Lento Wichitasta Floridaan Heräsimme päivään, josta alkaisi yksi elämämme merkittävimmistä viikoista uusine kokemuksineen. Pääsisimme lentämään 6-paikkaisella Cessnalla yksityiskoneella, yksityiskuljettajan komennossa. Vatsanpuruja oli poikkeuksellisesti havaittavissa, sillä tämä ei ole maalaispojalle jokapäiväistä herkkua. Elimme ainutlaatuista aikaa! Aamiaisen jälkeen siirryimme lentokentällä, jossa alkoivat muodollisuudet ensimmäisen lentomme onnistumiseksi. Ensimmäisenä punnittiin matkatavaramme, jotta kapteenimme saisi käsityksen kuinka pitkälle voisimme lentää tankillisella.
Sen jälkeen 20 min tietokoneen ääressä laskelmia tehden ja lentosuunnitelma oli valmis tiedotettavaksi lennon johdolle.
Vajaan tunnin valmistelujen jälkeen siirryimme koneelle. Siellä olivat edessä tarkastukset. Mm. polttoaineen laatu tuli tarkistaa kaikista tankeista. Tällä varmistettiin, ettei yön aikana ollut päässyt vettä 100-oktaanisen bensan joukkoon. Kapteenin kiertelyä ja kaartelua koneen ympärillä ja pääsimme lopulta koneeseen.
Koneessa oli sen verran kova meteli, että kommunikointi täytyi tehdä kuulokkeiden ja mikrofonie avulla. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa,...
Tämä osa Yhdysvaltoja ja tasaista maata, jossa on valtava määrä peltoja. Viljaa riittää ja hampurilaisten leivät saavat raaka-ainetta. Se näkyy jenkkivatsojen keskimääräistä suurempana kokona, valitettavasti Lensimme noin 11 000 jalan korkeudessa vastatuulessa noin 150 mailin nopeudella kirkkaassa aurinkoisessa säässä yhden välilaskun taktiikalla, jonka teimme Arkansasin helteeseen.
Matkamme vaati yhden tankkauksen ja siivet täytettiin jälleen 100-oktaanisella.
Mississippijoen kaarteet hiekkarantoineen ja Mobilen suisto Alabamassa tekivät suurimman vaikutuksen. Kyllä Luoja on luonut kauniin maan katsella kilometrien korkeudesta.
Yhdysvallat osoittautui tämän perusteella maineensa veroiseksi suurelta osin asumattomaksi kaaheen laakeeksi aakeeksi. Tosin mitä lähemmäksi Floridaa tulimme sitä enemmän vettä ja vehreyttä paljastui. Maanviljelystä on paljon ja sitä todistivat geometriset kuviot viljellyillä pelloilla. Oli lähes vaikuttavaa nähdä, miten kymmeniä metrejä pitkät kastelulaitehoijakat saivat aikaan kauniita ympyröitä.
Nykyaikaisessa koneessa on tietokoneet ja varmuuden vuoksi myös vanhanaikaiset mittarit. Navigaattori kertoo tarkalleen missä mennään. Jopa Urpo-Juhanin äiti pystyi Lahdessa jännittämään menoamme, sillä etenemistä voi seurata internetin kautta, kun tietää oikean nettisivun. Ihmeelliseksi on homma mennyt.
Yhdysvalloissa riittää osavaltioita ja lentokenttiä. Kapteenimme oli koko aika yhteydessä eri kenttien lennon johtoon ja tämän tästä hänen tuli tiedottaa tilanteessa aina uudelle kentälle. Jottei aika tule pitkäksi, on koneessa mahdollisuus kuunneella sky-radioa. Siellä oli lähes 100 kanavaa, joista valita. Musiikki kuului mukavasti kuulokkeiden avulla. Ainoastaan lennonjohdon huutelut ja oma keskustelumme keskeytti musiikkinautinnon.
Hieno, ainutlaatuinen kokemuksemme päättyi yhteensä vajaan 6 tunnin lennon jälkeen Pensacolaan Floridaan.
Täynnä onnea, kun ollaan perillä. Viisi vuotta siitä oli puhuttu, nyt se oli totta! Serkku Anna-Kaarina syöksyi meitä vastaan astuttuamme koneesta.
Serkukset ja Marjatta.
Ajoituskin oli maan mainio, sillä aurinko valmistautui painumaan meren taakse tullakseen jälleen 12 tunnin kuluttua sulostuttamaan elämäämme lämmöllä ja kirkkaudellaan. Oli upeaa kohdata A-K, joka oli selvinnyt hyvään kuntoon vakavan sairautensa jälkeen. Iloitsimme jälleen näkemisestä ja siitä, että elämä jatkui rakkaiden harrastusten ja rakkaiden ihmisten parissa kuin silloin ennen. Ymmärrän, että tällaiset ainutlaatuiset kohtaamiset nousevat arvoon arvaamattomaan niiden
kaikkien kokemusten jälkeen, mitä A-K ym. ovat saaneet kokea viimeisen vuoden aikana. Kiitos Herra tästä kaikesta! Jätimme Cessnan lepäilemään kentälle ja siirryimme A-K:n kyydissä hänen ja Tompan kotiin. He asuvat omakotitalossa, jonka pihamökissä asustaa heidän poikansa Kalle. Kiva paikka lähellä maailman parhaita rantoja. Kyllä kelpaa. Saimme muutaman päivän nauttia A-K:n ja Tomin yltäkylläisestä vieraanvaraisuudesta. Ettäkö tervetulleitako muka?
Aloitimme unelmamatkamme Florida-osuuden illallisella Anna-Kaarinan miehen ja toisen pojan kanssa meksikolaisravintolassa. Seuraava tarina kertoileekin sitten Pensacolan huikeista hiekkarannoista, joissa musiikkia saa aikaan vaikka vain kävelemällä valkoisella hiekalla. Siellä käy toteen Juha Kelan Mun täytyy kävellä näin. Tarina siis jatkuu