Florida, Pensacola ei Askompi asuinalue

Transkriptio

1 Florida, Pensacola ei Askompi asuinalue Lauantaina vierailimme aluksi Yhdysvaltojen lennoston koulutustukikohdassa sijaitseviin hienohiekkaisiin, valkoisena hohtaviin rantoihin. Pyörremyrsky oli tehnyt joitain vuosia sitten tuhojaan ja kaatanut puita rannalta. Nyt oli jäljellä vain noin puolen metrin korkeudelta sahattuja kantoja, jotka tekivät rannasta jännittävän näköisen. Tuntui, että nuo upeat rannat nähtyämme olimme tulleet oikeaan paikkaan. Valitettavasti kova tuuli esti kajakin testaamisen. Ehkäpä huomenna?

2 Sitten jatkoimme matkaa. Pysähdyimme ihailemaan hienohiekkaista rantaa ja harrastamaan lomailun ehkä parasta tarjottavaa, varpaiskävelyä. Että osaa olla ihanaa!!!

3

4 Sitten ajoimme Alabaman puolelle tutkailemaan todellisia turistipaikkoja. Hotelli hotellin vieressä, mutta upeaa rantaa riitti. Kuitenkin Pensacolan jälkeen ei tuntunut hyvältä. Pysähdyimme hakemaan turistitoimistosta esitteitä.

5 Sen jälkeen kävimme alueen varsinaisessa turistirysässä, vaatimattoman näköisessä kapakassa, jossa oli melkoinen meininki päällä. Pariskunta esitti elävää musiikkia ladossa, jonka katossa roikkui satoja rintsikoita ja pikkuhousuja. Keräilyinnovaatio tuokin. Osa porukasta tanssi, suurin osa seurusteli lasin ääressä lukemattomissa loosheissa.

6 Toisessa ladossa oli rauhallisempaa, joten pysähdyimme sinne nauttimaan vähän suolapalaa.

7 Rannalla soitteli steelrumpuorkesteri meneviä rytmejään. Olihan siellä lomatunnelmaa.

8 Ajelimme sitten kämpille seutukunnan ykköspaikan, maailman parhaan seefood-kaupan kautta. Eipä ole tullut matkoillamme törmätyksi vastaavaan.

9 Hallissa oli kymmeniä metrejä kala- ja äyriäistiskejä ja hirveä määrä väkeä. Joe lupasi, että mikään tuore meren elävä ei ole 48 tuntia vanhempaa. Minuun teki vaikutukset etenkin äyriäisten ja simpukoiden valtava valikoima. Ja tuoreita ostereita myytiin laatikoittain erittäin edulliseen hintaan, ainakin eurooppalaisen mittapuun mukaan. A-K osti niitä muutaman kilon syömisiksemme.

10 Myös valtavien hummereiden kauppa oli ainutlaatuista. Ne uiskentelivat suuressa lasialtaassa sakset sidottuina. Asiakas osoitti haluamaansa tuotetta ja myyjä pyydysti sen hänelle. Ollapa tuollaisia herkkuja Suomessa tarjolla noin tuoreena. Ei kehtaa samana päivänä edes mainita Ruotsalaisen rannalta pyytämiämme satoja täplärapuja :-)

11

12 Saattaa arvata, että ilta päättyi varsinaiseen äyriäisjuhlaan. Anna-Kaarina loihti katkaravuista ym. maittavan illallisen, jonka kruunasivat elävät osterit. Niiden aukaisussa tuli onneksi avuksi lapsenlapsi Jaska, joka on jo parikymppinen nuori mies. Ei ollut helppoa hommaa se. Mutta osterit maistuivat ah niin tuoreilta. Tällä kertaa niiden nautiskelu jäi minun ja A-K:n herkutteluksi. Muut tyytyivät kohteliaasti kannustamaan. Mutta illallinen oli suberb!

13 Malja emännälle! Ja pakko mainita, että sama tahti jatkui seuraavana iltana sillä poikkeuksella, että osterit grillattiin. Nyt herkutteluun osallistui jo muitakin. Su Greippipuu perheen pihalla oli saanut kannettavakseen satoa, joka odotti kypsymistä.

14 Tästä päivästä tuli matkamme kohokohta. Lähdimme tutustumaan Pensacolan rannikon kilometrien pituiseen saareen, Saari on vain m leveä siltä läntisimmältä kohdalta, jota vastapäätä ihailimme edellisenä päivänä upeita hiekkarantoja. Ja NYT se nautiskelu vasta alkoi. Kohteemme oli siis juuri lennoston tukikohtaa vastapäätä oleva niemenkärki. Ajatuksemme oli uida tuolla luonnonsuojelualueella, mutta pelko polttavista meduusoista sai meidät tyytymään rantaveteen, jossa niiden liikkeet vielä tunnisti.

15 Lunta vai hiekkaa? Varoitustaulu ennakoi opastuksellaan tälle seudulle niin tyypilliset tuulet, jopa myrskyt.

16 Samoin vaarallisista merenelävistä on omat liput. Tällä kertaa, valitettavasti, oli violetin lipun päivä. Paratiisissakin on käärmeensä. Meillä oli sikäli huono tuuri, että nyt oli juuri se hetki vuodesta, jolloin meduusat olivat liikkeellä laumoittain. Niitä lojui kuolemassa joka puolella rantahietikossa niin, että oli paras katsella mihin astui. Edellisellä rannalla niitä oli vain muutamia, mutta nyt meille liikaa.

17 Kävelimme pitkät tovit hohtavan valkoisella rannalla tyrskyjen tuodessa mukavia aaltoja rantaan. Monet rannat olemme kolunneet eri puolilla maailmaa, mutta tämä oli ehdottomasti yksi parhaista. Valkoista, hienohiekkaista rantaa ei voita mikään. Ja kun väkeäkään ei ole juuri lainkaan, voi sanoa, että kävimme Paratiisin esikartanoissa. Ja serkkumme A-K on jo vuosikymmeniä saanut nauttia noista rannoista, reilun kymmenen vuoden ajan kajakoiden siellä delfiinien ja muiden meren ihmetysten keskellä. Voin vain kuvitella, että siellä sielu lepää. Nyt tyydyimme siis kävelyyn ja simpukan kuorien keräilyyn.

18

19 Rantaan tuli yksijalkaisen kahlaajan muodossa, jonka kalansyöntioperaatiota ihastelimme tovin. Anna-Kaarinalla on kuulemma yksi sellainen ystävänä yhdellä rannalla

20 Hauskaa loimme itsellemme myös soivan hiekan johdosta. En muista aiemmin törmänneeni ilmiöön, jossa liian matala askellus aikaansaa hauskan äänen jalan pohjassa. Sen tajuttuamme perustimme Urpo-Juhanin kanssa välittömästi bare foot- rytmiryhmän, joka askelsi pitkin rantaa:

21 Pojkarna är gossarna, vanhempinakin :-) Alueella on myös vanha linnoitus, jossa kävimme jo aiemmin pistaytymässä. Siitä seuraavassa pari päg - kuvaa.

22 Jottei päivästä jäisi liian yksitoikkoinen maku, ajoimme vielä paluumatkalla Pensacolan vanhaan keskustaan. Sieltä löytyi Tomin kantapaikka, jonka neljäs varsinainen jäsen hän on. Siitä merkkinä on oma kantapöytä, jossa on hänen nimensä laattaan kirjoitettuna. Jokaisella jäsenellä on myös numeroidut nimikkomukit odottamassa isäntäänsä. Johtuuko sunnuntai-iltapäivästä vai mistä, mutta tämä pubi oli aivan täynnä, kymmenistä huoneistaan huolimatta! Paikka on jo pelkästään sisustuksensa puolesta nähtävyys, mutta kaiken kruunasivat dollarit. Paikan katoissa roikkuu YLI MILJOONA dollarin seteliä, riihikuivaa rahaa. Jokainen raha on niitattu seinään tai kattoon kiinni ja kaikissa niissä oli lahjoittajansa nimi, päiväys ja jokin tervehdys. Jäi sinne meiltäkin. Yrittäkää etsiä, kun vierailette.

23

24 WC-oven harhautus oli siinä, että miesten ovessa oli tällainen lappu, joka osoitti naisten resteroomin olevan vasemmalla. Jååpa jåå!

25 Ma 10.10, (Rasmuksen 10-vuotissynttäripäivä) Ensimmäinen päivä, ettei aurinko hellinyt meitä. Siispä museokierrokselle sotilastukikohtaan. jossa on esillä valtava määrä lentokoneita siltä ajalta, kun Yhdysvaltojen armeija on niitä käyttänyt. Tähän NAVYn koulutuskeskuksessa sijaitsevaan ilmailumuseoon on ilmainen pääsy. Ainoastaan erikoispalvelut, kuten huippuhieno lentokoneiden ja Blue Angels- taitolentoryhmän historiasta kertova elokuva, ovat maksullisia. Tuo vuosittain vaihtuva huipputaitavien lentäjien ryhmä kiertää vuoden ajan ympäri maailmaa erilaisissa lentonäytöksissä esittäen virtuoottisia kuvioita rajussa vauhdissa siipi siivessä lentäen. Ei ihme, että nuo äijät ovat niin kovassa maineessa lentäjien, kuten myös taitolennot aloittaneen Urpo-Juhanin mielessä. Näytti olevan tiimityötä vimpan päälle se.

26 Halleissa oli koneita eri vuosikymmeniltä ja aikaa siellä olisi saanut kulumaan vaikka kuinka kauan. Kiersimme näyttelyn kuitenkin reilussa parissa tunnissa. Yksi mielenkiintoisimpia kurkistelupaikkoja oli Yhdysvaltain entisen presidentin George W, Bushin käytössä ollut helikopteri, jonka sisätiloja yleisö pääsi ihmettelemään.

27 Museosta siirryimme kadun toisella puolella sijaitsevaan Pensacolan majakkaan, joka sijaitsee sillä rannalla, josta aloitimme rantakävelymme lauantaina. Kuvissa näkyy myös luonnonsuojelualue, jonne meduusat olivat tehneet rynnäkön tulomme kunniaksi. Majakkaan pääsi tutustumaan, kun maksoi pääsymaksun ja suostui nousemaan sisäkaiteettomat kierreportaat. Että osasi pieni ihminen mennä kovvaa, kun Marjatta kipusi korkean majakan huipulle peläten, että joku tulee vastaan. Sääntönä oli, että ylös nouseva väistää keskelle, jossa ei

28 ollut niitä kaiteita :-) Me muut yritimme pysyä perässä parhaan tahtomme mukaan. Mielenkiintoiseksi tuon erään Yhdysvaltojen vanhimmista majakoista tekee mm. se, että siellä kummittelee :-) Siellä pyörikin jokin tv-sarjanauhoite, joka oli tehty majakassa kummituksen arvoitusta etsien. Oli se jännä paikka!

29 Sulle mä lempeni annan,

30 Pääsimme onneksemme näkemään myös delfiiniparvien vauhdikasta menoa majakan rannikolla. Harvinaista herkkua kauempaakin nähtynä.

31 Maanantai-illasta tuli meidän jäähyväisilta, sillä säätiedotuksen mukaan kannatti lentää tiistaina. A- K ja Tom veivät meidät ja lähipiirin jälleen ulos syömään. Tällä kertaa oli vuorossa ravintola, jonka buffetpöydät veivät vertoja Ruotsin laivojen valikoimille. Etenkin minuun teki vaikutuksen äyriäisten valtava määrä ja loistava sushi-valikoima. Eipä sitä tarvinnut juuri muuta katsellakaan lautaselleen ja silti vatsa paisui luonnottomaksi. Kiitokset isäntäperheelle ylitse vuotavasta vieraanvaraisuudesta aamuin illoin. Kyllä kelpasi istua jatkuvasti valmiiseen pöytään.

32 PALUULENTO WICHITAAN Tiistaina oli sitten eron hetki. Lähdimme aamupäivällä lentokentälle. Kuvasta voi päätellä, että vietimme ikimuistoisia päiviä, jotka panivat suun messingille. Lensimme vastatuulessa etsien aukkoa osavaltioiden yli pyyhältävästä myrskystä, mutta jouduimme lopulta kiertämään sen. Tästä johtuen matka-aika Wichitaan lisääntyi noin tunnilla suunnitellusta. Vähän saimme kokea myös pienkonelennon höykkyytystä, mutta todella vähän. Pilottimme löysi oikeat lentokorkeudet ja osasi kierrellä pahimmat karikot.

33 Joka hetki on lukuhetki. Nyt oli aikaa

34 Cessnan kotipesä, jossa serkkupoika on tehnyt lähes koko työuransa. Nykyisin hän koelentää uusia koneita, lennättää asiakkaita ympäri maailman ja tekee ajoittain enkelilentoja.

35 On se kova äijä tuo UJ! Saavuimme turvallisesti perille, mutta sen verran myöhään, että päätimme yöpyä U-J:n luona. Illallistimme ensin ulkona ja istuimme sitten piipputakan ääressä pihalla naapurihuoneiston nuoren parin kanssa. Oli kiva tutustua heihinkin.