4/2012 55. vuosikerta 1
Tanhuviesti 4 / 2012 Sisällysluettelo Pääkirjoitus - Perinne on osa kulttuuria... 3 SKY:n, KTNL:n ja PMK:n tulevaisuusseminaari... 3 SKY:n ja KTNL:n jäsenyys tuo monia etuja... 4 Kutsu SKY:n ja KTNL:n vaalikokoukseen... 4 OK-opintokeskus on järjestötoiminnan terästys... 5 Koulutustoimikunnan terveisiä... 5 Kesäjuhlakurssit Hämeenlinnassa... 6 Tanhu-Visa Liettuassa... 7 Lohjalaisia kulttuurimatkalla Norjassa... 9 Tanssiva Turku 2012... 10 Kuopion Tanhuujat 50 vuotta... 11 Kansantanssia kirjallisuudessa 7... 12 Dansen för åskådare - Gunnel Biskopin väitöskirja... 13 Tanssittavaa musiikkia suomenruotsalaisittain Korppoosta... 14 Kärpäset ja linnunsilmät - kansanomaista kirjontaa... 15 Kansanmusiikin isompi ilta... 15 Kansallispuku - pyhä, paha vai siltä väliltä... 16 Tanhuviestin historian havinaa, KTNL 25 vuotta... 17 Lasten nurkka... 18 Tapahtumakalenteri... 18 Kansallispukuja myydään... 19 Valokuva kansallispuvun myynti-ilmoitukseen... 19 Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Risto Elo Osoite: Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 ti 14.00 18.00, ke ja to klo 10.00 14.00 tanhuviesti@kansantanssinyst.fi ISSN-L 1799-1404 ISSN 1799-1404 Aineisto- ja julkaisupäivät! Aineiston tulee olla toimituksella torstaina viikoilla 1, 11, 31 ja 41. Tanhuviesti ilmestyy torstaina viikoilla 3, 13, 33 ja 43. Toimituksen sähköposti: tanhuviesti (at) kansantanssinyst.fi Kannen kuva: Kuopion Tanhuujat 50 vuotta, Mauno Luukkonen 2
PÄÄKIRJOITUS - PERINNE ON OSA KULTTUURIA Tämän hetken kuuma puheenaihe on uuden Taiteen edistämiskeskus nimisen viraston muodostaminen vanhasta taidetoimikuntalaitoksesta. Uudelle keskukselle tulisi myös osin kulttuurin edistämiseen liittyviä tehtäviä. Taidejärjestöt pitävät ymmärrettävästi lujasti kiinni omista eduistaan, jotka ovat syntyneet taidetoimikuntalaitoksen aikana. Nyt ovat kulttuurin edustajat tulossa jakamaan samaa pottia. On syntymässä kahtia jako taide vastaan kulttuuri. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.10. 2012 tuodaan esiin taiteilijajärjestöjen huoli. Taiteilijajärjestöt pelkäävät, että Taiteen edistämiskeskus ryhtyy tukemaan taiteen lisäksi muutakin kulttuuria ja harrastustoimintaa, joka ei täytä ammatillisen taiteen laatuvaatimuksia. Järjestöjä huolestuttavat taiteilijoiden roolin kaventuminen rahoituspäätöksissä ja vertaisarvioinnin heikkeneminen, joka voisi johtaa päätösvallan luisumisen taiteen syvempiä arvoja ymmärtämättömille virkamiehille. Pääkirjoitus lopettaa Huonoja päätöksiä voidaan toki tehdä sekä uudessa että vanhassa järjestelmässä. Perinne kuuluu kiinteästi kulttuuriin ja on osa sitä. Perinne on kulttuurin pohja. SKY:n toiminnan perusta on perinteen vaaliminen ja tunnetuksi tekeminen kansantanssin ja -musiikin, kansallispukujen ja tapojen parissa. Tanssitaidetoimikunta on huomioinut SKY:n toiminnasta vain tanssin osuuden. Muun perinteen vaalimista ei ole huomioitu missään taidetoimikunnassa. Perinnejärjestöt ovat väliinputoajia. Tanssin kentässä on erilaisia toimijoita tällä hetkellä ilahduttavan paljon. Tämä tietää samalla voimakasta kilpailua elinehdoista. Kansantanssin järjestöjen täytyy löytää yhteinen tahtotila ja tuoda se julki yhteisenä julkilausumana. Suomalainen kansantanssi on nuorisoa kasvattava yhteisöllinen toiminnan muoto, jota toivoisi käytettävän myös kouluissa liikunnan osana. Yleisesti kansantanssi on koordinaatiota edistävää ja taitotason mukaan toimivaa liikuntaa, joka sopii kaikille ikää katsomatta. Suomalaiset kansallispuvut herättävät poikkeuksetta ihastusta varsinkin ulkomaalaisten piirissä. Suomalaisten kansallispukujen erikoisuus on siinä, että ne ovat paikkasidonnaisia ja sitä myöten niiden kirjo on runsas. Ei anneta omalta osaltamme perinteen hiipua vaikka toimintaedellytykset yrittävät vähetä. Toivottavasti jatkossakin löytyy vapaaehtoisia pitämään perinnettä voimissaan. Risto Elo SKY:N, KTNL:N JA PELIMANNIKILLAN TULEVAISUUSSEMINAARI Järjestöissä on katsottu tarpeelliseksi tehdä luotaus tulevaisuuteen. Tarkoitus on tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma (PTS) aina kymmenen vuotta eteenpäin. Tiedossa on, että mitä pidemmälle kurkotetaan sitä vaikeampi tavoitetta selkeästi nähdä. Aika tuo väliin muuttuvia asioita, joita on mahdoton ennakoida. Mutta aina voi asettaa tavoitteita, joihin yhteisvoimin pyritään. Kymmenen vuoden aikana tarkistetaan tavoite useaan kertaan ja korjataan polkua, jota pitkin tavoitteeseen mennään. Lähiajan tavoitteet saadaan määritettyä huomattavasti helpommin, koska ympäristö on tuttua ja muuttujia vähemmän. Tulevaisuusseminaari pidetään marraskuun 3. 4. 2012 Påkaksessa Vantaalla. Kaikilla on mahdollisuus antaa eväitä seminaariin vastaamalla kyselyyn, johon on linkki SKY:n ja KTNL:n nettisivuilla. Tämän kyselyn avulla annatte arvokasta tietoa, joka koskee järjestöjä. Toivottavaa on, että vastaatte kyselyyn rehellisesti antaen risuja ja ruusuja. Vastauksia toivotaan pikaisesti jo 26.10. mennessä. Nettiosoite on myös tässä: https://docs.google.com/spreadsheet/viewform?formkey=dgzonnjurxnfrelqbve0t1vjzklaa0e6mq#gid=0 (Jos linkki ei toimi, niin kopioi linkki ja sijoita se osoite-kenttään) 3
SKY:N / KTNL:N JÄSENYYS TUO MONIA ETUJA Kansantanssin harrastajalle tärkein yhteisö on toimintaa pyörittävä jäsenyhdistys. Mutta tarvitseeko pienen paikkakunnan kansantanssiseuran kuulua myös kansalliseen kattojärjestöön? Suomalaisen perinteisen kansantanssin harrastus on mahdollista vain paikallisten seurojen aktiivisuuden ansiosta. Toiminnan kehittäminen ja hyvinvointi laajemmassa mittakaavassa vaatii kuitenkin kansallisen kattojärjestön olemassaoloa. Sitä kautta paikallistason yhdistysten on mahdollista saada äänensä kuuluviin valtakunnallisesti. Kattojärjestö myös kokoaa yhteen resursseja, joita pienten toimijoiden ympäri maata on mahdollista saada käyttöönsä. Tähän on poimittu joitain etuja, joita SKY:n / KTNL:n jäsenyys tuo tullessaan: Vuosiohjelmistot: Jäsenyhdistykset saavat maksutta oman kattojärjestönsä vuosiohjelmistojen ohjeet ja nuotit. Ohjelmiin tuotetaan myös musiikkiäänitteet erikseen myytävällä CD-levyllä. Valtakunnalliset kesäjuhlat: Kesäjuhlat kokoavat yhteen eri puolilla Suomea asuvia kansantanssijoita. Kesäjuhlan järjestämiseen omalla paikkakunnalla saa apua kattojärjestöltä. Kurssit: SKY:n ja KTNL:n yhteistyössä jäsenyhdistysten kanssa järjestämät opintojaksot tarjoavat koulutusta niin vuosiohjelmisto-, kuin erilaisten teemakurssien muodossa. Kattojärjestön kautta voi saada myös koulutusapua omien kurssien järjestämiseen. Kökkäklubi: Klubi on ohjaajille ja muille koulutusasioista kiinnostuneille suunnattu tiedotuskanava. Kursseista kertyvillä kökkäpisteillä saa SKY:n ja KTNL:n tuotteista ja kursseista alennusta. Kökkäisäntä/ emäntä tiedottaa klubilaisille suoraan kursseista ja muista ajankohtaisista asioista. OK-opintokeskusyhteistyö: SKY:n ja KTNL:n jäsenet ovat oikeutettuja saamaan taloudellista tukea kurssien ja vertaisopintoryhmien (entisten opintokerhojen) järjestämiseen OK-opintokeskuksen kautta. Sieltä saa myös monenlaista koulutukseen ja yhdistystoimintaan liittyvää tietoa sekä mahdollisesti myös koulutusapua. Lisää tietoa saa SKY:n ja KTNL:n toimistolta sekä OK-opintokeskuksen nettisivuilta www.ok-opintokeskus.fi. Tanhuviesti: Tanhuviesti on kaikkien luettavissa netissä. SKY:n, KTNL:n ja Pelimannikillan jäsenet voivat tilata myös lehden paperisen printtiversion edullisesti. Vastuuvakuutus: SKY:llä on erityisvastuuvakuutus, joka korvaa SKY:n ja KTNL:n sekä niiden jäsenyhdistysten tilaisuuksissa mahdollisesti tapahtuvia vahinkoja, jos järjestäjä on vastuussa vahingosta. Tietoa: Jäsentiedotteissa, nettisivuilta ja keskustoimistolta saa tietoa ajankohtaisista tapahtumista, kursseista ja mm. järjestöjen välisestä yhteistyöstä. Yhdistykset voivat ilmoittaa omia tapahtumiaan, joita julkaistaan tapahtumakalenterissa nettisivuilla ja Tanhuviestissä sekä tiedotteissa ja Kökkäkirjeissä. Julkaisuja: Kattojärjestöt tuottavat kirjallisuutta, tanssiohjeita ja musiikkiäänitteitä kaikkien jäsenyhdistysten käyttöön. Puvusto: SKY:n puvustolta voivat jäsenet lainata kansallispukuja puoleen hintaan. Edustus yhteistyöjärjestöissä: Kattojärjestöllä on edustus erilaisissa kansantanssialan järjestöissä ja toimikunnissa. Näitä ovat Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, Folklore Suomi Finland, Nordlekorganisaatio kansallisine komiteoineen sekä Kansantanssin yhteinen toimikunta, joka koordinoi järjestöjen yhteistä kansantanssinohjaajakoulutusta. KUTSU SKY:N JA KTNL:N VAALIKOKOUKSEEN Vaalikokouksien yhteydessä kerrotaan Tulevaisuusseminaarissa 3. 4.11.2012 esiin tulleita suunnitelmia ja suuntaviivoja. Vaalikokoukseen toivotaan runsaasti ehdotuksia hallitusten jäsenistä. Uudet innokkaat jäsenet tuovat toimintaan elävyyttä, vaihtuvuutta ja uusia ideoita. Sääntömääräisiä vaalikokousasioita ovat hallituksen jäsenten valinta sekä toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen vuodelle 2013. Asialistalla on sääntömääräisten vaalikokousasioiden lisäksi vuoden 2014 kesäjuhlien järjestäjästä päättäminen. SKY:n vaalikokous pidetään lauantaina 24.11.2012 klo 15:00 ja KTNL:n vaalikokous lauantaina 24.11.2012 klo 16:00 Molemmat kokoukset pidetään SKY/KTNL toimistolla Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki. 4
OK-OPINTOKESKUS ON JÄRJESTÖTOIMINNAN TERÄSTYS OK-opintokeskus on valtakunnallinen järjestökoulutuksen asiantuntijaoppilaitos, joka toimii tukena ja kehittäjänä 67 kansalaisjärjestölle. Suomi on järjestötoiminnan kultamaa ja OK-opintokeskuksen tavoitteena on edistää järjestötoimintaa pysymään elinvoimaisena sekä kehittymään muuttuvan maailman tahtiin. OK-opintokeskuksen tehtävä on tarjota monipuolista koulutusta jäsenjärjestöjensä toimijoille, ja lisäksi tukea sekä ohjaamalla että taloudellisesti jäsenjärjestöjen koulutusta. Opintokeskuksen jäseninä on niin potilas- ja kansanterveysjärjestöjä kuin luonto-, kasvatus- ja kulttuurijärjestöjä, joten OK-opintokeskuksesta löytyy laajaa osaamista järjestöjen erilaisiin tarpeisiin. OK-opintokeskuksen rehtori ja toiminnanjohtaja Anitta Pehkonen kertoo monien järjestöjen törmäävät koulutusta etsiessään yrityksille suunnattuihin kursseihin, jotka on myös hinnoiteltu sen mukaan. - Meidän koulutuksemme on räätälöity nimenomaan järjestötoimijoille. Se pätee sekä sisältöön että hintoihin. Osallistujat saavat juuri sen, mitä ovat tulleet hakemaan ja näin myös vastinetta rahalle, hän toteaa. Näköalapaikalla OK-opintokeskuksen koulutuksiin ja vertaisopintoryhmiin osallistuu vuosittain noin 150 000 järjestötoimijaa. Opintokeskuksen itse toteuttamat koulutukset käsittelevät muun muassa sosiaalista mediaa järjestötoiminnassa, järjestöjen ja yhdistysten johtamista, vaikuttamista, verkostoitumista ja tapahtumien järjestämistä. Koulutusta tarjotaan niin toimihenkilöille kuin vapaaehtoistyöntekijöille. OK-opintokeskus ohjaa ja rahoittaa Opetushallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön tuella myös jäsenjärjestöjensä omia hankkeita ja koulutuksia. Hakemukset käyvät läpi tiukan seulan. Niistä noin 60 prosenttia hyväksytään ja ne saavat OK-opintokeskuksen laatuleiman, joka näkyy OK-opintokeskuksen logon käyttönä järjestöjen toteuttamien koulutusten markkinoinnissa ja osallistujatietolomakkeessa. Järjestöissä on valtavasti asiantuntemusta, jota ulkopuoliset tahot mielellään hyödyntävät. Sen myötä myös järjestöjen osaamiselta vaaditaan aikaisempaa enemmän. OK-opintokeskus kuulostelee järjestöjen osaamistarpeita ja pyrkii vastaamaan niihin jopa ennen kuin nämä itsekään sitä tiedostavat. Näin OK-opintokeskuksen jäsenjärjestöt pysyvät aina ajan hermoilla. Teksti Katja Pesonen KOULUTUSTOIMIKUNNAN KUULUMISIA Toimikunnan tarkoitus on järjestää erilaisia koulutuksia, kursseja ja tapahtumia. Tärkeä tehtävämme on myös tukea jäsenyhdistyksiä alueellisessa ja paikallisessa koulutuksessa. Otamme edelleen mielellämme vastaan tietoja kurssipaikoista ja kurssiaiheista. Olisiko yhdistyksenne valmis vastaanottamaan kurssin omalle paikkakunnallenne? Millaista kurssitarjontaa kaipaatte? Ottakaa yhteyttä, niin mietimme yhdessä. Tammikuun lopussa 26.1. järjestetään Saarijärven kesäjuhlien aikuisten kenttäohjelmiston kurssi Vantaan Puistokulmassa. Paikalle toivotaan ohjaajien lisäksi myös ryhmiä tanssijoineen. Näin saamme jo isompiakin kuvioita kasaan ja näemme vähän kenttäkokonaisuutta. Tervetuloa ensi kesän tanssitunnelmiin. Opetusministeriö tukee Ok-opintokeskuksen kautta toteutettavia opintojaksoja ja kursseja. Jokaisella jäsenyhdistyksellä on mahdollisuus käyttää SKY:n aikuisopiskeluun saatuja tunteja omiin paikallisiin koulutuksiin ja tapahtumiin. Toimistomme antaa mielellään käytännön neuvoja. Käy tutustumassa myös www.ok-opintokeskus.fi. Sieltäkin löytyy paljon hyödyllistä tietoa. Orivedelle kokoontuu joulukuun lopussa yli sata kansanmusiikin harrastajaa yli kymmenellä eri kurssilla. Samaan aikaan siellä on myös kansantanssikurssi meille ihan tavallisille perustanssijoille. Opettajana on 40 vuotta kansantanssia opettanut, ohjannut ja jalostanut Antti Savilampi sekä Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunut Hilppa Herd. Ota pari mukaan ja lähde tanssimaan! Menuetin ylimenon näyttäminen käy kätevästi viulua soittaen Tanhuvakan rannikon ruotsinkielisen alueen tanssien kurssilla Mäntsälässä 20.10.2012. 5
Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskus (KEK) Edistämiskeskuksen tarkoituksena on kansanmusiikki-, kansantanssi- ja soitinrakennustoiminnan edistäminen, käsittäen sekä harrastusettä ammattitoiminnan. Toimialueena on koko Suomi. Jäsenistöön kuuluu 19 jäsenyhteisöä, myös SKY ja KTNL. Tänä vuonna toteutamme kantele-teemaa, joka on näyttävästi esillä myös Saarijärven kesäjuhlilla. Vuosien 2013-2014 teemaksi on valittu tanssin, musiikin ja kulttuurin monimuotoisuus, laajeneminen ja rajojen etsiminen, nimenään Rajatapaus. Kansanmusiikin Isompi ilta 24.11.2012. Tapahtuma järjestetään jo toisen kerran Musiikkitalossa Helsingissä. Tule kokemaan yhdessä soittamisen riemu klo 16-17 kaiken ikäisille ja tasoisille tarkoitettuun työpajaan tai kuulemaan pelimanniryhmiä eri puolilta maata, kansantanssia unohtamatta. Konsertti Vahvat juuret - Uudet versot salissa klo 19-20.30. Lisätietoja löytyy osoitteesta www.kansantanssi.fi Järjestöjen yhteinen koulutustoimikunta Kaikkien järjestöjen yhteinen, ohjaajien koulusta suunnitteleva ja toteuttava toimikunta jatkaa ensi vuonna nimellä Kansantanssin yhteinen toimikunta (KYT). Ohjaajakoulutusta on uudistettu ja pohjatyö on nyt saatu valmiiksi. Perusopintoja järjestetään tänä syksynä kolmena viikonloppukurssina Mikkelissä. Uusia ohjaajia kaivataan moniin ryhmiin eri puolelle Suomea ja onkin ollut ilahduttavaa, että yli 20 innokasta nuorta opiskelijaa on aloittanut ohjaajan perusopinnot. Valinnaisia opintojaksoja järjestetään ensi vuonna lasten ja nuorten ohjaamisessa ja ohjelmiston suunnittelussa, karjalaisessa kansantanssissa, kansantanssin paritansseissa sekä kansantanssissa näyttämöllä. Lähetämme jäsentiedotteissa ja Kökkäkirjeissä lisätietoja kursseista yhdistyksiin ja ohjaajille. Koulutusterveisin Riitta Kangas KESÄJUHLAKURSSIT HÄMEENLINNASSA Syyskuun alussa aloitettiin Hämeenlinnassa ensi vuoden kesäjuhlien Mahtimeininkien kenttäohjelman harjoittelu. Pia Pyykkinen on tehnyt aikuisten kenttäohjelman. Marjuska Santala on tehnyt nuorten ja lasten kenttäohjelman. Aikuisten ohjelman kurssilla oli sopivasti 17 paria, joten kaksi täyttä kuviota tuli täyteen. Kenttäohjelman rakentamiseen oli annettu toiveeksi, että ei pientä piperrystä vaan suuria näyttäviä liikkeitä ja kuvioita, jotka näkyvät kentällä isolla joukolla hyvin. Pian suunnittelemaan ohjelmaan kuuluikin mielenkiintoinen ja näyttävä uusi tanssi nimeltään Ransissi Kannakselta, jonka alkuperäinen muistiinpano on Urheilumuseon kokoelmissa. Tämä sovitus tanssiohjeisiin ja musiikkiin on tehty Juha-Matti Arosen kurssilla opettaman mukaan ja muokattu kenttäkuvioiksi sopivammaksi. Kurssin aikana kuului kommentteja, että ohjelma on sopivan helppo oppia ja ryhmien liikkeet tulevat näyttämään komealta. Ohjelmasta löytyy piiriä, polkkaa, sahausta, hyppelyä sopivasti. Kritiikkiä tuli ohjelman lopussa olevasta masurkasta, että se on liian nopea. Kaikki ikäluokat eivät pysy kohtuullisesti mukana. Sunnuntain kurssilla keskusteltiin tanssien helppoudesta ja vaikeudesta. Marjuskan toiveena oli, että sellaiset alle 12- vuotiaat, joille taitotasoltaan ohjaaja kokee nuorten ohjelman liian haastavaksi, opettelisivat tuon lasten osuuden. Marjuska myös toivoi, että ohjelmasta tehtäisiin draamallinen tarina, jolloin tanssi ja leikki olisivat ikään kuin näytelmää. Viesti meille kaikille: Leikki on tervettä vauvasta vaariin! Marjuska kirjoittaa ohjaajille kurssilla jaetun kerhokirjan lopussa: Lasten ja nuorten ohjelmaan sisältyy tarinallinen ajatus, josta saa vinkkejä kokonaisuuden nimistä, vuoroista ja laulujen sanoista. Voitte oman ryhmän kanssa rakentaa yksityiskohtaiset ajatukset teille sopiviksi. Omakohtaisia kokemuksia ohjelmasta en saanut, joten kommenttejakaan ei ole tiedossa. Yleisesti kurssilaiset olivat tyytyväisiä tulevaan kenttäohjelmaan. Teksti ja kuvat Risto Elo 6
TANHU-VISA LIETTUASSA Parbeg laivelis on joka toinen vuosi Klaipedassa Liettuassa järjestettävä folklorefestivaali. Tänä vuonna se pidettiin 12. 15.7. Viime kesän Metron Melkutus -kesäjuhla poiki Tanhu- Visalle kutsun festivaalille. Helsingin Kansantanssin Ystävät kutsui viime kesänä Metron Melkutukseen ulkomaalaisvieraaksi Kursiu Ainiai kansanmusiikki- ja -tanssiryhmän, joka on kotoisin Klaipedasta, Liettuan länsirannikolta. Kuurilaisperinnettä esittävä monipuolinen ryhmä herätti paljon ihastusta. Tanhu-Visa, joka oli kesäjuhlassa HKY:n talkooapuna, sai toimia ryhmän oppaina. Kesäjuhlan aikana ehdittiin solmia ystävyyssuhteita ja tutustua toinen toistemme ohjelmistoon. Kevättalvella Tanhu-Visalle tuli sitten kutsu Klaipedaan tämänvuotiseen Parbeg laivelis -festivaaliin. Matkaan lähdettiin heinäkuun 12. päivän aamuna. Mukana oli 15 tanssijaa ja neljä pelimannia. Yksi tanssija joutui perumaan matkansa viime hetkellä perheessä sattuneen kuolemantapauksen johdosta ja vähältä piti, ettei kaksi muutakin jäänyt kyydistä. Kaustisen kävijöiden auto nimittäin vaurioitui jäniskolarissa niin, että simahti matkaa edeltävänä yönä tienposkeen Keski- Suomessa. Onneksi matkalaiset pääsivät liftaamaan laukkujensa ja soittimiensa - mm. bassoviulun - kanssa rekkakyytiin ja ehtivät aamuksi kotiin ja lentokentällekin vain muutaman minuutin sovitusta tapaamisajasta myöhässä. Esiintymiskokoonpanoja ja kuvioita jouduttiin yhden tanssijan poisjäännin vuoksi toki hieman rukkaamaan. Klaipedan matkaajat ryhmäkuvassa Neringa-oppaan kanssa. Perinnekulttuuriin keskittynyt festivaali Nelipäiväinen Parbeg laivelis ei ole varsinainen kansantanssitapahtuma, vaan festivaalin pääpaino on musiikissa ja käsityöperinteessä. Tänä vuonna juhlittiin samalla Klaipedan kaupungin 760-vuotisjuhlia. Sen kunniaksi etnokulttuurikeskus oli konstruoinut useita paikallisia muinaispukuja. Taidokkaasti valmistettuja pukuja esiteltiin näyttävästi ja ne herättivät ansaittua huomiota paitsi runsaslukuisessa yleisössä, myös paikallisissa tiedotusvälineissä. Festivaalin järjestäjänä toimii Klaipedan kaupungin etnokulttuurikeskus. Koska keskuksessa tehdään myös tutkimusta, festivaalilla painotetaan erityisesti esiteltävän perinteen autenttisuutta. Mukana olleet ryhmät esittelivät oman alueensa perinnettä monipuolisesti. Saimme tutustua Klaipedan alueen perinnemusiikkiin, -pukuihin, - käsitöihin, -ruokaan ja muun muassa pyykinpesuun liittyvään perinteeseen. Ulkomaisia ryhmiä meidän suomalaisten lisäksi oli Latviasta, Venäjältä, Puolasta, Unkarista ja Yhdysvalloista. Vaikka muutkin ryhmät esittivät tanssia, niiden esitykset keskittyivät enemmän musiikkiin, joten me olimme ainoa ensisijaisesti tanssia esittävä ryhmä. Festivaalin yhteydessä järjestettiin myös vilkkaat käsityöläismarkkinat. Myyntikojuista tarttui meidänkin matkaamme keramiikkaa, nahka- ja puutöitä, poimittuja pirtanauhoja, käsintehtyjä nappeja, alueella suosittuja meripihkakoruja ynnä muita ihanuuksia. Yllätyksenä tulleita ohjelmavaatimuksia Olimme harjoitelleet koko kevätkauden runsasta ohjelmistoa Liettuaa varten. Noin kaksi viikkoa ennen matkaa saimme sähköpostilla tarkemmat toivomukset esitettävän aineiston suhteen. Yllätykseksemme saimme tietää, että meiltä kaivattiin tanssiesitysten ja tanssitupien vetämisen lisäksi myös ohjelmaa, johon emme olleet osanneet valmistautua. Toivomukset olivat hyvinkin yksityiskohtaisia. Tanssitupien tansseista järjestäjät pyysivät kirjalliset ohjeet sekä tietoja tanssien alueellisesta ja historiallisesta alkuperästä ja käyttöyhteydestä. Yhteen teemakonserttiin meiltä haluttiin puolen tunnin mittaista ohjelmaa, joka sisältää työlauluja tai perinteisiin työtapoihin liittyviä lauluja. Järjestäjät kaipasivat meiltä myös varsin perusteellista tietoa pukuperinteestä. Naimattomien ja naimisissa olevien naisten päähineiden eroista ja yksityiskohdista pyydettiin 20 minuutin esitelmää ja hääpukuperinteestä kymmenen minuutin esitystä. Erityisesti meiltä pyydettiin materiaalia naisten pukujen irtotaskuista. Liettuassa irtotaskut kuuluvat naisten pukuihin vain kuurilaisalueella, johon Klaipeda kuuluu. Etnokulttuurikeskuksessa tehdään parhaillaan tutkimusta taskuista ja siksi siellä oltiin erityisen kiinnostuneita suomalaispukujen taskuversioista. Meitä pyydettiin tuomaan niitä mukanamme mahdollisimman runsas näytekokoelma - ja sen toivottiin sisältävän myös aitoja historiallisia kappaleita. Lisäksi taskuista kaivattiin kaikkea mahdollista saatavissa olevaa tietoa sekä kirjallista lähdeaineistoa. Etnokulttuurikeskukseen järjestettiin sitten paikallisia ja suomalaisia taskuja vertaileva näyttely. 7
Kyllä onnistuu! Kaksi viikkoa on kovin lyhyt aika valmistautua noin moniin yllättäviin toiveisiin - varsinkin, kun harjoittelukautemme oli jo päättynyt. Onneksi Tanhu-Visassa on sekä aktiivista musiikin että puku- ja käsityöperinteen harrastuneisuutta. Kokeneet kuoroihmiset Eija ja Fred Stoddard kasasivat pikaisesti tukkilaislaulukokonaisuuden, jonka komeaääninen Fred kajautti festivaalin päälavalla soolona tanssijoiden säestäessä häntä valjakkojenkalla, sottiisivariaatioilla ja perhevalssilla. Pukuesitelmäosuudet saatiin myös kasaan helposti. Pukuesittelyn englanniksi hoitanut Eija ei edes ehtinyt käsitellä kaikkea, mitä oli tarkoitus, sillä meille varattu aika loppui kesken. Yleisö oli selvästi kiinnostunut kuulemastaan, sillä muistiinpanoja kirjoitettiin, pukuja valokuvattiin ja kysymyksiä esitettiin ahkerasti. Kansallispukujen taskunäyttelyä varten saimme kasaan sekä näytekappaleita Liettuaan vietäviksi, että ison kokoelman A4-tulosteita valokuvaamistamme kirjailluista taskuista. Pakkasimme laukkuihimme myös kilokaupalla kirjoja pukuperinteestä. Sekä lukuisat esiintymisemme että esittelemämme ja mukana tuomamme tietoaines saivat oikein mukavan vastaanoton. Esityksiimme ihastunut amerikkalaisryhmä ehti jo kutsua Tanhu- Visan ensi kesäksi Tennesseehen. Sade teki esiintymislavasta hurjan liukkaan, mutta pystyssä pysyttiin! Vieraat kuin herran kukkarossa Liettualaiset olivat varsin vieraanvaraisia isäntiä. Oppaamme Neringa oli koko neljäpäiväisen festivaalin ajan seuranamme. Hän matkusti meitä varten naapurimaahan Latviaan asti, sillä hän oli meitä vastassa jo Riiassa lentokentällä. Etnokulttuurikeskuksen väki oli myös mukavaa ja melkein häkellyttävän kiinnostunutta esimerkiksi pukuperinteestämme. Erityisen hauskaa oli tavata Kursiu Ainiain mukavia ihmisiä vuoden tauon jälkeen. Ryhmä järjesti meille viimeisenä iltana upean illanvieton, jossa pöydät notkuivat herkkuja ja kohtelu oli suorastaan ylenpalttista. Illan aikana ei ruoka eikä juoma päässyt keneltäkään loppumaan; astiat eivät ehtineet tyhjentyä, kun joku oli jo tarjoilemassa lisää. Juhlassa tanssittiin, laulettiin, soitettiin, naurettiin sydämen kyllyydestä. Jäähyväisten aikaan vuosi yksi jos toinenkin silmäkulma. Uskoisin, että seuraavaa tapaamista odotetaan puolin ja toisin. Asuimme festivaalin järjestäjien kustannuksella hotellissa, josta oli muutaman minuutin kävelymatka kaikille tapahtumapaikoille. Ruokailut aamiaista lukuun ottamatta tapahtuivat toisessa hotellissa, joka oli aivan etnokulttuurikeskuksen ja päälavan lähituntumassa. Kuten Suomessa, sää oli Klaipedassakin vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kylmä ja sateinen, mutta toki aurinkoakin nähtiin. Kansallispuku ei ollut lainkaan liian kuuma esiintymisasu - pikemminkin päinvastoin. Kaikki esiintymiset tapahtuivat ulkoilmassa ja yhden konsertin aikana satoi niin, että lava muuttui vaarallisen liukkaaksi. Meitä ennen esiintyneestä puolalaisryhmästä yksi tyttö ehti pyllähtää kesken esityksen ja järjestäjä tuli kehottamaan meitä varovaisuuteen. Meidänkin ryhmässä jalka lipsui muutaman kerran uhkaavasti, mutta kaikki pysyivät onneksi pystyssä ja lavalla. Liettuassa arvostetaan perinnettä Ihaillen ja kateellisena sai seurata, kuinka omaa kulttuuriperinnettä arvostetaan Liettuassa - ja kuinka elävää paikallinen perinne on. Vajaan kahdensadan tuhannen asukkaan kaupungin etnokulttuurikeskus toimii aktiivisesti monella eri saralla ja sillä on 17 palkattua työntekijää. Festivaaleilla esiintyneistä 32 ryhmästä peräti kymmenen oli kotoisin Klaipedasta. Konserteissa ja illanvietoissa oli sateisessakin säässä paljon yleisöä. Kansantanssi on Klaipedassa - ja varmaan muuallakin Liettuassa - suosittu vapaaajanviettomuoto. Ihmiset käyvät tanssimassa kansantansseja samaan tapaan kuin meillä mennään lavatansseihin tai erilaisiin tanssiravintoloihin. Esim. oppaanamme toiminut nuori Neringa käy viikoittain tanssimassa kansantansseja Etnokulttuurikeskuksella, mutta ei kuulu mihinkään varsinaiseen tanssiryhmään. Tanssi-illanvietoissa olikin hurja tungos. Nuoret, vanhat ja lapset tanssivat osaavasti ja iloiten niin omia kuin muidenkin maiden tansseja. Tanssitupia pidettäessä väki osallistui niin innokkaasti, että emme kaikki aina itse mahtuneet sekaan! Kaiken kaikkiaan matka oli todella hieno kokemus. Klaipeda vaikutti paikalta, jonne mielellään matkustaisi myöhemminkin, festivaalin aikataulu kun ei sallinut perusteellista kaupunkiin tutustumista. Paikalliset ihmiset olivat myös poikkeuksellisen mukavia. Annuli Perheentupa 8
LOHJALAISIA KULTTUURIMATKALLA NORJASSA Vuosi 2012 oli jälleen Pohjoismaalaisen kansanperinteen katsastusaika eli NORDLEK 2012 tapahtuma. Tänä vuonna oli Norjan vuoro järjestää festivaali. He olivat valinneet juhlapaikaksi Steinkjer pikku kaupungin, joka sijaitsee keskellä Norjaa Nord-Tröndelagissa. Steikjer seisoo Trondheimfjordenin pohjoispäässä, josta on noin 100 km Trondheimiin. Olimme jo talvella päättäneet, että lähdemme Nordlekiin Norjaan. Asiat järjestyivät ja pääsimme matkaan varhain maanantaiaamuna 9. 7. -12. Ajoimme Vaasaan ja lautalla Uumajaan sieltä Ruotsin halki Åren kautta Norjaan. Meille tuli rankka matka, koska olimme liikenteessä koko yön. Pohjolan valoisa yö oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että ajaessamme Ruotsin halki ja läpi Kölivuoriston näimme kaikenlaisia metsän asukkaita muhkeasarvisista hirvistä kettuihin ja jäniksiin puhumattakaan vuolaista virroista ja kuohuvista koskista. Oliko hämäryyden aiheuttamaa optista harhaa, mutta minusta näytti tie Norjan puolella selvästi kapeammalta ja muutenkin huonommalta. Tosin mäet jyrkkenivät ja kanjoni syveni huomattavasti. Olimme ihan ensimmäiset sinä aamuna festivaalitoimistolla ja saimme asunto yms. asiat hoidetuksi. Majoituimme Steinkjer barneskoleniin yhteen isohkoon luokkaan, jonka lattialle levitimme ilmatäytteiset retkipatjamme. Olimme valmiit illan avajaisjuhlaan, joka alkoi klo 18.00. Puheet kuunneltiin ja katseltiin avajaisohjelmat. En jotenkin oikein päässyt tunnelmaan armottomassa tungoksessa seisomapaikalla. Seuraavana aamuna olivatkin sitten tanssiharjoitukset. Asettuminen esiintymislattialle sujui yllättävän helposti. Syy tähän oli mukana olevien ohjaajien lukuisa joukko. Meitä oli noin 250 eripaikoista saapuneita toisilleen vieraita tanssijoita. Ehdimme tanssia esitettävät kappaleet läpi kahteen kertaan, joista toinen kerta onnistui erinomaisesti. Olimme varanneet jo Suomesta Kultaisen kierroksen, joka suoritettiin bussikuljetuksena. Ensimmäinen vierailukohde oli vanha kartano, jossa toimi pienehkö juustola. Heillä oli myös tehtaanmyymälä, josta myytiin talon tuotteita. Ne olivat monenlaisia juustoja ja erilaisia yrttituotteita. Itselle tuli mieleen, että viljely käyttäen erilaisia traktoreita lienee omanlaistaan taiteilua, koska maaston korkeudet ja kaltevuudet olivat niin suuret, että taitamaton kuljettaja saattaisi pyöriä koneineen laakson pohjalle. Muokkaushommissa varmajalkainen vuonohevonen lienee ollut aikanaan turvallisempi. Seuraavassa kohteessa toimi kotileipomo ja myymälä. Molemmissa toimi pienehkö kotimuseo lisähoukuttimena. Kolmantena kohteena oli paikallinen matkailuravintola, joka oli rakennettu lähes tunturin päälle viikinkiajan malliin. He tarjosivat meille paikallisista tuotteista kootun lounaan. Ei siinä ainakaan tarvinnut olla nälissään, kun ensimmäisessä paikassa tarjottiin kahvit ja jäätelöt. Seuraavassa paikassa tuli maisteltua paikallisia leivonnaisia kahvin kera. Viimeisenä kohteena oli Nils Aas Kunstverksted, kulttuurimuseo, taidegalleria, lasten ja nuorison taideverstas, taide ja käsityökauppa. Tähän liittyi myös ulkona oleva taidepuisto, jossa oli lukuisia veistoksia sijoitettuna sopivasti luonnon helmaan. Palaan vielä campuselle, jossa varsinaiset juhlat pääosiltaan järjestettiin. Siellä olevassa suuressa urheiluhallissa oli kolmessa eri osastossa tanssia ja soittoa koko ajan eri ohjaajien järjestämänä. Näitä ei kukaan voinut kaikkia seurata, vaan jokainen sai valita mieleisensä kohteen. Minun mieleeni jäi parhaiten kaupunginteatterissa esitetty Nordicdanse konsertti, jonka järjestivät yhdessä Tanska, Suomi, Ruotsi ja Norja. Esiintyjät olivat kaikista näistä maista, he olivat ryhmänsä parhaimmistoa ja esitys oli todella loistava. Taiteelliset johtajat olivat Vegar Vårdal Norjasta ja Paula Kettunen Suomesta. Mielestäni tämä ohjelma aukoi näkymiä tulevalle kansantanssi- ja musiikki kehitykselle. Lauantaina osallistuimme kansanmusiikkimessuun Steinjerin kirkossa, sekä juhlakulkueeseen kansallispuvuissa. Juhlanäytös pidettiin campussella sateen saapumisen vuoksi. Yleinen näkemykseni Norjasta on sen valtavat luonnonrikkaudet. Norja on vähälukuinen kansakunta, mutta sillä on suuri ja komea historia. Mielestäni viikingit olivat jotenkin yhtenäistä porukkaa kuten pohjoismaat nykyisin. He eivät kaiketikaan retkillään paljonkaan taistelleet keskenään, vaan toimivat yhdessä, kuten pohjoismaat nykyään. T Tolvanen, Lohja 9
TANSSIVA TURKU - LASTEN JA NUORTEN KANSANTANSSIFESTIVAALI Turun Kansantanssin Ystävät ry järjesti elokuun alussa kahdeksannet lasten ja nuorten kansantanssifestivaalin; Tanssiva Turku. Jokaisella festivaalimaalla on oma opas ja pikkuopas. Tässä on pikkuoppaidemme mietteitä heidän työstään ja haasteista! Apua, missä opasparini on? Mitä minun pitää tehdä? Miten toivotan heidät tervetulleiksi? Nämä ja muutama muu miete oli meidän kaikkien päässämme kun kohtasimme ulkomaalaiset vieraamme ensimmäisen kerran. Pikkuoppaana toimiminen oli mielenkiintoista, jännittävää, erilaista ja hauskaa. Oli mukavaa kokea festivaalit eri näkökulmasta kuin yleensä, sillä tällä kertaa olimme ns. osana henkilökuntaa emmekä osallistujina. Pienistä ongelmista huolimatta kaikki Päivisin kuljimme ryhmiemme mukana ja toimimme heidän oppainaan sekä myös tulkkeina tilanteen vaatiessa. Illanviettoihin osallistuimme kaikki yhdessä. Parasta koko tapahtumassa oli uudet kokemukset ja uudet ystävät sekä loistava ruoka eli KIITOS SIITÄ KEITTIÖLLE! Ikävintä oli kielimuuri joka rajoitti kommunikointia jonkin verran mutta elekielellä kaikki hoitui. Kurjaa oli myös hyvästellä ryhmät heidän lähtiessä takaisin kotiin. Lukuisia mukavia muistoja on takana kuluneesta viikosta. sujui hyvin, sillä meillä oli apunamme isot oppaat, jotka auttoivat ja neuvoivat meitä aina kun tarve vaati. Festareilta odotimme mukavaa ja hauskaa yhdessä oloa vanhojen sekä uusien ulkomaalaisten ystäviemme kanssa. Odotuksemme onnistuneesta ja mukavasta viikosta toteutuivat. Vierainamme olivat ryhmä Unkarista: Szeged Tancegyuttes, Puolasta Ina-niminen ryhmä, sekä Viron Saaremaan Leisi kool. Pelkästään ulkomaalaisia vieraitamme oli suuri joukko, noin 80 ihmistä! Kiitos kaikille mukana olleille - erityisesti järjestelytoimikunnan Niinalle, Tuijalle, Leealle ja Mirkulle! Kiitos ja kuittaus, hyvää syksyn alkua kaikille! Pikkuoppaat Amanda, Cia, Nea ja Sanni Kuvaaja on Marjo Keskikastari 10
KUOPION TANHUUJAT 50-VUOTTA Perustamispöytäkirja: Pöytäkirja Leppäniemen Nuorisoseura ry:n kansantanhujaoston kokouksesta Rauha Nykäsen kotona 13.10.1962 klo 18.30. Kokouksessa oli paikalla seuraavat johtokunnan jäsenet: Martti Vanhapelto toimien kokouksen puheenjohtajana, Rauha Nykänen, Raimo Holopainen ja Rauha Leskinen toimien kokouksen sihteerinä. Lisäksi oli paikalla nuoriso-ohjaaja Raimo Matveinen. ryhmät erottuivat toisistaan kaikille ryhmille annettiin nimet savolaisten kansantanssien mukaan: oli mm. Kotterjolli, Toppari, Vinksin voksin, Tippa, Hoppa, Humahus, Murnakutka, Mylläkkä, Rihmarulla ja monia monia muita. Silloin oli mukana pelimanneja jopa viikottaisissa harjoituksissa. 1 Kokouksen avauksen suoritti Martti Vanhapelto, todeten sen laillisesti kokoon kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. 2 Seuramme nimeksi valittiin Kuopion tanhuujat. - 1960-luvulla seura liittyi jäseneksi Nuorisoseurajärjestöön ja Suomalaisen Kansantanssinystäviin. Tanhuujat olivat myös perustamassa Kuopio tanssii ja soi- viikkoa. Kuopion ystävyyskaupunki toiminta tarjosi mahdollisuuden viedä suomalaista kansantanssia ympäri maailmaa. Tanhuujien ryhmät ovat tehneet useita kymmeniä ulkomaanmatkoja vuosien kuluessa. - Tanhuujat saivat alkuvuosina itselleen nimikkotanssin: Kasareikka Salmista. Tanssin kävi ryhmälle opettamassa karjalainen siirtolaispappa Teppo Vola Salmin Mantsinsaarelta. Näin siirtyi perinne aidosti muistitietona suoraan Kuopion Tanhuujille, joilta se aikanaan merkittiin muistiin kansantanssikirjallisuuteen. Tanhuujat ovat pitäneet Kasareikan "hengissä" ja ohjelmistossa lähes 50 vuotta. Aina se on opetettu uusille sukupolville suoraan muistitietona. - Seuran toiminnassa oli alusta lähtien kansallispukuperinteen vaalimisella suuri merkitys. Vähitellen seura sai hankittua puvuston, jossa on tällä hetkellä 40 miesten ja poikien kansallispukua ja 75 naisten ja tyttöjen pukua. Pukuja on tehty apurahojen turvin suurimmaksi osaksi talkootyönä. Osa puvuista on saatu lahjoituksina. Parikymmentä vuotta sitten Kuopion Tanhuujat saivat vihdoin esiintymisasukseen oman kotiseutunsa puvun : Kuopionseudun kansallispuvun. - 1970- luvun alkuvuosina käynnistyi lasten kansantanssitoiminta. Aluksi oli yksi ryhmä, mutta vuosivuodelta ryhmät lisäntyivät. Vuosikymmenen loppupuolella ja -80-luvun alussa toiminnassa oli mukana jo 400 lasta ja noin 100 aikuista. Jotta Nykyisin seurassa toimii 3 lasten ryhmää ja 2 aikuisten ryhmää, jäseniä on noin 60. Ryhmillä on viikottaiset harjoitukset ja useita esiintymisiä vuoden aikana. Ryhmät myös reissaavat edelleen ahkerasti: aikuisryhmät tekevät ulkomaan esiintymismatkan vähintään joka toinen vuosi. Juhlavuotemme suurin ponnistus on lauantain 13.10. pääjuhla. Sen lisäksi Kuopion Korttelimuseolla on ollut keväästä asti "Vaate varren kaunistavi, tanssi mielen virkistävä" -kansallispukunäyttely, joka on toteutettu lähes täysin jäsenistömme ja seuramme puvuilla, ja ahkeralla talkootyöllä. Näyttely on auki 18.11.2012 asti. Korttelimuseolla oli myös kesän ajan joka sunnuntai yleisölle avoimia musiikkitilaisuuksia, pääasiassa kansanmusiikkia, -laulua ja -tanssia eri esiintyjien esittämänä. Hyvän sään salliessa nautimme esityksistä museon pihalla, muutaman kerran täytyi myös turvautua sisätiloihin. Anu Antikainen Kuvaaja on Mauno Luukkonen 11
KANSANTANSSIA KIRJALLISUUDESSA 7 Olen lukenut neljässä kuukaudessa läpi ministeri Jaakko Nummisen viisiosaisen Yhteisön voima kirjasarjan, joka ilmestyi vuosi sitten. Se käsittelee nuorisoseuraliikkeen historian vuodesta 1881 vuoteen 2006. Erityisen kiinnostunut olin kansantanssitoiminnan kehityksestä. Kansantanssi on nuorisoseuroissa vahvistanut asemaansa niin, että vain teatteri on toisena toimintamuotona vakiinnuttanut paikkansa. Entisaikojen laulu-, lausunta-, kuorolaulu, urheilu, voimistelu ja muutamat muut harrastusmuodot on kansantanssi aika pitkälle korvannut. Asiaa tuntemattomalle (eikä aina tuntevallekaan) eivät ikiaikaiset kansantanssien nimet aina helposti avaudu. Sarjan 5. osassa kerrotaan, mitä tansseja joissakin seuroissa on harrastettu. Siteeraan tässä yhden asiaa koskevan luvun Nuorisoseurojen tanhuvakka sanasta sanaan suorana lainauksena kirjasta. Samalla Tanhuviestin lukija saa käsityksen Nummisen tavasta esitellä saman lajin asiaa eri paikallis- tai keskusseuroissa. Nuorisoseuroissa tanssittiin lähes yksinomaan niitä suomalaisia kansantanhuja, jotka sisältyivät 1900-luvun alkuvuosina julkaistuihin tanhuoppaisiin. Suomalaiset kansantanhut jaettiin lähinnä kolmeen ryhmään: (1) paritanhuihin, joita ovat muun muassa lantti, hienohelma, kaakkuri, kullanvaihto, parikkalalainen, Martin vappu, melkutus ja hyllytys, (2) katrilleihin, joissa seisotaan neljällä kulmalla; niitä ovat esimerkiksi Räisälän sappu, tolppatanssi, kakkunassi, Mikon päivä, ristikontra, kiertuli, mylläkkä ja hurja ; sekä (3) sola- ja kujatansseihin, joita taas ovat vanha loikka, sahan katrilli, kynkkäliepakko, kujanen, ankeliini, kahilainen, rihmarulla ja pitkistys, vieläpä jänisjahtikin. Nuorisoseuroissa tanssittiin kaikkia kolmea tyyppiä. Suosittuja näyttävät toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä olleen erityisesti rihmarulla, Koiviston polska, lanssi, kapusta ja Karjalan katrilli, Tilastoa eri kansantanssien yleisyydestä ei luonnollisestikaan ole, mutta eri puolilta maata on lukuisia hajatietoja paikallisseurojen tanhuvakasta. Hämeenkyrön nuorisoseurassa tanssittiin1940- luvulta lähtien muun muassa Martin vappua, kaakkuria, Karjalan katrillia, kapustaa, kullan vaihtoa, rihmarullaa, Koiviston polskaa, hiipulikerkkoa ja hienohelmaa. Lappeen Montolan nuorisoseuran 50-vuotisjuhlassa 1947 tanssittiin lanttia, nuuskapolskaa, saaristolaispolskaa, sinisilmää herttaista ja rihmarullaa, mutta ohjelmassa oli myös ruotsalainen kansantanhu. Orimattilan Niinikosken nuorisoseuran 55-vuotisjuhlassa kesällä 1950 tanhukerho esitti hiiripolkan, kapustan, luuskapolskan ja viistoista. Varsinais-Suomen laulujuhlissa vuonna 1953 eri nuorisoseurat esittivät Uhtuan katrillia, kuusivuoroista kapustaa, schottista, rihmarullaa, Gotlannin katrillia, hyppytanhua, hienohelmaaa, Viron polkkaa, lanssia sekä tanhua käkönen se kukkuu. Tarvasjoen nuorisoseurassa olivat pitkään suosittuja Koiviston polska, Otterman engel, sappo, Repolan katrilli, Tanhuvaaran polska, Karjalan katrilli, lanssi, Kauhajoen katrilli ja nauhapolska. Myöhemmin 1970-luvulla seurassa tanssittiin riisipolkkaa, Koiviston polskaa, Kökarin engeliskaa ja rihmarullaa.. Keskusseurojen ja Suomen Nuorison Liiton kansantanssikilpailuissa oli tavallisesti kaksi pakollista tanhua, joista suosituimpia näyttävät olleen Koiviston polska ja sappo. Vuoden 1955 suursuvipäivien kilpailuissa ne olivat pakolliset, mutta vapaavalintaiset osoittivat suurta hajontaa. Etelä-Karjalalla kahdeksan miehen enkeliska, Keski-Pohjanmaalla rihmarulla, Varsinais- Suomella Karjalan katrilli, Etelä-Hämeellä juhannusmasurkka, Pohjois-Pohjanmaalla tuljak, Etelä- Pohjanmaalla Uhtuan katrilli ja Satakunnalla Heikkilä. Nuorisoseurojen kansantanhut olivat kansallista yhteisomaisuutta. Samoja tanhuja tanssittiin eri maakunnissa, eikä maakunnallisia korostuksia juurikaan ole havaittavissa. Alun pitäen tanhut tosin olivat lähtöisin eräiltä alueilta, joilla tanssiperinne oli säilynyt muita paremmin. 1900-luvun alkupuolella toimeenpannuissa keräyksissä oli kansantansseja merkitty muistiin vain eräistä osin maata. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla tunnettiin vain harvoja kansantansseja, minkä vuoksi maakunnassa haluttiin käydä vuonna 1947 laajamittaiseen tanhukeräykseen, mutta tulosta ei tullutkaan. Monet tanhut oli pantu talteen Karjalasta, mutta karjalaisia kansantanhuja tanssittiin maan kaikilla seuduilla. Useat ruotsinkielisiltä alueilta kerätyt tanhut saavuttivat suosiota myös suomenkielisillä alueilla. Myös Keski-Pohjanmaalla ja Satakunnassa perinteellinen tanhu oli säilynyt, mutta esimerkiksi Varsinais-Suomessa valitettiin, että siellä jouduttiin tanssimaan muualta tulleita tanhuja. Kansantanssin ehdottoman kruununa pidettiin purpurin esittämistä, ja se onnistui hyvin, sillä purpuri oli elävää kansanperinnettä vielä sotien jälkeisinä vuosina ainakin Keski-Pohjanmaalla sekä eräillä Satakunnan ja Hämeen alueilla. Järjestön piirissä pyrittiin myös vaalimaan purpurin erilaisia variaatioita eri maakunnissa. Kun kruunuhäitä eri puolilla maata järjestettäessä kävi ilmi, että purpurin tanssimisessa esiintyi suuriakin paikallisia eroja, teki Suomen Nuorison Liiton tanhutoimikunta syksyllä 1978 aloitteen merkitä vanhoilta taitajilta muistiin eri paikkakuntain purpurit ja häätavat. Tehtävä uskottiin Kaustisen Kansanmusiikki-instituutille, joka nauhoitti ainakin Kiikoisten, Lohtajan ja Tyrvään purpurit. Nuorisoseuraliikkeen satavuotisjuhlilla Helsingissä kesällä 1981 purpuri esitettiin maan eri nuorisoseuroista kerätyn sadan parin voimalla siten, että kukin joukkue tanssi osan esityksestä oman kotiseutunsa perinteiseen tapaan. Esko Kannusmäki 12
GUNNEL BISKOPIN VÄITÖSKIRJA: DANSEN FÖR ÅSKÅDARE Gunnel Biskopin väitöskirja: Dansen för åskådare (= Tanssia katsojille ) käsittelee tanssia. Gunne Biskopin väitöstilaisuus oli Turussa 8.6.2012. Vastaväittelijänä oli Trondheimista Norjan Kansanmusiikin ja tanssin laitoksen professori Egil Bakka. Biskopin tutkimuksessa kiinnitetään huomio siihen miten kansantanssi päätyi näyttämölle 1800-luvun lopulla, mitä tansseja esitettiin sekä ketkä olivat tämän toiminnan aloitteentekijöitä. Tutkimuksessa pohditaan mitkä syyt johtivat kansantanssin viemiseen näyttämölle ja mistä vaikutteet tulivat. Muuta folklorea tallennettiin, tapahtuiko tanssien tallennus samalla tavoin? Näihin asioihin ei ole kiinnitetty aiemmin tehdyissä tanssitutkimuksissa huomiota Suomessa eikä muissa Pohjoismaissa. Tutkimuksessa analysoidaan useita erilaisia tanssiesityksiä, jotka loivat pohjaan 1900-luvun kansantanssiliikkeen toiminnalle. Suomen ensimmäinen kansantanssiesitys oli Suomen Taiteilijaseuran vuosijuhlassa 1866. Idea saatiin Sveitsistä. Tästä on kiittäminen lääketieteen ja kirurgian professori Jakob August Estlanderia. Hän vei Lappfjärdin perinnettä eteenpäin. Estlander osasi tanssi ja soittaa sekä oli halukas opettamaan oppimiaan tansseja Helsingin silloiselle yläluokalle. Säätyläiset löysivät kansankulttuurin, jonka avulla voitiin tukea suomalaisuutta mm. Runebergin Vänrikki Stålin tarinoin, kansallispuvuin sekä kansantanssein. Biskopin sanoin: Kuusikymmentä säätyläistaustaista helsinkiläistä viihdytti yleisöä pohjalaisina tanssien menuettia, valssia ja polskaa, länsisuomalaisina tanssien Tanttulia ja Yläneen polskaa sekä itäsuomalaisina tanssien Heinolan polskaa ja Koiviston polskaa. Hyvin pian näillä myös kansantanssia sisältäneillä ohjelmallisilla tilaisuuksilla alettiin kerätä varoja. Esikuva saatiin Ruotsista. Yksi näistä yhdistyksistä oli Svenska landsmålsföreningen i Finland. Heidän tilaisuuksissaan esitettiin mm. kontraa, katrillia ja purpuria. Helsingin kaupungin silloinen rakennusmestari Sanfrid Hongell sekä maisteri Henrik Ståhl, olivat purpuriperinteen eteenpäinviejiä. Hongell, joka oli myös pelimanni, harjoitutti yhdessä Stålin kanssa tanssijoille monivuoroisen purpurin, joka esitettiin yleisölle Helsingissä. Biskop lähtee tutkimuksessaan siitä olettamuksesta, että tilaisuuksien järjestäjät valitsivat esitettävät tanssit. Tutkimustuloksissa havaitaan, että tanssit valikoituivat sen mukaan kuka perinteenvälittäjä pystyi opettamaan ja jopa säestämään tanssiryhmälle opetettavat tanssit. Suomenruotsalaiselta alueelta olevat tanssiperinteenvälittäjät opettivat oman alueensa tansseja. Tanssit juurtuivat myös suomenkielisille, jotka tanssivat ja esittivät myös näitä suomenruotsalaisen alueen tansseja. Kielipolitiikka ei vaikuttanut tähän. Suomessa oli 1800-luvun loppupuolella kansantanssia esitetty eri yhteyksissä ja lehdistössä huomautettiin, että kotimaisiin kansantansseihin tulisi kiinnittää huomiota. Asia sai tuulta purjeisiin opiskelija Eino Parmaselta sekä seurapiirien neideiltä /leideiltä Linda Bremers ja Selma Wellingk. Seurapiirien leidit pitivät kansallispukujen ompelukursseja. Parmanen liittyi Pohjalaiseen osakuntaan tullessaan opiskelemaan Helsinkiin 1900. Pohjalaisen osakunnan kokouksessa 3.11.1900 Parmanen ehdotti, että tulisi kerätä vanhoja tansseja ja leikkejä sekä pukumalleja. Osa kokousosallistujista oli vastaan ja osa puolesta. Parmanen tiesi, että Ruotsissa oli Uppsalassa perustettu 1880 pieni opiskelijoiden tanssiyhdistys, joka kolmen vuoden toiminnan jälkeen otti nimen Philochoros (= tanssia rakastava ). Parmasen opiskelutoveri Väinö Pfaler otti yhteyttä Ruotsiin ja pyysi näiltä apua yhdistyksen sääntöjen luomiseen. Ruotsista saadussa kirjeessä todetaan, ettei heillä ole omia sääntöjä. Siellä tanssittiin tanssiniloista ja tanssit pyrittiin pitämään riittävän helppoina, jotta moni oppisi ne. Tanssit olivat kaunista ja tervettä huvitusta. Linda Bremer ja Selma Wellingk julkaisivat Huvustadsbladetissa 30.9.1901 ja Uusi Suometar lehdessä 29.9.1901 ilmoitukset ruotsiksi ja suomeksi. Sisältö oli: Kansallistanssit. Niitä arv. naisia ja herroja, jotka harrastavat kotimaisia kansallistansseja, pyydetään kokoontumaan hyväntahtoisesti tiistaina lokak. 1 p. klo 5 i.p. keskustelemaan niitä koskevia asioita. Osoite: Yksityisien luentokurssien huoneisto, Unionink. 14 (sisäänkäytävä Etelä Makasiinink.3). Tästä ensimmäisestä kokouksesta ei ole tietoja. Toinen kokous pidettiin 8.10.1901. Kokoukseen osallistui 50 henkeä ja 35 näistä allekirjoitti nimensä uuden kaksikielisen yhdistyksen -Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Finska Folkdansens vänner - perustamiseksi. Erja Askolin 13
TANSSITTAVAA MUSIIKKIA SUOMENRUOTSALAISITTAIN KORPPOOSTA Aspö-Erik, Brunskärs-Maja & Korpo Spelmanslag: Folkmusik från Finlands svenskbygder 5. Svenska Litteratursällskapet i Finlad/ Finlands svenska folkmusikinstitut on julkaissut tänä vuonna uudestaan cd-formaatissa vanhan LP-levyn vuodelta 1983. Viulisti Maja Granvik (Brunskärs-Maja) ja mestaripelimanni viulisti Erik Jansson (Aspö- Erik) olivat jo lapsuudesta tuttuja keskenään ja soittivat kansakoulun yläluokilla samassa kouluorkesterissa 1920-luvulla. Heidän pelimannitiensä kohtasivat taas 1960-luvulla ja vuonna 1970 perustettiin Maja Granvikin aloitteesta Korpo Spelmanslaget. Levytyksessä oli mukana toistakymmentä pelimannia, valtaosa viulisteja, mutta mukana myös kontrabasso, hanuri, kitara sekä kaksi laulajaa. Tällä kokoonpanolla syntyi vahvasti tanssiin houkutteleva musiikillinen kokonaisuus. Isolla orkesterilla on menevä ote hyvin tuntemaansa musiikkiin eikä sovituksiin kaipaa mitään kikka kolmosia. Mukavasti levyllä on myös soolo- ja duettoesityksiä. Esimerkiksi Vals efter pappa, Wiggen tai Plog-Anders gånglåt antavat kuvan viulutaituruudesta. Tanssillisuus kuuluu vahvana myös näissä kappaleissa. Valitettavasti levykannen teksteistä ei selviä, kuka tai ketkä viulistit ovat näitten koristeellisten esitysten takana. Olisivatkohan Aspö-Erik ja Brunskärs- Maja? Levy sisältää sekä traditionaalista että sävellettyä musiikkia seuraavasti: Korpo brudmarch (trad) Eriks polka (Erik Jansson) När det våras mellan bergen (Robert Sauer) Polska från Hitis (trad) Min hembygd jag aldrig kan glömma (trad) Esters polka (trad) Bingsjövalsen (trad) Kökar brudmarch (trad - Maja Granvik) Min första låt (Klas Nyström) Strand-bergs polka (trad) Vals efter pappa (trad) Holst-Valters schottis (trad) Wiggen (Rupert Wigg) Nagu-Nötö brud-march (trad - Maja Granvik) Korpovalsen (trad) Plog-Anders gånglåt (trad) Åländsk vals (trad) Hoppsjuls (trad) Tenalama-zurkan (trad) Nya Korpovalsen (Elise Eklund) Antti Järvensivu 14
KÄRPÄSET JA LINNUNSILMÄT - KANSANOMAISTA KIRJONTAA Näyttely Suomen käsityön museon Kujalla 21.9.2012-27.1. 2013. Miten on koristettu paitoja, tykkimyssyjä, säämiskähousuja, nästyykejä, vyötaskuja? Näyttely esittelee kansallispukujemme taitavaa kirjontaa eri muodoissaan ja eri vaatekappaleissa. Näyttely esittelee suomalaista kansanomaista kirjontaperinnettä kansan juhlavaatetuksessa 1700 1800-luvuilla. Parhaiten se on nähtävissä kansallispukujemme taitavissa kirjonnoissa. Näyttelyssä on esillä Suomen kansallispukuneuvoston mallipukukokoelmaan kuuluvien kansallispukujen eri vaatekappaleita ja päähineitä. Niistä löytyy upeita reikäompeleita ja erilaisia pistokirjontoja. Pistojen nimitykset ovat myös mielikuvitusta herättäviä:kärpäsin koristellaan mm. karjalaisia sarkaviittoja, linnunsilmäpistoja käytetään vapaassa pistokirjonnassa esim. Kankaanpään puvun paidan kauluksessa. Suomalaiset kansallispuvut voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin: länsisuomalaisiin ja karjalaisiin pukuihin. Länsisuomalaisissa puvuissa on nähtävissä piirteitä eurooppalaisesta pukukulttuurista kun taas karjalaisissa puvuissa on itäisen pukukulttuurin vaikutusta. Eroja on myös kirjontatavoissa, värien käytössä ja kirjontojen runsaudessa. Länsi-Suomessa kirjonta on usein valkealla langalla valkealle kankaalle toteutettua, kun taas Karjalassa kirjonta on huomattavasti värikkäämpää ja monipuolisempaa. Entisaikaan lähes kaikki elämässä tarpeellinen tehtiin itse käsityönä. Elettiin omavaraistaloudessa ja tarvittavat raaka-aineetkin saatiin oman työn tuloksena. Joitain erikoisosaamista vaativia tuotteita teetettiin käsityöläisillä kuten esim. sepän, suutarin ja kultasepäntyöt. Itse käsityönä tehdyt tuotteet haluttiin yleensä myös koristella eri tavoin esim. puutuotteet erilaisin kaiverruksin ja tekstiilit kirjonnoin. Erityisen vaativat koristelut, esim. tykkimyssyjen silkkikirjonnat, saatettiin teettää niiden valmistuksen parhaiten taitavilla tekijöillä. Tekstiileissä koristelut ja kirjonnat on toteutettu aina materiaaleihin sopivilla tekniikoilla. LISÄTIETOJA Taina Kangas kansallispukukonsultti Suomen kansallispukukeskus puh./tel. +358 (0)14 26 64381 etunimi.sukunimi@jkl.fi KANSANMUSIIKIN ISOMPI ILTA ELI VAHVAT JUURET UUDET VERSOT Nykykansanmusiikin kirkkaimmat tähdet Frigg, Johanna Juhola Reaktori, Antti Paalanen ja Saaga Ensemble esiintyvät Kansanmusiikin Isompi Ilta -konsertissa Musiikkitalon konserttisalissa 24. marraskuuta klo 19.00. Mausteena mukana soittavat myös Näppärit Mauno Järvelän johdolla. Viime talvena (8.11.2011) ensimmäistä kertaa pidetty Kansanmusiikin Isompi Ilta toteutetaan tänä vuonna mittavampana ja teemallisena. Vahvat juuret uudet versot -teeman äiti on tapahtuman tämänvuotinen taiteellinen johtaja Vilma Timonen, joka on myös itse palkittu nykykansanmusiikin säveltäjä ja esittäjä. Konsertti tuo Musiikkitalon lavalle suomalaisen nykykansanmusiikin ainutlaatuisen kattauksen. Frigg, Johanna Juhola Reaktori ja Antti Paalanen keikkailevat ympäri maailmaa ja ovat olleet myös musiikkialan kansainvälisessä suurtapahtumassa Womexissa esiintymässä. Saaga Ensemble puolestaan on uudempi kokoonpano, kertoo Vilma Timonen, joka myös itse nähdään konserttilavalla Saaga Ensemblessa. Nykykansanmusiikin huippuartistien taustalla Vilma Timonen näkee Suomen kansanmusiikin opetuksen ja perinteen Perinteessä vaikuttavat vahvoina mm. pelimannit, Kaustinen ja Martti Pokela. Nykymusiikki luo myös uutta perinnettä. Vaikutteita imetään myös muista tyylilajeista, kuten Johanna Juhola tangosta. Vilma Timonen kertoo, että konsertin teema syntyi havainnosta, joka vaati kommentointia: Monesti kuulee, että perinne ei ole niin kiinnostavaa kuin uusi kansanmusiikki. Mutta mistä se kaikki kiinnostava uusi ja jopa avantgarde tulevat? Perinteestä, vastaa Timonen, joka myös opettaa Sibelius- Akatemiassa kansanmusiikkia. Vilma Timonen, Taiteellinen johtaja Kansanmusiikin Isompi Ilta vtimonen@siba.fi, puh. 040 710 4326 15
KANSALLISPUKU PYHÄ, PAHA VAI SILTÄ VÄLILTÄ? Helsingin Sanomissa oli 1.10.2012 Liisa Kukkolan kirjoittama juttu Taito Kymenlaakso - käsityökoulun Pistos-projektista, jossa nuoret käsityökoululaiset valmistivat kansan- ja kansallispuvuista innoituksen saaneita vaatteita ja asusteita kierrätysmateriaaleista, mm. Finnairilta saaduista käytöstä poistetuista lentoemäntien virkaasuista. Jutun otsikkona oli Lentoemäntien vaatteet taipuvat uuskansallispuvuiksi. Kansanomaisilla kauneusarvoilla ilottelua Lopputuloksena oli raikkaita ja oivaltavia asuja, joissa oli herkuteltu kansanomaisten vaatekappaleiden ideoilla ja yksityiskohdilla. Lentoemännän jakku oli muuttunut kansallispuvun liiviä ja irtotaskua muistuttavaksi riippuvataskuiseksi liiviksi, johon oli aplikoitu kansanomaisia kuvioaiheita. Valkoiset paidat oli tuunattu muistuttamaan rekko- ja ylispaitaa. Uusiopitseistä ja virkkaamalla oli tehty paljinsolkia ja levyriipuskoruja muistuttavia ihastuttavia asusteita. Jutussa haastateltiin paria projektissa mukana ollutta nuorta, jotka kertoivat suhtautumisen tehtävään olleen aluksi hyvinkin epäluuloista. Syynä oli se, että he ystävineen pitävät kansallispukuja vanhanaikaisina ja rumina vaatteina. Lopputulokseen kaikki olivat kuitenkin olleet ihastuneita ja tytöt vakuuttivat, että voisivat pitää näitä uusiokansanomaisia vaatekappaleita mielellään koulussa tai vapaa-aikana. Projektin vetäjät Raili Airikka-Haapaniemi ja Tiija Malmi kertoivat, että tavoitteena oli saada ihmiset kiinnostumaan kansallispuvuista ja ottamaan ne tällä tavoin osaksi käyttövaatetustaan. Ajattelimme, että ihmiset kiinnostuisivat kansallispuvuista, jos niiden ympärille saisi synnytettyä kohua ja pahennusta, kun ne arkipäiväistetään. Olemme joutuneet huomaamaan, ettei kohua nykyaikana noin vaan synnytetäkään, vetäjät kertoivat nauraen Helsingin Sanomien toimittajalle. Pientä kohua kuitenkin Kaksi päivää myöhemmin lehden yleisönosastolla ilmestyi sitten Helsinkiläisen Kylli Tikkasen juttua ja koko Pistos-projektia paheksuva kirjoitus. Tuohtuneen kirjoittajan mukaan jutun kuvituksena olleet asut olivat todella kaukana meidän arvokkaista ja kauniista kansallispuvuistamme. Hänen mukaansa luovuudellakin pitää olla rajansa, projektin asusteille pitää keksiä uusi nimi eikä niitä pidä missään tapauksessa yhdistää kansallispukuihin. Sitä paitsi kansallispuku ei ole arkinen käyttövaate, mikä selviää puvun käyttöohjeista. Facebookin Kansallispuku-foorumilla juttu ja sen vastine herättivät myös keskustelua. Yleinen mielipide tuntui olevan, että projekti ja sen tuotokset olivat ilahduttava osoitus kansanomaisten vaatekappaleiden kauneusarvojen kestävyydestä ja soveltuvuudesta nykypäivään, mutta sanaa uuskansallispuku vierastettiin sielläkin. Ilmenikin, että sana oli jutun toimittajan kynästä ei projektin vetäjien keksimä. Mustavalkoiset asenteet Se, mikä jutussa ja vastineessa erityisesti herätti mielenkiinnon, olivat hurjan suuret erot kansallispukuihin suhtautumisessa. On ihmisiä, joille kansallispuku vaatepartena lähestulkoon pyhä ja sitten on niitä, jotka pitävät sitä auttamattoman vanhanaikaisena ja rumana. Tunnen kumpaakin kantaa edustavia ihmisiä. Edelliset paheksuvat usein jostain syystä myös uusia tarkistettuja pukuja ja pitävät niitä eri variaatioineen vääränlaisina, jopa rumina. Jälkimmäiset taas ovat usein hyvin nuoria, kuten jutun tytötkin. He eivät näe mitään kaunista paksuissa pitkissä villakankaisissa asuissa. Näiden ääripäiden lisäksi olen törmännyt myös huvittuneen pilkalliseen suhtautumiseen. Esim. kun olen kertonut osallistuneeni kansallispukujen tuuletuspiknikkiin, vastaanottona on ollut epäuskoinen röhönauru. Joidenkin ihmisten mukaan nimittäin kansallispuvut edustavat paitsi menneitä aikoja, myös vanhentuneita ja pölyisiä arvoja. Mielestäni on hienoa ja tärkeää, että kansallispuvut näkyvät ja että mielipiteitä ilmaistaan. Kun kaappien ovia avataan ja pukuja tuuletellaan, tomutetaan samalla myös pölyttyneitä käsityksiä; olivatpa ne sitä mieltä, että puvut ovat pyhiä, pahoja tai siltä väliltä. Annuli Perheentupa 16
TANHUVIESTIN HISTORIAN HAVINAA Jäsenlehtemme Tanhuviesti otti ensimmäiset askeleensa jo yli 50 vuotta sitten. Vuonna 1958 ilmestyi ensimmäinen numero lehdestä, jolle silloin etsittiin nimeä ja jota kutsuttiin ensin alkuun vain Ystäväksi tai Kansantanssin Ystäväksi. Tanhuviesti julkaisee otteita vanhoista numeroistaan. Tässä lehdessä sivu 11 numerosta 4/2007, jolloin lehti ilmestyi vain nettiversiona ja Kansantanssinuorten Liitto (KTNL) täytti 25 vuotta. 17
Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. Pian ovat kaapit täynnä kamaa. Elämä kuitenkin yhtä ja samaa. Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia. Onneen ei tarvita edes pankkia. Näin runoilee Upponalle. Minäkin olen Upponallen tavoin alkanut miettiä kaiken maailman tavaran tarpeellisuutta. Ja tänään sen keksin! Kirpputori on oiva paikka viedä turhat tavaransa myyntiin ja joku toinen voi saada niistä iloa ja hyötyä. Oikealla lista tavaroista mitä ajattelin myydä, mutta mukaan on saattanut sattua muutama asia mitä ei myydä saa. Nyt kaikki kirpparille! - värikynät - kesätakki - äiti - valkoinen paita - kirjoja - nallepehmolelu - onni - lapikkaat - varpaan kynnet - villapaita Helmi Järvensivu TAPAHTUMAKALENTERI MARRASKUU 2012 16.-18.11. 24.11. 24.11. Kansantanssin ohjaajan peruskurssi II jakso, Suomen Nuoriso-opisto Paukkula, Mikkeli Kansanmusiikin Isompi ilta, Musiikkitalo, Helsinki SKY ja KTNL vaalikokoukset, toimisto, Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki JOULUKUU 2012 14.-16.12. Kansantanssin ohjaajan peruskurssi III jakso, Suomen Nuoriso-opisto Paukkula, Mikkeli TAMMIKUU 2013 11.-12.1. 26.1. Folklandia -risteily, Silja Europa, Turku Mahtimeininkien aikuisten ohjelmiston kertauskurssi, Puistokulma, Vantaa 18
KANSALLISPUKUJA MYYDÄÄN Myydään Naisten Räisälän kansallispuku + koru, todella hyväkuntoinen ja kaunis. Espoossa, olet tervetullut katsomaan ja sovittamaan. Koko 38-40. Hintapyyntö 850 tai tarjoa. Tiedustelut: Satu Martikainen, puhelin 045-1344868 e-mail: satu.martikainen@prh.fi Myydään Kolme itse tehtyä, käyttämätöntä kansallispukua: - Tuuterin puku - Räisälän puku (hame Helmi Vuorelman) sekä - feresi. Esiliinat puuttuu. Kaikkien koko noin 38-40. Hintapyyntö: feresi 300, muut 450 Tiedustelut: herainio@gmail.com, 050 357 7193 Myytävänä Vuorelman materiaaleista käsin itse perinteisesti huolella ommeltu Kaukolan puku säppälillä sekä paidan koru. Koko 34-36. Paita reilun kokoinen. Hameessa kaksi konesaumaa. Hameen pit. 87, esiliina 82 cm. Hameen vyötärö säädettävissä 70-74 cm. Pitsi oik. olkapäällä. Käytetty kolme kertaa edustustil. Tarjoa kohtuuhintaa tarjaha(at)live.fi tai p. 0407007258. VALOKUVA KANSALLISPUVUN MYYNTI-ILMOITUKSEEN Tehosta kansallispukusi myynti-ilmoitusta valokuvalla! Kuvan puvustasi saat mukaan ilmoitukseen toimittamalla sen ilmoituksesi mukana osoitteeseen tanhuviesti (at) kansantanssinyst.fi (sähköisessä muodossa) tai Suomalaisen Kansantanssin Ystävien toimistoon, Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki (paperikuvat). Valokuvallisen ilmoituksen hinta on 10, mikäli kuva on sähköisessä muodossa. Paperikuvan julkaisemisesta veloitamme 12. Pelkän teksti-ilmoituksen hinta on 7. 19