Etelä-Suomi Päätös Nro 40/2017/1 Dnro ESAVI/2598/2016 Annettu julkipanon jälkeen 14.2.2017 ASIA Orgaanista ainesta sisältävän jätteen sijoittaminen Munaistenmetsän materiaalinkäsittelykeskuksen kaatopaikalle sekä toiminnan aloittamislupa, Uusikaupunki HAKIJA Lassila & Tikanoja Oyj PL 28 00441 Helsinki TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Uudenkaupungin Munaistenmetsän materiaalinkäsittelykeskus Osoite: Kaatopaikantie 1, 23500 Uusikaupunki Sijaintikiinteistöjen omistajat: 895-406-1-38, Lassila & Tikanoja Oyj ja 895-453-1-190, Uudenkaupungin kaupunki Y-tunnus: 1680140-0 Toimialatunnus: 38210 (TOL 2008). HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 15.3.2016. HAKEMUKSEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 27 ja 58 sekä liitteen 1 taulukon 1 kohta 13 g). Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista 35 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 34 :n ja valtioneuvoston asetuksen ympäristönsuojelusta 1 :n 1 momentin nojalla ympäristölupa-asian ratkaisee aluehallintovirasto. Kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen (331/2013) 35 :n mukaan lupaviranomainen voi päättää poikkeamisesta. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 (27) TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET, LAUSUNNOT JA SOPIMUKSET Lounais-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt 26.4.2005 ympäristöluvan (Nro 29 YLO, dnro LOS-2004-Y-769-121) Uudenkaupungin Munaistenmetsän kaatopaikan toiminnan jatkamiselle sekä kaatopaikan laajentamiselle. Ympäristölupapäätös koskee mm. noin 18 000 t/a tavanomaisen jätteen vastaanottoa ja loppusijoittamista, suljetun täyttöalueen lisäksi kokonaispinta-alaltaan noin 4,6 hehtaarin täyttöaluetta sekä laajennusalueen rakentamista. Uudenkaupungin kaupungin Munaistenmetsän tavanomaisen jätteen kaatopaikanlaajennusalueen I-vaiheen pohjarakenteen hyväksyminen. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 16.8.2006 (Nro 51 YLO, LOS- 2004-Y-769-121). Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto 19.12.2006 (LOS-2004-Y- 769-121), joka koskee Munaistenmetsän kaatopaikan laajennuksen riippumatonta laadunvalvojaa, tiivistyskerrosta, keinotekoisen eristeen suojakerrosta ja reunarakennetta kallioseinämän kohdalla. Munaistenmetsän kaatopaikan laajennusalueen I-vaiheen käyttöönoton hyväksyminen 9.10.2007 (LOS-2004-Y-769-121). Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös 5.10.2011 (VARELY/414/07.00/2010) kaatopaikan suoto- ja valumavesien sekä kaatopaikkakaasun tarkkailuohjelman hyväksymisestä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto 9.12.2011 (VARELY/414/07.00/2010) Munaistenmetsän kaatopaikan laajentamisesta pystyeristeseinämää korottamalla. Lassila & Tikanoja Oyj:llä ja Uudenkaupungin vedellä on voimassa oleva sopimus jätevesien johtamisesta. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Lassila & Tikanoja Oyj:n Munaistenmetsän materiaalinkäsittelykeskus sijaitsee Uudenkaupungin keskustasta itään Peteksentien varrella kiinteistöllä 895-406-1-38. Vanha, käytöstä poistettu kaatopaikka sijaitsee kiinteistöllä 895-453-1-190. Suunnitelmien mukaan kaupunki sulkee ja maisemoi vanhan kaatopaikan, minkä jälkeen valvonta siirtyy L&T Oyj:n hoidettavaksi yrityksen ja kaupungin välisen sopimuksen mukaisesti.
3 (27) HAKEMUS Hakemuksen mukainen toiminta Lassila & Tikanoja Oyj:n Uudenkaupungin Munaistenmetsän käsittelykeskukseen vastaanotetaan jätteitä, jotka ovat peräisin asumisesta, kaupasta, teollisuudesta, rakentamisesta ja purkamisesta sekä tuottajavastuujärjestelmistä. Jätemateriaaleihin kuuluvat myös pilaantuneet maa-ainekset. Käsittelykeskus koostuu lajittelu-, käsittely- ja varastointialueesta (käsittelykenttä), tavanomaisen jätteen kaatopaikasta sekä vesienkäsittelyalueesta. Käsittelykeskuksen toimintoja ovat pysyvien ja tavanomaisten jätteiden siirtokuormaus, käsittely ja loppusijoitus. Lisäksi käsittelykeskukselle on haettu lupaa aloittaa vaarallisen jätteen vastaanotto, siirtokuormaus ja sijoittaminen kaatopaikalle. Vastaanotettavat materiaalit pyritään ensisijaisesti ohjaamaan hyötykäyttöön materiaalina tai energiana. Hyötykäyttöön soveltumattomat tai vaikeasti hyödynnettävät jätejakeet loppusijoitetaan kaatopaikalle. Lassila & Tikanoja Oyj hakee kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen 35 :n mukaista poikkeusta sijoittaa eräitä orgaanista ainesta sisältäviä jätteitä Uudenkaupungin materiaalinkäsittelykeskuksen tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Poikkeusta haetaan esikäsitellyille jätteille toistaiseksi voimassa olevana ja kertaluontoisesti huonolaatuiselle kierrätyspolttoaine-erälle. Hakemuksessa esitettyjen jätteiden loppusijoittamista jatketaan niin kauan kuin orgaanista ainesta sisältäville jätteille ei ole muuta teknis-taloudellisesti mahdollista käsittelytapaa. Vaihtoehtoisten menetelmien tarkistaminen ehdotetaan tehtäväksi kolmen vuoden välein. Toiminnalle haetaan ympäristönsuojelulain 199 :n mukaista aloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta. Jätteet Poikkeusta haetaan seuraaville jätteille: Palo- ja vahinkosaneerausjäte (17 09 04) Palo- tai vahinkosaneerauspaikalla lajiteltu jäte, jota ei voida toimittaa hyötykäyttöön tai energiahyödyntämiseen (betoni, keraamiset kappaleet, osittain palanut puu, tuhka, sulaneet muovikappaleet jne.). Arvioitu jätteen määrä on 500 1 000 t/a. Palojäte on tulipaloista jäljelle jäänyttä kokonaan tai osittain palanutta jätettä, joka sisältää orgaanista ainesta. Vahinkosaneerausjätteellä tarkoitetaan kiinteistön vahinkosaneeraus- ja korjausrakentamistilanteissa muodostuvaa hyödyntämiskelvotonta jätettä. Jätteestä on lajiteltu erilleen vaaralliset jätteet, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, metallit sekä mahdollisesti hyödynnettävissä olevat jätteet, kuten metalli ja puu. Jäte esikäsitellään lajittelemalla syntypaikallaan ennen toimit-
4 (27) tamista käsittelykeskukseen. Jäte kapseloidaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan täyttöön. Jäte eristetään muista jätteistä mineraalisella materiaalilla, esimerkiksi pilaantuneella maa-aineksella, tuhkalla, puhallushiekalla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Jäte ei kelpaa energiahyötykäyttöön eikä se sovellu myöskään muulla tavoin käsiteltäväksi kuin sijoitettavaksi kaatopaikalle. Jäte on yleensä märkää ja sisältää vaihtelevan määrän orgaanista ainetta. Biohajoavaa orgaanista ainetta jätteessä on käytännössä hyvin vähän. Jäte sisältää teräviä ja viiltäviä lasin ja metallinkappaleita, jotka tekevät jätteestä hankalasti käsiteltävän. Jätemateriaalit ovat usein lisäksi sulaneet yhteen. Näin ollen eri jakeiden erottaminen toisistaan ja toimittaminen materiaaliuusiokäyttöön tai polttoon ei ole mahdollista ja ainoaksi käsittelyvaihtoehdoksi jää sijoittaminen tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. PVC-pitoiset rejektit (19 12 04, 19 12 12 ja 20 01 39) Rakennusjätteen käsittelyssä syntyvä PVC-pitoinen jätejae, joka jää kun hyödyntämis- ja polttokelpoiset materiaalit on otettu talteen rakennusjätteestä. Jätejakeeseen kuuluvat esimerkiksi hyötykäyttö- ja polttokelvottomat PVC-pitoiset putket, pressut, lattiamatot, paneelit, listat ja muut vastaavat PVC-tuotteet. Arvioitu jätteen määrä on 5 000 8 000 t/a. Jäte esikäsitellään lajittelemalla rakennusjätteen esikäsittelyn yhteydessä. Jäte sijoitetaan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. PVC-jätteen sisältämä orgaanisen hiilen määrä on noin 40 prosenttia, mutta jäte on biohajoamaton eikä siten aiheuta kaasu- tai vesipäästöjä. PVCjätteessä kloorin kokonaismäärä on suuri, tyypillisesti 50 60 prosenttia. Näin ollen jo varsin pienet PVC-pitoisuudet tekevät muutoin polttokelpoisesta muovijätteestä vaikeasti poltettavaa, sillä kierrätyspolttoaineen kloorin maksimipitoisuus on 0,5 %. Rakennusjätteen käsittelyssä syntyy ajoittain suuria määriä PVC-muovia, jonka polttaminen voimalaitoksessa ei ole kerralla mahdollista ja polttaminen aiheuttaisi siten poikkeusjärjestelyitä, koska kierrätyspolttoainetta polttavien laitosten polttoaineen suurin sallittu klooripitoisuus on 0,5 %. Pienet PVC-määrät voidaan käsitellä voimalassa muiden jätteiden seassa. Kloridi on ongelmallinen materiaali poltossa, koska se aiheuttaa kattiloihin korroosiota. Lisäksi PVC-pitoisen jätteen polttaminen muodostaa riskin dioksiinien ja furaanien syntymiseen polttoprosessissa. PVC-pitoiset rejektit koostuvat esikäsitellyistä kaupan ja teollisuuden sekä rakennuspurkujätteiden rejekteistä, jotka sisältävät muiden muovilaatujen ohella myös PVC-muovia. Materiaalilla ei ole uusiokäyttömahdollisuutta, koska ei ole olemassa erottelumenetelmää, joka erottelisi PVC:n muista muovilaaduista tai kuiduista, varsinkin kun PVC esiintyy tässä jätejakeessa pääosin erilaisina seosmateriaaleina, esim. pressut.
5 (27) Mineraaliset eristevillat (17 06 04) Palo- ja vahinkosaneerauskohteissa sekä purkukohteissa syntyvä mineraalinen eristevillajäte, jota ei saada toimitettua hyötykäyttöön. Hyötykäyttökelvottomia ovat mm. kastuneet, nokeentuneet tai muuten sotkeutuneet/ kontaminoituneet villat. Arvioitu jätteen määrä on 300 700 t/a. Jäte esikäsitellään lajittelemalla rakennusjätteen esikäsittelyn yhteydessä. Jäte kapseloidaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan täyttöön. Villat eristetään muista jätteistä mineraalisella materiaalilla, esimerkiksi pilaantuneella maa-aineksella, tuhkalla, puhallushiekalla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Mineraalisissa eristevilloissa on todettu olevan orgaanista hiiltä yli 10 prosenttia, joka koostuu pääosin villaan sekoitetusta hartsista. Eristevillalle ei toistaiseksi ole olemassa teknis-taloudellisesti kannattavaa käsittelyä tai hyödyntämismahdollisuuksia. Mineraaliset eristevillajätteet ovat usein märkiä, sisältävät vain vähän palavia ainesosia ja lisäksi osassa villoista on mukana palonestoaineita. Villojen polttaminen jätevoimalaitoksessa ei siten ole mahdollista. Villojen sideaineena käytetyt hartsit eivät ole biohajoavassa muodossa. Likaantuneille tai kastuneille mineraalivilloille ei myöskään nykyisin ole olemassa hyötykäyttömahdollisuutta. Kastunut selluvilla (17 06 04) ja käyttämätön klooripitoinen natriumkarboksimetyyliselluloosa (16 03 06) Jätejakeeseen sisältyvät hyödyntämiskelvottomaksi kastuneet selluvillat tai muuten polttokelvottomaksi kontaminoituneet villat. Villajätteet muodostuvat rakennusten purku- ja saneerauskohteissa. Tähän kuuluu myös natriumkloridia sisältävä mekaanisesti likaantunut käyttämätön natriumkarboksimetyyliselluloosa (Na-CMC), jonka klooripitoisuus ylittää polttokelpoisuuden enimmäispitoisuuden 0,5 %. Arvioitu jätteen määrä on 300 500 t/a. Jäte esikäsitellään lajittelemalla rakennusjätteen esikäsittelyn yhteydessä. Kloridipitoisesta Na-CMC-jätteestä loppusijoitetaan vain käyttö- tai polttokelvottomat erät. Jäte kapseloidaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan täyttöön. Villat ja Na- CMC-jäte eristetään muista jätteistä mineraalisella materiaalilla, esimerkiksi pilaantuneella maa-aineksella, tuhkalla, puhallushiekalla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Selluvilla koostuu lähestulkoon kokonaisuudessaan orgaanisesta aineksesta. Kastuneen villan uusiokäyttö kuivana on mahdollista, mutta tiivistyneen kastuneen villan kuivaamiseen kuluisi kohtuuttoman paljon energiaa. Kuivat ja puhtaat selluvillat ohjataan materiaalihyötykäyttöön. Kastuneen ja
6 (27) likaantuneen selluvillan hyötykäyttö ei ole mahdollista ja lisäksi kastuneen villan on todettu olevan heikosti palavaa, sillä märkä villa tiivistyy kastuessaan tiiviiksi kokkareeksi, mistä syystä sen energiahyödyntäminen ei ole mahdollista. Villat ovat voineet lisäksi likaantua tai kontaminoitua haittaaineilla, jotka estävät jo muutenkin ongelmallisen villojen energiahyödyntämisen. Na-CMC-jäte sisältää myös merkittävästi orgaanista ainesta. Osa selluvilloista sisältää natriumkloridia. Poltto ei ole mahdollista, kun klooripitoisuus ylittää 0,5 %. Sadevesi- ja hiekanerotuskaivojäte (19 08 02) Sadevesi- ja hiekanerotuskaivojätteellä tarkoitetaan sadevesikaivoista ja hiekanerotuskaivoista imuautoilla poistettavaa sekä jätevedenpuhdistamon hiekanerotuksessa syntyvää jätettä (19 08 02). Arvioitu jätteen määrä on 1 000 1 500 t/a. Jätteen sisältämä orgaaninen aines on pääosin peräisin kaivoihin kulkeutuneesta luonnon humusaineesta, puun lehdistä, neulasista ja muista vastaavista aineksista. Jäte on pääasiassa hiekkaa, mutta siinä on mukana myös esimerkiksi metallin ja lasin kappaleita, joiden erottaminen hiekkajätteestä on erittäin vaikeaa. Epäpuhtaudet estävät hiekan hyötykäytön esimerkiksi multatuotteiden valmistuksessa. Esikäsittelynä jätteestä on poistettu neste. Tarvittaessa sadevesi- ja hiekanerotuskaivojätettä kiinteytetään ennen sijoittamista kaatopaikalle. Jäte kapseloidaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan täyttöön. Jäte eristetään muista jätteistä mineraalisella materiaalilla, esimerkiksi pilaantuneella maa-aineksella, tuhkalla, puhallushiekalla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Sadevesi- ja hiekanerotusjätteen orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) arvioidaan olevan pääsääntöisesti alle 10 %, mutta laadunvaihtelun seurauksena joidenkin jäte-erien TOC-pitoisuus voi toisinaan ylittää kaatopaikalle loppusijoitettavan orgaanisen aineksen raja-arvon. Jätteen polttaminen ei ole järkevä vaihtoehto, koska sadevesi- ja hiekanerotusjäte sisältää vain vähän orgaanista ainesta ja polton lämpösisältö tulisi käytännössä lähestulkoon kokonaan tukipolttoaineesta. Myös hiekkajätteen kierrättäminen on em. syistä erittäin vaikeaa. Näin ollen orgaanisen hiilen kokonaismäärän ylittäessä raja-arvon ei jätteelle ole toistaiseksi kaatopaikkasijoitusta korvaavaa käsittelymenetelmää. Sadevesi- ja hiekanerotuskaivojäte on märkää ja sisältää vain vähän palavaa ainesta, joten polttaminen jätevoimalaitoksessa ei ole mahdollista. Jätteen sisältämä orgaaninen aines on pääosin vastaavassa muodossa kuin maa-aineksessa, eli pitkälle hajonnutta humusta. Sadevesi- ja hiekanerotuskaivojätettä ei yleensä oteta vastaan jätevedenpuhdistamoille, koska jätteessä on hyvin vähän biohajoavaa ainesta. Jäte on raekooltaan hyvin hienojakoista, mikä estää hyötykäytön maanrakentamisessa. Hienojakeinen aines ei myöskään kompostoidu kunnolla ja hienojakoisen tiivistyvän materiaalin sekoittaminen kompostiin haittaisi kompostiprosessia.
7 (27) Sadevesi- ja hiekanerotuskaivojen hiekoista voidaan poistaa orgaanista ainesta myös pesemällä. L&T:llä on ollut käytössä sadevesikaivojen hiekkojen pesulaitteisto. Kokemuksen mukaan pesussa saadaan pois osa kaivohiekkojen sisältämästä orgaanisesta aineksesta. Pesu ei kuitenkaan poista kaikkea orgaanista ainesta ja lisäksi sadevesikaivojen hiekoissa on yleisesti kohtuullisen paljon erilaisia epäpuhtauksia, jotka eivät poistu pesussa ja estävät näiden hiekkojen hyötykäytön kaatopaikka-alueiden ulkopuolella kuten myös jätettä kompostoitaessa valmiin kompostituotteen käyttöä. Lisäksi pesussa muodostuu käsiteltäviä jätevesiä ja orgaanista ainesta sisältävää käsittelyä vaativaa lietettä. Huomioiden kokonaisuutena edellä mainitut sadevesikaivohiekkojen ominaisuudet ja pesutekniikalla saatava lopputulos, ei mielestämme pesutekniikka ole teknis-taloudellisesti soveltuva käsittelyvaihtoehto. Lisäksi pesuprosessin vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, huomioiden pesuprosessin päästöt, energian kulutus ja lopputuotteen hyödynnettävyys, ei pesutekniikka sadevesi- ja hiekanerotuskaivojen jätteiden käsittelyssä ole ympäristön tilaa parantava käsittelytapa. L&T on edellä mainituista seikoista johtuen luopunut käytössä olleen pesutekniikan käytöstä. Näin ollen nykyisin ainoa mahdollinen käsittelymenetelmä on sijoittaa sadevesi- ja hiekanerotuskaivojäte tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Tevo Lokomo Oy:n valimopöly (10 09 12) Kyseessä oleva valimopöly on Tevo Lokomo Oy:n teräsvalimolla muodostuvaa regenerointipölyä sekä muuta ominaisuuksiltaan vastaavaa jätettä. Regenerointipöly on valimohiekan kierrätystä varten tapahtuvassa puhdistuksessa muodostuva hienojakeinen rejekti, joka kerätään talteen. Hakemuksen mukaan pölyllä ei sen ominaisuuksista ja hienojakoisuudesta johtuen ole materiaalihyötykäyttömahdollisuuksia. Jätettä otetaan vastaan tehtaalla muodostuvaa jätemäärää vastaavasti, noin 1 000 1 500 tonnia vuodessa. Esikäsittelynä stabiloidaan valimopölyn sisältämä fluoridi ja hiili heikosti liukenevaan muotoon. Stabiloinnissa valimopölyyn lisätään fluoridin ja liukoisen hiilen liukoisuutta vähentäviä ja pölymäisen stabilaatin kantavuutta lisääviä lisäaineita. Stabilaatti sekoitetaan hyvin sekoituskauhalla tai vastaavalla laitteistolla ja stabilaatin kaatopaikkakelpoisuus varmistetaan testauksella ennen loppusijoitusta. Valimopöly sijoitetaan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle stabiloinnin jälkeen. Valimopölyä voidaan myös hyödyntää lietemäisten jätteiden stabilointia/kiinteytystä edellyttävien lietemäisten aineiden kiinteytyksessä/stabiloinnissa, sillä kuiva hienojakoinen valimopöly sitoo hyvin liiallista nestettä itseensä. Tällöin varmistetaan kiinteytetyn/stabiloidun seoksen kaatopaikkakelpoisuus ennen loppusijoitusta, kuten valimopölyn suorassa stabiloinnissa. Valimopöly on muodostumisprosessissaan korkeassa lämpötilassa, jolloin materiaalissa oleva orgaaninen aines pääosin palaa. Valimopölyn orgaani-
8 (27) sen hiilen kokonaismäärä (TOC) on analyysin perusteella 12,8 % ja hehkutushäviö 15,1 %. Alkuainehiiltä pölyssä on 10 11 %. Liukoisuustutkimuksen mukaan (L/S = 10, ravistelutesti) tavanomaisen jätteen kaatopaikan raja-arvo ylittyi liuenneen orgaanisen hiilen (DOC 4 000 mg/kg, raja-arvo 800 mg/kg) osalta. Biohajoavuustestin (OECD 301F) perusteella valimopölyn sisältämä orgaaninen hiili ei ole helposti biohajoavassa muodossa. Jätteen polttaminen ei ole järkevä vaihtoehto, koska valimopöly sisältää vain vähän orgaanista ainesta ja polton lämpösisältö tulisi käytännössä lähestulkoon kokonaan tukipolttoaineesta. Lisäksi määrä vuositasolla on vähäinen. Mikäli valimopöly syötettäisiin jätevoimalaitoksen polttoprosessiin, päätyisi suurin osa pölystä sellaisenaan voimalaitoksen lentotuhkaan, joka sijoitetaan vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Polttaminen lisäisi siten kaatopaikalle sijoitettavan vaarallisen jätteen määrää ja orgaanisen aineen osuutta. Polttoa vaikeuttaa myös valimopölyn keveys ja pieni hiukkaskoko, sillä pölyn sisältämä, valu-uunissa ollut nokeentunut palamaton orgaaninen aines on pääosin hitaasti palavaa ja päätyy merkittävissä määrin sähkösuotimille ennen kuin ehtii palaa kunnolla. Analyysin perusteella valimopölyn tehollinen lämpöarvo saapumistilassa on 3,6 MJ/kg. Vertailun vuoksi hakemuksessa todetaan, että biopolttoaineilla tehollinen lämpöarvo saapumistilassa on tyypillisesti noin 5 18 MJ/kg. Biopolttoaineista pienimmät lämpöarvot (5 9 MJ/kg) on havupuun kuorella. Valimopölylle ei toistaiseksi ole myöskään löydetty soveltuvaa hyötykäyttökohdetta. Näin ollen sijoittaminen stabiloituna kaatopaikalle on tällä hetkellä ainoa käyttökelpoinen teknis-taloudellinen käsittelyvaihtoehto kyseiselle jätejakeelle. Peiron Oy:n valimopöly (10 09 12) Kyseessä oleva valimopöly on Peiron Oy:n teräs- ja rautavalimon regenerointilaitoksella hiekankäsittelyssä muodostuvaa pölyä eli valimon valuhiekan kierrätyksen hienojaetta, sekä muuta ominaisuuksiltaan vastaavaa jätettä. Hakemuksen mukaan pölyllä ei sen ominaisuuksista ja hienojakoisuudesta johtuen ole materiaalihyötykäyttömahdollisuuksia. Arvioitu jätteen määrä on 20 50 t/a. Esikäsittelynä stabiloidaan valimopölyn sisältämä fluoridi ja hiili heikosti liukenevaan muotoon. Stabiloinnissa valimopölyyn lisätään fluoridin ja liukoisen hiilen liukoisuutta vähentäviä ja pölymäisen stabilaatin kantavuutta lisääviä lisäaineita. Stabilaatti sekoitetaan hyvin sekoituskauhalla tai vastaavalla laitteistolla ja stabilaatin kaatopaikkakelpoisuus varmistetaan testauksella ennen loppusijoitusta. Valimopöly sijoitetaan Lassila & Tikanoja Oyj:n tavanomaisen jätteen kaatopaikalle stabiloinnin jälkeen. Stabiloitua valimopölyä voidaan hyödyntää kaatopaikalla muiden jätejakeiden (esim. sairaalajätteet) kapseloinnissa. Valimopölyä voidaan myös hyödyntää lietemäisten jätteiden stabilointia/kiinteytystä edellyttävien lietemäisten aineiden kiinteytyksessä/stabiloinnissa, sillä kuiva hienojakoinen valimopöly sitoo hyvin liiallista
9 (27) nestettä itseensä. Tällöin varmistetaan kiinteytetyn/stabiloidun seoksen kaatopaikkakelpoisuus ennen loppusijoitusta, kuten valimopölyn suorassa stabiloinnissa. Valimopöly on muodostunut korkean lämpötilan prosesseissa, jolloin materiaalin sisältämä orgaaninen hiili (pitoisuus noin 20 %) on pääosin palanut. Valimopölyn orgaaninen aines ei tutkimusten perusteella ole biohajoavassa muodossa. Valimojätteiden polttaminen ei siten ole järkevä vaihtoehto, koska valimojätteet sisältävät vain vähän palavaa orgaanista ainesta ja polton lämpösisältö tulisi käytännössä lähestulkoon kokonaan tukipolttoaineesta. Lisäksi määrä vuositasolla on vähäinen. Mikäli valimopöly syötettäisiin jätevoimalaitoksen polttoprosessiin, päätyisi suurin osa pölystä sellaisenaan voimalaitoksen lentotuhkaan, joka sijoitetaan vaarallisen jätteen kaatopaikalle. Polttaminen lisäisi siten kaatopaikalle sijoitettavan vaarallisen jätteen määrää ja orgaanisen aineen osuutta. Polttoa vaikeuttaa myös valimopölyn keveys ja pieni hiukkaskoko, sillä pölyn sisältämä, valuuunissa ollut nokeentunut palamaton orgaaninen aines on pääosin hitaasti palavaa ja päätyy merkittävissä määrin sähkösuotimille ennen kuin ehtii palaa kunnolla. Kaatopaikkakelpoisuustestauksen perusteella fluoridin ja orgaanisen hiilen (DOC) liukoisuudet ylittävät tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuuskriteerit selvästi. Fluoridin ja DOC:n takia Peiron Oy:n valimopöly stabiloidaan ennen sijoittamista kaatopaikalle. Valimopölylle ei toistaiseksi ole löydetty soveltuvaa hyötykäyttökohdetta kaatopaikan ulkopuolella. Kaatopaikalla mahdollinen hyötykäyttökohde on esimerkiksi kaatopaikka-alueen sisäpuolella tapahtuva maanrakentaminen stabiloinnin jälkeen. Sairaalajätteet (18 01 01 ja 18 01 04) Sairaalajätteisiin sisältyvät hyödyntämiskelvottomat pisto- tai viiltovaaralliset jätteet (18 01 01), jotka sisältävät muovisia osia sekä sairaalan jätteitä, joiden keräykselle ja käsittelylle ei aseteta erityisvaatimuksia tartuntavaaran vuoksi (18 01 04). Jälkimmäisiä jätteitä ovat mm. veriset sidetarpeet, vaipat, liinavaatteet, kertakäyttövaatteet ja veriplasmapussit. Arvioitu jätteen määrä on 5 50 t/a. Jäte esikäsitellään syntypaikallaan lajittelemalla. Jäte kapseloidaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan täyttöön. Sairaalajätteet eristetään muista jätteistä mineraalisella materiaalilla, esimerkiksi pilaantuneella maa-aineksella, tuhkalla, puhallushiekalla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Sairaalajätteiden viiltävien ja pistävien jätteiden osalta orgaaninen aines on pääosin muovia. Muut orgaaniset sairaalajätteet ovat lähinnä puu- tai puuvillaperäisiä, jotka ovat pääsääntöisesti biohajoavia. Orgaanisen aineksen pitoisuus on noin 60 90 %.
10 (27) Sairaalajätteet viedään normaalitilanteessa jätevoimalaan poltettavaksi, mutta poikkeustilanteissa (voimalan vuosihuolto ja käyttöhäiriöt) ko. jätteet joudutaan käsittelemään muulla tavoin nopealla aikataululla, koska kyseisten jätteiden välivarastointi ei ole mahdollista. Poikkeustilanteiden takia loppusijoitettava jätemäärä on hyvin alhainen. Mikäli jätteitä ei saada jätevoimalaitoksen poikkeustilanteissa muihin polttolaitoksiin, jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle on ainoa varakäsittelyvaihtoehto poikkeustilanteiden aikana. Sairaalajätteitä ei voida varastoida jätevoimalassa eikä materiaalienkäsittelykeskuksessa. Jätteitä ei voi myöskään kompostoida niiden pistävien ja viiltävien osien vuoksi. Sairaalajäte-erät ovat määrällisesti hyvin pieniä, joten niiden kuljettaminen kauemmas mahdolliseen luvan omaavaan käsittelypaikkaan ei ole ympäristöllisesti eikä taloudellisesti perusteltua. Lisäksi jätevoimaloiden huoltoseisokit ovat usein samanaikaisesti kesäaikaan, jolloin toimitus toiseen jätevoimalaitokseen ei ole mahdollista ja sijoittaminen sekä hautaaminen kaatopaikalle jää ainoaksi mahdolliseksi käsittelymenetelmäksi. Eläintautien tartuntavaaralliset jätteet (18 02 02*) Jäte sisältää pääasiassa Länsi-Suomen alueella sijaitsevissa kanaloissa tehtävissä puhdistuksissa muodostuvia salmonellalla saastuneita harsokangasmateriaaleja, työvälineitä, suojaimia ja muita materiaaleja. Jätteet muodostuvat kertaerinä. Tähän voi sisältyä myös muita eläintautien tartuntavaarallisia jätteitä, esim. afrikkalaisen sikaruton saastuttamia eläimiä, ruokia, työvälineitä, suojaamia ja muita materiaaleja. Edellytyksenä on, että Evira hyväksyy sikaruton tai muiden eläintautien saastuttamien materiaalien käsittelykeinoksi kaatopaikkasijoituksen. Loppusijoitus tehdään Eviran hyväksymiä menetelmiä ja desinfiointiaineita käyttäen. Myös nämä jätteet tulevat pääasiassa Länsi-Suomen alueelta ja ehdottomasti vain Suomesta. Arvioitu jätteen määrä on 0 500 t/a ja se riippuu epidemioista. Esikäsittelyä ja muuta tarpeetonta käsittelyä vältetään tartuntavaaran vuoksi. Jäte kapseloidaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan täyttöön. Salmonellapitoiset jätteet eristetään muista jätteistä kalkilla tai muulla vahvasti emäksisellä materiaalilla, esimerkiksi lentotuhkalla. Muiden eläintautien tartuntavaarallisten jätteiden loppusijoitus tehdään Eviran määrittämällä tavalla. Jäte sisältää vaihtelevan määrän orgaanista ainesta, joka on pääosin heikosti hajoavassa tai hajoamattomassa (mm. muovit) muodossa. Salmonellapitoisten jätteiden hävittäminen polttamalla edellyttäisi erityisjärjestelyjä jätevoimalaitoksella tartuntavaarariskin hallitsemiseksi. Polton vaatimat erityisjärjestelyt aiheuttaisivat merkittäviä kustannuksia jätteen käsittelyssä, eikä jätteen toimittaminen polttoon kauas syntypaikasta ole siten teknistaloudellisesti mahdollista. Ainoa mahdollinen ja tartuntavaarariskin kannalta paras käsittelyvaihtoehto on sijoittaa salmonellapitoiset jätteet kaatopai-
11 (27) kan täyttöön ja eristää jätteet muista jätteistä emäksisillä materiaaleilla. Muiden eläintautien tartuntavaarallisten jätteiden osalta perustelut ovat samat, mutta tautikohtaisen käsittelypäätöksen tekee Evira, kuten myös päätöksen tarkemmista käsittelyohjeista. Lasikuitu- ja lujitemuovijäte (17 09 04, 19 12 12 ja 20 03 01) Lasikuitu on polyesterihartsin ja katkokuitumaton yhdistelmä, jota käytetään mm. vahvistettujen muovimateriaalien eli lujitemuovien valmistuksessa. Lisäksi lasikuitua käytetään tekstiilien ja eristeiden valmistuksessa. Hakemuksessa tarkoitettuun lasikuitujätteeseen sisältyy hyödyntämiskelvoton ja vaikeasti poltettava lasikuitujäte. Jäte koostuu pääasiassa muoviteollisuudessa tuotteen viimeistelyssä syntyvästä jätteestä, jota ovat mm. leikkuureunat, -aukot ja hiontapöly. Lasikuitua ja lujitemuovia vastaanotetaan teollisuus- ja rakennusjätteissä sekä pieniä määriä suoria tuotejätteitä (esimerkiksi pienet veneet, valokuitukaapelit). Arvioitu jätteen määrä on 300 500 t/a. Jäte esikäsitellään syntypaikallaan lajittelemalla. Lasikuitujäte sijoitetaan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Lasikuidun sisältämä orgaaninen aines on peräisin lasikuidun valmistuksessa sideaineena käytettävästä polyesterihartsista. Lasikuiduissa ja lujitemuoveissa käytetään useita erilaisia hartseja, joista osa voi muodostaa haitallisia yhdisteitä palaessaan. Materiaalin sisältämä orgaaninen aines on biohajoamattomassa muodossa. Lasikuidulle ja lujitemuovijätteille tyypillisiä ominaisuuksia ovat hyvä mekaaninen ja kemiallinen kestävyys sekä biologinen hajoamattomuus. Ominaisuuksiensa takia jätteiden kierrättäminen takaisin alkuperäisiksi raakaaineiksi tai materiaaleiksi on vaikeaa. Lasikuidulle tai lujitemuoville ei nykyisin ole hyötykäyttömahdollisuuksia materiaalina Lasikuitujäte on osoittautunut jätevoimalaitoksissa vaikeasti poltettavaksi. Lisäksi jäte sisältää runsaasti palamatonta mineraalista täyteainetta, joka päätyy poltossa tuhkaksi aiheuttaen lisäkustannuksia tuhkan käsittelytarpeen lisääntyessä ja lisäten vaarallisena jätteenä sijoitettavan tuhkan määrää. Jätevoimalaitoksessa polttamisen sijasta parempi vaihtoehto olisi polttaa jäte sementtiuunissa, mutta Suomessa tällaista hyötykäyttömahdollisuutta ei toistaiseksi ole olemassa. Edellä esitetyin perustein lasikuitujätteen sijoittaminen kaatopaikalle on tällä hetkellä ainoa teknis-taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto. Pilkington Automotive Finland Oy:n tiivistemassajäte (08 04 10) Tiivistemassa- eli kittijäte on lasien kiinnityksessä ja tiivistyksessä syntyvää jätettä. Jäte sisältää täysin kuivunutta ja osittain kovettunutta, erittäin tahmaista ja tarttuvaa ikkunatiivistemassaa. Jäte koostuu tiivistemassasta se-
12 (27) kä sen kovettamisessa käytettävästä kovetinaineesta. Jäte on luokiteltavissa tavanomaiseksi jätteeksi. Arvioitu jätteen määrä on 50 150 t/a. Jäte esikäsitellään syntypaikallaan lajittelemalla ja pakataan tynnyriin tai vastaavaan astiaan tarttuvan ominaisuutensa vuoksi. Jäte kapseloidaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan täyttöön. Tiivistemassajäte eristetään muista jätteistä mineraalisella materiaalilla, esimerkiksi pilaantuneella maa-aineksella, tuhkalla, puhallushiekalla tai muulla vastaavalla materiaalilla. Tiivistemassassa on orgaanista hiiltä noin 25 %, joka on heikosti biohajoavassa muodossa. Orgaaninen hiili ei myöskään ole erityisen liukoisessa muodossa DOC:n ollessa kaksivaiheisen ravistelutestin mukaan 490 mg/kg (L/S = 10). Liukoisuusominaisuuksiltaan jäte soveltuu tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Kuivuneen ja osittain kovettuneen massan kierrättäminen takaisin raakaaineeksi ei ole mahdollista. Jäte sisältää merkittävissä määrin osittain kovettunutta tiivistemassaa, jonka käsittely jätevoimalaitoksen prosessissa aiheuttaisi ongelmia materiaalin tarttuvuuden takia. Polttaminen esimerkiksi muovitynnyreihin pakattuna ei myöskään ole käytännössä mahdollista, sillä tynnyrin kokoisten kappaleiden syöttäminen kattilan palotilaan ei onnistu sellaisenaan ja paloaika kattilassa ei ole riittävä tällaisen massiivisen tiiviin jätemöykyn palamiseksi. Epäkurantti kierrätyspolttoaine-erä (19 12 10) Epäkurantilla kierrätyspolttoaine-erällä tarkoitetaan tällä hetkellä Keravan laitoksen alueella varastoituna olevaa noin 15 000 20 000 tonnin suuruista jäte-erää, jonka klooripitoisuus ylittää kierrätyspolttoainetta käyttävien energialaitosten enimmäispitoisuuden ollen enimmillään lähes 3 prosenttia (kuukausinäytteiden vaihteluväli 0,2 3,1 %). Tämä kierrätyspolttoaine-erä on kertynyt muutaman viime vuoden kuluessa. Kierrätyspolttoaine-erä on valmistettu pääasiassa rakennusjätteestä sekä kaupan ja teollisuuden pakkausjätteestä. Syynä erän kertymiseen on ollut huonolaatuinen raakaaine, joka on sisältänyt poikkeuksellisen paljon pääosin PVC-muovista peräisin olevaa klooria. Tästä liukoiseen kloorin (kloridin) osuuden arvioidaan olevan hyvin pieni. Nyt polttoainetta valmistavan käsittelylaitoksen prosessia on parannettu ja korkean klooripitoisuuden kierrätyspolttoainetta ei enää muodostu. Laitoksella varastoituna olevaa erää käydään läpi ja polttokelpoinen osa tästä kierrätyspolttoaineesta toimitetaan polttoon, mutta tulosten perusteella erotettavissa oleva polttokelpoinen osuus on varsin pieni. Valmiista kierrätyspolttoaineseoksesta ei enää pystytä erottamaan klooripitoisia aineksia erilleen, johtuen kierrätyspolttoaineeksi valmistetun seoksen pienestä palakoosta. Epäkurantin kierrätyspolttoaineen kertaerän arvioitu määrä on 7 000 t.
13 (27) Jäte on jo sinällään esikäsiteltyä. Jatkokäsittelynä kierrätyspolttoainejäteerästä edelleen erotetaan polttokelpoista materiaalia, joka toimitetaan polttoon. Jatkokäsittely tehdään jätteen nykyisellä sijaintipaikalla. Kierrätyspolttoaine-erä sijoitetaan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Kierrätyspolttoaine sisältää mm. muoveista peräisin olevaa orgaanista hiiltä, joka ei ole biohajoavassa muodossa. Lisäksi se sisältää paperia ja pahvia, joiden orgaaninen hiili on biohajoavassa muodossa. Huonolaatuisesta raaka-aineesta ja tuotantoprosessin aiemmasta riittämättömästä PVCpitoisen muovin erottelukyvystä johtuen klooripitoisuus on noussut kyseisessä kierrätyspolttoaine-erässä huomattavan korkeaksi ja yli polttolaitoksilla sallitun raja-arvon. Korkeasta klooripitoisuudesta johtuen kierrätyspolttoaineen toimittaminen suunniteltuun käyttöön ei ole mahdollista polttolaitosten kieltäytyessä vastaanottamasta materiaalia. Jäte-erän polttomahdollisuuksia on selvitetty useilta alan toimijoilta sekä Suomesta (Riihimäki, Vaasa, Oulu, Vantaa, Tampere, Kotka) että ulkomailta, mutta toistaiseksi soveltuvaa polttolaitosta ei ole löytynyt polttolaitosten kapasiteettiongelmien ja/tai jätteen korkean klooripitoisuuden takia. Toimittamista ulkomaille poltettavaksi rajoittavat edellä mainittujen syiden lisäksi korkeat kuljetus- ja käsittelykustannukset. Tästä johtuen ainoaksi teknis-taloudellisesti mahdolliseksi vaihtoehdoksi jää jäte-erän sijoittaminen kaatopaikalle, mikäli materiaalille ei löydy Suomesta energiahyötykäyttökohdetta. Mikäli energiahyötykäyttökohde löytyy, on se ensimmäinen vaihtoehto jäte-erän käsittelemiseksi. Jäte-erän hyötykäyttö materiaalina ei ole mahdollista, koska jäte sisältää monia eri jätejakeita hienojakoisessa muodossa, eikä näitä jakeita saada enää erotettua toisistaan. Muut jäte-erät Edellä esitettyjen jätejakeiden sijoittamisen lisäksi haetaan lupaa sijoittaa kaatopaikalle muita ominaisuuksiltaan vastaavien jätteiden pieniä kertaeriä, esimerkiksi muiden valimoiden regenerointipölyjä valvovan viranomaisen tapauskohtaisen hyväksynnän perusteella. Muiden jäte-erien arvioitu määrä on enintään yhteensä 2 000 t/a. Mahdollisina muina jäte-erinä otetaan vastaan polttoon, materiaalihyötykäyttöön (ml. kompostointi) tai muuhun käsittelyyn kuin kaatopaikalle sijoittamiseen soveltumattomia jätejakeita. Tämä osoitetaan jäte-eräkohtaisesti valvovalle viranomaiselle. Yleistä jätteiden käsittelyvaihtoehdoista Lupahakemuksen jätemateriaalit luokitellaan eläintautien tartuntavaarallisia jätteitä lukuun ottamatta tavanomaiseksi jätteeksi ja materiaalien käsittelyt tehdään tavanomaisen jätteen käsittelyperiaatteiden mukaisesti. Eläintautien tartuntavaarallisten jätteiden osalta käsittely polttamalla ei nykyisin ole
14 (27) teknis-taloudellisesti soveltuva ratkaisu. Tästä syystä esimerkiksi toimittaminen vaarallisen jätteen polttolaitokselle käsiteltäväksi ei voi sisältyä niihin vaihtoehtoihin, joita arvioidaan kaatopaikalle sijoittamisen korvaavina käsittelyvaihtoehtoina. Vaarallisen jätteen kaatopaikoilla on ollut tiukempi rajaarvo orgaanisen aineksen pitoisuudelle jo aiemmin käytössä, joten myöskään sijoittaminen vaarallisen jätteen kaatopaikalle ei voi tulla kyseeseen. Näin ollen jäljelle jäävät käsittelyvaihtoehdot hakemukseen sisältyvien jätteiden osalta ovat jätteiden hyödyntäminen materiaaliuusiokäytössä, polttaminen energiantuotantotarkoituksessa jätevoimalaitoksessa ja sijoittaminen tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. POIKKEAMISEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Vaikutukset kaatopaikkakaasujen määrään Jätejakeet, joille poikkeuslupaa haetaan, ovat suurimmalta osin heikosti tai eivät lainkaan biohajoavia. Biohajoavaa orgaanista ainesta hakemuksen jätejakeista sisältävät osa palo- ja vahinkosaneerausjätteestä ja sairaalajätteistä. Lisäksi korkean klooripitoisuuden seurauksena polttokelvoton kierrätyspolttoaine-erä sisältää vähäisen määrän mm. paperia ja pahvia, joiden sisältämä hiili on biohajoavassa muodossa. Muiden jätejakeiden orgaaninen hiili on heikosti tai ei lainkaan biohajoavassa muodossa. Valimopölyn orgaaninen hiili ei biohajoavuustestin perusteella ole helposti hajoavassa muodossa. Epäkurantin kierrätyspolttoaine-erän metaanintuottopotentiaali on arviolta 20 m 3 /t jätettä. Metaanin muodostuminen on riippuvainen monista jätetäytön olosuhdetekijöistä ja sen ajallinen kesto on tyypillisesti 30 40 vuotta. Tällöin kyseisestä jäte-erästä muodostuvan metaanin määrä olisi keskimäärin 1 2 m 3 /h ja se jakaantuisi 30 40 vuoden jaksolla, ollen heti loppusijoittamisen alussa suurempaa ja vähitellen pienentyen. Poikkeuslupahakemukseen sisältyvien jätejakeiden mukana kaatopaikalle tulevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) jää aiemmin alueelle sijoitettuun orgaanisen hiilen määrään verrattuna pieneksi. Jätteiden metaanintuottokyky on pääosin alhainen, joten vaikutukset kaasujen muodostumiseen ovat merkityksettömät. Jätteiden loppusijoituksesta ei aiheudu myöskään hajuhaittojen lisääntymistä. Tavanomaisen jätteen kaatopaikalla syntyvät kaatopaikkakaasut kerätään ja toimitetaan Biolinja Oy:n raakaaineeksi, joka valmistaa kaasusta ja biojätteistä biopolttoainetta. Kaasujen keräystä tehostetaan tiivistämällä jätetäytön pintaa välipeittorakentein ja kaasujen muodostumista tarkkaillaan, joten esitettyjen jätteiden loppusijoituksen vaikutukset kaasupäästöihin eivät oleellisesti lisäänny. Vaikutukset suotovesien määrään ja ominaisuuksiin Kaatopaikan suotovedet kerätään nykyisillä järjestelmillä, käsitellään ja johdetaan kunnalliseen viemäriin. Poikkeuslupahakemuksen mukaisten jät-
15 (27) teiden sijoittamisella kaatopaikalle ei ole vaikutusta muodostuvan suotoveden määrään, koska vedet muodostuvat pinta-alakohtaisesti. Poikkeuslupahakemuksessa esitettyjen jätemateriaalien määrä on pieni verrattuna kaatopaikalle jo aiemmin sijoitettuun jätemäärään ja myös muuhun loppusijoitettavaan jätemäärään. Hakemuksessa tarkoitetut jätteet sisältävät vain vähän helposti hajoavaa orgaanista materiaalia ja liukoistuvia ravinteita sekä suoloja, joten niiden vaikutus suotovesien laatuun on merkityksetön. Tässä muutoslupaehdotuksessa esitetyistä jätteistä varsinaisesti biohajoavaa hiiltä sisältävät sairaalajätteet sekä sadevesi- ja hiekanerotuskaivojäte, joiden vuotuinen määrä on hyvin pieni. Lisäksi korkean klooripitoisuuden seurauksena polttokelvoton kierrätyspolttoaine-erä sisältää mm. paperia ja pahvia, joiden sisältämä hiili on biohajoavassa muodossa. Muiden vaikutusten hallinta Loppusijoittamisesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia vähennetään vastaavasti kuin nykyisin. Vastaavia toimenpiteitä käytetään myös epäorgaanisten jätteiden loppusijoituksen osalta. Loppusijoitettavat jätteet tiivistetään loppusijoitusalueelle ja peitetään päivittäin pölyämisen, haittaeläinten ja hajunmuodostuksen estämiseksi. Jätteet, jotka on niiden ominaisuuksien vuoksi haudattava, peitetään mahdollisimman nopeasti, kuitenkin vähintään päivittäin. TARKKAILU Hakemuksen mukainen toiminta ei olennaisesti vaikuta alueelta tuleviin päästöihin tai kuormitukseen eikä tarkkailuohjelmaa esitetä muutettavan nykyisen, voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesta. TOIMINNAN ALOITTAMINEN MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA Yhtiö hakee lupaa aloittaa hakemuksessa esitettyjen jätemateriaalien sijoittamista tavanomaisen jätteen kaatopaikalle lupapäätöksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Perusteluina aloittamiselle ovat sijoittamisen ympäristövaikutusten vähäisyys sekä se, että tällöin vältytään jätemateriaalien välivarastoinnilta ennen luvan lainvoimaiseksi tuloa. Osa jätteistä on laadultaan sellaisia, että niiden välivarastointi ei ole mm. ympäristöterveydellisistä syistä mahdollista. Kaatopaikalle asetettu jätehuollon vakuus kattaa hakemuksessa tarkoitettujen jätteiden poistamisen kaatopaikalta mahdollisessa lupapäätöksen muutos- tai kumoutumistapauksessa. Tästä syystä luvan hakija esittää, että erillistä ympäristönsuojelulain 199 :n mukaista vakuutta ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalta ei aseteta.
16 (27) Hakemuksen täydennyksessä on todettu, että kaatopaikalle sijoitetaan enintään yhden vuoden materiaalit ennen luvan lainvoimaisuutta, jonka perusteella vakuuden kokonaisarvo on arvioitavissa. Poikkeuslupaa haettavien jätteiden keskimääräiseksi käsittelyhinnaksi kuljetuksineen muualle käsittelyä varten on arvioitu 200 tonnilta. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakemusta on täydennetty 24.8.2016 ja 16.1.1017. Hakemuksesta on tiedotettu ympäristönsuojelulain 96 :n mukaisesti julkaisemalla tiedot aluehallintoviraston internet-sivuilla osoitteessa www.avi.fi/lupa-tietopalvelu. Asian luonne ja vaikutukset huomioon ottaen tiedottaminen on näin katsottu riittäväksi. Hakemuksesta on pyydetty ympäristönsuojelulain 96 :n mukaisesti lausunnot Uudenkaupungin kaupungin ympäristönsuojelu ja terveydensuojeluviranomaisilta ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toteaa 4.11.2016 antamassaan lausunnossa (VARELY/1018/2015) mm. seuraavaa: ELY -keskuksen mielestä hakemuksessa esitettyjen jätteiden kaatopaikkasijoitus ei tue vaihtoehtoisten käsittelymenetelmien syntyä, eikä kaatopaikkasijoitus edistä jätteentuottajan velvoitetta etsiä muunlaisia jätehuoltopalveluja. Lisäksi orgaanisen jätteen sijoittaminen jätetäyttöön on vastoin tavoitetta, jonka mukaan jätetäyttöön sijoitettavan jätteen määrää on vähennettävä. Hakemuksessa esitetään, että lupa sijoittaa esikäsiteltyjä jätteitä jätetäyttöön olisi voimassa toistaiseksi. ELY-keskuksen mielestä tällainen toistaiseksi voimassa oleva menettely tulee ratkaista päätöksessä, joka koskee vireillä olevaa Munaistenmetsän kaatopaikan ympäristöluvan tarkistamista. Mikäli aluehallintovirasto päättää myöntää nyt kyseessä olevan hakemuksen mukaiselle toiminnalle luvan, on lupapäätöksessä otettava huomioon seuraavaa:
17 (27) Hakemuksen kohdassa 1. "Johdanto" mainitut polttoon soveltumattomat kierrätyspolttoaineet, joille sijoituslupaa haetaan kertaluonteisesti, laatu- ja määrätiedot jäivät epäselväksi. Hakemuksessa lueteltuja jätteitä muut jäte-erät, eläintautien tartuntavaaralliset jätteet (18 02 02*) ei saa sijoittaa jätetäyttöön. Tilannetta, jossa kyseisiä jätteitä sijoitetaan useammalle kaatopaikalle, ei ole asianmukaisia. Sijoituslupa tulee myöntää vain sellaisille kaatopaikoille, jotka ovat kyseiseen tarkoitukseen valikoituneet esim. alueellisten jätesuunnitelmien perusteella. Jätetäyttöön sijoitettavia jätteitä koskevissa määräyksissä ei ole syytä olla jätteen alkuperää koskevia tietoja (esim. kohta 7.6 Teuvo Lokomo Oy:n valimopöly). Sen sijaan toiminnan harjoittajan on oltava selvillä ja esitettävä jätteiden alkuperää koskevat tiedot valvontaa varten pyydettäessä tai kaatopaikan vuosiraportissa. Hakemuksessa ei ole mainintoja jätekohtaisista vuosittaisista sijoitusmääristä kohdassa 7.12.1 mainittua "epäkuranttia kierrätyspolttoaine-erää" lukuun ottamatta. Tästä huolimatta kaatopaikkatoimintaa koskevan voimassa olevan ympäristöluvan (Lounais-Suomen ympäristökeskus 26.4.2005) määräyksiä on joka tapauksessa noudatettava. Esimerkiksi jätteiden sijoittamiselle asetettuja vuosittaisia jätemääriä ei saa ylittää. Hakemuksen kohdan 7.13 menettelyä, jossa jätteen sijoituskelpoisuus ratkaistaan valvovan viranomaisen tapauskohtaisen hyväksynnän perusteella, ei pidä hyväksyä. Menettely, jossa valvontaviranomaisen odotetaan ratkaisevan, mahdollisesti jo kaatopaikan portilla odottavan jäte-erän sijoituskelpoisuuden, ei ole toimintakelpoinen. Sen sijaan kaatopaikalle sijoitettavien jäte-erien sijoituskelpoisuus tulee olla ratkaistu valmiiksi toimintaa koskevissa hallintopäätöksissä. Kaatopaikan ympäristöluvassa ei ole selkeitä määräyksiä, jotka koskisivat nyt vireillä olevassa hakemuksessa mainittujen jätteiden esikäsittelytoimenpiteitä (esim. mitä esikäsittelyllä tarkoitetaan, esikäsittelyyn tarvittavat laitteet ja rakenteet, esikäsittelyyn tarkoitetun jätteen käsittelyaikaa koskevat määräykset). Orgaanisen jätteen mahdollista sijoittamista jätetäyttöön ei saa aloittaa ennen kuin aluehallintoviraston päätös on lainvoimainen. Näin on syytä menetellä, koska mahdollisesta valitusviranomaisen päätöksestä johtuen, esim. jätetäyttöön sijoitetun orgaanisen jätteen poistaminen paikaltaan ja sen toimittaminen muualle asianmukaiseen käsittelyyn, aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia toiminnan harjoittajalle. Lisäksi asian valvonta olisi ilmeisen hankalaa.
Hakijan kuuleminen ja vastine 18 (27) Uudenkaupungin kaupungin ympäristöterveydenhuolto (11.11.2016) on todennut lausunnossaan seuraavaa: Materiaalienkäsittelykeskuksen toiminnasta ei saa aiheutua vaaraa pintatai pohjaveden laadulle eikä lähialueen talousvesikaivojen vedenlaadulle tai muille vesihuoltojärjestelyille. Kaatopaikkakaasuilla voi olla vaikutusta lähialueiden ilmanlaatuun, joten kaatopaikkakaasujen keräyksen ja käsittelyn tulee olla riittävää. Materiaalienkäsittelykeskustoiminnasta mahdollisesti hyötyvät tuholaiset (varsinkin linnut ja rotat) eivät saa aiheuttaa terveyshaittaa, joten tuholaisongelma tulee ennaltaehkäistä parhaalla mahdollisella tavalla ja tarvittaessa on ryhdyttävä riittävään tuholaistorjuntaan. Materiaalienkäsittelykeskustoiminnan sekä siihen liittyvän kone- ja kuljetusliikenteen aiheuttaman melun voimakkuus ei saa ylittää asumisterveysasetuksessa (545/2015) annettuja melutason ohjearvoja asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa mitattavalle melulle. Lisäksi tulee huomioida, että myös ohjearvojen alle jäävä melu voi aiheuttaa terveys- ja viihtyvyyshaittaa, joten mikäli materiaalienkäsittelykeskuksen toiminnasta tai siihen liittyvästä kone- ja kuljetusliikenteestä aiheutuu suojatoimista huolimatta meluhaittaa, tulisi melua tarvittaessa pienentää toiminta-aikoja rajoittamalla. Hakija esittää 5.1.2017 saapuneessa vastineessaan seuraavaa: Vastine Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lausuntoon L&T on ELY-keskuksen kanssa samaa mieltä siitä, että jätteiden sijoittamista jätetäyttöön tulee vähentää ja mahdollisimman suuri osa jätteistä hyödyntää jollakin tapaa. Kuitenkaan kaikille jäte-erille ei löydy, eikä ole helposti ja kohtuullisin kustannuksin kehitettävissä kaatopaikkasijoitukselle vaihtoehtoista käsittelymenetelmää, joka olisi ympäristöä vähemmän kuormittava kuin kaatopaikkasijoitus. Esimerkiksi sellaisten jäte-erien käsitteleminen polttamalla, jotka vaativat paljon enemmän energiaa palaakseen kuin tuottavat palamisessa, ei ole perusteltua ympäristöllisten eikä taloudellisten arvojen osalta. Usein jäte vielä joudutaan kuljettamaan polttoon pitkän matkan päähän, jolloin orgaanista ainesta sisältävän jätteen palamisessa vapautuvan hiilidioksidin määrä kertaantuu polttoon tarvittavan energialähteen ja kuljetuksen polttoaineen hiilidioksidipäästöistä. Tällaisia ovat esimerkiksi vettä voimakkaasti sitovat jätteet tai jätteet, joiden polttaminen on teknisesti hankalaa vaatien myös runsaasti lisäenergiaa. Kaikki jätteet tai jätteiden sisältämät haitta-aineet eivät myöskään kompostoidu. Lisäksi kaikille jätteille ei ole olemassa "tuottajaa", esimerkiksi tulipaloissa muodostuville hyödyntämiskelvottomille palojätteille, jotka voitaisiin velvoittamaan kehittämään käsittelymenetelmiä. Täysin uusien käsittelymenetelmien kehittäminen on myös varsin kallista ja nykyisessä taloudellisessa ti-
19 (27) lanteessa ei monellakaan yrityksellä ole varaa suureen taloudelliseen panostukseen jätteiden käsittelymenetelmien kehittämiseksi. L&T ei näe estettä sille, että toistaiseksi voimassa oleva lupamenettely voidaan ratkaista ELY-keskuksen esittämällä tavalla Munaistenmetsän kaatopaikan ympäristöluvan tarkistamisen yhteydessä, mutta siinä tapauksessa olisi syytä antaa määräaikainen erillispäätös, jotta toiminta voidaan käynnistää jo ennen ympäristöluvan tarkistamista koskevan päätöksen valmistumista. L&T on täydentänyt hakemustaan 24.8.2016 vastaamalla Etelä-Suomen aluehallintoviraston täydennyspyyntöön. Tässä täydennyksessä on esitetty tarkemmin polttoon soveltumattomien kierrätyspolttoaine-erien laatu- ja määrätietoja. L&T:IIä ei ole ollut tarkoituksena korvata jätteen alkuperätiedoilla toiminnan harjoittajan velvollisuuksia jätteiden ominaisuuksien tai raportoinnin osalta, vaan nämä jätteet hallitaan ja raportoidaan kuten muutkin vastaanotettavat jätteet, ellei lupapäätöksessä muuta erikseen edellytetä. Nämä 3 nimeltä mainittua jätteentuottajaa tekevät yhteistyötä L&T:n kanssa ja heillä on konkreettinen ongelma löytää kaatopaikkasijoitukselle korvaavaa menettelyä, joka olisi ympäristöarvojen lisäksi myös kustannuksiltaan siedettävää tasoa taloudellisesti kannattavan yritystoiminnan ylläpitämiseksi. Esimerkiksi tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavan kittijätteen polttamista vaarallisen jätteen uunissa poltettavana orgaanisena jätteenä kokonaishintaan noin 900 /t (sisältäen tynnyrien hävityksen) ei voida mielestämme pitää kohtuullisena huomioiden kitin vähäinen ympäristöhaitallisuus. L&T:n 24.8.2016 toimittamassa täydennyksessä on esitetty vuosittain loppusijoitettavat jätemäärät. Voimassa olevaa ympäristölupaa noudatetaan luonnollisesti ja hakemuksessa esitetyt jätteet sisältyvät vuosittaisiin jätemääriin. L&T:n ajatuksena hakemusta valmisteltaessa on ollut, että valvontaviranomaisen hyväksyntää haetaan jo hyvissä ajoin ennen kuin jätteen toimittamismahdollisuudesta on kerrottu jätteen haltijalle, saati olisi annettu hyväksyntää ajaa kyseinen jäte-erä materiaalinkäsittelykeskukseen. Ajatuksena on myös ollut, että valvontaviranomaiselta voitaisiin hakea hyväksyntää pienehköille jäte-erille, joiden orgaanisen hiilen ylitykset kaatopaikkaasetuksen mukaiseen raja-arvoon verrattuna olisivat lieviä ja orgaaninen hiili koostuisi huonosti biohajoavasta materiaalista. Tarkoituksena on ollut keventää menettelyä näiden jäte-erien osalta raskaasta ja hitaasta sekä myös lupaviranomaisia kuormittavasta lupamenettelystä valvontaviranomaisen, jolla on paras näkemys orgaanista ainesta sisältävien jätteiden vaikutuksesta kaatopaikan ympäristövaikutuksiin, harkintaan. L&T on samaa mieltä, ettei nykyisin voimassa oleva vuoden 2005 lupa selkeästi määritä jätteiden esikäsittelyä. Lupahakemuksessa mainittuja jätteitä käsitellään voimassa olevan ympäristöluvan mukaisesti. Nykyisin voimassa olevan luvan mukaisesti se tarkoittaa L&T:n käsityksen mukaan vastaavan-
20 (27) laista pienimuotoista käsittelyä, kuin tehdään nykyäänkin esimerkiksi maaainesten käsittelyssä hyötykäyttöä varten. Poikkeuslupahakemuksessa esitetyistä jätteistä yhtä lukuun ottamatta kaikki jätteet loppusijoitettaisiin saapumistilaisessa muodossa syntypaikkalajiteltuna. Tämän yhden valimopölyn loppusijoittaminen edellyttää stabilointia, jota nykyisessä ympäristöluvassa ei ole mainittu. Poikkeuslupaa on haettu toistaiseksi voimassa olevana ja L&T on tekemässä YVA:a ja hakemassa uutta ympäristölupaa, johon jätteiden stabilointi kaatopaikkakelpoisuuden saavuttamiseksi tulee sisältymään, joten tässä poikkeuslupahakemuksessa on myös huomioitu tuleva ympäristölupahakemus. L&T:n näkemyksen mukaan toiminnanharjoittaja kantaa vastuun ja sitoutuu vastaamaan jätteiden poiston ja käsittelyn kustannuksista, mikäli loppusijoittaa jätteitä ennen, kuin päätös on saanut lainvoiman. Jätteet voidaan poistaa kaatopaikan penkasta varsin tarkasti, kun loppusijoitus tehdään tarkasti määritetylle alueelle ja loppusijoitettavat erät eristetään muista loppusijoitetuista jätteistä esimerkiksi maa-aineksella tai jollakin muulla soveltuvalla materiaalilla. Vastine Uudenkaupungin kaupungin ympäristöterveydenhuollon lausuntoon Poikkeuslupahakemuksessa esitettyjen jätteiden loppusijoituksesta ei aiheudu vaaraa pinta- tai pohjavedelle, lähialueen talousvesikaivojen vedenlaadulle eikä muille vesihuoltojärjestelyille. Esitettyjen jätteiden sisältämät orgaanisen aineksen ja ravinteiden määrät ovat merkittävästi pienempiä kuin aiemmin loppusijoitetun yhdyskuntajätteen, joten kuormitusvaikutus on vähäisempää kuin kaatopaikkapenkkaan aiemmin sijoitetuilla jätteillä. Poikkeuslupahakemuksessa esitettyjen jätteiden loppusijoitus ei aiheuta kaatopaikkakaasujen lisäystä, vaan ennemminkin vähenemistä, sillä näiden jätteiden sisältämän orgaanisen aineksen määrä on merkittävästi pienempi kuin aiemmin loppusijoitetun yhdyskuntajätteen. Poikkeuslupahakemuksessa esitetyt jätteet eivät sisällä elintarvikkeita tai muita vastaavia tuholaisia houkuttelevia aineksia. Poikkeuslupahakemuksessa esitettyjen jätteiden käsittely eikä näistä aiheutuvat muut toiminnot poikkea muiden Ioppusijoitettavien jätteiden käsittelystä, joten toiminnan aiheuttama melu ei muutu nykyisestä. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Aluehallintovirasto hylkää hakemuksen.