2. Ratkaisutoimivallan sääntely maanmittauslaitoksessa 2.1 Aluksi

Maa- ja metsätalousministeriölle Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta kiinteistöjen kirjaamisasioiden siirtämistä käräjäoikeuksilta maanmittauslaitokselle koskevaksi lainsäädännöksi Maa- ja metsätalousministeriö on 16.6.2008 päivätyllä kirjeellään pyytänyt Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yksityisoikeuden laitokselta lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta kiinteistöjen kirjaamisasioiden siirtämistä käräjäoikeuksilta maanmittauslaitokselle koskevaksi lainsäädännöksi. Kiitämme mahdollisuudesta lausua luonnoksesta. Esitämme suunnitelman johdosta kunnioittavasti seuraavaa. 1. Yleistä Hallituksen esitysluonnos sisältää kirjaamisasioiden maanmittauslaitokselle siirron edellyttämät säädösmuutokset. Pääosin muutoksissa on pitäydytty melko varovaisella linjalla. Asianomaisiin lakeihin on tehty vain ne muutokset, jotka siirto on välttämättä edellyttänyt. Voikin sanoa, että uudistus ei kirjaamisviranomaisen vaihtumista lukuun ottamatta tuo radikaaleja uudistuksia kiinteistökirjaamisjärjestelmäämme. Poikkeus tästä minimaalisten muutosten periaatteesta on kuitenkin kaupanvahvistajia koskeva sääntely, jota on

2 muutettu laajemmin kuin mitä siirron toteuttaminen olisi edellyttänyt. Tältäkään osin ei kysymyksessä kuitenkaan ole asiallisesti kovin merkittävä uudistus. Esitysluonnoksen perusratkaisut ovat kestävällä pohjalla. Luonnoksessa on asianmukaisesti huomioitu vaikeiden kirjaamisasioiden ratkaisemisen edellyttämän oikeudellisen asiantuntemuksen turvaaminen maanmittauslaitoksessa. Niin ikään luonnoksessa on toimivalla tavalla järjestetty muutoksenhakumahdollisuus kirjaamisviranomaisen päätökseen. Käsityksemme mukaan esitysluonnos on pienehköin muutoksin viimeisteltävissä lopulliseksi hallituksen esitykseksi. Keskitymme lausunnossamme pääosin hakijoiden oikeusturvan kannalta keskeisiin seikkoihin, joilla on välitöntä merkitystä kirjaamistoiminnan aineellisen oikeellisuuden toteutumisen kannalta. Tällaisia kysymyksiä ovat ennen muuta kirjaamistoiminnan järjestämiseen maanmittaustoimiston sisällä liittyvät seikat. Lisäksi kiinnitämme huomiota eräisiin luonteeltaan vähämerkityksisiin yksityiskohtiin. 2. Ratkaisutoimivallan sääntely maanmittauslaitoksessa 2.1 Aluksi Ehdotetun MK 5:2.1:n mukaan kirjaamisviranomainen olisi jatkossa se maanmittaustoimisto, jonka alueella kiinteistö sijaitsee. Lainkohdan toisen momentin mukaan yleinen toimivalta ratkaista kiinteistökirjaamisasioita olisi maanmittaustoimiston kirjaamisasioista vastaavalla lakimiehellä. Tämän lisäksi muu maanmittaustoimiston henkilökuntaan kuuluva virkamies voisi ratkaista asioita, jotka eivät ole tulkinnanvaraisia tai muutoin vaikeita. Työnjako vastaa olennaisilta osiltaan nykyistä työnjakoa käräjäoikeuden lainkäyttöhenkilöstön ja kansliahenkilökunnan välillä. Työnjaon pääperiaatteet on säännelty toimivasti. Sääntely on kuitenkin liian yleispiirteistä. Lisäksi perusteluja tulisi eräiltä osin kirjoittaa väärinkäsitysten välttämiseksi toisin. Luonnoksessa ei tarkemmin pyritä erittelemään niitä tilanteita, joissa kirjaamisasioista vastaava lakimies olisi yksinomaan toimivaltainen ratkaisemaan asian ja joissa siis toimistohenkilökuntaan kuuluva ei asiaa voisi ratkaista. Toimivaltuuksia tosin sivutaan toisessa yhteydessä, kun käsitellään asian siirtämistä toimistohenkilökuntaan kuuluvalta lakimiehelle. Esityksen perustelujen mukaan tällöin esimerkkejä kirjaamisasioista vastaa-

3 van lakimiehen ratkaistavaksi siirrettävistä asioista on vaikea antaa, sillä yksittäisiä hankalia asioita voi olla kaikentyyppisissä asiaryhmissä (s. 13). Lausuttu sinänsä on epäilemättä totta, mutta on kuitenkin helppo osoittaa sellaisia kirjaamisratkaisuja, joiden tekeminen aina edellyttää oikeudellista harkintaa, ja joiden ratkaiseminen siksi vaatii oikeustieteellistä koulutusta. Tällaisenaan luonnos ei anna sen enempää pykälä- kuin perustelutasollakaan arviointikriteerejä siitä, minkälaisia asioita on pidettävä vaikeina. Käsityksemme mukaan onkin välttämätöntä tarkemmin säätää lain tasolla niistä asiaryhmistä, jotka kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen tulisi aina ratkaista. Lisäksi on välttämätöntä lähemmin säännellä toimistohenkilökunnan ja kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen välisestä organisatorisesta suhteesta. 2.2 Kirjaamistoiminnan organisoinnista maanmittaustoimistosta Uudistuksen mukaisessa maakaaren 5 luvussa tulisi selvemmin korostaa sitä, että kirjaamisasioista vastaava lakimies johtaa ja ohjeistaa käytännön kirjaamistoimintaa maanmittaustoimistossa maanmittausjohtajan alaisuudessa. Luonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa sivulla 12 esitettyä lausumaa, jonka mukaan asian siirtämisestä lakimiehen ratkaistavaksi päättäisi toimistohenkilökuntaan kuuluva virkamies, ei voida pitää asianmukaisena. Kannanottoa tosin lievennetään sivulla 13, jossa todetaan että kirjaamisasioista vastaava lakimies voisi harkintansa perusteella ottaa yksittäisen asian ratkaistavakseen. Ehdotammekin, että toimivallasta säädettäisiin esimerkiksi seuraavalla tavalla: Kirjaamisviranomainen on se maanmittaustoimisto, jonka toimialueella kiinteistö sijaitsee. Kirjaamisasian ratkaisee kirjaamisasioista vastaava lakimies, jonka on oltava oikeustieteen maisterin tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö. Kirjaamisasioista vastaava lakimies vastaa lisäksi ohjeistamisesta ja kirjaamisasioiden ratkaisukäytännön yhdenmukaisuudesta maanmittaustoimistossa. Jos kirjaamisasia ei ole laaja, tulkinnanvarainen taikka muutoin vaikea ratkaista, voi asian ratkaista tehtävään määrätty maanmittaustoimiston henkilökuntaan kuuluva henkilö. Kirjaamisasioista vastaava lakimies ratkaisee tarvittaessa, onko asiaa pidettävä tämän momentin tarkoittamalla tavalla muun kuin kirjaamisesta vastaavan lakimiehen ratkaisuvaltaan kuuluvana.

4 2.3 Kvalifioidut asiaryhmät Käsityksemme mukaan ainakin seuraavat asiaryhmät tulisi jo lakitekstissä jättää kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen yksinomaiseen toimivaltaan. Kaikille ratkaisuille on esitettyjen yksityiskohtaisten perustelujen lisäksi yhteistä se, että ne ovat melko harvinaisia. Mitään esitetyistä ratkaisuista ei siksi voi pitää sillä tavoin rutiininluontoisina, että niiden ratkaiseminen toimistohenkilökunnan toimesta olisi perusteltua. 1) Hakemukseen hylkäämiseen johtavat ratkaisut Ylivoimainen enemmistö kirjaamishakemuksista tulee hyväksytyksi hakemuksen mukaisesti. Kirjaamishakemus voi kuitenkin poikkeuksellisesti tulla hylätyksi. Hylkäämisperusteista on säädelty kunkin maakaaren järjestelmän muodostaman oikeusryhmän osalta erikseen: lainhuutojen osalta MK 12:4:ssä, kiinnitysten osalta MK 16:7 ja erityisen oikeuden kirjaamisen osalta MK 14:12:ssa. MK 12:4 Lainhuutohakemuksen hylkääminen Hakemus on hylättävä, jos: 1) saantokirjaa tai sen 1 :ssä tarkoitetulla tavalla oikeaksi todistettua jäljennöstä ei ole esitetty; 2) saantokirjaa ei ole tehty laissa säädetyllä tavalla; 3) kiinteistön luovuttajan tai muun edeltäjän omistusoikeutta kiinteistöön ei ole selvitetty; 4) hakijan saannolle ei ole annettu tarvittavaa muun henkilön, yhteisön toimivaltaisen elimen taikka tuomioistuimen tai muun viranomaisen suostumusta tai päätöstä; 5) omistusoikeus kiinteistöön palautuu luovutussopimuksessa olevan purkavan tai lykkäävän ehdon vuoksi luovuttajalle ja tästä esitetään tuomio tai osapuolten sopimus; 6) kiinteistö kuuluu konkurssipesään ja siitä on ennen saannon tapahtumista tehty merkintä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin; tai 7) hakijan saanto ei muutoin ole pätevä tai se ei ilmeisesti jää pysyväksi.

5 MK 16:7 Kiinnityshakemuksen hylkääminen Hakemus on hylättävä, jos: 1) hakija ei ole kiinteistön omistaja taikka hänellä ei ole lainhuutoa kiinteistöön eikä hän ole pannut vireille lainhuutohakemusta; 2) hakemusta ei ole tehty säädetyllä tavalla; 3) kiinnitystä ei voida vahvistaa haettuun kohteeseen; 4) hakija on asetettu konkurssiin ja lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin on ennen kiinnityksen hakemista tehty merkintä kiinteistön kuulumisesta konkurssipesään; 5) kiinteistöön ei saa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkityn vallintarajoituksen mukaan vahvistaa kiinnitystä; tai 6) hakemuksen tarkoittamaa kiinnitystä ei muusta syystä voida vahvistaa. MK 14:12 Kirjaamishakemuksen hylkääminen Hakemus on hylättävä, jos: 1) oikeus ei ole kirjaamiskelpoinen; 2) asiakirjaa, jolla oikeus on perustettu tai siirretty, ei ole esitetty tai sitä ei ole tehty noudattaen laissa säädettyä muotovaatimusta; 3) oikeuden perustajan omistusoikeutta kiinteistöön ei ole selvitetty; 4) oikeuden perustamiseen ei ole annettu tarvittavaa muun henkilön, yhteisön toimivaltaisen elimen taikka tuomioistuimen tai muun viranomaisen suostumusta tai päätöstä; 5) kiinteistö kuuluu konkurssipesään ja siitä on ennen erityisen oikeuden perustamista tehty merkintä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin; 6) ulosmittauksesta, turvaamistoimesta tai konkurssista on tehty merkintä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin ennen kuin 4 tai 5 :ssä tarkoitettu hakemus on tullut vireille; 7) joku muu kuin oikeuden perustaja on luovutuksen nojalla hakenut lainhuutoa kiinteistöön ennen kuin erityisen oikeuden kirjaamista on haettu eikä hän anna suostumusta kirjaamiseen; tai 8) kirjattavaa oikeutta ei ole muutoin pätevästi perustettu tai oikeus ei ilmeisesti jää pysyväksi.

6 Useimpien hylkäämisen kriteerien arviointi edellyttää oikeudellista asiantuntemusta. Esimerkiksi lainhuudon hylkäämistä koskevan listan kohdan 7 arviointi edellyttää varsin pitkälle meneviä tietoja siviilioikeudesta. Toisaalta eräiden kriteerien käsillä olon arviointi on varsin yksinkertaista. Olennaista kuitenkin on, että MK 6:9 mukaan hylkäävä ratkaisu on perusteltava erillisessä päätöksessä. Tällaisen kielteisen ratkaisun asianmukainen perusteleminen edellyttää oikeudellista asiantuntemusta. Huomautettakoon lisäksi, että jo olemassa olevissa epävirallisissa, mutta käytännössä laajasti noudatetuissa kirjaamisohjeissa esitetään, että kansliahenkilökuntaan kuuluvan virkamiehen ei tule lähtökohtaisesti tehdä hakemusta hylkäävää ratkaisua, vaan hänen tulee siirtää asia käräjäoikeuden lainoppineen jäsenen ratkaistavaksi (ks. Lainhuudatus, erityisen oikeuden kirjaaminen ja kiinnitys 2002 s. 2). Eräissä käräjäoikeuksissa on jopa lähdetty siitä, että hylkäävän ratkaisun tekee aina käräjätuomari. Keskeisin peruste, jonka nojalla kielteisen päätöksen tulisi kuulua kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen yksinomaiseen toimivaltaan, liittyy kirjaamisasioiden oikeudellisen kontrollin turvaamiseen ja perustuslain 21 :n edellyttämän asianmukaisen käsittelyn vaatimukseen tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa. Käsittelyn asianmukaisuuden vaatimusta korostaa sekin, että kirjaamisasian ratkaisulla saattaa olla merkitystä perustuslain 15 :n turvaaman omaisuuden suojan kannalta. Sinänsä samat argumentit pätevät luonnollisesti kaiken tyyppisissä kirjaamisratkaisuissa, mutta niiden merkitys korostuu silloin, kun käsillä on hylkäävä kirjaamisratkaisu. Kielteisen päätöksen perustelut vaikuttavat olennaisesti siihen, miten asia jäsentyy muutoksenhakutuomioistuimena toimivassa maaoikeudessa. Asian käsittelyä maaoikeudessa helpottaa olennaisesti se, että jo maanmittaustoimiston ratkaisu on asianmukaisella oikeudellisella argumentaatiolla perusteltu. Käytännössähän valtaosa valituksen kohteena olevista asioista koskee kielteistä kirjaamisratkaisua. Tämän lisäksi se, että kirjaamisasioista vastaava lakimies huolehtii kielteisistä kirjaamisratkaisuista, mahdollistaa maanmittaustoimistossa noudatettavan ratkaisukäytännön yhtenäisyyden valvomisen. Esitetyillä perusteilla hylkäävän päätöksen ratkaisijana tulisikin aina olla kirjaamisasioista vastaava lakimies. Tästä olisi perusteltua säätää lain tasolla.

7 Osin samoilla perusteilla voisi puoltaa myös tutkimattajättämispäätösten sisällyttämistä kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen yksinomaiseen toimivaltaan. Koska kuitenkin tällaiset päätökset ovat melko yleisiä ja hakija voi saattaa asian uudelleen käsiteltäväksi, ei tutkimattajättämispäätöksiin liity samanlaisia näkökohtia kuin hylkääviin päätöksiin. Ero näiden välillä on tosin eräissä tapauksissa häilyvä. 2) Päätös kuulutuksen antamisesta lainhuudon saamiseksi (MK 12:3) Eräissä tapauksissa on mahdollista myöntää lainhuuto, vaikka hakija ei kykenisikään toimittamaan täydellistä asiakirjaselvitystä saannostaan ja sen laillisuudestaan. Tällöin annetaan (luonnoksen mukaisen) MK 12:3 nojalla kuulutus: Hakijalle on myönnettävä kuulutus lainhuudon saamiseksi, jos: 1) hakija ei esitä saantokirjaa tai sen 1 :ssä tarkoitettua oikeaksi todistettua jäljennöstä, mutta hän saattaa todennäköiseksi, että saanto on laillinen; tai 2) hakija näyttää, että hän tai hänen edeltäjänsä ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan omistajana hallinneet kiinteistöä eikä ole syytä olettaa jollakin toisella olevan parempaa oikeutta kiinteistöön. Kirjaamisviranomaisen on, yleistiedoksiantona siten kuin hallintolain 62 :ssä säädetään, kutsuttava sitä, joka katsoo itsellään olevan paremman oikeuden kiinteistöön kuin hakijalla, esittämään vaatimuksensa kirjaamisviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa kuulutuksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä. Kuulutuksesta on lisäksi annettava tieto sellaisille tiedossa oleville henkilöille, joiden oikeutta lainhuuto voi koskea. Jollei vaatimusta ole esitetty tai kannetta ole nostettu määräajassa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 :ssä tarkoitetussa tuomioistuimessa, hakijalle voidaan myöntää lainhuuto. Lainkohdan edellytysten täyttymisen arviointi edellyttää vaativaa oikeudellista harkintaa. Olisikin asianmukaista, että tällaisen ratkaisun voisi tehdä vain kirjaamisasioista vastaava lakimies. Kuulutuslainhuudon myöntäminen on kaksi erillistä ratkaisua sisältävä prosessi: ensimmäisessä vaiheessa annetaan kuulutus, minkä jälkeen määräajan jälkeen voidaan myöntää lainhuuto. Kuulutusratkaisu ei sido ratkaisun lainhuudon myöntämistä koskevan ratkaisun antajaa siinäkään tapauksessa, että kuulutus ei ole provosoinut hakemusta vastustavia tahoja. Koska ratkaisut asiallisesti ottaen liittyvät kuitenkin samaan kokonaisuuteen, tulisi sekä kuulutuksen antamista että kuulutuksen perusteella myönnettävää lain-

8 huutoa koskevat ratkaisut kuulua kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen yksinomaiseen toimivaltaan. 2.4 Yhteenveto ehdotuksesta MK 5:2:n muutoksista Edellä esitetyt näkökohdat on otettu huomioon oheisessa ehdotuksessa MK 5:2:n sisällöksi. Kirjaamisviranomainen on se maanmittaustoimisto, jonka toimialueella kiinteistö sijaitsee. Kirjaamisasian ratkaisee kirjaamisasioista vastaava lakimies, jonka on oltava oikeustieteen maisterin tai vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö. Kirjaamisasioista vastaava lakimies vastaa lisäksi ohjeistamisesta ja kirjaamisasioiden ratkaisukäytännön yhdenmukaisuudesta maanmittaustoimistossa. Jos kirjaamisasia ei ole laaja, tulkinnanvarainen taikka muutoin vaikea ratkaista, voi asian ratkaista tehtävään määrätty maanmittaustoimiston henkilökuntaan kuuluva henkilö. Kirjaamisasioista vastaava lakimies ratkaisee tarvittaessa, onko asiaa pidettävä tämän momentin tarkoittamalla tavalla muun kuin kirjaamisesta vastaavan lakimiehen ratkaisuvaltaan kuuluvana. Kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen on kuitenkin aina ratkaistava asia, joka koskee 1) 12 luvun 4 :ssä, 14 luvun 12 :ssä taikka 16 luvun 7 :ssä tarkoitettua hakemuksen hylkäämistä; taikka 2) 12 luvun 3 :ssä tarkoitettua kuulutusta lainhuudon saamiseksi sekä lainhuutoa, joka myönnetään lainkohdan tarkoittaman kuulutuksen perusteella 3. Kirjaamisasioista vastaavien virkamiehille asetettavat vaatimukset 3.1 Kirjaamisasioista vastaava lakimies Esityksen perustelujen mukaan laissa ei asetettaisi lisävaatimuksia esimerkiksi tuomioistuinharjoittelun suorittamisen suhteen. Esityksen mukaan vaikeiden kirjaamisasioiden ratkaiseminen saattaa edellyttää yleisen siviilioikeuden, esineoikeuden, perhe- ja perintöoikeuden sekä yhtiöoikeuden hyvää tuntemusta. Virkaan nimitettävien lakimiesten tulisi olla näihin oikeudenaloihin perehtyneitä (s. 12). Luettelossa ei ole mainittu omana oikeudenalanaan kirjaamisoikeutta, kuten olisi ehkä asianmukaista.

9 Auskultoinnin suorittamista voidaan jo siitä syystä, että notaari tyypillisesti ratkaisee suurehkon määrän kiinteistökirjaamisasioita, pitää kirjaamisasioista vastaavalle lakimiehelle huomattavana ansiona. Auskultointijärjestelmän tulevaisuuden epävarmuus huomioiden ei kuitenkaan voida edellyttää, että kirjaamisasioista vastaava lakimies välttämättä olisi suorittanut tuomioistuinharjoittelun. Tältä osin lausuma tuomisistuinharjoittelun merkityksestä on perusteltu, joskin perusteluissa olisi tarpeen huomauttaa, että perehtyneisyys voidaan saavuttaa esimerkiksi suorittamalla tuomioistuinharjoittelu. Esityksestä käy ilmi, että kirjaamisasioista vastaavan lakimiehen tehtävä edellyttää syvällisiä tietoja eri oikeudenaloista, minkä lisäksi tehtävään liittyy esimiesvastuuta suhteessa kansliahenkilökuntaan. Kokeneen ja pätevän lakimieskunnan rekrytointi edellyttää ensinnäkin riittävän korkeaa toimiluokkaa maanmittauslaitoksen palkkausjärjestelmässä. Toiseksi työtehtävien tulee olla riittävän haastavia ja mielekkäitä. Tässä(kin) tarkoituksessa tulee varmistua siitä, että rutiininluonteiset kirjaamisasiat ohjautuvat toimistohenkilökunnalle ja että kirjaamisasioista vastaavalla lakimiehellä on riittävästi koordinointi- ja johtamisvastuuta kirjaamistoiminnan järjestämisessä. 3.2 Toimistohenkilökunta Ehdotuksen yhteydessä muutetaan lakia maanmittauslaitoksesta siten, että lakiin lisätään 3 a, jonka mukaisesti maanmittausjohtaja voi määrätä maanmittaustoimiston henkilökuntaan kuuluvan, jolla on tehtävän hoitamiseen riittävä taito, ratkaisemaan kirjaamisasioita. Sanamuoto poikkeaa voimassaolevasta käräjäoikeuslain 19 :stä, jonka mukaan Laamanni voi kirjallisesti määrätä kansliahenkilökuntaan kuuluvan, joka on vannonut tuomarinvalaa vastaavan valan tai antanut vastaavan vakuutuksen sekä saanut tehtävään tarvittavan koulutuksen ja jolla on tehtävän hoitamiseen riittävä taito: 1) ratkaisemaan lainhuutoasioita; 2) ratkaisemaan kiinnitysasioita; -- Ehdotettu sääntely poikkeaa aikaisemmasta ainakin kahdessa kohdassa. Ensinnäkin toimistohenkilökunnalta ei enää edellyttäisi tuomarinvalaa. Toiseksi toimistohenkilökunnalta ei enää edellytettäisi tehtävään tarvittavaa koulutusta.

10 Tuomarinvalaa ei voitane uudessa tilanteessa enää edellyttää. Sen sijaan maininta tehtävään tarvittavasta koulutuksesta on syytä säilyttää siirron jälkeenkin. Esityksen perustelujen mukaan (s. 24) Kirjaamisasioita ratkaisemaan määrättävällä henkilöllä tulisi kuitenkin olla joko kokemuksen tai kouluttautumisen perusteella hankittu taito ja osaaminen kirjaamisasioista. Vaatimus riittävästä koulutuksesta on siinä määrin keskeinen kirjaamisratkaisujen aineellisen oikeellisuuden tae, että tästä tulisi edelleen säätää perustelujen sijasta lain tasolla. Sinänsä ei ole ehkä tarpeen edes perusteluissa ottaa kantaa siihen, miten koulutus tulisi järjestää, eikä siihen, minkälainen kokemus olisi riittävää. Tärkeää kuitenkin on, että koulutusta ja/tai kokemusta edellytetään jo lain tasolla, jotta uudelle kirjaamisviranomaiselle syntyy riittävän yksiselitteinen velvollisuus tällaisen koulutuksen järjestämiseen. 3.3 Kirjaamisasioiden tukiorganisaatio Lausunnon kohteena olevassa hallituksen esityksessä ei sen luonteen vuoksi ole jouduttu ottamaan kantaa koordinointiresursointiin, jota kirjaamisasioiden asianmukainen pitkän tähtäimen hoitaminen edellyttää maanmittauslaitoksessa. Selvää kuitenkin on, että maanmittaustoimistoissa varsinaista ratkaisutoimintaa hoitavien virkamiesten lisäksi on välttämätöntä rekrytoida riittävä määrä kirjaamisasioita tuntevia lakimiehiä maanmittauslaitoksen keskushallintoon huolehtimaan ohjeistuksesta ja neuvonnasta. Vain riittävän vahvalla keskusorganisaatiolla voidaan varmistaa ratkaisutoiminnan yhdenmukaisuus ja sisällöllinen oikeellisuus. Koordinointia voi harjoittaa esimerkiksi laatimalla toimitusmenettelyn käsikirjaa muistuttavia soft law -tyyppisiä ohjeita (vrt. nykyisin käytössä oleva ohjekansio Lainhuudatus, erityisen oikeuden kirjaaminen ja kiinnitys). Koordinoinnin järjestäminen on välttämätöntä jo pelkästään siitä syystä, että varmistutaan perustuslain 21 :n edellyttämästä asianmukaisesta käsittelystä ja siitä, että ratkaisukäytäntö ei vaihtele merkittävästi eri kirjaamisviranomaisissa.

11 Tuki- ja koordinointiorganisaation tärkeyttä korostavat myös tulevat kehitystehtävät, joita mm. sähköinen kiinnitysjärjestelmä ja kiinteistönvaihdanta sekä mahdollisesti myös kolmiulotteinen kiinteistöjärjestelmä jatkossa edellyttävät. 4. Muutoksenhaku kirjaamisratkaisuun Esityksessä on perustellusti omaksuttu ratkaisu, jonka mukaisesti muutoksenhakutuomioistuimena toimii maaoikeus. Kiinteistönmuodostamislain 243 :n 4 momentissa säädettäisiin toimivaltaisesta ratkaisukokoonpanosta kirjaamisasiassa. Lainkohdan mukaan Kirjaamisasiassa maaoikeus on päätösvaltainen, kun siinä on puheenjohtaja. Maaoikeudessa voi olla lisäksi toinen lainoppinut jäsen ja maaoikeusinsinööri, jos sitä asian laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna. Lainkohdasta saa käsityksen, jonka mukaan maaoikeus on aina toimivaltainen yhden jäsenen kokoonpanossa ja laajennetun kokoonpanon käyttäminen olisi aina fakultatiivista ( voi olla ). Esityksen perustelujen mukaan laajennetun kokoonpanon käyttäminen olisi kuitenkin pakollista: sivulla 24 lausutun mukaan Sen vuoksi esitetään säädettäväksi, että maaoikeus olisi päätösvaltainen yhden lainoppineen jäsenen kokoonpanossa yksinkertaisissa kirjaamisasioissa. Ehdotuksen mukaan yhden tuomarin kokoonpanossa voitaisiin käsitellä kirjaamisasia, jota ei sen laajuuden tai muun erityisen syyn, esimerkiksi sen erityisen vaikeuden vuoksi, ole tarpeen käsitellä laajassa kokoonpanossa. Esitöiden kannanottoon on vaikea yhtyä ehdotetun KML 243 :n sanamuodon perusteella. Vertailukohdaksi voi ottaa esimerkiksi OK 2:5 3-kohdan, jonka mukaan yhden tuomarin kokoonpano siviiliasiassa on mahdollista vain, jos asian laatu tai laajuus ei edellytä asian käsittelyä täysilukuisessa kokoonpanossa. Ehdotetussa KML 243.4 :ssä sen sijaan yksiselitteisesti todetaan maaoikeuden olevan kirjaamisasiassa päätösvaltainen yhden tuomarin kokoonpanossa, minkä lisäksi asian laajuuden tai muun syyn vuoksi kokoonpanoa voidaan laajentaa. Näyttäisi siltä, että parhaiten perusteltu ratkaisu olisi pitäytyä lain sanamuodossa ja muuttaa esityölausumaa, jolloin laajennetun kokoonpanon käyttäminen jäisi maaoikeuden puheenjohtajan harkinnan varaan. Lisäksi voisi harkita kokoonpanosäännösten joustavoittamista siten, että myös kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpano olisi mahdollinen.

12 Valtaosa vaikeista kirjaamisasioista liittyy hankalien siviilioikeudellisten oikeuskysymysten arviointiin, minkä johdosta yleensä asianmukaisin kokoonpano olisi lainoppineista tuomareista koostuva kokoonpano. Vaikeassa kirjaamisasiassa on vain harvoin kyse sellaisen teknisen kysymyksen ratkaisemisesta, jossa maaoikeusinsinöörin erityisosaamiselle olisi erityistä tarvetta. 5. Muutokset kaupanvahvistajia koskevaan sääntelyyn Uusi kaupanvahvistajista säädettävä laki ei jäsenny kovin luontevasti kirjaamisasioiden siirtoa koskevien lainmuutosten yhteyteen, vaikka se siirtääkin kaupanvahvistajien määräämisen maanmittauslaitoksen tehtäväksi. Sääntelystä ei sinänsä ole suurempaa huomautettavaa. Yksittäisenä havaintona voi kuitenkin esittää, että ehdotetun lain 2 :n mukaisesti kaupanvahvistajan määräys päättyy ilman eri päätöstä kaupanvahvistajan täyttäessä 65 vuotta. Kuitenkin virka-asemaan perustuva kaupanvahvistajan tehtävä voi eläkelainsäädännön mukaisesti olla yksittäisessä tapauksessa voimassa pääsääntöisesti siihen asti, kun virkamies täyttää 68 vuotta. Voidaan kuitenkin ajatella, että kaupanvahvistajan tehtävää osana virkavelvollisuuksiaan hoitavan virkamiehen työkyvyn arviointi tapahtuu asianmukaisesti normaalia virkatietä, minkä johdosta korkeampaan ikärajaan tuskin liittyy sen enempää käytännöllisiä kuin periaatteellisiakaan ongelmia. 6. Laki kirjaamisasioiden siirtämistä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta Lain 6 :n tarkoittamaa yhteiskiinnitettyjen kiinteistön järjestelyä voidaan epäilemättä pitää tarpeellisena teknisluontoisena tarkistuksena. Pidempiaikaisena ratkaisuna tulee kuitenkin arvioitavaksi, voitaisiinko yhteiskiinnityksissä luopua vaatimuksesta, jonka mukaan yhteiskiinnityksen kohteena olevien kiinteistöjen tulee sijaita saman kirjaamisviranomaisen toimialueella. Toinen pitkän tähtäimen vaihtoehto on tarkastella, sitä onko ylipäätään tarkoituksenmukaista sallia yhteiskiinnitysten vahvistaminen.

13 7. Yhteenveto Edellä käsitellyistä näkökohdista ylivoimaisesti painavimmat ovat kappaleissa 2 ja 3 esitetyt seikat, jotka liittyvät ratkaisutoiminnan organisointiin maanmittaustoimiston sisällä sekä kirjaamisasioita ratkaiseville virkamiehille asetettaviin vaatimuksiin. Näihin kysymyksiin omaksuttavilla ratkaisuilla on välitöntä merkitystä ratkaisutoiminnan asianmukaisuuden turvaajina ottaen huomioon perustuslain asettamat vaatimukset omaisuudensuojan ja hallintotoiminnan asianmukaisen käsittelyn kannalta. Yksityisoikeuden laitoksella 21.8.2008 Jarno Tepora Siviilioikeuden professori, opetusalana erityisesti esineoikeus Esa Hakkola Esineoikeuden yliopistonlehtori (mvs.)