EDUSKUNTA ASIAKIRJAVIHKO VALIOKUNNAT h toljbif l/p Valtiopäiväasia, HE 192/2005 ""If jsuqmcn EDUSKUNTA- PALUU J i; HAKU KAJklST/T Asian valiokuntakäsittely HE 192/2005 vp rikosvahinkolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Ministeriö Oikeusministeriö [ Saapumi s-vaihe Asiantuntijavai he /Jaostokäsittely Ratkaistavana Käsittely ] päättynyt Keskustelin/aih e Täysistunto lähettänyt 15.11.2005 lakivaliokuntaan mietintöä varten Lakivaliokunta Saapunut 15.11.2005 Käsittely päättynyt 29.11.2005 LaVM 16/2005 vp Käsittelyvaiheet 16.11.2005 I käsittely 17.11.2005 Asiantuntijoiden kuuleminen Jatkettu I käsittely Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi mietinnön antamista varten. Asiantuntijasuunnitelma hyväksytty - lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen, oikeusministeriö (K) - budjettisihteeri Juha Majanen, valtiovarainministeriö (K) - käräjätuomari Ulla Lahtinen, Helsingin käräjäoikeus (K) - vakuutusoikeustuomari Olli Olanterä, vakuutusoikeus (K) Merkitty saapuneeksi - sisäasiainministeriön kirjallinen lausunto. Merkitty saapuneeksi - Turun hovioikeuden kirjallinen lausunto. 18.11.2005 Asiantuntijoiden kuuleminen - toimistopäällikkö Pekka Syrjänen, Valtiokonttori (K) - varatuomari Riitta Silver, Raiskauskriisikeskus Tukinainen (K) - puheenjohtaja Saija Pakkanen, Henkirikoksen uhrien läheiset ry (K) - asianajaja Riitta Leppiniemi, Suomen Asianajajaliitto (K) - professori Lena Sisula-Tulokas, (K) Merkitty saapuneeksi - Rikosuhripäivystyksen kirjallinen lasunto. 23.11.2005 Asiantuntijoiden kuuleminen 29.11.2005 Yleiskeskustelu - lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen, oikeusministeriö (K) Todettu asiantuntijakuuleminen päättyneeksi. Yksityiskohtainen käsittely Valmistunut: - LaVM 16/2005 vp http://fakta.eduskuntaji/tn>home/w LAKIVALIOKUNTA jl > Sihteeri 10.11.2005 ' Jttcr HE 192/2005 vp (rikosvahinkolaki)
ASIANTUNTI JAS UUNNITELMA Torstai 17.11 klo 10.00 Oikeusministeriö Sisäasiainministeriö Valtiovarainministeriö Turun hovioikeus Helsingin käräjäoikeus Vakuutusoikeus Perjantai 18.11. klo 9.15 Valtiokonttori Rikosuhripäivystys Raiskauskriisikeskus Tukinainen Henkirikoksen uhrien läheiset ry Suomen Asianajajaliitto Professori Lena Sisula-Tulokas
Oikeusministeriö Muistio Lainvalmisteluosasto Antti T. Leinonen 17.11.2005 HE 192/2005 vp Eduskunnan lakivaliokunnalle / HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE RIKOSVAHINKOLAIKSI JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI (HE 192/2005 vp) - kuuleminen 17.11.2005 Uudistustarve Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi rikosvahinkolaki, jossa säädetään rikoksella aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta valtion varoista. Lailla korvattaisiin vuonna 1973 säädetty samanniminen laki siihen tehtyine lukuisine muutoksineen. Lisäksi esityksessä ehdotetaan teknisluonteisia seu-rannaismuutoksia henkilövahinkoasiain neuvottelukunnasta annettuun lakiin (513/2004) ja sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin (672/2002). Kansainvälisesti vertaillen Suomen rikosvahinkojen korvausjärjestelmä antaa rikoksen uhreille hyvän suojan. Nykyinen rikosvahinkolaki on kuitenkin verrattain sekava ja vaikeaselkoinen. Lisäksi rikosvahinkoasioissa noudatettu korvaustaso on eräiltä osin selvästi alhaisempi kuin tuomioistuinten noudattama korvauskäytäntö. Rikosvahinko lain uudistaminen on tarpeen, jotta sen nojalla annettujen korvausratkaisujen sisältö olisi nykyistä paremmin korvauksen hakijoiden ennakoitavissa ja ymmärrettävissä. Rikosvahinkokin muuttamista edellyttää myös vahingonkorvauslain (412/1974) henkilöön kohdistuvien vahinkojen korvaamista koskevien säännösten uudistuminen vuoden 2006 alusta. Nykyisen sääntelyn täydentäminen on lisäksi tarpeen rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun direktiivin 2004/80/EY täytäntöönpanemiseksi. Keskeiset ehdotukset Korvausjärjestelmän pääperiaatteet Rikosvahinkojen korvausjärjestelmän pääperiaatteisiin ei ehdoteta muutoksia. Valtion varoista suoritettaisiin jatkossakin korvausta lähinnä henkilövahingosta ja kärsimyksestä. Korvausta esinevahingosta tai muusta omaisuusvahingosta suoritetaan lähinnä silloin, kun vahingon on aiheuttanut laitokseen sijoitettu henkilö, kuten lomalla ollut vanki. Korvausviranomaisena rikosvahinkoasioissa toimii Valtiokonttori, jonka päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. Korvaus voidaan yleensä suorittaa rikoksen uhrille sen jälkeen, kun asian käsittely tuomioistuimessa on päättynyt. Uhrille suorittamansa korvauksen valtio perii vahingon aiheuttajalta. Rikosvahinkokin mukaiset korvaukset ovat toissijaisia suhteessa muista laki sääteisistä korvausjärjestelmistä tai vapaaehtoisista vakuutuksista suoritettaviin korvauksiin. Korvaustason korottaminen ia korvausjärjestelmän läpinäkyvyyden lisääminen Esityksen tärkeimpänä tavoitteena on, että korvausjärjestelmä olisi nykyistä läpinäkyvämpi ja että rikoksen uhrille tulevat korvaukset määrättäisiin nykyistä yhdenmukaisemmin sekä vahingonkorvauslain nojalla tuomioistuimissa että rikosvahinkolain nojalla korvauksia suoritettaessa. Rikosvahinkolaissa viitattaisiinkin pääsääntöisesti vahingonkorvauslain henkilöön kohdistuvien vahinkojen korvaamista koskeviin säännöksiin, jotka uudistuvat vuoden 2006 alusta. Niiltä osin kuin rikosvahinkolain mukainen korvaussuoja olisi vahingonkorvauslain mukaista suojaa suppeampi, erot ilmenisivät suoraan laista. Tämä merkitsisi käytännössä selkeää korotusta nykyiseen korvauskäytäntöön, jonka mukaan kivusta ja särystä tai kärsimyksestä maksettava korvaus on usein selvästi tuomioistuimen
4 tuomitsemaa korvausmäärää pienempi. Silloin kun Valtiokonttori poikkeaisi tuomioistuimen korvausratkaisusta rikoksen uhrin vahingoksi, sen olisi erikseen yksilöitävä ratkaisunsa perusteet. Korvausoikeuden laajennukset Vahingonkorvauslain uudistuksessa toteutetut korvaussuojan laajennukset laajennukset ehdotetaan lähtökohtaisesti sisällytettäväksi rikosvahinkojen korvausjärjestelmään. Tämän mukaisesti esimerkiksi tapon yrityksen tai törkeän pahoinpitelyn uhrille suoritettaisiin jatkossa valtion varoista korvausta muun ohella myös kärsimyksestä. Rikoksen johdosta surmansa saaneen läheisellä puolestaan olisi nykyisestä poiketen oikeus korvaukseen ansionmenetyksestä ja muusta taloudellisesta vahingosta, jos hän on itse kärsinyt läheisensä menetyksen johdosta psyykkisen tilan häiriintymisenä ilmenevän henkilövahingon. Lisäksi oikeus korvaukseen elatuksen menetyksestä laajenisi koskemaan paitsi lakisääteisiä myös tosiasiallisia elatussuhteita. Korvaukseen olisi siten oikeutettu esimerkiksi surmansa saaneen elatuksen varassa ollut avopuoliso tai lapsipuoli, vaikka hänellä ei lain nojalla ole ollut oikeutta elatukseen surmatulta. Myös rikosvahinkohakemuksen tekemisestä johtuvien kulujen korvaamista laajennettaisiin nykyisestä. Hakemuskulut korvattaisiin vastaisuudessa paitsi oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset täyttävälle hakijalle myös sellaiselle hakijalle, jolle on tuomioistuinkäsittelyä varten määrätty oikeuden-käyntiavustaja. Keinot korvausjärjestelmän kustannusten hallitsemiseksi Rikosvahinkojen korvausjärjestelmästä valtiolle aiheutuvien kustannusten hallitsemiseksi vahinkojen korvattavuudelle asetettaisiin eräitä rajoituksia. Lähtökohtana on, että rikosvahinkolain mukainen korvaussuoja pyritään nykyistä selkeämmin kohdentamaan kärsimyksen korvaamisen sijasta henkilövahingon korvaamiseen. Tämän mukaisesti rikoksen uhrille aiheutuneen kärsimyksen korvaamista rajoitettaisiin säätämällä valtion varoista maksettaville kärsimyskorvauksille enimmäismäärä. Kärsimyskorvauksen enimmäismäärä olisi seksuaalirikosten osalta 8 000 euroaja muiden korvaukseen oikeuttavien rikosten, kuten ryöstön tai törkeän pahoinpitelyn osalta 3 000 euroa. Lisäksi kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta suoritettavalle korvaukselle säädettäisiin enimmäismäärä, joka olisi 10 000 euroa. Enimmäismäärät vastaisivat korvaustasoa, joka nykykäytännössä on ylitetty vain poikkeuksellisesti. Surmansa saaneen läheiselle vahingonkorvauslain nojalla eräissä tapauksessa tuomittavaa kärsimyskorvausta ei ehdotuksen mukaan enää korvattaisi valtion varoista. Kärsimyskorvauksen asemesta henkilövahingon kärsineellä läheisellä olisi edellä selostetuin tavoin oikeus korvaukseen, jonka enimmäismäärä olisi 5 000 euroa. Enimmäismäärien lisäksi ehdotetaan säädettäväksi rikosvahinkokorvauksesta tehtävästä perusvähennyksestä, joka koskisi kaikkia korvauksen saajia. Perusvähennyksen suuruus olisi 150 euroaja se korvaisi nykyiseen lakiin sisältyvän korvattavan vahingon vähimmäismäärää koskevan säännöksen. Tuomioistuimen korvausratkaisun merkitys Korvausviranomaisena toimiva Valtiokonttori ei jatkossakaan olisi sidottu tuomioistuimen korvausratkaisuun. Rikosvahinkojen korvausjärjestelmä on yleisistä tuomioistuimista erillinen, itsenäinen korvausjärjestelmä. Valtio ei ole osallisena rikoksen tekijän ja rikoksen uhrin välisessä korvausoikeudenkäynnissä eikä siten voi tuomioistuimessa esittää näkemystään korvausvaatimuksen perusteesta ja määrästä. Näistä syistä ei ole ajateltavissa, että valtio olisi suoraan lain nojalla sidottu tuomioistuimen korvausratkaisuun. Käytännössä korvaus on kuitenkin jatkossa suoritettava valtion varoista tuomioistuimen korvausratkaisun suuruisena, jos korvaus vastaa tuomioistuimissa yleisesti noudatettua korvaustasoa eikä rikosvahinkolaissa säädetyistä rajoituksista muuta johdu. Jos tuomioistuimen ratkaisusta poiketaan, tämä on erikseen perusteltava. Rikosuhridirektiivin täytäntöönpano
5 Esityksen vaikutukset Voimaantulo Rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun direktiivin 2004/80/EY täytäntöönpanemiseksi rikosvahinkolakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset Valtiokonttorin yhteistyöstä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden korvausviranomaisten kanssa rajat ylittävissä tapauksissa. Siltä osin kuin direktiivin täytäntöönpano ei edellytä laintasoista sääntelyä, täytäntöönpano tapahtuu asetuksella, jonka luonnos on esityksen liitteenä. Direktiivin mukaisesti Suomessa asuva, toisessa unionin jäsenvaltiossa rikoksen kohteeksi joutunut henkilö voisi hakea korvausta kyseisen valtion korvausjärjestelmästä jättämällä suomen, ruotsin tai englannin kielisen korvaushakemuksen liiteasiakirjoineen Valtiokonttoriin. Muut keskeiset ehdotukset Korvaushakemuksen jättämiselle säädettyä määräaikaa ehdotetaan muutettavaksi. Nykyinen rikoksen tekohetkestä laskettava kymmenen vuoden määräaika korvattaisiin kolmen vuoden pituisella määräajalla, joka laskettaisiin tuomioistuimen korvausratkaisun lainvoimaiseksi tulosta. Jos korvausasiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, korvauksen hakemisen määräaika olisi jatkossakin kymmenen vuotta rikoksen tekemisestä. Erityisesti syystä myöhemminkin tehty hakemus voitaisiin kuitenkin tutkia. Muutos tehostaisi korvausten perimistä vahingosta vastuussa olevalta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi nykyistä laajemmin ja selkeämmin muun muassa Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudesta, korvauksen takaisinperinnästä sekä korvauspäätöksen oikaisemisesta ja muuttamisesta uuden selvityksen perusteella. Esitetyt muutokset lisäisivät rikosvahinkojen korvausjärjestelmästä valtiolle aiheutuvia kustannuksia nettomääräisesti yhteensä noin 2,7 miljoonalla eurolla vuodessa. Eniten lisäkustannuksia aiheutuisi korvaustasojen korottamisesta nykyistä lähemmäksi tuomioistuimissa noudatettuja korvaustasoja. Ottaen huomioon korvauksille ehdotetut enimmäismäärät ja muut korvausoikeuden rajoitukset, korvaustasojen korottamisen kustannusvaikutus olisi arviolta 1,8 miljoonaa euroa. Törkeiden väkivaltarikosten uhreille suoritettavista kärsimyskorvauk-sista aiheutuva lisäkustannus on arvioitu 1,3 miljoonaksi euroksi. Lakien ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006. Ehdotettu voimaantuloajankohta perustuu ensinnäkin siihen, että rikosuhridirektiivi on pantava täytäntöön kyseiseen päivään mennessä. Toinen syy ehdotetulle voimaantuloajankohdalle on se, että vahingonkorvauslain henkilöön kohdistuvien vahinkojen korvaamista koskeva uudistus tulee voimaan kyseisenä päivänä. Koska nyt ehdotettava rikosvahinkolaki pohjautuu vahingonkorvauslain sääntelylle, on tärkeää, että lait tulevat voimaan samanaikaisesti. Ehdotuksen mukaan säännös törkeiden väkivaltarikosten uhrien oikeudesta korvaukseen kärsimyksestä tulisi kuitenkin valtiontaloudellisista syistä voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2008.
Valtiovarainministeriö Budjettisihteeri Juha Majanen HE 192/2005 vp rikosvahinkolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 1. V a l t inisteriöllä ei ole huomauttamista esityksen johdosta. Esitys parantaa jo nykyisellään rikoksen uhrin kannalta kansainvälisestikin vertaillen varsin edullista rikosvahinkojen korvausjärjestelmäämme merkittävästi ja samalla toimeenpannaan rikosuhridirektiivi. Ehdotetulla uudistuksella korjataan nykyiseen järjestelmään liittyviä epäjohdonmukaisuuksia ja lisätään läpinäkyvyyttä. Korvaustasot nousevat huomattavasti ja korvattavuus laajenee uusille alueille. Rikosvahinkokor-vausmenojen hallintaan on kiinnitetty esityksessä huomiota erityisesti ehdotetun perus vähennysjärjestelmän myötä ja korvaus voimavarat kohdennetaan perustellusti vahinkoihin, joilla voidaan arvioida olevan vahingonkärsijälle vähäistä suurempi merkitys. 2. Rikosvahinkokorvaukset ovat perusteiltaan lakisääteisiä menoja, joiden maksamista varten on momentille 25.01.25 on kunakin vuonna budjetoitu arviomääräraha korvausten maksamista varten. Käytännössä maksettavien korvausten määrän ennakointi on ollut vaikeata ja em. määräraha on ylitetty useana vuonna. Tästä syystä vuoden 2006 TAE sisältää 1 milj. euron tasokorotuksen. Vahinkokohtaiset korvausmäärät ja hakemusmäärät ovat olleet varsin maltillisessa kasvussa, joten määrärahatarpeen vaihtelut selittyvät lähinnä muilla syillä. Käytännössä korvausten määrä riippuu Valtiokonttorin korvauskäsittelyn ripeydestä. Valtiokonttori on viime vuosina pyrkinyt lyhentämään hakemusten käsittelyaikaa, mikä on näkynyt ennakoitua suurempana määrärahatarpeena, jotka tarpeet on ylityksin ja lisätalousarvioin katettu. Rikosvahinkokorvausmenojen tason voidaankin arvioida olevan kuluvana vuonna poikkeuksellisen korkealla n. 9,5-10 milj. euron tasolla. 3. Hallituksen esityksen mukaan jatkossa korvaukset myöntävä ja maksava Valtiokonttori noudattaisi tuomioistuinten korvauskäytäntöä, mikä nostaisi korvaustasoja ja samalla korvattavuus laajenisi uusille alueille, joilta ei ole olemassa vertailukelpoista korvauskäytäntöä. Hallituksen esityksessä arvioitu korvausmäärärahan arvioitu lisätarve on vuodesta 2009 lähtien täysimääräisenä n. 2,7 milj. euroa, mikä on valtiontalouden näkökulmasta merkittävä lisäys. Lisäksi on todettava, että lisätarpeiden määrä riippuu viimekädessä tuomioistuinten ratkaisutoimintaan perustuvasta Valtiokonttorin korvauskäytännöstä. 4. Valittu 150 euron perusvähennysjärjestelmä kohtelee vahingonkärsijöitä tasapuolisesti. Suhteellisen pienestäkin vahingosta saa korvausta, ja perusvähennys on suhteessa vakavimpiin rikosvahinkoihin varsin pieni. Uhri olisi aina oikeutettu saamaan perusvähennystä vastaavan korvauksen rikoksen tekijältä. Voidaan arvioida, että rikoksen uhri voi kohtuullisen suurella todennäköisyydellä saada 150 euron perusvähennyksen perittyä rikoksen tekijältä. 5. Nykyisen lain korvattavuuden alaraja 34 euroa vuodelta 1973 vastaa nykyisessä hinta ja kustannustasossa 169 euroa. 6. Määrätarpeet on tarkoitus ottaa huomioon valmisteltaessa valtiontalouden kehyksiä vuosille 2007-2011. HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS L fa, Ulla Lahtinen ' yw ^ 17.11.2005 Sf/ 17.11.2005 HE 192/2005 vp i o v a r a i n m Eduskunnan lakivaliokunnalle Helsingin KO:n kuuleminen 17.11.2005 HE 192/2005 vp rikosvahinkolaki
7 1. YLEISTÄ Ehdotettu laki on pitkälti samansisältöinen kuin aikaisempi laki. Ehdotuksessa on huomioitu 1.1.2006 voimaan tulevat vahingonkorvauslain muutokset ja EUdirektiivin tuomat muutokset. Lain menettelysäännökset eivät sanottavasti muutu. - hyvänä asiana on, että rikosvahinkolaki ja vahingonkorvauslaki on samanaikaisesti muutettavana - hyvänä asiana on myös EU-direktiivin tuomat edut - lähinnä korvauksen hakemisen menettelyn helpottuminen Oleellisin lainmuutos on valtionkonttorin itsenäisen päätösvallan supistuminen ja korvausten maksaminen valtion varoista tuomioistuimen tuomion mukaisesti. Tämä säännös tulisi selkeästi kirjata lakiin. Valtion varoista maksettaville korvauksille on asetettu eri korvausmuotojen mukaan määräytyvä katto. Käräjäoikeus pitää sääntelytapaa sinänsä perusteltuna. 2. YKSITYISKOHTAISIA HUOMAUTUKSIA 6ja8 Läheisten henkilöiden piiri on oikeuskäytännössä laajentunut siitä, mitä nykyistä vahingonkorvauslakia säädettäessä tarkoitettiin. Ehdotuksen mukaan rikosvahinkolain soveltamisessa tukeuduttaisiin vahingonkorvauslakiin. Käräjäoikeus esittää harkittavaksi, olisiko läheisten piiriä pyrittävä määrittelemään laissa tarkemmin. - vahingonkorvauslain 5 lukua muutettaessa pohjana lienee ollut tarkoitus tulkita säännöksiä suppeasti - huomiota tulisi kiinnittää siihen millä keinoin kirjavaa oikeuskäytäntöä saataisiin yhdenmukaisemmaksi (tuomareitten koulutuksen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska esimerkiksi seksuaalirikokset ovat usein salaisia eikä sen vuoksi niistä ole mahdollista saada tarpeellista tietoa korvauskäytännöstä eikä rangaistuksista) koulutuksen tarve lisääntyy vielä sen myötä, että pääsääntöisesti valtionkonttori tulee maksamaan korvaukset tuomion mukaisesti (katto huomioon ottaen) - huomiota kiinnittää myös se, ettei surmansa saaneen läheiselle vastaisuudessa korvattaisi valtion varoista kärsimyskorvausta (VahkL 5:4 a ) 9 Ehdotuksen mukaan sille, jonka seksuaalista itsemääräämisoikeutta on loukattu, voidaan maksaa kärsimyksestä enintään 8.000 euroa. Enimmäismäärä esimerkiksi pitkään jatkuneen vapaudenloukkauksen tai raa'ankin murhan yrityksen kohteelle on vain 3.000 euroa. Lisäedellytyksenä jälkimmäisessä tapauksessa on lisäksi loukkauksen erityinen vakavuus. Olisi hyvä jos tuota eroa jotenkin perusteltaisiin. Nyt se on perusteluissa lakitekstin sanat toistamalla. Lienee kyse siitä, että seksuaalirikoksen kesto on voinut olla useita vuosia (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö). Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n ensi vuoden alusta voimaantulevan säännöksen mukaan myös (tavallisen) pahoinpitelyn uhrille voidaan poikkeuksellisesti maksaa vahingonkorvausta kärsimyksestä. Tämä korvaus on rajattu tämän lain ulkopuolelle mitenkään asiaa perustelematta. Kun tämän lain perusteluissa muutoin korostetaan yhdenmukaisuutta vahingonkorvauslain kanssa, jää odottamaan perusteita valinnalle. 20 Pienin valtion varoista maksettava korvaus olisi 150 euroa. Monille vahinkoa kärsineille tuo määrä on suuri asia. 21
Ehdotuksen mukaan korvaukselle ei makseta korkoa. Säännös on sama kuin nykyisessä laissa. Ehdotusta ei ole perusteltu. Valtion korvausvastuu on aina toissijaista (19 ), minkä vuoksi ratkaisu voitaneen hyväksyä. 30 Ehdotuksen ja sen perustelujen kautta linjan kulkeva pääperiaate on, että tuomioistuimen käsittelemässä asiassa tuomioistuin tutkii vahingonkorvauksen perusteen ja määrän. Lähtökohtana on, ettei valtiokonttori yleensä enää ota asiaan kantaa ja maksaa korvauksen tuomion mukaan (katot
9 huomioiden). Perusteluissa mainituissa yksittäistapauksissa valtiokonttorille jäisi itsenäistä harkintavaltaa. Lakiehdotukseen on tästä lähtökohdasta huolimatta kirjoitettu nykyisen lain täysin päinvastainen kanta pääsäännöksi. Ehdotuksen mukainen pääsääntö tulisi kirjata auki selkeästi lakiin. Perusteluissa on otettu riittävästi kantaa niihin tapauksiin, jolloin valtiokonttori voi poiketa tuomiosta. Huomiota kuitenkin herättää kohta, jonka mukaan tuomiosta voitaisiin poiketa, mikäli sen korvaus poikkeaa yleisestä oikeuskäytännöstä. Tämä yhtenäinen oikeuskäytäntö tulisi koulutuksella hoitaa kuntoon, eikä valtiokonttorin "paikkauksella". Henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositukset tulevat olemaan tarpeen ja toivottavasti sellaiset saadaan. Vastaavat suositukset liikennevahinkolautakunnalta ovat paljolti käytössä ja ovat ilmeisestikin yhdenmukaistaneet korvauskäytäntöä. Arveluttavalta tuntuu korvausten sovittelu, ellei sitä ole tuomioistuimissa tehty samoin tuomiota suuremman korvauksen maksaminen. MUUTA Rikosvahinkolautakunta Rikosvahinkolautakunta voitaneen lakkauttaa. Onko se tarkoituksenmukaista lakkauttaa tässä samassa yhteydessä kun lakia muutetaan ja uudesta laista ei ole kokemusta. Lautakunnan eräänä tehtävänähän on ollut linjata tulkinnanvaraisia kohtia ja lautakunnalla on vahva kokemus aiemmasta laistaja korvauskäytännöstä. Perusteluista ilmenee, että asian lautakunnassa lausunnolla olo on keskimäärin pidentänyt käsittelyaikaa 3 viikolla. Käsittelyajat ovat venyneet muista syistä. Lautakunnan vuosikustannukset vuonna 2003 olivat 9.000 euroa. Lakiin on jo muiltakin osin tehty voimaantulon viiveitä. Voisi olla käytännön linjausten kannalta jopa halvempaa lakkautta lautakunta esimerkiksi kahden vuoden kuluttua. Rikollisjärjestöt ja järjestäytynyt rikollisuus Oikeudenmukaisuus tuntuu olevan kaukana niissä tapauksissa, joissa rikollisjärjestöön kuuluva saa korvausta valtion varoista, kun jengit keskenään järjestelevät asein asioitaan. Rikolliseen järjestöön kuuluminen on otettu rikoslain puolella huomioon koventamisperusteena RL 6:5 1 momentti 2 kohta. Ulla Lahtinen käräjätuomari Helsingin käräjäoikeus
VAKUUTUSOIKEU S HE 192/2005 vp Vakuutusoikeus on antanut kirjallisen lausunnon rikosvahinkolain uudistamistyöryhmän mietinnöstä. Viittaan vakuutusoikeuden mainittuun lausuntoon. Vakuutusoikeus pitää rikosvahinkolain kokonaisuudistusta tarpeellisena, työryhmän mietintöä hyvin perusteltuna ja toteuttamiskelpoisena. Vakuutusoikeus toteaa Valtiokonttorin päätöksen tiedoksiantamisen osalta seuraavaa: Työryhmän mietinnön mukaisesti Valtiokonttorin päätöksen tiedoksiantamisessa sovellettaisiin hallintolakia. Hallintolain 60 :n mukaisesti Valtiokonttorin päätös olisi annettava tiedoksi postitse saantitodistusta vastaan, jos se koskee velvoittavaa päätöstä, jonka tiedoksisaamisesta alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika. Tämän mukaisesti Valtiokonttorin tulisi antaa ainakin osa päätöksistään tiedoksi korvauksenhakijoille todisteellisesti. Vakuutusoikeudessa sovellettavissa muissa etuuslaeissa on säädetty laitoksille mahdollisuus antaa päätöksensä tiedoksi tavallisena kirjeenä. Vakuutusoikeus ei näe tarvetta säätää tältä osin toisin rikosvahinkolain osalta. Oikeusturvanakokohdatkaan eivät tätä edellytä, koska työryhmän mietinnössä esitetään mahdollisuus tutkia määräajan jälkeenkin saapunut valitus painavista syistä. Lisäksi rikosvahinkolain nojalla annettu epäävä päätös ei käytännössä saavuta oikeusvoimaa, koska Valtiokonttori voi käsitellä asian lainvoimaisen päätöksen estämättä uudelleen, mikäli on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä. Korvauksen hakijalla on myös mahdollisuus hakea vakuutusoikeudelta päätöksen poistamista. Valtiokonttorin mahdollisuus antaa päätöksenä tiedoksi tavallisena kirjeenä sujuvoittaa korvausmenettelyä Valtiokonttorissa ja vähentää määräaikaan liittyviä tulkintaongelmia vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeus katsoo, että Valtiokonttorin päätöksen tiedoksiannosta voitaisiin säätää esim. ehdotetussa rikosvahinkolain 38 :ssä esim. seuraavasti: "Valtiokonttori voi antaa päätöksensä tiedoksi korvauksenhakijalle postittamalla sen hänen ilmoittamaan osoitteeseen. Jos valituksen yhteydessä ei muuta näytetä, korvaushakijan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu hänen ilmoittamaan osoitteeseen." Olli Olanterä Vakuutusoikeustuomari Vakuutusoikeus
SISÄASIAINMINISTERIÖ Poliisiosasto Kirsti Vihermaa MUISTIO 16.11.2005 HE 192/2005 vp Lakivaliokunnalle HE 192/2005 RIKOSVAHINKOLAIKSI JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI Rikosvahinkolain kokonaisuudistuksen perustavoitteena on parantaa rikoksen uhrin oikeutta korvaukseen henkilövahingosta ja selkeyttää korvaussääntelyä. Myös rikoksen uhrin läheisten korvaussuojaa selkeytetään ja tarkistetaan. Sisäasiainministeriö pitää rikosvahinkolain kokonaisuudistusta tarpeellisena sekä katsoo, että lakiehdotus selkeyttää nyt voimassa olevaa, useaan kerran osittaisuudistuksin muutettua lakia. Sisäasiainministeriön poliisiosastoa on kuultu kokonaisuudistusta valmistelleessa työryhmässä ja poliisiosaston lausuntokierroksen yhteydessä esittämät näkökohdat on esityksessä otettu huomioon. Hallituksen esityksen liitteenä on kaksi asetusluonnosta (valtioneuvoston asetus Valtiokonttorin ja toisen Euroopan unionin jäsenvaltion välisestä yhteistyöstä rikosvahinkojen korvaamisesta sekä valtioneuvoston asetus oikeusavusta annetun valtioneuvostonasetuksen 26 :n muuttamisesta). Tämän lisäksi todettakoon, että esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/1988) 6 :ssä säädetään ilmoituksesta asianomistajalle oikeudesta korvaukseen. Säännöksen mukaan jos asianomistaja on kärsinyt rikoksen johdosta vahinkoa, josta hänellä ilmeisesti on oikeus saada korvausta rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain nojalla, esitutkintaviranomaisen on ilmoitettava asianomistajalle oikeudesta korvaukseen ja tarvittaessa opastettava häntä korvauksen saamiseen. Käytännössä ilmoittaminen on tapahtunut suullisella neuvonnalla sekä antamalla tarvittaessa asiaa koskeva esite sekä hakemuslomake täyttöohj eineen. Lainsäädännön uudistuksen tullessa voimaan olisi tärkeää, että Valtiokonttori laatisi rikosvahinkojen korvaamisesta yleisölle jaettavan esitteen, jota myös poliisi voisi käyttää informoidessaan asianomistajaa tämän oikeudesta korvaukseen. Esite sekä korvauksen hakemisen yksityiskohtaiset menettelyohjeet tavoittaisivat parhaiten niitä tarvitsevat, jos ne olisivat Valtiokonttorin www-sivuilla. Lainsäädäntöneuvos Kirsti Vihermaa muistio.dot TURUN HOVIOIKEUS 16.11.2005 HE 192/2005 vp Lakivaliokunnalle Asia: Hallituksen esitys (HE 192/2005 vp) rikosvahinkolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Lakivaliokunta on hovioikeuteen 14.11.2005 saapuneessa kirjeessä pyytänyt hovioikeuden edustajan kannanottoa edellä sanottuun hallituksen esitykseen. Tämän johdosta esitän kohteliaimmin seuraavan. Vahingonkorvauslain korvattavaa vahinkoa koskevan 5 luvun muutokset tulevat voimaan 1.1.2006. Tämän takia on ollut tarpeellista muuttaa rikosvahinkolain säännökset vastaamaan vahingonkorvauslain uusia normeja. Pidän lakiesitystä tältä osin välttämättömänä.
Asianomistajien kannalta lakiesityksen perusteluissa esiintuotu pyrkimys saada valtiokonttorin maksamat vahingonkorvaukset vastaamaan määriltään tuomioistuimen rikosasiassa tuomitsemia vahingonkorvauksia merkitsee parannusta asianomistajien nykyiseen asemaan. Valtion taloudellisen tilanteen salliessa tätä pyrkimystä on syytä jatkaa. Hallituksen esityksen toteuttaminen merkitsee käsittääkseni jo nyt varsin merkittävää edistystä. Rikosvahinkolaki ei suoranaisesti koske yleisiä tuomioistuimia, eivätkä sen säännökset sido tuomioistuimia niiden harkitessa tuomittavan vahingonkorvauksen suuruutta. Havaintojeni mukaan lakiesityksessä ei ole sellaisia seikkoja, jotka hovioikeuden tai yleisen tuomioistuimen näkökulmasta antaisivat aihetta yksityiskohtaisiin huomautuksiin. Antero Palaja hovioikeuden presidentti
Vakuutus Vahingonkorvauspalveiut 17.11.2005 HE 192/2005 vp Pekka Syrjänen EDUSKUNTA Lakivaliokunta Lakivaliokunnan Valtiokonttorin asiantuntijakuuleminen 18.11.2005 HALLITUKSEN ESITYS RIKOSVAHINKOLAIKSI (HE 192/2005) Yleistä Hallituksen esityksessä ehdotetaan rikosvahinkolain kokonaisuudistusta. Tavoitteena on selkeyttää korvaussääntelyä sekä entisestään parantaa rikoksen uhrin asemaa. Lisäksi esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annettu neuvoston direktiivi. Valtiokonttoriin saapuneiden uusien rikosvahinkokorvaushakemusten määrä on kasvanut viime vuosina, kuten lakiesityksestäkin hyvin ilmenee. Viimeisen viiden vuoden aikana hakemusten määrän nousu on ollut lähes 1.800 kappaletta ollen viime vuonna hieman vajaat 5.800 kappaletta. Samanaikaisesti korvauksiin käytettävän määrärahan tarve on kasvanut siten, että 8 miljoonan euron raja on ylittynyt ja kuluvana vuonna määrärahaa on ylityslupineen myönnetty yhteensä 8.850.000 euroa, mikä on tässä vaiheessa jo lähes käytettykin. Hakemusmäärän kasvu, aiempi henkilöstöresurssin puute sekä osaltaan korvauksiin käytettävän määrärahan riittämättömyys ovat johtaneet hakemusten ruuhkautumiseen sekä sitä kautta hakemusten käsittelyajan kasvuun siten, että käsittelyaika on pidentynyt lähes 8 kuukauteen. Korvauskäytäntöjen yhdenmukaistaminen Lakiesityksen tavoitteena on muun muassa, että korvaukset henkilövahingoista ja kärsimyksestä määrättäisiin rikosvahinkolain nojalla mahdollisimman yhdenmukaisesti tuomioistuinten määräämien vahingonkorvauslakiin perustuvien vahingonkorvausten kanssa. Poikkeukset tästä ilmenisivät lain säännöksistä. Koska tuomioistuimen tuomio korvausasiassa saattaa monestakin syystä perustua sellaiseen oikeudenkäyntiaineistoon, esim. vastaajan myöntämisen vuoksi, ettei tuomioistuin ole edes voinut ottaa huomioon kaikkia ratkaisuun vaikuttavia seikkoja, ehdotetaan lakiesityksessä, ettei Valtiokonttori olisi rikosvahinkolain mukaista korvausta myöntäessään sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. Ehdotettua säännöstä on pidettävä hyvin perusteltuna. Kyseessä on tuomioistuimista erillinen itsenäinen korvausjärjestelmä, jossa valtion varoista suoritetaan sellaisia korvauksia, jotka tuomioistuin on tuominnut jonkin muun, rikoksentekijän, maksamaan vahingonkärsineelle. Tällöin on luonnollista, että asia voidaan Valtiokonttorin toimesta tutkia paitsi edellä mainituissa tilanteissa niin myös silloin, kun tuomioistuimen ratkaisu muuten olennaisesti poikkeaa vallitsevasta oikeus- tai korvauskäytännöstä. Poikkeamisen syyt tulee Valtiokonttori Statskontoret StateTreasur y Vakuutus i Försäkring i Insurance VAHINGONKORVAUSPALVELUT,SÖRNÄISTEN RANTATIE 13, HELSINKI, PL 50,00054 VALTIOKONTTORI, PUH. (09) 77 251, FAKSI (09) 7725 8556. WWW.VALTIOKONTTORI.FI» SKAOEERSÄTTNINCAR, SÖRNÄS STRANDVÄC 13, HELSINGFORS, PB 50,00054 STATSKONTORET. TFN. (09) 77251, E AX (09)7725 8556. www.sratskontore'r.n - COMPENSATION SERVICES, SÖRNÄISTEN RANTATIE: 13, HELSINKI, P.O. Box 50, FI-00054 STATE TREASURY. FINLAND, TEL. +358-9-77 251, FAX +358-9-7725 8556. WWW.STATETREASURY.FI
14 selkeästi ilmoittaa annettavassa korvauspäätöksessä, kuten esityksessä edellytetäänkin. Henkilövahingon kärsineelle suoritettavat korvaukset Lakiesityksen mukaan henkilövahinkokorvausten määräämisen osalta rikosvahinkolakiin otettaisiin viittaukset vahingonkorvauslain korvausperusteita koskeviin säännöksiin. Tämä vaikuttaa osaltaan myönteisesti siihen tavoitteeseen, että rikosvahinkolain mukaan määrättävät korvaukset määrätään pääosin samoilla perusteilla kuin vahingonkorvauslainkin nojalla tuomitut korvaukset. Samoin mm. korkeimman oikeuden luoman oikeuskäytännön suora soveltaminen myös rikosvahinkolain mukaisiin korvauksiin mahdollistuu tällä järjestelyllä. Vahingonkorvauslain mukaisena henkilövahinkona suoritetaan korvausta erilaisista aineettomista vahingoista kuten kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Tuomitut korvaukset voivat yksittäistapauksissa olla varsin korkeitakin. Valtiokonttori pitää erityisesti valtion rikosvahinkojen korvausmenon ennustettavuuden ja hallittavuuden näkökulmasta erittäin perusteltuna lakiesityksessä ehdotettua kipua ja särkyä sekä muuta tilapäistä haittaa koskevaa 10.000 euron enimmäiskorvausta. Lisäksi laista selkeästi ilmenevä enimmäiskorvausmäärä osaltaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa korvauskäsittelyä sekä vähentää päätöksen saajan tarvetta hakea muutosta annettuun päätökseen. Kärsimyksen korvaaminen Rikosvahinkolain korvaussuojaa on tarkoitus suunnata nykyistä selkeämmin kärsimyksen korvaamisesta syntyneen henkilövahingon korvaamiseen. Toisaalta esityksessä laajennetaan kärsimyksen korvaaminen koskemaan myös törkeiden väkivaltarikosten uhreja, kun se nyt koskee vain seksuaalirikosten ja muiden vapauteen kohdistuvien rikosten uhreja. Kun otetaan huomioon, että vahingonkorvauslain sekä tässä lakiesityksessä ehdotetut rikosvahinkolain uudet säännökset johtavat todennäköisesti psyykkisten terveydentilan häiriöiden korvaamiseen etupäässä henkilövahinkona, voidaan pitää varsin perusteltuna sitä, että kärsimyksestä suoritettaville korvauksille ehdotetaan enimmäismääriä esityksestä tarkemmin ilmenevin tavoin. Tällöin pystytään jälleen suuntaamaan valtion rajalliset voimavarat sinne, missä niitä eniten tarvitaan eli henkilövahingon korvaamiseen. Valtiokonttori pitää sinänsä valitettavana, että törkeiden väkivaltarikosten uhrien oikeus korvaukseen on tarkoitus lykätä tulemaan voimaan vasta 1.1.2008. Ehdotusta on kuitenkin pidettävä hyväksyttävänä, kun otetaan huomioon sen voimaanpanosta valtiontaloudelle aiheutuva rasitus. Surmansa saaneen läheiselle maksettavat uudet korvaukset Surmansa saaneen läheiselle ehdotetaan korvattavaksi hänelle henkilövahingon johdosta aiheutuneet sairaanhoito- ja muut tarpeelliset kustannukset sekä ansionmenetys. Tällöin korvausmäärä on rajattu enimmillään 5.000 euroon. Korvausperusteet ovat samat kuin uudessa vahingonkorvauslaissakin, joten niiden ottaminen rikosvahinkolain korvausjärjestelmään on tarpeellista. Lakiesityksessä ehdotetaan surmansa saaneen läheiselle maksettavalle korvaukselle 5.000 euron enimmäismäärää, mitä on esityksestä tarkemmin ilmenevin valtiontaloudellisten syiden vuoksi perusteltua. Samalla esitetään, ettei surmansa saaneen läheiselle enää suoritettaisi korvausta kärsimyksestä, mitä onkin pidettävä oikeana ratkaisuna, kun otetaan huomioon, että valtion varoista suoritetaan surmansa saaneen läheiselle jo korvausta hänelle henkilövahingosta aiheutuneista kuluista. Perusvähennys Rikosvahinkolain korvausjärjestelmään ehdotetaan otettavaksi kaikkiin korvauksensaajiin kohdistuva 150 euron suuruinen perusvähennys. Perusvähennys on tarkoitettu korvaamaan nykyistä korvattavuuden vähimmäismäärää 34 euroa. Perusvähennyksen käyttöönotto vähentäisi merkittävästi korvausjärjestelmästä valtiolle aiheutuvia kustannuksia, arviolta 750.000-800.000 euroa. Toisaalta sen merkitys yksittäisen korvauksensaajan kannalta ei todennäköisesti olisi kovinkaan merkittävä. Näillä perusteilla ja koska näillä varoilla voitaisiin pitkälti rahoittaa korvausjärjestelmän esitetyt laajennukset, Valtiokonttori pitää perusvähennyksen käyttöönottoa perusteltuna. Rikosvahinkojen korvausjärjestelmän rahoitus Lakiesityksen mukaan siihen sisältyvät muutokset aiheuttaisivat valtiolle noin 2,7 miljoonan euron lisäkustannukset nykyiseen lakiin verrattuna. Täysimääräisesti tämä määrä toteutuisi vuonna 2009, kun vuoden 2008 alusta voimaan tullut törkeiden väkivaltarikosten uhreille maksettava kärsimyskorvauskin vaikuttaisi täydellä painollaan korvausjärjestelmän rahoitukseen. Valtiokonttori sinänsä yhtyy esitettyyn näkemykseen. Samalla kuitenkin on todettava, että ensimmäiset kustannusvaikutukset lakiesityksestä näkyvät jo vuoden 2006 syksyllä, jolloin enenemässä määrin aletaan antaa uuden lain mukaisia korvauspäätöksiä. Vuodelle 2007
15 arvioitu lisäkustannusten määrä 1,4 miljoonaa euroa samoin kuin lopullinenkin lisäkustannusarvio on luonnollisesti hyvin vaikeasti arvioitavissa, koska siihen tulee merkittävästi vaikuttamaan hakemusten tosiasiallinen määrä samoin kuin sen korvauskäytännön taso, jolla korvauksia maksetaan. Valtiokonttorin käsityksen mukaan korvaushakemusten määrä sekä korvaustaso tulevat molemmat nousemaan lakiuudistuksen seurauksena, minkä vuoksi valtiolla tulee vuonna 2007 olla valmiutta arvioida uudelleen vuosien 2008-2009 määrärahan tarvetta. Tästä lakiesityksestä johtuvista lisäkustannuksista erillisenä asiana, mutta rikosvahinkojärjestelmän kokonaisrahoitukseen oleellisesti liittyvänä seikkana Valtiokonttori haluaa tässä yhteydessä tuoda esiin rikosvahinkojärjestelmään liittyvän jatkuvan määrärahavajeen. Talousarviossa oikeusministeriön pääluokassa olevalle arviomäärärahamomentille 25.01.51 myönnetään vuosittain määräraha käytettäväksi eräisiin valtion maksamiin korvauksiin ja avustuksiin. Vuonna 2005 määrärahan suuruus oli yhteensä 9.100.000 euroa, josta oikeusministeriö on asettanut Valtiokonttorille käytettäväksi rikosvahinkojen sekä syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain mukaisille korvauksille 7,25 miljoonaa euroa, mikä on sama määrä kuin aikaisemminkin on tähän tarkoitukseen myönnetty. Syyttömästi vapautensa menettäneiden korvausasioihin käytetään tästä määrästä vakiintuneesti noin 1 miljoona euroa, jolloin rikosvahinkojen korvauksiin jää vuosittain 6,25 miljoonaa euroa. Rikosvahinkojen korvauksiin on kuitenkin viimeisinä vuosina käytetty määrärahaa noin 8 miljoonaa euroa, tänä vuonna tullaan käyttämään 8,8 miljoonaa euroa. Vuoden 2006 talousarviossa määrärahaa on nostettu 1 miljoonalla eurolla. Useiden vuosien kokemuksen perusteella Valtiokonttorin käytössä oleva rikos vahinkokorvauksiin tarkoitettu määräraha vähenee merkittävästi heti alkuvuodesta ja käytännössä loppuu alkusyksystä. Valtiokonttori on pyrkinyt korjaamaan tilannetta esittämällä ministeriölle määrärahan nostamista pysyvästi vaadittavalle tasolle sekä lisäksi vuosittain tekemällä määrärahan ylityspyynnön jo vuoden ensimmäisen lisäbudjetin yhteydessä. Oikeusministeriö ei kuitenkaan ole toiminut miltään osin Valtiokonttorin esittämällä tavalla, vaan määrärahan ylityslupakin on säännöllisesti annettu vasta syksyisin.
Mainitusta menettelystä seuraa tarpeetonta vaihtelua korvauspäätösten tuotantomääriin, mikä oleellisesti vaikeuttaa Valtiokonttorin pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa rikosvahinkojen korvausviranomaisena. Valitettavinta kuitenkin on, että yksittäisten korvaustenhakijoiden oikeusturva voi tarpeettomasti vaarantua pidentyvien käsittelyaikojen johdosta, vaikkakaan määrärahan kulloisellakin määrällä ei sinänsä ole vaikutusta noudatettavaan korvaustasoon. Koska rikosvahingon kärsineellä henkilöllä on Valtiokonttorin käsityksen mukaan subjektiivinen oikeus saada korvausta valtion varoista, tulisi tämän perustuslain 21 :n mukaankin saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta, ainakaan määrärahavajees-ta, johtuvaa viivästystä. Vastaava viivytyksettömän käsittelyn vaatimus kohdistuu Valtiokonttoriin viranomaisena suoraan myös hallintolain 23 :n kautta, mikä Valtiokonttorin ja sen henkilöstön kannalta on kohtuutonta tilanteessa, jossa lain noudattaminen on määrärahavajeen vuoksi lähes mahdotonta. Uudesta rikosvahinkolaista päätettäessä Valtiokonttori odottaa, että rahoitusta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon edellä mainitut seikat ja huolehtia siitä, että uuden rikosvahinkojärjestelmän rahoitus on kokonaisuutena siten asianmukainen, että myös tällä hetkellä vallitseva määrärahavaje on siitä poistettu. Muussa tapauksessa voidaan vaarantaa tämänkin lakiesityksen keskeisten tavoitteiden toteutuminen rikoksen uhrin aseman parantumisesta. Lopuksi Kaiken kaikkiaan lakiesitys on hyvin harkittu kokonaisuus, joka toteutuessaan selvästi parantaa rikoksen uhrin tälläkin hetkellä varsin hyvää asemaa Suomessa. Järjestelmän riittävästä rahoituksesta tulee kuitenkin huolehtia asianmukaisesti. Raiskauskriisikeskus Tukinainen Varatuomari Puitta Silver HE 192/2005 vp Eduskunta 7 Lakivaliokunta Arvoisa Eduskunnan lakivaliokunta Olemme aiemmin antaneet oikeusministeriön lainvalmisteluosastolle rikosvahinkolain uudistamista koskevat lausunnot 18.12.2003 (arviomuistio) ja 17.2.2005 (Työryhmämietintö 2004:16). Näissä lausunnoissa esitetyn lisäksi haluamme nyt kunnioittavasti saattaa arvoisan lakivaliokunnan tietoon vielä seuraavia huomioita rikosvahinkolakia koskevasta hallituksen esityksestä HE 192/2005 vp: 1 luku Yleiset säännökset 3 Suomen ulkopuolella tehdyllä rikoksella aiheutetun vahingon korvaaminen Hallituksen esityksen 1 luvun 3 :n 1 momentin mukaan "Korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että rikoksen uhrilla oli rikoksen tekohetkellä kotipaikka Suomessa ja että hänen oleskelunsa Suomen ulkopuolella johtui työstä, opiskelusta tai muusta näihin verrattavasta syystä." Pyydämme arvoisaa lakivaliokuntaa harkitsemaan vielä uudestaan tämän lainkohdan sisältöä. Onko tarkoituksenmukaista jättää lain ulkopuolelle seksuaalirikosten tai pahoinpitelyn uhrit, jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi lomamatkalla tai esimerkiksi laivaristeilyllä? Tällaisia tilanteita koskevat elävän elämän esimerkit sopisivat mielestämme hyvin esimerkeiksi myös hallituksen esityksen kyseistä lainkohtaa koskevaan perusteluosaan. 2 luku Korvattava vahinko Henkilövahinko ja kärsimys 4 Henkilövahingon kärsineelle suoritettavat korvaukset
Seksuaalirikoksen uhrin osalta kaipaisimme lisäselvitystä siitä, tulevatko asianomistajan terapiasta aiheutuneet kustannukset korvattaviksi rikosvahinkolain nojalla vain niissä tapauksissa, jolloin asianomistajalla on todettu psyykkisen tilan häiriintyminen. Toivomme, että uudistuva rikosvahinkolaki sallii terapiakustannusten tulevan korvattavaksi myös ilman tätä diagnoosia. Seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä kokeneiden, etenkin lasten ja nuorten kohdalla terapian tarvetta on lähes aina, vaikkei varsinaista psyykkisen tilan häiriintymistä olekaan vielä todettu. Samoin aikuisten uhrien kohdalla toivoisimme selvennystä asiaan, sillä hallituksen esityksen mukaan rikosvahinko-lain nojalla ei vastaisuudessa enää korvattaisi ammatillisesta kuntoutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Seksuaalirikoksen uhrin kannalta terapia usein tähtää juuri elämän perusasioista kuten työelämästä selviytymiseen. Moni seksuaalirikoksen uhri on joutunut syrjään työelämästä traumaattisten kokemustensa takia hänen jäätyään ilman terapiaa ja kuntoutusta, joihin hänellä ei ole ollut taloudellisia edellytyksiä. 2 luku 9 Kärsimyksen korvaaminen Olemme aiemmissa lausunnoissamme lausuneet näkemyksemme kärsimyksestä maksettavista enimmäismääristä. Toteamme tässä lyhyesti vain sen, ettei nyt rikosvahinkolakia koskevassa hallituksen esityksessä esitetty 8000 euron katto seksuaalirikosten osalta, etenkään lasten seksuaalisen hyväksikäytön ollessa kyseessä, vastaa käsityksemme mukaan tuomioistuinten korvauskäytäntöä. Pitkäaikaisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa, esimerkiksi insestin kyseessä ollen, korvaussummat ovat huomattavasti korkeammat. Lisäksi nyt hallituksen esityksessä uutuutena esitetty 150 euron perusvähennys pienentää todellisuudessa uhrille maksettavia korvauksia huomattavasti. 8000 euron sijasta tulisikin kertoa korvaussumman maksimissaan olevan 7850 euroa. 10 Korvauksen enimmäismäärä Toivomme, että yksittäistapauksissa korvauksen enimmäismäärää sovellettaisiin erityisesti seksuaalirikoksiin, esimerkiksi lapsen seksuaalisen väkivallan uhreille maksettaviin korvauksiin. Henkisen kärsimyksen osalta edellä mainittu 7850 euron katto voitaisiin juuri näissä tilanteissa ylittää 10 :n mukaiseen enimmäismäärään asti. Ymmärtääksemme myös tästä enimmäismäärästä tulee vähennettäväksi 150 euron suuruinen perusvähennys, minkä jälkeen todellinen korvausten enimmäismäärä onkin 50 850 euroa. 3 luku 20 Perusvähennys Hallituksen esityksessä ehdotetaan rikosvahinkolakiin lisättäväksi uutena 150 euron suuruinen perusvähennys, joka vähennettäisiin jokaisesta korvaussummasta. Vaadimme, että arvoisa lakivaliokunta poistaa tämän ehdotetun perusvähennyksen rikosvahinkolakia koskevasta hallituksen esityksestä mahdollisimman nopeasti. Ehdotus on käsittämätön ja outo. Se on selkeästi myös harhaanjohtava eikä millään perusteella hyväksyttävä. Olemme käsitelleet aihetta myös lausuessamme edellä 2 luvun 9 :n ja 10 :n ehdotuksista. 4 luku 25 Korvauksen hakeminen Tässä lainkohdassa mainitaan korvauksen hakemiselle säädetyistä määräajoista. Erityisestä syystä korvausta voidaan hakea myöhemminkin. Toivomme, että korvausten käsittelyssä korvaushakemukset, jotka koskevat mm. lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä aiheutuneita vahinkoja tulkittaisiin tämän lainkohdan mukaiseksi erityiseksi syyksi. 10 vuoden määräaika voisi käsityksemme mukaan näissä tilanteissa alkaa siitä, kun uhri on täyttänyt 18 vuotta. Tämä soveltamiskäytäntö olisi siten yhdenmukainen lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten erityistä vanhentumista koskevien säännösten kanssa. Helsingissä, marraskuun 17. päivänä 2005 Raiskauskriisikeskus /Tukinainen ry Tukinainen Riitta Silver lakimies, VT
Henkirikoksen uhrien läheiset ry Puheenjohtaja Saija Pakkanen HE 192/2005 vp Lakivaliokunta Eduskunta Lausunto hallituksen esityksestä HE 192/2005 vp 18.11.2005 Lausunnon antaja: Henkirikoksen uhrien läheiset ry Aluksi kertaus voimassa olevaan rikosvahinkolaki 935/1973 vaikutukseen henkirikoksen uhrin läheiselle Kun rikoksella on aiheutettu kuolema, korvataan kohtuulliset hautauskulut sekä elatuksen menetys elatukseen tai elatusapuun oikeutetulle. Ansionmenetyksestä maksetaan korvausta enintään 125 euroa päivältä vähennettynä samalta ajalta saaduilla muilla tuloilla. Lisäksi surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on tietyin edellytyksin oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Surmansa saaneen läheiselle suoritetaan korvausta kärsimyksestä enintään 3700 euroa. Korvauksen hakijalle, jolle myönnetään myös muita rikosvahinkolain mukaisia korvauksia, suoritetaan kohtuullinen korvaus asian tuomioistuinkäsittelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Rikosvahinkolain mukainen korvaus on toissijainen suhteessa muihin saman vahinkotapahtuman perusteella maksettaviin korvauksiin. Jos henkirikosasia käsitellään tuomioistuimessa, rikoksen uhrin tulee vaatia siellä vahingonkorvausta rikoksentekijältä. Korvauksen saamista ei estä se, että syyllistä ei ole saatu selville tai että asiaa ei muusta syystä käsitelty tuomioistuimessa. Korvausta on haettava kymmenen vuoden kuluessa rikoksen tekemisestä. Korvausasian ratkaisun viivästyessä hakijalle suoritetaan ennakkokorvausta, jos hänen oikeutensa korvaukseen on ilmeinen. Korvauksen hakijan oikeus vahingonkorvaukseen vahingosta vastuussa olevalta siirtyy valtiolle sinä päivänä, jolloin korvausta on päätetty maksaa, ja enintään siltä osin kuin korvausta on päätetty maksaa. Rikosvahinkolain mukaisen korvauksen myöntää ja suorittaa Valtiokonttori. Korvausta myöntäessään Valtiokonttori ei ole sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. Valtiokonttorin korvauspäätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Ennakkokorvausta tai hakemuskuluja koskevaan ratkaisuun ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla.
19 Rikosvahinkolain uudistaminen ja sen vaikutuksen arviointia Tarve rikosvahinkolain muuttamiseksi tulee vahingonkorvauslain 509/2004 uudistuksesta. Laki astuu voimaan 1.1.2006. Elatuksen menetyksen korvaaminen laajenisi siten, että myös tosiasialliseen elatussuhteeseen perustuneen elatuksen menetys tulisi korvattavaksi. Tällöin sitä voitaisiin maksaa myös esimerkiksi henkirikoksen uhrin avopuolisolle tai lapsipuolelle. Tämä on tarpeellinen uudistus läheisten yhdenmukaisen kohtelun toteuttamiseksi. Ja on hyvä asia, että harkinnanvaraisuus korvauksen maksamisessa säilyy olosuhteiden muuttuessa, esimerkiksi avio-/avoliiton solmimisen vuoksi. Hautauskustannusten korvaukset laajenisivat siten, että läheisellä olisi oikeus korvaukseen myös hautajaisiin saapumisesta aiheutuneista kohtuullisista matkakuluistaan. Tällaisena matkakuluna tulee hyväksyä korvattavaksi myös taksimatka, läheisen psyykkisen ja fyysisen kunnon ollessa niin heikko, ettei muunlainen matkustustapa ole mahdollinen. Oikeuskulujen korvaaminen pysyisi ennallaan. Asianomistajan kuuluu olla yhdenvertainen rikoksen tekijän kanssa oikeuskulujen kattamisessa eri oikeusasteissa valtion varoin. Syytön, henkirikoksen uhrin läheinen, ei pidä olla velvollinen omalla taloudellaan kustantamaan oikeudenkäyntikulujaan. Tämä epäkohta tulee ottaa huomioon rikosvahinkolakiuudistuksessa. Valtiokonttorille tulisi perusteluvelvollisuus silloin, kun se korvauspäätöksessään poikkeaa tuomioistuimen korvausasiassa antamasta ratkaisusta korvauksen hakijan vahingoksi. Ehdotuksessa mainitaan Valtiokonttorin rooli haettaessa korvauksia ulkomailla tapahtuneeseen rikokseen. Tämä on hyvä uudistus, kuin myös se että kaikki korvaushakemukset voi jättää Kansaneläkelaitokseen toimitettavaksi Valtiokonttoriin. Ulkomailla tehdyssä rikoksessa läheisen tuiisi saada asiakirjat luettavakseen omalla äidinkielellään. Lakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan korvauksen saajan on ilmoitettava Valtiokonttorille sellaisesta olosuhteiden muutoksesta, joka saattaa vaikuttaa hänen oikeuteensa saada korvausta, esimerkiksi silloin, jos leski solmii uuden avio- tai avoliiton Tällöin korvauksen määrän tai sen suorittamistavan muuttaminen olisi harkinnanvaraista. Henkirikoksen uhrin läheisellä on vahingonkorvauslain nojalla laissa säädetyin edellytyksin oikeus korvaukseen paitsi kärsimyksestä myös hänelle kuolemantapauksen seurauksena aiheutuneesta henkilövahingosta johtuvista sairaanhoitokustannuksista ja muista kuluista sekä ansionmenetyksestä. Ansionmenetyksen korvaus olisi 125 euroa päivältä vähennettynä korvaukseen oikeutetu-tulle samalta ajalta tulevalla ansiotulolla. Henkilövahingon korvaaminen on uusi korvaus-muoto ja ehdotuksen mukaan korvausta kuluista ja ansionmenetyksestä voitaisiin suorittaa yhteensä enintään 5000 euroa. Ehdotuksen mukaan läheisellä ei enää olisi oikeutta saada valtion varoista erikseen korvausta kärsimyksestä. Ehdotuksen mukaan voisi tyypillisesti tulla korvattavaksi henkirikoksen uhrin läheiselle kuolemantapauksen aiheuttaman psyykkisen tilan häiriintymisen vuoksi annetun psykoterapian taikka kriisi- tai muun vastaavan terapian kustannuksia. Koska tarkoitus on, että henkirikoksen uhrin läheinen kuntoutuu mahdollisimman pian takaisin toimintakykyiseksi yhteiskunnan jäseneksi, tulee hänelle taata mahdollisuus nimen
20 omaan parhaaseen traumaterapiaan. Ehdotettu 5000 euron enimmäiskorvaus on tosiasiassa täysin riittämätön tarvittavan pitkäkestoisen terapian kulujen kattamiseksi. Parhaan hoitotuloksen aikaansaamiseksi ei avuksi riitä lyhytterapiat, vaan tarvitaan useimmiten pitkäkestoista ja riittävän usein annettavaa traumapsykoterapiaa. Tällainen paras terapiamuoto on kustannuksiltaan kallis hoitomuoto, mutta saavuttamillaan hoitotuloksilla vertailukelpoinen muihin terapiamuotoihin nähden. Toisaalta hoitamattoman trauman seurauksena voi olla vasta vuosienkin kuluttua puhkeava vakava depressio ja työkyvyttömyys. Jotta parhaaseen saatavilla olevaan hoitoon ohjautuisi mahdollisimman usea henkirikoksen uhrin läheinen, tuiee korvauksen enimmäismäärä nostaa 10 000 euroon. Tuolloin valtiolle tuleva kustannus olisi 150 000-450 000 euroa(vuosittain tapahtuvan 150 henkirikoksen uhrin läheisiä on laskettu olevan 1-3). Kustannuksia pienentää se tosiasia, että kustannus tulee korvattavaksi vain silloin, kun läheinen saa terapiaa. Kustannuksia lisää taas se, jos läheinen sairastuu somaattisesti, esimerkiksi halvaantuu tai saa sydäninfarktin, hoitamattoman trauman seurauksena. Tuolloinkin korvauskaton pitää olla riittävä, jotta hän saa tarvitsemaansa hoitoa. Korvauksissa tulisi huomioida vuosittaiset indeksikorotukset. Olen tässä esityksessä keskittynyt vain henkirikoksen uhrin läheisiä koskeviin ehdotuksiin. Muutamilla lisäyksillä ehdotus laiksi on läheisten kannalta hyvä. Kunnioittaen Saija Pakkanen Henkirikoksen uhrien läheiset ry puheenjohtaja Nummisuutarinkatu 9 B 7 48770 Karhula