EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Talous- ja raha-asioiden valiokunta 29. syyskuuta 2003 TYÖASIAKIRJA arvonlisäverokantojen alentamisesta Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: Christa Randzio-Plath DT\507245.doc PE 333.055
Taustaa Arvonlisäveron (ALV) verokannan rakenne Euroopan unionissa on ensisilmäykseltä hyvin yksinkertainen: kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot soveltavat tavaroihin ja palveluihin normaalisti vähintään 15 prosentin verokantaa, mutta ne voivat sen lisäksi soveltaa enintään kahta alennettua verokantaa, jotka eivät kuitenkaan voi olla alle viiden prosentin suuruisia ja joita voidaan soveltaa ainoastaan direktiivin liitteessä H lueteltuihin tavaroihin tai palveluihin. Yksittäisille jäsenvaltioille on kuitenkin myönnetty siirtymäkaudeksi lukuisia poikkeuksia liitteessä H olevaan luetteloon. Poikkeusten ansiosta ne voivat soveltaa alennettua verokantaa erilaisiin tavaroihin ja palveluihin, kuten esimerkiksi lannoitteisiin, jotka ovat yli 10 kilon säkeissä, tai lastenvaatteisiin. Sen lisäksi EU:ssa otettiin käyttöön vuonna 1999 erityinen järjestely, jolla jäsenvaltioiden sallittiin kokeiluluontoisesti soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa tiettyihin työvaltaisiin palveluihin, kuten yksityisten talojen kunnostukseen (luettelo palveluista on kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitteessä K). Järjestelyn kestoksi määrättiin kolme vuotta ja sen aikana komission piti määritellä jäsenvaltioilta saatujen arviointikertomusten perusteella, jatketaanko sitä vai ei. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saaneet toimitettua kaikkia tarvittavia tietoja vuoden 2002 puoliväliin mennessä, miksi komission oli ehdotettava, että järjestelyä jatketaan yhden vuoden ajan, vuoden 2003 loppuun saakka, jotta on riittävästi aikaa asianmukaisen arvioinnin tekemiseksi. Arviointikertomus valmistui lopulta tämän vuoden kesäkuussa ja komission päätelmä oli, että "yksikään maa ei ole voinut uskottavasti osoittaa, että toimenpiteellä olisi ollut myönteinen vaikutus kaikkiin asianomaisiin aloihin työpaikkojen synnyttäjänä tai tehokkuuden lisääjänä. Alv-kantojen alennuksen näkyminen hinnoissa on hyvin vähäistä, lähes olematonta". Käsiteltävänä oleva ehdotus Komissio velvoitetaan kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä antamaan joka toinen vuosi kertomus alennettujen verokantojen soveltamisesta. Se on tehnyt niin vuodesta 1992 eikä se ole koskaan ehdottanut yhtään suurta muutosta. Komissio korosti kuitenkin ALV-strategiaasiakirjassaan vuonna 2000, että on aika muuttaa ja järkeistää alennettuja verokantoja koskevia sääntöjä ja poikkeuksia. Käsiteltävänä oleva ehdotus tähtää juuri siihen. Lisäksi siinä käsitellään liitteen K tulevaisuutta. Näitä asioita pohditaan kutakin vuorollaan. Ehdotuksen tiivistelmä Liite H on kirjoitettu ja jaoteltu uudelleen, mutta sen sisältöä ei ole muutettu paljon. Dramaattisempi muutos (katso seuraava kohta) on se, että siitä tulee ainoa viitekohta, josta voidaan määritellä alennetun verokannan ulottuvuus. Toisin sanoen, jos se ei ole liitteessä H, siihen ei voida soveltaa alennettua verokantaa. Joidenkin teknisten muutosten lisäksi komissio ehdottaa kolmen uuden ryhmän lisäämistä, samoin kuin liitteen K osien sisällyttämistä liitteeseen H. PE 333.055 2/5 DT\507245.doc
Liite K työvaltaisten palveluiden alennettu verokanta Edellä mainitun komission arviointikertomuksen perusteella ehdotetaan, että liitteen K kokeilua ei enää jatketa, vaan kolme palveluryhmää (ryhmät 2-4) siirretään liitteeseen H. Nämä ryhmät ovat: i) yksityiskotien kunnostaminen ja korjaus ii) ikkunoiden pesu ja yksityisasuntojen siivous Nämä kaksi on liitetty yhdeksi ryhmäksi, joka on hiukan laajempi kuin aikaisempi "asuntojen luovutus, rakennus, muuttaminen, korjaus, kunnostaminen, ylläpito ja siivous". Aikaisemmin tämä ryhmä otettiin mukaan ainoastaan silloin, kun kyse oli sosiaalipolitiikalla tuetusta asumisesta. iii) kotihoitopalvelut (esimerkiksi kotiapu ja lapsille, vanhuksille, sairaille tai vammaisille tarkoitettu hoito). Niiden palvelujen luetteloon, joihin sovelletaan alennettua verokantaa, ei ole enää otettu kahta jäljellejäävää ryhmää eli pienet korjauspalvelut sekä parturi- ja kampaamopalvelut (liitteen K 1 ja 5 ryhmät). Suurin kysymys tässä on se, onko tämä tarkoituksenmukaista. Onko komissio oikeassa, kun se arvioi, että alennetulla verokannalla ei ole ollut vaikutusta kyseisissä ryhmissä, varsinkin kun esittelijälle on kerrottu, että toisten tutkimusten mukaan myös niiden on havaittu vaikuttavan huomattavan myönteisesti kysyntään ja siten myös työllisyyteen? Liitteeseen H lisätyt muut uudet ryhmät Tärkein lisäys on ehdotettu uusi ryhmä 14, ravintolapalvelut. Komissio perustelee tätä selvää muutosta asenteessaan sillä, että suurimmalla osalla nykyisistä jäsenvaltioista (kahdeksan) on jo nyt oikeus soveltaa alennettua verokantaa tällä alalla, mutta seitsemän muuta eivät voi soveltaa sitä, koska uusia alennuksia ei yleensä sallita. Sen lisäksi komissio toteaa, että muualle siirtymisen ja sitä kautta haitallisten rajatylittävien vaikutusten riski on pieni. Kaksi muuta uutta ryhmää, elävät kasvit ja sähkötarvikkeet, on lisätty vain, jotta direktiivi saatetaan ajan tasalle nykykäytännön kanssa. Yksitoista jäsenvaltiota soveltaa jo eläviä kasveja koskevaa eritystä alennettua verokantaa ja sähkötarvikkeet on jo mainittu direktiivissä (12 artiklan 3 kohdan b alakohta), mutta alennetun verokannan soveltamisen edellytyksenä niihin on etukäteen saatu komission lupa. Radio- ja televisiolähetysten säilyttäminen liitteessä H Vaikka komissio oli alun perin suunnitellut poistavansa lähetyspalvelujen vastaanoton liitteestä H, se ilmeisesti päätti säilyttää sen. Komissio jopa toteaa perusteluissaan, että alennettujen verokantojen soveltaminen lähetyspalveluihin, mutta ei sähköisten palvelujen toimittamiseen "voi vääristää kilpailua ottaen huomioon radio- ja TV-ohjelmien lisääntyvän esittämisen Internetin kautta ja Internet-palvelujen jakamisen television kautta". DT\507245.doc 3/5 PE 333.055
Tämä on erityisen tärkeää, koska neuvoston antamassa niin kutsutussa sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä vaadittiin, että sähköisiin palveluihin ei voida soveltaa alennettua verokantaa. Komissio ehdottaa, että näitä asioita ei muuteta nyt, vaan niihin palataan uudelleen sen seuraavassa arviointikertomuksessa 2008 (komissio ehdottaa arviointikertomusten antamisen tiheyttä harvennettavaksi nykyisestä kahdesta vuodesta viiteen). On kysyttävä, riittääkö se perusteluksi säilyttää tämä ryhmä liitteessä H, varsinkin kun se voi vaikeuttaa uusien palvelujen kehittämistä, kun lisäksi otetaan huomioon, että vain kuusi jäsenvaltiota hyödyntää tätä mahdollisuutta. Muiden kulttuuriesineiden liittäminen liitteeseen H Musiikkia sisältävien cd-levyjen ottamista liitteeseen H on pyydetty monta kertaa, jotta ne saadaan tasa-arvoiseen asemaan muiden kulttuuriesineiden, kuten kirjojen ja huippukonserttien pääsylippujen kanssa. Komissio päätti olla tekemättä niin, ja on kysyttävä, onko se asianmukaista ja johtaako se kilpailun vääristymiseen (ainakin välillisesti) kilpailevien tuotteiden välillä. Toinen seikka on se, miten ja missä määrin ALV:n alentamisen vaikutus todellisuudessa välittyy kuluttajille, koska muutoksella on lopultakin toivottu vaikutus vain, jos kyseessä oleva teollisuus toimii vastuullisesti ja siirtää koko alennuksen eteenpäin sen sijaan, että se kasvattaisi voittoaan. Vaikka komission kertomuksessa on ilmoitettu, että joitain ALV:n alentamisia ei siirretty eteenpäin, esittelijä katsoo, että hiljattainen kirjojen ALV:n alentaminen Ruotsissa on hyvä esimerkki päinvastaisesta. Kirjojen ja sanomalehtien ALV laskettiin 25 prosentista kuuteen prosenttiin 1. tammikuuta 2002 alkaen. Samalla perustettiin hallituksen rahoittama komitea seuraamaan muutoksen vaikutusta. Se julkaisi tammikuussa 2003 toisen kertomuksensa, jonka mukaan inflaatiotarkistetut vähittäismyymälöiden kirjan hinnat laskivat hiukan enemmän kuin ALV aleni, kun taas kirjakerhojen tarjoamien kirjojen hinnat laskivat hiukan vähemmän kuin vero laski. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että alennus on siirtynyt melkein kokonaan kuluttajille, mikä näyttää olevan seurausta koko teollisuudenalan sitoutumisesta sen varmistamiseen. Siirtymäkauden verokannan ja yksittäistä jäsenvaltiota koskevan alennetun verokannan poistaminen Yksi ehkä kauaskantoisimmista seikoista komission ehdotuksessa on, että kaikki yksittäistä jäsenvaltiota koskevat poikkeuksellisen alhaiset alv-kannat ja siirtymäkauden verokannat poistetaan niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, jotka eivät esiinny liitteessä H. Lehdistössä on käsitelty paljon kolmelle jäsenvaltiolle myönnettyä oikeutta alentaa lasten vaatteiden ja kenkien verokantaa. Se päättyisi komission ehdotuksen tuloksena. PE 333.055 4/5 DT\507245.doc
Esittelijä ei paneudu asian myönteisiin puoliin, vaan huomauttaa, että vaikka komissio on varmaan oikeassa siinä, että kyseiset tuotteet eivät yleensä ole halvempia näissä maissa, ei voida kuitenkaan olla ottamatta huomioon sitä tosiseikkaa, että alennuksen poistaminen nostaa melkein varmasti hintoja, koska on epätodennäköistä, että valmistajat pienentävät voittojaan siinä tapauksessa, että hintaan vaikuttavat tekijät koskevat saman alueen kaikkia toimijoita. Koska nämä tavarat eivät sisälly liitteeseen H, jäsenvaltioiden olisi perittävä yleisen verokannan mukaista veroa eli 15, 17 tai 20 prosenttia, millä olisi huomattava vaikutus kotitalouksien menoihin. Tässä vaiheessa mainitsemisen arvoinen poistettava siirtymäkauden järjestely on joidenkin jäsenvaltioiden hyödyntämä mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa luetteloitujen (historiallisten) rakennusten kunnostamiseen. Tämä voitaisiin lisätä ryhmään, joka sisältää yksityiskotien kunnostamisen, koska työn usein tekee hyväntekeväisyysjärjestö, joilla ei ole oikeutta ALV-palautuksiin (katso edellä). Johtopäätökset Komission ehdotus koskee useita taloudelle ja työllisyydelle tärkeitä aloja. On välttämätöntä harkita huolellisesti erilaisia tässä vaiheessa avoinna olevia vaihtoehtoisia toimintalinjoja. Esittelijä odottaakin mielenkiinnolla kuulevansa talous- ja raha-asioiden valiokunnan järjestämässä julkisessa kuulemistilaisuudessa niiden alojen lausumia, joihin muutos eniten vaikuttaa, ja hän kehottaa myös muitakin asianosaisia tuomaan esiin kantansa. Nykyisen liitteen K voimassaoloaika päättyy vuoden lopussa, joten esittelijä aikoo saada työn pikaisesti valmiiksi. DT\507245.doc 5/5 PE 333.055