Esitelmä Ruutiukoissa 10.03.2014 Sirkka-Liisa Koivuniemi: Isäni Aimo Valkeeniemi, Junkers-lentäjä Lentäjän tytär Sirkka-Liisa Koivuniemi on syntynyt 2.12.1943 Ylöjärvellä. Hän asuu Tampereella. Sirkka-Liisa ei ole koskaan nähnyt isäänsä, koska hän on syntynyt isänsä kuoleman jälkeen. Hän on voinut tutustua isäänsä vain säilyneiden kirjeiden, valokuvien ja hänelle kerrotun perusteella. Myös arkistoja tutkimalla hän on löytynyt paljon tietoa. Aimo Valkeeniemen lapsuus Lokakuun kolmantena päivä 1917 syntyi vihtiläiseen opettajaperheeseen esikoinen, Aimo Akseli. Pojan ollessa kaksivuotias perhe muutti Teiskoon. Se oli isäni isän, Akseli Valkeeniemen kotikunta. Velaatan koululta isäni vanhemmat saivat opettajien virat. Perheeseen saatiin vielä kaksi tytärtä ja poika. Isäni oli iloinen ja reipas koulupoika. Hän jatkoi opintojaan Oriveden opistossa. Innokkaana metsänkävijänä hän liittyi partioon. Isäni oli käytännöllinen toiminnan mies ja toveripiirissään suosittu. Hän harrasti valokuvausta, kuului Suojeluskuntaan ja oli hyvä ampuja. Kuvassa Aimo Akseli lapsena -> Perhekuvassa oikealta isäni Aimo, sisar Aila, äiti Alli, isä Akseli ja veli Aarre. Edessä sisar Anja
Koulukuva Teiskon Velaatan kansakoulun IV os. 1929. Isäni takarivissä toinen oikealta. Keskellä isäni äiti, opettaja Alli Valkeeniemi ja oikealla eturivissä isäni isä, opettaja Akseli Valkeeniemi. (huomaa osa oppilaista avojaloin) Varusmiesaika ja talvisota
Kuvasa Syyskuun 2. 1937 isäni tuli alokkaaksi Ilmavoimiin. Sotilasvala oli Viipurissa 4.10.1037. Hän suoritti erikoismiehistökurssin, reservinaliupseerikurssin ja ilmavalokuvauskurssit Kauhavalla. Hänet ylennettiin korpraaliksi 1.9.1939 ja hän siirtyi reserviin täysin palvelleena 1.1.1939. Kuvassa palvelustovereita Ilmavoimissa. Isäni edessä toinen vasemmalta. Hänet komennettiin 13.10.1939 Lentorykmentti 1:een Suur-Merijoelle. Talvisota syttyi 30.11.1939. Tammikuun 15. 1940 hän kirjoitti kotiin: Reissut tehdään yöllä. Ollen mukana usein vaikka olen vartiopäällikkö. Olen vaihtanut hommia ja minulla on etuoikeus mukaan, jos on jotain erikoista. En itseäni kehu, mutta olen paras ampuja täällä. Olkaa rauhallisia vaikka mitä tapahtuisi. Isänmaan puolesta mikään uhri ei ole liian kallis. Isäni ylennettiin alikersantiksi 27.2.1940. Hän suoritti sähköttäjän ja kk-ampujan kurssit 25.2. - 25.4.1940. Radiolentoja oli huhtikuun puoleenväliin asti. Hänet siirrettiin Ilmasotakoulusta Täydennyslentolaivue 6:een 26.4.1940. Siellä sattui toukokuussa vaurio, kun koneen moottori nousussa pysähtyi ja seuranneessa pakkolaskussa kone tuhoutui täysin. Lasinsiru leikkasi isäni silmäluomeen haavan ja polvi ja jalkaterä kipeytyivät. Haavat neulottiin ja pian yksisilmäinen pommittaja lensi jälleen. Isäni siirrettiin siviiliin alikersanttina 3.6.1940.
Välirauha Isäni muutti Lielahteen ja niin alkoi nuoren miehen itsenäinen elämä. Metsäharjoittelijan paikka löytyi J.W. Enqvistin selluloosatehtaan laboratoriosta. Koti järjestyi Kukkolan puutarhalta. Samana keväänä oli Lielahteen muuttanut vilkas karjalaistyttö Saimi. He tapasivat työmatkalla ja Lielahden Kerholassa, joka oli tehtaan henkilökunnan monipuolinen kokoontumis- ja harrastustila. Reipas karjalaistyttö teki lähtemättömän vaikutuksen iloiseen poikaan. Seurusteltiin ja rakastuttiin. Jo tammikuussa isäni vei miniäehdokkaan kotiin Teiskoon ja ilmoitti menevänsä Saimin kanssa naimisiin heti, kun saa elämänsä järjestykseen. Kuvassa nuoria Kerholan keinulla -> Jatkosota Isäni sain 2 kl. Vapauden mitalin 6.9.1941. Hänet ylennettiin kersantiksi 5.10.1941. Kersantti Aimo Valkeeniemi sai siirron Lentolaivue 46:een 2.12.1941. Maaliskuussa hän kirjoitti: Olen käynyt linjoilla asti Rukajärvellä, Ontajärvellä ja Kiimasjärvellä etsimässä naapurilaivueen konetta, joka ei ole palannut pommituslennolta. Olen sähköttäjä, hoidan kolmea konekivääriä, siis hampaisiin asti aseistettu mies ja tärkeä sittenkin. 30. elokuuta 1942 hän kirjoitti vanhemmilleen: Olen lähdössä vaaralliselle lennolle Itä-Karjalaan. Jos käy niin, etten palaisi, pitäkää Saimistani huolta. Heidät vihittiin 5.4.1942. Tarkoitus oli mennä naimisiin jo maaliskuussa. Äitini ja isäni hääkuva -> Kirje 9.3.1942: Yritän pikapuoliin lomalle. Teen ensin sotareissun ja sitten tulen ja otan vaimon itselleni. Menemme kaikessa hiljaisuudessa naimisiin. Isäni suoritti varsin vaativan sotilasradiosähköttäjän 1-luokan pätevyyden 14.12.1942.
Lentolaivue 46 sai uudeksi kalustokseen Dornier Do 17 Z koneet kevättalvella 1942. Isäni on kuvassa toinen vasemmalta. Siirto Lentolaivue 44:ään ja Junkersien haku Helmikuussa 1943 Suomi osti 24 Junkers-konetta Saksasta. Isäni sai siirron lentolaivue 44:ään 19.2.1943. Kahdentoista koneen miehistö lähti koulutukseen Saksaan ja noutamaan ostettuja koneita. Isäni kirjoitti Saksasta maaliskuussa 1943: Kevät on jo pitkällä. Baltian maissa näkyi vähän lunta. Täällä ihmiset ovat jo peltotöissä. Peipposet, leivoset ja kottaraiset laulavat. Isäni lentäjäkersantti Aimo Valkeeniemi ->
Suomeen ostetut Junkers-koneet olivat uusia ja siirtolennon aikana niissä oli vielä tehtaan värit ja Saksan tunnukset. SA-kuva. Huhtikuun puolivälissä tuotiin 12 konetta Tutowista ensin Malmille ja sieltä Poriin. Malmilla isäni kävi iloisena ja reippaana tervehtimässä enonsa perhettä. Muutaman päivän päästä tuli lähtö Saksaan hakemaan loput 12 Junkersia. 22.4.1943 lähti tämä toinen erä Suomeen. Heti Tutowista lähdettäessä tuli JK-274:ääm sähkövika ja sen oli palattava takaisin kentälle. Korjauksen jälkeen lähdettiin taas matkaan. JK-274 saapui välilaskupaikkaan Königsbergiin niin myöhään, että oli jäätävä sinne yöksi. Seuraavana aamuna 23.4.1943 matka jatkui. Meren yllä lähellä Riikaa koneen vasempaan moottoriin tuli vika ja se pysähtyi. Isäni ilmoitti saksalaiselle radioasemalle, että JK-274 kääntyy takaisin ja laskeutuu Riikaan. Kone kuitenkin menetti nopeasti korkeutta ja joutui tekemään pakkolaskun, joka epäonnistui. Kone tuhoutui täysin. Kaikki koneessa olleet saivat välittömästi surmansa pitkänäperjantaina klo 11.35. Koneen miehistö oli kokenutta ja he olivat ennenkin lentäneet Tutowista Suomeen. Juuri ennen lähtöä evl Gabrielsson oli tavannut isäni iloisena ja reippaana, kohta päästään Suomeen. Turman uhrit haudattiin ensin Riian saksalaiselle sotilashautausmaalle. Seuraavana vuonna heidät siirrettiin kotiseurakuntien sankarihautausmaille. Isäni siunattiin viimeiseen lepoon Teiskon sankarihautausmaalle 16.7.1944. Saattoväkeä oli noin 1500.
Väliaikainen leposija Riian saksalaisella Hautaus Teiskon sankarihautausmaalla 16.7.1944 sotilashautausmaalla Muistomerkki Latviaan 70 vuotta tapahtuman jälkeen JK-274:n onnettomuuspaikalle Latvian Saulkrastiin pystytettiin Suomen ja Latvian yhteisvoimin surmansa muistolle omistettu muistomerkki. Se paljastettiin suurin juhlallisuuksin Suomen Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 4.6.2013. Oman juhlavan lisänsä arvokkaaseen tilaisuuteen toi Latvian Puolustusvoimien soittokunta, jonka soitantaan liittyi ukkosen komeat jyrähdykset juuri kuin tilauksesta. Paikalla oli runsaasti arvovaltaisia kutsuvieraita ja yleisöä Suomesta ja Latviasta. Latvian televisio ja lehdet huomioivat tapahtuman hyvin näyttävästi monin haastatteluin ja artikkelein. Sirkka-Liisa Koivuniemi isänsä Aimo Valkeeniemen muistomerkillä 4.6.2013 Latvian Saulkrastissa.
Kuva: Jouni Valkeeniemi. Kuvassa Sirkka- Liisa Koivuniemi keskustelussa lounaan jälkeen Sadanpäämiehen pöydässä. Keskellä Sadanpäämies Ilkka Mäntyvaara vieressään Ruutisihteeri Jorma Hautala. Vesa Rinkinen Kuva: Teksti: Sirkka-Liisa Koivuniemen esitelmän perusteella Jorma Hautala Kuvat: Sirkka-Liisa Koivuniemen kotialbumista Katso myös Ruutiukkojen esitelmäarkistosta 07.02.2011 Vesa Rinkisen esitelmä: Junkers JK-274:n viimeinen lento. Linkki: http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/portals/klubi/arkisto/tapahtumat/07022011.html Katso myös Ruutiukkojen esitelmäarkistosta 09.09.2013: Junkers JK-274:n lentäjille muistomerkki Latviaan. Sadanpäämies näytti kuvia avajaistilaisuudesta 4.6.2013. Linkki: http://www.tampereensuomalainenklubi.fi/portals/klubi/arkisto/tapahtumat/09092013.html