1 Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2015 2019 Päivitys vuodelle 2017 2236/00.01.02/2016
2 Sisällysluettelo 1 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma... 3 2 Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö... 4 2.1 Toimintaympäristö... 4 2.2 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen... 4 2.3 Henkilöstön ja osaamisen varmistaminen... 6 2.4 Valvontatietojärjestelmä... 7 2.5 Viestintä... 7 2.6 Valvonnan maksullisuus... 8 2.7 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu... 8 2.8 Hallinnolliset pakkokeinot... 8 2.9 Varautuminen erityistilanteisiin... 9 2.10 Valvonnan toteutumisen arviointi... 10 3 Elintarvikevalvonta... 11 3.1 Tarkastukset... 11 3.2 Valvontakohteiden riskinarviointi... 13 3.3 Seurantaohjelmat... 15 3.4 Elintarvikevalvonnan painopistealueet/valvontaprojektit... 16 3.5 Viranomaisnäytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 16 4 Terveydensuojelu... 17 4.1 Säädösmuutoksia... 17 4.2 Valvontakohteet... 17 4.3 Tarkastusten sisältö... 18 4.4 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika... 18 4.5 Näytteenotto... 22 4.6 Valvontasuunnitelman painopisteet... 23 5 Tupakkavalvonta... 25 5.1 Tarkastusten määrittely... 26 5.2 Tarkastuksen sisältö... 26 5.3 Tupakkavalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 27 5.4 Valvontakohteiden määrä, tarkastustiheys ja tarkastukseen käytettävä aika... 28 5.5 Nikotiinikorvausvalmisteiden myynnin valvonta... 28
3 1 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Hyvin toimivalla ympäristöterveydenhuollolla voidaan välttää epidemioita ja vähentää huomattavasti terveydenhuollon kuormitusta ja sairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä. Ympäristöterveydenhuollolla voidaan ehkäistä myös epidemioiden lisäksi monia kroonisia sairauksia, jos ongelmiin puututaan ajoissa (esim. sisäilmaongelmat). Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva suunnitelma siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja ehkäisevää. Kunnan suunnitelmassa otetaan huomioon valtakunnallinen valvontaohjelma. Ympäristöterveydenhuollon keskusvirastot Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ovat yhdessä laatineet ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2015-2019. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ohjelmakauden 2015-2019 teemaksi on valittu valvonnan vaikuttavuus, jota lähestytään eri tavoin. Tavoitteena on kohdentaa valvontaresurssit riskiperusteisesti ja tehokkaasti kattaa valvonnan kustannukset tehokkaammin valvontakohteilta perittävillä maksuilla kehittää ja hyödyntää tietojärjestelmiä lisätä valvonnan yleistä näkyvyyttä kaikille kuntalaisille laajentaa aluehallintoviraston kuntiin tekemät arviointi- ja ohjauskäynnit koskemaan kaikkia ympäristöterveydenhuollon toimialoja Seuraavaa toimintavuotta koskeva suunnitelma on hyväksyttävä toimielimessä ja toimitettava aluehallintoviranomaiselle kuluvan vuoden loppuun mennessä. Vuoden 2017 suunnitelma toimitetaan aluehallintovirastolle sähköisesti VYHA-järjestelmän (Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkötietojen hallintajärjestelmä) kautta. Suunnitelman yleinen osa koskee koko suunnitelmakautta 2015 2019, mutta tarkennettu ohjelma tuodaan kuitenkin vuosittain lautakunnalle hyväksyttäväksi. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen säännöllinen valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaiset valvontamaksut. Kunnan suunnitelmaan on koottu valvontayksikön alueella suunnitelmakauden suunnitelmallinen valvonta, painopisteet ja projektit.
4 2 Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 2.1 Toimintaympäristö Toimialueena on Salon kaupungin alue. Yksikkö täyttää Lain ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista (410/2009) vaatimukset (vähintään 10 henkilötyövuotta ja kaikki ympäristöterveydenhuollon toimialat samassa yksikössä). Asukkaita Salossa on noin 54 000. Salossa ei ole suurta elintarviketeollisuutta, sen sijaan alueella on paljon pieniä elintarvikealan yrityksiä, mm. liha- ja kala-alan laitoksia, ravintoloita, ammattikeittiöitä ja myymälöitä, joiden neuvominen ja valvonta vievät runsaasti tarkastajien työaikaa. Lisäksi valvontakohteina on kasvisten sekä eläinperäisten tuotteiden alkutuotantopaikkoja, kouluja, päivä- ja vanhainkoteja, vesilaitoksia, uimahalli, uimarantoja, sekä erilaisia eläintauti- ja eläinsuojelulain alaisia valvontakohteita. Salon kaupungin organisaatiossa toimii rakennus- ja ympäristölautakunnan alaisena rakennusja ympäristövalvonta, johon kuuluvat rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuolto jakaantuu terveysvalvontaan ja eläinlääkintähuoltoon. 2.2 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollossa on 5 terveystarkastajaa, 3 potilastyötä tekevää eläinlääkäriä (praktikkoa), valvontaeläinlääkäri, toimistosihteeri ja ympäristöterveydenhuollon esimies. Ympäristöterveydenhuollon resurssit ovat yhteensä 11 htv. Terveystarkastajista kaksi hoitaa terveydensuojelulain mukaista valvontaa ja kolme tarkastajaa tekee pääasiassa elintarvikevalvontaa. Tupakkalain mukainen valvonta jaetaan kaikkien tarkastajien kesken. Lisäksi ympäristöterveydenhuollon esimies osallistuu eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavien laitosten valvontaan. Yhden praktikkoeläinlääkärin toimenkuvaan kuuluu maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö ja vastuualueet on kuvattu taulukossa 1. Terveysvalvonnassa on suunnitelmallisen valvonnan lisäksi tehtäviä, joita ei voida ennakoida, mutta joiden tekemiseen on varattava aikaa. Tällaisia ovat esimerkiksi uusintatarkastukset, ruokamyrkytys- ja vesivälitteiset epidemiat ja erityistilanteiden selvittämiset, hakemusten ja ilmoitusten käsittely, lausunnot ym. asiantuntijatehtävät, asiakasvalitusten selvittäminen, neuvonta ja ohjaus sekä Eviran, muiden keskusviranomaisten ja aluehallinnon toimeksiannot. Terveydensuojelussa koulujen, päiväkotien ja asuntojen sisäilma-asiat sekä muut asunnontarkastukset vievät yhden terveystarkastajan työajan lähes kokonaan. Nämä tehtävät eivät kuulu suunnitelmalliseen valvontaan. Vuosien 2017-2018 aikana tuleva maakuntauudistuksen valmistelutyö tulee myös vaatimaan resursseja. Resurssien suunnittelussa on varattava aikaa myös valvontasuunnitelmien laatimiseen, näytteenottoon, näytetulosten käsittelyyn sekä valvonnan raportointiin. Mitoituksessa on huomioitava lisäksi valvontakäynteihin liittyvä matkustusaika, joka ei sisälly tarkastukseen käytettävään keskimääräiseen aikaan. Terveysvaaraa aiheuttavat tilanteet näytteenottoineen asetetaan aina etusijalle suhteessa suunnitelmalliseen valvontaan. Työajan laskennallinen jakauma on kuvattu taulukossa 2.
5 Taulukko 1. Ympäristöterveydenhuollon käytettävissä oleva henkilöstö Virkanimike Erityisosaaminen/vastuualue Muuta Riitta Suutari Ympäristöterveydenhuollon esimies Hallinto ja esimiestehtävät Elintarvikevalvonta/laitokset 80 %, Valvonta 20 % Marjo Härkönen Terveystarkastaja Elintarvike- ja tupakkavalvonta, talousvesivalvonta Nina Rostiala Terveystarkastaja Elintarvikevalvonta/kontaktimateriaalit, lisäaineet, ravintolisät Opintovapaalla noin 50 % vuodesta Sanna-Mari Hardwick Terveystarkastaja Tupakkavalvonta Terveydensuojelulain ja tupakkalain mukainen valvonta Sami Saari Terveystarkastaja Terveydensuojelulain ja tupakkalain mukainen valvonta Outi Sarkki Terveystarkastaja Elintarvike- ja tupakkavalvonta Riikka Nikula Kaupungineläinlääkäri, Perniö Praktiikka, alkutuotannon valvonta Esimiehen sijainen Praktiikka 90 % Anne Partti Kaupungineläinlääkäri, Halikko Praktiikka, tarvittaessa valvontaeläinlääkärin tehtäviä Johanna Auranen Kaupungineläinlääkäri, Halikko Praktiikka, tarvittaessa valvontaeläinlääkärin tehtäviä Soile Blomqvist Toimistosihteeri Toimistotyöt, tietojärjestelmät, arkistonhoito, asiakaspalvelu Sofia Väärikkälä Valvontaeläinlääkäri, valmiuseläinlääkäri Eläinsuojelu, eläintautivalvonta (valtio maksaa palkan) virkavapaalla 30.9.2017 saakka, sij. Resurssit yhteensä 11 htv
6 Taulukko 2. Työajan laskennallinen jakauma (eläinlääkintähuollon resurssitaulukko on eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman yhteydessä) Ymp.th:n esimies Terveystarkastajat Tstosihteeri Yhteensä Resurssi 0,6 htv 4,5 htv 0,8 htv 5,9 htv =132 htpv = 990 htpv = 176 htpv =1298 htpv Elintarvikevalvonta 25 450 20 495 Terveydensuojelu 20 450 60 530 Tupakkavalvonta 2 45 30 77 Hallinto 85 45 66 196 132 990 176 1298 Yhteensä, htpv Yhden terveystarkastajan osittaisesta opintovapaasta johtuen käytössä olevat resurssit ovat 110 htpv pienemmät kuin vuoden 2016 suunnitelmassa. Valvonnan laskennallinen tarve vuodelle 2017 on kuitenkin kuluttajaturvallisuusvalvonnan valtiolle siirtymisestä ja lainsäädännön kevennyksistä johtuen n. 60 htpv pienempi kuin vuonna 2016. Käytössä olevien resurssien riittävyyttä seurataan ja tarvittaessa esitetään sijaisuuden täyttämistä. 2.3 Henkilöstön ja osaamisen varmistaminen Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja näin ollen henkilöstön jatkuva kouluttautuminen on ehdoton edellytys työtehtävien hoitamiselle. Koulutussuunnittelussa otetaan huomioon erikoistumisesta johtuvat koulutustarpeet. Erityisesti pyritään osallistumaan keskusvirastojen järjestämiin ajankohtaisiin koulutuksiin sekä AVI:n työnohjauspäiviin. Koulutuksessa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan verkossa ja videoyhteyden välityksellä tapahtuvaa koulutusta. Koulutustarpeita ja koulutuksiin osallistumista käsitellään palavereissa ja jokaisen työntekijän kanssa vuosittain pidettävissä kehityskeskusteluissa. Koulutustavoitteena on, että viranhaltijoilla olisi vähintään kahdeksan koulutuspäivää vuodessa. Eläinlääkintähuollon koulutusta käsitellään tarkemmin eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelmassa. Ympäristöterveydenhuollon koulutusperiaatteita on käsitelty myös kaupungin vuosittain päivitettävässä palvelualuekohtaisessa koulutussuunnitelmassa. Siellä on huomioitui erityisesti Salon kaupungin tarjoamat koulutuspalvelut.
7 2.4 Valvontatietojärjestelmä Keskusvirastot edellyttävät, että kunnan on ilmoitettava kohde- ja valvontatiedot sähköisesti käyttäen KUTI (Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä elintarvikevalvontakohteille ja valvontatiedoille) ja YHTI (Keskitetty valtakunnallinen terveydensuojelun ja tupakkalain mukaisten toimialojen valvontakohteille ja valvontatiedoille) järjestelmää. Keskitetyt tietojärjestelmät KUTI/YHTI sekä VYHA (Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkötietojen hallintajärjestelmä) tulevat korvaamaan vähitellen kaikki käytössä olleet keskusvirastojen tiedonkeruulomakkeet. Järjestelmä laajeni vuoden 2016 aikana, kun elintarvikevalvonnasta myös alkutuotantopaikkarekisteri ja alkutuotannon valvontatiedot sisältyvät KUTI - järjestelmään. Sovelluksen käytössä esiintyi kuitenkin valtakunnallisia ongelmia eikä kaikkia alueen alkutuottajia ole vielä saatu rekisteriin. YHTI laajeni vuonna 2016 käsittämään talous-, uima- ja uima-allasvesien säännöllisen viranomaisvalvonnan tutkimustulosten raportoinnin ja tiedonsiirron keskitettyyn rekisteriin. Järjestelmän toimivuuden testaamiseksi ja raportoinnin oikeellisuuden varmistamiseksi tulokset raportoitiin edelleen myös manuaalisesti. Tietojärjestelmiin liittyvään kehitystyöhön täytyy siten edelleen varata voimavaroja. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössä vuonna 2010 hankittu TeraKuu Oy:n TerveKuu tiedonhallintajärjestelmä, joka on KUTI/YHTI yhteensopiva. Valvontakohteet on syötetty järjestelmään ja ohjelmaan kirjataan myös kohteissa tehdyt suoritteet, kuten tarkastukset, näytteet, yhteydenotot ja kohteen hallinnolliset pakkokeinot. Alue- ja keskushallinnon valvontaviranomaiset voivat laatia tarvitsemiaan raportteja ja katsoa kuntien valvontatietoja oman tietojärjestelmänsä kautta. Myös valvontayksiköille tuli vuoden 2016 aikana mahdollisuus päästä keskitettyyn valtakunnalliseen järjestelmään ja laatia omia raportteja sekä tarkastella järjestelmässä olevia valvontatietoja. Eläinlääkintähuollon tietojärjestelmät käsitellään eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman yhteydessä. 2.5 Viestintä Viestintään kuuluvat asiakaspalvelu, kohderyhmien neuvonta ja opastus sekä tiedottaminen. Viestintää käsitellään ympäristöterveydenhuollon laatukäsikirjassa. Salon kaupungille on laadittu viestintäohje vuonna 2015. Asiakaspalvelua hoitavat kaikki ympäristöterveydenhuollon työntekijät. Ympäristöterveydenhuollon toimistosihteeri vastaa yhteystietojen päivittämisestä, ympäristöterveydenhuollon viralliseen sähköpostiosoitteeseen tulleiden viestien jakelusta, tarkastuskertomusten, päätösasiakirjojen sekä laskujen toimittamisesta asiakkaille. Neuvonta ja ohjaus pyritään suuntaamaan vastuualueiden ja erikoistumisen mukaan. Neuvontaa ja opastusta annetaan tarkastuskäynneillä, lisäksi asiakkaat ottavat yhteyttä sähköpostitse sekä soittamalla. Asiakkaat voivat tulla myös käymään toimistolla. Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat käyvät tarvittaessa luennoimassa erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Eri viranomaisten ja asiantuntijatahojen tuottamaa ympäristöterveydenhuoltoa koskevaa materiaalia on jaossa ympäristöterveydenhuollon toimipisteessä. Em. materiaalia jaetaan valvontakohteille tarpeen mukaan. Salon kaupungin Internet-sivuilla on toimijoille ja kuntalaisille suunnattua opastusta, ohjeistusta ja lomakkeita ympäristöterveydenhuollon alalta.
8 Erityistilanteissa tiedotusvastuu on ympäristöterveydenhuollon esimiehellä. Apuna toimivat kaupungin tiedottajat ja kyseistä asiaa hoitava terveystarkastaja tai kaupungineläinlääkäri sekä kaupungin viestintätiimiin kuuluva ympäristöterveydenhuollon toimistosihteeri. Ympäristöterveydenhuollolle on laadittu oma kriisiviestintäohjeistus, mikä on tallennettu sekä sähköisesti että paperisena tulosteena toimistossa säilytettävässä kansiossa. Ohjeistuksessa on käyty lyhyesti läpi kriisiviestintää sekä koottu tärkeimpien kriisitilannetoimijoiden, kuten epidemiatyöryhmän, poliisin ja pelastuslaitoksen yhteystiedot sekä terveyskeskuksen ja sairaaloiden, hoitokotien, koulujen ja päiväkotien sekä tärkeimpien yritysten yhteystiedot. Kaikkien valvontakohteiden yhteystiedot löytyvät TerveKuu-ohjelman kortistosta. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössään viranomaisviestintään käytettävä VIRVE puhelin. 2.6 Valvonnan maksullisuus Yhtenä ohjelmakauden 2015 2019 tavoitteena on valvonnan maksullisuuden edistäminen ja tätä kautta ympäristöterveydenhuollon resurssien turvaaminen. Valvontasuunnitelman mukainen valvonta on pääsääntöisesti maksullista. Valvontaviranomainen perii toimijalta taksan mukaisen maksun valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja näytteen tutkimuksesta. Mikäli toimijalla on samassa kohteessa useita toimintoja ja kohteeseen tehdään valvontaa useamman lain perusteella samanaikaisesti, peritään yksi yhdistetty maksu. Maksu peritään myös muista ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä maksullisiksi säädetyistä suoritteista, esim. ilmoitusten ja hakemusten käsittely sekä hallinnollisten pakkokeinojen noudattamisen valvonta. Valvontamaksut on määritelty tupakkalain mukaista valvontaa lukuun ottamatta siten, että ne kattavat suunnitelmallisesta valvonnasta aiheutuneet kustannukset. Uuden tupakkalain mukaiset maksut ovat osittain veroluonteisia, eivätkä edellytä kustannusvastaavuutta. Kuntaliitto on ohjeistanut yleiskirjeellään 13/2016 (4.11.2016) uuden tupakkalain mukaisten maksujen käyttöönotosta. Ympäristöterveydenhuollon maksutaksaa ollaan päivittämässä uuden tupakkalain mukaisten maksujen osalta. Vuoden 2017 alkupuolella päivitetään maksutaksaa muiltakin osin, sillä taksaa on tarkistettu viimeksi vuoden 2014 alussa. Taksa on nähtävissä Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon nettisivuilla. 2.7 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Näytteiden tutkimiseen käytetään lähinnä Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratoriota ja MetropoliLabia. Kyseiset laboratoriot ovat FINAS-akkreditoituja ja Eviran hyväksymiä viranomaislaboratorioita. Laboratoriot tarjoavat tarvittaessa palvelua myös virka-ajan ulkopuolella. Näytteet toimitetaan pääasiassa Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratorioon, joka teettää tarvittaessa tutkimukset alihankintana muissa laboratorioissa, lähinnä MetropoliLabissa. 2.8 Hallinnolliset pakkokeinot Jos epäkohtaa ei ole korjattu tarkastuskertomuksessa annetusta kehotuksesta huolimatta, tulee valvontaviranomaisen käyttää hallinnollisia pakkokeinoja. Rakennus- ja ympäristölautakunta on delegoinut hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä laajasti ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille (Rakennus- ja ympäristölautakunta 12.3.2014 38.) Delegointiohje tullaan päivittämään vuoden 2017 alussa vastaaman nykyistä organisaatiota ja muuttunutta lainsäädäntöä.
9 Jos epäkohtaa ei annetusta määräyksestä tai muusta lievemmästä hallinnollisesta pakkokeinosta huolimatta ole korjattu, valmistellaan epäkohdan laadusta riippuen lautakunnalle joko uhkasakkoa, hyväksymisen peruuttamista, toiminnan keskeyttämistä tai teettämisuhkaa koskeva päätös. Tarvittaessa tehdään myös esitutkintapyyntö poliisille. Jos epäkohta on luonteeltaan sellainen, että se voi aiheuttaa välitöntä terveysvaaraa, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, esimerkiksi toiminnan kieltämiseksi, myös ilman edeltävän määräyksen antamista. Elintarvikevalvonnassa voidaan harkita epäkohdasta riippuen myös elintarvike-erän takavarikointia. Kiireellisessä tapauksessa, jossa tarvitaan välittömiä toimenpiteitä terveysvaaran estämiseksi, myös viranhaltija voi antaa tarvittavan määräyksen tai kiellon. Asia pitää tällaisessa tilanteessa saattaa mahdollisimman pian toimivaltaisen viranomaisen päätettäväksi. Hallinnollisille pakkokeinoille on valvontayksikössä laadittu Eviran ja Valviran laatimien mallilomakkeiden mukaisia lomakepohjia. Valvontaviranomaisen tekemät tarkastukset ja muut toimenpiteet hallinnollisen pakon valvomiseksi ovat toimijoille maksullisia 2.9 Varautuminen erityistilanteisiin Elintarvike- ja terveydensuojelulaissa on määräykset siitä, että kunnan on ennakolta varauduttava erityistilanteisiin. Ympäristöterveydenhuollolle on vuonna 2015 laadittu valmiussuunnitelma, missä on käsitelty Salon alueen mahdollisia riskejä sekä toimenpiteitä vaaratilanteissa. Riskinarvioinnin mukaan todennäköisimpiä paikallisia riskejä ovat vesiperäinen epidemia ja ruokamyrkytysepidemia. Ohjelmakauden 2015 2019 yhtenä terveydensuojelun painopisteenä on ympäristöterveydenhuollon oman vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatiminen. Erityistilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi on sovitettava yhteen vesihuoltolaissa tarkoitetun vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelman sekä muiden viranomaisten ja toimijoiden varautumiseen liittyvien suunnitelmien kanssa. Ympäristöterveydenhuollolle laaditaan ohjelmakaudella toimintaohjeet talousveden häiriötilanteille. Epidemioiden selvittäminen Elintarvikkeiden ja talousveden aiheuttamien epidemioiden selvittämistä varten on perustettu selvitystyöryhmä, jonka kokoonpano on VnA 1365/2011 mukainen. Työryhmässä on elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaisen lisäksi mukana terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavia henkilöitä sekä vesilaitoksen edustaja. Kaikilla työryhmän jäsenille on nimetty varajäsen. Työryhmä kokoontuu pari kertaa vuodessa epidemiavalmiuden ylläpitämiseksi. Kokouksissa päivitetään yhteystiedot ja käydään läpi ohjeistusta ja mahdollisia terveysvaaraa aiheuttaneita tapauksia. Työryhmällä on käytössä oma työtila kaupungin verkossa. Työryhmän tehtävänä on huolehtia epidemian selvittämiseksi vaadittavien epidemiologisten ja laboratoriotutkimusten suorittamisesta, huolehtia epidemian hallintaa tähtäävien toimenpiteiden yhteensovittamisesta, vastata tiedonkulusta eri viranomaisten, asiantuntijoiden sekä laboratorioiden välillä, tiedottaa epidemiasta väestölle ja tiedotusvälineille sekä tehdä tarvittavat ilmoitukset ja selvitykset. Vesi- ja elintarvikevälitteisten epidemioiden selvittämiseen on laadittu toimintaohjeita, jotka löytyvät sekä paperitulosteina että sähköisesti.
10 2.10 Valvonnan toteutumisen arviointi Valvontasuunnitelman toteutuminen arvioidaan vuosittain rakennus- ja ympäristölautakunnassa. Arviointia hyödynnetään valvonnan kehittämisessä, resurssien suunnittelussa ja uusien suunnitelmien laadinnassa. Valvontasuunnitelman toteutumista arvioidaan valvontakohdetyypeittäin. Alla olevassa taulukossa on esitetty pääpiirteissään, mitä arviointi pitää sisällään. Arviointikohde Tarkastelu ja selvitys Suunnitellun toiminnan ja tarkastusten kattavuus Tarkastusten ja näytteiden määrä (suhteessa suunnitelmaan) Valvonnasta saadut tulot ja niiden kohdentuminen Kaikkien toimialojen valvonnan kattavuus valtakunnallisten ja omien paikallisten painopisteiden valvonnan toteutuminen erityyppisiin tarkastuksiin ja kohteisiin käytetty aika verrattuna suunniteltuun ajankäyttöön tarkastuksilla esiin tulleiden epäkohtien määrä ja laatu sekä valvontaviranomaisen toimenpiteet näiden epäkohtien korjaamiseksi ja asioiden saattamiseksi määräysten mukaiselle tasolle toteutuneiden tarkastusten lukumäärä valvontakohdetyypeittäin näytteet ja analyysit valvontakohdetyypeittäin valvontaprojekteihin osallistuminen valvonnasta kertyvät maksutulot toimialoittain valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen, tieto siitä, onko valvonnasta saadut tulot kohdennettu ympäristöterveydenhuollon valvonnan kehittämiseen Voimavarat voimavarojen riittävyys suhteessa lainsäädännön vaatimukseen ja valvontatarpeeseen ja suunniteltuun toimintaan selvitys, onko voimavaroja käytetty ennalta suunniteltuihin valvontatehtäviin ja kuinka paljon muihin tehtäviin erittely henkilöstövoimavarojen kohdentumisesta eri lakien mukaiseen valvontaan (VYHA) Toiminnan kehittämistarpeet toimenpiteet, joilla tilannetta parannetaan seuraavalla toimintavuodella Mahdolliset toiminnan tarkastamiset (Arviointi- ja ohjauskäynnit) hyvät käytännöt ja keittämiskohteet
11 Mikäli suunnitelmassa asetettuja tavoitteita ei saavuteta, toteutumisen arvioinnissa tuodaan esille mahdollisia syitä (virkavapaat, yllättävät tilanteet yms.) ja esitetään korjaustoimenpiteitä. Puutteet edellisen vuoden tarkastusten toteutumisessa pyritään huomioimaan seuraavan vuoden valvontasuunnitelman laadinnassa. Suunnitelmien toteutumisen arviointi käsitellään lautakunnan maaliskuun kokouksessa ja raportti toimitetaan VYHA:n kautta aluehallintoviratolle. 3 Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan tavoitteena on toteuttaa elintarvikelainsäädännössä asetettuja päämääriä. Suunnitelman tavoitteena on, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Elintarvikelain tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa niiden jäljitettävyys. Elintarvikelain tarkoituksena on myös varmistaa, että elintarvikkeesta annettu tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan. Elintarvikelainsäädännön lähtökohtana on, että ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta on elintarvikealan toimijalla. Omavalvonnan avulla toimija varmistaa, että elintarvikkeen turvallisuus ei vaarannu sinä aikana, kun elintarvike on toimijan vastuulla. Viranomaisvalvonnan tehtävänä on puolestaan varmistaa, että omavalvonta toimii tehokkaasti ja että elintarvikkeen turvallisuus, jäljitettävyys ja muu määräystenmukaisuus toteutuu kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Elintarvikelain muutoksen (352/2011) yhteydessä lain 21 :ään tuli lisänä vaatimus valvontatietojen julkistamisesta. Oiva on valtakunnallinen elintarvikevalvonnan tarkastustietojen julkistamisjärjestelmä, jota koordinoi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset tehdään pääsääntöisesti Oiva-järjestelmän mukaisesti. Elintarvikehuoneistot arvioidaan tarkastuksella hymynaamoin (A-D). Oiva -järjestelmä otettiin käyttöön 1.5.2013. Aluksi Oiva-hymy otettiin käyttöön ravintoloissa, myymälöissä ja muissa tarjoilupaikoissa, mutta vuoden 2015 aikana Oiva laajeni koskemaan lähes koko suunnitelmallista elintarvikevalvontaa (ei alkutuotantoa). Vuoden 2016 alusta alkaen Oiva-arviointitulokset ovat olleet julkisia kaikkien Oiva-kohteiden osalta. Oiva-tarkastusten arviointien yhdenmukaistamiseksi käydään tarkastustuloksia tarvittaessa yhdessä läpi ennen Oiva-raportin lähettämistä. Lisäksi Salon elintarvikevalvonnan Oivatuloksia verrataan muiden valvontayksiköiden tuloksiin ja valtakunnan tasoon. Valvonnan yhdenmukaisuuden varmistamiseksi seurataan myös tarkastajakohtaisesti annettujen Oivaarvosanojen jakautumista. Jos tuloksissa havaitaan selviä poikkeavuuksia, selvitetään mahdollisia syitä poikkeaviin tuloksiin. 3.1 Tarkastukset Elintarvikevalvonnan kohteisiin tehtäviä tarkastuksia ovat: 1) Elintarvikehuoneistojen ilmoitusten ja hakemusten käsittelyyn liittyvät tarkastukset Ilmoitettava elintarvikehuoneisto tulee suunnitelmallisen valvonnan piiriin sen jälkeen kun, toimijan lähettämä ilmoitus on käsitelty ja viranomainen on antanut toimijalle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Ensimmäinen tarkastus huoneistoon pyritään tekemään huoneis-
12 ton toiminnan laadusta ja laajuudesta riippuen kuukauden, kolmen kuukauden tai kuuden kuukauden kuluessa. Tarkastuksessa varmistetaan, että toiminta on ilmoituksen mukaista ja tilat ovat siinä kunnossa, että niissä voi harjoittaa ko. toimintaa. Tarkastus on maksullinen. Ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä tehdyn riskinarvioinnin perusteella päätetään vuosittain tehtävien tarkastusten määrä. Salon ympäristöterveydenhuoltoon tulee vuosittain 25 35 kappaletta uusia elintarvikehuoneistoilmoituksia. Elintarvikehuoneistot, joissa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, on tarkastettava ja hyväksyttävä jo ennen toiminnan aloittamista. Tarkastusmaksu sisältyy päätösmaksuun. 2) Suunnitelmallisen valvonnan tarkastukset Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista on laadittu kohdekohtainen tarkastussuunnitelma vuosille 2016 2019 TerveKuu-kuntatietojärjestelmään. Tarkastussuunnitelmaa tarkistetaan kuitenkin vuosittain. Tarkastusten lukumäärät on suunniteltu riskinarvioinnin perusteella. Yhteenveto valvontakohteista ja niihin vuonna 2017 tehtävistä tarkastuksista on esitetty Taulukossa 3. Suurin osa suunnitelmallisista tarkastuksista on Oiva-tarkastuksia ja ne tehdään Oivajärjestelmän ohjeiden mukaisesti. Tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkoilmoitusta, mutta tarkastuksista joudutaan välillä myös sopimaan ennakolta, kun on välttämätöntä varmistaa vastuuhenkilön paikalla olo. Tarkastuskäynnillä voidaan tarkastaa koko valvontakohde ja sen toiminnot tai vain jokin osa-alue. Tavoitteena kuitenkin on, että kaikki valvontaan sisältyvät asiat tarkastetaan vähintään kolmen vuoden välein. Tarkastus voi sisältää myös pelkästään asiakirjojen tarkastamista. Tarkastuksia tehdään myös vuosittain toistuviin tapahtumiin, kuten kevät- ja syysmarkkinat, kalamarkkinat ja Laurin markkinat. Todettaessa seikkoja, jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia, valvontaviranomainen antaa elintarviketoimijalle ohjeita, kehotuksia tai käyttää hallinnollisia pakkokeinoja epäkohtien poistamiseksi. Annettujen kehotusten noudattaminen varmistetaan määräajan jälkeen seuraavalla valvontasuunnitelman mukaisella käynnillä tai maksullisella uusintatarkastuksella. Pakkokeinojen johdosta tehtävät jälkitarkastukset ovat maksullisia tarkastuksia. Suunnitelmallisia alkutuotannon tarkastuksia tehdään tällä hetkellä vain maidontuotantotiloille. Kuti-järjestelmä laajeni vuoden 2016 aikana, kun elintarvikevalvonnasta myös alkutuotantopaikkarekisteri ja alkutuotannon valvontatiedot tulivat mukaan järjestelmään. Sovelluksessa esiintyneiden valtakunnallisten ongelmien vuoksi kaikkia alkutuotannon toimijoita ei ole vielä saatu kirjattua valvontakohdetietokantaan. Työ tehdään vuoden 2017 aikana. Kun kohderekisteri on saatu ajan tasalle, voidaan tarkastuksia toteuttaa suunnitelmalisesti kaikkiin alkutuotantopaikkoihin. 3) Ensisaapumisvalvonnan tarkastukset Eläimistä saatavien elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonta on valtiollistettu vuonna 2008 ja valvontavastuu siirretty Eviralle. Salon kaupunki on tehnyt Eviran kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaupunki suorittaa ensisaapumisvalvontaa Eviran laatiman valvontasuunnitelman mukaisesti. Evira maksaa ensisaapumisvalvonnasta syntyvät kustannukset kaupungille. Salossa on tällä hetkellä neljä ensisaapumispaikkaa.
13 4) Valituksiin, terveysvaaratilanteisiin ja ruokamyrkytysepäilyihin liittyvät tarkastukset Tarkastuksia suoritetaan esim. kuluttajien, muiden viranomaisten, terveydenhuollon esittämien toimenpidepyyntöjen perusteella. Ruokamyrkytysepidemiatapauksia varten on laadittu erilliset toiminta- ja tarkastusohjeet. 5) Muut tarkastukset Muita tarkastuksia ovat esimerkiksi mahdolliset elintarvikehuoneistojen ennakkotarkastukset Tarkastusaika sisältää tarkastukseen valmistautumisen, tarkastuksen suorittamisen sekä tarkastuskertomuksen laatimisen. 3.2 Valvontakohteiden riskinarviointi Elintarvikevalvonta kohdistetaan eri kohteisiin sen mukaan, missä sitä eniten tarvitaan riskinarvioinnin perusteella. Evira antoi uuden ohjeen elintarvikehuoneistojen riskiluokituksesta vuoden 2015 lopulla. Tällä ohjeella korvattiin vanhan elintarvikevalvontaohjelman (EVO) tarkastustiheyssuositukset. Salossa laadittiin jo vuoden 2016 valvontasuunnitelma Eviran uuden ohjeen mukaan. Valvontatarpeen määrittämiseen vaikuttaa toiminnan riski, joka muodostuu toiminnan luonteesta sekä toiminnan laajuudesta. Toiminnan luonne ja laajuus antavat lähtökohdat sille, kuinka suuri riski elintarvikehuoneiston toiminnasta aiheutuu kuluttajalle ja yhteiskunnalle. Toimija hallitsee toimintaansa liittyviä riskejä omavalvonnalla. Mikäli kohteen valvontahistoria osoittaa, että toimija noudattaa lainsäädäntöä ja ottaa huomioon valvontaviranomaisen ohjeet ja toimijalla on riittävä ja toimiva omavalvontajärjestelmä, jolla toiminnan riskit hallitaan, voidaan kohteen suunnitelmallisia tarkastuksia vähentää. Vastaavasti, jos elintarvikekohteen valvontahistoriassa on huonoja arviointituloksia, lisätään valvontatiheyttä. Oiva-arviointituloksia käytetään perusteena kohdekohtaisen valvontatiheystarpeen arviointiin ja jatkossa Oiva-arviointien lisääntymisen myötä tarkennetaan elintarvikevalvonnan kohdekohtaista valvontasuunnitelmaa. Elintarvikehuoneistoihin suunniteltujen tarkastusten määrä on Eviran uudessa ohjeessa aiempaan EVOn ohjeeseen verrattuna pienempi ja tavoitteena on, että näin vapautuva resurssi käytetään epäkohtien korjaamisen valvontaan (uusintatarkastukset) ja myös entistä kattavampaan valvontaan. Salossa vanhan EVOn mukaan vuodelle 2015 laaditussa suunnitelmassa elintarvikehuoneistoihin tehtävien tarkastusten määrä oli 420 tarkastusta ja vuoden 2016 suunnitelmassa tarkastusmäärä oli 293 tarkastusta. Vuoden 2017 suunnitelmallisten tarkastusten määrä on riskinarvioinnin perusteella 255 kpl. Uuden riskinarviointiohjeen mukainen työajan tarve 125 htpv (vuonna 2016 144 htpv). Elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman 2015 2019 (VASU) mukaan elintarvikevalvonnan tarkastustehokkuuden tavoite on 130 tarkastusta/htv. Elintarvikevalvontaan on Salossa käytettävissä vuonna 2017 resurssia 2.1 htv. Kun huomioidaan eisuunnitelmalliset tarkastuskäynnit ja uusintakäynnit on arvioitu tarvittava elintarvikevalvonnan resurssitarve n. 2.2 htv.
14 Taulukko 3. Suunnitelmalliset tarkastukset ja työajan tarve vuonna 2017 ELINTARVIKELAIN MUKAISET SUUNNI- TELMAN MUKAISET TARKASTUKSET Suunnitelmallisten elintarvikevalvontakohteiden lkm Suunnitelmallisten tarkastusten määrä 2017 Arvio tarkastukseen käytettävästä ajasta (h) Työajan tarve (h) Hyväksytyt elintarvikehuoneistot Kalajalosteiden valmistus 2 8 4 28 Leikkaamo 1 4 4 16 Lihavalmisteiden valmistus (kypsä) 2 10 5 50 Ensisaapumisvalvonta 4 2 4 8 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot Elintarvikkeiden varastointi 1 0 3 0 Elintarvikkeiden kuljetus 17 3 4 12 Elintarvikkeiden tukkumyynti Elintarvikkeiden vähittäismyynti Grilli- ja pikaruokatoiminta 8 4 5 20 95 40 3 120 27 10 4 40 Kahvilatoiminta 41 13 3 39 Ravintolatoiminta 77 64 4 256 Pubitoiminta, vain juomatarjoilua tai vähäistä elintarviketarjoilua Suurtalous, keskuskeittiö ja pitopalvelu 9 14 19 4 76 Suurtalous, laitoskeittiö- 36 26 4 104
15 toiminta Suurtalous, tarjoilukeittiötoiminta Leipomotuotteiden valmistus Kasvis-, marja- ja hedelmätuotteiden valmistus Ei eläinperäisten elintarvikkeiden valmistus Riistan lihan käsittely ja myynti 83 39 3 117 11 3 4 12 5 1 4 4 8 3 3 9 4 2 4 8 Vienti ja tuonti 1 1 4 4 Kontaktimateriaalialan toimijat 7 2 5 10 Hyväksytyt ja ilmoitetut elintarvikehuoneistot yhteensä 453 478 (2016) 254 293 (2016) 934/7.5 = 125 htpv 1077 / 7,5 = 144 htpv (2016) Alkutuotanto* Maidontuotantotilat 44 15 3 45 Munintakanalat 10 Hunajantuottajat 28 * Kuti-järjestelmään kirjatut Salon alueen alkutuotantopaikat. Alkutuotantopaikkarekisteri tehdään valmiiksi vuoden 2017 aikana. 3.3 Seurantaohjelmat Valvonta-asetuksen (EY) 882/2004 mukaan seurannalla tarkoitetaan elintarvikevalvonnassa suunnitellun havainto- ja mittausjakson toteuttamista, jonka tarkoituksena on saada käsitys elintarvikemääräysten noudattamisesta. Erilaiset valvonta- ja seurantaohjelmat ovat valvontaasetuksen tarkoittamaa seurantaa. Seurantaohjelmien suunnittelusta ja toteutumisesta vastaa Evira. Seurantaohjelmat perustuvat kansalliseen tai EU-lainsäädäntöön ja vuosittain toteutettavia seurantaohjelmia ovat mm. kansallinen salmonellavalvontaohjelma, kansallinen elävien eläinten ja
16 eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma sekä kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma. Ympäristöterveydenhuolto osallistuu tarvittaessa Eviralta tai aluehallintovirastolta tulevien valvontapyyntöjen mukaisesti ohjelmiin liittyviin näytteenottoihin ja tarkastuksiin. 3.4 Elintarvikevalvonnan painopistealueet/valvontaprojektit Eviran laatiman monivuotisen valvontasuunnitelman kuntia koskevat elintarvikevalvonnan painopisteet/valvontaprojektit vuonna 2017 ovat: KUTI-kokonaisuuden käytön varmistaminen, tietojen käyttö ja päivitys Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Reseptivalvontaprojekti Kasvisten alkuperän valvontahanke Nimisuojattujen elintarvikkeiden valvontahanke Salon elintarvikevalvonta huomioi edellä mainitut valvonnan painopisteet omassa toiminnassaan. Valvontayksikössä panostetaan erityisesti kasvisten alkuperän valvontahankkeeseen, sillä alueella on havaittu kasvisten alkuperän ilmoittamiseen liittyviä epäselvyyksiä ja kuluttajien harhaanjohtamista. Vuonna 2017 toteutetaan valvontayksikön omana hankkeena suolapitoisuusprojekti. Erityisenä kohderyhmänä ovat alueen yritykset, jotka valmistavat tuotteita, joissa edellytetään tarvittaessa käytettävän voimakassuolainen merkintää. Tällaisia tuotteita ovat esim. makkarat, leikkeleet, ruokaleivät, juustot ja kalavalmisteet. Projekti toteutetaan sekä reseptivalvontana että otetaan näytteitä tuotteen suolapitoisuuden tarkistamiseksi. Projektille laaditaan ennen sen toteutusta projektisuunnitelma ja projektin jälkeen tehdään yhteenveto tuloksista. Projekti voidaan toteuttaa myös yhteisprojektina lähiseudun muiden valvontayksiköiden kanssa. Toimijat maksavat näytteiden tutkimisen. 3.5 Viranomaisnäytteenotto ja näytteiden tutkiminen Näytteenotto ja tutkiminen ovat valvontamenetelmiä, joilla voidaan selvittää omavalvonnan toimivuutta sekä tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta. Vastuu elintarviketurvallisuudesta on pääosin toimijoilla ja sen vuoksi näytteenottokin on pääasiassa toimijoiden vastuulla. Omavalvontajärjestelmän toimivuutta voidaan kuitenkin todentaa viranomaisnäyttein. Näytteenoton tarpeeseen ja tutkimusten laajuuteen vaikuttavat toimijan omavalvontasuunnitelma, sen toimivuus ja omavalvontanäytteiden tulokset. Jos yrityksen omavalvontanäytteiden ottamisessa on ongelmia tai niiden oikeellisuudesta on epäilyksiä tai hallinnollisten pakkotoimien valvomiseksi tarvitaan näytteenottoa, voidaan valvontasuunnitelmaan kuuluvien näytteiden lisäksi hakea maksullisia lisänäytteitä. Epidemioiden selvittämiseksi sekä asiakasvalitusten perusteella tai elintarvikkeista aiheutuviin terveysvaaratilanteisiin liittyvät tutkimukset tehdään tarvittaessa ympäristöterveydenhuollon kustannuksella.
17 Eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavista huoneistoista otetaan omavalvonnan valvontanäytteitä. Näytteenottosuunnitelmassa huomioidaan lainsäädännön vaatimukset ja omavalvonnan toimivuus kohteessa. Näytteitä otetaan sekä tuotteista että tuotantoympäristöstä ja -laitteista, painopiste on patogeenitutkimuksissa (listeria, salmonella). Elintarvikehuoneistokohtaiset riskiperusteiset viranomaisnäytteenottosuunnitelmat ovat valvontajärjestelmässä kohdekohtaisissa suunnitelmissa. Toimijat maksavat näytteiden tutkimisen. 4 Terveydensuojelu Terveydensuojelulain 6 :n mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä sitä koskevaa ohjeistusta ja neuvontaa. Terveydensuojelulain mukaan kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva terveydensuojelun valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelma tulee laatia siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Terveydensuojelun valvontasuunnitelma perustuu terveydensuojelulain mukaista valvontaa ohjaavan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) laatimaan valtakunnalliseen valvontaohjelmaan. 4.1 Säädösmuutoksia Suunnitelmallisen valvonnan piiristä poistettiin vuonna 2016 valtakunnallisen ohjelman muutoksilla sellaiset kokoontumistilat ja muut kohteet, joissa oleskelu on lyhytaikaista, eivätkä todennäköisesti aiheuta terveyshaittaa. Tällaisia kohteita ovat mm. parturit ja kampaamot, tanssisalit ja -lavat, kirkot, kokoontumis- ja juhlahuoneistot. Näille kohteille jäi kuitenkin edelleen terveydensuojelulain 13 :n mukainen ilmoitusvelvollisuus ja ilmoituksista tuli tehdä päätös. Eduskunta hyväksyi 11.11.2016 terveydensuojelulain muutoksen (942/2016), minkä mukaan edellä mainitut kohteet eivät ole 1.1.2017 alkaen edes ilmoitusvelvollisia ja niihin tehdään jatkossa valvontaa vain terveyshaittaepäilyihin liittyvien yhteydenottojen perusteella. Terveydensuojelulain muutoksen yhteydessä muutettiin 1.1.2017 alkaen myös ilmoituksen käsittelyä niin, että jatkossa terveydensuojeluviranomainen pääsääntöisesti vain tarkastaa toiminnanharjoittajan ilmoituksen, lähettää todistuksen ilmoituksen vastaanottamisesta, mutta ei tee siitä enää erillistä päätöstä. Tarvittaessa tilat voidaan tarkastaa ja antaa myös terveydensuojelua koskevia määräyksiä. Salon ympäristöterveydenhuollossa on vuosittain tarkastettu ja tehty päätös noin 25 terveydensuojelulain mukaisesta kohteesta. Näihin on kulunut työaikaa n. 15 htpv. Jatkossa työajan tarve vähenee ja on arviolta n. 5 htpv. 4.2 Valvontakohteet Terveydensuojelulain mukaisia suunnitelmallisen valvonnan kohteita ovat mm. talousvettä toimittavat laitokset, uimahallit, uimarannat, koulut ja oppilaitokset, päiväkodit, vanhainkodit, kauneushoitolat, yleiset liikuntatilat. Terveydensuojelulain mukaisia suunnitelmallisen valvonnan kohteita on Salossa yhteensä 313 kpl. Valvontakohteet tyypeittäin ja kohteiden lukumäärät on esitetty taulukossa 4. Tarkat kohdekohtaiset tiedot on tallennettu valvontaviranomaisten käytössä olevaan tietojärjestelmään.
18 4.3 Tarkastusten sisältö Terveydensuojelulain mukaisen tarkastuksen tavoitteena on selvittää ja ennaltaehkäistä terveysvaaran tai haitan esiintyminen ja antaa haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarvittavat määräykset ja ohjeet. Tarkastukseen liittyy usein ohjausta ja neuvontaa sekä mahdollisesti näytteenottoa. Tarkastusajankohta sovitaan pääsääntöisesti etukäteen. Asiakirjat voidaan pyytää toimittamaan valvontaviranomaiselle ennen tarkastusta. Tarkastusohjeina käytetään Valviran laatimaa valvontaohjeistoa, josta löytyvät eri tarkastuskohteille tarkastus- ja näytteenotto-ohjeet. Uusintatarkastuksella varmennetaan, että kohteen toiminta on saatettu hyväksyttävälle tasolle. Uusintatarkastus voi olla myös esim. tarvittavan asiakirjan pyytäminen nähtäväksi, jos siinä on aiemmin ollut puutteita. Kaikista tehdyistä tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan tiedoksi tarkastuksen kohteelle ja muille asianosaisille. 4.4 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika Valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien tarkastustiheys perustuu niissä esiintyvien riskitekijöiden arviointiin. Riskitekijöiden merkittävyyttä arvioidaan terveyshaitan toteutumisen todennäköisyyden ja vaikuttavuuden avulla. Arviointi perustuu kokemusperäiseen tietoon valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien toiminnan laadusta. Riskinarvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on antanut ohjeet valtakunnallisessa valvontaohjelmassa. Merkittäviä tekijöitä riskinarvioinnin kannalta ovat: Altistuvien ihmisten määrä ja erityisryhmät (lapset, nuoret, vanhukset, liikuntarajoitteiset, sairaat) Altistavien tekijöiden määrittely (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) Altistuksen kesto ja toistuvuus (vakituinen tai tilapäinen oleskelu) Erityiskohde, johon ei ole olemassa valvonnan ohjetta tai käytäntöä Aikaisemman valvonnan tulokset, onko korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytty Onko toiminta ilmoitus- ja hyväksymispäätöksen mukaista Toiminnanharjoittajan asenne ja asiantuntemus, käytettävissä olevat resurssit Tiedottaminen ja varautuminen erityistilanteisiin Muut mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavat tekijät Valvontakohdetyypit luokitellaan kolmeen eri riskiluokkaan seuraavasti: Riskiluokat: Luokkaan 3 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa; esimerkiksi kun altistuvien määrä on suuri, toiminta on herkkä häiriöille, vaikutukset terveyteen ovat merkittäviä, altistusaika on pitkä. Luokkaan 2 kuuluvat ne kohteet, joissa on mahdollista, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa, mutta terveysvaikutukset eivät ole merkittäviä. Luokkaan 1 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa.
19 Tarkastustiheys: 2 kaksi kertaa vuodessa 1 kerran vuodessa 0,5 joka toinen vuosi 0,3 kerran kolmessa vuodessa 0,25 kerran neljässä vuodessa 0,2 kerran viidessä vuodessa Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika riippuu mm. kohteen koosta ja toiminnan laajuudesta. Koko tarkastusprosessiin (tarkastuksen sopiminen, valmistelu, tarkastus, tarkastuskertomuksen kirjoittaminen) kuluu aikaa muutamasta tunnista useisiin tunteihin. Taulukossa 4 on määritelty suunnitelmallisen valvonnan kohdetyypit, kohteiden lukumäärät, riskiluokka, tarkastustiheys ja käytettävä työaika. Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista on laadittu yksilöity kohdekohtainen tarkastussuunnitelma vuosille 2016 2020 valvojien omaan tietojärjestelmään. Terveydensuojelulain mukaisia suunnitelmallisia tarkastuksia vuodelle 2017 on suunniteltu yhteensä 113 kpl (vuonna 2016 187 kpl). Laskennallinen työajantarve yhteensä 527 h eli 70 htpv (vuonna 628 h eli 84 htpv). Terveydensuojelulain osalta on huomioita, että suunnitelmallisen valvonnan osuus työstä on selvästi pienempi kuin elintarvike- ja tupakkavalvonnassa. Terveydensuojelun toimialalla erilaisten lausuntojen sekä neuvonnan ja ohjauksen osuus on merkittävä, lisäksi valitusten käsittelyyn sekä asumisterveyden ja julkisten tilojen sisäilmaongelmien viranomais- ja asiantuntijatehtävien hoitamiseen kuluu runsaasti aikaa.
20 Taulukko 4. Kohdetyypit, kohteiden lukumäärät, tarkastukset v.2017, tarkastuksen kesto ja työajan tarve TERVEYDENSUOJELULAIN MUKAINEN SUUNNITELMALLINEN VALVONTA 2017 Suunnitelmallisen valvonnan kohdetyypit Kohteiden Riskiluokka Tarkastus- Tarkastukseen Tarkastukset Työajantarve h Toimintaluokka: Toimintatyyppi: lkm. theys/vuosi käytettävä aika h 2017 2017 Talousvettä toimittavan laitoksen vedenjakelualue (asetus 1352/2015) EU-vedenjakelualueet (vedentoimitus > 1000 m3/d 2 3 1 15 2 30 tai väh. 5000 käyttäjää Talousveden Muut vedenjakelualueet jakelu ja käyttö (vedentoimitus 10 1000 m3/d 19 3 1 8 19 152 tai 50 5000 käyttäjää) Talousvettä toimittavan laitoksen vedenjakelualue (asetus 401/2001) Pienet vedenjakelualueet (vedentoimitus < 10 m3 /d tai 5 2 1-0,5 6 5 30 alle 50 käyttäjää) Talousveden jakelu ja käyttö, muu Talousveden pakkaus - - - - - - talousveden käyttö Kokoontuminen, Lasten ja nuorten kohteet: julkiset huvi- ja kerhotilat, nuorisotilat ja leiri- 50 2-1 0,3 2-4 11 33 kokoontumish. keskukset, ip-kerhot. sisäleikkip. Opetustoiminta Esiopetus, peruskoulu, lukio, koulut ja oppilai- ammattioppilaitos, muut koulut 42 2-1 0,3 5-15 10 60 tokset ja oppilaitokset, korkeakoulu ja muu aikuiskoulutus 2236/00.01.02/2016
21 Majoitustoiminta, majoitushuoneistot Hotellit, hostellit, maatilamatkai- 31 2-1 0,2 2-4 3 9 lu, pakolaisten vastaanottok. jne. Kaudenhoitoa ja Kosmetologiset huoneistot, ihon käsittelyä tatuointi ja lävistys, muu ihon 43 2-1 0,3 2-3 27 81 suorittavat huo- käsittely tai hoito neistot ja laitokset Solarium 1 2 0,2 2 0 0 Lasten päiväkodit ja vastaavat 46 2 0,5-0,3 2-6 11 44 Lastenkodit/lastensuojeluyksiköt 3 2 0,5-0,3 2-6 0 0 Sosiaalihuollon palvelut Vanhainkodit ja vastaavat 16 2 0,5-0,3 2-6 3 12 Muut sosiaalialanyksiköt 16 2 0,5-0,3 2-6 4 12 Yleiset uimarannat (EU), 8 2 1 2-4 8 32 yli 100 uimaria päivässä Pienet yleiset uimarannat 7 2 1 2-3 7 21 alle 100 uimaria päivässä Liikunta ja Yleiset altaat: uimahalli, 2 3 1 4-5 2 10 virkistystoiminta kylpylä, uimala, vesipuisto Yleiset saunat 1 2 1 2-3 1 1 Yleinen liikuntatila: urheiluhalli, kuntosali tai muu yleinen liikuntatila 21 1 0,25 2-4 0 0 YHTEENSÄ 313 113 527 h
22 4.5 Näytteenotto Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät talous- ja uimavesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Talousveden laatua valvotaan STM:n asetuksen (1352/2015) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista nojalla. Pienten yksiköiden osalta (vedentoimitus alle 10 m 3 /vrk tai alle 50 käyttäjää) noudatetaan STM:n asetusta 401/2001. Vesilaitoksilla on hyväksytyt valvontatutkimusohjelmat, joissa on myös suunnitelmat talousveden näytteenotosta. Vuosittain tarkastettavaan näytteenottosuunnitelmaan on sisällytetty sekä viranomais- että käyttötarkkailunäytteet. Näytteitä otetaan keskimäärin kerran kuukaudessa. Viranomaisen ottamien talousvesinäytteiden kokonaismäärä on noin 100 näytettä/ vuosi. Näytetulokset kirjataan kohdetietojärjestelmään. Viranomaisnäytteiden tulokset siirretään valtakunnalliseen keskitettyyn rekisteriin. Analyysituloksia hyödynnetään talousveden trendien seurannassa. Yleisellä uimarannalla tarkoitetaan asetuksessa (711/2014) rantaa, jolla odotetaan käyvän huomattava määrä uimareita. Pienillä uimarannoilla tarkoitetaan rantoja, joilla ei odoteta käyvän huomattavaa määrää uimareita (asetus 710/2014). Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo yleisten uimarantojen veden laatua. Vedestä seurataan uimakauden aikana sellaisten bakteerien pitoisuuksia, jotka osoittavat uimaveden ulosteperäistä saastumista. Lisäksi uimarannoilta havainnoidaan syanobakteerien eli sinilevien ja jätteiden esiintymistä. Myös talviuimapaikkojen vedenlaatua seurataan näytteenotolla. Neljän peräkkäisen uimakauden valvonta tutkimustulosten perusteella uimarantavedet luokitellaan neljään laatuluokkaan - erinomainen, hyvä, tyydyttävä tai huono -. Luokitus on tullut käyttöön vuoden 2011 jälkeen. Yleisille uimarannoille on laadittu uimaveden ominaisuuksien ja uimavettä mahdollisesti saastuttavien tekijöiden perusteella uimavesiprofiili. Uima-altaiden vedenlaatua valvotaan STM:n asetuksen (315/2002) uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista nojalla. Asetuksen mukaisia valvontakohteita on kaksi: Salon uimahalli ja Lehmirannan lomakeskus. Kohteiden altaista otetaan vuosittain vähintään neljä näytettä / allas. Näytteiden kokonaismäärät perustuvat altaiden käyttäjämääriin. Viranomainen ottaa kaikki Lehmirannan lomakeskuksen näytteet ja osan Salon uimahallin valvontanäytteistä. Allasvesinäytteissä seurataan ensisijaisesti mikrobien määriä ja veden desinfiointitehokkuutta. Viranomaisen tekemästä näytteenotosta laskutetaan ympäristöterveydenhuollon maksutaksan mukainen näytteenottomaksu. 2236/00.01.02/2016
23 Taulukko 5. Vesinäytteiden näytteenottosuunnitelma Valvontakohde Salon Vesi Näytteenotto Liikelaitos Salon Vesi ottaa käyttötarkkailu-ja viranomaisvalvonnan mukaiset näytteet. Vesiosuuskunnat ja pienet vesilaitokset Valvontaviranomainen huolehtii kokonaisuudessaan vesiosuuskuntien ja muiden pienten vesilaitosten näytteenoton valvontatutkimussuunnitelman mukaisesti. Yleiset uimarannat Härjänvatsan uimaranta, Kiikala Kokkilan uimaranta, Halikko Lehmijärven uimaranta, Perniö Märynummen uimaranta, Halikko Naarjärven uimaranta, Perniö Nummijärven uimaranta, Kuusjoki Piiljärven uimaranta, Muurla Varvojärven uimaranta, Pertteli Pienet yleiset uimarannat Näyte ennen uimakauden alkua ja 1 krt/kk uimakauden aikana (yhteensä 4 näytettä) 1 krt/kk uimakauden aikana (yhteensä 11 kpl) Talviuimapaikat (8 kpl) Uimahallit (2 kpl) 1 krt/kohde talvikauden aikana, Kokkila 2 krt Valvontatutkimusohjelman mukaisesti sekä viranomais- että käyttötarkkailunäytteitä. 4.6 Valvontasuunnitelman painopisteet A) Valvira laatiman valvontaohjelman 2015 2019 painopisteet ja painopisteiden huomioiminen vuonna 2017: talousveden valvontatutkimusohjelmien päivittäminen o Talousveden tutkimusohjelmat on päivitetty vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ympäristöterveydenhuollon erityistilanne suunnitelman päivittäminen/laatiminen talousveden osalta o Ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmaa on päivitetty yhteystietojen ja tiedotusohjeiden osalta. Toimenpideohjeistuksen laatimista varten tehdään vesilaitosten kanssa yhteistyössä riskinarviointia, ja arvioinnin tulokset huomioidaan ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmassa.