistaa Suomen valtio/tieliikelaitos. Tilan kokonaispinta-ala on 3,0 ha, josta ottoalueen pinta-ala on 1 ha. Pohjavesiolosuhteet Suunnitelman mukaan hakijan tarkoituksena on ottaa alueelta 70 000 m 3 ktr hiekkaa, joka vaihtelee ominaisuudeltaan hienosta hiekasta keskihiekkaan. Hiekka on suunniteltu käytettäväksi vähitellen seuraavien vuosien aikana Lapuan alueen rakennushankkeisiin ja tiestön kunnossapitoon. Ottamislupaa on haettu 10 vuodeksi. Kaivutoiminnan seurauksena alueella jo oleva monttu syvenee ja lievästi laajenee. Keskimääräinen kaivusyvyys on noin 7 metriä ja kaivaminen on suunniteltu ulotettavan alimmillaan tasolle +58,00 m. Ottamistoiminnan yhteydessä pohjaveden pintaa ei alenneta. Ottamistoiminnan jälkeen alue palautuu metsätalouskäyttöön ja sille muodostuu kaksi metsälampea, joiden yhteispinta-ala on noin 1 ha. Ottamistoiminnan aikana pintamaat kuoritaan pois siltä osalta suunniteltua ottoaluetta, jolta hiekkaa ei vielä ole otettu. Pintamaat läjitetään alueen reunaosille. Ottamistoiminnan päätyttyä alueen rintaukset luiskataan veden yläpuolisilta osilta kaltevuuteen 1:3. Lammikon rehevöitymisen minimoimiseksi reunaluiskat loivennetaan veden alapuolisilta osilta kaltevuuteen 1:1. Taitekohdat pyöristetään luontoon sopiviksi. Muotoilussa käytetään puhdasta maa-ainesta sekä pintamaata. Ottamistoiminnan päätyttyä läjitetty pintamaa palautetaan veden yläpuolisille luiskille ja luiskat metsitetään istuttamalla niihin männyntaimia. Pintamaita ei kuitenkaan levitetä niin lähelle lammikon reunaa, että humuspitoisilla mailla olisi mahdollisuus huuhtoutua pohjaveteen. Ottamistoiminnan jälkeen alue siistitään. Ottoalue sijaitsee Pihlajasalon vedenhankintaan soveltuvalla, II luokan pohjavesialueella. Pihlajasalon pohjavesialueen luokitus on vuonna 1995 muutettu luokasta III luokkaan II. Pohjavesialueen kokonaispintaala on 1,16 km 2 ja sen muodostumisalueen pinta-ala on 0,41 km 2. Muodostumistyypiltään Pihlajasalon pohjavesialue on harju, joka kerää vettä ympäristöstään. Pihlajasalo liittyy Pitkämäestä tulevaan harjujaksoon. Pohjavesimuodostuma on rantavoimien tasoittama ja muodostuma koostuu pääasiassa hiekasta ja hienohiekasta, joiden paksuus pohjaveden yläpuolella on 3 4 metriä. Pihlajasalon pohjavesimuodostuman antoisuudeksi on arvioitu 300 m 3 /d. Pohjaveden keskimääräinen korkeustaso on noin +65,50 m. Tieliikelaitoksen ottoalueen lounaispuolella sijaitsevalta tilalta RN:o 2:78 on otettu hiekkaa arviolta muutama tuhat kuutiota. Myös täällä otto on ulottunut pohjavesipinnan alapuolelle. Tilan ottolupa on päättynyt vuoden 2002 vaihteessa.
Arvio hankkeen vaikutuksista HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN 3 Hiekka-alueella tai sen läheisyydessä ei ole kaivoja tai pohjavedenottamoita. Tieliikelaitoksen alueella, noin 100 metriä pohjois-koilliseen, on Poski-projektin yhteydessä suoritettu alustava ominaisantopumppaus. Tuotto 8 9 metrin syvyydellä pumppauspisteessä oli 168 l/min. Pohjavesi oli hyvälaatuista lukuun ottamatta sen rautapitoisuutta, joka oli 0,37 mg/l. Hakija on esittänyt, että alueen pohjavesiolosuhteet paranevat olemassa olevan montun syventämisen ja lievän laajentamisen vuoksi, koska nyt alueella jo olevat matalat, vain vähän pohjaveden pinnan alapuolelle tehdyt kaivannot rehevöityvät nopeimmin ja heikentävät rehevöitymisen myötä pohjaveden laatua. Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Lapuan kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen sekä mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 24.9.2003. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET Länsi-Suomen ympäristökeskus on katsonut, että hakemuksessa esitetty maa-ainesten otto on ympäristönsuojelulain 1 luvun 8 :n ja vesilain 9 luvun 8 :n vastaista eikä lupaa maa-ainesten ottoon tule myöntää. Ympäristökeskus on kertonut, että se on yhteistyössä Lapuan kaupungin kanssa aloittanut pohjavesiselvityksen Pihlajasalon pohjavesialueella kesäkuussa 2003. Alueen pohjavesiselvityksistä ympäristökeskus on kertonut, että tutkimuspisteen K1, joka sijaitsee maa-aineksen ottoon suunnitellun alueen länsipäästä lähimmillään noin 50 metriä koilliseen metsäautotien varressa, lähiympäristössä on kesän 2003 selvitysten yhteydessä suoritettu kairauksia ja antoisuuspumppauksia sekä tutkittu pohjaveden laatua. Selvitysten perusteella parhaaksi koepumppauspaikaksi osoittautui piste 30. Pisteessä on käynnistetty 2.9.2003 koepumppaus, jolla saadaan selville pisteestä saatavan pohjaveden määrä ja laatu. Ympäristökeskus on todennut, että mikäli meneillään olevan pohjavesiselvityksen perusteella koepumppauspaikka soveltuisi vedenottoon kaivopaikkana, tulisi maa-aineksen ottoalue sijaitsemaan lähimmillään vain 24 metrin etäisyydellä tutkitusta vedenottopaikasta sen lähisuojavyöhykkeellä. Tästä syystä maa-aineksen otto aiheuttaisi riskin tutkittavan pisteen pohjaveden laadulle. Ympäristökeskus on todennut, että parhaillaan laadittavassa vesihuollon yleissuunnitelmaluonnoksessa, jossa on mukana Lapua, Kauhava, Ylihärmä ja Alahärmä, on Pihlajasalon pohjavesialueelta suunniteltu veden johtamista Tiistenjoen alueelle. Mikäli Pihlajasalon pohjavesialueelta saadaan Tiistenjoen tarvitsema
4 vesimäärä, sinne rakennetaan Tiistenjoen Vesijohto-osuuskunnalle varaottamo. Länsi-Suomen ympäristökeskus on perusteluissaan viitannut ympäristöministeriön laatimaan, vuonna 2001 valmistuneeseen ympäristöoppaaseen "Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito", jonka mukaan vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä uutta soranottoa ei sallita lainkaan. Oppaan mukaan jo avatuilla vanhoilla ja kunnostettavilla lähisuojavyöhykkeiden maaaineksen ottamisalueilla suojakerrospaksuuden tulee olla vähintään 6 metriä ja kaukosuojavyöhykkeellä vähintään 4 metriä. Ympäristökeskus on todennut, että näiden suojakerrospaksuuksien pienentäminen tai vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä koskemattoman maanpinnan avaaminen maa-aineksen ottoon saattaa aiheuttaa vedenottamon vedenlaadun heikentymistä. Ympäristökeskus on todennut, että nykyinen monttualue on mahdollista kunnostaa täyttämällä monttua puhtaalla kivennäismaalla esimerkiksi 1,0 1,5 m ja palauttamalla pintakerros ottamisalueelle. HAKIJAN SELITYS Hakija on selityksessään todennut, että uuden suunnitelman mukaisesti alueella jo harjoitettua ottamistoimintaa on tarkoitus jatkaa aikaisempaa lupa-aluetta suppeammalla alalla. Ottaminen on suunniteltu ulotettavaksi kuten edellisessäkin ottoluvassa selvästi pohjavesipinnan alapuolelle, mikä on pohjaveden- ja maisemasuojelun sekä virkistyskäytön kannalta selvästi nykytilannetta parempi vaihtoehto. Ottamisaluetta on suunniteltu laajennettavaksi nykyisestä montusta vain kapealla vyöhykkeellä montun ja tilustien välisellä alueella. Hakija on maa-ainesten oton pohjaveden laadulle aiheuttaman riskin osalta todennut, että siinä vaiheessa, kun aluetta oltiin ottamassa maaainesten oton piiriin ja kun alue oli vielä luonnontilainen, silloinen Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri totesi silloisen Vaasan tiepiirin esittämästä pohjaveden alle ulottuneesta ottamissuunnitelmasta antamassaan lausunnossa, että suunnitellulla alueella tai sen läheisyydessä ei ole vedenhankinnan kannalta merkittävää pohjavesiesiintymää ja katsoi, että maa-ainesten ottaminen alueella voidaan hoitaa niin, että maaaineslain 3 :n vaatimukset pohja- ja pintavesien osalta täytetään. Tästä voi hakijan mukaan päätellä sen, että koska kohtalaisen laajaalainen ja kuta kuinkin pohjaveden pinnan tasoon ulottunut maaainesten otto ei ole estänyt Harjunnevan alueen muuttumista merkityksettömästä pohjavesialueesta potentiaaliseksi vedenottamon paikaksi, jonka pohjavesi aivan montun läheisyydessä olevassa koepumppauspisteessä on todettu hyvälaatuiseksi ottotilanteen ollessa huonoimmillaan, ei nyt suunniteltu ottotoiminnan jatkaminen, jossa pohjavesiolosuhteita parannetaan monttua syventämällä siten, että se ei rehevöidy eikä pohjavesi huuhtele alueelle vähitellen muodostuvaa maannoskerrosta, tule aiheuttamaan pohjaveden laadun muutosta ainakaan huonompaan suuntaan.
5 Hakija on lausunut olevan jossain määrin merkillistä, että Pohjanmaan alueella toimiva paikallisviranomainen tuo tässä yhteydessä esiin ympäristöministeriön laadituttamassa ohjekirjassa "Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito" esitettyjä lukuja lähisuojavyöhykkeiden ja kaukosuojavyöhykkeiden suojakerroksista. Koko Pohjanmaan alueella ei useinkaan saavuteta kyseisiä suojakerrospaksuuksia edes luonnontilaisilla pohjavesialueilla saatikka nyt kyseessä olevalla alueella, jonka koskemattomissa osissa on vain noin 2 metrin suojakerros ja montun pohjalla sitä ei ole pääosin lainkaan. Ympäristökeskuksen lausunto on ristiriitainen, koska lausunnossa on ensin esitetty, että ympäristöoppaassa esitettyjen suojakerrospaksuuksien pienentäminen tai vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä koskemattoman maanpinnan avaaminen maa-aineksen ottoon saattaa aiheuttaa vedenottamon vedenlaadun heikentymistä ja toisaalta heti seuraavassa kappaleessa on esitetty alueen kunnostamista täyttämällä monttua esim. 1,0 1,5 m:n puhtaalla kivennäismaalla ja palauttamalla pintakerros ottamisalueelle. Hakija on todennut, että ympäristökeskus on ilmeisesti valmis jopa oman lausuntonsa mukaan pohjaveden laatua vaarantaviin ratkaisuihin Harjunnevan alueella hiekan oton estämiseksi. Oppaassa "Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito" todetaan, että pohjavesiluokkaan II kuuluvilla pohjavesialueilla maaainesten ottaminen pohjaveden pinnan alapuolelta voi tulla kysymykseen vanhojen ottamisalueiden kunnostuksissa. Tässä tapauksessa nyt kaikin puolin huonossa tilassa olevaa Harjunnevan hiekka-alueen tilaa parannettaisiin merkittävästi pohjaveden alapuolelle ulottuvalla otolla. Hakija on edellä esitetyn perusteella todennut, että suunniteltu maaainesten otto ei ole ympäristönsuojelulain 1 luvun 8 :n tai vesilain 9 luvun 8 :n vastaista ja korostaa, että se ei ole sitä erityisesti nyt, kun se ei ollut sitä alueen ollessa luonnontilainen. Näin ollen lupa maaainesten ottoon tulisi myöntää. LISÄLAUSUNTO YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Länsi-Suomen ympäristökeskus on ympäristölupaviraston pyynnöstä 8.2.2005 toimittanut ympäristölupavirastoon luonnoksen Pihlajasalon pohjavesiselvitykseen raportiksi, johon sisältyi pisteestä 30 suoritetun koepumppauksen tulokset. Koepumppauspisteen antoisuudeksi arvioitiin noin 200 m 3 /d. Veden laatu täytti sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamat laatuvaatimukset ja suositukset. Pohjaveden happipitoisuus kuitenkin laski pumppauksen aikana, mikä on merkki mahdollisesta raudan ja mangaanin liukenemisesta kuormitettaessa koepumppauspaikkaa liialla vedenotolla. Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Tieliikelaitokselle luvan pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen koskien maa-ainesten ottamista tilalta Harjuneva RN:o 2:109 Lapuan kaupungin Haapakosken kylässä.
6 Lupa on voimassa 31.3.2015 saakka. Maa-ainesten otosta ei aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa tai haittaa. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja jäljempänä sanottuja lupamääräyksiä. Lupamääräykset 1) Maa-ainesta saadaan lupajaksolla ottaa hakemukseen liitettyjen 7.7.2003 päivättyjen suunnitelmakartan, mittakaava 1:2000 ja poikkileikkauspiirustusten, mittakaava 1:1000/1:500, mukaisesti. Maa-ainesta saadaan ottaa enintään 70 000 m 3. 2) Maa-aineksen otto on järjestettävä niin, että öljyjen tai muiden vaarallisten aineiden joutuminen maaperään estyy. Ottoalueella ei saa säilyttää polttoaineita, öljyä eikä muita pohjavettä pilaavia aineita. Tällaisia aineita ei saa käyttää siten, että pohjaveden pilaantuminen on mahdollista. Ottoalueella ei saa säilyttää, huoltaa tai tankata työkoneita tai kuljetuskalustoa. 3) Luvan saajalla on oltava öljyvahingon varalta toimintasuunnitelma ja -valmius. Öljyvahingosta on välittömästi ilmoitettava Lapuan kaupungin öljyvahinkojen torjuntatyön vastuuhenkilölle ja Länsi-Suomen ympäristökeskukselle. 4) Luvan saajan on valvottava, ettei ottoaluetta maa-ainesten oton aikana käytetä kaatopaikkana ja ettei alueelle muutenkaan joudu pohjaveden laadulle haitallisia aineita. Kaivualueelle johtavat ajoväylät on tarvittaessa varustettava lukittavilla puomeilla. 5) Luvan saajan on tarkkailtava maa-ainesten oton vaikutusta pohjavesioloihin Länsi-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi on toimitettava ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen maa-ainesten oton aloittamista. Tarkkailu on aloitettava ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ennen maa-ainesten oton aloittamista. Tarkkailun tulokset on toimitettava ympäristökeskukselle sekä Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkkailuohjelmassa mainittavalla tavalla. 6) Luvan saaja on vastuussa maa-aineksen ottamisesta mahdollisesti aiheutuvasta vesilain mukaan korvattavasta vahingosta. Mikäli lupamääräyksessä 5) tarkoitetussa tarkkailussa havaitaan, että tässä päätöksessä tarkoitetusta maa-ainesten ottamisesta aiheutuu pohjaveden määrän olennaista vähenemistä tai laadun heikkenemistä, on luvan saajan viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin sanottujen haittojen poistamiseksi ja ilmoitettava asiasta Länsi-Suomen ympäristökeskukselle ja Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Maaainesten otto on tällöin keskeytettävä.
7 Mikäli maa-aineksen ottamisesta on seurauksena, että veden saanti joltakin alueelta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, luvan saaja voidaan, jos asianomainen sitä vaatii, velvoittaa rahalla korvaamisen sijasta ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin kuin alueen omistajan tai vettä muun erityisen oikeuden nojalla ottavan oikeuden turvaamiseksi on vesilain 11 luvun 12 :ssä säädetty. 7) Ottotoiminnan päätyttyä alueella on suoritettava kahden vuoden kuluessa suunnitelman mukaiset jälkihoitotoimenpiteet. Pohjavesialtaiden ympäristöä on hoidettava huolellisesti. Pohjaveden likaantumisvaaraa aiheuttava toiminta altaiden ympäristössä on kielletty. 8) Tämän päätöksen mukaisesta maa-aineksen ottamisen aloittamisesta on kirjallisesti ilmoitettava Länsi-Suomen ympäristökeskukselle ja Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ottamisen päättymisestä on 60 päivän kuluessa ilmoitettava edellä mainituille viranomaisille sekä Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle. 9) Maa-aineksen ottaminen on aloitettava kolmen vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa muutoin raukeaa. Perustelut Nyt kyseessä oleva ottamissuunnitelma sijoittuu Pihlajasalon vedenhankintaan soveltuvalle II luokan pohjavesialueelle, jota vesihuollon yleissuunnitelmaluonnoksen mukaan tullaan käyttämään Tiistenjoen alueen vesihuoltoon rakentamalla alueelle varaottamo. Alueella on jo otettu hiekkaa, ja otto on ulottunut syvimmillään jonkin verran pohjavesipinnan alapuolelle. Suunnitelman mukaan otto ulottuisi tasolle + 58,00 m eli noin 7 m pohjavesipinnan alapuolelle. Ottoalue ei kuitenkaan sanottavasti laajenisi nykyisestä. Hankkeen hyötynä on otettava huomioon alueelta saatava maaainesmäärä 70 000 m 3 ktr. Lähes koko suunnitellulta alueelta on jo otettu hiekkaa pohjavesipintaan saakka ja huomattavalta osin sen alapuolelle. Matalien pohjavesilammikoiden syventäminen pienentää lammikoiden rehevöitymisriskiä eikä se siten ainakaan sanottavasti lisää maa-ainesten ottamisesta aiheutuvia pohjaveteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Suunniteltu maa-aineksen otto ja siihen liittyvä maisemointi ja jälkihoito parantaa maisemakuvaa. Edellä sanottu huomioon ottaen ei suunnitellusta maa-aineksen otosta aiheudu asutus- tai elinkeinooloja huonontavaa veden saannin estymistä tai vaikeutumista laajalla alueella taikka muuta vesilain 2 luvun 5 :ssä tarkoitettuun verrattavaa seurausta ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä pohjavesi hankkeen seurauksena Pihlajasalon pohjavesialueella käy terveydelle vaaralliseksi eikä sen laatu muutoin olennaisesti muutu. Maa-ainesten ottamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.
Lainkohdat Vesilain 9 luvun 8 8 Lisäksi ympäristölupavirasto toteaa, että tämän päätöksen lisäksi maaainesten ottamisessa on noudatettava myös maa-aineslain ja muun lainsäädännön säännöksiä ja niiden nojalla annettuja määräyksiä. LAUSUNTO MUISTUTUKSISTA JA VAATIMUKSISTA Ympäristölupavirasto hylkää Länsi-Suomen ympäristökeskuksen vaatimuksen hakemuksen hylkäämisestä luparatkaisun perusteluissa sanotuin perustein. Käsittelymaksu 840 euroa Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista 19.12.2001/1416, 2.
9 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Leena Simpanen Kalevi Tikka Jukka Leinonen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Leena Simpanen, Kalevi Tikka (tarkastava jäsen) ja Jukka Leinonen. Asian on esitellyt Jukka Leinonen. JL/sn
VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet LIITE Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 14.4.2005. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@om.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - päätös, johon haetaan muutosta alkuperäisenä tai jäljennöksenä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, 00580 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki puhelin: vaihde (09) 173 461 telekopio: (09) 726 0233 sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 80 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.