Syyteharkinta-asioiden kiireellisyydestä ja etusijajärjestyksestä YLEINEN OHJE VKS:2013:1 Dnro 47/31/12 Annettu 28.12.2012 Voimassa 1.1.2013 - toistaiseksi Kumoaa VKS:2009:2
Sisällysluettelo...3 1 JOHDANTO...3 2 KIIREELLISYYSPERUSTEISTA...4 2.1 Syyteoikeuden vanhentuminen...4 2.2 Lainsäännökset rikosasian kiireellisyydestä...4 2.3 Kokonaiskäsittelyaika...4 2.4 Henkilötodistelulle rakentuva näyttö...5 2.5 Muita kiireellisyysperusteita...5 4 VALTION KORVAUSVASTUU...5 5 OHJEEN SEURANTA JA KEHITTÄMINEN...6 2
3 1 JOHDANTO Suomen perustuslain 21 :n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivästystä. Vastaavasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.1 artiklan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Samalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lukuisat Suomea koskevat langettavat ratkaisut osoittavat, että oikeudenkäynnin viipyminen on rikosoikeudenhoitomme ongelma. Syyttäjä voi merkittävästi vaikuttaa tämän perus- ja ihmisoikeuden toteutumiseen, kun hän hoitaa rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseen liittyvät tehtävänsä joutuisasti ja asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla koko rikosprosessin ajan eli esitutkinnasta tuomioistuimessa käytävään oikeudenkäyntiin saakka. Syyttäjä on velvollinen ratkaisemaan kaikki käsiteltäväkseen saamansa asiat. Asioiden laadusta ja työmääristä johtuen syyttäjäntoiminnassa joudutaan jatkuvasti asettamaan käsiteltäviä ja ratkaistavia asioita etusijajärjestykseen. Syyteharkinta-asioiden saapumisjärjestystä ei käytännössä voida aina noudattaa asioita ratkaistaessa. Kiireellisyysperusteet on otettava huomioon myös työn johtamisessa syyttäjänvirastoissa. Syyttäjän itsenäisyys ja riippumattomuus merkitsevät, että hän on vapaa tekemään ratkaisunsa oman, tosiseikkoihin ja oikeudellisiin perusteisiin nojautuvan harkintansa perusteella. Kiireellisyysperusteiden yhdenmukainen soveltaminen ei ole ristiriidassa syyttäjän itsenäisen ja riippumattoman syyteharkintavallan kanssa, koska se ei vaikuta siihen, miten syyttäjä ratkaisee yksittäisen asian. Esimerkiksi tuomioistuinasian kiireelliseksi määräämisen osalta (OK 19 luku) Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, ettei asioiden käsittelyjärjestystä koskeva ratkaisu millään tavoin vaikuta käsiteltävänä olevan asian sisällölliseen ratkaisuun, eivätkä esitetyt oikeussuojakeinot oikeudenkäynnin viivästyksissä olleet ongelmallisia tuomioistuimen ja tuomarin riippumattomuuden kannalta (PeVL 2/2009 vp). Asian ratkaiseminen kiireellisenä ei ole hyväksyttävä syy riittävästä syyttäjäntoiminnan oikeudellisesta laadusta tinkimiseen. Asian käsittelyaika voi pitkittyä, jos syyttäjä joutuu odottamaan esimerkiksi rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa (1015/2005) tarkoitetun sovitteluratkaisun tai jonkin yhdyskuntaseuraamuksen edellyttämän selvityksen valmistumista. Tällaisesta syystä aiheutunut syyteharkinta-ajan pitkittyminen on hyväksyttävää. Jos sovitteluratkaisun, selvityksen tms. valmistuminen pitkittyy tavallista enemmän, on syyttäjän kiirehdittävä asian valmistumista. Yhdenmukaisuus syyttäjäntoiminnassa on keskeinen tavoite. Siitä seuraa, että myös kiireellisyyden arvioinnissa ja etusijalle asettami-
2 KIIREELLISYYSPERUSTEISTA 2.1 Syyteoikeuden vanhentuminen 4 sessa noudatettavien kriteerien yhdenmukaisuus on tärkeää. Tässä ohjeessa esitetään yhdenmukaisuuden edistämiseksi näkökohtia, joita tapauskohtaisessa harkinnassa tulee noudattaa. Asiat, joissa on uhkana syyteoikeuden vanhentuminen, on aina asetettava etusijalle. 2.2 Lainsäännökset rikosasian kiireellisyydestä 2.3 Kokonaiskäsittelyaika Lainsäännökset rikosasian kiireellisyydestä voivat vaikuttaa etusijajärjestykseen yksittäistapauksissa. Tällaisia säännöksiä laissa on muun muassa vangitsemiseen, virasta pidättämiseen, matkustuskieltoon, muihin turvaamistoimiin ja nuoriin henkilöihin liittyen. Asian kiireellisyyttä arvioitaessa on erityisesti huolehdittava siitä, että otetaan huomioon säännökset, joiden noudattamatta jättäminen johtaisi oikeudenmenetyksiin. Jos syyttäjä päätyy syyttämättä jättämiseen, asianomistajille tulee jäädä aito mahdollisuus asianomistajan syyteoikeuden käyttämiseen. Kokonaiskäsittelyaika tarkoittaa tässä aikaa esitutkinnasta - joko rikosilmoituksen kirjaamisesta tai esitutkinnan tosiasiallisesta aloittamisesta - asian lopulliseen ratkaisuun saakka. Kokonaiskäsittelyajan pitkittymisen estämiseksi syyttäjän velvollisuus on asettaa ratkaisutoimissaan yleisesti etusijalle pisimpään esitutkinnassa olleet asiat. Jos viive rikoksen tapahtumahetkestä esitutkinnan alkamiseen on pitkä, sekin on syytä ottaa huomioon. Syyttäjän tulee esitutkintayhteistyössään kiinnittää tutkivan tahon huomiota mahdollisesti jo tuolloin tiedossa olevaan, asiaan liittyvään kiireellisyysperusteeseen ja pyrkiä siihen, että asia siirretään syyttäjälle varsinaiseen syyteharkintaan vasta, kun kaikki siinä tarvittavat esitutkintatoimet on tehty eli ns. selvittämiskynnys ylitetty. Syyttäjän osallistumista esitutkintaan sen varmistamiseksi, että asia selvitetään esitutkintalain asettamien tavoitteiden mukaisesti, käsitellään laajemmin esitutkintayhteistyötä koskevassa yleisessä ohjeessa. Syyttäjän on huolehdittava siitä, että asia ratkaistaan samalla kertaa kaikilta osin, ellei jokin erityinen syy sitä estä. Käräjäoikeuteen asia on vapautettava välittömästi, kun haastehakemus on valmis, ellei myöhentämiselle ole esimerkiksi prosessuaalisista määräajoista johtuvaa erityistä syytä.
2.4 Henkilötodistelulle rakentuva näyttö 5 2.5 Muita kiireellisyysperusteita 3 ETUSIJAJÄRJESTYKSESTÄ Mitä voimakkaammin näyttö asiassa rakentuu henkilötodistelun varaan, sitä merkittävämmän haitan käsittelyn viipyminen muodostaa todistelulle ja sitä kautta näytön arvioinnille. Erityisen alttiita viipymisen haittavaikutuksille ovat jutut, joissa kuultavat ovat keskenään läheisessä intressisuhteessa. Rikoksen vakavuus ja rangaistusarvo vaikuttavat kiireellisyysarvioinnissa. Törkeämmät rikokset on lähtökohtaisesti käsiteltävä vähäisempiä kiireellisemmin. Rikosta koskeva yhteiskunnallinen mielenkiinto tulee ottaa huomioon. Epäillyn tai asianomistajan henkilöön liittyvä julkinen mielenkiinto ei sen sijaan ole kiireellisyysperuste. Asianomistajan merkittävät korvausvaatimukset tulee ottaa kiireellisyysarvioinnissa huomioon. Rikollisen toiminnan jatkamiseen puututaan ensisijaisesti pakkokeinoja käyttämällä. Joissakin tilanteissa rikoskierteeseen puuttuminen puoltaa myös kiireellistä syyteharkintaa. Syyttäjän toiminnassa on tavallista, että samanaikaisesti useat asiat ovat eri syistä kiireellisiä ja että samaan asiaan voi liittyä kaksi tai useampiakin edellä mainittuja kiireellisyysperustetta. Niissä tilanteissa tulee noudattaa edellä käytetystä esittämisjärjestyksestä 2.1-2.5 ilmenevää etusijajärjestystä, ellei yksittäisessä ratkaisutilanteessa jostakin erityisestä syystä tai kokonaisuutena arvioiden ole perusteltua siitä poiketa. Väistämätöntä ja hyväksyttävää on, että kiireellisten asioiden asettamien etusijalle johtaa vailla kiireellisyysperusteita olevien asioiden syyteharkinta-aikojen pitenemiseen ja saattaa ajoittain hidastaa myös asioiden läpivirtausta käräjäoikeuteen. 4 VALTION KORVAUSVASTUU Oikeudenkäynnin kohtuuton viivästyminen on paitsi perus- ja ihmisoikeusloukkaus myös peruste korvausvastuun syntymiselle Suomen valtiolle. Kansallisesti oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä on säädetty lailla oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (362/2009; jäljempänä hyvityslaki). Kysymyksessä olevaa lakia sovelletaan yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa. Hyvityslaki ei tule
5 OHJEEN SEURANTA JA KEHITTÄMINEN 6 sellaisenaan sovellettavaksi, jos esitutkinta viivästyy eikä syytettä lainkaan nosteta. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2011:38 katsonut, että valtio voi tulla velvolliseksi maksamaan korvausta kohtuuttomasti viivästyneen esitutkinnan ja/tai syyteharkinnan johdosta, vaikka tällainen korvausvastuu sellaisenaan ei kuulukaan hyvityslain soveltamisalan piiriin. Oikeus saada kohtuutonta viivästymistä koskeva kanne tuomioistuimen tutkittavaksi ja oikeus korvauksen saamiseen, mikäli viranomaistoimien katsotaan viivästyneen kohtuuttomasti, perustuu korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan Suomen perustuslain 21 ja 22 :iin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6, 13 ja 41 artikloihin. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 31 :n mukaan Valtakunnansyyttäjänvirasto käsittelee syyttäjälaitosta koskevat vahingonkorvausasiat. Valtakunnansyyttäjänvirasto käsittelee myös valtiota vastaan kohdistetun korvausvaatimuksen viivästyneestä syyteharkinnasta, kun asia on kokonaisuudessaan ratkaistu syyttämättä jättämisellä. Tämän ohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan Valtakunnansyyttäjänviraston virastopostiin (vksv@oikeus.fi). Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen Valtionsyyttäjä Mika Illman JAKELU TIEDOKSI Syyttäjänvirastot Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto Oikeusministeriön kansliapäällikkö Oikeusministeriön oikeushallinto-osasto Korkein oikeus Hovioikeudet Käräjäoikeudet
7 Poliisihallitus Keskusrikospoliisi Suojelupoliisi Poliisiammattikorkeakoulu Tullilaitos Rajavartiolaitos Pääesikunta Suomen Asianajajaliitto Eduskunnan oikeusasiamies Valtioneuvoston oikeuskansleri