Kolmen viljelijäsukupolven tarina

Kolmen viljelijäsukupolven tarina Maatalous ja maaseudun kehittäminen

Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi. Yhteinen maksuton palvelunumero (*): 00 800 6 7 8 9 10 11 (*) Jotkin matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä 00 800 -alkuisiin numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu). Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2014 ISBN 978-92-79-37319-0 doi:10.2762/24310 Kuvitus: Mi Ran Collin Euroopan unioni, 2014 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Belgium Painettu uusiopaperille

Kuvakirjan perhe on kuvitteellinen, mutta sen tarina sopii lukemattomiin maanviljelijäperheisiin kaikkialla Euroopassa. Kolmen viljelijäsukupolven tarina Kaikilla perheillä on tarina. Niin meilläkin. Tarinamme on jatkunut 50 vuotta sisältäen aluksi vaikeita aikoja, nyt parempia. Maanviljelijä oli melkein kadonnut ihmislaji. Eurooppa pelasti meidät. EU antoi meille kannustimia ja taloudellisen turvaverkon. Olemme silti ansainneet jokaisen näinä vuosina saamamme sentin, usein vaikeuksien kautta. Jos ei ole fiksu, tai valmis ponnistelemaan tai ottamaan riskejä, voi vieläkin epäonnistua. Tällä tilalla kaikki tekevät töitä jopa kissalla on tehtävä hiirenmetsästäjänä.

Isoisän tarina ensimmäinen sukupolvi Nimeni on Jean. Synnyin maanviljelijäperheeseen Normandiaan maailmansotien välissä. Tila on ollut meillä sukupolvien ajan. Olemme vielä täällä, mutta tyttäreni ja hänen poikansa hoitavat tilaa. Kaikki ihmiset, joiden kanssa kasvoin, viljelivät maata. Kylä oli elämämme. Maalla asui paljon enemmän ihmisiä kuin nykyään. Sota oli täyttä helvettiä. Aloin hoitaa tilaa pian sodan loputtua. Melkein kaikkea säännösteltiin. Ihmisillä ei ollut tarpeeksi ruokaa; me viljelijät emme voineet tuottaa tarvittavaa määrää. Meillä oli vain pieni tila, lypsylehmiä, sikoja ja vähän kanoja. Olimme köyhiä, työ oli raskasta ja tulevaisuus näytti synkältä. 2

1960-luvulla tilanne alkoi parantua. EU antoi tukia ja takasi hinnan tuottamallemme ruoalle. Ostimme traktorin ja perävaunun, jotta voimme työskennellä nopeammin, ja jokainen sato oli edellistä suurempi. Nuorille täällä oli kuitenkin luvassa vain vähän pysyviä töitä. Kaikkialla ympärillämme nuoret lähtivät maaseudulta etsimään parempaa elämää kaupungeista. 3

4

He eivät aina onnistuneet. Elettiin 60-lukua hippiaikaa huumeita ja rokkia ja kaikkea mitä siihen kuului. Nuoriso kulutti rahansa saman tien. Jotkut pärjäsivät: heillä on nyt isot talot ja isot autot. Toiset menettivät kaiken. Vain harvat päättivät palata tänne. Olimme hankalassa tilanteessa. Tilalla meni paremmin EU:n avun ansiosta. Uusien koneiden avulla saimme tehtyä enemmän vähemmällä vaivalla. Otimme harkitun riskin ja käytimme uutta teknologiaa ennen kaikkia naapureitamme. Elimme tuloillamme vaatimattomasti mutta turvallisesti. Vietimme vaimoni Marien kanssa ensimmäisen lomamme. Mutta lapsemme alkoivat kysellä tulevaisuudestaan. Kun yhä enemmän nuoria lähti tiloilta ja kylistä, lastemme maailma näytti olevan täynnä kaltaisiamme vanhempia ja lapsia, eikä ketään siltä väliltä. Hekin katselivat kaupunkiin päin. 5

Autoimme kolmea lastamme päättämään itse. Maata ei ollut tarpeeksi kaikkien viljeltäväksi, eikä maan jakamisessakaan ollut järkeä. Kaksi poikaamme lähti kaupunkiin yhdestä tuli sähköinsinööri, toisesta metronkuljettaja. He jäivät kaupunkiin hyvien työpaikkojen takia. Mutta tyttäremme Amélie rakasti maaseutua. Hän kävi maatalouskoulun oppiakseen uusista tekniikoista, kasvilajeista, eläinroduista ja tilanhoidosta. 1970-luvulla me viljelijät jouduimme suuriin vaikeuksiin. Tuotimme tarpeeksi ruokaa kaikille itse asiassa enemmänkin. Tuloksena oli aina vain suurempi ylijäämä, jonka varastoiminen ja myyminen maksoivat EU:n veronmaksajille valtavia summia. Vuonna 1984 YMP toi ensimmäiset tuotantorajat. Lisää oli tulossa. 6

Suunnilleen siihen aikaan vaimoni ja minä muutimme kylällä olevaan mökkiin. En tuntenut olevani valmis jäämään eläkkeelle. Mutta uusiin haasteisiin tarvittiin uutta sukupolvea. Elannon hankkimisesta tulisi vaikeampaa. Pitäisikö sijoittaa uuteen teknologiaan? Pitäisikö vuokrata maata naapureilta tuotannon lisäämiseksi? Mitkä eläimet tai kasvilajit kannattavat parhaiten? Nämä päätökset kuuluivat Amélielle. Olin valmis neuvomaan. Mutta Améliella on oma tahto ja näkemys ja päättäväisyyttä saada asioita aikaan. Tiesin hänen pärjäävän, ja niin kävi. 7

Amélien tarina Aluksi joidenkin oli vaikea hyväksyä, että minä olin maanviljelijä, enkä vain maanviljelijän vaimo. Heti kun otin tilan hoitooni, tunsin suurten muutosten olevan väistämättömiä. Meidän oli käytettävä luonnonvaroja ja suojeltava ympäristöä huolellisemmin. Myös kuluttajien maku muuttui. Reagoimme nopeasti keskittymällä enemmän paikallisiin erikoisuuksiin ja luomuruokaan, joista ihmiset näyttivät pitävän. Muutaman vuoden kuluttua menin naimisiin Paulin kanssa, ja nyt hoidamme tilaa yhdessä. Toinen muutos koski luonnon monimuotoisuutta. Lintujen, mehiläisten ja muiden hyönteisten määrä on vähentynyt. Ymmärsin, että pienet luonnonmukaiset alueet peltojen ympärillä auttavat saamaan ne takaisin. Maaseutu kuuluu kaikille. Jotkut lapset eivät koskaan ole nähneet maatilan eläimiä ja luontoa muualla kuin televisiossa. Minun on vaikea kuvitella sitä. Maaseudun pitäisi olla luonnollinen paikka, jonne kaupunkilaiset tulevat virkistymään ja rentoutumaan. He ja heidän lapsensa voivat nauttia tästä kaikesta. 8

Maanviljely ei ole ruusuilla tanssimista. Karjan pitäminen voi tuottaa ongelmia. Eräänä vuonna karjamme sai suu- ja sorkkataudin se on maanviljelijän painajainen. Haimme tietenkin eläinlääkärin hoitamaan eläimiä. Mutta ei siinä kaikki. Emme saaneet kuljettaa eläimiä pois tilalta, ettei tauti leviäisi. Emme voineet myydä eläimiä emmekä maitotuotteita. Se tuli kalliiksi, mutta EU auttoi maksamaan osan lisäkuluista ja korvasi meille osan menetyksistä. Ilman tätä apua olisimme joutuneet lopettamaan. 9

10 Kuten voitte kuvitella, sitouduin vielä enemmän käyttämään resursseja huolellisesti, etenkin vettä ja maaperää, ja soveltamaan luonnollisia tuotantomenetelmiä; pitämään eläimiä ulkona mahdollisimman paljon ja käyttämään kemiallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä mahdollisimman vähän. Maatilan menestyksekäs hoitaminen tarkoittaa kuitenkin kehityksen kärjessä pysymistä. Vuokrasimme maata naapureilta. Hankimme lampaita saadaksemme vaihtoehtoisen tulonlähteen. Aloin järjestää vierailuja koululaisille.

Poliitikot ja hallitukset ymmärtävät nyt maanviljelijöiden ja maanviljelyn merkityksen maaseutuyhteisöjen tulevaisuudelle. Koska osa työtämme on huolehtia ympäristöstä ja luonnonvaroista, on vain reilua, että meille maksetaan siitä. EU maksaa meille, koska kukaan muu ei sitä tee. Emme tee tätä työtä ilmaiseksi. Ja silti se on tehtävä, jos haluamme (kuten minä) säilyttää maaseutumme osana yhteistä perintöämme. Toinen aloite oli jalostaa ja pakata enemmän tuotteitamme tilalla ja myydä niitä suoraan paikallisella torilla tai paikallisiin kauppoihin. Asiakkaita ei puuttunut. Vein mielelläni tilamme tuotteita (kuten maitoa, voita, jäätelöä) torille ja tapasin asiakkaita. Näin ansaitsimme enemmän itsellemme sen sijaan, että myimme jalostamattomia tuotteita alhaisiin hintoihin elintarviketuottajille ja jakelijoille. Pystyimme tarjoamaan osa-aikaisen työpaikan useille kyläläisille ja vahvistamaan paikallistaloutta. Tämä oli meidän panoksemme maaltapaon hidastamiseen ja tulevaisuuden turvaamiseen lapsillemme täällä, jos he haluaisivat sitä. Poikamme Vincent halusi. 11

Uusia näkymiä Hei, olen Vincent, Amélien ja Paulin poika. Työskentelen vanhempieni kanssa ja luennoin osa-aikaisesti maatalouskoulussa. Siellä tapasin vaimoni, Ewan. Hän oli puolalainen vaihto-oppilas. Hänkin on kotoisin perhetilalta. Maanviljely Itä-Euroopassa ei vieläkään ole helppoa. Ihmiset ovat lähteneet maaseudulta laumoittain. Niille, jotka ovat jääneet, moni asia on muuttunut. EU:n moninaiset säännöt olivat aluksi hämmentäviä, vaikka muuttivatkin asioita parempaan suuntaan. Harvat maanviljelijät kokivat olevansa liikemiehiä. He vain tekivät paljon töitä ja luottivat siihen, että sää toisi hyvän sadon. Ewa ja minä vietämme jonkin verran aikaa Ranskassa, mutta enimmäkseen Puolassa. Yritämme oppia toisiltamme ja hyödyntää erilaisia taustojamme liiketoimintamme kasvattamisessa. Ranskassa toimintamme on kehittynyt. Maatilamatkailu lisääntyy. Kaupunkilaiset ostavat maatiloja ja latoja ja remontoivat niistä vapaa-ajanasuntoja. Se tuo alueellemme uutta elämää ja luo lisäksi uusia työpaikkoja. 12

Puolassa oli paljon mahdollisuuksia, joihin tarttua, erityisesti Brysselin tukien alkaessa. Muutimme yhden rakennuksista mökiksi, jota vuokraamme turisteille. Tuletko käymään? Tuo ystäviä mukaan; ladossa esiintyy joka toinen viikonloppu rock-, soul- ja hevimuusikkoja. 13

Elämä ei silti ole helppoa Ranskassa eikä Puolassa. Maailma, jossa elämme, on erilainen kuin isoisän aikaan. Hänellä oli haasteensa ja meillä omamme. Niitä ovat tiukemmat vaatimukset laadun, turvallisuuden ja eläinten hyvinvoinnin osalta. Yksi suurimmista haasteistamme on ilmastonmuutos, joka lisää äärimmäistä kuivuutta ja tulvia. Anoppini melkein hukkui, kun läheinen joki tulvi yli äyräidensä kaksi vuotta sitten. He menettivät suuren osan sadostaan ja puolet karjasta. Eikä heillä ollut vakuutusta. He ottivat opikseen. Torjumme ilmastonmuutosta missä pystymme. Ja tarvittaessa sopeudumme siihen. Otimme vakuutuksen satovahinkojen varalta. Vähennämme myös hiilidioksidipäästöjä. Tuuliturbiinimme tuottaa puhdasta sähköä, ja muutamme jätteitä vähähiiliseksi biokaasuksi vaihtoehtona dieselpolttoaineelle. 14

Ewa ja minä katsomme lapsiamme ja huolehdimme tulevaisuudesta mutta huolemme ovat yhteisiä kaikille vanhemmille: miten lapsemme selviävät tässä kovassa ja monimutkaisessa maailmassa? Olemme onnistuneet takaamaan heille varman tulevaisuuden täällä maalla. Mutta jäävätkö he tänne? Toivottavasti. Maatilalla ollaan yhtä teknisiä kuin muuallakin. Käytämme GPS:ää, matkapuhelimia ja muita kannettavia laitteita kaikkeen säätiedotuksista, markkinahintojen seuraamisesta ja tarviketoimitusten tarkistamisesta tilan kartoittamiseen. Kylä on täynnä elämää. Molemmilla maatiloillamme on kahvila. Järjestämme häitä ja liikejuhlia muunnetuissa rakennuksissa. Ranskassa järjestämme sivutyönä lastenjuhlia viikonloppuisin. Suljettu sisäpiha saa tilan näyttämään linnalta, ja vuokraamme pukuja ja järjestämme keskiaikaisia juhlia. 15

Vuonna 2012 olemme palanneet alkuasetelmiin. Kuten isoisäni 50 vuotta sitten, autamme ruokkimaan ihmisiä Euroopassa ja muualla. Nykyään teemme kuitenkin paljon muutakin huolehdimme ympäristöstä, hoidamme rajallisia luonnonvarojamme ja pysyttelemme uusimman teknisen kehityksen mukana. Olen myös lähtenyt mukaan paikallisyhteisön auttamiseen. Pääosa tuloistamme tulee kuitenkin maanviljelystä. Olen iloinen, että perheeni on lähelläni kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja ylpeä siitä, että viljelemme edelleen maata. Se oli ja on vieläkin raskasta, mutta palkitsevaa. Ruokaa tarvitaan aina, joten myös maanviljelijöitä tarvitaan. Taloudellisen myllerryksen aikana meillä on vieläkin maamme. Ja maa tekee aina työtä kanssamme antaakseen meille tarvitsemamme ruoan, jos vain huolehdimme siitä. Nyt on nuorten vuoro kirjoittaa seuraava luku tarinaan, joka sitoo meidät maahamme. 16

KF-04-14-394-FI-C Kuvakirjan perhe on kuvitteellinen, mutta sen tarina sopii lukemattomiin maanviljelijäperheisiin kaikkialla Euroopassa. Euroopan komissio Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto ISBN 978-92-79-37319-0 doi: 10.2762/24310