Lausunto ID-1731346 1 (5) Minna Gråsten 14.02.2017 POL-2017-3473 Eduskunta Hallintovaliokunta HaV@eduskunta.fi Poliisihallituksen asiantuntijalausuno HE 266/2016 vp. muun muassa ampuma-aselain muuttamisesta Eduskunnan hallintovaliokunta on pyytänyt Poliisihallitukselta asiantuntijalausuntoa hallituksen esityksestä 266/2016 vp. laeiksi ampuma-aselain, rikoslain 41 luvun 1 :n ja poliisilain 2 luvun 6 :n muuttamisesta. 1 Yleistä Poliisi on jo pitkään pyrkinyt kehittämään lupahallinnon prosesseja niin, että asiointi olisi mahdollisimman joustavaa ja helppoa. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman mukaisesti pyrkimyksenä on vauhdittaa digitalisaatiota ja mahdollistaa sähköinen asiointi yhä useammassa lupaasiassa. Näin poliisi pyrkii vähentämään asiakkaiden kokemaa hallinnollista taakkaa ja tehostamaan viranomaisen työskentelyä. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta sisältää muun muassa tähän tavoitteeseen pyrkiviä uudistuksia. Nämä uudistukset koskevat asiankäsittelyprosessia, mutta lupien myöntämisen perusteisiin tai peruuttamisen edellytyksiin ei esitetä helpotuksia. Aseturvallisuudesta ei tingitä. 2 Sähköinen asiointi Poliisin tavoittelee mahdollisuutta sähköiseen asiointiin vähintään vireillepanon osalta kaikissa lupa-asioissa, joissa se on tarkoituksenmukaista. Harrastajapiirit kritisoivat nykyistä aselupamenettelyä erityisesti siksi, että luvan saaminen edellyttää useita henkilökohtaisia käyntikertoja poliisissa. Kritiikki on perusteltua myös sen vuoksi, että asiointimatkat poliisin palvelupisteisiin ovat pidentyneet, koska poliisi on sulkenut jonkin verran palvelupisteitään ja tiettyjen asioiden käsittely on myös keskitetty joihinkin pisteisiin poliisilaitoksen sisällä. Sähköinen asiointi on ajasta ja paikasta riippumatonta ja se poistaa käyntiasioinnin tarpeen vain hakemuksen jättämistä varten. Joissakin tapauksissa koko lupaprosessi voisi olla sähköinen. Tällöin kyseessä olisi vakiintunut harrastaja - tyypillisesti metsästäjä - jonka taustoissa ja käyttäytymisessä ei ole viitteitä siihen, että olisi syytä epäillä hänen sopivuuttaan. Samoin esimerkiksi kadonneiden asiakirjojen tilalle hankittavien kaksoiskappaleiden käsittely voisi olla kokonaan sähköinen. Poliisilla POLIISIHALLITUS Asemapäällikönkatu 14, PL 22, 00521 HELSINKI kirjaamo.poliisihallitus@poliisi.fi Puh. +358 295 480 181, Faksi +358 295 411 780 poliisi.fi
Lausunto ID-1731346 2 (5) on kuitenkin aina mahdollisuus kutsua luvanhakija henkilökohtaiseen haastatteluun asian selvittämiseksi, jos asiakkaan henkilökohtainen tapaaminen toisi lisäarvoa asian ratkaisemiselle. Poliisilla jo käytössä olevat sähköiset palvelut, erityisesti matkustusasiakirjojen kohdalla, ovat saaneet runsaasti positiivista palautetta erityisesti käyttäjäystävällisyytensä puolesta. Näissä asioissa sähköisen palvelun käyttöaste onkin kohonnut nopeasti yli 60 %:in. Digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen mahdollistaa myös sen, että silloin, kun ampuma-aseisiin liittyvän luovutuksen osapuolena on aseelinkeinonharjoittaja, erillisistä paperisista aseiden luovutusilmoituksista luovuttaisiin, ja ase-elinkeinonharjoittaja ilmoittaisi luovutustapahtuman asetietojärjestelmään. Samalla olisi mahdollista luopua aseelinkeinonharjoittajan tiedostonpitovelvollisuudesta, koska asetiedot olisivat ajan tasalla myös asetietojärjestelmässä; kaksinkertaiseen työhön ei olisi syytä. Kun ase-esineet olisivat kattavasti rekisteröity asetietojärjestelmään, on mahdollista myös pääsääntöisesti luopua aseen esittämisvelvollisuudesta poliisille aseen omistajanvaihdoksen yhteydessä. Aseturvallisuudelle ei toisi mitään lisäarvoa, jos poliisi näkisi aseen, joka on jo rekisteröity asetietojärjestelmään ja aseluvan haltija hankkisi tämän aseen omistukseensa, kunhan hankittu ase olisi saadun aseluvan ehtojen mukainen. Sähköisen asioinnin yhteydessä on mahdollista tarkastella koko aselupamenettely ja ase-esineen elinkaareen liittyvät menettelyt nykyistä joustavammiksi ja kokonaisuutena keveämmiksi, mutta samalla säilyttää tarvittavat kontrollit aseturvallisuuden varmistamiseksi. 3 Kotipaikkasidonnaisuuden poistaminen Kotipaikkasidonnaisuus on ampuma-aseasioita lukuun ottamatta jo poistettu kaikissa muissa luonnollisen henkilön lupa-asioissa. Kotipaikkasidonnaisuuden vaatimus on perustunut siihen olettamukseen, että kotipaikan poliisilaitoksella on luvanhakijasta muita poliisilaitoksia enemmän tietoa. Nykyisin kaikki poliisiasiain tietojärjestelmässä oleva tieto on kaikkien poliisilaitosten käytettävissä. Poliisilaitosten koot ovat kasvaneet. Lisäksi hallintopäätös ei voi perustua muuhun, kuin objektiivisesti ja puolueettomasti arvioituihin laissa säädettyihin seikkoihin; asiakkaan henkilökohtaiseen tuntemiseen liittyvien seikkojen merkitys lupaharkinnassa on hyvin vähäistä, jos sitä on lainkaan. 4 Soveltuvuustestin poistaminen ja luvanhaltijoiden valvonta Nykyisessä ampuma-aselaissa edellytetään erillisen soveltuvuustestin suorittamista aina, jos lupahakemusta jätettäessä edellisen testin suorittamisesta on kulunut vähintään kolme vuotta. Testin tulos on joko hylätty tai hyväksytty eikä lupa-asiassa päätöstä tekevä saa yksityisyyden suojan vuoksi mitään muuta tietoa testin sisällöstä. Tietoa ei anneta esimerkiksi siitä, johtuiko hylkäys itsetuhoisista taipumuksista, vaarasta vahingoittaa muita vai
Lausunto ID-1731346 3 (5) muista syistä. Hylättyä tulosta seuraavan haastattelun kulkua ja kysymyksiä ei siten voida suunnata millään tavalla, vaan haastattelut noudattavat pitkälti yhtenäistä kaavaa. Testin tulosta ei myöskään voida yksin käyttää hylkäävän päätöksen perusteena. Poliisilaitosten mukaan soveltuvuustestin tulos ei ole ollut hylkäävien päätösten kannalta edes ratkaiseva tekijä, vaan päätös on perustunut muihin lähteisiin, tavallisimmin poliisiasiain tietojärjestelmän tietoihin. Soveltuvuustestin luotettava suorittaminen edellyttää erillistä, häiriötöntä tilaa ja koko testin ajan kestävää testattavien valvontaa. Testaustila on myös varusteltava tietokoneella, jota ei tietoturvasyistä voi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen. Koska testistä saatu hyöty on jäänyt vähäiseksi, poliisi on kokenut epätarkoituksenmukaiseksi käyttää voimavaroja sen toteuttamiseen. Luvanhakijat ovat alusta saakka esittäneet kritiikkiä testaamista kohtaan ja osa pitää sitä jopa nöyryyttävänä kokemuksena. Soveltuvuustestin oli alun perin tarkoitus toimia seulana, jolla luvanhakijoiden joukosta saadaan poimittua mahdolliset riskit ja heidän suhteensa voidaan ryhtyä jatkotoimiin (haastattelu, lääkärintodistus). Testi kertoo kuitenkin vain sen hetken tilanteen eikä anna parempaa käsitystä siitä, mitä muutoksia hakijan tilanteessa mahdollisesti tulee vuosien mittaan tapahtumaan. Poliisi arviokin aseturvallisuuden kannalta tehokkaammaksi kohdentaa voimavaroja testaamisen sijaan hakijoiden henkilökohtaisen arvioinnin terävöittämiseen. Mekaanisen testauksen sijaan poliisi kouluttaisi henkilöstöä tekemään laadukkaampia haastatteluja, ja kehittäisi niiden rakennetta nykyisestä. Jo olemassa olevan tiedon hyödyntämistä lupahallinnollisessa päätöksenteossa ja toiminnan suuntaamisessa poliisi tulee joka tapauksessa kehittämään asetietojärjestelmän uudistamisen yhteydessä. Poliisi valvoo luvanhaltijoiden soveltuvuutta aktiivisesti pääasiassa poliisiasiain tietojärjestelmän avulla sekä suoralla tietojen vaihdolla lupahallinnon ja muun operatiivisen toiminnan välillä. Käynnissä olevan asetietojärjestelmän uudistamistyön yhteydessä on mahdollista luoda toimivat tekniset ratkaisut, joiden avulla voidaan automatisoida luvanhaltijoiden kelpoisuuden säilymistä. Osana henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain uudistamista arvioidaan myös sitä, mitä tietoa lupaharkinnassa ja - valvonnassa on sallittua käyttää. 5 Peruuttamisasian vireilletulohetkestä säätäminen ja poliisilain täsmennys Peruuttamisasian vireille tulosta on tarkoitus säätää täsmällisesti, sillä nykyisessä laissa asian vireille tulemisen ajankohdasta ei säädetä. Asialla on merkitystä luvan haltijan oikeusturvan kannalta, sillä lupien peruuttamisessa puututaan luvanhaltijoiden omistamiin esineisiin ja niiden hallussapitoon. Nykyistä sääntelyä on pidettävä epäselvänä, sillä asian vireille tulemisesta seuraa tiettyjä velvollisuuksia. Ensinnäkin hallintolain mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Toiseksi ampuma-aselain mukaan poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti viranomaisen haltuun, kun peruuttamista koskeva asia on pantu vireille tai poliisilla on perusteltu syy epäillä, että aseita käytetään väärin. Peruuttamista koskeva asia voi tulla vireille rikosperusteisesti, mutta myös esimerkiksi
Lausunto ID-1731346 4 (5) terveydentilaan liittyvistä syistä tai aseluvan haltijan omaa terveyttä vaarantavan elämäntavan vuoksi. Hallituksen esityksessä esitetään poliisilain 2 luvun 6 :ään muutosta, jonka johdosta poliisi saisi oikeuden päästä kotirauhan suojaamaan tilaan, jos perusteet tehdä päätös aseiden ottamiseksi väliaikaisesti haltuun ovat olemassa. Poliisi pyrkii ottamaan aseet poliisin haltuun väliaikaisen haltuunottopäätöksen johdosta ensisijaisesti pyytämällä aseiden haltijaa luovuttamaan aseet poliisille. Usein haltija luovuttaakin aseet, mutta ei aina. Ellei kyseessä ole tilanne, johon soveltuvat pakkokeinolain kotietsintää koskevat säännökset tai poliisilain sisäänpääsyä ja etsintää koskevat säännökset, poliisi ei voi mennä hakemaan aseita niiden haltijalta, vaan aseet jäävät haltijalleen, vaikka päätös väliaikaisesta haltuunotosta on tehty ja peruuttamisperusteet ovat olemassa. Poliisilain mukaan poliisilla on oikeus päästä kotirauhan suojaamaan tilaan ja suorittaa siellä etsintä, kun on perusteltua syytä olettaa, että esimerkiksi henkeä tai terveyttä uhkaava teko on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä. Käytännön aselupa-asioissa ei usein voida sanoa, että edellä kuvattu teko on välittömästi uhkaamassa, mutta esimerkiksi luvan haltijan terveydentilan perusteella on perusteltua syytä epäillä, että tilanne voi helposti eskaloitua välittömäksi vaaraksi. Toisinaan luvanhaltija myös välttelee väliaikaista haltuunottoa koskevan päätöksen tiedoksisaamista tarkoituksellisesti. Nyt esitetty säännös mahdollistaisi näissä tilanteissa haltuunottopäätöksen täytäntöönpanon ja sillä olisi ennen kaikkea ennalta estävä merkitys. On myös hyvä huomata, että pääsy vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan muissa kuin kiiretilanteissa edellyttää päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä. Esitetty säännös selventäisi hallinnollisen ja rikosperusteisen toimivallan välimaastoon jäävissä tilanteissa poliisin toimivaltaa. Kansalaiset ovat esittäneet huolen siitä, että säännöksen johdosta poliisi voisi esimerkiksi liikennerikkomusten taikka muiden rikkomusten johdosta tulla kotirauhan suojaamalle alueelle. Tältä osin huoli on aiheeton ja poliisin voimavarat kohdennetaan edelleen tehokkaasti ja suhteellisuus- ja vähimmän haitan periaatteiden mukaisesti. Ensi sijassa poliisi pyrkisi jatkossakin ottamaan aseet haltuun kehottamalla aseiden haltijaa luovuttamaan ne itse poliisille. Ehdotettu säännös koskisi niitä tilanteita, joissa väliaikaisen aseiden haltuunottopäätöksen edellytykset täyttyvät. Ehdotetussa sääntelyssä ei muuteta peruutusmenettelyn periaatteita eli lievät rikkomukset, jotka sinänsä eivät suoraan liity aseturvallisuuteen, eivät ole lupien peruuttamisen perusteita ellei niiden suuren määrän vuoksi voida katsoa osoittavan henkilön yleistä piittaamattomuutta lainsäädännön velvoitteista. Näissä tapauksissa poliisi toimii normaalin kuulemisen ja peruutusmenettelyn kautta. Ampuma-aselain peruuttamista koskevien säännösten ja ehdotetun poliisilain säännöksen termistö eroavat jonkin verran toisistaan. Esimerkiksi ampuma-aselain 92 :n 1 momentissa käytetään sanamuotoa "perusteltu syy epäillä", saman pykälän toisessa momentissa ilmaisu on "väärinkäytön vaara on ilmeinen", kun taas poliisilain 2 luvun 6 :ssä ilmaisu on "perustel-
Lausunto ID-1731346 5 (5) tu syys olettaa". Ilmaisuiden eroavaisuuden vuoksi ehdotettua uutta säännöstä olisi tarpeen täsmentää. Lisäksi säännöstä olisi hyvä täsmentää siten, että sisäänpääsyä ei oikeuttaisi pelkästään se, että peruuttamisasia on pantu vireille, vaan lisäksi edellytettäisiin, että aseiden väärinkäytön vaara on olemassa. Erikseen olisi hyvä mainita myös haltuunottoa koskevien päätösten täytäntöönpanon tarpeet. Näistä syistä ehdotettua uutta säännöstä voisi selkeyden vuoksi täsmentää esimerkiksi seuraavasti: Poliisilla on oikeus päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan paikkaa tai tilaan tai muuhun paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä, taikka kulkuneuvoon ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä, jos on perusteltua syytä olettaa, että: 4) ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille ja on syytä olettaa, että niitä käytetään väärin, tai mainittujen esineen väärinkäytön vaara on ilmeinen, taikka sen ollessa tarpeen ampuma-aselain mukaista väliaikaista haltuunottoa tai haltuunottoa koskevan päätöksen täytäntöön panemiseksi. 6 Muita asioita Asekeräilijöiden osalta ehdotettu menettely yhdenmukaistaa luvanhaltijoita koskevaa menettelyä. Uuden sääntelyn mukaan kaikki aseet olisivat asetietojärjestelmässä ja niiden elinkaari ilmoituksen- ja luvanvaraisine osineen olisi koko ajan viranomaisen tiedossa. Uudistuksella on aseluvanhaltijoiden yhdenvertaisuutta lisäävä ja aseiden lupavalvontaa helpottava vaikutus. Samalla kaikkien aseiden ja luvanvaraisten osien ollessa asetietojärjestelmässä, vaihdantaan liittyvissä tilanteissa voitaisiin vähentää viranomaiskäyntejä. Asekeräilijöiden kohdalla ehdotetaan, että jo kerättyjen aseiden ilmoittaminen poliisille tapahtuisi maksutta siirtymäajan. Poliisille aiheutuu kuitenkin tehtävästä työtä, joten siirtymäaika ei ole ilmaista. Tehtävän suorittamisesta aiheutuvia kustannuksia ei ole mahdollista vyöryttää suoritemaksujen hintoihin, vaan kustannus tulee katettavaksi talousarvion mukaisesta rahoituksesta.