19.11.2013 STORA ENSO OYJ PATENIEMEN SAHA-ALUE, OULU Nykytila
1 Sisältö 1 YLEISKUVAUS TOIMINTAHISTORIASTA 1 2 TEHDYT TUTKIMUKSET 3 3 SAHA-ALUEEN PILAANTUNEISUUS 4 4 KUNNOSTUSTOIMENPITEET 5 5 KUNNOSTETTUJEN ALUEIDEN NYKYTILANNE 6 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 7
2 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n tai Stora Enso Oyj:n antamaa kirjallista lupaa. Yhteystiedot Leena Kurkinen Tapio Leppänen Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2 A FI-90590 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Tel. +358 10 33 33280 Fax +358 10 33 28250 www.poyry.fi
1 1 YLEISKUVAUS TOIMINTAHISTORIASTA Stora Enso Oyj:n omistama Pateniemen noin 70 hehtaarin laajuinen saha-alue sijaitsee Perämeren rannalla n. 9,5 km Oulun keskustasta pohjoiseen. Pateniemen saha-alueella toimi vuodesta 1857 lähtien laivavarvi. Vuonna 1865 telakka siirtyi G&C Bergbomille, joka päätyi rakentamaan oman sahan Pateniemen telakan tarpeisiin. Alueelle rakennettiin vuonna 1876 kaksiraaminen höyrysaha, ja telakan toiminta lopetettiin vuonna 1874. Vuonna 1908 alueella aloitti toimintansa uusi kuusiraaminen saha, joka laajennettiin pian yhdeksänraamiseksi. Tämä saharakennus palveli tehtävässään sahan toiminnan loppuun, kevääseen 1990 asti. Oheisesta ilmakuvasta (kuva 1) ilmenee sahan alue laajimmillaan vuonna 1960. Kuva 1. Pateniemen saha-alue vuonna 1960. Sahalla käytettiin vuosina 1949 1984 kesäisin Ky-5 valmistetta sahatavaran sinistymisen estoon. KY5-valmiste sisälsi kloorifenoleita sekä epäpuhtautena dioksiineja ja furaaneja. Lisäksi painekyllästyksessä käytettiin vuosina 1952 1990 arseenia, kromia ja kuparia sisältävää suolakyllästettä K33. Käytetyt kemikaalit pilasivat alueen maaperää mm. lautojen kastelualtaan ja kyllästämön ympäristössä sekä lautatarhan pintamaassa, mutta pohjavedessä ja merisedimentissä kemikaalien pitoisuudet olivat pieniä. Sahan rantojen korottamiseen käytettiin ruoppausmassoja ja muita maa-aineksia, joihin oli sekoittunut sahausjätettä, kuten rimoja, puunkuorta ja purua. Saha-alueen pohjoisosassa sijaitsee sahan vanha kaatopaikka, jonne on sijoitettu toiminta-aikana pääasiassa puunkuorta ja muuta puujätettä. Toiminnan päättymisen jäl-
2 keen kaatopaikalle on sijoitettu kunnostetuilta alueilta poistettuja lievemmin pilaantuneita maita. Kuvassa 2 on esitetty eri toimintojen sijoittuminen saha-alueella. Saha-alueen eteläosalle on Oulun yleiskaavassa 2020 asetettu terveyshaitan poistamistarve ja pohjoisosa on merkitty virkistysalueeksi, jolla aiempi käyttö rajoittaa toimintoja. Aluetta on kunnostettu vuosina 1996, 1999 2001 ja 2011-2012. Kuva 2. Pateniemen saha-alueella olleet rakennukset ja toiminnot
3 2 TEHDYT TUTKIMUKSET Pateniemen saha-alueen maaperää, pohjavettä ja sedimenttiä on tutkittu vuosina 1990 2013 alueen pilaantuneisuuden, rakennettavuuden ja jatkokäyttömahdollisuuksien selvittämiseksi sekä kunnostukseen liittyen (kuva 3). Alueen kunnostuksen aikaisia ja sen jälkeisiä ympäristövaikutuksia on arvioitu YVA-menettelyllä vuonna 2004. Maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden aiheuttaman riskin arviointi on tehty vuonna 2009. Aluetta tutkittu vuosina 1990 2009 - Pilaantuneisuusselvityksiä - Rakennettavuusselvityksiä - Rantarakenteiden selvityksiä - Liukoisuus ja kertyvyystutkimuksia - Riskinarviointi - Kunnostussuunnitelmia - YVA kunnostuksesta vuonna 2004 - Kaatopaikan vesien seurantaa Pilaantuneisuustutkimuksissa kaikkiaan noin 500 tutkimuspistettä - Kairauksia noin 200 - Kaivinkoneella koekuoppia noin 270 - Pohjavesiputkia 145 - Sedimenttipisteitä 18 - Asfaltti- ja maabetonipisteitä 19 Kuva 3. Tutkimukset Pateniemen sahan alueella
4 Otetuista näytteistä on analysoitu sahaustoiminnassa käytettyjen kemikaalien sisältämien yhdisteiden: kloorifenolien, dioksiinien/furaanien tai metallien (arseeni, kromi ja kupari) pitoisuuksia. Pohjavesiputkista on mitattu alueen pohjaveden korkeuksia virtaussuuntien selvittämiseksi. Kaatopaikalta suotautuvien vesien laatua on seurattu vuosittain kaatopaikan seurantaohjelmaan liittyen. 3 SAHA-ALUEEN PILAANTUNEISUUS Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty valtioneuvoston asetuksella 214/2007. Asetuksen 2 :n mukaan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on perustuttava arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle. Arvioinnissa huomioidaan mm. haitta-aineiden pitoisuudet, määrät, sijainti ja ominaisuudet, kulkeutuminen sekä alueen käyttö. Lisäksi selvitetään altistumismahdollisuus ja mahdollisen altistumisen terveys- ja ympäristövaikutukset. Valtioneuvoston asetuksen 3 :n mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava, jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus maaperässä ylittää asetuksen (214/2007) liitteessä säädetyn kynnysarvon. Maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jollei asetuksen 214/2007 2 :ssä tarkoitetusta arvioinnista muuta johdu: 1) alueella, jota käytetään teollisuus, varasto, liikenne- tai puistoalueena taikka muuna vastaavana alueena, jos yhden tai useamman maaperän haitallisen aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon; 2) muulla kuin 1. kohdassa tarkoitetulla alueella (esimerkiksi asuinalueilla), jos yhden tai useamman maaperän haitallisen aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Saha-alueella havaitut kloorifenolipitoisuudet olivat pääasiassa pieniä ja rajoittuivat saharakennuksen luona sijainneiden kastelualtaiden alueelle. Kloorifenolit eivät olleet merkityksellisiä saha-alueen pilaantuneisuuden arvioinnissa. Kloorifenolit ovat vesiliukoisia ja hajoavat luonnossa, joten ne ovat pääasiassa hajonneet jo sahan toiminnan aikana tai pian toiminnan lopettamisen jälkeen. Dioksiinien pitoisuudet ylittivät ylemmän ohjearvotason lautatarhoissa, sahalaitoksen alueella ja sahan itäosassa. Pilaantuneisuutta havaittiin eniten pintamaassa. Dioksiinit sitoutuvat tiukasti maan orgaaniseen ainekseen ja hienoainekseen, ja niiden kulkeutuminen maaperässä maa- ja pohjaveden mukana on merkityksetöntä. Saha-alueen pohjaveden kloorifenolipitoisuudet ovat pieniä, samoin sedimentin haittaainepitoisuudet. Myös kaatopaikan suotoveden raskasmetalli- ja kloorifenolipitoisuudet ovat olleet pieniä. Kohonneita metallipitoisuuksia havaittiin kyllästämön alueella ja viereisillä kyllästetyn puutavaran varastokentillä.
5 4 KUNNOSTUSTOIMENPITEET Kaikki alueella tehdyt kunnostukset on toteutettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (nyk. ELY-keskus) antamien lupapäätösten mukaisesti ja valvonnassa. Vuonna 1996 kyllästämön ja KY5 altaiden alueelta kaivettiin pilaantuneet maakerrokset ja poistetut maat (20 500 m³ktr) sijoitettiin sahan kaatopaikalle, missä ne pääosin kompostoitiin aumoissa kloorifenolien hajottamiseksi. Voimakkaasti metalleilla pilaantuneet maat kapseloitiin tiiviin peittokerroksen alle. Maaperän kunnostusta jatkettiin vuosina 1999 2001, jolloin kunnostettiin sahan pääportin ympäristön lievästi pilaantunutta maaperää. Poiskaivetut pilaantuneet maat (18 500 m³ktr) sijoitettiin sahan kaatopaikalle sinne vuonna 1996 tehtyjen kompostiaumojen väleihin ja maat peitettiin puhtaalla maakerroksella pölyämisen estämiseksi. Kunnostusta jatkettiin jälleen vuosina 2011-2012. Voimakkaimmin dioksiineilla pilaantuneet maat (14 000 m³ktr) ajettiin poltettavaksi Kemiin Savaterra Oy:lle. Lievemmin dioksiineilla ja furaaneilla pilaantuneita maita (6000 m³ktr) kapseloitiin sahan kaatopaikalle ja loput puhtaammat massat sijoitettiin sahan kaatopaikan jätetäyttöalueelle sen muotoiluun. Poistettujen maa-ainesten määrä oli yhteensä noin 287 000 m³. Kaiken kaikkiaan alueen kunnostuksissa on poistettu massoja noin 326 000 m³ (taulukko 1). Kunnostusalueille on tuotu täyttömaita n. 44 000 m³. Täyttöihin on käytetty alueesta riippuen urakoitsijan toimittamia puhtaita tiivistämiskelpoisia ylijäämämassoja ja hiekkamaita. Alueilla, joissa saavutettiin kynnysarvoa alemmat pitoisuudet, on täytöt tehty Virpiniemestä, luonnonmontusta tuoduilla, maa-aineksilla (hiekka, silttinen hiekka). Taulukko 1. Kunnostettujen alueiden pinta-alat ja poistettujen maa-ainesten määrät. Vuosi Kunnostetun alueen pinta-ala [ha] Poistettujen maiden määrä [m3ktr] 1996 1,2 20500 1999-2001 3,1 18500 2011-2012 29 287700 Yhteensä 33 326700 Kaatopaikan sulkemista on toteutettu vaiheittain vuonna 2009 laaditun ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Kaatopaikan reuna-aluetta on muotoiltu vanhaa jätetäyttöä leikkaamalla ja tuomalla lievästi pilaantuneita maita saha-alueelta kaatopaikan saamiseksi suunnitelman mukaiseen muotoon. Kaatopaikan ympärille on rakennettu suotovesien keräystä varten salaojalinja ja huoltotie. Rakentamisen yhteydessä kaatopaikan vieritse kulkevan Leppiojan linjausta on muutettu.
6 5 KUNNOSTETTUJEN ALUEIDEN NYKYTILANNE Kunnostuksen tavoitteena olleet Valtioneuvoston asetuksen mukaiset ylemmät ohjearvot saavutettiin koko saha-alueella. Saha-alueen etelä- ja itäosan suunnitelluilla korttelialueilla haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot ja muiltakin osin asuinrakentamisen mahdollistavat alemmat ohjearvot. Kunnostuksen tämänhetkinen tilanne on esitetty kuvassa 4. Kuva 4. Pateniemen saha-alueen kunnostuksen nykytilanne
7 Alueilla, jossa maaperän haitta-ainepitoisuudet alittavat kynnysarvon tai alemman ohjearvon, ei ole rajoitteita tulevan maankäytön suhteen. Alueita, joissa ylittyvät alemmat ohjearvot, mutta alittuvat ylemmät ohjearvot voidaan tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi viher- tai virkistysalueina, muttei esimerkiksi asuntorakentamiseen. Saha-alueen keskiosassa ranta-alueella ja tulotien varressa on vielä kunnostamatonta lievästi pilaantunutta aluetta, jonka osalta päätökset kunnostuksesta tehdään kaavarunkotyön edetessä. Noin kolmasosa kaatopaikan pintapeittorakenteista on tehty, ja loppuosa tehdään, kun jätetäyttö on suunnitellussa tilavuudessaan. Kaatopaikan sulkemisen määräaika on vuoden 2016 loppuun saakka. Sahan ranta on pääosin kunnostettu, ja työ saatetaan loppuun kaavarunkovaiheen jälkeen. Ranta-alueen kunnostamiseen ei ole kuitenkaan lupavelvoitteita. Kultakin kuvassa näkyvältä lohkolta on otettu vuosina 2011-2012 maaperästä 20-30 osanäytettä (yhteensä 202 kpl), joista haitta-aineiden pitoisuudet on tutkittu laboratoriossa. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Saha-alueen jo kunnostetulla osalla, suunniteltujen kortteleiden alueella, alittuvat valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot. Kynnysarvojen alittuessa alueen maankäytölle ei aseteta mitään käyttörajoitteita, jolloin se soveltuu myös pientalovaltaiseen asuinkäyttöön. Saha-alueen alavuuden vuoksi sitä joudutaan vielä täyttämään puhtailla maa-aineksilla noin 2 m. Saha-alueen keskiosassa ja suunnitellun tulotien varressa ns. koivikon alueella on vielä lievästi pilaantunutta maa-ainesta. Kunnostettavan alueen laajuus määräytyy kaavatyön edetessä. Ko. massat sijoitetaan sahan suljettavalle kaatopaikalle. Kaatopaikan sulkemisen määräaika on vuoden 2016 loppuun.