Hsinchu, Taiwan Uutiskirje kesäkuussa 2017 Dear brothers and sisters, Ping An. It has been a year of ups and downs for us, but I know God is good, and He is in control. I often thank our Lord for giving us so many people who are praying for us every day. Without your constant prayers and support, this ministry will not be possible. Hyvät sisaret ja veljet, rauhan toivotuksemme. Viimeinen vuosi on ollut meille yhtä ylä- ja alamäkeä, mutta Jumala on hyvä ja Hänellä on kaikki hallinnassa. Usein kiitän Jumalaa siitä, että Hän on antanut meille niin monta ystävää, jotka muistavat meitä rukouksissaan päivittäin. Ilman teidän herkeämätöntä rukousta ja tukea tämä työmme täällä ei olisi mahdollista. During last year detention centers (DC) in Sanxia and Yilan stopped our regular visits for a while. We encountered a lot of opposition from Muslim and Buddhist groups who complaint about our work in these centers to the Ministry of Justice. I wrote about this to you, our prayer partners, and asked for prayer for our team to be allowed back into these centers, and I can now report that God has been working in answering those prayers. Thank you all for praying for this. Kuvassa yllä: Näkymä Yilanin pidätyskeskuksen kokoontumistilasta, jossa järjestämme evankeliointitapahtuman kerran kuukaudessa.
Viime vuonna kaksi pidätyskeskusta (Sanxia ja Yilan) eväsivät vierailuoikeutemme joksikin aikaa. Kohtasimme vastustusta muslimien ja buddhalaisten taholta, jotka valittivat työstämme keskuksissa oikeusministeriöön. Kirjoitin tästä teille rukouskumppaneillemme silloin ja pyysin esirukousta sen puolesta, että työtiimimme saisi luvan jatkaa vierailuja. Nyt voin todeta, että rukoukset on kuultu, kiitos kun olette rukoilleet asian puolesta. We are again allowed weekly visits (since Chinese New Year), although fewer workers from our team are allowed access and we may only meet with those detainees who say that they are interested in seeing us. Although we are seeing fewer people, we may still give Bibles and other literature to them which they may take into their rooms and share with others there. We also know that the Muslims give money and food to detainees, and enjoy much freer access than we do; however, the officials are not really willing to discuss that. Kiinalaisesta uudesta vuodesta lähtien (helmikuu 2017) olemme saaneet taas luvan jatkaa viikottaisia vierailujamme. Joskin entiseen verrattuna vain pienempi työtiimi saa vierailuluvan ja tapaamisoikeus on vain niiden pidätettyjen kanssa, jotka ilmaisevat olevansa kiinnostuneita tapaamaan meidät. Vaikka tapaammekin siis vähemmän ihmisiä, saamme silti antaa heille Raamattuja ja muuta kirjallisuutta, jonka he voivat viedä huoneisiinsa ja jakaa siellä muiden pidätettyjen kanssa. Tiedämme, että muslimiryhmät antavat rahaa ja ruokaa pidätetyille, ja muutenkin heillä on vapaampi pääsy keskuksiin. Vankilaviranomaiset eivät ole kuitenkaan halukkaita keskustelemaan tästä asiasta kanssamme. After almost a year with no visits whatsoever, we now are allowed to see about 50 people every week in Sanxia, and in Yilan about 100 every month. Both places have between 250 and 300 detainees on a regular basis. In Nantou and Hsinchu we have never had serious restrictions concerning our access and we are usually allowed to meet with all detainees at both these places. We may give Bibles and reading material, snacks (in Hsinchu) and phone cards to detainees. Sometimes I am also able to help those men who have lost all their possessions by giving toiletries, clothes, shoes and travel bags when they leave here. Niinpä siis melkein vuoden kestäneen vierailukatkon jälkeen tapaamme noin viisikymmentä pidätettyä joka viikko Sanxian pidätyskeskuksessa, ja Yilanin keskuksessa noin sata pidettyä kerran kuukaudessa. Molemmissa keskuksissa on jatkuvasti noin 250-300 pidetettyä. Nantoun ja Hsinchun keskuksissa meillä ei ole ollut ongelmia vierailujen järjestämisen kanssa, ja näissä keskuksissa pääsemme tapaamaan yleensä kaikkia siellä sillä hetkellä olevia.
Kuvissa yllä: Thaimaalaisen vierastyöläisen kaste Hsinchun pidätyskeskuksessa kesällä 2017. In just this past week I have met with a few Filipinos, two Indians, a Honduran and a Nigerian man during DC visits. I could share the gospel with them and every one of them received a New Testament and other tracts. We have also had a church service in the men s prison in Taipei, which we are allowed to hold every other month. There were about 120 men at this service, and we prepared sermons in seven different languages. We started by reading the passages for the day, then had a baptism, followed by communion, and then a sermon in the different language groups. Menneellä viikolla olen tavannut pidätyskeskuksissa muutamia filippiiniläisiä, kaksi intialaista, honduralaisen ja ja nigerialaisen miehen. Kerroin heille evankeliumin ja jokainen heistä sai myös Uuden Testamentin sekä muuta kirjallisuutta. Pidätyskeskusvierailujen lisäksi järjestimme juuri jumalanpalveluksen Taipein miesten vankilassa. Tähän joka toinen kuukausi järjestettävään palvlukseen osallistuu noin 120 vankia, ja saarnaosuus järjestetään seitsemällä eri kielellä. Jumalanpalveluksessa luettiin ensiksi Raamattua, jonka jälkeen pidettiin kaste, ehtoollinen ja viimein saarna jakautuneena eri kieliryhmiin.
There were groups for Korean, Mandarin, Cantonese, Vietnamese, Indonesian, Tagalog and English speakers. I prepared a sermon on Pentecost for the English group. We see 38 men in the English groups during our weekly visits, unfortunately only 18 were either interested, or allowed, to attend the church service (the officials say that the inmates do not want to come possibly the Muslim men - some men tell us they are not allowed to attend). We still encounter opposition at some of the factories, especially from some Buddhist officials. Sometimes they would not give the books to men, other times they say that the men are too busy and may not come out to meet with us, or they only give us a very short time in the groups. Kuvissa: Pidätyskeskuksen tapahtumissa evankeliumia kerrotaan monin eri tavoin, esimerkiksi kirjallisuuden ja draaman kautta. Suomen Lähetysseuran työntekijät Sean Pienaar ja Laura Kääriäinen, sekä thaimaalainen Meri ja indonesialainen May työn touhussa Yilanin pidätyskeskuksessa. Kieliryhmät ovat koreaksi, mandariini- ja kantoninkiinaksi, vietnamiksi, indonesiaksi, tagalogiksi ja englanniksi. Itse valmistin saarnan englanninkieliselle ryhmälle, aiheenani helluntai. Pääsääntöisesti tapaamme 38 englantia puhuvaa vankia viikottaisissa ryhmissämme, mutta jumalanpalvelukseen heistä osallistui tällä kertaa vain 18 joko kiinnostuksen puutteen vuoksi tai heidän osallistumisensa jostain syystä evättiin (vankilaviranomaiset sanovat, että poissaolleet miehet eivät halunneet osallistua mahdollisesti koska he ovat muslimeita-, kun taas jotkut miehet sanovat, ettei heidän sallittu osallistua). Kohtaamme vielä jonkin verran vastustusta vankilan joissakin osissa (tehtaissa), etenkin joiltain buddhalaisilta vartijoilta. Jokus he esimerkiksi kieltäytyvät antamasta kirjoja miehille, joskus sanovat miesten olevan liian kiireisiä osallistuakseen tapaamiseemme, tai antavat meille vain pienen hetken miesten kanssa.
But all praises to God, the word is still being shared and lives are changing. Despite the different rules in different areas, the complaints from other groups visiting the prison, or that the prison does not give us the names or numbers of newcomers, our ministry continues. God is good to us. Mutta kiitos Jumalalle, Sanaa julistetaan edelleen ja elämät saavat uudistua. Huolimatta siitä, että kohtaamme eri sääntöjä eri osissa vankilaa, muiden vierailijaryhmien meihin kohdistuvista valituksista, tai siitä että vankilaviranomaiset eivät halua paljastaa meille uusien vankien nimiä (jotta voisimme tavata heitä), palvelutyömme jatkuu edelleen. Jumala on hyvä. Family matters: It has been quite a difficult time for us here in Hsinchu. Our son James has had a few more operations since January. His recovery after each operation has been an up and down road, one day good, the next not so good. He s had to endure a lot of discomfort, even pain and still occasionally struggles with his breathing. We continue to visit him in hospital every day. Hanna recently got the bad news from home that her dad had passed away. She will go with Ingrid and Leena to Finland for a while during the summer to attend the funeral and also spend some time with her family there. After consultation with the social worker from his hospital, we have decided that it would be best if James went to another hospital which specializes in taking care of patients with breathing difficulties, before coming home after the summer. A few team members will be gone for the summer as well, so I will be organizing all the regular events. It looks like I will be very busy. Perheen kuulumisia: Meidän perheellämme täällä Hsinchussa on ollut viime aikoina vaikeaa. Poikamme James ollut leikkauksessa muutaman kerran tammikuun jälkeen ja toipuminen leikkausten jälkeen on vaihtelevaa ja aikaaviepää. James on joutunut kestämään paljon epämukavuutta ja joskus kipuakin ja hänellä on edelleen ajoittain vaikeuksia hengityksen kanssa. Käymme sairaalassa hänen luonaan joka päivä. Pari viikkoa sitten Hanna joutui vastaanottamaan suru-uutisen isänsä kuolemasta. Hän matkustaa pian Suomeen Ingridin ja Leenan kanssa hautajaisiin ja he viettävät siellä kesän perheen parissa. Sairaalan sosiaalityöntekijän avustuksella Jamesille on saatu paikka sairaalaosastolta, joka on erikoistunut hoitamaan hengitysvaikeuksista kärsiviä potilaita. Kesän jälkeen voimme toivottavasti alkaa valmistelemaan hänen kotiintulemistansa. Oma kesäni tulee olemaan kiireinen, koska monet tiimiläisitämme matkustavat kesällä ja minulle on jäänyt päävastuu tapahtumien järjestämisestä kesän aikana.
Prayer requests: Please pray for Hanna and the children to have safe travels and a good, blessed time during the summer. Please pray for the work at all the detention centers and the prisons, that it will continue and that the officials at all these places will be touched by the power of the Holy Spirit. Pray that their hearts and the hearts of the inmates will be opened up for the gospel. Pray for the summer, that we will find enough volunteers to visit all of the places, and that all of the events will be blessed. Please pray for strength for James, and also for us to be witnesses of God s great love. Rukousaiheita: -Hannan ja lasten turvallinen matkustus kesän aikana ja siunattu aikaa perheen parissa. -Työ pidätyskeskuksissa ja vankiloissa, sen jatkuminen ja Pyhän Hengen kosketusta vankilanviranomaisille. Rukoillaan, että vartijoiden ja vankien sydämet voisivat olla auki evankeliumille. Siunausta kaikille tapahtumille ja tarpeeksi vapaaehtoisia auttamaan. -Voimia Jamesille, ja että me voisimme on Jumalan rakkauden todistajia. Sean työskentelee Hsinchun Luterilaisella Seminaarilla ja sieltä käsin vierailee ulkomaalaisvankien ja pidätettyjen luona vankiloissa ja pidätyskeskuksissa. Hänestä on ihmeellistä nähdä kerta toisensa jälkeen, kuinka evankeliumi Jeesuksesta kirkastaa pimeimmänkin vankisellin, virkistää väsyneimmänkin sydämen. Seanin perheeseen kuuluvat vaimo Hannan lisäksi Ingrid (7v.), Leena (4v.) ja James (11kk) Toivo. Yhteistyö. Muutos. Kristillinen sanoma toivosta, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta on ollut työmme lähtökohta jo lähes 160 vuotta. Tule mukaan rakentamaan oikeudenmukaista ja inhimillistä maailmaa. Tue työtämme: IBAN: FI38 8000 1400 1611 30 BIC: DABAFIHH, viestiksi työntekijän nimi.