Solubiologia ja peruskudokset- jakso/ Biolääketieteen laitos/ Anatomia Verisivelyvalmisteen teko HEIKKI HERVONEN
LUKU 1 Verisivelyvalmisteen teko Tämä julkaisu on tarkoitettu ainoastaan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden käyttöön jaettuna Terkon digitaalisen kurssikirjaston kautta. Sen osittainenkin kopionti, muuttaminen ja muulla tavalla jakaminen on tekijänoikeuslain mukaisesti kiellettyä. Periferisen veren solutyyppejä voidaan tarkastella nk. sivelyvalmisteessa. Seuraavassa mikroskopiassa kukin tarkastelee omaa verinäytettään. Arvioidaan punasolujen muoto ja lasketaan valkosoluista erittelylaskenta (eri valkosolutyyppien prosentuaalinen osuus). Näytteet otetaan mikroskopiatilassa ja viereisissä laboratoriotiloissa seuraavasti: 1. Opiskelijat ryhmittyvät työpareiksi, jotka sitten ottavat verinäytteen toisiltaan. Tarvittavat välineet: - 2 objektilasia + Jousilansetti + Selluloosavanua + Ihonpuhdistusneste 2. Verinäytteen otto: Verinäyte otetaan sormenpäästä lansetilla tehdyn pistohaavan kautta. Sormenpään iho puhdistetaan vanulla ja puhdistusnesteellä. Varoita työpariasi, että nyt kohta sattuu vähän. Paina lansen tuppi sormenpäätä vasten ja paina laukaisinnappi pohjaan. Syntyneestä haavasta tihkuu hiljalleen sormenpäähän veripisara. Vihjeitä, jotta homma onnistuisi kerralla: - Ennen näytteen ottoa kylmäkätisten on syytä saada veri kiertämään sormissa pitämällä käsiään lämpiminä ennen näytteen ottoa. Hanskat käteen tai vaikka muutama minuutti lämpimässä vedessä. 1
- Valitse oikeakätiseltä vasemman käden nimetön tai pikkusormi, jotta pistosta olisi mahdollisimman vähän haittaa jälkeenpäin. - Lansetti on syytä painaa tiiviisti sormea vasten, ja nappi on painettava pohjaan asti, jotta pisto on riittävän syvä. Tällöin veripisara muodostuu itsellään. Sormenpäätä ei saisi puristella, jos haluaa priimanäytteen. - Veripisara leviää epämääräiseksi läjäksi sormen päähän, jos sormea ei ole kunnolla puhdistettu ja kuivattu. 3. Pieni tippa verta asetetaan näytelasille, sen toiseen päähän keskelle (ks. kuva). Sormenpäästä putoava veritippa on liian suuri, nuppinaulan pään kokoinen on liian pieni. Veripisaran koko Vetäminen/ työntäminen 4. Sivelyn teko: Asetetaan vetolasin lyhyt reuna noin 30 asteen kulmassa edellisen päälle ja tipan reunaan, jolloin tippa leviää koko kakkoslasin reunan leveydelle. Heti kun leviäminen on tapahtunut vedetään/ työnnetään vetolasia näytelasin pintaa pitkin sen toiseen päähän. Liikkeen on oltava joutuisa, vakaa ja yhtenäinen. Kakkoslasin reunan on kuljettava ykköslasin pintaa pitkin tiiviisti. Paina lasia vain aivan kevyesti. Veri 2
leviää samalla tasaiseksi hyvin ohueksi, yhden solukerroksen paksuiseksi sivelyvalmisteeksi. Tee muutama kuivaharjoitus. Näytä henkilökunnalle tuotteesi heti tee uusi, jos ei ole hyvä. Vihjeitä: - Jos tulos ei ole hyvä niin tee uusi tippa ja vedä uudestaan uudesta tipasta ja uudelle lasille. Saman tipan uudelleen vetäminen ei onnistu. - Liian suuresta tipasta riittää verta enemmän kuin yksisolukerrokseksi näyte on liian paksu eikä kelpaa. - Liian pienestä tipasta tulee vain liian pieni, pikkusormen kynnen kokoinen alue. - Epätasainen liike johtaa aaltomaiseen paksuuden vaihteluun, jossa ei ole riittävästi tarpeeksi ohuita alueita. 5. Kuivaaminen ja merkitseminen: Näytteen annetaan kuivata itsellään (nk. ilmakuivaus). Merkitse näytelasi kirjoittamalla nimesi ja ryhmänumero lyijykynällä (kuivamuste liukenee värjäyksessä) lasin mattaosaan! 6. Hyväksyttäminen: Esitä näytteesi laboratoriohenkilökunnalle, joka tarkastaa, että näyte on kunnollinen. Muistitko kirjoittaa lasiin nimesi ja ryhmän? 7. Värjääminen tehdään BLL/anatomian laboratoriossa virkatyönä Värjäyksessä käytettävät nesteet: 1. May-Grünwaldin liuos (eosiini-metyleenisini) 2. Giemsaliuos 3. Tislattu vesi välihuuhteluihin 3
Alla esitetyt dokumentit ovat työryhmän Jukka Pajarinen, Suvi Viranta-Kovanen ja Heikki Hervonen aikaansaannoksia. Tilanteet näkyvät sellaisena kuin ne tapahtuivat, ei jälkieditointia. ELOKUVA 1.1 Verinäytteen otto ELOKUVA 1.2 Verisivelyn teko 4