Ympäristöterveydenhuollon maksullisuus toteutuminen ja vaikutukset ympäristöterveydenhuollon valvontaan ELT Outi Lepistö Ympäristöterveydenhuollon maksullisuudella tarkoitetaan kunnissa toteutettavasta ympäristöterveydenhuollon suunnitelmallisesta valvonnasta perittäviä maksuja. EU:n valvonta-asetuksen (882/2002/EY) mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava virallisessa valvonnassa tarvittavista rahoitusresursseista. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on perittävä virallisesta valvonnasta maksuja. Maksut eivät kuitenkaan saa ylittää viranomaisesta valvonnasta aiheutuvia todellisia kustannuksia. Ympäristöterveydenhuollon alan kansallinen lainsäädäntö säätelee valvonnan järjestämisen ja toteuttamisen lisäksi maksullisuutta. Kunnan perimiä maksuja säädellään elintarvikelain (23/2006) 71 :ssä, terveydensuojelulain (763/1994) 50 :ssä, lain toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (tupakkalaki 693/1976) 25a :ssä, lääkelain (395/1987) 54d :ssä, lain kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) 20 :ssä sekä kemikaalilain (744/1989) 60 :ssä. Kussakin laissa kunta velvoitetaan perimään taksan mukaiset maksut valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista ja muista suoritteista sekä luvista. Lisäksi kuntalain (365/1995) 13 :n 4. kohdan mukaan valtuuston tulee päättää palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista. Kunnat siis määrittelevät itse ympäristöterveydenhuollon maksutaksan ja maksujen suuruuden toiminnasta aiheutuvien kustannusten perusteella. Tutkimuksen toteutus Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuntien ympäristöterveydenhuollon maksutaksojen voimassaoloa, rakennetta ja suuruutta. Kysely lähetettiin maaliskuussa 2009 sähköpostilla kaikille ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköille tai kuntakohtaisesti ympäristöterveydenhuollon valvojille. Osoitelistana käytettiin Elintarviketurvallisuusviraston keräämää valvontayksiköiden yhteystietolistaa. Vastausten määrä rajattiin yhteen/valvontayksikkö. Kyselyyn vastattiin 64 valvontayksiköstä tai ympäristöterveydenhuollon organisaatiosta. Vuoden 2009 alussa valvontayksiköitä on Suomessa 135 kpl. Vastausprosentti kyselyyn oli 47. 1
Tulokset 1. Valvontayksikön perustiedot Kysely oli suunnattu ympäristöterveydenhuollon johtajalle tai vastuuhenkilölle. Vastaajista 32 (50 %) oli peruskoulutukseltaan eläinlääkäri. Filosofian maistereita tai kandidaatteja vastaajista oli yhdeksän, ammattikorkeakoulutason insinöörejä kahdeksan ja terveystarkastajia tai teknikkoja samoin kahdeksan. Valtioneuvoston periaatepäätös elintarvikevalvonnasta edellyttää, että valvontayksikössä toimii päätoiminen johtaja. Usein johtajalle kuitenkin kuuluu muitakin tehtäviä. 1.1. Ympäristöterveydenhuollon johtaja tai vastuuhenkilö Työskentelee kokopäiväisesti johtotehtävissä Työskentelee lisäksi käytännön valvontatai muissa tehtävissä, muut tehtävät 1-25 % työajasta Työskentelee lisäksi käytännön valvontatai muissa tehtävissä, muut tehtävät 26-50 % työajasta Työskentelee lisäksi käytännön valvontatai muissa tehtävissä, muut tehtävät 51-75 % työajasta Työskentelee pääasiallisesti muissa tehtävissä, muut tehtävät yli 75 % työajasta 12,7% 8 30,2% 19 17,5% 11 15,9% 10 23,8% 15 Ympäristöterveydenhuollon johtaja tai vastuuhenkilö työskenteli kokopäiväisesti johtotehtävissä vain kahdeksassa (12,7 %) valvontayksiköistä. Käytännön valvonta- tai muita tehtäviä kuului johtajalle 1-25 % työajasta 19:ssa (30,2 %) valvontayksikössä. Pääasiallisesti muissa tehtävissä, jolloin muut tehtävät olivat yli 75 % työajasta, työskenteli peräti 15 (23,8 %) vastaajaa. 1.2. Ympäristöterveydenhuolto on järjestetty Toimielin omassa kunnassa, mutta palvelut ostetaan toisesta kunnasta/kuntayhtymästä Omassa kunnassa 41,3% 26 Seudullisesti 57,1% 36 1,6% 1 2
Seudullisesti toiminta oli järjestetty 36 (57,1 %) kunnassa. Seutuyksiköistä eniten (18 kpl, 50 %) toimi isäntäkuntamallilla sekä kuntayhtymäorganisaationa (44,4 %). Yhdessä valvontayksikössä toimielin oli omassa kunnassa, mutta ympäristöterveydenhuollon palvelut ostetaan toisesta kunnasta tai kuntayhtymästä. 1.3. Mikäli toiminta on järjestetty seudullisesti, seutuyksikkö on Isäntäkuntamalli 50% 18 Kuntayhtymä 44,4% 16 Liikelaitos 8,3% 3 Yli kymmenen henkilötyövuoden yksiköitä vastaajista oli 30 (46,9 %). Pieniä, alle viiden henkilötyövuoden yksiköitä edusti lähes kolmasosa vastaajista. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista edellyttää toiminnan kokoamista pääsääntöisesti yli kymmenen henkilötyövuoden yksiköihin. 1.4. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstön määrä Alle 5 htv 29,7% 19 Yli 5 mutta alle 10 htv 23,4% 15 10 tai yli 10 htv 46,9% 30 Hallituksen esityksessä ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintalaiksi esitetään, että kymmenen henkilötyövuoden vähimmäishenkilöresurssi tarkoittaisi käytännössä sitä, että yhteistoiminta-alueiden väestöpohja vaihtelisi noin 25 000 ja 250 000 asukkaan välillä ollen pääsääntöisesti noin 40 000 60 000. Valvontayksiköitä, joissa väestöpohja on 41 000 60 000 oli tutkimuksessa 17,5 %. Näyttäisi siltä, että valvontayksiköt ovat tällä hetkellä keskimäärin pienempiä kuin hallituksen esityksessä on arvioitu. 1.5. Ympäristöterveydenhuollon valvonta-alueen väestöpohja on Alle 20 000 27% 17 21 000-40 000 28,6% 18 41 000-60 000 17,5% 11 61 000-100 000 14,3% 9 101 000-150 000 4,8% 3 Yli 150 000 7,9% 5 Suuria, yli 150 000 asukkaan valvontayksiköitä vastaajista edusti 5 kpl. 3
2. Taksan voimassaolo, rakenne ja sisältö Voimassa oleva taksa, jota myös sovelletaan käytännössä, oli käytössä 57:ssä (89,1 %) valvontayksikössä sekä kuudessa (9,4 %) yksikössä taksa, joka sisältää joitain ympäristöterveydenhuollon osa-alueita. 2.1. Onko organisaatiossa voimassa oleva ympäristöterveydenhuollon tai jonkin ympäristöterveydenhuollon osa-alueen maksutaksa, jota myös sovelletaan käytännössä? On 89,1% 57 On, osittain (ei sisällä kaikkia osa-alueita) 9,4% 6 On, mutta ei sovelleta käytännössä 0% 0 On, mutta ei ole ajan tasalla 0% 0 Ei ole 0% 0 En osaa sanoa 1,6% 1 Maksutaksat oli hyväksytty pääsääntöisesti viime vuosina; vuonna 2009 oli hyväksytty 45,3 % ja vuonna 2008 37,5 % taksoista. Kattavimmin taksoihin sisältyivät elintarvikelain mukainen valvonta ja hyväksynnät (100 %), lääkelain mukainen valvonta ja hyväksynnät nikotiinikorvausvalmisteiden osalta (96,9 %) sekä terveydensuojelulain mukainen valvonta ja/tai ilmoitusten käsittely (93,8 %). Myös kuluttajapalvelujen ja tuoteturvallisuuden valvonta sisältyi lähes kaikkiin taksoihin (92,2 %). Tupakkalain mukainen valvonta ja hyväksynnät (85,9 %)elintarvikelain mukaiset maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset (82,8 %) ja lihantarkastusmaksut (73,4 %) sekä kemikaalilain mukainen valvonta (78,1 %) puuttuivat useimmin taksoista. 2.2. Maksutaksaan sisältyvät Elintarvikelain mukainen valvonta ja/tai hyväksynnät Elintarvikelain mukaiset maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset Elintarvikelain mukaiset lihantarkastusmaksut Terveydensuojelulain mukainen valvonta ja/tai ilmoitusten käsittely Lääkelain mukainen valvonta ja hyväksynnät nikotiinikorvausvalmisteiden osalta Tupakkalain mukainen valvonta ja/tai hyväksynnät 100% 64 82,8% 53 73,4% 47 93,8% 60 96,9% 62 85,9% 55 4
Kuluttajapalvelujen ja tuoteturvallisuuden valvonta 92,2% 59 Kemikaalilain mukainen valvonta 78,1% 50 Muu, mikä 10,9% 7 Muita taksaan sisältyviä osa-alueita olivat eläinsuojelu, ympäristövalvonta, kansainvälisten terveyssäännösten tarkoittama saniteettitodistus laivoille, laitteiden vuokrat ja todistukset, myyntipalvelut, yksityishenkilöiden tai yhteisöjen pyytämät muut kuin lailla määrätyt viranomaistehtävät, vientitodistusmaksut sekä ympäristönsuojelu. Kaikkiin taksoihin sisältyivät sekä ilmoitusten käsittely ja hyväksymismenettely että suunnitelmallinen valvonta (100 %). 2.3. Sisältyykö maksutaksaan sekä ilmoitusten käsittely ja hyväksymismenettely että suunnitelmallinen valvonta? Kyllä, molemmat 100% 63 Vain ilmoitusten käsittely ja hyväksymismenettely 0% 0 Vain suunnitelmallinen valvonta 0% 0 Valtaosa taksoista (68,3 %) oli maksuluokkien ja tuntihintojen yhdistelmiä. Joissain tapauksissa maksut olivat pääasiallisesti kohdetyypeittäin luokiteltuja, mutta kuitenkin osittain riskinarviointiin perustuvia tai poikkeustapauksissa tuntihinnalla luokiteltavia. Eräänä vaihtoehtona oli taksa, jossa päätökset oli luokiteltu maksuluokittain käytettyjen työtuntien mukaan, valvonnalle oli tuntihinta ja näytteenotolle kiinteä maksu. 2.4. Perustuuko taksa maksuluokkiin, tuntihintaan vai näiden yhdistelmään? Maksuluokat kohdetyypeittäin 20,6% 13 Tuntihinta, käytetyn ajan perusteella 7,9% 5 Näiden yhdistelmä 68,3% 43 Joku muu, mikä? 3,2% 2 En osaa sanoa 0% 0 5
3. Tuntihinta ja matkakustannukset Työtunnin hinnan määrittelyssä oli perusteena käytetty eniten henkilöstömenoja (88,9 %) sekä tehtävään kohdistuvia muita toimintamenoja (87,3 %). Myös hallinnon osuus (77,8 %) ja matkakustannukset (69,8 %) olivat melko suuria. 3.1. Valvontahenkilöstön työtunnin hinnan perusteena olevina kustannuksina on huomioitu Henkilöstömenot 88,9% 56 Tehtävään kohdistuvat muut toimintamenot 87,3% 55 Korot ja poistot 39,7% 25 Hallinnon osuus 77,8% 49 Matkakustannukset 69,8% 44 Jokin muu kustannus, mikä 0% 0 En osaa sanoa 11,1% 7 Suurin osa vastaajista (62,3 %) oli kuitenkin määritellyt työtunnin jakamalla yksikön budjetoidut vuotuiset toimintamenot valvontahenkilöstön henkilötuntimäärällä. 3.2. Tuntihinta on määritelty budjetoitujen vuotuisten toimintamenojen perusteella jaettuna yksikön valvontahenkilöstön henkilötuntimäärällä, jolloin saadaan työtunnin hinta. Kyllä 62,3% 38 Ei, edellisessä kysymyksessä mainittu tapa 19,7% 12 Ei, jokin muu tapa, mikä? 4,9% 3 En osaa sanoa 13,1% 8 Tuntihinnan suuruudeksi muodostui lähes puolessa (28; 43,8 %) valvontayksiköistä 41-45. Tuntihinta oli suuruudeltaan 36-40 neljäsosassa (25 %) valvontayksiköistä. Kalleimmat tuntihinnat 46-50 olivat 12,5 %:ssa valvontayksiköistä. Yhdessäkään yksikössä tuntihinta ei ollut yli 50. 6
3.3. Tuntihinta on suuruudeltaan 20-25 3,1% 2 26-30 3,1% 2 31-35 12,5% 8 36-40 25% 16 41-45 43,8% 28 46-50 12,5% 8 Yli 50 0% 0 Viidesosa vastaajista ei osannut sanoa, kattavatko taksan mukaan perityt maksut suoritteista aiheutuvat todelliset kustannukset. Joissain kunnissa myös tuntihinnan määrittely perustui pelkkään arvioon. 3.4. Taksan mukaan perittävät maksut kattavat suoritteista aiheutuvat todelliset kustannukset Kyllä 38,1% 24 Ei 41,3% 26 En osaa sanoa 20,6% 13 Matkakustannusten laskutuksessa oli myös runsaasti hajontaa. Lähes puolessa (29; 46 %) valvontayksiköistä matkakustannukset sisältyivät tarkastusaikaan, kun taas 22:ssa (34,9 %) matkakustannukset sisältyivät tuntihintaan, eikä matka-ajasta laskutettu tarkastusten yhteydessä. 12,7 %:ssa yksiköistä matkakustannuksia ei laskutettu lainkaan. 3.5. Matkakustannukset laskutetaan Matka-ajat sisältyvät laskutettavaan tarkastusaikaan Matkakustannukset sisältyvät tuntihintaan, matka-aikaa ei laskuteta Matkakustannukset laskutetaan kohteelta erikseen 46% 29 34,9% 22 0% 0 Erillinen käyntimaksu 4,8% 3 Ei laskuteta lainkaan 12,7% 8 Jokin muu 1,6% 1 En osaa sanoa 0% 0 7
Kahdessa valvontayksikössä (4,8 %) oli käytössä erillinen käyntimaksu matkakustannusten peittämiseen. Molemmissa käyntimaksu oli suuruudeltaan yli 20. 3.6. Mikäli käytössä on käyntimaksu kattamaan matkakustannukset, sen suuruus on Alle 10 0% 0 11-15 0% 0 16-20 0% 0 Yli 20 100% 2 4. Taksan soveltaminen Useamman kuin yhden lain mukaisten tarkastusten laskuttamisessa oli erilaisia käytäntöjä. Eniten käytettiin tapaa, jossa laskutetaan pääasiallisen tarkastuksen mukaan koko tarkastukseen käytetty aika huomioiden (34 kpl; 53,1 %). Tällöin yleensä eri lakeihin perustuvat tarkastukset ja niistä aiheutuneet kustannukset kirjattiin eriteltyinä laskutusperusteisiin. Eri lakien mukaisten tarkastusten kustannukset saatettiin myös laskea prosentteina koko käytetystä ajasta. Joissain tapauksissa laskutettiin ainoastaan pääasiallisesta tarkastuksesta (10,9 %). Tehdyt tarkastukset saatettiin myös laskuttaa erikseen (14,1 %). Yhdessätoista yksikössä (17,2 %) käytössä oli tapa, jossa laskutettiin pääasiallisen tarkastuksen hinta normaalisti taksan mukaan ja muiden tarkastusten taksaa alennettiin 50 %. Käytössä oli myös tapa, jossa pääasiallisella tarkastuksella oli kiinteä perustarkastusmaksu ja muut tarkastukset laskutettiin tuntitaksan mukaan. 4.1. Tarkastukset, joihin sisältyy useamman kuin yhden lain mukainen tarkastus, laskutetaan Pääasiallisen tarkastuksen mukaan koko tarkastukseen käytetty aika huomioiden Laskutetaan vain pääasiallisesta tarkastuksesta 53,1% 34 10,9% 7 Tehdyt tarkastukset laskutetaan erikseen 14,1% 9 Jokin muu tapa, mikä? 29,7% 19 Määräystenvastaisuuden poistamiseen liittyvästä valvonnasta perittiin maksu normaalisti taksan mukaan valtaosassa (44; 71 %) valvontayksiköistä. Usein käytössä oli myös tuntitaksaan perustuva veloitus. Normaalia alhaisempaa laskutusta käytettiin kahdessa (3,2 %) ja kokonaan laskuttamatta jätettiin kuudessa (9,7 %) valvontayksiköistä. Joissain tapauksissa määräystenvastaisuudelle oli oma, kiinteä maksu. Eräässä yksikössä ensimmäinen käynti oli 8
maksuton ja mahdolliset seuraavat käynnit maksullisia normaalin taksan mukaan. Joissain yksiköissä määräystenvastaisuuden valvonta sisältyi taksaan, mutta sitä ei käytännössä sovellettu. Erityisesti tälle osa-alueelle todettiin vastauksissa tarvittavan lisää valvontahenkilöstön koulutusta. 4.2. Määräystenvastaisuuden poistamiseen liittyvä valvonta on maksullista Kyllä, normaali laskutus 71% 44 Kyllä, normaalia alhaisempi laskutus 3,2% 2 Jokin muu laskutustapa, mikä? 9,7% 6 Ei 9,7% 6 En osaa sanoa 6,5% 4 5. Tupakkatuotteiden myynnin maksullisuus Tupakkatuotteiden myynnin maksullisuudessa oli tutkimusajankohtana meneillään siirtymäaika, jonka kuluessa toimijoiden tulee hakea lupaa tupakkatuotteiden vähittäismyyntiä varten. Kaikissa yksiköissä tätä ei vielä ollut päivitetty taksaan ja myyntilupien maksutaksa oli vasta valmisteilla kymmenessä (16,4 %) valvontayksikössä. Myyntipisteiden lukumäärä huomioitiin porrastaen 38:ssa (62,3 %) yksikössä. Useimmiten porrastus oli tehty kolmen tai viiden myyntipisteen välein. Suurimmassa osassa taksoja myyntilupien laskutus perustui käytettyyn aikaan ja tuntihintaan, joista muodostettiin em. luokittelu. 5.1. Tupakkatuotteiden myyntiluvissa myyntipisteiden lukumäärä huomioidaan taksassa Ei huomioida, maksu on aina sama, mikä 21,3% 13 Porrastettu myyntipisteiden lukumäärän mukaan, miten 62,3% 38 Myyntilupien maksutaksa vasta valmisteilla 16,4% 10 Myös tupakkatuotteiden vuosittainen myyntipistekohtainen valvontamaksu oli yhdeksän valvontayksikön (14 %) taksassa vasta valmisteilla. Valvontamaksu oli yleensä porrastettu samoin kuin myyntiluvissa, mutta maksu nousi usein jo ensimmäisen myyntipisteen jälkeen. Myyntipistekohtaisten valvontamaksujen suuruudessa oli myös eroavaisuuksia kuntien välillä. Yhden myyntipisteen alin vuosimaksu oli 25 ja korkein 120. 9
6. Maksutuotot ja suunnitelmallinen valvonta Suunnitelmallisen valvonnan osuus koko valvonnasta vaihteli kyselyyn vastanneiden valvontayksiköiden keskuudessa alle viiden ja yli viidenkymmenen prosentin välillä. Useimmiten (30 kpl; 47,6 %) suunnitelmallisen valvonnan osuus oli 26-50 % koko valvonnasta. Kuitenkin jopa lähes kolmasosassa yksiköistä suunnitelmallisen valvonnan osuus koko valvonnasta oli yli 50 prosenttia. 6.1. Ympäristöterveydenhuollon tarkastuksista suunnitelmallisten, maksullisten tarkastusten osuus koko valvonnasta on tällä hetkellä (laskennallinen tai arvio) Alle 5 % 0% 0 5-10 % 6,3% 4 11-25 % 17,5% 11 26-50 % 47,6% 30 Yli 50 % 28,6% 18 Keskimäärin tehdyt tarkastukset olivat kestoltaan keskusvirastojen suosituksia lyhyempiä ja niitä tehtiin suosituksia harvemmin. 6.2. Suunnitelmalliset tarkastukset ovat keskimäärin tiheydeltään ja kestoltaan keskusvirastojen suositusten mukaisia Ei, tarkastuksia tehdään suosituksia harvemmin Ei, tarkastuksia tehdään suosituksia tiheämmin Ei, tarkastukset kestävät suosituksia kauemmin Ei, tarkastukset kestävät suosituksia vähemmän Kyllä 28,6% 18 69,8% 44 0% 0 11,1% 7 17,5% 11 Kohdekohtainen riskinarviointi oli useimmiten tehty elintarvikevalvonnassa (34 kpl; 54,8 %). Monissa vastauksissa kerrottiin riskinarvioinnin olevan kesken tai suunnitteilla lähivuosina. Elintarvikevalvonnassa riskiluokitusta käytettiin eniten tuotantolaitoksissa tai muissa suurissa kohteissa. Joissain kunnissa riskinarviointi oli tehty perustuen arvioon, kohteiden tuntemukseen tai yleiseen luokitteluun kohderyhmittäin. 10
6.3. Perustuvatko suunnitelmallisen valvonnan tarkastustiheydet tehtyyn kohdekohtaiseen riskinarviointiin Eivät perustu 4,8% 3 Perustuvat elintarvikevalvonnassa 54,8% 34 Perustuvat muussa valvonnassa 29% 18 Perustuvat osittain, miten 43,5% 27 Valtaosassa valvontayksiköitä maksutuotot olivat korkeintaan 10 prosenttia ympäristöterveydenhuollon kokonaiskustannuksista (33; 55,9 %). 11-25 % kustannuksista katettiin maksutuotoilla 24:ssä (40,7 %) yksikössä. 6.4. Maksutuotot ovat koko ympäristöterveydenhuollon kustannuksista (laskennallinen tai arvio) Alle 5 % 16,9% 10 5-10 % 39% 23 11-25 % 40,7% 24 26-50 % 1,7% 1 Yli 50 % 1,7% 1 Maksutuotot tulivat valvontayksikön käyttöön 43:ssa (68,3 %) yksikössä. Joissain tapauksissa tämä tarkoitti kuitenkin käytännössä sitä, että maksutuotoilla katetaan osa toimintakustannuksista tai ne vähentävät kuntien maksuosuuksia. Varsinaiseen resurssien tai valvontahenkilöstön lisäämiseen (virkojen perustaminen ja täyttäminen, sijaisten ottaminen, ostopalvelu) tuottoja oli käytetty kahdeksassa (12,5 %) yksikössä. Kuitenkin maksutuottojen avulla koettiin helpommaksi perustella uusia virkoja tai kohonneita kustannuksia. Monessa yksikössä käytössä oli nettobudjetointi, jolla tuloja pyrittiin ohjaamaan valvontayksikön käyttöön. 6.5. Maksutuotot tulevat valvontayksikön käyttöön Kyllä, miten? 68,3% 43 Ei ole kohdistettu valvontayksikölle 28,6% 18 En osaa sanoa 4,8% 3 7. Maksullisuuden vaikutukset toimintaan Valvontahenkilöstö suhtautui maksullisuuteen pääasiassa positiivisesti tai melko positiivisesti (yhteensä 55,6 %). Negatiivisesti tai melko negatiivisesti suhtautuvia oli 12,7 % vastaajista. Erityisesti pelkona oli kustannusten pienentäminen käyttäen maksullisuutta kunnan 11
rahoitusosuutta pienentävänä tekijänä, jolloin valvontahenkilöstö kuormittuu entisestään, mikäli samanaikaisesti ei lisätä valvonnan resursseja. 7.1. Valvontahenkilöstö suhtautuu maksullisuuteen Positiivisesti 25,4% 16 Melko positiivisesti 30,2% 19 Neutraalisti 31,7% 20 Melko negatiivisesti 11,1% 7 Negatiivisesti 1,6% 1 En osaa sanoa 0% 0 Maksujen perintä tulisi sitouttaa lakiteitse resursseihin eli ei saisi tulla tilannetta, jossa maksuilla pienennetään vain nettoa, mutta työt tehdään aliresurssoituina henki hieverissä. Vahvempaa ohjausta tarvitaan etenkin näin laman aikana. Vahvempi ohjaus kuntiin, ei niinkään valvontayksiköihin. Kuitenkin tarvitaan myös yksityiskohtaisempaa ohjausta valvonnan suunnitteluun ja tarkastusten sisällön määrittelyyn. Maksullisuus voidaan kokea eriarvoisuutena, jos kuntien määrittämät taksat poikkeavat toisistaan liikaa. Tätä pitäisi voida ohjata yhtenäiseen suuntaan. Maksullisuuden tosiasiallinen käyttöönotto on ottanut otaksuttua pidemmän ajan, asia ei ole henkilöstölle helppo. Henkilöstö ymmärtää kyllä maksullisuuden hyvätkin puolet, mutta pitää erityisen tärkeänä että kun maksullisuus otetaan käyttöön, valvonta on yhdenmukaista ja valvontatyökalut ovat ajan tasalla. Periaatteessa hyvä idea on järjestelmän hitauden ja hankaluuden takia johtanut siihen, että pikaisia piipahdin ohikulkiessani moikkaamassa ja katsomassa että kaikki sujuu käynnit ovat jääneet pois. Asiakkaat muuttuvat etäisemmiksi ja suhtautuminen valvojan käyntiin varautuneemmaksi, ellei muuta sapiskaa tule, lasku ainakin. Valvonnan maksullisuus ja maksujen osa-aluekohtainen seuranta lisää huomattavasti toimistohenkilökunnan työtä. Käytettävissä olevat atk-ohjelmat eivät mahdollista tarkastuksiin perustuvaa automaattista laskutusta. Valtakunnallinen ohjeistus keskusvirastojen osalta voisi olla aktiivisempaa, Kuntaliitto tehnyt omia ohjeita, jotka usein ikävä kyllä on julkaistu myöhässä. Maksullisuudessa pitäisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä yhtenäistämän taksoja valtakunnallisella tai ainakin alueellisella tasolla. Lääninhallitukset voisivat ottaa enemmän kantaa taksojen suuruuteen alueellaan. Kuntaliiton ohjeistukset ovat olleet erittäin hyviä ja kattavia, ja toivoisinkin että yhä useammassa kunnassa tehtäisiin taksat esim. niiden mukaan. Keskusvirastojen tulisi määrätä maksutaksat saman kaavan mukaisesti. Nyt kunnissa on erilaisia käytäntöjä ja hinnatkin vaihtelevat, jota yrittäjät eivät ymmärrä. Suunnitelmallinen valvonta on hyvä tavoite. Suunnitelmalliseen valvontaan jää nykyisillä henkilöresursseilla ja alati laajentuvilla/muuttuvilla velvoitteilla odotettua vähemmän aikaa. Valvonnan maksullisuus ei tule suunnitelmallisille tarkastuksille määritetyillä maksuilla merkittävästi kattamaan valvonnasta kunnalle aiheutuvia kuluja. Tulisiko maksullisuudessa siirtyä vuosittaisiin valvontamaksuihin Ruotsin mallin mukaisesti? 12
Aineistosta nousi myös selkeästi esille valvontahenkilöstön toive yhdenmukaisen, valtakunnallisen maksutaksan käyttöönotosta ja siirtymisestä vuosimaksuperusteiseen laskutukseen. Vuosimaksuun ja yhtenäiseen riskiluokitukseen perustuvaa laskutusta toivottiin otettavaksi käyttöön Suomessa esimerkiksi Ruotsissa toteutettavan mallin mukaisesti. 7.2. Arvioi maksullisuuden vaikutuksia seuraaviin väittämiin Valvontakulttuuri on muuttunut laadukkaammaksi Valvonnan painopiste on muuttunut ennaltaehkäisevämmäksi Tarkastukset ovat laadukkaampia Tarkastukset ovat yhtenäisempiä Maksulllisuus hankaloittaa toimintaa Maksullisuus on aiheuttanut asiakasvalituksia tai tyytymättömyyttä Huomio kiinnittyy liikaa taloudellisiin seikkoihin Ympäristöterveydenhuollon arvostus on lisääntynyt Samaa tai lähes samaa mieltä olevien osuus vastaajista Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ympäristöterveydenhuollon maksullisuudessa on tällä hetkellä kuntakohtaisia eroja. Eroavaisuuksia pienentäisi keskusvirastojen laatima yhtenäinen riskiluokitusmalli, johon kunnissa toteutettava suunnitelmallinen valvonta ja maksullisuus perustuisi. 13
Lisätietoja: ELT Outi Lepistö Pirkkalan ympäristöterveydenhuolto p. 050-4379582 outi.lepisto@pirkkala.fi Kirjallisuutta Elintarvikelaki 23/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu-ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta. Euroopan unionin virallinen lehti L 191, 28.5.2004, s. 1 52. Eviran yhteystietoluettelo kuntien ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköistä. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valvonta_ja_yritt j t/valvonnan_ohjaus_ja_ raportointi/ Förordning om avgifter för offentlig kontroll av livsmedel. Svensk författningssamling SFS 2006:116 http://www.riksdagen.se/webbnav/index.aspx?nid=3911&bet=2006:1166 Itkonen T, Korpela P, Poutiainen-Lindfors U, Törmä-Oksanen R, Wallin H, Wiander B. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma 2009-2010. Helsinki 2008. Kaario N, Lunden J, Tulokas, A. Eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevan lainsäädännön vaikutukset pk-yritysten toimintaan. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2007. Vammala 2007. 14
Kansanterveyslaki 66/1972 Kemikaalilaki 744/1989 Kuntalaki 365/1995 Kuntien kuuluttava yhteistoiminta-alueeseen. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 118/2009. http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1402783#fi Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta 75/2004 Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi 693/1976 Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta 410/2009 Lepistö, O. Hyvän hallinnon periaate ympäristöterveydenhuollon pakkokeinomenettelyssä [väitöskirja]. Helsinki: Helsingin yliopisto 2008. Lindh, M. & Työppönen, K., 2006. Kehittämisselvitys elintarvikevalvonnan tarkastusmaksuista ja -käytännöistä. Loppuraportti 28.2.2006. Efeko Oy. Maa-ja metsätalousministeriö. Helsinki. Lääkelaki 395/1987 Rahkio M. Lihantarkastuksen kehittämistarpeet. Selvityshenkilö Marjatta Rahkion raportti ja ehdotukset. Helsinki 2009. Riskklassifiering av livsmedelsanläggningar och beräkning av kontrolavgifter. Svenska livsmedelsverket http://www.slv.se/sv/grupp2/livsmedelskontroll/avgifter/ Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2003:30. Kunnallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan maksullisuuden laajentamista selvittäneen työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2003 15
Study on fees or charges collected by the Member States to cover the costs occasionated by official controls. Final report part one. European Comission, Directorate General in Health and Consumers. Framework Contract for evaluation and evaluation related services - Lot 3: Food Chain (awarded through tender no 2004/S 243-208899) Terveydensuojelulaki 763/1994 16