~, J '1,l-~,f SKP:n VALISTUSOSAST ON KIRJEOPISTO Helsinki, Lauttasaari. Myllykallio.,,,,. - (~I~O) K V'),f.I'INANJ Suomen työvöenliikkeen historia... ~ (/) ei i? z w '" :::; '" Z.. W ' > '0 (LaaUnut Elli Parkkarl) ~ Opintokirje N:o 8. TOIMINTA SUOMEN SOSIALISTISEN TYÖVÄENPUOLUEEN LAKKAUTTAMISEN JÄLKEEN. (aika 1925-1930) TALOUDELLINEN T AUSTA. Maailmansotaa välittömästi seuranhutia pulaa seurasi taloudellinen nousukausi, eli 0.5. kapitalismin suhteellisen vakaantumisen kausi, mikä Suomessakin ilmeni huomattavana lcollisuustuotannon nousuna. Poliittisessa elämässä tämä aiheutti myöskin jonkinverran helpottumista ja tänä kautena pääsivätkin porvarillisen demokratian parlamenttaarisemmat muodot enemmän esille. SKP:n Johdolla työväestö käytti tätä tilannetta hyväkseen taistellakseen oikeuksiensa laajentamisen puolesta. Tätä taistelua varten kehitettiin laaja julkisten järjestöjen verkosto, joka veti piiriip.sä suuret joukot mitä erilaisimmijia harrastusalohla loimivaa työväestöä. Taloudellinen nousukausi, eli n.s, kapitalismin suhteellinen vakaantuminen, jatkui aina vuoteen 1926. Mainittuna vuonna pidetty Kommunistisen Internationalen VI kongre9si loteai, tllannearviossaan maailman taloudellisesta tilanteesta tuon suhteellisenkin vakaanlumiskauden päättyneen ja yleismaailmallisen pulakauden alkaneen. Kapitalismin sodanjälkeinen taloudellinen kehitys oli silloin huipussaan, joten Kommunistisen Internationalen tilannearvio herätti tavatop.ta huomiota ja useimmassa tapauksessa sitä pidettiin vain kommunlstisena propagandana. Pula alkoi kuitenkin jo samana syksynä Yhdysvalloissa puhjenneella valuuttapulaila suurine pankkiromahduksineen, ja kulovalkean tavoin pula laajeni nopeasti yleismaailmalliseksi, kaikkia maita ja kaikkia elämänaloja käsiuäväksi. Suomi joutui tuon pulan piiriin näkyvämmin vuoden 1929 kuluessa. Se Ilmeni meillä ensiksi vientiteollisuudessa, jonka tuontanto, vientimarkkinoiden tyrehtyessä alkoi voimakkaasti supistua. Esim. puutavarateollisuuden vuosituotento laski nopeasti puolesta toista m!ljoonasta standai'tista 600,000 staildarttiin. Samana alkoi pula levitä muijlekin teo!lisuusaloijle. Niinpä kutomateollisuuden tuotanto aleni parin vuoden kuluessa 3.0 prosentilla ja metalliteollisuuden tuotanto 40 prosentilla. Useita pienempiä..-teollisuuslaitoksia täytyi kokonaan pysäyttää ja monet pienyrittäj~t joutuivat vararikkoon. Työläisiä joutui luonnollisesti joukoitluin työttömäksi ja työttömien luku virallisten työttömyystilastojenkin valossa, jotka kuitenkaan e:vät anna asiasta täydejllst1i kuvaa, lasketaan suurimmillaan ollessa noin loo,ooo:ksi. Työssäolevien palkkoja alenne't- \iin säälimättä, käsittäen tämä palkkojen lasku eräillä aloilla jopa 50--00 prosenttia palkasta, siis noin puolet ja siitä ylikin, toisilla aloilla laskun pysähtyessä noin 30 prosenttiin. Tämä säälimätön palkkojen lasku johtui siitä luonnollisesta syystä, että suurpääomanomistajat eivät halunneet tinkiä voiuo--osuuksistaan pulan aikanakaan, ja näin sälytettiin pulan tuotannolle aiheuttamat vahingot työläisten, pienyrittäjäin ja talonpoikien kannettavaksi, suuromislajien useissa tapauksissa vieläpä koroiueessaan virallisiakin voittoosinkojaan. Tätä pulan luomaa taustaa vasten onkin sihen katsottava 20-Iuvun loppuvuosien (1928-30) järjestötoi- mintaa ja siihen kohdistettua vainoa. 1. Mitä muutoksia tapahtui' yleismaailmallisessa talouselämässä ja miten nämä muutokset tuntuivat Suomessa? AMMATILLINEN LIIKE. Ammatillinen l!ike näytteli 2G-luvulla hyvin huomattavaa osaa Suomen työväenliikkeessä. Vaikka luokkasodan päättyessä joutui huomattava joukko työväenliikkeen toimihenkllöitä ja työväen järjestöjen jäseniä siirtymään Neuvostoliittoon Suomessa vallitsevaa valkoista terroria pakoon, alkoi ammatiuinen liike jo vuoden 1918 syksyllä etsiä itselleen toimintamuotoja. V. 1919 pääsikin toiminta hiljalleen alkamaan. Heti alussa yrittivät oikeistososialidemokraaet temmata ammatillisen liikkeen johdon käsiinsä kuten he tekivät sosdem. puolueessakin, mutta kommunistisen puolueen johdolla suoritetun periaatteellisen selvitystyön ja työläisten omakohtaisen ve.lppauden sekä taistelumielialan ansiosta jäi tämä valtaus suorittamalla. Näin ammatillinen liike pälislkin toimimaan työtätekevien yhtenäisyyden merkeissä, joskin suuntataistelu sen sisällä kävi välistä hyvinkin kiivaana, sosdem. oikeiston jatkuvash pyrkiessä saamaan ammatillista liikettä määräysvaltaansa.
Ammattijärjestön viidenness.ll. edustajakokouksessa, joka pidettiin Helsingissä toukokuun 26-29 p:nä v. 1920, päätettiin ammettiosastojen suhteessa poliittisiin puolueisiin asettua "vapaaehtoisuuden kannalle", sekä antaa jäsenille ja osastoille vapauden päättää mihin. työväen puolueryhmään haluavat kuulua. Lisäksi vaati kokous erikoiselle. päätöslauselma!la, että maan hallituksen on viipymättä solmiltava rauha Neu vosto-venäjän kanssa ja ryhdyttävä supistamaan asevarusteluja ja sotilasmenoja. Kokouksessa käytiin laaja keskustelu vastaisesta järjestömuodosta ja menettelytavoista" Vasemmistosuunnan edustajien ollessa kokouksessa enemmistönä astui koko järjestö lyölais*, ten oikeuksia puolustavaile jaselvemmälle luokkataistelulinjalle. Se, että työtätekevien enemmistö oli näiden päätösten takana, näkyi seuraavana vuonna suoritetusta järjestöäänestyksestä, missä ammatillisten järjestöjen huomattava jäsenenemmistö asettui kannattamaan Suomen Ammattijärjestön liittymistä Profinterniin eli Punaiseen Ammatilliseen Internationaleen. Ja tämän edustajakokouksen jälkeen nousi ammattijärjestön jäsenmäärä niin nopeasti, että se jo vuoden loppuun mennessä oli lähes 00,000. Tästä kaudesta kirjoittaakin vanha ammattiyhdistysveteraani, Matti Väisänen, silloista toimintaa arvioidessaan m.m. seuraavasti: "Niin paljon kuin työ.. väenliikkeen oikeiston taholta tehtiinkin vastaväitteitä. sitä liikkeen sisäistä organisatlota vastaan, jota vv. 1920 ja 1923 Ammattijärjestön edustajakokouksen päätösten perusteella ammatillisessa liikkeessämme suoritettiin, ovat k~tenkin käytännössä olleet pakoitettuja tehdyt uudistukset tunnustamaan ja liike on niis- ~ puitteissa vllme vuosina kehittynyt nopeata vauhtia." Ja edelleen, arvioidessaan ammatillista toiminta! vuoden 1926 jälkeen hän samassa kirjoituksessaan sanoo: "Erikoisen huomattavaa on liikkeemme kehitys ollut vuodesta 1926 alkaen. Joskin ammatillinen lilkkeemme on kaiken aikaa säilyttänyt järjestöllisen ko-. konaisuuden, ovat vasta mainitusta vuodesta alkaen, vuodesta 1920 saakka oppositiossa olleet oikeistolalsainekset saatu, vasemmistolaisten johdonmukaisen toiminnan painostuksella ja harkitulla taktiikalla, toimimaan liikkeen mukana, jolla tietenkin on työläisten yleisen valveutumisen ohella ollut merkityksensä lilkkeen voimistumiseen." Ja edelleen "... siten voimmekin ilolla panna merkille sen voimakkaan kehityksen, joka ammatllllsessa liikkees5ämme viimeisinä vuosina on tapahtunut. Kun Ammattijärjestön jäsenluku oli v. 1m lopussa 50,41712, oli se v:n 192.8 toisen vuosineljänneksen lopussa 860,265, joten nousu teki lähes 70 ",. Edistys oli siis suuremmoinen,... vaikkakin järjestyminen on vielä heikkoa työläisten lukumäärään ver, raten. Onhan Suomessa palkka työläisiä, kun maataloustyöväkikin otetaan lukuun,. noin 600 tuhatta ja yksin teollisuustyöläisiä noin 160,000. Siitä joukosta on vielä paljon varaa järjestyneiden voimaa lisätä!" Taloudelliset taistelut. Virallisen tilaston mukaan on Suomessa vuosina 1920-2'i' ollut 574 työnseisausla, joihin on osallistunut 88,8()? työläisiä. Näistä työnseisauksista päättyi 240 sopimukseen molemminpuolisin myönnylyksin ja ne käsittivät 38,001 työläistä. Työntekijäin ehdot hyväksyttiin 111 tapauksessa, jotka käsittivät 7,58'/ työläistä. Tämä osoittaa, että työläiset ovat saaneet monet kerrat taistejla oikeuksistaan. Näiden lisäksi työläiset ovat saavuttaneet vielä suuremman joukon voittoja ilman työnseisausta, pelkällä työtaistelun uhkaua tai tietoisuudella hyvästä järjestäytymisestä, joka pe- 10iUi työnantajia ryhtymästä avoimeen taisteluun. Huomattavimpia ja suurimpia työtaisteluja tänä kautena oli v. 1927 yli 7 kuukautta kestänyt metallityöläisten sulkutaistelu, joka käsitti kymmenisen tuhatu työläistä, ja v. 1928 satamatyöläislen lakko, joka kä_ sitti noin 12,000 työläisiä. Nämä taistelut, metallisulku samoin kuin satamatyöläisten lakkokin, ovat olleet työläisten suurimpia taloudellisia taisteluja maassamme. Satamalyöläisten lakko varsinkin oli suurimerkityksellinen uranuurtajana taistelussa työehtosopimusten puolesta. Ja molemmat taistelut antoivat näytteen siitä, kuinka voimaperäisesti ammatilliset. järjestöt kykenivät käymään suuriakin työtaisteluja. Näiden taistelujen aikana osoittautui myöskin, kuinka välttämätöntä on työtätekevien kansainvälinen yhteistoiminta ja keskinäinen solidaarisuus, -sillä lakkojen taloudellinen tukeminen ulkomailta käsin oli moninkert.aista kotimaiseen tukeen verraten, ja kuitenkin on muistettava, että oman maankin työläiset seisoivat tiukasti näiden lakkotalstelujen takana ja osoittivat niiden taloudellisessekin tukemisessa erittjiin suurta uhrautuvaisuulta. Suuntataistelu. Tärkeimpiä poliittisia ja organisatorisia riitakysymyksiä oikeistolaisten ja vasemmistolaisten välillä oli, paitsi kysymys Ammattijärjestön sisäisen organisetion kehittämisestä, mikä varsinkin v:n 1920 edustajakokouksessa näytteli huomattavaa osaa, kysymykset kansainvälisistä suhteista. Ennen maailmansotaa kuului Suomenkin Ammattijärjestö Kansainväliseen Ammatliyhdistysliittoon, mul_ la sota-aikana suhteet katkesivat ja jäsenmaksut jäivät suorittamatta, Sodan jälkeen uusien kansainvällslen suhteiden solmiminen ei ollut niinkään selvä asia, sillä Kansainvälinen AmmattiyhdistysliiUooli kokonaan oikeistososialidemokraattlen käsissä ja se olisi päätöksillään ja säännöillään voinut paljonkin rajoittaa Suomen työtätekevien taistelua. Tämän vuoksi päättikin Suomen Ammattijärjestön toimikunta suorittaa asiasta järjestöäänestyksen ja siten järjestödemokratian avulla ratkaista riidanalaisen kysymyksen. Tämä äänestys suoritettiin alkuvuodesta: 1921 ja äänestys koski sitä, liitytäänkö Amsterdamissa olevaan Kansainväliseen Ammattlyhdistysliitloon... yai jäädäänkö riippumattomaksi. Tässä äänestyksessä riippumattomana pysymisen puolesta äänesti 10,930 ja Amsterdamiin liiltymisen puolesta 4,765. Myöhemmin astui eteen uudelleen kysymys kansainvälisten suhteiden solmiamisesta. Tällä kertaa oh kysymys liittymisestä "Punaiseen ammatilliseen internationaleen", jota liittymistä oikeistolaiset vastustivat, mutta vasemmistolaisten taholta sitä pidettiin välttämättömänä, koska siten obsi saatu mukaan myöskin Neuvostoliiton valtava ammatillinen järjestö ja pohja koko maailmaa käsiltävälle kansa:nväliselle ammatilliselle järjestäytymlselle. Tästäkin kysymyksestä suoritettiin järjestöäänestys v. 1922 tuloksella: liiuymisen puolesta 12,215 ääntä ja riippumattomuuden puoiesta 5,957 ääntä. Siitä huolimatta, että liitlyqtisen puolella oli näin valtava enemmistö, ' ei tätä kuitenkaan käytännössä toteutettu, koska ei haluttu siitäkään antaa 'oikelstolaisille minkäänlaista aihetta ammatti_ järjestön hajoittamiseen. Riitakysymyksenä oli myös Suomen. ammattijärjes- 2
tön edustajan lähettämisestä Geneveen, Kansainväli_ seen Työtoimistoon, koska vasemmistolaisten kannalta katsottiin, että tällaisen edustajan lähettämisellä ei ollut mitään myönteistä merkitystä Suomen työläisten taloudelliselle taistelulle. Oikeistolainen suunta Suomen ammatillisessa liikkeessä ei voinut sulattaa sitä, että vasemmistolaisten ed ustus 011 niin voimakas kuin miksi se osoiuautui jo vuoden 1920 edustajakokouksessa. He pyrkivätkin monilla eri keinoilla hajoittamaan ammatillisen liikkeen yhtenäisyyttä kuitenkin syyttäen siitä kommunisteja. Tästä hajoitustyöstä antaa pienen kuvan m.m. eräs huomattavan sosdem. oikeistoon kuuluvan ammattiyhdistysmiehen, Edvard Huttusen, kirjoitus v. 19211 Työväen kalenterissa, jossa hän sanoo mm. seu~ raavaa: "Kohta v. 192Q pidetyn Ammattijärjestön edustajakokouksen jälkeen oli huomattavana osalla sosialidemokraattista ammattiyhdistysväkeä käsitys, että sosialidemokraatit eiv"ta voi ammatillisessakaan liikkeessä alistua kommunistien puoluepolitiikkaa tukemaan, vaan 'on perustettava uusi Ammattijärjestö. Tämä aje.tus ei kuitenkaan ollut yleinen. Sen sijaan uskottiin, että kommunistien vaikutus on vain ohimenevä ilmiö, josta nopeasti voidaan vapautua. Mutta kun politiikka Ammattijärjestössä ei näyttänyt parantuvan, vaan päinvastoin eräät sen edesotlamiset antoive.t aihetta entistä suurempaan arvosteluun, nousi uuden ammatijärjeslön perustamiskysymys uudelleen esille v. 1923 pidetyn Ammattijärjestön kokouksen edellä. Tämä heidän oma lausuntonsa osoittaa, miten oikeistososialidemokraatit silloin, kun heidän ei onnisnistunut temmata ammatillisen liikkeen johtoa omiin käsiinsä, pyrkivät johdonmukaisesti hajoittamaan työläisten yhtenäisen taistelujärjestön. Avoimesta hajoituksesta, oman ammatillisen järjestön perustamisesia, heidät esti silloin vain lieto, siitä, että työläisten valtava enemmistö ei tulisi siihen liillymään, vaan pysyisi omassa taistelujärjestössään. Tähän luultavasti viittaa myöskin Huttusen lausunto: "Tämä ajatus ei kuitenkaan ollut yleinen." Vuosina 1926--27 Oli ammatillisen liikkeen keskei~ simpinä riitakysymyksinä ns. Oudegest-jutun jälkiselvittelyt, sillä sosdem. johtajat ja ammatillisen liik keen johtoon kuuluvat n.s. keskustalaissuunnan johtajat eivät voineet sulattaa Oudegest-jutussa kärsimäänsä tappiota. Amsterdam;n Ammatillisen Internationalen sihteeri, Oudegest, oli v. 1924 tarjoutunut käymään Suomen Ammattijärjestön vieraana "tutustumassa oloihin", ja ammattijärjestön toimeenpaneva valiokunta lä ~ hettl hänelle kutsun. SAj:n suuressa toimikunnassa oli puolet rehuä vasemmistolaista työläisainesta, mutta toimeenpaneva valiokunta asiallisesti johti koko toimintaa ja sen enemmistö oli n.s. keskustalaisia, jotka me~ nivät liian pitkälle sovit1eluissa oikeistolaisen sosdem. johdon kanssa. Tätä Oudegest-kutsua käsiteltiin suuren toimikunnan kokouksessa, ja äänestyksessä tuli ensin kutsua vastustava kanta 11 äänenä JO vastaan. Huttusen vaatiessa uutta äänestystä tuli tulok~eksi 11 kutsumisen puolesta ja 9 vastaan. Kutsua vastaan nousi työläisjoukoissa suuri vastakamppailu perusjärjestöjen ryhtyessä vastustamaan tätä johdon otetta, jonka tarkoituksena oli koe\t<}a saada SAj liitetyksi Amsterdamin Ammatilliseen Internationaleen. Tähän taisteluun siis yhtyi periaatteellinen taistelu Ammattijärjestön suunnasta,sen periaatteellisesta linjasta. Vuosien 192&---29 huomattavimpia ammatillisen liikkeen periaatekysymyksiä oli n.s. Köpenhaminan sopimus. Se oli v. 1928 Köpenhaminassa pidetyssä Neuvostoliiton, Norjan ja Suomen ammattijärjestöjen yhteisessä kokouksessa laadittu sopimus, joka käsitti "sopimuksen yhteistyöstä ja ystävyydestä" mai_ nittujen ammattijärjestöjen kesken sekä rauhanjulistuksen ja ohjelman "yhteistyön päämääristä ja tehtävistä", kaikkiaan 22 pykälää. Päätöslauselmassaan Suomen Ammattijärjestön vuoden 1929 edustajakokous "tunnusti Köpenhaminan sopimuksen suuren merkityksen", mutta jätti sopimuksen vahvistamisen toistaiseksi. Tällaisen päätöksen kokous teki siitä huolimatta, ellä siinä oli vasemmistolainen enemmistö, pyrkiessään edelleenkin säilyttämään ammatillisen liikkeen yhtenäisyyden. Tästä vasemmistolaisten sovitteluyrilyksestä huolimatta astui sosdem. oikeisto avoimen hajoituspolitiikan tielle, ja siinä mielessä kaikki toimikuntaan ehdotetut sosialidemokraatit kieltäytyivät toimikunnan jäsenyydestä. Heidän toimintansa näkyikin sitten pian uuden ammattijärjestön perustamisena ja häikäilemät_ tömänä parjauskamppailuna vasemmistolaista työväen_ liikettä vastaan. Sosdem. oikeisto S.f..j:n hajoittajana. Oikeistososialidemokraatit, tannerilaiset, seurasivat siis omaa johdonmukaista linjaansa työtätekevien yhte_ näisyyden hajoittamisessa. Tämä linja sai virallisen vahvistuksensa sosialidemokraattien v. 1925 järjestämässä koko maata käsittävässä hajoituskokouksessa. Tässä kokouksessa lausui m.m. Artturi Aalto, eräs tunnetuimpia sosdem. johtajia, kuuluisat sanansa : "Me sen (Aj:n) hajoiuamme. kun vain saadaan vanha ammattijärjestö hajalle ja uusi perustetuksi, kyllä poliisi sitten painaa lukon vanhan oville". Näinhän se kävikin, aivan suunnitehhien mukaan, ja niin m.ffi. Uusi Suomi kirjoitti tuo johdosta riemuissaan: "Tilanne ammattiyhdistysliikkeessä on nyt saanut sosialidemokraattien lupaaman ratkaiswl.". Ja _maalaisliittolainen. "Ilkka" totesi: "Nyt ovat sosialidemokraatit astuneet tuon kaipaemamme askelen". Tämän seivemmin voi tuskin yhteisistä päämääristä sanoa ja iloita. Miten suunnitelmalllsesti tätä hajoituslyötä sosdem. oikeiston taholta tehtiin, sitä osoittaa pari pientä 1ai ~ nausta "Suomen Ammattijärjestö"-lehden lokakuun numerosta v. 1929_ Siinä sanotaan avoimesti m.m. seuraavaa: "Kun hankkeet ammattiyhdistysliikkeen valjastamlseksi sosdem. puolueen vankkurien vetäjäksi eivät johtaneet tuloksiin, nun ryhdyttiin avonaiseen, järjeslölliseen hajoitustoimintaan. Toukokuussa pidetyssä Ammattijärjestön kahdeksannessa edustajakokouksessa asettui pieni oikeistolainen ryhmä jarruttamaan kokouksen työtä, kieltäytyen lopuksi ottamasta vastaan jäsenpaikkoja Ammattijär jestön johdossa. Tällä teollaan tahtoivat he jättää itselleen vapaat kädet järjestöllisen hajoitustyön alkamiseen vapautlamalla Itsensä, järjestön vastuusta." SamaSf8. kirjoituksessa kerrotaan miten "Sosialidemokraattisen puoluejohdon taholta on nyt ryhdytty ratkaisevaan toimintaan Suomen a mmatillisen työväenliikkeen hajoittamiseksi. Kuluneen syyskuun 29-3() p:nä pidettiin Helsingissä Säätytalolla erään sosdem. puoluejärjestön kokous, jossa m.m. päätettiin lopullisesti katkaista suhteet Suomen Ammattijärjestöön, sekä kieltää jäsenveroja suoritta_ masta AmmattijärjestöIle." J a edelleen kirjoitetaan seuraavaa: "J okaiselle järjestöloimintaamme seuraavalle työlälstoverille on tunnettua, miten usean vuoden aikana sosdem. johtajain taholta on hyökätty ammaltiyhdistysliikeltämme vastaan. Ammatillisen liikkeen työläisille hyödykäs toiminta ja ed"ustajakokouksien 3
päätökset eivät ole tyydyttäneet sosdem. johtajistoa. Heidän toimestaan on käyty raivokasta taistelua ammatillisen liikkeen valtaamiseksi sosdem. puolueen määräysvallan alaiseksi. Eräänlaisia paikallisia hajoi.., tusjärjestöjä on pyritty perustamaan eri puolille maata, yhtenäisen ammatillisen taistelujärjestömme voimien heikentämiseksi." Tosiasiaksi jääkin, että avoimeen Ammattijärjestön hajoitukseen sosdem. puolueen oikeistosuunla uskalsi käydä vasta fasistisen hyökkäyksen uhatessa koko vasemmistolaista työväenliikettä. Vasta silloin he, hyvin tietoisina siitä, että fasismi, ajaessaan- suuromistajien etuja, tulee kaikkein ensin hyökkäämään vasemmistolaisten työväenjärjestöjen, myöskin ammatillisen liikkeen kimppuun. He perustivat oman hajoitusjärjes_ tönsä, käyden samalla häik.äilemätöntä kamppailua vanhaa Ammattijärjestöä vastaan, kykenemättä k~itenkaan osoittamaan, missä tämä "kommunistinen toiminta" olisi ollut työväenliikkeen etujen ja oikeuksien vastaista. Työtätekevien enemmistöllä oli useita vuosia täysin kielteinen kanta uutta ammatillista järjestöä kohtaan, eikä se muuttunut toiseksi ennenkuin SKP, ohjatessaan työtätekevien taistelua, antoi keholluksen yhteiseen taisteluun oikeuksiensa puolesta, fasistista hyökkäystä sekä sodanvaaraa vastaan ja tässä mielessä kehoitti työläisiä liittymään ammatillisiin järjestöihin sekä muodostamaan niistä todellisia työtätekevien taistelujärjestöjä. 2. Mistä johtuivat suuntataisteiut SAj:n (Suomen Ammattijärjestön) sisällä? 3. Miksi tannerilaisen suunnan edustajat kieltäytyivät Ammattijärjestön toimikunnan jäsenyydestä v. 1929..bmmattijärjestön VIII (8) ed'ustajakokouksessa. SKP:n V PUOLUEKOKOUS JA SEN MERKITYS. V. 1925 pidetty SKP:n V puoluekokous oli hyvin tärkeä taitekohta työväenliikkeemme historiassa. Tässä kokouksessa tehtiin huomattava talouspoliittinen tilan.. nearvio, jossa osoitettiin kapitalistisen maailman taloudellinen ja poliittinen epävakaisuus. Samalla osoitettiin, että Suomen talouselämä ei tee täsl,ä poikkeusta siitä huolimatta, että siinä sillä kertaa oli havaittavissa vissiä vakiinfumista, jonka pohjalla myöskin valtiol- linen elämä on voinu.t jossain määrin vakiintua. Kuitenkin osoitti työtätekevien elämän epävarmuutta Suomenkin kohdalla m.m. pula eräillä tuotannon (aloilla, mikä aiheutti jatkuvaa työttömyyttä, konkurssien lukumäärän kasvua ja maaseudulla pien talonpoikaistalouksien pakkohuutokauppoja. Vaikka siis suuromistajat olivat suure,ntane~h voittojaan ja varakkjlammat parantaneet asemaansa, oli se 1aaskin käynyt työtä-, tekevän kansanosan kustannuksella, joiden asema sen johdosta entisestään huonontui. Tämän ohella osoitettiin, miten Suomen talouselämän parantaminen oli käynyt päinsä myös Suomen itsenäisyyden hinnalla. Teollista elämää oli rahoitettu amerikkalaisella pääomalla, joka luonnollisesti vf!.ati siihen oman rriääräysvaltansa, samoin kauppasuhteet Englannin kanssa (Englannistahan tuli Suomen vientiteo1li~uuden tärkein ostaja) sitoivat m~an myöskin näiden maiden poliittiseen holhoukseen. Täten Suomi kietoutui entistä enemmän imperialislisten maiden vaikutuspiiriin ja alttiiksi niissä tapahtuville taloudellisille ja poliittisille heuahduksille. Jo tässä kokouksessa osoitettiin kapitalismin epävakaisuuteen nojaten edessäolevan pulan uhka koko kapitalisisla maailmaa järkyttävänä mahtina. Vuoden 1925 puoluekokous lujitti puolueelle sen organisatoorisen (järjestörakenteen) perustan ja osoitti pojuttisen linjan sekä toimintamuodot eri työ3loilla Vasemmistolaisessa työväenliikkeessä alkoivat vakiintua julkisen toiminnan järjes\ömuodol Muodostettiin yhä enemmän paikallisjärjestöjä, erilaisia toimintakomiteoita, vaaliyhdistyksiä, vaalineuvostoja, lehtien kannatusyhdistyksiä jne. Nämä järjestö' keskittyivät piireittäin ilman rekisteröityä piirijärjestöä. Samaten keskitettiin toiminta koko maassa. Pide.ttiin piirejä ja koko maatakin käsittäviä neuvotlelukokouksia, joissa sovittiin ja päätettiin yhteisistä toimintasuuntaviivoista ja tehtävistä. Järjestöjä rakennettaessa oli pyrkimyksenä keskittyä mahdollisimman paljon työpaikoille. Näin vasemmistolainen työväenliike tänä kautena sai ilman muodollista julkista puoluetta tai muuta keskusjärjestöä yhtenäisen ja keskitetyn toimintapohjan. Ja vasemmistolainen lehdistö, joj;lka poliittinen taso ja taisteluhenki alkoivat nousta, oli mitä tärkein tekijä julkisen toiminnan johtajana. V. 1925 muodostettiin puolueen johdolla myöskin maanalainen Kommunistinen nuorisoliitto, (SKNL) joka johti laajaa nuorisotqimintae. erilaisten julkisten nuorisojärjestöjen kautta, kuten nuorten työläisten opintoyhdistyksiä, sekä erilaisten kamppailujen ajoiksi valittuja toimintakomiteoita y.m. Tällä nuorison toiminnalla oli hyvin suuri merkitys työväenliikkeelle. Näissä järjestöissä kasvoi vai uskolliset taistelijat työväenluokan riveihin ja niissä suoritettiin myöskin se ensimmäinen teoreettinen kasvatus, joka loi pohjan työväen järjestövoiman ja johtajien myöhemmälle kou_ lutukselle. 4. Mitkä olivat SKP:n V puoluekokouksen tilannearvion tärkeimmät kysymykset? SKP:n ARVIO LUOKKASODAN JÄLKEISESTÄ VASEMMISTOLAISESTA TYOVÄENLIIKKEESTJ{. Suomen luokkasodan jälkeistä vasemmistolaista työväenliikettä luonnehtii vuoden 1929 SKP:n puoluekonferenssi m.m. seuraavasti: "Legaalinen (julkionen) vasemmistolainen työväenliike Suomessa (johon on kuu_ lunut Suomen Ammattijärjestön enemmistö, vv. 1920-23 toiminut SSTP, v:sla 1924 alkaen e<luskunta- ja kunnallisvaaleissa esiintynyt 'Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto', sosialistisen nuorisoliikkeen Joukkojärjestöt, vasen sivusta työväen urheiluliikkeestä, y.m.s.) on toimivain kerrostensa kokoonpanon puolesta ollut tosiasiallisesti kommunistien ja heitä lähelläolevien ainesten sekä puolsosialidemokraattien blokki (liittoutuma) eli yhteisrintama. " Onkin katsottava historiallisesti ja poliittisesti oikeaksi se, että heti alussa tehtiin rehti selvitystyö ja pesäero sosdem. oikeiston käsissä olevan sosialidemokraattisen puolueen kanssa ja luotiin uusi julkinen taistelupuolue, SSTP. Julkisten joukkojärjeslöjen avulla innostettiin suuria joukkoja taistelemaan oikeuk_ siensa puolesta, saatiin työtätekevien asemaa parannetuksi ja luotiin pohja vastakkaiselle toiminnalle. Kieltämätlömäksi tosiasiaksi jääkin, että SKP oli näi- 4
den julkisten joukkojärjestöjen ja niiden kautta työtätekevie l1 taistelun johdossa sen kaikissa vaiheissa. Se,ettei SKP aina näkynyt riittävän selvästi joh:ui monestakin syystä. Puolue ei maanalaisuuteen pakoi_ tettuna käytännöllisessä politiikassaan aina voinut näyttää riittävän selvästi kasvojaan, eikä salaisen ja julkisen toiminnan ero ollut aina niin selvästi näkyvissäkään, koska molemmissa' olivat samat taistelukysymykset. Toiseksi Kommunistisen puolueen oli salauava monissa kysymyksissä ja 'aloitteissa itsensä sen vuoksi, että virkavallantaholta olisi tartuttu asioihin monta kertaa nopeammin, jos niiden takana olisi edes aavistetlu ol~van SKP:n. Lisäksi oli monien yleisten taistelukysymysten taakse saatava mahdollisimman suuret joukot, ja monet sosdem. johtajien vaikutuspiirissä kulkevista työläisistä ",livat niin kommunismilla peloiteltuja, etteivät he olisi uskaltaneet edes mukana kulkea, jos olisivat aavistaneet kommunistien olevan as~an johdossa. Ja kuitenkin vain kommunistinen puolue johti johdonmukaisesti työtätekevien taistelua sen kaikessa laajuudessaan ja pyrki.kaikin keinoin rakentamaan työtätekevien yhteistä taistelurintamaa sosdem. oikeiston hajoiluspyrkimyksistä huolimatta. KYSYMYKSIÄ KrRJALLrSJA VASTAUKSIA 5. Miksi SKP ei aina näkynyt riittävän selvästi Suomen työväen ja talonpoikien taistelu~ johl..ajana? VUODEN 1925 PRESIDENTIN VAALIT JA TYÖVÄ~NVAALIOHJELl\'lA. Vuoden 1924 eduskuntavaaleissa otti kommunistinen puolue aivan oikean tunnuksen yhteisrintamasta työtätekevien joukkojen, eikä sosdem. puolueen oikeistolaisen johdon kanssa. Tämä yhteisrintama "alhaalta" mutta ei "ylhäältä" oli välttämätön sen vuoksi, että vain siten voitiin tehdä periaatteellinen ' selvitystyö kommunistisen puolueen ja sosdem. puolueen kannanottojen ja politiikan välillä, ja vain siten voitiin joukoille osoittaa SKP:n toiminta ja taistelu työtätekevien oikeuksien puolesl..a sekä puolueen tarkoitusperät ja päämäärät. Se, ettei vasemmisto näissä vaaleissa saanut huomattavampaa edustusta, johtui lähinnä siitä, että puolue joutui työskentelemään maanalaisena. SSTP:n lakkauttamisen jälkeen olivat julkiset yhteydet laajoihin joukkoihin asiallisesti katkenneet ja puolueen sisäinen toimintakin huomattavasti kärsinyt vangitsemisien Ja vainojen takia. Oli järjestettävä julkiset uudet yhteyd'et ja myös järjestettävä ja lujitettava puolueen salainen organisatio uudella tavalla. Tämä ka:kki vaali aikaa ja vaikeutti huomattavasti tärkeiden poliittisten ratkaisujen teossa sekä myöskin käytännöllisessä taistelussa työtätekevien oikeuksien puolesta. Hyvin huomattavana poliittisena tapahtumana on pidettävä v. 1925 presidentin vaaleja. Näissä vaale:ssa otettiin ensikerran vuoden 1918 jälkeen esijie vaatimus "työväen ja talonpoikain hallilusvallasta". Näihin vaaleihin kiintyi puolueiden huomio hyvin varhain, sillä jo kevättalvella 1924 julkaistiin eräissä porvarillisissa lehdissä kirjoituksia valmistautumisesta presidentin valitsijamiesvaaleihin. Työväestön piirissä heräsi asiasta keskustelu myöhemmin ja toisenlaisissa merkeissä kuin porvariston piireissä. Porvaristolla oli ilman muuta selvää, että vaaleihin otetaan osaa, mutta työväestön piirissä oli kaksi ryhmää; toinen sitä mieliä, että vaaleihin 'ei pitäisi osallistua lainkaan ja toinen, joka vaati, että vaaleihin on osallistutl..ava kaikella tarmolla. Molemmilla oli alussa verrattain voimakas kannatus takanaan. Kun keskustelu vaaleihin osanotosta laajeni, sai osanottoa puoll..ava ajatus yhä suurempaa kannatusta ja epäilykset vaalitoiminnan hyödyttömyydestä vähitellen haihtuivat. Poikkeuksetta kaikki työväenjärjestöt, joissa asiaa käsiteltiin, asettuivat vaaleihia osanoton kannalle. Lopullisesti ratkaisi kysymyksen järjestyneen työväen. toimesta Helsinkiin koollekutsutlu koko maata käsittävä työläisten ja pienviljelijäin e<lustajakokous. Tämä kokous päätti yksimielisesti, että maan työväki ja pienviljelijät ottavat itsenäisesti osaa vaaleihin, ja toiminnan johto jätettiin Helsingin järjestyneen työväen valitsemalle toimeenpanevalle elimejle. Toinen kokouksen kysymys oli oman presidenttiehdokkaan asettamisesta. Kysymystä oli jo käsitelty useissa työväenjärjestöissä ja yleensä tultu sille kannalle, että työläisten on asetettava oma ehdokkaansa ja äänestettävä sitä loppuun saakka. Tämä olikin johdonmukainen ajatus, koska koko vaali toimintaan oli ~inä vaiheessa otettava selvä luokkataistelukanta ja osoitettava sen valossa porvarillisen kansanvallan valheellisuus sekä suurporvariston ja köyhälistön välisen ristiriidan sovittamaltomuus. Eräät 'järjestöt olivat jo nimenneet presidenltiehdokkaikseen O. V: Kuusisen ja Matti Väisäsen. Kokous hyväksyikin ehdotuksen oman ehdokkaan asettamisesta, mutta jätti ehdokkaan nimeämisen Helsingin järjestyneen työväen lopullisesti päätettäväksi. Tämän järjestämä kokous r.atkaisikin asian siten, että työväestön presidenttiehdokkaaksi asetettiin Matti Väisänen ja valitsijamiehet velvoitettiin äänestämään häntä kaikissa äänestyksissä loppuun saakka. Myöskin vaaliohjelma oli kokouksen käsiteltävänä, ja kokous hyväksyi esitettäväksi v. 19241 eduskuntavaalien edellä julkaistuun SOSialistisen työväen vaaliohjelmaan otetut vaatimukset, asettaen erikoisen painon vaatimukselle poliittisten vanlden vapauttamisesta ja poliittisen vainon lopettamisesta. Erikoisesti korostettiin kokouksessa myös sitä, että vaalitaistelussa oesi pyrittävä liittoon työtätekevän lalonpoikaiston kanssa ja heidän tarpeensa sekä vaatimuksensa olisi vaalitaistelun ohjelmassa huomioonotetlaya. Tämän käsittelyn pohjalla laatikin Helsingin järjestynyt työväki vaaliohjelman, jossa paljastettiin porvarillisen k,ansava',ian valheellisuus ja vaadittiin työ v ä e n ja työ ' ät e k e v ä n talon p 0 i kai s t 0 n hall i t u k- sen valtaansaattamista. Samalla tuotiin selvästi ja määrätieoisesti esiin työläisten ja vähänraisten talonpoikaiston tarpeet ja seuraavat vaatimukset: 1. Lopetettakoon kaikkinainen työväenjärjeslojen toimintavapauden sorto ja vaino. 2. VapauteUakoon valtiolliset vangit. 3.. Hajoitetl..akoon suojeluskunnat ja ohranat. 4. Lopetettakoon valtion ja kuntain varojen haaskaaminen kansalle vahingollisiin tarkoituksiin (sotava_ rusteisiin, yleillisiin virkamiesten ja t:0vastien palkkoihin j.n.e.) Näin säästyvistä varoista annettakoon korottomia lainoja pienviljejijöille. 5. Kiskot takoon kaikki verot rikkaiden riistäjien kukkarosta. 6. Järjestettäköön tehokas työväensuojelu ja -vakuutus ammattijärjestön valvonnan alaisena. Samoin punaorpojen ja leskien huolto. Turvattakoon teollisuustyöväen kesälomat. KaupunkilaisherroiUa olevat liikahuoneustot vuokratlakoon halvasta työväen asunnoiksi. 5
7. T ukkiyhtiöiden omistamat maat pakkoluovutettakoon m aan, metsän ja laitumen puutt~ssa oleville p ienviljelijöille ja tilattomille. 8. Säädettäköön laki, joka kieltää veroista ja v :- loista ryöstämästä keltään talonpojalta, torpparilta tai lrunpuodilta maata, karjaa, rakenn'uksia tai talouskaluja. 9. Asetuttakoon fasistien vallankaappausta vastaan. 10. Rauha ja sovinto ulkomaiden kanssa. 11. Herrashallituksen sijaan valiuakoon valtaan työväen ja talonpoikain hallitus, varma ja luja. Se nojatkoon kaikkialla maassa työväen ja työtätekevien, talonpoikain yhteisesti valitsemiin edustajiin ja itsehallintoon. Samanaikaisesti valmistauduttiin myöskin muiden puolueiden tah~l ta vaaleihin. Niinpä sosdem puoluekin päätti käydä vaaleihin itsenäisesti, omalla ehdokkaaliaan, nimittäen siksi Väinö Tannerin. Kuitenkin sosdemien vaaliagitatio jo paljasti, ettei heillä ollut tarkoitustakaan pitää loppuun saakka kiinni omasta ehdok.kaastaan, vaan he ovat valmiita kaupanhierontaan porvaripuolueiden kanssa. Porvaripuolueetkaan eivät saaneet keskuudessaan aikaan yhtenäistä vaaliliittoa, mutta ilman muuta oli niillä kaikilla yhteinen päätunnus: kommunismia vas_ taan. Osanotto vaaleihin oli hämmästyttävän laimea, sillä näissä vaaleissa jätti lähes miljoona äänestäjää käyttämättä äänioikeuttaan, ja edellisen vuoden eduskuntavaaleihin verraten väheni äänestäjäin lukumäärä noin neljännesmiljoonalla. "Avoimessa kirj~ssä" valitsijoilleen sanoikin sosialistisen työväen ja p ienviljelijäin valitsijaryhmä m.m. seuraavaa: "Muserlavampaa vaalien kautta julkituotua kansan tuomiota tuskin voidaan ajatella. Tämä on kansan vaistomaisesti antama vastalause koko näitä vaaleja ja sen kaulta koko kansanvallan harhaa vastaan. Siinä todistus siitä mitä kansa uskoo." Ja vaalien tuloksia arvioidessaan silloin ilmestyvä Työväenjärjestöjen Tiedonantaja kirjoitti myös asiasta seuraavaa: "Porvariston voitonhumua hiiiritsee jokatapauksessa tietoisuus si.itä, että kansan enemmistö ei näissä valeissa ole sanaansa sanonut. Kolme ja puoli-miljoonaisen kansan parin-miljoonan täysi-ikäisen kan~laisen nimessä on ratkaisun toimittanut puolisenmiljoonaa vallassaolevan porvariston kannattajaa. Siinä paljastuu räikeämmin porvarillisen kansanvallan petos." Se, että työläisten ja vähähvarais-en talonpoikaiston osanotto vaaleihin oli näin laimeaa, johtui varmasti hyvin suurelta osalta juuri yllämainituista syistä. Mutta osaltaan siihen vaikutti myöskin se, että sen hetken vaalitunnus, kysymys työtätekevien vallasta - työläisten ja talonpoikien vallasta - ei ollut suurelle osalle työtätekeviä selvä. Siinä vaiheessa ei nähty tuon tunnuksen käytännössä toteuttamisen mahdollisuuksia, eikä liioin ymmärretty sen merkitystä vastalauseena kapitalistista järjestelmää, suurpääoman valtaa vastaan. Ja asioiden näin ollen jäätiin mieluummin syrjästäkatsojiksi. Vaaliohjelma on kuitenkin osoituksena siltä, miten johdonmukaisesti kommunistisen puolueen ohjauksella käytiin taistelua työtätekevien oikeuksien ja kansanvallan puolesta, vaikkakaan niissä oloissa, toisaalta porvariston valhe-ellisen demokratin ja toisaalta ankaran terrorin ja pelon vallassa olevia joukkoja ei saatukaan kyllin tannokkaasti tämän ohjelman taakse. KYSYMYKSIÄ KIRJALLISIA VASTAUlCSIA 6. Mikä oli poliittinen perusvaatimus v. 1925 vasemmistolaisten presidentinvaaliohjelm~ssa, ja miksi tällainen vaatimus esitettiin? SOSIALISTISEN TYÖVÄEN JA P IENVIWELIJÄI N EDUSKUNTARYHl\IÄIN TYÖSTÄ. Ensimmäiset eduskuntavaalit Suomessa vallankumouksen jälk~n suoritettiin v. 1919. Vasemmistolainen työväki ei vielä näissä vaaleissa äänestänyt omilla listoillaan, vaan osa äänesti sosialidemokraattien mukana, osa pidättäytyi kokona,a n äänestämästä. Sosialid-emokraatit saivatkin näissä vaaleissa 80 edustajaa. Vuoden 1922 vaaleihin valmistautui vasemmistolainen työväenliike täysin itsenäisenä Suomen sosialistisen Työväenpuolueen vaalilistoilla, ja tämän vaalitaistelun johdossa oli jo silloin maanalaisena toimiva Suomen Kommunistinen puolue. Näissä vaaleissa sai vasemmistolainen työväki 127 tuhalta ääntä ja 2'1 edustajaa eduskuntaan. Tämä niissä oloissa huomattava saa..- vutus osoitti,että työväestön piirissä oli tapahtumassa. poliittisten käsitteiden selveneminen, ja sen mukana irtautuminen sosialidemokratian vaikutuspiiristä. Seuraavissa vaaleissa, V. 1924, muodostettiin sosialistisen työväeii ja pienviljelijäin vaaliliitto. Vaalil;aislelu jouduttiin käymään vaikeissa oloissa, koska hallituksen vasemmistolaiseen työväenliikkees~n kohdistaman hyökkäyksen avulla oli hajoitettu sen laaja järjestöverkosto, lakkautettu lehdet, vangittu työväenjärjestöjen tarmokkaimmat toimihenkilöt, joukossa huomattava määrä kansanedustajiakin, ja kaikin tavoin koetettu tuhota työväestön toimintamahdollisuudet Tätä t austaa vastaan katsoen onkin vasemmistolaisten työläisten tällöin eduskuntaan saamaa edustusta, 18 edustajaa, pidettävä huomattavana vaali voittona. Vuoden 192:lI vaaleissa kohosi vasemmistolaisten edustajain lukumäärä kahdella, ja eduskuntaan tuli tällöin 20 sosialistisen työväen ja pienviljelijäin edustajaa. Seuraavat vaajit v. 1929 suoritettiin jo muuttuneissa oloissa ja luokkataistelu oli alkaneen pulan johdosta huomattavasti kärjistänyt tilannetta. Suurin ~sa kommunistisen puolueen johtavia työntekijöitä ja huomattava joukko julkisten vasemmistolaisten järjestöjen parha!ta toimintavoimia oli jo v. 1928 vangittu. Kuitenkaan tämä ei estänyt työväenliikkeen voimistumista, sillä kommunistisen puolu~n johtava osuus ja arvovalta päivä päivältä lujittui samalla kun sen johdossa.olevat vasemmistolaiset t.yöväenjärjestöt kasvoivat ja laajentuivat nopeasti. Tämä näkyi myöskin vuoden 1929 vaaleissa, jqll6tn sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton äänimäärät lisäytyivät, ja eduskuntaan tuli 23 vasemmistolaisten edustajaa. Arvioitaessa vasemmistolaisen eduskuntaryhmän työ_ tä ja saavutuksia sekä virheitäkin, on arvostelun taustaksi otettava silloinen taloudellinen ja poliittinen ti-, lanne. Samalla on huomattava, että työväestön edus~ kuntaan valit.semat edustajat olivat tottumattomia työ_ hönsä ja ennenkaikkea totlumauomia niihin parlamenttaarisiin otteisiin ja "kikkoihin", joit.a sosdem. ja por_ varilliset edustajat, vuosien mittaan perehtyneinä eduskunta työhön, osasivat hyvin käyttää. Tästä johtuikin suurimmat puutt~t ja virh~t vasemmistolaisen eduskuntaryhmän.työssä ja otteissa. Kuitenkin on myönnettävä, että vasemmistolaisten eduskuntaryhmien työ oli aikanaan hyvinkin suurimerkityksellistä, ja nämä ryhmät kykenivät hyvinkin suurelta osalta 1äyttämään 6
paikkansa silloisen vasemmistolaisen julkisen työväen_ liikkeen näkyvänä poliittisena ohjaajana ja suunnannäyttäjänä. Toiminta aikanaan ryhmät nostivat eduskunnassa esille paljon sellaisia aloitteita, joiden toteuttamisella käytännössä olisi huomattavastikin parannettu työtätekevien asemaa. Vaikka näitä aloitteita ei saatukaan käytännössä toteutettua, oli niillä kuitenkin se merkitys, että siten paljastetliin porvariston työväenluokan ja lyötätekevän talonpoikaiston etujen vastainen asenne heidän ohjatessaan maan talouselämää ja politiikkaa. Tarmokkaasti paljasti ryhmä myöskin v. 1927 - sosialidemokraattisen hallituksen työtätekevien etujen vastaisen toiminnan. Samoin ryhmä toimi tarmokkaasti kansallisuuskysymyksessä. puolustaessaan ruotsalaisen vähemmistön oikeuksia esim. Ahvenanmaan itsehallinto- ja ahvenanmaalaisten asevelvollisuuskysymyksigsä. Heikkoutena on tietenkin mainittava, että Suomen Kommunistinen puolue, joka asiallisesti oli toiminnan selkärankana ja ohjaajana, ei näkynyt riittävän selvästi. Tähän oli kyllä luonnollisena syynä pyrkimys suojella ryhmän toimintaa virkavallan hyökkäyksiä vastaan. Kuitenkin, varsinkin viimeaikoina, ryhmän taholta myönnettin konummistisen puolueen olemassa-olo ja vieläpä lähdettli,n sitä puolustamaankin. '"Selvemmin tämä tapahtui ensikerran v. 1928 helmikuussa, jolloin eduskunnan puhujalavalta avoimesti selitettiin: "Me emme pidä rikollisena sitä, että työväen vallj.nkumouksellinen toiminta on maanalaista siuoin kun se porvariston vainon johdosta ei voi julkisena tapahtua. Näin on käynyt vallankumouksellisen toiminnan jo vuosikymmenet sitten ja käy vastaisuudessakin." Mainittava on myöskin toiminta poliittisten vankien puolesta. Valitsijoihinsa oli ryhmien edustajilla hyvät ja läheiset suhteet, ja he selostivaudn kukin vaalipiirissään valitsijoilleen ryhmiinsä ja omaa toimintaansa eduskunnassa. Tällaisia puhe- ja selostustilaisuuksia pidettiin aina t.e..lven kuluessa useil_ le kymmenilletuhansiue, ja näillä tilaisuuksilla oli suuri merkitys joukkojen poliittisessa kasvatustyössä. SeImi! tamaua eduskuntaryhmän tekemiä aloitteita pyrittiin nostamaan joukot toimimaan näiden eduskunnassa hyväksymisen puolesta, koska ymmärrettiin se historian antama o~tus, että mitään ratkaisevia tai suurempia parlamentaarisia, kansan hyväksi koituvia muutoksia ei eduskunnassa voida viedä myönteiseen päätökseen, jos kansa ilse ulkoparlamenttaarisena voimana ei ole niitä painostamassa. Tässä mielessä eduskuntaryhmä sitten esim. sotatilalain käsittelyn yhteydessä 16. Ilo 19m järjesti vastalausekokouksen Helsingissä työväentalon pihamaalle, johon ankarasta pakkasesta huolimal1a kokoontui n. 5000 henkilöä. MuUakin samanlaisia kokouksia järjestettiin sekä Helsingissä että eripuolilla maata. Työväenliikkeen julkisten toimintaoikeuksien puolesta eduskuntaryhmät kävivät jatkuvaa, ankaraa taistelua varsinkin vuosina 1929-30, porvariston siirtyessä avoimeen fasistiseen hyökkäykseen työväenliikettä vastaan. Niinpä esim. Yhdistys- ja painovapauslakien kuristamisesityksen käsittelyn yhteydessä syksyllä v. 1929 ja keväällä 1930, vasemmistolaisen ryhmän edustajat paljasuva1 näiden lakiesitysten todellisen tarkoituksen, työväeswn viimeistenkin toimintaoikeuksien rippeiden hävittämisen, ja kehoittlvat työväestöä tarmokkaasti taistelemaan hyökkäävää fasismia vastaan järjestönsä toimintaoikeuksien puolesta. V. 1929 valittu eduskunta hajoitettiin jo v. l'!}3q kesällä, jolloin sosialistisen työväen- ja pienviljelijäin ed'uskuntaryhmiin jäsenistä osa vangittiin, osa kyydil- tiin pahoinpideltynä Neuvostoliiton rajal}e ja osa pakeni terroria omia. teitään. Yleiseksi arvioksi jääkin, että sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmät suor ittivat suuria työtä puolustaessaan työtätekevien oikeuksia ja taistellessaan niiden laajentamisen puolesta. Ryhmien toimintaa arvioitaessa on huomattava se tärkeä seikka, että läheskään kaikki edustajat eivät olleet kommunisteja, eivätkä kommunistisen puolueen jäseniä, vaan kunkin kauden edustajaryhmien kokoonpano vastasi suurinpiirtein silloisten vasemmistolaisten järjestöjen kokoonpanoa. KYSYMYKSIÄ K IRJALLISIA VASTAUJCSIA VARTEN. ' 7..Mikä merkitys oli sos. työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmien toiminnalla vuosiria 19Q:2-3Q? LÄHESTYVÄ PULA-AIKA JA SEN VAIKUTUS. Pulan lähestyessä kapitalismi pyrki kaikin keinoin lujittamaan taloudellista ja poliittista asemaansa kiristäen politiikkaansa ja otleltaan työväenluokkaa vastaan. SamanaikaiseSti kiihtyivät kansainvälisen kapitalismin neuvostovastaisen sodan varustelut, ja Suomi luonnollisesti myöskin kiihdytti sotavarustelujaan. Työtätekevien keskuudessa kaikki tämä tietenkin nosti vastatoimintaa, mikä tuntui vasemmistolaisen työväenliikkeen voimistumisena, koska vain sen järjestöjen avulla voitiin taistella työtätekevien oikeuksien puolesta ja sodan vaaraa vastaan. Tämä sama toimintavoimien voimistuminen näkyi myöskin ammatillisella alalla m.m. ammatillisten järjestöjen jäsenmäärän nopeana kasvuna ja toiminnan vilkastumisena. Työläiset pyrkivät " järjestäytymaän. pitääkseen joukkovoimalla puoliaan kapitalismin hyökkäystä vastaan. SKP:n vuoden 1927 konferenssi osoittikin, miten puo_ lueen poliittisena päätehtävänä lähimpänä a~ana on tarmokas ja järjestelmällinen taistelu".sotahankkeita sekä äärimmäisten fasistien vallankaappaussuunnitelmia vastaan, koska näht!in selvästi lähestyvä pula, sekä sen mukana nouseva fasismin ja hirvittävän maai!- mansod.'an uhka ei vain Suomen, vaan koko ~aailman yllä. Samassa konferensissa todettiin, että: "Englannin imperialismin kaikinpuolinen vaikutus, joka alkoi vuonna 1919, on vuosi vuodelta, mutta erittäinkin viime aikoina vahvistunut ja vakaantunut. Englantilaisella pääomalla on vankka ase~ valkoisessa Suomessa loiselta puolen pääomasijoilusten kaut_ ta (teollisuusosakkeet ja lainat), toiselta puolen sen kautta.. että Englanti on Suomen tärkeimpien teollisuustuotteiden pääostaja (38 '/,). Imperialistinen Englanti on julkisesti ja menestyksellä sekaantunut Suomen porvariston sisäpolitiikkaankin." Tämän pohjalla osoiteltiinkin, miten Suomenkaan talous, kiinteästi sidottuna suurten imperialististen maiden talouselämään ja kapitalistiseen talouspolitiikkaan, ei voi pysyä syrjässä kapitalistisen maailman talouselämän heilahteluilta ja vaikutuksilta: Taloudel!lsen pulan lähestyminen ja siitä johtuva luokkataistelun kärjistyminen alkoi ja tuntua poliit1isessakin elämässä. Niinpä vuoden W23 keväällä ohrana taas suoritti "suurleikkauksensa", -missä.skp:n johtava aines ja monia julkisten järjestöjen toimivimpia voi_ mia vangittiin. Nämä vangitsemiset nostivat suurta mielenkuohua työväestön piirissä, suuria vastalausekokouksia järjestettiin, samoin poliittisia mielenosoi- 7
tuslakkoja ja varojen keräystä vangittujen puolustustaisteluun, Tämä isku tietenkin tuntui työväenjärjestöissä ja myöskin kommunistisen puolueen toiminnassa, mutta jo syksyjlä alkoi toiminta järjestyä entistä tarmokkaampana, ja vasemmistolaisten järjestöjen jäsenmäärä kasvoi huomattavasti. Tämä vasemmistolaisten toiminnan vilkastuminen näkyi myöskin vuoden 1928 syksyllä suoritetuissa kunnallisvaaleissa, jolloin Sosialistisen' työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto voitti koko. maassa itsenäisillä vaaluistoilla 370 paikkaa kunnanvaltuustoissa aikaisemman 600 lisäksi. Tämä osoittaa selvästi vasemmistolaisen suunnan vo:mistumista työväestön keskuudessa ja siis samalla kommunistisen puolueen poliittisen vaikutuksen kasvua. VARTEN. S. Mitä Suomen talouselämän joutuminen miltei kokonaan suurten kapitalististen maiden määräysvaltaan, merkitsi sen kehitykselle? TALONPOIKAISTON KATOLIIKEHTIl\USIÄ vv. 1927,--28.' Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmä suoritti huomattavaa työtä työväen ja talonpoikien laisleluvoimien yhdislämisessä. Ollessaan läheisessä vuorovaikutuksessa valitsijoih.insa myöskin maaseudulla edustajat tutustuiva.t henkilökohtaisesti työtätekevän talonpoikaiston tarpeisiin ja siten kykenivät eduskuntaaloitteissaan ja muissa esityksissään tuomaan esille sel_ laiset kysymykset, joiden myönteisen ratkaisun avulla talonpoikien vaikeuksia olisi suuresti voitu poistaa ja asemaa parantaa. Tämän vuoksi huomattava osa pientalonpoikaistoa antoikin kannatuksensa ryhmän loiminnalie ja Suomen Kommunistiselle puolueelle. Erikoisesti tämä tuli esille vuonna 1923, jolloin maata kohtasi ankara kato ja vähävarainen talonpoikaisto jou_ tui sen vuoksi suuriin vaikeuksiin. Ainoa puolue, joka kiinnitti huomiota talonpoikaiston hädänalaiseen asemaan, oli SKP, multa maanalaisena toimien ei sekiiän saanut suuria aikaan. Kuitenkin juuri puolueen ohjauksella järjestettiin talonpojat. itse toimimaan vaikeuksiensa voittamiseksi ja tälle toiminnalle pyrittiin antamaan kaikkien työtätekevien tuki. Tässä l"ilielessä perustettiin varsinkin Pohjois-Suomessa k a t 0 k 0 m i- te 0 i t a. Näiden kautta esitettiin monia sellaisia käytännöllisiä ehdotuksia, joiden avulla talonpoikaislon asemaa olisi autettu. Huomattavimmat näistä olivat juuri ne vaatimukset, jotka puolue jo aikaisemminkin oli esittänyt, kuten vaatimus verojen, verorästien ja korkojen ' poispyyhkimisestä, häätöjen, pakkohuutokauppojen ja "Ulosmiltausten estämisestä sekä monia muita talonpoikaistol!e tärkeitä taloudel!isia ja poliitti - siakin kysymyksiä, kuten vaatimus sotavarustelujen kieltämisestä ja taloudellisen kanssakäymisen järjestämisestä Neuvostoliiton kanssa. Tämäkin katokamppaiiu osoitti selvästi, miten työläisen ja työtä tekevän talonpojan edut ovat sumat, ja sille pohjalle rakentuikin se yhteistoiminta, mikä tämän taistelun aikana kehittyi työläisten ja pientajonpoikien väii!\ä varsinkin siellä, missä paikkakunnalla oli Maa- ja Metsätyöväenliiton osastoja, joiden kanssa yhteistoimintaa järjestettiin ja kehitettiin. VARTEN. 9. Miten SKP suhtautui taj.onpoikaiston liikehtimisiin, ja mikä oli vasemmistolaisen jäi"jestöväen suhde niihin? N UORISOLUKE JA S EN MERKITYS. Vasemmistolainen työläisnuorison toiminta ansaitsisi oman lukunsa kokonaan, mutta tässä yhteydessä ei sii - hen ole tilaisoulta. On vain sanottava, että kaikista vai_ noista, vangitsemisista ja järjestöjen lakkautuksista huolimatta ei tätä toimintaa kyetty lukahuttamaan, vaan päinvastoin se kasvoi ja voimistui vuosi vuodelta. Kun Sosialistinen Nuorisoliitto lakkautettiin v. 1925, perusti nuoriso heti uudet järjestönsä, Nuorten Työläisten Opintoyhdistykset, jotka levisivät nopeasti ympäri maan, ja kokosivat piiriinsä työtä tekevän nuorison parhaat ja toimivimmat voima\. Tuhansittain nuorisoa toimi ja opiskeli näissä järjestöissä, ja huomattava osa työväenliikkeen nykyistä johtavaa ainesta sai siellä alkukasvatuksensa. Selkärankana tälle monipuoliselle nuorisotoiminnalle oli v. 1925 perustettu Suomen Kommunistinen Nuorisoliitto (SKNL), joka Kommunistisen puolueen ohella antoi nuorison toiminnalle työtätekevien oikeuksien puolesta taistelevan suunnan. VARTEN. 10. Mikä merkitys vasemmistolaisella nuorisotoiminnalla oii"työväenliikkeelle? YHTEENVETOA. Tämä kausi, 2O-luvun loppupuolisko, oli yleensä kaikilla aloilla vasemmistolaisen työväenliikkeen voimak_ kaan nousun aikaa. Toiminnassa olevien järjestöjen jäsenmäärä kasvoi ja toiminta reipastui sekä monipuolistui. Uusia järjestöjä perustettiin ja erilaiset harrastusmuodob vetivät mukaan suuria joukkoja. Niinpä esim. aikasemmin mainittujen järjestöjen lisäksi tänä kautena (v. 1928) perustettiin Työläiskynäilijäin ja Kuvaajain liitto ohjaamaan ja auttamaan työtätekevien kirjallisia ja taiteellisia harrastuksia. Samoin perustettiin Opintotyön Neuvontayhdistys' ja myöhemmin Helsingin Propagandakes~us (Helsprokeskus) ohjaama<'ln valistus- ja propaganda toimintaa koko maassa. Valtiol)isten vankien huoltotyö keskiltyi myöskin oman järjestönsä puitteisiin, ja tällä järj~stöllä olikin huomattava merkitys valtiollisten vankien ja heidän omaistensa avuslus- ja huollowössä. Myöskin kasvoi tänä aikana vasemmistolaisten sanomalehtien lukumäärä sekä levikki ja lehdistön poliittinen ja organisatoorinen merkitys joukkojen järjestämis- ja kasvatustyössä oli huomattava. Oikeistososialidemokraattien toiminta jäi tänä aikana kokonaan taka-alalle, ja laistellessaan Iyöläisjoukoista SKP:n vaikutusta vastaan se turvautui yhä enemmän porvariston apuun. Tämä apu tuli selvimpänä esiin vuoden 19-29 syksyllä, jolloin työväenjärjestöjen lakkauttamislaki hyväksyttiin eduskunnassa joulukuun 20 p :nä 1929 sosdem eduskuntaryhmän myötävaikutuksella. Mainittu eduskntaryhmä olisi nimittäin vo:nut äänestää asian yli vaalien käsiteltäväksi ja niin ollen voitettu aikaa ja kansaa olisi seuraavissa vaaleissa saatu taistelemaan työväenjärjestöjen toimintaoikeuden puolesta.- Täten Suomen työväestö kadotti ne..oikeudet, jotka se oli v. 1906 taistellut työtätekevien yhdistyneillä voimilla. 8 Hels:nki 1947, Kirjapaino Tapo Oy.