EDUSKUNTA VALIOKUNNAT ASIAKIRJAVIHKO
VK-FAKTA DIAARIOTB PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA 15.06.2086 DXAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 3/2006 vp laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta Saapunut: Lausuntoa varten Mletintövk: LaV Ministeriö: OM Lähettäjä: Täysistunto Lähetyspvm: 28.02.2006 Saapumispvm: 01.03.2006 Tilakoodi: Käsittely päättynyt Lopputoirai: PeVL 16/2006 vp, PeVL 25/2006 vp Lopputoim.pvm: 16.05.2006, 15.06.2006 15.06.2006 15.06.2006 15.06.2006 15.06.2006 14.06.2006 14.06.2006 13.06.2006 08.06.2006 06,06.2006 16.05.2006 16.05.2006 16.05.2006 11.05.2006 10.05.2006 04.05.2006 02.05.2006 02.05.2006 23.03.2006 21.03.2006 16.03.2006 Kirjaus Käsittely Käsittely Käsittely ilmoittaminen Käsittely Käsittely Käsittely Käsittely Käsittely Käsittely Käsittely Lausunto lähetetty LaV PeVL 25/2006 vp Valmistunut Yksityiskohtainen PeVL 25/2006 vp käsittely Yleiskeskustelu lausuntoluonnos Valmistava keskustelu Asiantuntijakuulemisen päättäminen Asiantuntijoiden kuuleminen -oikeustieteen lisensiaatti Maija Saksiin (K) -oikeustieteen tohtori, dosentti Liisa Nieminen (K) -professori Mikael Hiden (K) -professori Veli-Pekka Viljanen (K) Asian Ilm. vkaan saapuneeks i (lausunto) Saap. lausuntoa varten Lausunto lähetetty LaV Valmistunut Jatkettu yks i tyi skohtainen käsittely Yks i tyi s koht a inen käsittely Jatkettu yleiskeskustelu Jatkettu yleiskeskustelu Yleiskeskustelu As i antun t i j akuu1emi sen päättäminen Kirjallinen lausunto merk. saapuneeksi PeVL 16/2006 vp 11.5. esitelty tarkistettu lausuntoluonnos tarkistettu lausuntoluonnos tarkistettu lausuntoluonnos lausuntoluonnos Kirjallinen lausunto merk. saapuneeks i Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola vp oikeusministeriö (K) - lainsäädäntöneuvos Tuula Majuri oikeustieteen tohtori, dosentti Liisa Niemisen kirjallinen lausunto professori Martin Scheininin kirjallinen lausunto Käsittely HE 3/2006 vp PeVL 16/2006
oikeusministeriö (K) -professori Olli Mäenpää (K) -oikeustieteen- lisensiaatti"maija Saksiin (K) -professori Veli-Pekka Viljanen (K) -professori Mikael Hiden (K) 02,03.2006 Hm. vkaan saapuneeksi (lausunto) 01.03.2006 Kirjaus Saap. lausuntoa varten
/ EDUSKUNTA Lakivaliokunta \r\r\c ' 6.6.2006 Perustuslakivaliokunnalle Viite: hallituksen esitys 3/2006 vp LAUSUNTOPYYNTÖ Lakivaliokunnassa on valmistelevasti käsiteltävänä hallituksen esitys HE 3/2006 vp. Esitykseen sisältyy ehdotus hedelmöityshoidoista annettavaksi laiksi. Valiokunta on päättänyt jatkaa asian valmistelua siltä pohjalta, että hedelmöityshoitoja saisi antaa vain terveydellisin perustein naiselle ja miehelle, jotka elävät keskenään parisuhteessa. Näin ollen hedelmöityshoitoja eivät olisi oikeutettuja saamaan sellaiset naiset, jotka eivät elä miehen kanssa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Lisäksi on otettu esille mahdollisuus muuttaa hedelmöityshoitoja koskevaa lakiehdotusta siten, että sen 38 :ään lisättäisiin säännös, jossa sallittaisiin ennen lain voimaantuloa anonyymisti luovutettujen sukusolujen käyttäminen hedelmöityshoidossa kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta täyssisaruksen hankkimiseksi ennen lain voimaantuloa hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle. Lakivaliokunta on päättänyt pyytää perustuslakivaliokunnalta lausunnon seuraavista kysymyksistä: 1) Miten valtiosääntöoikeudellisesti on arvioitava ratkaisua, jossa oikeus hedelmöityshoitoihin rajataan edellä esitetyin tavoin koskemaan vain naisen ja miehen muodostamia parisuhteita? 2) Miten perustuslakivaliokunnan aiempien lausuntojen (PeVL 59/2002 vp ja PeVL 16/2006 vp) valossa on valtiosääntöoikeudellisesti arvioitava tilannetta, jossa hedelmöityshoidoista annettavaan lakiin otettaisiin esimerkiksi seuraavankaltainen siirtymäsäännös: 1 /Q/Q\ OIKEUS ÄÄNTEEN - LUOTTAMUS LAKIIN. SATA VUOTTA SUOMALAISTA KANSANVALTAA. Din röst - din lag. Hundra är av finländsktfolkvälde.
2/2 "Sukusoluja tai alkioita, jotka on luovutettu ennen tämän lain voimaantuloa hedelmöityshoitoa varten, saadaan käyttää hedelmöityshoidossa vain, 1) jos luovuttaja on suostunut siihen, että hänen henkilöllisyydestään voidaan antaa tieto syntyvälle lapselle 23 :n mukaisesti, taikka 2) kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa, että hoitoa saavalle aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle syntyisi biologinen täyssisarus." valiokunnan puheenjohtaja Lakivaliokunnan puolesta Risto Eerola valiokunnan sihteeri HE 3/2006 vp Mikael Hiden LAKIVALIOKUNTA 6.6.2006 KELLO 10.15 HE 3/06 vp laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta Lakivaliokunnan sihteerin kirjeen mukaan valiokunta on päättänyt jatkaa hedelmöityshoitoja koskevan lakiehdotuksen valmistelua siltä pohjalta, että hedelmöityshoitoja saisi antaa vain
terveydellisin perustein naiselle ja miehelle, jotka elävät keskenään parisuhteessa. Toisin kuin hallituksen esityksessä on ehdotettu, hedelmöityshoitoja eivät näin ollen olisi oikeutettuja saamaan sellaiset naiset, jotka eivät elä miehen kansa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Oikeusministeriö on lisäksi esittänyt valiokunnalle mahdollisuutta muuttaa lakiehdotuksen siirtymäsäännöstä (38 ) niin, että ennen lain voimaantuloa anonyymisti luovutettujen sukusolujen käyttö hedelmöityshoidossa sallittaisiin kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta silloin kun tarkoituksena on biologisen täyssisaruksen saaminen lapselle, joka on ennen lain voimaantuloa syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena. Lakivaliokunta pyytää nyt valtiosääntöoikeudellista arviota lakiehdotukseen tämän mukaisesti mahdollisesti tehtävistä muutoksista. Lisäksi valiokunta pyytää kannanottoa siihen, tulisiko valiokunnan TJ 38,2 :n nojalla pyytää mainituista kysymyksistä perustuslakivaliokunnan lausunto. - Tarkastelen seuraavassa erikseen kumpaakin muutosmahdollisuutta ja siihen mahdollisesti liittyvää tarvetta hankkia perustuslakivaliokunnan lausunto. 1. kysymys : Hoitojen rajaaminen koskemaan vain naisen ja miehen muodostamia parisuhteita Kuten valiokunnan kirjeestäkin ilmenee, on asian valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa ensi sijassa kysymys yhdenvertaisuusnormin merkityksestä. Koska yhdenvertaisuutta koskevan perustuslain 6 :n merkitystä on tarkasteltu kummassakin perustuslakivaliokunnan hedelmöityshoitolakiehdotuksista antamassa lausunnossa (pevl 59/02 vp ja pevl 16/06 vp), en tarkastele ko. normin sisältöä tässä enemmälti, vaan tyydyn esittämään joitakin mainintoja em. lausunnoista. Viime kuussa annetussa lausunnossaan (pevl 16/06 vp) perustuslakivaliokunta luonnehti yhdenvertaisuussäannök-sen sisältöä yleisellä tasolla seuraavasti: "Perustuslain 6 :n nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei ilman hyväksyttävää perustetta saa asettaa eri asemaan muun muassa henkilöön liittyvän syyn vuoksi. Perustuslain esitöiden mukaan yhdenvertaisuusnäkökohdil-la on merkitystä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin (HE 309/1993 vp, s. 43/1) edistääkseen esimerkiksi lapsen oikeuksien toteutumista. Yhdenvertaisuusperiaatteesta ei kuitenkaan voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä on, voidaanko erottelu perusteella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla (PeVL 1/2006 vp, s.2/i, PeVL 8/2003 vp, s. 3/1, PeVL 65/2002 vp,' s. 4/1, PeVL 58/2001 vp, s. 2)." Oleellisesti samalla tavalla normin yleistä sisältöä kuvattiin myös lausunnossa pevl 59/02 vp. Tässä yhteydessä ehkä merkittävämpiä ovat kuitenkin ne konkreettiset kannanotot, joita perustuslakivaliokunta lausunnoissaan esitti tuolloin käsiteltävinä olleista lakiehdotuksista. Vuoden 2002
lausunnossa käsiteltävänä olleen lakiehdotuksen (HE 76/02 vp) mukaan hedelmöityshoitoa voitiin antaa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän naisen ja miehen muodostamalle parille, joka kärsi tahattomasta lapsettomuudesta tai jos parin omista sukusoluista syntyvällä lapsella olisi huomattava vaara saada vakava sairaus (7 ). Yksinäiselle tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävälle naiselle hedelmöityshoitoa voitiin antaa ainoastaan, jos se mies, jonka luovuttamia siittiöitä hedelmöityshoidossa käytetään, oli antanut suostumuksensa hoidon antamiseen tietoisena siitä, että hänet voitiin vahvistaa lapsen isäksi (12 ). Kuvattuaan lakiehdotuksen tämän sisällön valiokunta totesi sen suhteesta yhdenvertaisuusnormiin seuraavasti: "Lakiehdotuksessa asetetaan henkilöitä eri asemaan sosiaalisen statuksen ja osaksi myös sukupuolisen suuntautumisen kannalta. Kun otetaan huomioon hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ei lakiehdotusta voida tältä osin pitää perustuslainvastaisena. Valiokunta katsoo, että ehdotetut erot, jotka liittyvät kiinteästi yhteiskunnan arvovalintoihin, valiokunnan pitkäaikaiseen talkintakäytäntöönkin verrattuna mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajo-jen sisälle." Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä on niiden piiriä, joille hedelmöityshoitoa voidaan antaa, laajennettu aikaisemmasta esityksestä niin, että hoitoa voidaan antaa avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa keskenään elävien naisen ja miehen muodostamalle parille ja naiselle, joka ei elä avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa (8 ). Sukusoluja voidaan ehdotuksen mukaan kuitenkin käyttää hedelmöityshoitoon muille kuin em. pareille (= yksinäisille naisille ja naispareille) vain, jos sukusolujen luovuttaja on antanut siihen suostumuksensa (16,2 ). Kuvattuaan lakiehdotuksen tämän sisällön perustuslakivaliokunta katsoi - sanasta sanaan samalla perustelulla kuin lausunnossa pevl 59/02 vp (ja siihen viitaten) ettei PL 6 :n säännös asettanut estettä ehdotuksen mukaiselle sääntelylle. Lakivaliokunnan lausuntopyynnössä nyt tarkoitettu muutosehdotus ei ole tässä relevantilta sisällöltään sama kuin ehdotus, josta perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa vuoden 2002 valtiopäivillä. Tuolloisen ehdotuksen mukaan hedelmöityshoitoja voitiin antaa yksinäisille naisille, mutta vain jos mies, jonka luovuttamia siittiöitä hedelmöityshoidossa käytetään, antaa siihen suostumuksensa tietoisena siitä, että hänet voitiin vahvistaa lapsen isäksi. Nyt esillä olevan muutosehdotuksen mukaan - jos olen ymmärtänyt tarkoituksen oikein - kielto hoidon antamiseen yksinäisille naisille olisi ehdoton. Ainakin muodollisesti on nyt tarkasteltavaan muutosehdotukseen sisältyvä kielto siten jyrkempi kuin vuoden 2002 esityksessä ja vastaavasti voidaan tämän ehdotuksen mukaista erottelua avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa elävien naisten ja toisaalta yksinään tai kahden naisen parisuhteessa elävien naisten välillä pitää jyrkempänä kuin vuoden 2002 esityksessä. Vaikka erottelun jyrkkyydessä voidaankin nähdä tällainen ero ko. säätelyvaihtoehtojen välillä, on erolla ilmeisesti enemmän muodollista kuin käytännöllistä merkitystä. Vaatimus, jonka mukaan siittiösolujen luovuttajan täytyy suostua sekä luovuttamiseen yksinäiselle naiselle (tai naisparille) että mahdollisuuteen
tulla vahvistetuksi lapsen isäksi, voi ts. tulla vaikuttamaan luovutushalukkuuteen miltei yhtä tehokkaasti kuin nyt tarkoitettu hedelmöityshoitojen kokonaan kieltäminen. Todennäköisiä käytännön vaikutuksia ei voida ehdotusten vertailussa sivuuttaa. Voidaan kuitenkin todeta, että perustuslakivaliokunta ei vuoden 2002 lausunnossaan (eikä tietysti viimekuisessa lausunnossaan) lausunut aivan nyt esillä olevan sisältöisestä ehdotuksesta. Perustaslakivaliokunnan esittämät perustuslain tulkin takannanotot eivät ole perustuslain tekstiä eikä niitä pidä ryhtyä tulkitsemaan kuin lakitekstiä. Minusta ajatus nyt esille nostetun hoitokiellon katsomisesta PL 6 :n vuoksi perustuslainvastaiseksi istuisi kuitenkin hyvin huonosti siihen ajatteluun yhdenvertaisuusnormin merkityksestä, joka näkyy yhtäältä perustuslakivaliokunnan esittämistä yleisistä näkökohdista ja toisaalta valiokunnaan esittämistä konkreettisista kannanotoista ja erityisesti nojaamisesta yhteiskunnan arvovalintoihin ja lainsäätäjälle kuuluvaan harkintavaltaan. En ts. pitäisi vakuuttavana enkä sen vuoksi perustuslakivaliokunnan tulevia linjanvetoja ajatellen oikein uskottavana sellaista perustuslainmukaisuuden rajanvetoa, jossa vuonna 2002 esillä ollut tosiasiallista kieltoa lähelle tuleva järjestely katsotaan perustuslainmukaiseksi ja nyt ajateltu nimenomainen kielto perustuslain vastaiseksi. Jos seurataan perustuslakivaliokunnan tuoreista tulkintakaananotoista ilmenevää yhdenvertaisuusnormin tulkintaa ei mielestäni hevin voida katsoa nyt ehdotettua kieltoa perustuslainvastaiseksi. Tähän toteamukseen on kuitenkin syytä liittää pari täydentävää kommenttia. Vaikka perustuslainmukaisuutta koskevaa arviota ei mielestäni tässä voida perustellusti viedä niin pitkälle, että ko. ehdotus katsottaisiin perustuslainvastaiseksi, voi silti olla perusteita lievempiin, yhdenvertaisuusperiaatteen merkitystä koskeviin arvioihin. Siten voidaan yhdenvertaisuusnormin merkitykseen keskittyvässä tarkastelussa hyvinkin sanoa, että hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus paremmin vastaa PL 6 :n säännökseen liittyviä tavoitteita kuin nyt käsiteltävänä oleva muutosehdotus. Toinen kommentti liittyy arvostuksiin ja niiden muuttumiseen. Vaikka hedelmöityshoitoja koskevissa lausunnoissa ei ole käytetty samoja lausumia kuin parisuhdekin käsittelyssä vuoden 2001 valtiopäivillä, on silloin esitetyllä näkemyksellä nähdäkseni kantavuutta myös tässä yhteydessä. Perustuslakivaliokunta totesi tuolloin, että lakiehdotuksessa tarkoitetut erot adoptio-oikeudessa ja nimenottamisoikeudessa avioparien ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävien välillä mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajo-jen sisälle ja viittasi tehtyjen ratkaisujen arvosidonnaisuuteen (pevl 15/01 vp) Tämän jälkeen valiokunta totesi lopuksi (pevl 15/01 vp): "Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä."
Ehkä kolmaskin täydentävä kommentti voidaan tässä sallia. Lakien säätäminen kuuluu viime kädessä poliittisille päättäjille, ei juristeille. Perustuslaki ei välttämättä sisällä kannanottoa siihen, onko jokin laki hyvä vai huono. Paljon jää ja pitääkin jäädä poliittisen päätöksenteon, eikä juristien vastuulle. Olen edellä lähtenyt siitä, että ehdotettu lainmuutos ei perustuslakivaliokunnan käytännön valossa tarkasteltuna ole perustuslainvastainen. Minusta tämä on perustuslakivaliokunnan tuoreiden lausumien valossa sillä tavoin selvää, että en tältä osin pidä välttämättömänä vielä uuden lausunnon hankkimista perustuslakivaliokunnalta. Mitään estettä sen hankkimiselle ei toisaalta tietysti ole. 2. Siirtymäsäännöksen täydentäminen. Valiokunnan kirjeessä on pyydetty arviomaan valtiosäännön kannalta oikeusministeriön esitykseen pohjautuvaa lisäystä siirtymäsäännökset sisältävään 38 :ään. Pykälän 1 momentissa todetaan nyt, että ennen tämän lain voimaantuloa hedelmöityshoitoa varten luovutettuja sukusoluja tai alkioita saadaan käyttää hedelmöityshoidossa vain, jos luovuttaja on suostunut siihen, että hänen henkilöllisyydestään voidaan antaa tietoa syntyvälle lapselle 23 :n mukaisesti (viittaa säännökseen, jonka mukaan luovutetusta sukusolusta tai alkiosta syntyneellä on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tieto biologisesta alkuperästään). Tähän momenttiin ehdotetaan nyt lisäystä, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa luovutettuja sukusoluja tai alkioita voitaisiin käyttää hedelmöityshoidossa äsken todetun lisäksi "kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa, että hoitoa saavalle aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle syntyisi biologinen täyssisarus." # Minun tehtäväni ei tässä ole ottaa kantaa siihen, onko lisäysehdotuksen muotoilu lakiteknisesti onnistunut, jättääkö muotoilu tulkinnanvaraisuuksia ja tuleeko ilmeisesti tarkoituksena oleva luovuttajan jääminen anonyymiksi turvatuksi pelkästään jonkinlaisella edelliseen kohtaan liittyvällä vastakohtaispäätelmällä ilman, että lisätyssä lausumassa on mitään viittausta anonyyminä säilymiseen. Lähden kuitenkin siitä, että pyrkimyksenä on luovuttajan anonyymisyyden säilyminen vastoin lain pääsääntöä - siis sitä, että lain voimaantulon jälkeen annetun hoidon tuloksena syntyneellä lapsella on oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietää biologinen alkuperänsä. Anonyymisyys voisi muutosehdotuksen mukaan säilyä vain tilanteissa, joissa saman luovuttajan luovuttamasta sukusolusta tai alkiosta on jo syntynyt samalle luovutuksen saajalle lapsi (ennen lain voimaantuloa vai nim, että hoito on annettu ennen lain voimaantuloa, vaikka lapsi olisikin syntynyt lain yoimaatu\on jälkeen?), luovuttajan ennen lain voimaantuloa luovuttamia sukusoluja tai alkioita käytettäisiin saman
luovutuksensaajan hedelmöityshoidossa, käyttö tapahtuisi kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta ja käytön tarkoituksena olisi biologisen täyssisaruksen syntyminen em. aikaisemmin syntyneelle lapselle. Valtiosääntöoikeudellinen ongelma tässä liittyy edellä tarkoitettuun tiedonsaantioikeuteen ja sen yhteydessä mahdollisesti yhdenvertaisuuteen ja ehkä myös yleisesti siirtymäsäännösten käyttömahdollisuuksiin. Hedelmöityshoidon pohjalta syntyneen lapsen oikeudesta saada tietää biologinen alkuperänsä todettiin perustuslakivaliokunnan vuoden 2002 valtiopäivillä antamassa lausunnossa (pevl 59/02 vp) seuraavasti: "Oikeus henkilökohtaiseen identiteettiin liittyy perustuslain 10 :ssä turvatun yksityiselämän suojan piiriin. On tältä kannalta ongelmallista, jos henkilön alkuperästä on viranomaisella tietoa, johon hänellä itsellään ei ole tiedonsaantioikeutta. Lakiehdotuksen 24 :n 3 kohtaa on siksi muutettava niin, että hedelmöityshoidosta syntyneellä henkilöllä on oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Tiedon saaminen tästä ei siten voi jäädä riippumaan luovuttajan suostumuksesta. Luovuttaja tulee toisaalta tietoiseksi tällaisesta henkilöllisyytensä paljastumismahdollisuudesta suostuessaan sukusolujensa käyttöön hedelmöityshoidossa. Lakiehdotuksen muuttaminen tällä tavoin on edellytys tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttämiselle" Kannanottoon on lyhyesi viitattu myös viimekuisessa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (pevl 16/06 vp). Kannanottoa voidaan pitää varsin ehdottomana. Ehdotusta oli "muutettava" niin, että ko. henkilöllä oli oikeus saada tietää ja ehdotuksen näin muuttaminen oli säätämisjärjestyskysymys. Toisaalta samassa yhteydessä todettiin luovuttajan tietoisuus henkilöllisyyden paljastumismahdollisuudesta. Ilmeisenä lähtökohtana ts. oli se, että tiedonsaantioikeus tulee koskemaan vain tilanteita, joissa luovutus on tapahtunut tästä oikeudesta tietoisena, ts. lain voimaantulon jälkeen. Tämän lähtökohdan mukainen on myös esityksen lakiehdotuksen 38 :n 1 momentti, jonka mukaan aiemmin luovutettuja sukusoluja saa lain voimaantulon jälkeen käyttää hedelmöityshoidossa vain, jos luovuttaja on suostunut henkilöllisyyttään koskevan tiedon antamiseen. Samaan lähtökohtaan liittyy myös lakiehdotuksen voimaantulosäännös ja sen perustelut. Perusteluissa viitataan tiedonsaantioikeuden merkittävyyteen ja luovuttajan asemaan ja ehdotetaan lain tulemista voimaan vasta noin puolen vuoden kuluttua sen vahvistamisesta, "jotta mahdollisesti pitkäänkin jatkuneet hoidot erityisesti luovutetuilla alkioilla voitaisiin saattaa loppuun". Mahdollisuus, että kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta annetaan vielä hedelmöityshoitoja, joihin ei liity tässä tarkoitettua tiedonsaamisoikeutta, poikkeaa selvästi perustuslakivaliokunnan edellä viitatusta melko vahvasti esitetystä kannasta. Poikkeamisen perusteluksi ei voi automaattisesti riittää se, että kysymys on siirtymäjärjestelystä. Perustuslakivaliokunnan kannassa ei ole kyse ylipäätään perustuslain vaatimaksi katsotusta esim. menettelyllisestä järjestelystä, vaan yksilön oikeudesta, jonka katsotaan nauttivan perustuslain turvaa. Yksilön oikeutta koskevan tärkeän järjestelyn sivuuttaminen joidenkin yksilöiden
kohdalla ilman merkittävien syiden osoittamista on ongelmallista. Syistä, rajanvedoista, erilaisten tilanteiden vertailuista, vaihtoehdoista ei kuitenkaan juuri voida tehdä päätelmiä valiokunnan lausuntopyynnön perusteella. Siinäkin tapauksessa, että tämän kaltaista siirtymäjärjestelyä ehkä pidetään joissakin rajoissa mahdollisena, täytyisi voida asiallisin perustein arvioida, kuinka pitkä tällainen siirtymäkausi on perusteltu. Minusta nyt ehdotettu siirtymäsäännös merkitsee huomattavaa poikkeamista perustuslakivaliokunnan selvin sanoin asettamasta laissa luotavaa järjestelmää koskevasta vaatimuksesta. Jos tämänkaltaista siirtymäsäännöstä lakiin halutaan, on mielestäni tarpeen, että perustuslakivaliokunta lausuu siitä, onko tällaiselle poikkeamiselle riittävät perusteet ja jos on, minkälaisin rajauksin järjestely on laissa toteutettava.
12 Maija Saksiin 5.6.2006 HE 3/2006 vp Eduskunnan lakivaliokunnalle Lakivaliokunta on pyytänyt minulta valtiosääntöoikeudellista arviota hallituksen esitykseen laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta (HE 3/2006 vp) liittyvistä kahdesta kysymyksestä. Kysymyksistä toinen koskee sitä, että hedelmöityshoitoja olisivat oikeutettuja saaman vain avio- tai avoliitossa elävät naiset ja toinen siihen, että ennen lain voimaantuloa anonyymisti luovutettuja sukusoluja voitaisiin käyttää kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta biologisen täyssisaruksen hankkimiseksi lapselle, joka on syntynyt ennen lain voimaan tuloa annetun hoidon tuloksena. Lisäksi lakivaliokunta on pyytänyt kannanottoa siihen, ovatko nämä kaksi kysymystä sellaisia, että lakivaliokunnan tulisi eduskunnan työjärjestyksen (40/2000) 38 :n 2 momentin nojalla pyytää niistä perustuslakivaliokunnan lausunto. Esitän lausuntonani kohteliaimmin seuraavan. Yhdenvertaisuus Ensimmäiseksi lakivaliokunta kysyy, miten valtiosääntöoikeudellisesti ja erityisesti yhdenvertaisuuden näkökulmasta on arvioitava ratkaisua, jossa oikeus hedelmöityshoitoihin rajataan siten, että hoitoa saisi antaa vain terveydellisin perustein naiselle joka elää miehen kanssa parisuhteessa. Lausuntopyynnön sisältämä ehdotus merkitsisi sitä, ettei yksin elävä nainen tai toisen naisen kanssa parisuhteessa elävä nainen voisi lainkaan saada hedelmöityshoitoja, ei edes terveydellisin perustein. Perustuslakivaliokunta on todennut, että myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille ei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 16/2006 vp s. 2/I-II). Valiokunta ei ole kuitenkaan arvioinut sitä, mahtuisiko tällainen järjestely, joissa hoidon saatavuus edellyttäisi miehen ja naisen parisuhdetta, yhdenvertaisuusäännöksen lainsäätäjälle jättämään harkintarajojen sisälle. Aikaisemmissa lausunnoissaan perustuslakivaliokunta on tarkastellut säännösehdotuksia, joiden nojalla yksin elävällä naisella ja naisen kanssa parisuhteessa elävällä naisella olisi ollut oikeus hedelmöityshoitoihin, mutta hoidon saamiselle oli asetettu erilaiset ehdot kuin miehen kanssa parisuhteessa elävälle naiselle annettavalle hoidolle. Nyt käsiteltävän ehdotuksen mukaan hoidon saatavuutta ei olisi lainkaan turvattu. Yhdenvertaisuussäännöstä tulkitessaan perustuslakivaliokunta on korostanut, että on keskeistä, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Erilaisten ehtojen asettamista hedelmöityshoidon saamiselle voitiin perustuslakivaliokunnan mukaan perustella esimerkiksi lapsen edun toteutumisen edistämisellä. Lisäksi kun otettiin huomioon, että hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus on auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ei erilaiseen asemaan asettamista voitu perustuslakivaliokunnan mukaan pitää perustuslain vastaisena. Perustuslakivaliokunta on todennut, ettei perustuslaki ja sen 6 aseta estettä järjestelylle, jonka mukaan hedelmöityshoitoja voidaan antaa yksinäiselle naiselle tai toisen naisen kanssa elävälle naiselle vain jos sukusolujen luovuttaja on antanut siihen suostumuksensa (PeVL 16/2006 vp s. 2/1-H).
Perustuslakivaliokunta ei pitänyt perustuslain vastaisena myöskään ehdotusta, jonka mukaan hoitoa voidaan antaa vain, jos siittiöitä luovuttanut mies on antanut suostumuksensa tietoisena siitä, että hänet voidaan vahvistaa syntyvän lapsen isäksi (PeVL 59/2002 vp s. 3/1). Perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa siihen, miten yhdenvertaisuussäännöksen valossa olisi arvioitava ehdotusta, jonka mukaan yksinäinen nainen tai toisen naisen kanssa parisuhteessa elävä nainen ei lainkaan saisi hedelmöityshoitoa. / Valtiosääntöoikeudellisessa tarkastelussa on merkitystä myös perustuslain 19 :n 3 momentin säännöksellä, jonka mukaan lailla on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämän perusoikeussäännöksen on katsottu edellyttävän, että sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus turvataan lailla jokaiselle yksilöllisesti. Nyt käsiteltävä ehdotus merkitsisi sitä, että naisten oikeus hedelmöityshoitoon perustuisi siviilisäätyyn ja sukupuoliseen suuntautumiseen. Tällaiset henkilöön liittyvät seikat ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä perusteita eri asemaan asettamiselle. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pyrkinyt arvioimaan huolellisesti niiden perusteiden hyväksyttävyyttä, jotka oikeuttavat ihmisten erilaiseen asemaan asettamisen. Perustuslakivaliokunnan tuleekin arvioida, voidaanko lapsen edun turvaamisella perustella naisten erilaista kohtelua. Hoidon saatavuutta koskevan rajoituksen kytkeminen siviilisäätyyn tai sukupuoliseen suuntautumiseen käyttäen perusteluna sitä, että hoitoja annettaisiin vain terveydellisillä perusteilla, on myös ongelmallinen. Myös yksin elävällä naisella tai toisen naisen kanssa parisuhteessa elävällä naisella saattaa olla terveydellinen syy, joka estää hedelmöittymisen ilman hoitoja. Erilaiseen asemaan asettamisen hyväksyttävyyttä olisikin arvioitava erikseen yksin elävien naisten ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävien naisten kannalta. Isyydestä perustuslakivaliokunta on todennut, että on yhteiskunnassa vallitsevien arvojen valossa ongelmallista, että tietty osa lapsista lähtökohtaisesti lainsäädännön seurauksena syntyy isättömäksi (PeVL 59/2002 vp s. 4/1). Perustuslakivaliokunta toisti tämän kantansa myös myöhemmässä hedel-möityshoitolakia koskevassa lausunnossaan (PeVL 16/2006 vp. s. 3/II). Perustuslakivaliokunta ei sitä vastoin ole todennut, että isättömyys olisi valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen tai perustuslain kanssa huonosti yhteensopiva, vaan liitti isättömyyden ongelmallisuuden yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin. Epäselvää on, voitaisiinko näillä yhteiskunnassa vallitsevilla arvoilla, joihin perustuslakivaliokunta viittasi, hyväksyttävästi perustella hoidon saatavuutta koskevat rajoitukset. Siirtymäsäännös Toinen kysymys koskee ehdotusta poikkeukseksi pääsääntöön, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa luovutettuja sukusoluja tai alkioita saataisiin käyttää vain, jos luovuttaja on suostunut siihen, että hänen henkilöllisyydestään voidaan antaa tieto syntyvälle lapselle. Lausuntoa on pyydetty siitä, miten perustuslakivaliokunnan aiempien lausuntojen (PeVL 59/2002 vp ja PeVL 16/2006 vp) valossa on valtiosääntöoikeudellisesti arvioitava hedelmöityshoidoista annettavaan lakiin otettavaa siirtymäsäännöstä, jonka mukaan sukusoluja ja alkioita, jotka on luovutettu ennen lain voimaantu-k>a, saataisiin käyttää kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa, että aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle syntyisi biologinen täyssisarus. Perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussäännöksen mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännösehdotuksen voidaan katsoa edistävän saman perheen lasten välistä yhdenvertaisuutta siinä, että sen nojalla syntyneet lapset olisivat samassa asemassa aikaisemmin syntyneiden sisarustensa kanssa siinä, ettei heille olisi turvattu mahdollisuutta saada alkuperäänsä koskevaa tietoa. Toisaalta se asettaisi lain voimaantulon jälkeen annetun hedelmöityshoidon tuloksena syntyneet lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa siihen, miten on perusoikeuksien kokonaisuuden kannalta arvioitava tilannetta, jossa yhtäältä on otettava huomioon lapsen oikeus saada tietää alkuperänsä ja toisaalta perheen lasten keskinäinen yhdenvertaisuus, eikä siihen, mikä valtiosääntöoikeudellinen merkitys voidaan antaa sääntelyllä toteutettavalle tavoitteelle, jonka mukaan perheen lapsille pyritään takaamaan sama biologinen perimä. Perustuslakivaliokunta on aiemmassa hedelmöityshoitolainsäädäntöä koskevassa lausunnossaan PeVL 59/2002 vp s. 3/II todennut, että oikeus henkilökohtaiseen identiteettiin kuuluu perustuslain 10 :ssä turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Valiokunta piti tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä sitä, että tiedonsaantioikeus turvataan. Valiokunta tarkasteltavana oli tilanne, jossa viranomaisella olisi tietoa
14 henkilön alkuperästä, mutta hänellä itsellään ei olisi oikeutta saada tuota tietoa. Valiokunnan kannan mukaan tiedonsaantioikeutta ei voinut jättää luovuttajan suostumuksesta riippuvaksi. Lausunnossaan PeVL 16/2006 s. 3/II perustuslakivaliokunta toisti tämän kantansa. Perustuslakivaliokunta ei sitä vastoin ole arvioinut valtiosääntöoikeudellisesti sitä, olisiko nyt ehdotetulla perusteella perustuslain 10 :n estämättä mahdollista käyttää luovutettuja soluja tai alkioita, vai onko syntyvän lapsen tiedonsaantioikeus turvattava kaikissa lain voimaantulon jälkeisissä hoitotilanteissa. Lisäksi ei ole selvää, mikä valtiosääntöoikeudellinen merkitys siirtymäajan ehdotetulle pituudelle tulisi antaa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon tarpeellisuus Perustuslain 74 :n mukaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta. Eduskunnan työjärjestyksen 38 :n 2 momentin mukaan valiokunnan tulee pyytää lausunto perustuslakivaliokunnalta, mikäli sen valmisteltavasi! käsiteltävän lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta on epäselvyyttä. Perastuslakivaliokunnan lausunto tulee siten pyytää aina, kun lakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä perustuslain tulkinnasta on epäselvyyttä. Kuten edellä olen todennut, pemstuslakivaliokunta ei ole arvioinut kummankaan lausuntopyynnössä esitetyn kysymyksen tarkoittaman järjestelyn perustuslainmukaisuutta. Ehdotetut säännökset ovat valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä ainakin yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeuteen saada tietää alkuperänsä liittyvien ulottuvuuksiensa vuoksi, eikä perustuslakivaliokunnan aikaisemmista lausunnoista löydy selkeää kantaa siihen, miten perustuslakia olisi niiden yhteydessä tulkittava. Siksi lakivaliokunnan tulee eduskunnan työjärjestyksen 38 :n 2 momentin mukaisesti pyytää niistä perustuslakivaliokunnan lausunto. Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2006 Maija Saksiin Maija Saksiin 13.6.2006 Perustuslakivaliokunnalle
Perustuslakivaliokunnan pyytämänä lausuntona lakivaliokunnassa esillä olleista kahdesta muutoksesta hallituksen esitykseen laiksi hedelmöityshoidoista (HE3/2006 vp) esitän kohteliaimmin seuraavan. Lakivaliokunnan lausuntopyyntö Lakivaliokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämistä kysymyksistä ensimmäinen koskee sitä, että hedelmöityshoitoja olisivat oikeutettuja saaman vain avio- tai avoliitossa elävät naiset. Toinen kysymys koskee ehdotusta, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa anonyymisti luovutettuja sukusoluja voitaisiin käyttää kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta biologisen täyssisaruksen hankkimiseksi lapselle, joka on syntynyt ennen lain voimaan tuloa annetun hoidon tuloksena. Ehdotetut säännökset ovat valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä ainakin yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeuteen saada tietää alkuperänsä liittyvien ulottuvuuksiensa vuoksi. Yhdenvertaisuus Lakivaliokunta kysyy perustuslakivalokunnalta, miten valtiosääntöoikeudellisesti on arvioitava ratkaisua, jossa oikeus hedelmöityshoitoihin rajataan siten, että hoitoa saisi antaa vain terveydellisin perustein naiselle joka elää miehen kanssa parisuhteessa. Ehdotettu säännös merkitsisi sitä, ettei yksin elävä nainen tai toisen naisen kanssa parisuhteessa elävä nainen voisi lainkaan saada hedelmöityshoitoja, ei edes terveydellisin perustein. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin hedelmöityshoitoja koskevia lakiesityksiä käsitellessään todennut, että myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille, ei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle, kun pyritään kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 16/2006 vp s. 2/I-II). Noissa lausunnoissaan perustuslakivaliokunta on tarkastellut säännösehdotuksia, joiden nojalla yksin elävällä naisella ja naisen kanssa parisuhteessa elävällä naisella olisi ollut oikeus hedelmöityshoitoihin, mutta hoidon saamiselle olisi asetettu erilaiset ehdot kuin miehen kanssa parisuhteessa elävälle naiselle annettavalle hoidolle. Valiokunta ei arvioinut sitä, mahtuisiko järjestely, joissa hoidon saatavuus edellyttäisi miehen ja naisen parisuhdetta, yhdenvertaisuusäännöksen lainsäätäjälle jättämien harkintarajojen sisälle. Erilaisten ehtojen asettamis- 2 ta hedelmöityshoidon saamiselle voitiin perustuslakivaliokunnan mukaan perustella esimerkiksi lapsen edun toteutumisen edistämisellä. Lisäksi kun otettiin huomioon, että hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus on auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ei erilaiseen asemaan asettamista voitu perustuslakivaliokunnan mukaan pitää perustuslain vastaisena. Perustuslakivaliokunta onkin todennut, ettei perustuslaki ja sen 6 aseta estettä järjestelylle, jonka mukaan hedelmöityshoitoja voidaan antaa yksinäiselle naiselle tai toisen naisen kanssa elävälle naiselle vain jos sukusolujen luovuttaja on antanut siihen suostumuksensa (PeVL 16/2006 vp s. 2/I-II). Perustuslakivaliokunta ei pitänyt perustuslain vastaisena myöskään ehdotusta, jonka mukaan hoitoa voidaan antaa vain, jos siittiöitä luovuttanut mies on antanut suostumuksensa tietoisena siitä, että hänet voidaan vahvistaa syntyvän lapsen isäksi (PeVL 59/2002 vp s. 3/1). Nyt käsiteltävän ehdotuksen mukaan hoidon saatavuutta ei olisi turvattu kaikille naisille. Perustuslakivaliokunnan onkin nyt otettava kantaa siihen, onko naisten erilaiseen asemaan asettaminen hoidon saatavuuden suhteen perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussäännöksen kieltämää erilaista kohtelua. Hedelmöityshoitoa antavat sekä julkisen terveydenhuollon toimintayksiköt että yksityiset sairaalat ja lääkärit. Hedelmöityshoitoja saavat antaa vain terveydenhuollon ammattihenkilöt, joiden toimintaan sovelletaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua lakia (559/1994). Terveydenhuollon oikeusturvakeskus valvoo terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Hedelmöityshoitoa saavia pidetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) tarkoittamina potilaina. Lisäksi hedelmöityshoitoihin sovelletaan sairausvakuutuslakia (1224/2004). Sairausvakuutuslain mukaan ei kuitenkaan korvata sairaanhoitoa tai
tutkimuksia, jos niille ei ole lääketieteellistä syytä. Kysymyksessä on siis selvästi julkinen tai julkisesti tuettu yhteiskunnan tarjoama palvelu. Valtiosääntöoikeudellisessa tarkastelussa on siten merkitystä myös perustuslain 19 :n 3 momentin säännöksellä, jonka mukaan lailla on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali-ja terveyspalvelut. Tämän perusoikeussäännöksen on katsottu yleensä edellyttävän, että sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus turvataan lailla jokaiselle yksilöllisesti. Nyt käsiteltävä ehdotus merkitsisi sitä, että naisten oikeus hedelmöityshoitoon perustuisi siviilisäätyyn ja sukupuoliseen suuntautumiseen. Tällaiset henkilöön liittyvät seikat ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä pemsteita eri asemaan asettamiselle. Erilaisten etuja ja palveluja koskevien lakiehdotusten yhteydessä yhdenvertaisuussäännöstä tulkitessaan perustuslakivaliokunta on korostanut, että on keskeistä, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla ja että mahdolliset rajoitukset ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pyrkinyt arvioimaan huolellisesti niiden perusteiden hyväksyttävyyttä, jotka oikeuttavat ihmisten erilaiseen asemaan asettamisen. Perustuslakivaliokunnan tuleekin arvioida, voidaanko lapsen edun turvaamisella perustella yhtäältä naisten erilaista kohtelua hoidon saatavuuden suhteen ja toisaalta naisen ja lapsen muodostamien perheiden erilaista kohtelua. Yhteiskunnassamme on hyväksytty äidin ja lapsen muodostamat perheet tasa-arvoisiksi muiden perheiden kanssa: oikeusjärjestelmämme ei velvoita äitiä ilmoittamaan kuka on lapsen mahdollinen isä ja sallii naisen adoptoida yksin. Lisäksi avioeron jälkeen noin 85 % lapsista asuu äidin kanssa. Tämä ratkaisu on usein tehty vasta kun sosiaaliviranomainen tai tuomioistuin on arvioinut sen lapsen edun mukaiseksi. Pidänkin perusoikeusjärjestelmän kannalta erittäin ongelmallisena sitä, että lapsen etua käytettäisiin perusteluna vain silloin, kun halutaan torjua se mahdollisuus, että äidin ja lapsen muodostama perhe saisi alkunsa hedelmöityshoidoista. Lapsen etua ei voida tässä asetelmassa pitää perustuslain 6 :n tarkoittamana hyväksyttävänä perusteena eri asemaan asettamiselle. Lapsen etu ei nähdäkseni ole myöskään hyväksyttävä peruste rajoittaa hoidon saatavuutta naisilta, jotka elävät parisuhteessa toisen naisen kanssa. Tutkimukset, joiden tuloksia tämän lakiesityksen yhteydessä on ymmärtääkseni myös eduskunnalle laajasti esitelty, eivät ole yksiselitteisesti osoittaneet, mikä merkitys lapsen edun kannalta on sillä, että hän kasvaa perheessä, jossa vanhemmat ovat sauiaa sukupuolta. Kun on epävarmaa, voidaanko tutkimuksella osoittaa lapsen edun mukaisuus tai sen vastaisuus, ei tätä perustetta voida yksin pitää riittävän painavana hyväksyttävänä perusteena naisten erilaiseen asemaan asettamiselle. Perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja syrjinnän kiellon kannalta astutaan synkkään maailmaan, jos hyvin kevein perustein hyväksytään erotteluja niinkin tärkeäksi koetussa asiassa asioissa, kuin oma lapsi ja perheen perustaminen. Lapsen edun käyttäminen perusoikeussäännösten yhteydessä erilaisen kohtelun perusteluna on ongelmallinen myös siksi, että lapsen etua käytetään estämään tuon lapsen syntyminen, jonka etua halutaan suojella. Tämän vuoksi rajoitusta ei voida pitää suhteellisuusperiaatteen mukaisena. Hoidon saatavuutta koskevan rajoituksen kytkeminen siviilisäätyyn tai sukupuoliseen suuntautumiseen käyttäen perusteluna sitä, että hoitoja annettaisiin vain terveydellisillä perusteilla, on myös ongelmallinen: hedelmättömyyden lääketieteellistä syytä ei läheskään aina pystytä selvittämään ja myös yksin elävällä naisella tai toisen naisen kanssa parisuhteessa elävällä naisella saattaa olla terveydellinen syy, joka estää hedelmöittymisen. Isyydestä perustuslakivaliokunta on todennut, että on yhteiskunnassa vallitsevien arvojen valossa ongelmallista, että tietty osa lapsista lähtökohtaisesti lainsäädännön seurauksena syntyy isättömäksi (PeVL 59/2002 vp s. 4/1). Perustuslakivaliokunta toisti tämän kantansa myös myöhemmässä hedel-möityshoitolakia koskevassa lausunnossaan (PeVL 16/2006 vp. s. 3/II). Perustuslakivaliokunta ei sitä vastoin ole todennut, että isättömyys olisi valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen tai perustuslain kanssa huonosti yhteensopiva, tai sen vastainen, vaan liitti isättömyyden ongelmallisuuden yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin. Näillä yhteiskunnassa vallitsevilla arvoilla, joihin perustuslakivaliokunta viittasi, on vaivalloista hyväksyttävästi perustella hoidon saatavuutta koskevat rajoitukset, kun kuten edellä totesin, yhteiskunnassamme ja oikeusjärjestyksessämme yksinhuoltajuus ja yksin adoptoiminen on hyväksyttyä ja yhden vanhemman ja lasten muodostamien perheiden asema on yhdenvertainen muiden perheiden kanssa.
Sääntelyn täsmällisyys Perustuslain 80 :n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Tämän on katsottu edellyttävän täsmällisiä ja yksiselitteisiä säännösten muotoiluja. Tällä hetkellä lainsäädäntömme sisältää useita erilaisia avoliiton määritelmiä. Käytäntö on myös osoittanut, että erityisesti sosiaalilainsäädännön soveltamisessa avoliitossa elämisen ja yksin elämisen määrittely on vaikeaa, ja yksilön oma käsitys poikkeaa usein viranomaisten käsityksestä. Mikäli tarkoituksena hyväksyä säännös, joka kieltää hoidot silloin, kun nainen ei elä miehen kanssa avioliitossa tai avioliiton omaisessa suhteessa, on lakiin sisällytettävä avoliiton määritelmä. Siirtymäsäännös Lakivaliokunnan toinen kysymys koskee poikkeusta hallituksen esityksen tarkoittamaan pääsääntöön, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa luovutettuja sukusoluja tai alkioita saataisiin käyttää vain, jos luovuttaja on suostunut siihen, että hänen henkilöllisyydestään voidaan antaa tieto syntyvälle lapselle. Nyt hedelmöityshoidoista annettavaan lakiin ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännös, jonka mukaan sukusoluja ja alkioita, jotka on luovutettu ennen lain voimaantuloa, saataisiin käyttää kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa, että aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle syntyisi biologinen täyssisarus. Perustuslakivaliokunta on ensimmäisessä hedelmöityshoitolainsäädäntöä koskevassa lausunnossaan PeVL 59/2002 vp s. 3/II todennut, että oikeus henkilökohtaiseen identiteettiin kuuluu perustuslain 10.ssä turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Valiokunta piti tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä sitä, että tiedonsaantioikeus turvataan. Valiokunnan tarkasteltavana oli tilanne, jossa viranomaisella olisi tietoa henkilön alkuperästä, mutta hänellä itsellään ei olisi oikeutta saada tuota tietoa. Valiokunnan kannan mukaan tiedonsaantioikeutta ei voinut jättää luovuttajan suostumuksesta riippuvaksi. Lausunnossaan PeVL 16/2006 s. 3/II perustuslakivaliokunta toisti tämän kantansa. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole arvioinut valtiosääntöoikeudellisesti sitä, olisiko nyt ehdotetulla perusteella perustuslain 10 :n estämättä vielä lain voimaantulon jälkeen mahdollista käyttää luovutettuja soluja tai alkioita, joiden luovuttaja ei ole antanut oikeutta luovuttaa tietoa henkilöllisyydestään. On epäselvää, mikä valtiosääntöoikeudellinen merkitys voidaan antaa sille, että tällaisia soluja ja alkioita voitaisiin käyttää vain rajoitetun ajan lain voimaantulon jälkeen. Perustuslain lähtökohta on perustuslakivaliokunnan mukaan se, että syntyvän lapsen tiedonsaantioikeus turvataan kaikissa lain voimaantulon jälkeisissä hoitotilanteissa. Perustuslain 6 :n yhdenver-taisuussäännöksen mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain 10 :n oikeudesta saada tietää alkuperänsä tehtävän poikkeuksen tarkoituksena olisi taata perheen lapsille sama biologinen perimä. Ehdotuksen voidaankin katsoa edistävän perheen lasten välistä yhdenvertaisuutta, sillä sen nojalla syntyneet lapset olisivat samassa asemassa aikaisemmin syntyneiden sisarustensa kanssa siinä, ettei heille olisi turvattu mahdollisuutta saada alkuperäänsä koskevaa tietoa. Vaikka perheiden toive lasten samasta biologisesta alkuperästä on ymmärrettävä, ei se yksin muodosta riittävän painavaa perustetta rajoittaa lapsen oikeutta saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Poikkeusta ei nähdäkseni tee sallituksi myöskään se, että tavoitteena on saattaa perheen lapset yhdenvertaiseen asemaan. Myöhemmin syntyvän lapsen oikeuden rajoittamista ei voi oikeuttaa sillä, että hänen aikaisemmin syntynyt sisaruksensa ei voi toteuttaa perustuslain turvaamaa oikeuttaan. Valtiosääntöoikeudellisesti on ongelmallista myös se, että siirtymäsäännöksen hyväksyminen asettaisi lain voimaantulon jälkeen annetun hedelmöityshoidon tuloksena syntyneet lapset alkuperäänsä koskevan tiedonsaantioikeuden suhteen keskenään eriarvoiseen asemaan. Perustuslakivaliokunnan kanta näyttäisi olevan se, että lapsen tiedonsaantioikeus on ehdoton aina silloin, kun tämä tieto on saatavilla. Tästä perustuslakivaliokunnan kannasta huolimatta olen kuitenkin itse taipuvainen asettumaan sille kannalle, ettei ole perustuslain 10 :n vastaista käyttää hoidoissa soluja ja alkioita, joiden luovuttaja on kieltänyt luovuttamasta tietojaan tai josta tietoja ei ole saatavilla. Tilanne on verrattavissa siihen,
että lakiehdotuksessa ei ole velvoitettu kertomaan syntyvälle lapselle, että hän on syntynyt hedelmöityshoitojen tuloksena. Tämä merkitsee, että lapsen vanhemmilla on oikeus päättää lapsen tiedonsaantioikeuden toteutumisesta, myös sen jälkeen kuin hänestä tulee täysi-ikäinen. Tätä kaikissa perheissä vanhemmille jätettyä valintaa voidaan perustella muun muassa perustuslain 10 :n yksityiselämän suojalla, jonka turvaaman perheen suojan piiriin lainsäätäjän ei tule puuttua. Valtiosääntöoikeudellisesti oikeuteen olla kertomatta lapselle hänen alkuperästään on rinnastettavissa se, että vanhemmat voisivat valita, että hoidoissa käytettäisiin anonyymien luovuttajien soluja tai alkioita. Viittaan myös perusmslakivaliokunnalle tästä hallituksen esityksestä aikaisemmin antamassani lausunnossa esittämääni kantaan, jonka mukaan lakiehdotuksessa säännellään tosiasiallisesti kahden aikuisen henkilön välistä intressikonfliktia, ei lapsen oikeutta saada tietää alkuperänsä. Mikäli anonyymien solujen ja alkioiden käyttäminen sallitaan, on vielä arvioitava, onko siirtymäajan pituudella valtiosääntöoikeudellista merkitystä. Siirtymäajan pituudella tai lyhyydellä ei nähdäkseni voida perustella perustuslakivaliokunnan ehdottomaan kantaan tehtävää poikkeusta. Jos kuitenkin poikkeusmahdollisuus hyväksytään, ei siirtymäajan pituutta voi asettaa mielivaltaisesti. Nyt käytössäni ei ole perusteluja sille, miksi on valittu juuri kolme vuotta. Itse pitäisin perusteltuna sitä, että ennen lain voimaantuloa luovutettuja soluja ja alkioita voitaisiin käyttää saman ajan, jonka laki hedelmöityshoidoista asettaa solujen ja alkioiden säilyttämiselle ja käyttämiselle muutoinkin. Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2006 Maija Saksiin
Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Perustuslakivaliokunnan pyydettyä minulta asiantuntijalausunnon hallituksen esityksestä 3/2006 vp laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta esitän kohteliaimmin seuraavaa. Lakivaliokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämä lausuntopyyntö koskee sitä, miten on valtiosääntöoikeudellisesti arvioitava ratkaisua, jossa oikeus hedelmöityshoitoihin rajataan lakivaliokunnassa esillä olevan ehdotuksen mukaisesti koskemaan vain naisen ja miehen muodostamia parisuhteita. Hoitoja voitaisiin antaa vain terveydellisen perustein. Hedelmöityshoitoja eivät olisi oikeutettuja saamaan sellaiset naiset, jotka eivät elä miehen kanssa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Tähän ryhmään kuuluvat sekä ns. yksinäiset naiset että myös naisen kanssa parisuhteessa elävät naiset. Hallituksen alkuperäisessä esityksessä ei tällaista rajausta ole, vaan siinä lähdetään siitä, että hoitoja voidaan antaa myös naiselle, joka ei elä miehen kanssa parisuhteessa, edellyttäen että sukusolujen luovuttaja on antanut siihen suostumuksensa. Noissa tapauksissa sukusolujen luovuttaja voidaan vahvistaa isäksi ainoastaan, jos hän on erikseen siihen suostunut. Sen sijaan vuonna 2002 eduskunnassa olleessa esityksessä lähdettiin siitä, että noissa tapauksissa sukusolujen luovuttaja voitaisiin vahvistaa isäksi myös vastoin tahtoaan. Hänen tuli luovutushetkellä antaa suostumus siihen, että sukusoluja voidaan luovuttaa myös yksinäiselle naiselle ja että siihen voi liittyä isyyden vahvistamisriski myöhemmin. Tällainen ehdotus aikaansai kritiikkiä perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden keskuudessa; pelättiin että luovuttajia ei enää olisi, jos luovuttamiseen liittyisi tuollainen riski. Siten lakiehdotuksessa saatettaisiin ihmiset eri asemaan sosiaalisen statuksen ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella; kaikilla ei olisi käytännössä mahdollisuutta hoitoihin, koska sukusoluja ei olisi noilla ehdoilla saatavilla riittävässä määrin yksinäisille naisille. Vuonna 2002 perustuslakivaliokunta lähti kuitenkin lausunnossaan (PeVL 59/2002 vp) siitä, että vaikka lakiehdotuksessa asetettiin henkilöitä eri asemaan sosiaalisen statuksen ja osin myös sukupuolisen suuntautumisen kannalta, ei lakiehdotusta kuitenkaan voitu pitää 2 perustuslainvastaisena. Valiokunnan mielestä ehdotetut erot jotka liittyvät kiinteästi yhteiskunnan arvovalintoihin, mahtuivat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle. Uudessa hallituksen esityksessä 3/2006 vp perustelut ovat tältä osin pikemminkin päinvastaiset: perustellaan miksi kaikissa tapauksissa sukusolujen luovuttajaa ei vahvisteta isäksi. Perustellaan vastaavasti, miksi lapselle ei voida kaikissa tapauksissa vahvistaa isää. Tässä viitataan perhemuotojen moninaistumiseen viime
vuosikymmeninä, ja vedotaan myös siihen, että hedelmöityshoitoja on käytännössä annettu jo joidenkin vuosien ajan muille kuin miehen kanssa parisuhteessa eläville naisille ilman että isyyttä on voitu vahvistaa. Alkuperäisestä hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa 16/2006 vp perustuslakivaliokunta katsoi esityksen olevan perustuslainmukainen ja esitti perustelut sille, miksi ihmisiä voitiin asettaa osin eri asemaan keskenään siviilisäädyn ja osin sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Ehdotettujen erojen katsottiin liittyvän kiinteästi yhteiskunnan arvovalintoihin, joten ehdotettujen erojen katsottiin mahtuvan lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle. Vuoden 2002 lausunto (59/2002 vp) ja PeVL 16 /2006 ovat vielä jotenkin hyväksyttävissä, vaikka perustelut sille, miksi ihmisiä voidaan asettaa sosiaalisen statuksen ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella eri asemaan, ovatkin kritiikille alttiita. 1 Kummallakin kerralla valiokunta vetosi ehdotettujen erojen tueksi "yhteiskunnan arvovalintoihin", jotka sen mielestä muodostavat "hyväksyttävän perustelun" erottelulle. Tätä on arvosteltu tutkijoiden keskuudessa; valiokunnan on katsottu "venyttäneen perusoikeuksien eettistä, arvovalintoja vahvistavaa ulottuvuutta". Perusoikeuksilla ei vahvisteta tiettyjä arvovalintoja vaan pikemminkin turvataan arvopluralismia. Sen sijaan nyt esillä olevaa lakivaliokunnan ehdotusta on mahdoton tulkita siten, että se olisi perusmslainmukainen. Ihmisten erottelu heidän sosiaalisen statuksensa ja osin myös sukupuolisen suuntautumisensa perusteella on hyvin avointa eikä sille ole esitetty painavaa yhteiskunnallista intressiä. Mielestäni sellaisena ei voida pitää sitä, että hedelmöityshoitoja voidaan antaa vain terveydellisin perustein. Miksi se olisi painavampi syy avioparin kohdalla kuin esim. naisparin tarve saada hedelmöityshoitoja? 2 Tuori, Tuomarivaltio - uhka vai myytti?, Lakimies 6/2005, s. 942. Mielestäni tapahtumaketju on palautettava jo PeVL:oon 15/2001 vp (virallistettua parisuhdetta koskeva lakiehdotus). Silloin perustuslakivaliokunta perusteli tekemiään erotteluja sillä, että "avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua". 1 Ks. esim. PeVL 16/2006 vp oleva viittaus lapsen etuun (ikään kuin se voitaisiin etukäteen määritellä ja lapsen edulla tarkoitetaan aina samaa asiaa).