Kasvien lisäys on helppoa ja palkitsevaa. On uskomatonta todeta kuinka pienestä siemenestä kasvaa iso kasvi, valloittava köynnös tai jopa rehevä puu. Kasvien lisäämisestä löytyy myös haasteita taitavallekin viherpeukalolle. Miksi siemen ei idä, pistokas juurru tai silmutus onnistu? Tänä vuonna puutarhapäivän teemana on Kasvien lisäyksen salat. Tarjoamme tietoa kasvien lisäämisestä luennoilla ja neuvontapisteissä. Toivottavasti saat vastauksia kysymyksiisi sekä mahdollisuuden keskustella ja vaihtaa kokemuksia asiantuntijoiden ja muiden viherpeukaloiden kanssa. Aloittavalle kotitarhurille tarjoamme kipinän toteuttaa kasvien lisäyksen saloja, toivottavasti sytyt liekkeihin jo tänä keväänä! Suuri kiitos kaikille Puutarhapäivän toteuttamisen mahdollistaneille tahoille. Kaikille arpajaispalkintoja lahjoittaneille tahoille. Kuopion Kaupungille tilojen antamisesta tapahtuman käyttöön Jätekukolle tämän oppaan kopioinnista. Erikoiskiitos teille hyvät kotipuutarhurit, olette yleisö, josta olemme ylpeitä! Kotipuutarhaneuvontaa yhteistyössä Pohjois-Savon Martat ry Pitkälahden puutarhakerho Kuopion Puutarhaseura ry Hyötykasviyhdistys ry Kuopion alaosasto Oppaan kokoaminen Tiina Ikonen, Pohjois-Savon Martat ry Oppaan osittainenkin kopiointi on kielletty.
2014 TAPAHTUMAKALENTERI TAPAHTUMAT OVAT KAIKILLE AVOIMIA Muutokset tapahtumiin ovat mahdollisia. Osaan tapahtumista on ilmoittautuminen ja osa tapahtumista on maksullisia. Lisätietoja saat tapahtuman järjestäjältä. Löydät yhteystiedot tästä lehtisestä. LISÄTIETOJA HY Hyötykasviyhdistys ry MA Pohjois-Savon Martat ry PP Pitkälahden puutarhakerho KP Kuopion puutarhaseura ry LISÄ- AJANKOHTA TAPAHTUMA TIE TOJA (klo) (tapahtumat Kuopiossa, ellei toisin mainita) HUHTIKUU 10.3. 14.4. Pihansuunnittelun peruskurssi (18 tuntia) MA 3.4. -8.5. Satoa vihannesmaalta (12 tuntia) MA 5.4. Pihansuunnittelu I PP 10.4. (17 20) Hedelmäpuiden varttamiskurssi MA 10.4. (17 20) Valloittavat voileipäkakut, kurssi MA 12.4. Pihansuunnittelu II PP 26.4. Kotipihan lannoitus, luento KP 28.4. (18 20) Uudet tuulet vihannesmaalla MA Huhtikuu Omenapuiden leikkauskurssi KP TOUKOKUU 11.5. Taimien purkitustalkoot PP 15.5. (18 20) Villiyrtit tutuksi, luento MA 15. 18.5. Matka Türin kukkamarkkinoille PP 15. 18.5. Puutarhamatka Riika-Salaspils-Türin kukkamarkkinat KP 21. 25.5. Toscanan matka MA 21.5. Puutarhailta Puijon Värissä PP 22.5. Villi menu a la martta, kurssi MA 24.5. Taimikirppis Petosen torilla PP 24.5. (11-14) Kukkapäivä, Uuhimäellä HY KESÄKUU 12.6. (18 20) Voimaa luonnosta, luento MA 13. 15.6. Puutarhan opintoretki Turun seudulle MA 25.6. Mosaiikki-kurssi PP 27. 29.6. Puutarharetki Turun seudulle KP 29.6. Avoimet puutarhat - valtakunnallinen teemapäivä KP HEINÄKUU 28. 29.7. Viipurin matka MA Heinäkuu Kesäteatteriretki PP Heinäkuu Iltavierailu jäsenten puutarhoihin PP ELOKUU 17.8. Taimien purkitustalkoot PP 24.8. Taimikirppis Petosen torilla PP 29. 30.8. Elonkorjuujuhlat, Kuopio MA, KP 30.8. Marttojen valtakunnallinen sienipäivä MA Elokuu Kesätapahtuma Tätilässä PP Elokuu Iltavierailu jäsenten puutarhoihin PP SYYSKUU 11.9. (17 20) Syksyn satoa, ruokakurssi MA 12. 14.9. Kalaryssäys Kuopio MA 18.9. (17 20) Hapansäilöntä, kurssi MA 25.9. (17 20) Kaiken maailman juureksia ja muutama mukula, kurssi MA Syyskuu Hahmoja katiskaverkosta, kurssi PP LOKAKUU 9.10. (18 20) Ravitsemussuositukset tutuksi, luento MA 23.10. (17 20) Kuuma keitto lämmittää, kurssi MA 30.10. (17 20) Vikkelää, sukkelaa suuhun pantavaa, kurssi MA Lokakuu Teatteri-ilta PP MARRASKUU 6.11. (17 20) Kekrijuhlat, kurssi MA 13.11. (17 20) Valmistaudutaan jouluun, kurssi MA 18.11. (17 20) Puutarha-, ruoka ja järjestökoulutus, Varkaus MA 19.11. (17 20) Puutarha-, ruoka ja järjestökoulutus, Iisalmi MA 20.11. (17 20) Puutarha-, ruoka ja järjestökoulutus, Kuopio MA 27.11. (17 20) Joulun leivonnaiset MA Marraskuu Ulkoilupäivä, syyskokous ja pikkujoulujuhla KP JOULUKUU 17.12. Puurojuhla PP Joulukuussa Havunhuumaa tapahtuma KP KAIKKI TAPAHTUMAT OVAT AVOIMIA KAIKILLE TERVETULOA MUKAAN TOIMINTAAMME!
Pohjois-Savon Martat ry Pohjois-Savon Martat ry:n kotitalousalan ammattilaiset tekevät työtä kotien ja perheiden hyvinvoinnin eteen itsenäisesti sekä yhteistyössä kaupunkien, kuntien, jätehuoltoyhtiöiden, seurakuntien, oppilaitosten, yritysten sekä alueen muiden järjestöjen kanssa. Pohjois-Savon Martat ry:n kotitalousneuvonta tavoittaa vuosittain yli 10 000-20 000 henkilöä. Avoimen neuvonnan lisäksi annetaan myös kohdennettua neuvontaa erityisryhmille. Järjestämme kaikille avoimia kursseja ja luentoja. Kurssien aiheen vaihtelevat ruokakursseista pihansuunnittelun kursseihin, ekosiivoukseen ja ympäristöön. Kursseista löytyy lisätietoja www-sivujemme tapahtumakalenterista, siellä on myös kätevää ilmoittautua mukaan. Vastaavia kursseja voi tilata myös kaveriporukalle tai työyhteisölle. Huomaa myös kaikille avoimet puutarharetkemme. Martoissa on arjen mahdollisuus Vuonna 2014 marttojen pitkää, 115-vuoden historiaa juhlitaan työn ja harrastusten merkeissä. Teemana on Martoissa on Arjen mahdollisuus ja uutta jäsenhankintakampanjaamme viemme eteenpäin Elämä on parasta itse tehtynä - sloganilla. Marttailu on mukavaa ja innostavaa. Martoilla on mitä jakaa kaikkien arkeen, sen rikastuttamiseksi ja helpottamiseksi - elämä syntyy itse tehden. Tervetuloa mukaan marttoihin! Marttailla voi monella tavalla: olla mukana tiiviisti toiminnassamme tai seurata tapahtumia ja kursseja netissä. Molemmilla tavoilla martat ovat osa yhteisöä, jossa neuvot ja vinkit auttavat arjessa. Liity jäseneksi johonkin alueemme marttayhdistykseen. Yhdistyksiä alueellamme toimii noin 60 kpl. Lisätietoa yhdistyksistä saat www-sisuiltamme tai kysy toimistostamme. Kuopion Puutarhaseura ry on perustettu 1923. Seura kuuluu valtakunnalliseen Puutarhaliittoon ja toiminta-alueena on Pohjois-Savon seutu. Toimintaajatuksena on edistää Pohjois-Savon puutarhakulttuuria ja toimia puutarha-alan toimintamuotojen yhdyssiteenä. Seuran toiminta on tavoitteellista ja vapaaehtoista neuvonta-, opetus- ja koulutustoimintaa. Seura järjestää jäsenille puutarha-alan opintomatkoja koti- ja ulkomaisiin kohteisiin. Toimintaa rahoitetaan mm. jäsenmaksuilla, puutarhanäyttelyillä sekä rakentamalla yleiskoristeluja erilaisiin messutapahtumiin. Meitä puutarha-alan ammattilaisia sekä aktiiviharrastajista on jo 150 jäsenperhettä. Jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa koko perheeltä. Jäsenetuina saat: 10 % alennuksen puutarhaostoksista yhteistyökumppaneiltamme Pääset jäsenhintaan mukaan puutarha-aiheisille opintomatkoille Kotipuutarhalehden vuosikerta on 15 euroa edullisempi jäsenillemme Puutarhaharrastus on jatkuvaa etsimistä, kokeilemista ja oppimista. Se on myös harrastus, jossa saa kokea onnistumisen iloa. Yhteisen harrastuksen kautta syntyy yhteisö, jonka jäsenet jakavat tietoa ja kokemuksia sekä auttavat toisiaan. Aktiiviset ja osaavat kotipuutarhurit parantavat ympäristömme viihtyisyyttä ja luovat kestävää suomalaista puutarhakulttuuria. Tapahtumakalenteri: www.kuopionpuutarhaseura.net Toivotamme kaikki nykyiset sekä tulevat jäsenet mukaan tapahtumiimme ja osallistumaan aktiivisesti seuran toimintaan! Pohjois-Savon Martat ry Haapaniemenkatu 23 Puutarhakurssit ja - luennot 70110 Kuopio Pihaneuvontakäynnit, Pihasuunnitelmat puh. 050 339 4260 puutarha- ja ympäristöneuvoja pohjois-savon@martat.fi puh. 050 339 4262 www.martat.fi/pohjois-savo tiina.ikonen@martat.fi Kuopion Puutarhaseura ry www.kuopionpuutarhaseura.net Puheenjohtaja Anja Rämö Sihteeri Merja Tiihonen puh. 044 263 6678 puh. 040 419 6311 anja.k.ramo@gmail.com merja@gardencare.fi
Pitkälahden Puutarhakerho Hyötyläisiä yhdistää rakkaus luontoon ja halu hyödyntää luonnon antimia kestävän kehityksen perusteella. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on luonnonmukaisen kotiviljelyn edistäminen. Unohtamatta kuitenkaan kotipihan puita, pensaita ja kukkasia - niitäkin voi hoitaa luonnonmukaisesti. Kuopion alaosasto järjestää luentoja, kursseja ja retkiä sekä toimimme yhteistyössä alueen muiden puutarhayhdistysten kanssa. Kevätkaudella välitämme Hyötykasviyhdistyksen siemeniä tilaisuuksissamme. Tilaisuutemme ovat kaikille avoimia. Yhdistys suosii siemenvalinnoissaan vanhoja, historiallisesti mielenkiintoisia lajikkeita. Siemenluettelosta löytyykin useita kymmeniä 1700 1800-lukujen kauppalajikkeita. Yhdistyksen jäsenmaksu on vuonna 2014 29 euroa. Jäsenmaksuun sisältyy viisi kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenlehti Pähkylä, joista yksi on monipuolinen siemenluettelo viljelyohjeineen. Kuopion alaosaston toiminnasta saat tietoa seuraavista paikoista: Pähkylä- jäsenlehti, alaosaston sähköposti, blogi-sivu ja Savon sanomien muistiopalsta. Hyötykasviyhdistys r.y. Kuopion alaosasto puheenjohtaja Katja Turunen (parhaiten tavoittaa sähköpostilla tai tekstiviestillä) puh. 044 303 0609 parsapottu@gmail.com www.hyotykasviyhdistys.fi http://kuopionalaosasto.blogspot.com/ Tänä vuonna, Ruusun päivänä, tulee kuluneeksi 55 vuotta Pitkälahden Puutarhakerhon perustamisesta. Silloin ei Petosen kaupunginosaa vielä ollut olemassakaan vaan asutus oli keskittynyt Pitkälahden aseman ja Peuran sahan ympärille. Sininen puukoulu oli jo nykyisellä paikallaan ja kauppojakin kolme kappaletta. Jollakin talolla oli peltoviljelystäkin, mutta suurimmalla osalla oli kasvimaa perunapenkkeineen, marjapensaita ja omenapuita talonsa ympärillä. Tänä päivänä pihojen rakenne on muuttunut ja kukat sekä muut koristekasvit ovat vieneet tilaa kasvimailta. Nykyisen Pitkälahden Puutarhakerhon jäsenet tulevat lähinnä Petosen alueelta. Toki jäseniä on Saaristokaupungista ja muista kaupunginosista sekä aivan keskikaupungilta, kaukaisimmat tulevat Siilinjärveltä. Mukana on jäseniä myös kerrostaloista, koska kuka vaan toiminnastamme kiinnostunut voi tulla jäseneksi. Toimintamme on monipuolistunut entisajoista. Se koostuu kursseista, retkistä, matkoista, teatteri- ja konserttitilaisuuksista ja kilpailuista. Tärkein, ja myös muuta toimintaamme tukeva tapahtuma, on joka kevät ja syksy järjestettävät taimikirppikset Petosen torilla. Pari vuosikymmentä sitten muutaman taimen myynnistä Pitkälahden koulun rappusilta alkanut tapahtuma on nykyisin runsaasti talkootyötä tarjoava taimitapahtuma satojen perennojen tarjonnallaan. Tänä keväänä meillä on ensimmäisen kerran historiassamme pihasuunnittelukurssi. Siellä voi saada innoituksen pistää koko piha-alue uuteen uskoon tai löytää vastauksen kysymykseen, miksi jokin kasvi ei millään menesty jossakin paikassa. Useimmiten kurssien ohjaajat löytyvät omasta jäsenistöstämme, mutta myös ulkopuolisia asiantuntijoita käytämme. Koska kerho osallistuu kurssien kustannuksiin, ovat kurssimaksumme yleensä vain 5 euroa/henkilö jäsenperheestä, 8 euroa/ei jäsen, lisäksi tulevat mahdolliset materiaalikulut. Matkamme suuntautuvat useimmiten kotimaan puutarhoihin, mutta jäsenten toivomuksesta tämän vuoden kesämatkamme teemme Türin kukkamarkkinoille ja Tarttoon. Iltaretkellä tutustumme johonkin lähialueen pihaan. Viime vuonna teimme iltaretken Karttulaan. Lisäksi teemme tunnin - parin iltavierailuja muutamien jäsentemme pihoihin heidän kutsustaan. jatkuu
Uusituilla kotisivullamme on lisää tietoa kerhostamme. Siellä voit tutustua mm. toimintasuunnitelmaamme. Laajasta kuvagalleriasta löytyy kuvia, joita on otettu monista eri tapahtumistamme. Kotisivullamme on myös liittymiskaavake, jos haluat tulla mukaan vilkkaaseen toimintaamme. Jäsenmaksumme on tänä vuonna 18 euroa/perhe. Toivotamme uudet jäsenet sydämellisesti tervetulleiksi lähes sadan jäsenperheen joukkoon! Pitkälahden Puutarhakerho puh. 044 512 3137 puutarhakerho@netti.fi www.pitkalahdenpuutarhakerho.net Kasvun Ihme Raija Rialinna Pitkälahden puutarhakerho Keväästä syksyyn ihailemme kukkasia niin omissa puutarhoissamme kuin puistoissa ja naapurin kukkapenkeissä. Kukat enteilevät kasvin suvunlisäystä eli siemeniä, joista sitten kasvaa lisää kyseistä kasvia. Usein annetaan ohje, että kukasta pitää nyppiä vanhentuneet kukat pois. Jos kukat jätettäisiin paikalleen, niistä kehittyisi siemeniä, mutta tämä veisi kasvin voimia juuri siemenkasvatukseen ja sen kukkiminen vähenisi. Kerää itse siemeniä Kukinta-ajasta riippuen, toisiin kasveihin siemenet tulevat jo keskikesällä (narsissit, tulppaanit ym.), toisiin hyvinkin myöhään syksyllä. Jos kasvista halutaan ottaa siemeniä lisäykseen, jätetään osa kuihtuneista kukista nyppimättä ja annetaan siementen kypsyä kasvissa, sillä vasta kypsät siemenet ovat itämiskykyisiä. Valitaan korjuupäiväksi lämmin, kuiva päivä. Siemenistä poistetaan roskat ja pannaan kuivumaan huoneenlämpöön. Sen jälkeen ne pakataan paperipusseihin, suodatinpusseihin tai pikku purkkeihin ja säilytetään pimeässä, kuivassa ja viileässä paikassa. Pussukat ja purkit kannattaa nimetä ja merkitä keräysajankohta päälle. Siemenet säilyvät itämiskykyisinä 2-3 vuotta, mutta jokainen vuosi heikentää niiden itävyyttä. Kevään tullen siemenet kylvetään maahan ja niin kasvien elämä jatkuu. Tässä kasvun ihme, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mitä siemenelle tapahtuu? Olipa siemen vaikka kuinka pieni ja kuolleen näköinen tahansa niin sen sisällä on kuitenkin elämä. Suurin osa siemenen sisältämästä vedestä on kuivunut (50 90 %). Kun siemenet sitten saavat vettä, lämpöä ja valoa, ne heräävät lepotilastaan. Ne turpoavat ja siemenen sisältä puhkeaa ensin pieni sirkkajuuri hakemaan vettä ja ravinteita ja sen jälkeen ilmestyvät pienet sirkkalehdet mullan pinnalle. On myös kasveja, jotka itävät vain pimeässä, mutta kun sirkkalehdet ilmestyvät, nekin pitää siirtää valoisaan paikkaan. Tässä on kerrottu itse kerätyistä siemenistä. Yleensä jo tammikuun alkupäivinä ilmestyvät puutarhojen siemenluettelot ja kauppoihin pitkät rivit houkuttelevia siemenpussukoita. Nämä ovat siemeniä, jotka on kasvatettu huolella varta vasten tähän tarkoitukseen. F1-sukupolven siementen risteytyksessä on käytetty kahta samaperintäistä kantaa. Siemenet omasta kukkapenkistä voivat joskus tuottaa iloisia yllätyksiä esimerkiksi muodostamalla aivan uuden värisiä kukkia. Ikävä yllätys voi olla vaikkapa huono talvenkestävyys. Mutta harrastajillehan nämä yllätykset ovat vain mielenkiintoisia! Kylmäkäsittely Eräät monivuotiset lajit (perennat) tarvitsevat talviset olosuhteet itääkseen. Siemeniä huijataan kotoisella kylmäkäsittelyllä: Siemenet sekoitetaan kosteaan hiekkaan ja seos suljetaan tiiviisti pussiin ja pannaan jääkaapin hedelmälokeroon 6 8 viikoksi. Toinen tapa: Kylvä siemenet matalaan laatikkoon, jossa on turvehiekkaseos. Kastele kylvös. Pidä niitä lämpimässä pari viikkoa ja siirrä sitten noin nolla asteiseen tilaan tai lumihankeen 4-6 viikoksi. Sään lämmettyä siirretään laatikko suojaisaan paikkaan. Kun taimet riittävän suuria, ne istutetaan ruukkuihin tai penkkiin. Kylvö suoraan kasvupaikalle Monet yksi- ja kaksivuotiset kukat samoin kuin vihannekset kylvetään maan lämmettyä suoraan kasvupaikalleen. Maa muokataan ja harataan tasaiseksi sekä vedetään kepin avulla kylvövaot. Maan lämpenemistä voi jouduttaa mustalla muovilla. Kylvöpenkki katetaan muovilla pari viikkoa ennen kylvöä. Isoja ja pieniä siemeniä Jotkin siemenet ovat niin isoja, että ne voi asetella vakoon sopivien välimatkojen päähän, toiset taas ovat pieniä, lähes pölyä, niistä on vaikeaa saada aikaan tasainen kylvös. Tässä muutamia keinoja avuksi: siemenet sekoitetaan hiekan joukkoon ja kylvetään sitten vakoihin. Toinen keino on löysä perunajauhokiisseli, jonka joukkoon siemenet sekoitetaan, massa laitetaan muovipussiin, pussin
kulma leikataan auki ja massa pursotetaan vakoon. Siemenet voidaan kylvää myös hajakylvönä. Riveihin kylvetyt vain on helpompi havaita rikkakasvien joukosta. Rivit erottuvat hyvin heti kylvön jälkeen, jos ne peitetään ostomullalla. Siementen kylvösyvyys on kasvikohtainen. Kannattaa katsoa siemenpussin kyljestä, kuinka syvään siemenet kehotetaan peittämään. Liian syvään kylvetyt siemenet kyllä itävät, mutta ellei niiden vararavinto riitä kasvattamaan sirkkalehtiä valoon, ne menehtyvät. Esikasvatus Varsinkin perennat, mutta myös osa kesäkukista ja vihanneksista vaatii esikasvatuksen. Siihen käyvät monenlaiset ruukut, laatikot ja rasiat, pääasia, että ne ovat puhtaita. Mullaksi kannattaa hankkia ilmavaa, hyvin läpäisevää kylvömultaseosta. Multa laitetaan kylvöastioihin ja siemenet kylvetään hajakylvönä. Tarkista siemenpakkauksesta kylvösyvyys ja peitä kylvös sen mukaan ohuemmalti tai paksummalti. Joitakin siemeniä ei peitetä lainkaan mullalla, mutta siitä huolimatta ne itävät pimeässä. Tällöin kylvös peitetään sanomalehdellä. Kylvöksen kasteluun soveltuu erittäin hyvin suihkepullo. Silloin kylvös ei saa kerralla liikaa vettä, joten siemenet pysyvät paikoillaan. Isot siemenet, kuten kurkku, kurpitsa ja tomaatti, kylvetään niin, että kuhunkin ruukkuun laitetaan kasvamaan kaksi - kolme siementä. Kun kasvit taimettuvat, jätetään vain vahvin taimi kasvamaan ja muut nypätään pois. Siemenet itävät ja mullasta putkahtaa esille sirkkalehdet, jotka toimivat pienen taimen ravintona. Taimet koulitaan eli siirretään väljempiin olosuhteisiin, kun sirkkalehtien lisäksi taimet saavat ensimmäiset varsinaiset lehdet. Muuten taimista tulee honteloita tai ne peräti kuolevat ravinnon ja valon puutteeseen. Kasvualustoiksi käyvät mm. puhtaat ruukut, kennolevyt ja taimikastatuslaatikot. Ennen koulimiseen ryhtymistä kylvös kastellaan hyvin ja uusi kasvualusta täytetään taimimullalla, joka on kylvömultaa ravinteikkaampaa. Tee multaan niin isot kolot, että juuripaakut mahtuvat niihin kokonaan. Taimet irrotetaan mullasta varoen juurten katkeamista. Multaa löyhennetään ja taimi vedetään maasta pitäen kiinni sirkkalehdestä. Apuna voi käyttää vaikkapa perinteistä lyijykynää. Tiivistä multa taimen ympäriltä varoen. Lopuksi taimet kastellaan joko suihkepullolla tai hajottajalla varustetulla kastelukannulla. Taimet varttuvat suojaisassa ja lämpimässä paikassa. Siksi ne on karaistava ennen ulosistutusta. Viileässä ja valoisassa paikassa, kasvihuoneessa tai taimilavassa taimet tanakoituvat ja lehdet muuttuvat vihreämmiksi. Pienet kasvihuoneet ovat näppäriä pystyttää vaikka parvekkeelle. Jos taimilaatikoita on vain muutama, voi niitä totuttaa ulkoilmaan siirtämällä ne ensin hetkeksi, myöhemmin päiväksi, ulos ja yöksi taas sisälle. Keväistä auringonpaahdetta tulee varoa niin tässä vaiheessa kuin jo aikaisemminkin. Kasvit kannattaa silloin suojata harsoilla tai sanomalehdillä. Samat suojat auttavat myös kylmän uhatessa taimia. Taimia latvotaan Kasvit kannattaa latvoa, jotta ne eivät veny vain pituutta vaan myös sivuversot alkavat kasvaa. Tämä tapahtuu napsaisemalla kärkikasvupiste pois. Taimien tanakoitumista voi edistää myös tuulta matkimalla: pyyhkäistään pari kertaa päivässä kasvustoa kädellä. Ulos istutus Taimet on turvallista istuttaa kasvupaikoilleen Suomessa 10.6. jälkeen. Mutta usein keväät ovat kauniita ja lämpimiä jo ennen sitä, joten istutukset alkavat. Sitten jännitetään, kuinka käy, kun pakkasia tulee kesäkuun puolella. Silloin avuksi otetaan harsot. Ne suojaavat muutaman asteen pakkasilta. Paahteinen kevätaurinko sekä tuuli ovat myös vaaraksi juuri istutetuille taimille. Harsot suojaavat silloinkin. Auringon suojaksi ne voi kiinnittää löyhästi niin, että ilmavirta pääsee viilentämään harson alla olevaa kasvustoa, muuten siellä tulee liian kuumaa. Nyt sitten jäädään odottamaan kauniita kukkasia, salaatteja ja kasvisatoa. Jos missä, niin siemenestä kasvatetussa kasvissa näkee työnsä tuloksen. Se on hieno tunne! KASVULLISTA KESÄÄ KAIKILLE! Tietolähteinä kirjoittajan oman kokemuksen lisäksi : Steven Bradley Kasvien lisääminen Kotipuutarha-lehti, Taimistoviljelijät, Martat Suomalaiset perineperennat Kotipuutarha-lehti Lisää perennoja siemenistä
Puuvartisten kasvien lisäysmenetelmiä Yrjö Vähäkallio Kasvit ovat kehittäneet monenlaisia keinoja lisääntymiseen ja oman geneettisen perimänsä jatkuvuuden turvaamiseen. Oksat saattavat juurtua taipuessaan maahan ja tällä tavoin kasviyksilö sekä levittäytyy entistä laajemmalle alueelle, että pidentää omaa elinikäänsä. Ajan myötä alkuperäisellä kasvupaikalla saattaa olla tyystin muita lajeja, mutta juurakon avulla kasvi on levinnyt kymmenien metrien päähän paikasta, jossa se aikaa sitten sai alkunsa siemenestä. Siemen on suvullisesti lisääntyvän kasvin lisääntymiselin. Se koostuu alkiosta, ravintovarastosta ja näitä suojaavasta kuoresta. Monessa tapauksessa siemen kehittyy ristipölytyksen tuloksena, jolloin siitä kasvanut taimi ei täysin vastaa ominaisuuksiltaan emokasvia. Toisaalta siemen voi säilyä itämiskykyisenä lajista riippuen hyvinkin pitkiä aikoja, joissain tapauksissa jopa sata vuotta. Suvullisesti vai kasvullisesti? Kasveja lisätään joko suvullisesti siemenistä tai kasvullisesti pistokkaista, pistokkaista, jakamalla, taivukkaista ja varttamalla. Kasvullisessa lisäyksessä hyödynnetään kasvin uudistumiskykyä. Tällöin jokainen uusi taimi on emokasvin geneettinen kopio ja itse asiassa kysymys on samasta kasviyksilöstä. Voidaan puhua myös kasvin kloonaamisesta. Siemenlisäyksessä sen sijaan muodostuu uusia perinnöllisiä yhdistelmiä, ja taimimateriaali saattaa olla ominaisuuksiltaan hyvinkin vaihtelevaa. Siemenlisäys on helpoin tapa lisätä kasveja. Tosin puuvartisten kasvien siemeniä ei ole saatavilla samanlaisia valikoimia, kuin vaikkapa yksivuotisia vihanneksia ja kesäkukkia. Monien puuvartisten lajien siemenet muodostuvat marjojen tai hedelmien sisälle, jolloin itse kerätyn siemenmateriaalin kypsyyden arviointi ja puhdistaminen voi olla ongelmallista. Erikoiskäsittelyjä siemenlevon purkamiseksi Useiden lajien siemenet vaativat itääkseen kylmäkäsittelyn eli stratifioinnin. Tällä jäljitellään niitä luonnonolosuhteita, jotka määrittelevät kullekin lajille otollisimman itämisajankohdan. Helpoin ja varsinkin useille kotimaisille lajeille sopivin tapa, on jättää kylvös talveksi ulos. Toinen vaihtoehto on sekoittaa siemenet pieneen määrään kosteaa hiekkaa. Hiekka-siemenseos laitetaan väljästi suljetussa pussissa jääkappiin, jossa se saa olla parin kuukauden ajan. Tä- män jälkeen seos voidaan kylvää normaalisti kylvölaatikoihin tai ruukkuihin. On kuitenkin lajeja, jotka vaativat monivaiheisempia käsittelyjä, esimerkiksi lämpökäsittelyn ennen kylmäkäsittelyä. Tällöin siemenhiekkaseos pidetään ennen kylmäkäsittelyä pimeässä ja huoneenlämmössä. Usein tietyn kasvisuvun kaikki lajit vaativat samanlaisen käsittelyn. Tietoja eri lajien vaatimuksista löytää ammattikirjallisuudesta, mm. dendrologian seuran julkaisuista. Kun emokasvin ominaisuudet halutaan säilyttää, käytetään kasvullisia lisäysmenetelmiä. Yksinkertaisinta se on runsaasti juuri- tai tyvivesoja muodostavilla lajeilla. Näitä ovat mm. vadelmat, syreenit, tuomipihlajat, luumut ja tyrni. Juurivesat kaivetaan maasta kasvin ollessa lepotilassa. Kuhunkin vesaan jätetään riittävästi terveitä juuria, joten maasta nosto kannattaa tehdä huolellisesti ja repeytyneet juuret siistitään veitsellä. Ennen taimen uudelleenistutusta kannattaa verso typistää. Erityyppisiä pistokkaita Puuvartisten kasvien pistokaslisäys on astetta ongelmallisempaa. Pistokkaan juurtumiseen vaikuttaa oleellisesti kasvilaji, mutta myös pistokkaan ottamisajankohta, pistokkaan puutumisaste sekä käytettävä verson osa. Onnistumisen kannalta on tärkeää, että käytettävä kasvimateriaali on tervettä ja tuholaisista vapaata. Puutumattomat kesäpistokkaat otetaan alkukesästä ja juurrutetaan muoviteltassa tai muussa vastaavassa paikassa, jossa ilmankosteus pysyy tasaisen korkeana. Pistokkaat leikataan n. 10 cm pituisiksi ja niistä poistetaan alimmat lehdet. Ne pistetään mahdollisimman nopeasti kosteaan ja ilmavaan kasvualustaan. Kesäpistokkaiksi soveltuvat mm. kiinanlaikkuköynnös, pähkinäpensas, pensasangervot, syreenit ja seppelvarpu. Puutuneet talvipistokkaat leikataan syksyllä tai alkutalvella kasvin ollessa lepotilassa. Ne säilytetään talven yli viileässä varastossa kosteaan turpeeseen varastoituna. Keväällä ne pistetään avomaahan suoralta auringonvalolta ja tuulelta suojattuun paikkaan. Pistokkaat juurtuvat kesän aikana ja voidaan ruukuttaa tai istuttaa lopulliselle kasvupaikalleen seuraavana keväänä. Talvipistokkaiksi soveltuvat mm. herukat, jasmikkeet, hortensiat ja villiviinit.
Taivukaslisäys sopii helppoutensa vuoksi hyvin kotipuutarhurille. Ammattiviljelyssä sitä ei juurikaan käytetä, sillä sen avulla emotaimesta saa vain muutamia uusia taimia. Taivukaslisäyksessä verso painetaan maata vasten, ankkuroidaan, ja mullataan kevyesti. Monet pensaslajit levittäytyvät tällä tavoin luontaisesti. Juurtuminen saattaa lajista riippuen kestää melko pitkään, joskus jopa usean vuoden. Versojen juurruttua ne katkaistaan irti emotaimesta. Taivukaslisäys sopii esimerkiksi mustaherukalle, heisille, happomarjoille, alppiruusuille ja piippuköynnökselle. Varttamalla hedelmäpuita Varttamisella, jota kutsutaan myös jalontamiseksi tai ymppäämiseksi, tarkoitetaan kahden eri kasviyksilön liittämistä yhteen siten, että niiden solukot kasvavat kiinni toisiinsa. Tätä lisäysmenetelmää käytetään erityisesti hedelmäpuiden viljelyssä. Varttamisella voidaan yhdistää perusrunkona käytetyn juuriosan kasvuvoimakkuuteen ja talvenkestävyyteen vaikuttavat ominaisuuden jaloverson lajikeominaisuuksiin. Varttamalla voidaan yhdistää myös läheistä sukua olevia lajeja toisiinsa. Joskus näkee esimerkiksi pihlajan runkoon vartettuja marja-aronioita. Varttamisessa on oleellista, että perusrungon ja jaloverson leikkauspinnat sopivat mahdollisimman tarkasti toisiaan vasten. Tämä vaatii oikean leikkaustekniikan hallintaa ja terävää, tarkoitukseen soveltuvaa veistä. Liitos sidotaan kumilenkillä ja vahataan kauttaaltaan tai vaihtoehtoisesti käytetään venyvää läpikuultavaa varttamisfilmiä. Miten lisätään puita ja pensaita Anja Rämö Kuopion Puutarhaseura ry Puuvartisten kasvien lisäys jaetaan suvulliseen ja suvuttomaan. Yleisimmin puuvartisilla kasveilla käytetään suvutonta lisäystä. Suvullinen lisäys Suvullisesti eli siemenestä lisättynä saadaan jälkeläisiä, jotka muistuttavat emokasviaan enemmän tai vähemmän. Siemenlisäystä käytetään useimmiten puuvartisilla kasveilla perusrunkojen lisäykseen. Myös uusia lajikkeita voidaan jalostaa siemenlisäyksen avulla. Suvuton lisäys Suvuttomasti lisätyt taimet ovat alkuperäisen emokasvin ja toistensa kanssa samanlaisia ja perimältään täysin identtisiä. Suvuttomassa lisäyksessä on monta erilaista menetelmää joista valitaan kullekin kasville sopivin tapa. Pistokas Taimi kasvatetaan emopensaasta otetusta verson tai juuren kappaleesta. Puutumaton pistokas leikataan emokasvista kesäkuun lopulla, kun verso on tarpeeksi kehittynyt. Pistokkaasta poistetaan osa lehdistä liiallisen haihtumisen estämiseksi, vain yksi lehtipari jätetään. Pistokas painetaan multaan lehtiä myöten ja peitetään muovilla jotta ilmankosteus säilyy. Sumuttamalla pidetään ilmankosteus riittävänä ja tuuletuksella estetään kasvuston homehtuminen. Talvipistokas Helmi-maaliskuussa on paras aika kerätä talvipistokkaat Kasvin pitää olla vielä lepotilassa ennen silmujen avautumista. Talvipistokkaan leikkaus tapa vaihtelee, suositus on, että pistokkaaseen jätetään 2-5 silmua. Säilytetään kylmiössä tai lumen alla puutarhassa kevääseen, huolehditaan että pistokas paketin päällä riittää lunta. Kevään koittaessa istutetaan pistokkaat ruukkuun tai suoraan maahan. Juuriverso Runsaasti vesovien lajien ja lajikkeiden juuriversot kaivetaan maasta ja irrotetaan emokasvista. Juurivesojen paras irrottamisaika on keväällä ennen kasvun alkamista tai syksyllä lehtien karistua. Terävällä pistolapiolla irrotettu juurivesa istutetaan suoraan tulevalle kasvupaikalle tai ruukkuun jatkokasvatukseen. Maanpäälliset versot leikataan 10 15 cm:n pituiseksi tapiksi, koska juurtuva ve-
sa ei jaksa pitää yllä suurta, haihduttavaa lehdistöä. Taivukas Oksa taivutetaan maahan ja peitetään mullalla. Oksa kiinnitetään paikalleen esimerkiksi kiven tai rautalangan avulla. Taivukkaan kärki jätetään n. 10 cm maan pinnalle. Taivukaslisäys on parasta tehdä keväällä. Juurtunut oksa irrotetaan pensaasta syksyllä tai mieluummin vasta seuraavana keväänä. Se voidaan istuttaa tulevalle kasvupaikalleen tai ruukkuun. Menetelmä sopii monille marja- ja koristepensaille. Ilmajuurrutus Sen tarkoitus on kasvattaa juuria puuvartisen kasvin pistokkaaseen ennen varsinaisen pistokkaan leikkaamista irti kasvista. Menetelmästä on etua niiden puuvartisten kasvien lisäämisessä, joiden pistokkaat juurtuvat heikosti vedessä tai mullassa. Menetelmä on samantapainen taivukaslisäyksen kanssa, sillä ilmajuurrutuksessa samat olosuhteet luodaan kasvin varteen. Käytetään erityisesti niihin puihin ja pensaisiin, joiden oksien latvaa ei pysty taivuttamaan maaperään. Varttaminen silmuttamalla Perusrunkoon liitetään lisättävästä kasvista yksi silmu, josta halutun kasvin lajikkeen versot sitten kasvavat Varttaminen oksastamalla Oksastamisessa perusrunkoon liitetään lyhyt halutun kasvin lajikeverson kappale Varttamista käytetään yleisesti hedelmäpuiden ja ruusujen lisäämiseen. Voimakaskasvuiseen perusrunkoon vartetaan heikkojuurisia muilta ominaisuuksiltaan hyväksi todettuja lajikkeita jolloin saadaan kestävämpiä taimia. Varttamisessa käytetään lepotilaisia versoja ja juuria. Varttamalla saadaan myös useita erilaisia lajikkeita kasvatettua samaan puuhun. Solukkolisäys Käytetään yleensä vain ammattimaisessa kasvien lisäyksessä koska onnistuminen edellyttää ammattitaitoa ja laboratoriotekniikkaa. Lähteet: Wigibedia ja Pentti Alanko Huonekasvien hoitovinkkejä! Martat neuvovat Huonekasvien hoito on mieltä piristävää ja mielenkiintoista puuhaa. Kevätauringon paistaessa on aika tarkistaa kasvien kunto ja ryhtyä kasvien hoitopuuhiin. Ruukunvaihto isompaan Ruukunvaihtoon ryhdytään silloin kun kasvin juuret kasvavat ruukun pohjareiästä, kasvi on lakannut kasvamasta tai näyttää muuten huono-kuntoiselta. Nopeasti kasvavat, nuoret huonekasvit tarvitsevat uuden ruukun joka kevät. Iäkkäämmät, isot ja hidaskasvuiset kasvit, istutetaan uudelleen kolmen vuoden välein tai harvemmin. Pintamullan vaihto uuteen piristää kasvia välivuosina. Uusi ruukku valitaan halkaisijaltaan vain 1-2 cm suurempi kuin aikaisempi. Ruukun pohjalle laitetaan salaojaksi saviruukun kappaleita tai lecasoraa. Altakasteluruukkuun ei laiteta salaojakerrosta, vaan multajalka täytetään mullalla. Multajalan kautta vesi imeytyy vesisäiliöstä multatilaan ja kasvin käyttöön. Multajalkoja voi ruukussa olla useampiakin. Huonekasveille valitaan hyvä multa, koska kasvi saattaa kasvaa siinä useammankin vuoden. Kasvit kastellaan hyvin edellisenä päivänä. Istutetaan samaan syvyyteen missä kasvi kasvoi aikaisemminkin. Kuiva multa kastellaan istutuksen jälkeen. Käytä hyvää multaa Yleiskukkamullat sopivat kaikille perushuonekasveille. Tarkista että pakkauksesta löytyy tuoteseloste ja pakkaajan/valmistajan nimi. Suosi kotimaista multaa. Nopeakasvuisille, reheville viherkasveille voi valita mullan joka sisältää paljon orgaanista ainesta ja on myös ravinnepitoista. Kaktuksille ja muille hidaskasvuisille lajeille sopii hiekkapitoinen ja läpäisevä multaa, siihen kosteus ei jää seisomaan ja mullan rakenne pysyy hyvänä pitkiäkin aikoja. Altakasteluruukkuihin on saatavana erikoismultia. Pistokkaiden juurrutukseen ja taimikasvatukseen käytetään hiekkapitoista, miedosti lannoitettua taimimultaa.
Huonekasvien lisäys on helppoa Ota ensin selvää miten juuri kyseistä kasvilajia lisätään. Lisäysmateriaalia otetaan vain terveestä ja tuholaisista vapaasta emokasvista. Käytä puhdasta multaa ja ruukkuja. Uusia taimia suihkutetaan ja varjostetaan ennen kuin ne juurtuvat. Jakamalla ruukunvaihdon yhteydessä. Kasvit jaetaan kahteen tai useampaan osaan, niin että jokaisessa kasvinosassa on myös hyväkuntoisia juuria. Juuripaakku leikataan terävällä veitsellä. Jokainen kasvi ja mahdolliset uudet sipulit ja mukulat ruukutetaan omaan ruukkuun. Pistokkaista Huonekasveja lisätään latva-, varsi-, lehti- tai jopa lehdenpala-pistokkaasta. Pistokkaat leikataan terävällä veitsellä. Varsi- ja latvapistokas pistetään niin syvälle multaan, että alin lehtihanka jää mullan alle. Uudet juuret kehittyvät helposti lehtihankaan. Lehtihangasta poistetaan lehdet, koska ne homehtuisivat mullan alla. Pistokkaita voi myös juurruttaa vedessä ennen niiden istuttamista multaan. Rönsyistä Rönsyistä lisääminen on helppoa. Kasvin rönsyt, uudet pikku taimet irrotetaan veitsellä emokasvista ja istutetaan omaan ruukkuun. Siemenestä Siemenestä lisäämällä saadaan kerralla suuri määrä kasveja. Siemenestä voidaan lisätä esimerkiksi pelargoniaa, hieno-helmaa ja tuntokasvia. Lisäravinteita lannoitteista Huonekasveja lannoitetaan silloin kun ne kasvavat, yleensä maaliskuulta marraskuulle. Valitaan mieleinen lannoite kastelulannoitteet ravinnepuikot lannoiterakeet ja noudatetaan lannoitteen ohjetta. Istuttamisen ja ruukunvaihdon jälkeen lannoitetaan vasta, kun juuret ovat kasvaneet mullan läpi ruukun seinämään asti. Hometta ja pikkukärpäsiä Mullan pinnassa esiintyvän homeen ja huonekasveissa pörräävien pikkukärpästen (harsosääski) esiintymistä estetään tehokkaimmin käyttämällä altakastelua. Huonekasvien tuholaisia lehtikirvat kehrääjäpunkit kilpikirvat villakilpikirvat ripsiäiset Uusien kasvien mukana huonekasveihin saattaa levitä kasvituholaisia. Kasvit kannattaakin pitää jonkin aikaa eri tilassa. Kasveja tarkkaillaan säännöllisesti ja tunnistetaan tuholainen ja aloitetaan torjunta mahdollisimman ajoissa. Kevyt torjuntakeino on kasvien peseminen puhtaalla, 45 asteisella vedellä. Kuumempi vesi vioittaa kasveja. Tarvittaessa käytetään kasvinsuojeluaineita. Huonekasvien kastelussa huomioidaan Kasvin vedenkulutus Runsaasti vettä isolehtisille, nopeakasvuisille ja runsaasti kukkiville kasveille. Vähemmän vettä hidaskasvuisille, nahkealehtisille ja kaktuksille Ruukku Pienessä ruukussa ja lasittamattomissa saviruukuissa kasvavia kastellaan useammin kuin isoissa ruukuissa tai altakasteluruukuissa kasvavia. Altakasteluruukkuun vettä lisätään kun vesitila on ollut tyhjänä muutaman päivän. Istuttamisen jälkeen altakasteluruukkujakin on hyvä kastella muutamia kertoja päältä päin. Suihkuta sileälehtisiä kasveja ja pyyhi tai pese lehtiä tarvittaessa. Kastele kasveja huoneenlämpöisellä vedellä Kasvualusta Hiekkapitoista, karkeaa ja läpäisevää multaa kastellaan useammin kuin pidättävämpää multaa. Mullan pinnalla käytettävät katteet vähentävät veden haihtumista ja kastelun tarvetta. Ilmankosteus ja lämpötila Lämpimässä ja kuivassa ilmassa kastelun tarve on suurempi kuin viileässä ja kosteassa ilmassa. Jos kasvin lehdet ovat pehmeät, nukkaiset tai karvaiset laitetaan kasteluvesi aluslautaselle. Muutoin veden voi kaataa mullan pinnalle.
Puutarhamartan mietteitä Anna-Liisa Ruonala puutarhamartta Maaningan Martat Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut puutarhatöistä. Oma puutarha ja kasvimaa minulla on ollut vuodesta -80 alkaen. Puutarhamarttakoulutuksesta kiinnostuin marttayhdistyksemme puheenjohtajan suosituksesta vuoden 2009 alussa. Olen suorittanut marttojen kotipuutarhanhoidon harrastusmerkin ja puutarhamartta -diplomin. Vaikka oli vankka kokemus puutarhaasioissa, kyllä puutarhamarttakoulutus antoi paljon lisää tietoa. Myös opiskeluun kuuluvat puutarharetket toivat uutta näköalaa asiaan. Koulutuksen aikana tuli myös uusia tuttavuuksia opiskelijoista ja joidenkin kanssa on tavattu useaan kertaan vuosien varrella eri tapahtumissa tai tehtävissä. Mitä puutarhamarttana teen? Omassa marttayhdistyksessämme pidämme joka kevät taimi- ja perennakirppiksen. Olen siinä luonnollisesti mukana järjestämässä sitä sekä osaltani tuon sinne taimia ja perennoja myytäväksi. Olen kasvattanut sinne myytäväksi mm. tomaatin-, purjon- ja kurkuntaimia. Siinä ohessa neuvon tarvittaessa asiakkaita puutarhaasioissa. Tilaisuudessa on tarjolla lehtisiä maanparannuksesta, lannoituksesta ja erilaisista luontoystävällisistä torjunta-aineista kuten nokkosvesi, mäntysuopaliuos jne. Pidän ajoittain myös marttailloissa puutarha-aiheisia esityksiä. Kesällä ystävät, tuttavat ja joskus myös aivan ventovieraatkin ihmiset soittelevat ja kyselevät neuvoja puutarha-alan ongelmista. Joskus kysytään jonkin kasvin nimeä tai mikä kasvia vaivaa. On myös kysytty lahjaksi ostettavan omenapuun lajikesuositusta tai minkä lajin herukkapensaan neuvoisin hankkimaan. Olen pyynnöstä käynyt neuvomassa pyytäjän kotonakin joitain asioita, esim. kasvupaikan valinnassa. Kompostoinnista olen myös erittäin kiinnostunut. Olen saanut siihen nyt myös koulutusta, jotta voin oikeaoppisesti toisille antaa ohjausta. Itselläni on tälläkin hetkellä kahden biokompostin lisäksi 6 kpl puutarhajätteiden kompostia. Koen olevani oikein kompostoinnin suurlähettiläs. Kyläreissulla tulee kysyttyä kompostoinnista ja innostan omakotitaloasukkaita järjestämään kompostoinnin ja pyrin auttamaan tarvittaessa sen alkuunpanossa. Koko kesä meneekin minulta puutarhahommissa. Varsinkin kasvihuone sitoo olemaan kotona eikä juuri ole mahdollisuutta matkustella kesäaikaan. En tosin kesällä haluaisikaan lähteä kotoa minnekään, sillä asumme järvenrannalla ja nautin uimisesta ja saunomisesta. Saan myllätä päivät pitkät puutarhassa, välillä käyn uimassa ja huuhtelemassa hien pois. Lähes joka ilta voin kylpeä rantasaunassa. Missä olisi sen mukavampaa! Peruna Anna-Liisa Ruonala puutarhamartta Maaningan Martat Peruna on koisokasvien eli Solanaceae -heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Se on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Amerikassa ja kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 % ihmisravinnosta. Peruna on vanha ruokakasvimme ja edelleenkin hyvin tärkeä ruoka-aine suomalaisessa ruokakulttuurissa. Suomessa syödään perunoita 62,5 kg henkeä kohti vuodessa. Tosin sen käyttötavat ovat vuosien varrella muuttuneet. Vaikka puutarha olisi pienikin, moni haluaa kasvattaa siinä varhaisperunaa kesäiseen ruokapöytään. Lisäksi perunaa on suhteellisen helppo viljellä, koska sitä ei kuivinakaan kesinä tarvitse juuri kastella. Muutoinkin sen kasvatuksessa selviää suhteellisen vähällä työllä. Jos on käytettävissä kellari ja maata riittävästi, saa omasta maasta helposti perunaa koko talveksi. Lisäksi peruna on jokaiselle suomalaiselle tuttu ruoka-aine. Perunasta voidaan tehdä hyvin monenlaista ruokaa niin arki- kuin juhlapöytään. Perunassa ei juuri lainkaan ole rasvaa. Hiilihydraatteja 100g:ssa perunaa on 13,2 g, C-vitamiinia 8,5 mg, rautaa 0,6 mg, kaliumia 425 mg, kalsiumia 4,8 mg, magnesiumia 20,4 mg, fosforia 38,3 mg. Muita hivenaineita ja vitamiineja on hyvin vähäinen määrä. Kokonaisenergiamäärä on 230 kj /55 kcal. Peruna on ollut merkittävä C-vitamiinilähde varsinkin menneinä aikoina. Perunalajikkeita on paljon. Ne voidaan lajitella tärkkelysmäärän, kasvunopeuden tai käyttötarkoituksen mukaan. Varhaisperuna voidaan istuttaa maahan aikaisin ja se kasvaa suhteellisen nopeasti, mutta on huonompi säilymään kuin syys- tai talvilajikkeet. Tärkkelysmäärä vaikuttaa käyttötarkoitukseen, esim. runsastärkkelyksinen soveltuu muusi- ja uuniperunaksi. Perunan viljely Parasta perunamaata on multava hiekkamaa, jonka ph on noin 6. Useammat muutkin maalajit kelpaavat suota tai tiivistä savea lukuunottamatta. Savimaakin voidaan kunnostamalla saada tuottamaan hyvän perunasadon. Pelkkä savimaa lämpenee keväällä hitaasti, ja sadekesinä perunasta tulee savimaassa vetinen. Savimaahan lisätään tarpeellinen määrä turvetta ja hiekkaa, jolloin se ei ole enää niin tiivistä. Perunamaan muokkaus Muokkaus tehdään jo edellisenä syksynä sadonkorjuun jälkeen. Joskus on tarvetta lisätä kompostia tai karjanlantaa. Niitä voidaan lisätä ennen syysmuokkausta. Pienellä kasvimaalla muokkaus joudutaan tekemään joko lapiolla kääntämällä tai
puutarhajyrsimellä. Lapiolla käännettäessä maa jätetään paakuiksi, jotta pakkanen murentaa sitä. Keväällä maa tasataan ja muokataan haraamalla tai käyttämällä jyrsintä. Lannoitus Perunamaan lannoitus karjanlannalla tehdään syksyllä, koska keväällä laitettu karjanlanta houkuttelee kasvituholaisia ja huonontaa kasvin laatua. Jos peruslannoitusta ei ole tehty syksyllä, keväällä lannoitetaan puutarhan vähätyppisellä moniravinnelannoitteella tai erikseen perunalle tarkoitetulla lannoitteella. Runsas typpi heikentää perunan makua, hidastaa tuleentumista ja kasvattaa vartta sadon kustannuksella. Siemenperunan valinta Siemenperunaksi valitaan terve noin 7-8 cm:n mukula. Liian pienet siemenperunat eivät jaksa tuottaa kunnon satoa. Jos siemenperunoiksi jää isoja perunoita, ne voidaan ennen istutusta halkaista. Idätys Siemenperunat laitetaan matalaan laatikkoon idut tai idunsilmät ylöspäin ja mieluimmin yhteen kerrokseen. Idätys tapahtuu 13 15 C lämpötilassa ja valoisassa paikassa noin 3-4 viikkoa. Jos lämpötila on korkeampi, mukulat kuivuvat, ellei niitä välillä suihkuteta. Valoisassa, muttei aurinkoisessa, paikassa iduista tulee tanakoita. Ne saavat kasvaa noin 2-3 cm mittaiseksi ennen istutusta. Liian pitkät tai hontelot idut katkeilevat helposti istutettaessa. Isot siemenperunat halkaistaan siten, että kumpaankin osaan jää muutamia hyviä silmuja. Myös auringon vihertämä peruna sopii siemenperunaksi. Istutus/kylvö Peruna on hallanarka kasvi, joten sitä ei voi istuttaa avomaalle ennen kuin maa ehtii lämmetä n.+7asteiseksi. Kasvuharsoa käyttämällä maa saadaan nopeammin lämpenemään ja sillä voidaan suojata hallaöinä varhaisvaiheen kasvua. Peruna kylvetään eli istutetaan yleensä 5-10 cm syvyiseen vakoon, joka kotipuutarhassa vedetään ns. akkaauralla tai kuokalla. Sen jälkeen vako peitetään mullalla kohopenkiksi. Peruna voidaan istuttaa myös lapiolla tehtävään kuoppaan. Lapio pistetään noin 15 cm syvyyteen, kallistetaan, peruna pudotetaan rakoon. Taimiväli on noin 30 cm, joillakin lajeilla istutusväli vaihtelee. Perunarivien välin tulisi olla noin 60 70 cm, jotta multaaminen onnistuisi helpommin. Perunaa voidaan kasvattaa myös mustan muovin tai paperin alla tasamaallakin. Muovin tai paperin alla on kuohkea maa, johon siemenperuna painetaan katteeseen tehdystä reiästä. Katteena voidaan käyttää myös eloperäistä katetta, kuten ruohokatetta tai silppua tai syksyn lehtiä. Parvekkeella perunaa voi kasvattaa vaikka puulaatikossa tai sangossa. Varhaisperunoiden kasvatus aloitetaan jo toukokuun alussa esim. paperipussissa olevassa mullassa lämpimässä paikassa. Hallanvaaran jälkeen ne siirretään ulos ja istutetaan perunapenkkiin. Istuttamisen jälkeen perunan kasvua voidaan jouduttaa kattamalla se kasvuharsolla. Kasvukauden hoito Perunaa kastellaan tarvittaessa hyvin kuivana alkukesänä, muutoin sato jää pieneksi. Peruna harataan, kun taimet ovat 4-8 cm korkuiset. Haraaminen toistetaan n.3 viikon välein 2-3 kertaa kesän aikana. Haraaminen rajoittaa rikkakasvien kasvua, kuohkeuttaa kasvualustaa ja lisää mukuloiden määrää maavarressa. Haraamisen yhteydessä peruna myös mullataan eli multaa nostetaan perunapenkin sivuille ja päälle kuokalla tai haravalla. Näin estetään perunoiden vihertyminen. Vihreäksi muuttuneessa perunassa on solaniinia, joka on myrkyllistä. Heinä-elokuussa perunaa voi myös kastella hyvin kuivina aikoina. Perunan kukinta kertoo, että mukulat ovat saaneet kokoa. Alalehtien kellastuminen kertoo tuleentumisen alkaneen. Kun kukinta on kestänyt pari viikkoa, satoa voi alkaa nostaa. Kun tuleentuminen on varmaa, voi varret leikata, jolloin perunan kuori vahvistuu ja säilyvyys paranee. Parin viikon kuluttua varsien leikkaamisesta sadon voi korjata eli peruna nostetaan. Nosto on hyvä tehdä kuivalla säällä. Satoa käsitellään hellävaraisesti. Sadon annetaan kuivaa kohtalaisen lämpimässä paikassa (+12 15 C) pimeässä pari viikkoa, jolloin kuori vielä vahvistuu. Peruna varastoidaan kellarissa, jonka ihannelämpötila on +4 C ja ilman kosteus 90 98%. Laarien tai laatikoiden on myös oltava ilmavia.
Luonnonkasvien monimuotoisuus Taina Kautto Hyötykasvuyhdistys Kuopion alaosasto Suomen luonto tarjoaa meille elämysten lisäksi paljon kasveja, joita voi käyttää ravinnoksi, rohdoksi ja muuhun hyötykäyttöön. Yrtit ovat osa suomalaista kansanperinnettä, jonka jatkumo sukupolvelta toiselle on katkennut edullisten teollisten tuotteiden tultua markkinoille. Tänään yhä useampi kokee tärkeäksi puhtaan ruuan merkityksen ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen toiminnan, lisäten luonnonyrttien kiinnostavuutta. Netin ihmeellinen maailma mahdollistaa tiedon saannin helposti ja erilaisia luonnontuotteita valmistavat pienyritykset voivat siellä saada tuotteensa kaikkien tietoisuuteen. Kaikki meillä viljeltävät kasvit periytyvät luonnonkasveista, joista on jalostettu uusia lajikkeita. Monet luonnonkasvit viihtyvät hyvin puutarhassa viljeltynä. Viljeltynä voi helpottaa hoitoa ja sadonkorjuuta ja vaikuttaa maaperän ominaisuuksiin, varmistaen kasvien puhtauden. Luonnonkosmetiikkaa voi valmistaa myös hankkimalla tarvittavat tuotteet apteekista, luontaistuotekaupoista ja netistä. Myynnissä on mm. erilaisia kuivattuja kasveja ja aromaattisia öljyjä. Meiltä löytyy useita yrityksiä, jotka valmistavat ns. luontokosmetiikkaa, joten myös valmiita tuotteita löytyy. Kun tekee itse luonnonkasveista erilaisia kauneudenhoitoon käytettäviä tuotteita, voi valita parhaat mahdolliset raaka-aineet, jolloin tietää tarkkaan mitä ne sisältävät. Kodin ruokakaapista löytyy useita raakaaineita luonnonkosmetiikan valmistusaineiksi. Kannattaa tutustua eri tahojen kurssitarjontaan. Luonnonyrteillä on monia käyttötapoja ravinnon lisäksi ulkoinen käyttö: mm. kylpyihin, hauteisiin, voiteisiin eläinlääkintä: mm. yleiskunnon nostamiseen ja lievien tulehdusten ehkäisyyn kosmetiikka: edelleen teollisuus käyttää villiyrttejä monenlaisiin hoitotuotteisiin tuoksut: mm. tuoksupusseissa, saippuoissa väriaineena: kasvivärjäykseen koristeena: kranssit, asetelmat kasvinsuojelu- ja lannoituskäyttö: nokkosvesi, peltokorteuute Helppoja käyttövinkkejä: piharatamo: haavoihin ja hiertymiin ja kasvojen kirkastukseen pihatähtimö = vesiheinä: hyönteisten pistoihin ja karheisiin käsiin hierotaan tuoretta vesiheinää humala ja kanerva: rauhoittava vaikutus, auttaa uneen vaipumista Kuusenkerkkäkuorinta 1 dl vastapoimittuja tuoreita kuusenkerkkiä ½ dl oliiviöljyä sekoita sauvasekoittimella lämpimän suihkun jälkeen hiero kuorintavoidetta koko vartalolle anna vaikuttaa muutama minuutti ja huuhtele Hiusten hoitoon 1 dl puna-apilankukkia 1 dl nokkosta ½ dl kehäkukan terälehtiä 5 dl vettä kaada kiehuva vesi kasvien päälle, anna hautua puoli tuntia siivilöi ja käytä viimeisenä huuhteluvetenä Lähteet: Moisio, Mäkinen, Tuominen, Vauras: Luonnonyrttiopas, Opetushallitus, 2013 Ranta, Ounapuu: Kauneutta ja puhtautta luonnosta, WSOY, 1982 Brunila, Nurmi: Luontoäidin kasviaarteet, WSOY, 1983 Villiyrttikoulutus materiaali: SAKKY, Varkaus 3-4.6.3013 Lisää aiheesta löytyy mm. www.arktisetaromit.fi www.tts.fi/eliaksenyrttitarha/ www.luontoportti.fi www.yrttitarha.fi Mielenkiintoisia kirjoja mm; Ulla Lehtonen, Toivo Rautavaara, Henriette Kress, Sami Tallberg, Sinikka Piippo Valloittavat villivihannekset Anne Hoffrén Hyötykasviyhdistys ry Kuopion alaosasto Luontomme tarjoaa mitä erilaisimpia ja terveellisempiä villivihanneksia, joilla saa maukkaan lisän monenlaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Usein villivihanneksia löytyy jo kotipihalta ja monet näistä kasveista koetaan ongelmallisiksi rikkaruohoiksi, joita pyritään sinnikkäästi hävittämään. Kevään tullessa, kun villivihannesten poimintakausi käynnistyy, pihamaalla kasvavia voikukkia ja vuohenputkia voi lähestyä uudella tavalla. Lisää voikukanlehtiä vaikka salaatin sekaan ja vuohenputken nuoria, vielä supussa olevia lehtiä voi silputa kinkkupiirakan joukkoon. Suomessa kasvaa n. 30 kauppayrteiksi luokiteltua kasvia, joista seuraavassa esitellään kuusi helposti tunnistettavaa ja kokeilemisen arvoista kasvia. Poimulehti Alchemilla spp. Suomesta löytyy n. 25 lähes samannäköistä poimulehtilajia, joita kaikkia voi käyttää villivihanneksina. Poimulehti poimitaan ennen kukintaa ja kasvista käytetään vain lehdet, lehtiruodit poistetaan. Poimulehti on miedonmakuinen ja monikäyttöinen kasvi, jota voidaan käyttää yrttijuomiin, leipätaikinoihin, keittoihin ja muhennoksiin. Tuoreena sitä voi lisätä mm. salaatin joukkoon. Poimulehdelle parhaiten soveltuva säilöntämenetelmä on kuivaaminen.
Voikukka (Taraxacum spp.) Voikukan lähes koko kasvi on syötäväksi kelpaava. Siitä voidaan käyttää lehtiä, kukkamykeröitä ja juuria. Lehtien keruuaika ajoittuu kevääseen sekä alkukesään ja niistä käytetään vain 2/3 latvaosasta. Voikukan lehtien hieman kitkerää makua voi vähentää valkaisemalla lehtiruusukkeita mustalla muovilla petettynä tai ämpärin alla 2-3 viikon ajan. Kukat poimitaan heti niiden avauduttua ja juuret voidaan vaihtoehtoisesti kerätä joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä lehtien lakastuessa. Lehdet ja myös juuret säilötään kuivaamalla. Ennen kuivaamista juuret harjataan puhtaiksi ja leikataan n. 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Nokkonen Urtica dioica Nokkonen on hyvin ravintorikas kasvi. Nuorissa lehdissä on runsaasti C vitamiinia ja kivennäisaineita, erityisesti kaliumia, kalsiumia ja rautaa. Nuorista nokkosista käytetään koko verso, mutta vanhemmista kasveista poimitaan vain yksittäiset lehdet. Nokkoskasvusto voidaan myös niittää, jolloin samasta paikasta saadaan useampi sato kesän aikana. Nokkonen sitoo maaperästä helposti nitraattia ja kasvin keruuta runsastyppisiltä alueilta, esim. navettojen vierustat, tulee välttää. Nokkosta käytetään tuoreena tai kuivattuna. Sen voi myös pakastaa ryöpättynä. Maitohorsma Epilobium angustifolium Maitohorsmasta voidaan käyttää lehtiä, nuoria versoja sekä kukkia. Nuoret, juuri maasta esiin nousseet versot ovat herkullisia kiehautettuna ja ne voidaan nauttia parsan tapaan. Lehdet poimitaan ennen kukintaan ja ne riivitään käsin latvasta alaspäin. Horsman lehdet sopivat kuivattavaksi joko heti tuoreeltaan tai hiostettuina. Mesiangervo Filipendula ulmaria Mesiangervosta käytetään nuoria lehtiä, jotka sopivat hyvin erilaisiin yrttijuomiin. Lehdet joko kuivataan sellaisenaan tai hiostettuna, jolloin niiden maku muuttuu. Hiostaminen lisää aromiaineiden määrää ja puolestaan kitkerät parkkiaineet vähenevät. Voimakastuoksuisia kukkia voi käyttää mausteena erilaisissa kakuissa, pikkuleivissä ja maitopohjaisissa jälkiruokakastikkeissa. Pieni hippusellinen kuivattuja mesiangervon kukkia antaa kermavaahdolle pehmeän aromaattisen maun. Mesiangervo sisältää salisylaatteja ja voi vaikuttaa miedon särkylääkkeen tavoin. Aspiriiniallergisten kannattaa välttää kasvin käyttöä. Mesiangervoa ei myöskään suositella jatkuvaan käyttöön. Siankärsämö Achillea millefolium Siankärsämö kasvaa yleisesti koko maassa. Ainoastaan Pohjois-Lapissa on alueita, joissa kasvi on harvinainen. Siankärsämöstä voidaan hyödyntää ravinnoksi sekä lehtiä, että kukkamykeröitä. Lehtien paras poiminta-aika on ennen juhannusta ja kukat kerätään keskikesällä. Kukat soveltuvat parhaiten rohdoskäyttöön ja lehtisilpulla, joko kuivatulla tai tuoreella, voi maustaa mm. keittoja, levitteitä ja salaatteja. Lehdet ovat voimakkaan makuisia ja ruokiin niitä kannattaa lisätä vain pieniä määriä mausteiden tapaan. Siankärsämöä tulee käyttää varoen, koska liiallinen käyttö voi aiheuttaa huimausta, päänsärkyä ja ihottumaa. Tämä johtuu kasvin sisältämistä haihtuvista öljyistä, parkkiaineista ja glykosideista. Poimulehtiteeleivät 4 dl hiivaleipäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1 tl suolaa 2 rkl öljyä 2 dl maitoa 1 dl poimulehtiä Yhdistä kuivat aineet ja lisää joukkoon öljy, maito ja hienonnetut poimulehdet. Taputtele leivinpaperille kahdeksi tasaiseksi leiväksi. Paista 225 asteessa noin 20 min. Voikukkamarmeladi 2 dl voikukankukintoja 2 dl vettä 0,75 dl hyytelösokeria Keitä voikukankukintoja vedessä 10 min. ja siivilöi seos. Lisää hyytelösokeri. Sekoita, kunnes sokeri liukenee ja hyytelö kirkastuu. Muistilista kerääjälle Kerää ja käytä ravinnoksi vain niitä kasveja, jotka varmasti tunnistat ja tiedät syötäväksi kelpaaviksi. Älä kerää 50 m lähempää valtatietä tai 25 50 m lähempää muita maanteitä. Vältä poimimasta luonnonyrttejä kaupunkien ja asutuskeskusten keskustoista sekä teollisuuslaitosten läheisyydestä. Vältettäviä keruupaikkoja ovat myös metsälannoitusalueet, keinolannoitetut viljelymaat, torjunta-aineilla käsitellyt alueet ja runsastyppiset alueet esim. navettojen vierustat. Villivihanneksien paras keruuaika on alkukesä ja kesä, mutta esim. juuret voidaan poimia vasta syksyllä. Kasvit ovat parhaimmillaan aamupäivällä, heti aamukasteen haihduttua. Yrtit tulisi kerätä ilmavaan koriin ja ne kannattaa lajitella jo poimintavaiheessa paperipusseihin. Kerää vain puhtaita ja hyvälaatuisia kasvinosia ja jätä hyönteisten tai kasvitautien vioittamat lehdet poimimatta. Ruohomaisten yrttien kerääminen omaan käyttöön kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta esim. varpumaisten kasvien, puiden lehtien ja havupuiden neulasten keräämisen tarvitaan aina maanomistajan lupa.
Vieraslajit kuriin Eila Pulkkinen Kuopion kaupunki alueelliset ympäristönsuojelupalvelut Vieraslajit ovat eliöitä, jotka ovat levinneet luontoomme ihmisen mukana. Suomessa on arvioitu olevan noin 1000 vieraslajia, joista 57 lajin on arvioitu olevan haitallisia. Kuopion seudun haitallisimpia vieraslajeja ovat jättiputki ja jättipalsami, jotka leviävät metsiin, niityille ja kosteikkoihin. Jättiputken ja jättipalsamin lisäksi täällä voi tavata myös terttuseljaa, lupiinia, rikkapalsamia, jättitatarta, karhunköynnöksiä ja kurtturuusua. Kuopion seudulta on löytynyt myös tappajaetanaksi kutsuttua espanjansiruetanaa. Luontoon levitessään vieraslajit syrjäyttävät alkuperäistä lajistoa. Jättiputket voivat aiheuttaa haittaa myös ihmisten terveydelle. Jättiputki on vaarallinen vieraslaji Jättiputki on helppo tunnistaa suurista raparperimaisista lehdistä ja jopa nelimetriseksi kasvavasta kukkavarresta. Jättiputkikasvustoja on syytä varoa, sillä kasvineste aiheuttaa iholla palovamman kaltaisia vaurioita auringonvalon kanssa reagoidessaan. Torjunnassa on tärkeintä estää uusien siementen muodostuminen. Yksittäisiä kasveja voi kitkeä alkukesällä tai kaivaa maasta juurineen. Kasvuston voi peittää vahvalla, mustalla muovilla, mikä tappaa lehdet ja tuhoaa maaperän siemenpankin. Uusien siementen kehittymisen voi estää katkaisemalla kukinnon ennen siementen kypsymistä. Laajoissa kasvustoissa voi käyttää glyfosaattipohjaisia torjunta-aineita. Jättiputken kukinnot ja juuri tulisi kerätä jätesäkkiin ja polttaa. Varret ja lehdet voi laittaa kompostiin. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen on tehtävä pilvisellä säällä asianmukaisia suojavarusteita käyttäen. Mikäli kasvinestettä joutuu iholle, se on pestävä välittömästi vedellä ja saippualla. Jättiputki, piirros Helena Rönkä Pysäytä jättipalsamin leviäminen Jättipalsami on yksivuotinen, mehevävartinen ruoho, joka voi kasvaa jopa kolme metriä korkeaksi. Terttumaisessa kukinnossa on suuria kukkia, joiden väri voi vaihdella tummanpunaisesta valkoiseen. Jättipalsamin kota repeää kypsänä herkästi singoten siemenet useiden metrien päähän. Jättipalsamin torjunnassa tärkeintä on estää uusien siementen muodostuminen. Pienet kasvustot on helpointa kitkeä pari kolme kertaa kesässä. Laajat esiintymät voi poistaa niittämällä. Kasvijäte tulee kerätä pois ja kuivattaa. Kuivatetut kasvit voi polttaa tai laittaa kompostiin. Haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen kuuluu meille kaikille. Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä on kuitenkin syytä opetella tunnistamaan haitalliset lajit. Jättipalsami, piirros Helena Rönkä Tunnistus- ja torjuntaohjeita löytyy muun muassa useilta verkkosivuilta: www.ymparisto.fi/vieraslajit www.mmm.fi/vieraslajit www.kuopio.fi/web/ymparisto/ vieraslajit Estä vieraslajien leviäminen! älä hanki puutarhaasi haitallisia vieraslajeja estä kotipihan vieraslajien siementäminen niittämällä tai kitkemällä ne ennen kukintaa hävitä puutarhajäte kompostoimalla, hakettamalla tai muulla tavalla syntypaikassaan eli omassa puutarhassasi. Puutarhajäte ei kuulu lähimetsään! juurakoista ja versoista leviävät kasvit voit kuivattaa auringossa tai mädättää jätesäkissä ennen kompostiin laittamista kompostoi siemenistä leviävät kasvit ennen siementen kypsymistä älä hanki tai siirrä muualle maata, jossa kasvaa vieraslajeja tule mukaan vieraslajien torjuntatalkoisiin.
Tee oma sadepuutarha Eila Pulkkinen Kuopion kaupunki alueelliset ympäristönsuojelupalvelut Sadepuutarha on yksinkertaisimmillaan piha-alueelle tehty pieni painanne, johon johdetaan katolta ja tontilta tulevia kuivatusvesiä. Painanteeseen istutetaan erilaisia luonnon- ja koristekasveja. Silmän ilon lisäksi sadepuutarha hyödyttää ympäristöä lisäämällä maaperään imeytyvän veden määrää ja sitomalla vedestä erilaisia epäpuhtauksia. Luonnon monimuotoisuutta sadepuutarha lisää luomalla elinympäristöjä linnuille, perhosille ja monille hyödyllisille hyönteisille. Helppo rakentaa Parhaan sadepuutarhan paikan löydät sieltä, mihin kuivatusvedet luontaisestikin ohjautuvat. Rakennuksiin on kuitenkin hyvä jättää vähintään kolmen metrin suojaetäisyys. Muotoile ojat ja altaat loivaluiskaisiksi ja ohjaa niihin myös rännivedet. Tavoitteena on, että vesi imeytyy painanteesta ympäröivään maastoon parin vuorikauden sisällä. Jos haluat, että vesi viipyy puutarhassasi pidempään, vuoraa ojien ja altaiden pohjat 20 cm:n savikerroksella tai allaskumilla. Viipymäalueen sopiva pituuskaltevuus on noin 0,5-1,5 %. Painanne on aina varustettava ylivuotoreitillä. Näin teet viehättävän sadepuutarhan: suunnittele houkuttelevaksi osaksi puutarhaa sekoita eri aikaan kukkivia, erikokoisia ja erinäköisiä kasveja istuta kasvit ryhmiksi käytä kukkivien kasvien lisäksi saroja, vihvilöitä ja heiniä, jotka tekevät kasvuolosuhteista luonnonmukaisemmat Piirros seuraavalla sivulla Tuula Nurmi. Kosteikossa menestyvät monet puutarha- ja luonnonkasvit.
Jätehuollon vinkit Jätekukko Oy Mitä ja milloin jäteasemalle Jäteasemalle voi toimittaa sellaisia jätteitä, joita ei voi laittaa tavalliseen jäteastiaan kokonsa, määränsä tai laatunsa vuoksi. Tällaisia jätteitä syntyy toisinaan puutarhassakin esim. huonokuntoiset puutarhaka- lusteet, rikkoutuneet kottikärryt, la- piot ja haravat. Lajittelemalla nämä jätteet saadaan niistä rikkonaisina- kin materiaaleja hyötykäyttöön. Kuopion jäteasemat: Jäteasemilla vastaanotetaan peräkär- rykuormia yms. Kotitaloudet voivat toimittaa jäteasemalle veloituksetta metalliromua, puujätettä, sähköro- mua (SER) sekä vaarallista jätettä. Pienkuormamaksu veloitetaan lop- pu- ja energiajätteestä. Alla olevasta taulukosta löydät Kuopion alueen jä- teasemat ja niiden osoitteet ja au- kioloajat. Hyödynnä ekopisteitä Mikäli kiinteistöllä ei ole omia hyöty- jätteiden keräysastioita, kannattaa hyödyntää ekopisteiden palveluja. Pisteille voi viedä lasia, metallia, kar- tonkia, paperia ja tekstiilejä, niiden palvelutasosta riippuen. Lajittelu kannattaa, sillä saadaan mm. parannettua sekajätteen laatua, josta jo nyt osa ohjataan energiahyö- tykäyttöön. Lisäksi saadaan talteen materiaaleja, joista voidaan tehdä uusia tuotteita. Kuopion ekopisteet löydät net- tisivuiltamme osoitteesta: www.jatekukko.fi/ekopisteet Toimipiste ja osoite Kesäaikana (1.5. 31.10.) Talviaikana (1.11. 30.4.) Karttula, Huvitie 10 pe klo 14 18 pe klo 15 17 Nilsiä, Mustikkarinteentie 4 ma ja to klo 12 18 ma ja to klo 14 17 Riistavesi, Hovinmäentie 3 pe klo 14 18 pe klo 15 17 Vehmersalmi, Lempeläntie 29 pe klo 14 18 pe klo 15 17 Kuopion jätekeskus, Pikku- kukko Kaatopaikantie 316 arkisin klo 7-19 arkisin klo 7-19 Pienkuormamaksut: (1.1.2014 alk.) Pikkukukko Muut jäteasemat Pienkuorma enintään 3 m3 tai 300 kg 19,55 24,40 Pienkuorma enintään 1 m3 tai 100 kg 9,80 12,25 Jätekeskukselta multaa ja kuorikatetta puutarhaan Jätekeskuksella on myytävänä puu- tarhamultaa ja männynkuorikatetta, joita voi käyttää puutarhassa mm. kukkapenkkien rakennusaineena ja suojana. Tuotteita voi noutaa omalla peräkärryllä ja kuormausapuakin saa, jos kärryn kuomu tai muu osa ei estä kauhakuormaimen käyttöä. Asiakkaan tulee ajaa toimiston luona sijaitsevan vaa an kautta ja ilmoittaa ostaako multaa vai kuorikatetta. Kuormauksessa on otettava huomi- oon peräkärryn painorajoitus, sillä täysi kärryllinen multaa voi painaa enemmän kuin pienen kärryn paino- raja sallii. Ensimmäisen vaaituksen jälkeen asiakas opastetaan kuor- mauspaikalle ja kuormauksen jäl- keen tehdään toinen vaaitus. Tuot- teet voi maksaa paikan päällä pank- kikortilla tai asiakas voi pyytää las- kun, jolloin täytetään laskutusmää- räys. Tuote Puutarhamulta Männynkuorikate Hinta ( /t) 61,80 103,00 Jos peräkärryyn mahtuu multaa 500kg edestä, kuorma maksaa 30,90 euroa. Männynkuorikate puolestaan maksaa 51,50. Lisätietoja: Jätekukko Oy Asiakaspalvelu 017-368 0152 asiakaspalvelu@jatekukko.fi
Jäteasemat Asuinkunnastasi riippumatta voit käyttää kaikkia Jätekukon toimialueen palveluita niiden virallisina aukioloaikoina. Vaaralliset jätteet otetaan vastaan veloituksetta koti- ja maatalouksista. Kunta Paikallinen Jäteasema Kesäaika 1.5. 31.10. Talviaika 1.11. 30.4. Juankoski Nilsiäntie 22 ma ja to klo 12 18 ma ja to klo 14 17 Juuka Joensuuntie 106 ma klo 14 18 ma klo 15 17 Kaavi Harjulantie 4 ke klo 14 18 ke klo 15 17 Konnevesi Vainiontie 30 pe klo 14 18 pe klo 15 17 Kuopio Kaatopaikantie 316 ark. klo 7 19 ark. klo 7 19 - Karttula Huvitie 10 pe klo 14 18 pe klo 15 17 - Nilsiä Mustikkatie 4 ma ja to klo 12 18 ma ja to klo 14 17 - Riistavesi Hovinmäentie 3 pe klo 14 18 pe klo 15 17 - Vehmersalmi Lempeläntie 29 pe klo 14 18 pe klo 15 17 Lieksa Timitrantie 2 ma ja to klo 11 18 ma ja to klo 13 17 Pikkukukko Palvelemme maanantaista perjantaihin klo 7 19 Kaatopaikantie 316, 70800 Kuopio Katso Pikkukukon lajittelualue. Maaninka kts. Siilinjärvi Nurmes Kuhmontie 55 ma ja to klo 11 18 ma ja to klo 13 17 Pieksämäki Puhdistamontie 1 ma ja ke 10 18 pe 10 17 ma ja ke 10 18 pe 10 17 Rautalampi Tallivirrantie 4 ke klo 14 18 ke klo 15 17 Rautavaara Kirkkotie 32 ti klo 14 18 ti klo 15 17 Siilinjärvi Ahmontie 5 ma klo 8 16 ke klo 10 18 ma klo 8 16 ke klo 10 18 Suonenjoki Lammikkotie 3 ti ja to klo 11 18 ti ja to klo 13 17 Tervo Lohitie 3 pe klo 14 18 pe klo 15 17 Tuusniemi Ylätie 1 ti klo 14 18 ti klo 15 17 Valtimo Ratakatu 5 ke klo 14 18 ke klo 15 17 Vesanto Teollisuustie 14 to klo 14 18 to klo 15 17 NOUTOKUKKO Palvelu alk. 65 Noutokukko Noutaa isot jäte-esineet suoraan kotoa! Kokeilualue Kuopio, Suonenjoki, Siilinjärvi ja Maaninka. Lisätiedot: 017 368 0152 tai jatekukko.fi/noutokukko Toimi näin jäteasemilla ja Kuopion jätekeskuksessa (Pikkukukko) 1. Pakkaa kuorma jätelajeittain. 2. Pura kuorma lajittelualueella ohjeiden mukaisesti. 3. Varo muuta liikennettä 4. Maksa maksullinen jäte ensijaisesti pankkikortilla, muutoin laskulla. Lisätiedot: 017 368 0152 tai jatekukko.fi/pikkukukko
Polta puuta oikein Tapio Kettunen Kuopion kaupunki alueelliset ympäristönsuojelupalvelut Puuta polttaessasi hyödynnät kotimaista ja uusiutuvaa energiaa. Samalla kuitenkin tuotat monenlaisia päästöjä lähiympäristöön. Vaikka savun haju voi tuntua kotoisalta ja turvalliselta, savu voi silti aiheuttaa terveyshaittaa. Poltosta syntyviä häkä-, hiilivety- ja pienhiukkaspäästöjä voit vähentää polttamalla puuta oikein. Polta vain kuivaa puuta Kuivan puun palamislämpötila on kosteata korkeampi ja se tuottaa myös enemmän lämpöä ympäristöönsä kuin kostea puu. Puu kuivuu parhaiten keväällä, joten pinoa tuoreet pilkkeet ensimmäiseksi kesäksi aluspuiden päälle tuuliseen ja aurinkoiseen paikkaan. Varmista, että ilma pääsee kiertämään pinon joka puolelta. Peittele pino sateelta suojaan, mutta ainoastaan päältä. Sytytä oikein Jos puut sytytetään alapuolelta, koko pesällinen alkaa kuumeta ja kaasuuntua yhtä aikaa. Tällöin paloilma ja palotila eivät välttämättä riitä kunnolliseen palamiseen. Päältä sytytetyt puut kaasuuntuvat tasaisemmin, jolloin myös paloilmaa tarvitaan vähemmän. Päältä sytyttäminen ei kuitenkaan sovi kaikille tulisijoille, joten tarkista tulisijasi käyttöohjeesta, miten omaa tulisijaasi käytetään oikein. Näin vältät puunpolton haitat: - käytä kuivaa ja puhdasta puuta - vältä kitupolttoa - älä polta jätteitä tai kierrätyskelpoista materiaalia - opettele sään vaikutus savun käyttäytymiseen - katso tuulen suunta ennen sytyttämistä - älä savusta naapureitasi. Lisätietoa saat: - omalta nuohoojaltasi - kunnan ympäristö- ja pelastusviranomaisilta - ilmanlaatuportaalista (www.ilmanlaatu.fi) - nuohousalan keskusliitosta (www.nuohoojat.fi). KUOPION KAUPUNGIN VILJELYSPALSTA-ALUEET Kuopion kaupunki tarjoaa asukkaidensa vuokrattaviksi noin aarin kokoisia viljelyspalstoja. Palsta-alueita on eri puolilla kaupunkia. Viljelyspalstat vuokrataan aina vuoden kerrallaan, mutta palstaviljelijällä on mahdollista vuosittain jatkaa oman palstansa vuokraamista maksamalla palstan 19.50 euron vuokran/ aari määräaikaan mennessä. Vapautuvia palstoja voi tiedustella kaupunkiympäristön palvelualueen asiakaspalvelusta Suokatu 42 vuosittain keväällä, huhti - toukokuussa. Palstat on tarkoitettu normaaliin avomaaviljelyyn. Palstan hoidossa toivomme, että kukin viljelijä huolehtii palstansa ja sen lähiympäristön siisteydestä ja viihtyvyydestä. Kaupunki toimittaa eri kaupungin osien viljelypalstojen luokse roskien keruupisteen, johon on mahdollisuus laittaa roskia keväällä. Palstalla kasvinsuojeluaineiden käytössä tulee noudattaa tarkasti käyttöohjeita. Viljelyspalsta-asioita kaupunkiympäristön palvelualueen asiakaspalvelussa hoitavat Pirkko Laukkanen, Jaana Huttunen ja Helena Puhakka puh. 017 185 044. Antoisaa viherkesää toivoen! Kari Andronoff Kuopion kaupunki Hyvinvoinnin edistämisen palvelualue