Matka KIRVUUN 9.6.2013
Matkaa Orimattilasta Kirvuun (nyk. Svobodnoje / Vapaus) on n. 260 km. Matkanjohtajana toiminut Ismo Junna on kulkenut kilometrit lukuisia kertoja. Hänen juurensa ovat Kirvun Roinilassa. Mukana matkassa oli Matikkalasta, Mertjärvestä, Inkilästä, Sairalasta, Ylikuunusta, Rätykylästä, Siisiälästä, Hauhialasta, Virolasta, Lehtiniemestä kiinnostuneita. Viesti heikoista teistä oli kiirinyt, ja osasimme varautua siihen, ettei kaikkiin kyliin päästäisi. Pekka-kuljettaja oli aika ajoin varsin kovilla roukkeisilla teillä kuoppia ja lieju-uria väistellessään. Raja ylitettiin Imatran kansainväliseltä rajanylityspaikalta. Passimuodollisuudet käytiin läpi sutjakkaasti eikä aikaakaan, kun olimme jo Ensossa ja Jääskessä. Tulkki Juhani Junnan ytimekäs ja eloisa selostus seudun puu- ja selluteollisuuden nykytilanteesta, palautti mieleen Suomelle aikanaan niin tärkeän teollisuusalueen merkityksen. Jääskestä matka jatkui Antreaan, jonka kaupunkialueeseen Kirvukin nykyisin kuuluu. Vaikka kalliolouhintojen sivutuotteena syntynyt kivituhka onkin markkinointivaikeuksien takia juuttunut Antreaan valtavaksi vuoreksi, antoi Juhani Junna selostuksessaan toiveita Antrean alueen elämän vilkastumisesta, jos uudistuksen alla oleva Suomeen vievä rautatie täyttää sille asetetut odotukset. Kirvua lähestyttäessa huomio kiinnittyi metsän keskeltä kohoavaan - aikanaan Suomen kauneimmaksi kansanopistoksi nimettyyn - Sairalan evankelisen kansanopiston rakennukseen. Kauniin Torajärven rannalla seisova nelikerroksinen rakennus näkyi komeana kauas, mutta sinne saavuttuamme totesimme ajan ajaneen rakennuksen ohi. Rakennuksesta on katkaistu vesi ja sähkö, mikä kertonee rakennuksen hitaasta kuolemasta. Huolimatta rakennuksen surullisesta nykytilasta nautimme sen salissa oivallisten emäntien, Kaijan ja Eevan, antimista, ja olihan opiston ympäristö, Torajärvi pienine saarineen, mitä kaunein. Sairalan nähtävyys ja kokemisen arvoinen kohde on pienen pieni "osuuskauppa", johon on saatu mahtumaan tavaraa laidasta laitaan: kumisaappaita, luutia, juustoa, makkaraa, Angry Birds - juomia ja kaikkea muuta mahdollista. 2
Hiljainen Kirvu Miten ensikertalainen kävijä koki nykyisen Kirvun? Kirvu, aikanaan yksi Kannaksen suurimmista pitäjistä, läntisen Kannaksen toiminnallinen keskus, joka tunnettiin luonnonparantolasta, kansanopistosta ja huopatehtaistaan, on hiljentynyt. Nykyään pitäjässä ei ole yhtään teollisuuslaitosta. On aihetta ihmetellä, mistä nykyasukkaat saavat elantonsa. Missään ei näy viljeltyjä peltoja, ei laiduntavia lehmiä. Taloja, valtaosin ilmeisesti datsoja ja kesäasuntoja, on harvakseen. Vanhoja taloja Kirvun kirkonmäen läheisyydessä. Maanteilläkin liikkujia on vähän. Tuntuu, että vain puutavaraa kuljettavat rekat survovat heikkokuntoisia teitä. Puutavara ei kuitenkaan jää jatkokäsittelyyn Kirvuun, vaan jatkaa muualle jalostettavaksi. Kirvun hiljaisuutta irvistelee omalla vastenmielisellä tavalla myös hylätty venäläinen kasarmialue ja entinen panssarivaunuvarikko. Vuosi vuodelta rehevöityvät puskat peittävät armollisesti entisen hautausmaan päälle rakennetun varikon raunioita. Heti ei huomannutkaan, että kauniin, vuonna 1996 pystytetyn punagraniittisen hautamuistomerkin takana on varikon raunioalue. Juhlatilaisuudet hautausmaalla ja kirkonmäellä Kirvun kotiseutuaktiivit ovat tehneet mittavan työn jättääkseen jälkipolville kirvulaisen perinnön. 1990-luvun alussa kirvulaiset saivat aikaan ystävyyssopimuksen paikallisten kanssa, ja kotiseututyö Kirvussa saattoi alkaa. Kunnostettiin kirkonmäki, neuvoteltiin venäläiset poistamaan varikko hautausmaan alueelta, joka kunnostettiin muiston paikaksi kirvulaisille. Kirvun nykyiset asukkaat ovat tuoneet löytämiään hautakiviä hautausmaan muistomerkin läheisyyteen. Oikealla oleva sinivalkoinen pylväs on yksi kesällä 1998 pystytetyistä teräspylväistä, joilla on merkitty entiset kirkon ja hautausmaan kiviaitojen paikat. Niinpä mekin, kesän 2013 matkalaiset, saimme viettää vaikuttavan juhlahetken Kirvun entisellä hautausmaalla ja hetkeä myöhemmin kirkonmäellä sankaripatsaan äärellä. Hautausmaan juhlahetken aluksi musiikkimajuri Petri Junna ja rehtori Minna Kajander soittivat pasuunoin Heikki Klemetin Oi kallis Suomenmaa. Opettaja Anne Komonen painotti puheessaan karjalaisen perinteen merkitystä jälkipolville. Hän myös kiitti kirvulaisia ilmapiiristä, jota on rakennettu nykyasukkaiden kanssa. Ystävyyden ilmapiirissä jälkipolvien on helppo vierailla esivanhempien kotiseudulla. 3
Kirvun kirkonmäki on kauniilla paikalla. Kuusivanhukset ympäröivät mäkeä, jolla sodista selvinnyt, mutta vuonna 1978 palanut kirkko on seisonut. Näkymä järvelle on kaunis ja levollinen. Hiljennyimme juhlahetkeen Kirvun sankaripatsaan äärelle. Vuonna 1921 pystytetty, taiteilija Ilmari Virkkalan suunnittelema patsas löytyi päättömänä läheisen järven mudasta. Patsaan jalusta on uusi ja alkuperäisistä muistomerkin reunakivistä on tehty hautausmaan muistomerkki. Näkymä Kirvun kirkonmäeltä Sankaripatsaalla vietetty juhlahetki alkoi Petri Junnan ja Minna Kajanderin pasuunamusiikilla, Axel von Kothenin Hymni. Tuomari Markku Leporanta puhui esipolvien työn ja uhrausten merkityksestä. Sukupolvet, jotka ovat itsenäisyyden taistelleet, sen taistellen säilyttäneet ja maan jälleenrakentaneet, ovat pysyvät muistomerkkinsä ansainneet. Sankaripatsaalta lähti seppelpartio, Maija-Liisa Loponen ja Tapani Komonen, venäläisten muistomerkille. Opettaja Anne Komosen ja tuomari Markku Leporannan puheet kokonaisuudessaan ovat liitteinä. Kuva elokuulta 1941. Suomalainen sotilas on pysähtynyt Kirvun sankaripatsaan äärelle. Kuvassa näkyvät punagraniittiset reunakivet, joista on tehty hautamuistomerkki hautausmaalle. Kuva on SA-kuva-arkistosta. 4
Rajavyöhykkeellä 9.6.2013 Kaunis Kirvu Kirvu on hiljainen, mutta maisemaltaan tavattoman kaunis. Välillä ajetaan molemmin puolin metsäistä maantietä kilometreittäin, ja välillä näkymän leikkaa avara entinen pelto- ja niittymaisema. Karjalankannaksen luonnon monimuotoisuudesta kertovat jylhät kalliomaisemat ovat uskomattoman upeita. Ja ne järvimaisemat! Matkallamme kävimme aivan Rautjärven tuntumassa - rajavyöhykkeellä. Paikalla, jossa 70 vuotta sitten oli kirvulaista elämää, vanhoista talojen paikoista muistuttivat entisten pihojen kasvit. Jossain pyrki esiin ruskolilja, jossain kukkivat runsaat sireenipensaat. Päivä Kirvussa tarjosi paljon, mutta paljon jäi kokematta. Meidän Kirvun matkamme tarkoitus oli nähdä ja kokea Mertjärvi. Olisimme halunneet nostaa Mertjärven rannalla tähän päivään 6-vuotiaan pojan muistot tuulastuksesta, jonka hän oli kokenut kotonaan Orimattilassa evakkona olleen Mennan Matti-isännän kanssa syksyllä 1943. Olosuhteet (tiet) eivät nyt olleet suosiolliset, ja Mertjärvi jäi kokematta, mutta Kirvun muista järvimaisemista jäi huikaisevan kauniita muistoja. 5