PIELISEN JÄRVILOHI LIEKSANJOKEEN

PIELISEN JÄRVILOHI LIEKSANJOKEEN NOUSUTIESELVITYKSET JA BIOLOGISET OSATEKIJÄT -Interreg III A Karjala -hanke LOPPURAPORTTI

Etu- ja takakannen kuvat Antti Laaninen (takakannessa Ulkkajoen Korkeakoskea)

Sisällysluettelo 1. TAUSTA... 5 1.1. JÄRVILOHEN HISTORIA...5 1.2. PIELISEN JÄRVILOHI LIEKSANJOKEEN -HANKE...7 1.3. LIEKSANJOEN YLEISKUVAUS...8 2. HANKKEEN HALLINNOINTI... 10 3. LIEKSANJOEN JA TÄMÄN SIVUJOKIEN POIKASTUOTANTOPOTENTIAALI... 12 3.1. POIKASTUOTANTOPOTENTIAALI JA KUNNOSTUSTARPEET...12 3.1.1. Tausta...12 3.1.2. Aineisto ja menetelmät...12 Koealat... 12 Istutukset ja niiden seuranta... 13 Elinympäristövaatimukset... 16 Poikastuotantoalat... 18 3.1.3. Tulokset...18 Järvilohen poikastiheydet... 18 Taimenen poikastiheydet... 21 Elinympäristövaatimukset... 22 Tuotantopinta-alat... 30 3.1.4. Tulosten tarkastelu...30 Poikastuotantoalueet... 30 Elinympäristövaatimukset... 31 3.2. MÄDIN KUOLLEISUUDEN SELVITTÄMINEN...33 3.2.1. Aineisto ja menetelmät...33 3.2.2. Tulokset...34 3.2.3. Tulosten tarkastelu...34 3.3. POHJAELÄIMISTÖ...34 3.4. MIKROHABITAATTIKUNNOSTUS...36 3.4.1. Tausta...36 3.4.2. Menetelmät...36 3.4.3. Tulosten tarkastelu...37 4. LIEKSANJOEN JÄRVILOHEN JA TAIMENEN VAELLUSPOIKASTUOTANTO... 39 4.1. VAELLUSPOIKASTEN PYYNTI...39 4.1.1. Tausta...39 4.1.2. Aineisto ja menetelmät...39 Hanhijoki... 40 Pudasjoki ja Tuulijoki... 40 Ulkkajoki... 41 Lieksanjoki... 41 4.1.3. Tulokset...43 Hanhijoki... 43 Pudasjoki ja Tuulijoki... 45 Ulkkajoki... 46 Lieksanjoki... 47 4.1.4. Tulosten tarkastelu...52 Hanhijoki... 52 Pudasjoki ja Tuulijoki... 54 Ulkkajoki... 55 Lieksanjoki... 56 4.2. VAELLUSPOIKASTEN AKUSTINEN SEURANTA...60 4.2.1. Aineisto ja menetelmät...60 4.2.2. Tulokset ja tulosten tarkastelu...60

5. PIELISEN JÄRVILOHI- JA TAIMENKANTOJEN TUOTANTOKYKY... 62 5.1. EMOKALAPYYNTI...62 5.1.1. Tausta...62 5.1.2. Aineisto ja menetelmät...62 5.1.3. Tulokset...64 5.1.4. Tulosten tarkastelu...65 5.2. VIIVÄSTETTY ISTUTUS...66 5.2.1. Tausta...66 5.2.2. Viivästetty istutus vuosina 2002 ja 2003...67 Menetelmät... 67 Johtopäätökset... 69 5.2.3. Viivästetty istutus vuosina 2004 ja 2005...70 Johtopäätökset... 72 5.2.4. Carlin-merkintöjen tuloksia...72 5.3. PIELISEN KALASTUSTIEDUSTELU...74 5.3.1. Yleistä...74 5.3.2. Tulokset...74 6. LIEKSANJOKEEN NOUSEVIEN LOHIKALOJEN KÄYTTÄYTYMINEN... 77 6.1. RADIOTELEMETRIASEURANTA...77 6.1.1. Tausta...77 6.1.2. Aineisto ja menetelmät...77 6.1.3. Tulokset...79 Radiotelemetriaseuranta ja ohijuoksutuskokeilu vuonna 2002... 79 Radiotelemetriaseuranta ja houkutusvirtakokeilu vuonna 2003... 80 Radiotelemetriaseuranta vuonna 2004... 81 6.1.4. Tulosten tarkastelu...82 7. YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPITEET... 83 7.1. YHTEENVETO...83 7.1.1. Poikastuotantopotentiaali...83 7.1.2. Vaelluspoikastuotanto...83 7.1.3. Emokalatuotanto...84 7.1.4. Viivästetty istutus...84 7.1.5. Pielisen kalastustiedustelu...85 7.1.6. Emokalojen käyttäytyminen...85 7.2. JATKOTOIMENPITEET...85 7.2.1. Lisääntymis- ja poikasalueet...85 7.2.2. Järvivaihe...87 7.2.3. Nousukalat...87 8. KIITOKSET... 88 9. KIRJALLISUUSLUETTELO... 90 10. LIITTEET... 91

1. Tausta 1.1. Järvilohen historia Viimeisen jääkauden jälkeen noin 9 000 vuotta sitten Vuoksen vesistö kuroutui erilleen suolaisesta Yoldianmerestä. Syntyneeseen altaaseen jäi eräitä reliktilajeja, joista yksi oli järvilohi. Ajan myötä Vuoksen vesistöalueelle muodostui kaksi erillistä järvilohikantaa, toinen Saimaan alueelle ja toinen Pieliseen. Euroopassa omia järvilohikantoja on Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. (Mäkinen 1977). Tieteellisesti järvilohen olemassaolo Saimaassa ja Pielisessä osoitettiin vasta 1960-luvun alussa. Pielisessä eläneen järvilohikannan pääasiallinen lisääntymisalue olivat Lieksanjoen alaosan kosket. Kanta oli täysin erillinen, sillä merkittävää vaellusta Pielisjoesta Uimaharjun virtojen kautta Pieliseen ei tapahtunut (Mäkinen 1977). Erillisyyteen viittaa myös se, että pielisenlohella yksilöiden keskikoko oli pienempi kuin saimaanlohella. Mäkisen (1972) mukaan Lieksanjoessa kuteneen järvilohipopulaation vuotuinen vaelluspoikastuotanto on luonnontilassa ollut noin 36 000 smolttia. Kuva 1. Karttapiirros entisestä Lieksankoskesta. Kartassa näkyvät viisi maisemointipatoa, Lieksankosken voimalaitos ja kallioon louhittu tunneli (katkoviiva) sekä vanhaan uomaan vettä 0,5 m 2 /s juoksuttava säännöstelypato. 5

Pielisen oma järvilohikanta hävisi Lieksanjoen voimalaitosrakentamisen myötä 1960-luvun alussa, kun Lieksankosken voimalaitos valmistui vuonna 1960 ja Pankakosken voimalaitos vuonna 1964. Jokea oli rakennettu ja padottu Pankakosken kohdalta jo vuodesta 1912, jolloin kosken itäinen haara padottiin puuhiomon tarpeisiin, mutta läntinen haara eli Sahakoski jäi tuolloin vielä vapaaksi. Lisäksi Pankakoskelle rakennettiin vuonna 1914 hirsiset kalaportaat, jotka toimivat ilmeisen hyvin. Pielisjärven nimismiespiirin poliisikonstaapeli M. Huttunen tarkkaili portaiden kautta liikkuvien lohikalojen määrää vuosina 1914 ja 1915: vuoden 1914 elo-syyskuun aikana portaiden kautta nousi 104 järvilohta tai taimenta. Vuonna 1915 ei järjestelmällistä laskentaa tehty, mutta Huttunen laski parhaalla kerralla portaasta 16 nousukalaa. Lisäksi kalaportaiden kautta kulki suuri määrä pienempiä lajeja mm. seipejä, haukia ja särkiä (Langi & Seppovaara 1974). Kuva 2. Lieksanjoen vanhaa uomaa säännöstelypadon valmistuttua 1960-luvulla. Pato ohjaa koko Lieksanjoen veden 0,5 m3/s velvoitejuoksutusta lukuunottamatta tunnelin kautta ohi vanhan uoman Lieksankosken voimalaitokseen. Kuva Erkki Kutvonen. Kuva 3. Lieksanjoen vanhaa uomaa maisemointipatojen valmistuttua vuonna 1985. Kuva Suvi Komsa. 6

Jo ennen lisääntymisalueiden lopullista tuhoutumista uittoa varten tehdyt koskialueiden perkaukset ja kivisuisteet ovat haitanneet vaelluskalojen lisääntymistä. Uittoa on Lieksanjoella harjoitettu vuodesta 1873 (Pikkarainen 1970). Voimalaitosten valmistuttua lähes koko Lieksanjoen virtaama on ohjattu kallioon rakennetun tunnelin kautta Lieksankosken voimalaitokseen. Ns. vanhaan uomaan on laskettu velvoitejuoksutuksena 0,5 m 3 /s, joka on vain noin kahdessadasosa joen keskivirtaamasta luonnontilaisena (kuvat 1, 2 ja 3). Siksi vuonna 1985 rakennettiin entiseen Lieksankoskeen viisi maisemointipatoa, joilla jokiuoma palautettiin entiseen kokoonsa. Koko Vuoksen alueen järvilohi oli hyvin lähellä sukupuuttoa, sillä Pielisjoen voimalarakentaminen tuhosi myös saimaanlohen lisääntymisalueet. Luontaisen elinkierron katkettua järvilohen perimä kuitenkin säilyi, sillä kalatalousteknikko Martti Puhakka oli pian sotien jälkeen aloittanut järvilohen viljelykokeet. Emokaloja hän pyysi aluksi sekä Lieksanjoesta että Pielisjoesta. Siksi luonnonkantojen hävitessä geneettinen perimä kuitenkin säilyi kalanviljelylaitoksissa. Vuoksen kantaa oleva järvilohi onkin nykyisessä uhanalaisuusluokituksessa määritelty luonnosta hävinneeksi lajiksi. Voimayhtiöille asetettujen istutusvelvoitteiden mukaisesti tuodaan Lieksanjokeen ja Pieliseen eri ikäisiä järvilohen ja taimenen laitospoikasia. Jo toistakymmentä vuotta on näistä takaisin Lieksanjokeen emokaloina nousseet pyydetty alimman voimalaitoksen alta, mäti ja maiti otettu talteen ja hedelmöitetty Enonkosken kalanviljelylaitoksella. Samoin on toimittu Pielisjoella Saimaalta nousevien emokalojen suhteen. Mutta laitosviljelyssä on nimensä mukaisesti suurena vaarana luonnonvalinnan puuttuessa kannan vähittäinen laitostuminen elinkelvottomaksi. 1.2. Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen -hanke Jo 70-luvulta lähtien on tehty pienimuotoisia selvityksiä järvilohen luontaisen lisääntymisen mahdollisuuksista Pielisen Lieksanjoen-alueella. Erityisesti lisääntymisalueiden palauttamista Lieksanjoen vanhaan uomaan on selvitetty useaan otteeseen. Suunnitelma olisi toimiakseen vaatinut lisäjuoksutusta, jonka kustannukset olisivat olleet niin suuret, ettei niille löydetty maksajaa. Lisäksi vanhaa uomaa käytetään tulvajuoksutuksiin ja käyttöhäiriöistä johtuviin ohijuoksutuksiin, jotka ovat suurimmillaan olleet lähes 400 m 3 /s. Vuonna 1999 käynnistyi vuoden kestänyt Ruunaan kalastusalueen hallinnoima Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen -projekti. Kyseessä oli Leader-rahoitteinen hanke, joka osaltaan alusti samannimisiä Interreg-rahoitteisia hankkeita, sillä sen tavoitteisiin kuului mm. selvittää, millaisia edellytyksiä olisi järvilohen luonnonkierron palauttamista tutkivalle ja voimalaitokset ohittavan nousutierakentamisen aloittavalle hankkeelle. Jo Leader-projektissa olivat mukana tämän hankkeen keskeiset yhteistyötahot ja toimijat. Lisäksi kyseinen projekti tilasi alustavan selvityksen eri kalatieratkaisuista ja selvitti gallupin avulla lieksalaisten suhtautumista järviloheen ja tämän eteen tehtävään työhön (Korhonen 2001). Alkuperäisessä hakemuksessa sekä tutkimuksellinen osio että kalatierakentamisesta vastaava ja tuotteistava osio olivat osa yhtä hanketta, mutta mm. rahoituksellisista syistä ne jaettiin kahdeksi itsenäiseksi osaksi eli Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen/nousutieselvitykset ja biologiset osatekijät 7

-hankkeeksi, joka aloitti huhtikuussa 2002 ja Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen/Lieksanjoen nousutie yhteys Venäjälle -hankkeeksi, joka käynnistyi myöhemmin syksyllä samana vuonna. Kuten jo mainittiin, molemmat sisarhankkeet olivat Interreg-rahoitteisia, ns. biologisella osiolla kansallisen rahoituksen valvonnasta vastasi P-K:n ympäristökeskus ja ns. kalatieosiolla P-K:n TE-keskus. Tämän hankkeen tavoitteet on kirjattu hankehakemukseen. Niiden mukaan hankkeen tulee tuottaa luotettavaa perustietoa, jota voidaan käyttää nousuteiden rakentamisen tarpeellisuuden ja toteutuskelpoisuuden arviointiin sekä kestävän kalastuksen järjestämiseen. Selvitys- ja tutkimustyön tuloksena tunnetaan mm. lohikalojen nousureitit, koskialueiden tuotantopotentiaali ja alasvaeltavien kalojen määrä ja laatu. Lisäksi selvitys tuottaa jatkotoimiin liittyviä tietoja (Korhonen 2001). Selvitettävät asiakokonaisuudet on alkuperäisessä hakemuksessa jaoteltu seuraavasti. Pielisen järvilohi- ja taimenkantojen tuotantokyky Lieksanjokeen nousevien lohikalojen käyttäytyminen Lieksanjoen patojen yläpuolisten koskialueiden poikastuotantopotentiaali Lieksanjoen järvilohen ja taimenen vaelluspoikastuotanto Myös tämän loppuraportin otsikointi perustuu ylläesitettyyn jaotteluun. 1.3. Lieksanjoen yleiskuvaus Lieksanjoki on samannimisen valuma-alueen vesien purku-uoma Pieliseen. Kokoa valuma-alueella on 8 276 km 2, josta Venäjän puolella on 5 015 km 2 ; järvisyys koko alueella on L=11,85 % (Ekholm 1993). Lieksanjoen keskivirtaama on 98 m 3 /s, virtaama on joessa vaihdellut runsaasta kolmestakymmenestä lähes neljäänsataan kuutiometriin sekunnissa. Lieksanjoen vesi on vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävää mutta keskimäärin lievästi hapanta sekä tummaa ja humuspitoista. Suurimmat yksittäiset kuormittajat ovat Pankakoski Boards Oy:n Pankakosken tehdas, Savon Taimenen kalanviljelylaitos ja Lieksan kaupunki. Suolistoperäisten bakteerien määrään perustuvan uimavesiluokituksen mukaan Lieksanjoen vesi on laadultaan hyvää. Uittosääntö Lieksanjoella ja tämän sivujoissa kumottiin vuonna 1983. Samalla P-K:n ympäristökeskus velvoitettiin poistamaan pääosa uittolaitteista ja kunnostamaan uittoperattuja koskialueita virtakutuisille kalalajeille paremmin soveltuviksi. Kunnostus toteutettiin vuosina 1995 1999. Poikasalueet muotoiltiin kutualueille levitettyä soraa lukuunottamatta rannoilta löytyneistä perkuukivistä, jotka sittemmin ovat osoittautuneet liian suuriksi ollakseen hyvää järvilohen poikasalueiden pohjamateriaalia. Lisäksi Ruunaan virkistysalueella, joka on jokialueen keskeinen osuus, kunnostettiin vain koskien kapeita rantavyöhykkeitä ja pääosa uomasta jätettiin koskiveneilyn vuoksi perattuun tilaansa, joten Ruunaan alueen kunnostus ei edes kunnostetuilta osiltaan palvele luontaista lisääntymistä. 8

Kuva 4. Uittolaitteiden poistoa Lieksanjoen Käpykoskesta ja Tuulijoesta vuosina 1995 1997. Kuvat Juha Rouvinen. 9

2. Hankkeen hallinnointi Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen/nousutieselvitykset ja biologiset osatekijät -hanketta hallinnoi Lieksan kaupunki. Kaupunki on vastikkeetta tarjonnut hankkeelle palkanlaskenta- ja kirjanpitopalveluja, minkä lisäksi olemme saaneet omakustannushintaan hyödyntää kaupungin kopiointi- ja postitusmahdollisuuksia sekä hankkia kaupungin kautta toimistotarvikkeita. Myös lähes kaikki ohjausryhmän kokoukset on voitu pitää vastikkeetta kaupungintalon tiloissa. Hankkeen kirjanpitoaineisto on arkistoitu kaupungin kirjanpitoon, jossa hankkeesta on ollut oma seuranta. Projektikoordinaattoriin lisäksi on pääsääntöisesti yhdelle hankkeessa vuosittain työskennelleistä kahdesta tai kolmesta suunnittelijasta maksettu palkka hankkeen toimesta (palkat ovat määräytyneet kunnallisen työehtosopimuksen mukaan), muut hankkeessa työskennelleet henkilöt ovat olleet työharjoittelijaa lukuunottamatta palkattuina Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kautta Lieksan työvoimatoimiston myöntämin tukityöllistämisvaroin. Koordinaattori on ollut palkattuna ympäri vuoden, suunnittelijat ja maa- ja vesirakennustyöntekijät vain osan vuotta. Hankkeen toiminnasta on vastannut projektikoordinaattori. Hänen tukenaan neuvoa-antavana elimenä on ollut viidestä muusta hankkeen toiminnan kannalta keskeisestä henkilöstä koottu johtoryhmä. Väliraportin, maksatushakemuksen ja hankesuunnitelman muutoshakemuksen hyväksymisen kaltaiset keskeiset päätökset on tehnyt eri yhteistyötahojen edustajista koottu ohjausryhmä, joka on pääsääntöisesti kokoontunut neljä kertaa vuodessa. Ohjausryhmän kokoonpano on seuraava. Lauri Kähkönen, Lieksan kaupunki, puheenjohtaja Matti Taponen, Lieksan kaupunki (varapuheenjohtaja, varajäsenenä Esko Lehto) Juha Rouvinen, projektikoordinaattori, ohjausryhmän sihteeri Matti Koivunen, kalatieosion projektikoordinaattori Toivo Korhonen, asiantuntijajäsen Voitto Pakkanen, Pielisen kalastusalue Jukka Turunen, Ruunaan kalastusalue (varajäsenenä Reino Kononen) Seppo Mustonen, Metsähallitus (varajäsenenä Hannu Hupli) Jorma Piironen, RKTL (varajäsenenä Raimo Riikonen) Timo Hartikainen, Pohjois-Karjalan Kalamiespiiri (varajäsenenä Tarja Valima-Tuovinen) Hannu Huuskonen, Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos Veli-Matti Kaijomaa, Pohjois-Karjalan TE-keskus/kalatalous (varajäsenenä Timo Turunen) Päivi Kiiskinen, Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus Timo Hokkanen, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus (varajäsenenä Jukka Höytämö) Erkki Huttula, Kemijoki OY (varajäsenenä Leena Roiko) Hannu Huikuri, Pohjois-Karjalan liitto 10

Johtoryhmään yllämainituista kuuluvat Juha Rouvinen, Matti Koivunen, Matti Taponen, Jorma Piironen, Toivo Korhonen ja Jukka Turunen. 11

3. Lieksanjoen ja tämän sivujokien poikastuotantopotentiaali 3.1. Poikastuotantopotentiaali ja kunnostustarpeet 3.1.1. Tausta Tutkimusten tavoitteena oli selvittää istukkaiden selviäminen Lieksanjoen pää- ja sivu-uomien poikasalueilla, kartoittaa sekä nykyiset että kunnostuksin aikaansaatavat poikastuotantoalueet ja selvittää järvilohen poikasten elinympäristövaatimukset. 3.1.2. Aineisto ja menetelmät Koealat Tutkimuksia suoritettiin Lieksanjoen pääuomassa ja sivujoissa. Pääuoman sähkökalastuskoealat sijaitsivat Saarikoskessa, Käpykoskessa, Naarakoskessa, Siikakoskessa ja Neitikoskessa sekä Haapavitjalla. Sivujoista koealoja oli valittu Tuulijoesta, Pudasjoesta, Jongunjoesta, Ulkkajoesta, Hanhijoesta, Saarijoesta ja Sokojoesta (kuva 5). Kuva 5. Yleiskarttakuva koealojen sijainnista. Nämä on numeroitu karttaan seuraavasti. Saarijoki 1, Ulkkajoki 2, Hanhijoki 3, Pudasjoki 4, Jongunjoki 5, Naarajoen Saarikoski 6, Naarajoen Naara- ja Käpykoski 7, Lieksanjoen Siikakoski 8, Lieksanjoen Neitikoski 9, Lieksanjoen Haapavitja 10 ja Tuulijoki 11. 12

Sivujoissa sähkökalastuskoealat sijaitsivat seuraavilla koskialueilla. Tuulijoella Aittokoskella Pudasjoella Hiiskorva 1:llä, Hiiskorva 2:ssa ja Pudaskoskella Jongunjoella Aittokoskella, Kaksinkantajalla ja Viitakoskella Hanhijoella Korkeakoskella, Saunakoskella, Pitkäkoskella, Pahakoskella, ja Vääräkoskella Ulkkajoella Korkeakoskella ja Nälämönsahilla Saarijoella Saarikoskella Sokojoella Koposenkoskella, Myllykoskella, Pitkäkoskella, Sutkankoskella ja Sutkanaluskoskella Elinympäristövaatimusten selvittämiseksi tarvittu aineisto kerättiin yhteensä 16 koealalta, joista 13 sijaitsi Lieksanjoen alueella ja kolme Enon ja Ilomantsin kunnan alueilla virtaavassa AlaKoitajoessa. Viimeksimainitusta on kerätty vertailuaineistoa Tero Muikun opinnäytetyön takia. Lieksanjoen pää- ja sivu-uomien koealat olivat Tuulijoen Aittokoskessa (3 kpl), Lieksanjoen Haapavitjalla (2 kpl), Pudasjoen Hiiskorvalla (2 kpl) ja Oinaskalliolla (2 kpl), Naarajoen Käpykoskella (2 kpl) ja Naarakoskella (2 kpl). Istutukset ja niiden seuranta Jotta järvilohen ja taimenen poikasten selviytymistä eri koealoilla voitaisiin vertailukelpoisesti seurata, istutettiin näille toukokuussa vuosina 2002 2004 tutkimusta varten vastakuoriutuneita järvilohia ja taimenia sekä yksivuotiaita järvilohia jäljempänä esitetyn istutustaulukon mukaisesti. Valitettavasti vastakuoriutuneiden järvilohien saannissa oli Saimaan kalantutkimus- ja vesiviljelyyksikön Enonkosken laitoksen suuren mätikuolleisuuden vuoksi vaikeuksia, joten ainoastaan vuonna 2003 kyseisen ikäluokan poikasia oli saatavilla alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kuva 6. Sähkökoekalastusta Tuulijoella. Kuva Suvi Komsa. 13

Taulukko 1. Järvilohien ja taimenten koealakohtaiset istutusmäärät (kpl) vuonna 2002. Merkintä vk tarkoittaa vastakuoriutuneita ja 1v yksivuotiaita poikasia. Koeala vk-järvilohi vk-taimen 1v-järvilohi Tuulijoki Aittokoski 8000 10000 Lieksanjoki Haapavitja 7000 Pudasjoki Hiiskorva 1 Hiiskorva 2 Oinaskallio Naarajoki Naarakoski Käpykoski Käpyvirta 5000 5000 5000 5000 5000 10000 5000 10000 750 1000 Yhteensä 40000 35000 1750 Taulukko 2. Järvilohien ja taimenten koealakohtaiset istutusmäärät (kpl) vuonna 2003. Merkintä vk tarkoittaa vastakuoriutuneita ja 1v yksivuotiaita poikasia. Koeala vk-järvilohi vk-taimen 1v-järvilohi Tuulijoki Aittokoski 15000 6000 1500 Lieksanjoki Neitikoski Siikakoski Pudasjoki Hiiskorva 1 Hiiskorva 2 Oinaskallio Oinaskallion alapuoli Naarajoki Naarakoski Käpykoski Saarikoski Jongunjoki Aittokoski Viitakoski Kaksinkantaja Hanhijoki Pitkäkoski Pahakoski Korkeakoski Sokojoki Myllykoski Pitkäkoski Sutkanaluskoski Sutkankoski 6000 9000 1500 6000 6000 6000 9000 9000 24000 6000 9000 3000 3000 12000 6000 6000 6000 6000 9000 3000 6000 1500 24000 1500 750 750 Ulkkajoki Korkeakoski 9000 Yhteensä 168000 36000 7500 Vastakuoriutuneet järvilohet hankittiin vuonna 2002 Taimen Oy:n Lankajärven kalanviljelylaitokselta ja vuosian 2003 ja 2004 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Saimaan kalantutkimus- ja vesiviljely-yksiköstä. Yksivuotiaat järvilohet toimitettiin vuonna 2002 Saimaan kalantutkimus ja vesiviljelystä ja vuonna 2003 Savon Taimen Oy:n Vanajanmyllyn laitokselta. 14

Vastakuoriutuneet taimenet hankittiin vuosina 2002 ja 2003 Saimaan kalantutkimus ja vesiviljelyyksiköstä. Yksivuotiaat taimenet toimitettiin sekä Savon Taimen Oy:n Vanajanmyllyn laitokselta että Saimaan kalantutkimus- ja vesiviljely-yksiköstä. Vuosina 2003 ja 2004 kyseisen ikäluokan järvilohet ryhmämerkittiin istutuspaikoittain polttomerkillä. Vastakuoriutuneet järvilohet merkittiin alitsariininpunainen S -väriaineella, jotta nämä mm. emokalapyynnin yhteydessä voitaisiin erottaa muista istukaseristä. Kaikilla koealueilla poikasten istutustiheys oli sama, noin 10 kpl/m 2. Taulukko 3. Järvilohien ja taimenten koealakohtaiset istutusmäärät (kpl) vuonna 2004. Merkintä vk tarkoittaa vastakuoriutuneita ja 1v yksivuotiaita poikasia. Koeala vk-järvilohi vk-taimen 1v-järvilohi Tuulijoki Aittokoski 1800 Lieksanjoki Vanha uoma 2000* Pudasjoki Hiiskorva 1 Oinaskallio Naarajoki Naarakoski Käpykoski Saarikoski Jongunjoki Aittokoski Viitakoski Hanhijoki Pahakoski Korkeakoski Sokojoki Pitkäkoski Sutkanaluskoski 10000 20000 1800 20000 40000 15000 3000 1800 2000* 1000* 900 900 1000* 2000* Ulkkajoki Korkeakoski 15000 3200* Yhteensä 120 000 21400 * (nämä ovat yksivuotiailla tehtyjä istutuksia, joita ei polttomerkitty) Poikasten tiheysarviot koealoilla perustuvat sähkökoekalastuksiin. Nämä tehtiin GeOmega A/S FA4 -laiteella, jossa käytettiin halkaisijaltaan noin 15 cm:n anodia. Kalamäärää koealueilla arvioitiin kolmen poistopyynnin menetelmällä, jossa noin 100 m 2 koeala kalastetaan sähkökalastuslaitteella kolmeen kertaan. Kalastuskerroilla on väliä noin 15 min, jonka aikana kalat nukutettiin trikaiinimetaanisulfonaatilla (MS-222), jonka pitoisuus nukutusvedessä oli 100 mg l -1, tämän ph puskuroitiiin vastaavalla pitoisuudella soodaa (NaH 2 CO 3 ). Kaloista mitattiin pituus (yhden mm:n tarkkuudella) ja paino (alle 10 g painavilta kaloilta 0,1 g:n ja yli 10 g painavilta 0,5 g:n tarkkuudella). Näin saatua tietoa käytettiin pohjana sekä elinympäristökartoituksessa että arvioitaessa järvilohenpoikasten kokonaismääriä koko Lieksanjoen alueella. 15

Elinympäristövaatimukset Järvilohen elinympäristövaatimuksia selvitettiin laajoilla habitaattimittauksilla. Kokonaisuudessaan tulokset ovat esillä erikseen julkaistavassa pro gradu -työssä (Muikku 2005). Kalat paikannettiin sähkökalastuksin. Poikasten havaintopaikat merkittiin pohjaan ankkuroidulla koholla ja saadut kalat siirrettiin numeroituihin sumppuihin, jotta ne voitaisiin mittausten yhteydessä yhdistää oikeisiin havaintopaikkoihin. Koealueet kalastettiin kertaalleen alaosasta ylävirtaan edeten noin metrin levyinen kaistale kerrallaan. Kalastuksen päätyttyä kalat mitattiin ja punnittiin edelläkuvatunlaisesti. Sähkökoekalastuksen jälkeen sekä kalojen havaintopaikoista että 25 cm näiden edestä ja molemmilta sivuilta mitattiin virran syvyys, pintavirran nopeus, välivirran nopeus, pohjavirran nopeus sekä neliömetrin alalta pohjan karkein raekoko, pohjan runsain raekoko, pohjan hienoin raekoko, kasvillisuuden määrä sekä pudotuskorkeus. Kuva 7. Habitaattimittauksia vuonna 2002. Vasemmanpuoleinen kuva Jorma Piironen ja oikeanpuoleinen Tero Muikku. Pohjan raekoko arvioitiin vesikiikarilla taulukon 4 luokituksen mukaan. Vesikiikaria käytettiin myös kasvillisuuden, pohjapuiden sekä turbulenttisen virtauksen arviointiin (kuva 7). Sekä kyseiset muuttujat että uomaa varjostavien kasvien määrä arvioitiin prosenttimääräisenä peittona. Virtausnopeudet mitattiin Schiltknecht Mini Air -mittarilla ja putouskorkeus letkusta tehdyn vesivaa an sekä mittanauhan avulla noin kahdeksan metrin jaksoissa. Kultakin koealalta käytettävissä oleva habitaatti arvioitiin mittaamalla edellämainitut muuttujat noin kolmestakymmenestä mittauspisteestä. Tämä tehtiin mittauslinjoittain noin 1,5 m välein. Kalamäärien arviointi habitaattikartoitukseen valituilla koealoilla tehtiin kolmen poistopyynnin menetelmällä. Koska nämä olivat huomattavasti sähkökalastuksissa käytettyjä koealoja (100 m2) suurempia, tehtiin poistopyynti koealasta rajatulla pienemmällä alueella. 16

Taulukko 4. Pohjan raekoon luokka, tyyppi ja läpimitta (Makkonen 1999). Raekoko tyyppi läpimitta (mm) 0 savi 1 siltti 2 hiekka / hieno hiekka 0 8 3 karkea sora 8 16 4 pikkukivi 16 32 5 kivi 32 64 6 iso kivi 64 128 7 pikkulohkare 128 256 8 lohkare 256 1000 9 kallio <1000 Analyysien ja testien tekemiseen käytettiin SPSS 9.0 sekä SYSTAT 10 -ohjelmia. Eri koealoilta mitattujen ympäristöparametrien jakaumia verrattiin Kolmogorovin Smirnovin-testillä. Kruskall- Wallisin yksisuuntaisella varianssianalyysillä testattiin eri koealueiden havaintojen samankaltaisuutta. Aineiston käsittelyn yhteydessä mitattuja muuttujia yhdistelemällä tehtiin uusia muuttujia. Kalan havaintopaikan ja tämän ympäriltä mitattujen neljän pisteen keskiarvosta saatiin havaintopaikan ympäristönsyvyys. Ympäristönsyvyyden laskeminen vähentää kalan olinpaikan paikallistamisessa syntyvää epäluotettavuutta. Samoin meneteltiin myös väli- ja pintavirran nopeuden kanssa. Laskimme väli- ja pintavirran keskiarvon yhdeksi muuttujaksi. Lisäksi laskimme pohjavirrannopeuden keskiarvon. Aineistolle tehtiin SYSTAT 10 -ohjelmalla pääkomponenttianalyysi. Tähän mukaanotetut muuttujat olivat yleisin raekoko, toiseksi yleisin raekoko, pintakivien määrä, syvyyden keskihajonta, pohjavirrannopeuden keskihajonta, väli- ja pintavirrannopeuden keskiarvon keskihajonta, luonnonlogaritmimuunnos muuttujista syvyyden keskiarvo, pohjavirrannopeuden keskiarvo, pintavirrannopeuden keskiarvo sekä archin-muunnos sammalen ja turbulenttisen virran määrästä. Pääkomponenttianalyysin tuottamista faktoriarvoista tehtiin varianssianalyysejä eri lajien, ikäluokkien ja jokialueitten erojen selvittämiseksi. Kalojen suosimaa habitaattia verrattiin saatavilla olevaan habitaattiin sopivuusindeksin avulla seuraavasti (Piirosen 1999 mukaan Baltz ym. 1991). S = r/p, jossa r = kalan käyttämän resurssin suhteellinen osuus luokitellusta muuttuja-akselista p = vastaavan resurssin suhteellinen osuus ympäristössä. Tällöin käytettävissä olevan ympäristön optimaalisinta tyyppiä kuvaa muuttuja-akselin luokka, jolla on suurin S-arvo. 17

Kuva 8. Panoraamakuva Oinaskallion yläpuolisesta koskialueesta Pudasjoella. Kuva Tero Muikku. Poikastuotantoalat Lieksanjoen suomenpuoleisen valuma-alueen kokonaispoikastuotantopinta-ala arvioitiin maastomittausten perusteella. Laskentaan otettiin mukaan pinta-alat, jotka silmämääräisesti täyttivät seuraavat kriteerit. Syvyys 0 60 cm Pohjan yleisin raekoko alle 256 mm Pohjan kaltevuus yli yhden prosentin eli vähintään 10 cm/10 m Käytetyt kriteerit on valittu edellisten vuosien tutkimustulosten sekä Mäki-Petäyksen ym. (2000) saamien tulosten perusteella. Lisäksi arvioitiin eri koskialueiden potentiaalinen poikastuotantoala. Tähän laskettiin kohteet, joista kunnostamalla saataisiin ensiluokkaisia poikastuotantoaloja. 3.1.3. Tulokset Järvilohen poikastiheydet Havaitut poikastiheydet eri koealueilla on esitetty kuvissa 9 ja 11 13. Järvilohen osalta mukana ovat alueet, joilla kyseistä vuosiluokkaa tulisi istutusten perusteella esiintyä ja taimenella mukaan on otettu myös alueet, joissa on havaittu luontaista lisääntymistä. Järvilohen koekalastustulokset on jaoteltu siten, että kuvissa 9 ja 13 on esitetty pääuoman ja suurimpien sivuhaarojen, Tuuli- ja Pudasjoen poikastiheydet ja kuvissa 11 ja 12 näkyvät muiden sivujokien poikastiheydet. Lieksanjoen pääuoman, Lieksanjoki Naarajoki-alueen ja Tuuli- ja Pudasjoen, koealoista suurimmat poikastiheydet sekä kesänvanhojen että yksivuotiaiden osalta havaittiin Käpykosken niskalla ja sivu-uomassa sekä Tuulijoen Aittokoskessa (kuvat 9 ja 13). 18

N/100 m2 100,0 80,9 80,0 65,4 60,6 60,0 43,6 35,7 40,0 14,9 17,7 27,4 20,0 4,8 2,2 1,0 0,3 1,5 0,0 Käpykoski, niska Käpykoski sivu-uoma Naarakoski Saarikoski Neitikoski Siikakoski Aittokoski I Koealueet Aittokoski II Haapavitja I Haapavitja II Hiiskorva I Oinaskallio Keskiarvo Kuva 9. Järvilohen alle yksivuotiaiden poikasten tiheydet aaria kohti sekä Lieksanjoen pääuomassa että Tuuli- ja Pudasjoella vuosina 2002 2004. Aittokoski I ja II ovat Tuulijoen ja Hiiskorva I sekä Pudaskallio Pudasjoen koealoja, muut kohteet sijaitsevat Lieksanjoen pääuomassa (Lieksanjoki Naarajoki). Kuva 10. Panoraamakuva Naarajoelta Naarakosken niskalta. Kuva Tero Muikku. N/100 m2 200,0 150,6 151,5 150,0 100,0 75,8 72,6 54,0 59,8 50,0 26,0 0,0 6,7 0,8 0,0 Hanhijoki, Korkeakoski Hanhijoki, Pitkäkoski Hanhijoki, Pahakoski Jongunjoki, Viitakoski Jongunjoki, Aittokoski Ulkkajoki, Korkeakoski Koealueet Sokojoki, Myllykoski Sokojoki, Pitkäkoski Sokojoki, Sutkanaluskoski Keskiarvo Kuva 11. Järvilohen alle yksivuotiaiden poikasten tiheydet aaria kohti Hanhijoella, Jongunjoella ja Sokojoella vuonna 2003. 19

Sivujokien eli Hanhijoen, Ulkkajoen, Jongunjoen ja Sokojoen koealoista suurimmat kesänvanhojen järvilohien tiheydet löytyivät Hanhijoen Pahakoskesta ja Ulkkajoen Korkeakoskesta; näissä tiheys oli kaksinkertainen seuraavaksi parhaaseen eli Hanhijoen Korkeakoskeen verrattuna (kuva 11). Yksivuotiaiden osalta parhaat tiheydet olivat Hanhijoen Pahakosken lisäksi saman joen Korkeakoskessa ja Sokojoen Sutkankoskessa (kuva 12). 60,0 50,0 40,0 51,3 45,3 40,8 N/100m2 30,0 20,0 16,2 15,1 11,3 10,5 10,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Hanhijoki, Pitkäkoski Hanhijoki, Korkeakoski Hanhijoki, Pahakoski Jongunjoki, Viitakoski Jongunjoki, Aittokoski Koealueet Ulkkajoki, Korkeakoski Sokojoki, Myllykoski Sokojoki, Pitkäkoski Sokojoki, Sutkanaluskoski Sokojoki, Sutkankoski Keskiarvo 19,1 Kuva 12. Järvilohen yksivuotiaiden ja tätä vanhempien poikasten tiheydet aaria kohti Hanhijoella, Ulkkajoella, Jongunjoella ja Sokojoella vuosina 2002 2005. N/100 m2 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 8,5 11,2 1,7 10,7 5,1 7,0 5,8 7,1 Käpykoski, niska Käpykoski sivu-uoma Naarakoski Aittokoski I Aittokoski II Koealueet Oinaskallio Siikakoski Keskiarvo Kuva 13. Järvilohen yksivuotiaiden ja tätä vanhempien poikasten tiheydet aaria kohti sekä Lieksanjoen pääuomassa että Tuuli- ja Pudasjoella vuosina 2002 2004. 20

Polttomerkittyjen osuus (%) 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Käpykoski, sivu-uoma 0,0 Käpykoski, niska 91,3 74,2 Pudasjoki, Oinaskallio 90,9 Tuulijoki, Aittokoski Koealueet 28,6 Ulkkajoki, Korkeakoski 36,7 Hanhijoki, Pahakoski Keskiarvo 72,1 Kuva 14. Polttomerkittyjen järvilohien osuus yksivuotiaiden ja tätä vanhempien poikasten vuoden 2003 kokonaissaaliissa alueilla, joilla esiintyy sekä luonnossa talvehtineita että keväällä istutettuja poikasia. Taimenen poikastiheydet Taimenen poikastiheydet on järvilohen tavoin jaettu kahteen eri ikäluokkaan: alle yksivuotiaisiin sekä yksivuotiaisiin ja tätä vanhempiin kaloihin. 40,0 30,0 30,9 N/100m2 20,0 8,1 10,0 3,0 3,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,5 0,0 0,0 Hanhijoki, Korkeakoski Hanhijoki, Pitkäkoski Hanhijoki, Saunakoski Hanhijoki, Pahakoski Hanhijoki, Vääräkoski Jongunjoki, Viitakoski Jongunjoki, Aittokoski Ulkkajoki, Korkeakoski Koealueet Sokojoki, Myllykoski Sokojoki, Pitkäkoski Sokojoki, Sutkankoski Sokojoki, Sutkanaluskoski Keskiarvo Kuva 15. Taimenen alle yksivuotiaiden poikasten tiheydet aaria kohti Hanhijoella, Ulkkajoella, Jongunjoella ja Sokojoella vuosina 2002 2005. 21

12,0 10,0 9,6 N/100m2 Hanhijoki, Korkeakoski 8,0 7,4 6,7 6,0 5,7 6,0 5,3 4,2 3,8 4,0 2,5 2,5 2,0 0,4 0,5 0,0 0,0 Hanhijoki, Pitkäkoski Hanhijoki, Saunakoski Hanhijoki, Vääräkoski Jongunjoki, Viitakoski Jongunjoki, Aittokoski Saarijoki, Saarikoski Sokojoki, Myllykoski Ulkkajoki, Korkeakoski Koealueet Sokojoki, Pitkäkoski Sokojoki, Sutkankoski Sokojoki, Sutkanaluskoski Keskiarvo Kuva 16. Taimenen yksivuotiaiden ja tätä vanhempien poikasten tiheydet aaria kohti Hanhijoella, Ulkkajoella, Saarijoella, Jongunjoella ja Sokojoella vuosina 2002 2005. Elinympäristövaatimukset Kalojen havaintopisteistä mitattujen muuttujien tunnuslukuja on esitetty allaolevissa taulukoissa. Taulukko 5. Järvilohien käyttämien habitaattien keskiarvot ja keskihajonnat kolmen eri järvilohikokoluokan suhteen. Yleisimmän ja toiseksi yleisimmän raekoon, sekä kasvillisuuden osalta on ilmoitettu mediaani ja vaihteluväli. <99 mm >100 149 mm (n=189)) (n=382) Syvyys (cm) 28,8 ± 11,5 33,3 ± 13,6 Ympäristön syvyys (cm) 18 ± 9,4 21 ± 10,9 Pintavirran nopeus (cm/s) 48,66 ± 27,2 47,6 ± 29,9 Välivirran nopeus (cm/s) 31,02 ± 22,4 27,5 ± 21,8 Pohjavirran nopeus (cm/s) 5,6 ± 4,5 5,2 ± 4,0 Ympäristön pintavirran nopeus (cm/s) 42 ± 23,4 37,8 ± 24,1 Yleisin raekoko (mm) 64 128 (0 1000) 64-128 (0 256) Toiseksi yleisin raekoko (mm) 32 64 (0 1000) 64 128 (0 256) Kasvillisuus 1 (1 3) 1 (1 3) 22

Taulukko 6. Taimenten käyttämien habitaattien keskiarvot ja keskihajonnat kolmen eri taimenkokoluokan suhteen. Yleisimmän ja toiseksi yleisimmän raekoon, sekä kasvillisuuden osalta on ilmoitettu mediaani ja vaihteluväli. 50-99 mm 100 149 mm (n=10) (n=129) Syvyys (cm) 24,9 ± 10,34 28,0 ± 12,9 Ympäristön syvyys (cm) 15,0 ± 7,96 16,33 ± 9,77 Pintavirran nopeus (cm/s) 40,23 ± 26,42 44,11 ± 24,95 Välivirran nopeus (cm/s) 22,98 ± 21,11 7,98 ± 13,18 Ympäristön pintavirran nopeus (cm/s) 31,69 ± 23,55 34,26 ± 26,25 Yleisin raekoko (mm) 64 128 (0 256) 128 256 (8 256) Toiseksi yleisin (mm) 64 128 (0 1000) 32 64 (0 128) Kasvillisuus 1 (1 3) 1 (1 3) Järvilohenpoikasten pituus ja paino eri koealoilla poikkesi Kruskal Wallis-testin mukaan molempina vuosina tilastollisesti merkittävästi toisistaan. Eri koealueiden pituuden ja painon kvartiilit sekä minimit ja maksimit on esitetty alla. 12 10 8 6 4 Vuosi Paino (g) 2 0 N = 20 30 30 6 2 7 16 28 22 6 34 30 1 4 8 9 10 11 12 13 30 14 23 15 31 16 2002 2003 Paikka (nro) 110 100 90 80 70 60 Pituus (mm) 50 40 N = 2030 30 26 30 2 8 1 6 2 7 16 28 22 6 3430 30 23 31 1 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Paikka (nro) Kuva 17. Alle 10 cm järvilohien pituuden ja painon kvartiilit eri koealueilla vuosina 2002 ja 2003. Havaintopaikat 1 13 Lieksanjoki, 14 16 Ala-Koitajoki. 23

Habitaattipreferenssien laskemiseen käytettiin niiden koealojen aineistoa, joissa havaintojen määrä ylitti 20 kpl rajan. Alle 10 cm pituisten järvilohien havaintopaikkojen syvyydet vaihtelivat koealoittain toisistaan tilastollisesti merkittävästi. Saatavuus ja käyttö (%) 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 Suosituimmuus Syvyys (cm) Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 18. Alle 10 cm järvilohien havaintopaikan ympäristönsyvyyden saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. Saatavuus ja käyttö (%) 40 20 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 1 0,5 0 Suosituimmuus Syvyys (cm) Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 19. Yli 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan ympäristönsyvyyden saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. Kaikkien tutkittujen kalojen havaintopaikan virrannopeus vaihteli koealoilla tilastollisesti merkittävästi toisistaan. 24

Saatavuus ja käyttö (%) 50 40 30 20 10 0 1 4 7 10 13 16 19 22 25 Pohjavirran nopeus (cm/s) 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 20. Alle 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan pohjavirrannopeuden saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. Havaintopaikan ympäristöstä mitatuista väli- ja pintavirran nopeuksien keskiarvoista muodostimme uuden muuttujan, ympäristön pintavirran. Tämän avulla pyrimme vähentämään tarkan olinpaikan havaitsemiseen liittyviä virheitä. Myös ympäristön pintavirta vaihteli koealoilla tilastollisesti merkittävästi toisistaan. Saatavuus ja käyttö (%) 50 40 30 20 10 0 2 7 12 17 22 27 32 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Pohjavirran nopeus (cm/s) Saatavuus Käyttö Suovituimmuus Kuva 21. Yli 10 cm järvilohien havaintopaikan pohjavirrannopeuden saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. Saatavuus ja käyttö (%) 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 Pinta- ja välivirran nopeus (cm/s) Saatavuus Käyttö Suosituimmuus 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 0,00 Suosituimmuus Kuva 22. Alle 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan välivirran- ja pintavirrannopeuden keskiarvojen saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. 25

Saatavuus ja käyttö (%) 50 40 30 20 10 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Pinta-ja välivirrannopeus (cm/s) Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 23. Yli 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan välivirran- ja pintavirrannopeuden keskiarvojen saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. Järvilohien havaintopaikan yleisimmän raekoon käyttö vaihtelivat koealoittain tilastollisesti merkittävästi toisistaan molemmissa kokoluokissa. Saatavuus ja käyttö (%) 50 40 30 20 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Yleisin raekoko Saatavuus Käyttö Suosituimmuus 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Kuva 24. Alle 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan yleisimmän raekoon (cm) saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. 50 1 Saatavuus ja käyttö (%) 40 30 20 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Yleisin raekoko Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 25. Yli 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan yleisimmän raekoon (cm) saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. 26

Alle 10 cm järvilohien havaintopaikan toiseksi yleisimmän raekoon käyttö vaihteli koealoittain tilastollisesti merkittävästi toisistaan. Sen sijaan yli 10 cm järvilohilla tilastollisesti merkittävää eroa ei havaittu. 50 1 Saatavuus ja käyttö (%) 40 30 20 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Toiseksi yleisin raekoko Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 26. Alle 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan toiseksi yleisimmän raekoon (cm) saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. Saatavuus ja käyttö (%) 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Suosituimmuus Toiseksi yleisin rakeoko Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 27. Yli 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan toiseksi yleisimmän raekoon (cm) saatavuus, käyttö ja suosituimmuus. 50 1 Saatavuus ja käyttö (%) 40 30 20 10 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Sammalen määrä (%) Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 28. Alle 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan sammalen peittävyys, sammalen saatavuus ja suosituimmuus. 27

Järvilohien havaintopaikan sammalen peittävyys vaihteli koealoittain tilastollisesti merkittävästi toisistaan molemmissa kokoluokissa. 50 1 Saatavuus ja käyttö (%) 40 30 20 10 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Suosituimmuus Sammalen määrä (%) Saatavuus Käyttö Suosituimmuus Kuva 29. Yli 10 cm pitkien järvilohien havaintopaikan sammalen peittävyys, sammalen saatavuus ja suosituimmuus. Taulukko 7. Koealojen pituus/leveys (m) ja kaltevuus-%. Pituus / Leveys (m) Kaltevuus-% Tuulijoki, Aittokoski 73/30 2,43 Lieksanjoki, Haapavitja 5/30 0,16 Pudasjoki, Oinaskallion yläosa 45/31,6 1,42 Pudasjoki, Oinaskallion alaosa 64/35 1,83 Naarajoki, Naarakoski 11/7,4 9/7,3 1,36 Naarajoki, Käpykosken itäranta 15/8,4, 11/5,4 1,88 Naarajoki, Käpykosken länsiranta 52/34,7 1,50 140 Tiheys (kpl/100 m2) 120 100 80 60 40 20 2002 2003 0 1 3 4 11 12 13 14 15 16 Keskiarvo Koeala (nro) Kuva 30. Koealojen poikastiheydet alle 10 cm pitkien järvilohien osalta vuosina 2002 ja 2003. Koealojen numerointi on seuraava. Tuulijoen Aittokoski nrot 3, 4, 5, Lieksanjoen Haapavitja nrot 6, 7, Pudasjoen Hiiskorva nrot 8, 9 ja Oinaskallio nrot 10, 11, Naarajoen Naarakoski nrot 2, 12 ja Käpykoski nrot 1, 13. Nrot 14 16 ovat Ala-Koitajoen koealoja. 28

Tiheys (kpl/100 m2) 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2002 2003 1 3 4 11 12 13 15 16 Keskiarvo Koeala (nro) Kuva 31. Koealojen poikastiheydet yli 10 cm pitkien järvilohien osalta vuosina 2002 ja 2003. Koealoja vastaava numerointi on esitetty yläpuolisessa taulukossa. Pääkomponenttianalyysi muodosti neljä pääkomponenttia, joiden ominaisarvo oli yli yhden. Nämä selittävät yhteensä 73,69 % poikasten paikanvalintaan liittyvästä vaihtelusta. Komponentit ja niiden selitysasteet ovat seuraavat. syvyysvaihtelut, pintakivet, syvyyden keskiarvo ja pohjavirran vaihtelut, jotka yhdessä selittävät 35,98 % lohenpoikasen paikanvalinnasta väli- ja pintavirran keskiarvo, väli- ja pintavirran vaihtelut, pohjavirran keskiarvo ja turbulenttinen virta selittävät 16,57 % lohenpoikasen paikanvalinnasta sammal ja yleisin raekoko selittävät 11,74 % lohenpoikasen paikanvalinnasta toiseksi yleisin raekoko selittää 9,40 % lohenpoikasen paikanvalinnasta 29

Tuotantopinta-alat Taulukko 7. Lieksanjoen pääuoman ja tämän sivujokien optimaaliset poikastuotantopinta-alat. Taulukossa on arvio sekä tämänhetkisistä että koskialuekunnostuksin aikaansaatavissa olevista optimaalisista poikastuotantoaloista. Tällä hetkellä (m 2 ) Kunnostettavissa (m 2 ) Saarikoski (Naarajoki) 370 1000 Käpykoski (Naarajoki) 1705 2500 Naarakoski (Naarajoki) 550 3500 Siikakoski (Lieksanjoki) 180 3000 Murrookoski (Lieksanjoki) <100 2500 Kattilakoski (Lieksanjoki) <100 1500 Neitikoski (Lieksanjoki) <200 1500 Haapavitja (Lieksanjoki) <200 2500 Pudasjoki 1260 3000 Tuulijoki 616 1500 Ulkkajoki 1003 1500 Hanhijoki <1700 2000 Yhteensä <7784 26000 Taulukossa 7 on esitetty tämänhetkiset optimaaliset poikastuotantoalat eri koskialueilla. Lisäksi mukana on arvio alueiden kunnostuspotentiaalista eli pinta-ala, joka olisi mahdollista saavuttaa koskialuekunnostuksin. 3.1.4. Tulosten tarkastelu Poikastuotantoalueet Järvilohi-istukkaiden menestymistä näyttää koealoilla rajoittavan eniten talvehtiminen. Kuvassa 14 on esitetty kyseisen vuoden istukkaiden (polttomerkityt) osuus kaikista sähkökoekalastetuista järvilohenpoikasista. Lieksanjoen pääuoman koealoista vain Käpykosken sivuuomassa suurin osa kesän ja syksyn aikana saaduista poikasista oli talvehtineita yksilöitä: täällä esimerkiksi kaikki koekalastetut järvilohet olivat aiempien vuosien istukkaita. Poikasten talvehtiminen onnistuu tulosten mukaan hyvin myös Ulkkajoen Korkeakoskessa ja Hanhijoen Pahakoskessa. Talvikuolleisuus näyttää olevan suurinta Käpykosken niskan ja Tuulijoen Aittokosken koealoilla (kuva 14). On myös mahdollista, että yksivuotiaiden järvilohi-istukkaiden runsauteen mätinä istutettuihin poikasiin verrattuna useimmilla koealueilla vaikuttaa eri ikäisinä istutettujen järvilohien välinen kilpailu, jossa suurempikokoiset istukkaat kenties syrjäyttävät pienikokoisemmat talvehtineet poikaset. Pääuoman ja sivu-uomien poikastiheydet eroavat selvästi toisistaan: jälkimmäisissä kesänvanhojen osalta keskiarvo on kaksinkertainen ja yksivuotiaiden osalta lähes kolminkertainen Lieksanjoki Naarajoki Pudasjoki Tuulijoki-reitin tiheyksiin verrattuna. 30

Osaltaan tämä johtuu siitä, että pääuomaa on uiton tarkoituksiin muokattu sivu-uomia enemmän, joten se on näitä karumpi ja ravintotilanne siellä on huonompi kuin sivu-uomissa. Toinen syy keskimääräisiin tiheyseroihin on se, että pääuoman koealueet on valittu niin, että saataisiin kattava otos tuotantokyvyltään erilaisista koskialueista, mutta sivu-uomista mukaan on pääosin otettu vain parhaimpina pidettyjä alueita. Lisäksi talvikuolleisuus tasannee jonkin verran pää- ja sivu-uomien välisiä poikastuotannon eroja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on jo useamman vuoden ajan istuttanut eri ikäisiä järvilohenpoikasia Ala-Koitajoen koskialueille ja seurannut poikasten selviytymistä näissä. Ala- Koitajoella vuonna 2003 ja 2004 havaittuihin yksivuotiaiden poikasten tiheyksiin verrattuna, keskimäärin noin kahdeksan järvilohta aaria kohden, Lieksanjoen koealojen vastaavat tulokset olivat pääuomassa samaa luokkaa mutta sivu-uomissa keskimäärin noin kaksinkertaisia. Kesänvanhojen poikasten suhteen tilanne on samansuuntainen: Lieksanjoen pääuomassa tiheys on hiukan pienempi mutta sivu-uomissa suurempi kuin Ala-Koitajoella. Vaikuttaa myös siltä, että järvilohenpoikaset kasvavat Lieksanjoen pääuomassa jonkin verran hitaammin kuin Ala- Koitajoessa. Kaikilla seuranta-alueilla poikastuotantopinta-alaa rajoittaa liian syvä vesi ja pohjan liian suuri kivikoko, joten muotoilemalla poikasten suosimaa raekokoa käyttäen nykyistä loivemmiksi ne ranta-alueet, joilta löytyy riittävästi putouskorkeutta, voidaan poikastuotantoalat moninkertaistaa. Kun pääuoman ja sivujokien tärkeimpien koealojen poikastiheydet (kuvat 9 ja 11 15) suhteutetaan näiden optimaalisiin pinta-aloihin (taulukko 7), havaitaan, että Hanhijoki kykenee elättämään nykytilanteessa koko pääuomaa enemmän sekä kesänvanhoja että yksivuotiaita järvilohen poikasia (taulukko 8). Arvio on tosin vain viitteellinen, siinä mm. oletetaan kesänvanhojen ja yksivuotiaiden järvilohien levittäytyneen tasaisesti olemassaoleville poikasalueille eikä huomioida talvikuolleisuutta. Lisäksi laskelmassa eivät ole mukana vähemmän optimaaliset mutta kuitenkin jonkinasteisesti järvilohenpoikasille kelpaavat alueet. Elinympäristövaatimukset Järvilohenpoikasten elinympäristövaatimusten tuloksia tarkasteltaessa joudutaan julkaistun tutkimusaineiston vähyyden järvilohta vertaamaan meriloheen. Tulokset ovat kuitenkin vertailukelpoisia merilohen järvilohen läheisen sukulaisuuden vuoksi. Lohenpoikasen pituus ja paino kertovat paljon kasvuolosuhteista. Niillä on lisäksi suuri merkitys poikasten selviämiseen elinkierron kaikissa vaiheissa. Koealoilla kalojen koon vaihtelu oli tilastollisesti erittäin merkittävää, joten istutustiheyden ollessa kaikkialla sama (n. 10 kpl/m 2 ) ympäristön erilaisuus selittää poikasten koon vaihtelun. Pääkomponenttianalyysin kaksi ensimmäistä komponenttia kuvaavat virran monipuolisuutta: sen syvyyttä, virrannopeuksia ja näiden vaihtelua. Kaksi jälkimmäistä komponenttia muodostuvat pohjan rakenteesta, sen kiviaineksesta ja sammalen peittävyydestä. Ensimmäinen komponentti, joka selittää paikanvalinnan vaihtelusta noin 36 %, koostuu muuttujista, jotka kuvaavat kalan elinympäristön monimuotoisuutta. Poikasille näyttäisivätkin olevan tärkeitä sekä veden syvyys että syvyyden suuri vaihtelu. Ensimmäisessä komponentissa on mukana syvyyden vaihtelukerroin, pintakivien määrä sekä syvyyden keskiarvo. Lisäksi 31

komponentista löytyy pohjavirran vaihtelukerroin: tämä on suurin alueilla, joissa syvyys vaihtelee eniten. Toinen komponentti, joka selittää paikanvalinnasta noin 17 %, koostuu muuttujista, jotka kuvaavat lähinnä sekä virran nopeutta että vaihtelua. Toisessa komponentissa on mukana väli- ja pintavirran keskiarvo ja variaatiokerroin, turbulenttisen virran määrä sekä pohjavirran keskiarvo. Tämän mukaan poikaset suosivan alueita, joista löytyy runsaasti virrannopeuden vaihtelua. Kolmas komponentti selittää vaihtelusta noin 12 % ja neljäs noin 9 %. Nämä muodostuvat pohjan laatua kuvaavista muuttujista. Kolmannessa komponentissa on mukana yleisin raekoko sekä sammalen määrä ja neljännessä toiseksi yleisin raekoko. Raekoolla on suuri merkitys virrannopeuteen, tämän vaihteluun sekä poikasten suojapaikkojen määrään ja laatuun. On huomionarvoista, että toiseksi yleisin raekoko selittää lähes kymmenen prosenttia kokonaisvaihtelusta. Edellämainitut pääkomponenttianalyysin tulokset kertovat vallitsevasta tilanteesta poikasten elinalueilla. Aineistosta selvitettiin kuitenkin myös ympäristön syvyyden suosituimmuuskäyrät, jotka kuvaavat sitä, minkälaisille koskenosille järvilohenpoikaset siirtyisivät, jos valittavana olisi ominaisuuksiltaan erilaisia alueita. Suosituimmuuskäyristä voidaan havaita kaikenkokoisten järvilohenpoikasten suosivan matalia, keskisyvyydeltään n. 10 cm:iä alueita (taulukko 5, kuvat 18 ja 19). Kalan varsinaisen havaintopaikan syvyys on tulosten mukaan alle 10 cm:n järvilohilla keskimäärin 28,8 cm ja yli 10 cm:n lohilla 33,3 cm. Muikun (2005) mukaan lähes samanlaisia tuloksia on saatu myös merilohella. Kuvista 18 ja 19 on havaittavissa, että koskien liiallinen syvyys on osaltaan rajoittava tekijä lohenpoikasten tuotannossa. Varsinkin suurilla vedenvirtaamilla ja -korkeuksilla tulvauoman profiililla on suuri merkitys poikasten suojapaikkojen määrään ja tätä kautta tuotantopotentiaaliin; liian kapeassa ja syvässä tulvauomassa poikaset ajautuvat suojapaikkojen puutteen vuoksi pois suotuisilta alueilta. Pohjavirran nopeus on tärkeimpiä poikasen paikanvalintaan vaikuttavia tekijöitä (Muikku 2005). Pohjavirrannopeuden keskiarvo pituudeltaan alle 10 cm:n järvilohilla havaittiin olevan 5,6 cm/s ± 4,5 ja yli 10 cm:n lohilla noin 5,2 cm/s ± 4,0. Kuvien 20 ja 21 mukaan järvilohenlohenpoikaset näyttävät suosivan kovempaa pohjavirtaa kuin alueilla on keskimäärin tarjolla. Välivirran nopeuden keskiarvo pituudeltaan alle 10 cm:n järvilohilla on tulosten mukaan 31,0 cm/c ± 22,4 ja yli 10 cm:n lohilla 27,5 cm/s ± 21,8. Pintavirran nopeuden keskiarvo alle 100 mm:n lohilla oli 48,6 cm/s ± 27,2 ja yli 100 mm:n lohilla 47,6 cm/s ± 29,9. Raekoolla on suuri merkitys poikasten suojapaikkojen määrää ja pohjan virtausolosuhteisiin. (Armstrong, J.D. ym. 2003 Muikun 2005 mukaan). Kerätyn aineiston molemmissa kokoluokissa yleisimmin käytetyn alueen raekoon keskiarvo oli 64 128 mm. Kuvista 24 ja 25 voidaan kuitenkin päätellä, että molempien kokoluokkien käytön, saatavuuden ja suosituimmuuden huippu sijoittuu 128 256 mm kohdalle. Molemmilla kokoluokilla suosituimmuutta kuvaava käyrä on laaja, kaksihuippuinen ja laskee jyrkästi raekoon kasvaessa yli 256 mm. Tästä voidaan päätellä järvilohen suosivan alle 256 mm:n kivikokoa, ja alueilla, joissa pohjan raekoko on tätä suurempi, poikaset eivät menesty. Toiseksi yleisimmän raekoon osalta suosituimmuutta kuvaava käyrä on molemmissa luokissa painottunut edellistä enemmän vasemmalla, eli suosituimman raekoon joukossa tulee siis olla pienempääkin kiveä. 32

Taulukko 8. Arvio pääuoman ja sivujokien tärkeimpien koskialueiden tämänhetkisestä kesänvanhojen ja yksivuotiaiden järvilohenpoikasten tuotantokapasiteetista. Joki koskialue kesänvanhat (kpl) yksivuotiaat (kpl) Naarajoki Saarikoski 161 Käpykoski 1074 168 Naarakoski 26 9 Lieksanjoki Siikakoski 27 10 Neitikoski 4 Haapavitja 1 Pudasjoki 121 88 Tuulijoki 608 49 Ulkkajoki 1520 151 Hanhijoki 1694 639 yhteensä 4635 1114 Taulukosta puuttuvat arviot Sokojoen ja Jongunjoen poikastuotantomääristä, sillä kyseisten jokien kosket eivät ole mukana suunnitelluissa kunnostustoimissa. Preferenssikäyrien ja keskiarvojen mukaan järvilohet suosivat karuhkoja alueita, joissa vesikasvien peitto on alle 50 %. (taulukko 5, kuvat 27 ja 28). Vaikka sammal luo suojapaikkoja kaloille ja toimii kasvualustana poikasten ravinnolle, suosii lohi havaintojen mukaan kuitenkin alueita, joissa vesikasvillisuutta on suhteellisen vähän. Jos arvioidaan, että yksi hehtaari optimaalista poikasaluetta tuottaa 800 1 000 järvilohismolttia, saadaan tuon matematiikan mukaan vaelluspoikastuotannoksi ilman koskialuekunnostuksia noin 650 800 kpl (luvut ovat kirjallisuudessa esiintyviä arvioita). Jos mukaan lasketaan myös vähemmän optimaaliset mutta kuitenkin järvilohen kasvuun soveltuvat alueet, joita lienee noin kaksinkertainen määrä eli 1,6 ha ja näiden smolttituotannoksi arvioidaan 200 400 kpl/ha, saadaan tämänhetkiseksi järvilohen kokonaisvaelluspoikastuotannoksi 2,4 ha alalta noin 1 000 1 400 kpl. Jos koko tuotantopotentiaali otetaan mukaan laskelmaan ja arvioidaan, että taulukossa 5 esitetty 2,6 ha kunnostettaisiin optimaaliseksi alaksi (sisältää edelläesitetyn 1,6 ha) ja toiset 2,6 ha olisi kunnostettavissa vähemmän optimaaliseksi alueeksi (tuotanto 200 400 kpl/ha), saataisiin näin yhteensä 5,2 lisätuotantohehtaaria. Käytettyjen oletusten mukaan järvilohen kokonaissmolttituotannoksi kuudella hehtaarilla muodostuisi 4 000 5 000 kpl. Luonnontilassaan Lieksajoessa on ollut noin 60 ha järvilohelle ja noin 110 ha taimenelle soveltuvaa poikastuotantoaluetta (Mäkinen 1977). Noiden 60 ha:n Mäkinen (1977) on arvioinut tuottaneet vuosittain noin 36 000 järvilohismolttia (keskimääräinen tuotanto 600 kpl/ha). 3.2. Mädin kuolleisuuden selvittäminen 3.2.1. Aineisto ja menetelmät Marraskuussa 2003 kahden Lieksanjoesta pyydetyn järvilohi- ja yhden taimennaaraan mädistä osa hedelmöitettiin kalanviljelylaitoksesta peräisin olevan järvilohen ja taimenen maidilla. Hedelmöitetty mäti aseteltiin kiviaineksella täytettyjen asettien sisään, nämä suljettiin 33